Sivut

Kommentit (28620)

M E Simonaho
Seuraa 
Viestejä663

AIR DE CON

I lausutaan "ai" : AI

R

DE : DhE : nykyään (th)ISH(e)

Luetaan : "IRISH" : Irlantilainen

CON : nykyään "coin" : kolikko, raha, valuutta (sanasta "value" : arvo) : V"T" jossa "T" ei ole T vaan [ - ] jonka alla on [ ^ ]

M E Simonaho
Seuraa 
Viestejä663

"Located in Sweden; suffragan to Hamburg (990-1104), to Lund (1104-64), and finally to Upsala (1164-1530). This diocese, the most ancient in Sweden, included the Counties of Skaraborg, Elfsborg, and Vermland. It was founded about 990 at Skara, the capital of the country of the Goths (Gauthiod), the whole of which it embraced until about 1100, when the eastern portion of the Diocese of Skara was formed into that of Linköping."

"Sweden" oli siihen aikaan Eteläisin Ruotsi ("(990-1104), to Lund (1104-64)"), ja alue jonka Gootit olivat vallanneet, tunnettiin nimellä Goottien maa Gauthiod (1164-1530). Pääkaupunki 1000 -luvulla oli Skara (k o kirkon ajoitus) ja uskonto oli Goottilainen Kristinusko.

Näin ollen, esimerkiksi kaikki kypärät 800- eivät ole "viikinkien" (Goottilaisen Kristinuskon). Perustelut : Ornamenetiikka ei ole Goottilainen eikä Kristinuskoinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M E Simonaho
Seuraa 
Viestejä663

keskel : Suomen kielt

que es que (el) : Espanjaa : mm "Joka on sil taval ett (+)

que es : "kes" : Suomen kielellä : joka on

que [ES] : "kES" : Espanjaa
que [EL] : "kEL" : Arabiaa

kes : que es : "joka on Espanjaa", (+) "que es on Espanjaa ja" (+)

kel : que el : "joka on Arabiaa", (+) "que el on Arabiaa".

Näin siis keskellä suurten hankien 24.12.2014.

M E Simonaho
Seuraa 
Viestejä663

Riippuen asiakokonaisuudesta, gust tarkoittaa "vihainen [lähde] puuska/purkaus".

Esimerkiksi
- Vihainen [tuulen] puuska sekoitti hänen hiuksensa.
- Minkä tuulinen hän oli?
- Hän oli vihainen [mieleltään], vihamielinen puuskineen/purkauksineen, sanoineen/tekoineen.

Ari Rusila
Seuraa 
Viestejä140

Olen bloggari jonka kiinnostuksen kohteita ovat konfliktit ja tarinoiden toinen puoli, alueista huomioni saavat Balkan, MENA ja erityisesti Serbia sekä Israel. Pääblogini on Conflicts By Ari Rusila (http://arirusila.wordpress.com). Olen myös käynnistänyt Ariel -sivuston, joka taustoittaa Israelin politiikkaa, puolustusta ja yhteiskuntaa (pl uskonnolliset teemat) suomen kielellä.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6854

Vierailija kirjoitti:
Lalli ja Piispa Henrik taitavat kuulua samaan tarustoon, kuin kuningas Arthur ja pyöreänpöydän ritarit. Ainakin ajoittuu samalle aikakaudelle.

Nykytutkimuksen valossa heitä ei ollut. Kuten ei ketään Robin Hoodiakaan.

Tossa Lallillasta http://www.katajala.net/blog/jussi/archives/2005/04/
Tossa kuningas Arthur http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuningas_Arthur
ja Robin http://fi.wikipedia.org/wiki/Robin_Hood

Kaikkihan noi ajoittuu sinne 1100-1200 luvun paikkeille. Taitaa tunnetuin tarusto Vanha Testamenttikin kuulua joukkoon mukaan samaan aikakauteen. Tosin mukaellen. Ties Kalevalakin jne. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala

Tiedä sitten mihin tässä uskoa. Kristoffer Kolumbus muka "löysi" Amerikan mantereen. Pikkaisen erehtyi. Luuli päätyneensä Intiaan. Siitä kait alkuperäiskansalle siellä nimitys intiaani.

Ei sen puoleen. Ihan kiva lukea tarustoja, kun niitä ei ota liian tosissaan. Kreikan tarustossakin on hurjia juttuja kykloopeista http://www.peda.net/verkkolehti/savonli ... nt&a_id=12

ps. Pitäiskö olla luottamatta mm. wikipediaan ja muihin nettijulkaisuihin

Kuninkas Arthurin legendalla on osoitettu olevan yhteys Itä-Euroopan iranilaisiin heimoihin ennen hunnien hyökkäystä, jota nuo usein pakenivat taistellen länteen:

The Sarmatians (Latin: Sarmatæ or Sauromatæ, Greek: Σαρμάται, Σαυρομάται) were a large confederation[1] of Iranian people during classical antiquity,[2][3] flourishing from about the 5th century BC to the 4th century AD.[4] They spoke Scythian, an Indo-European language from the Eastern Iranian family.

In the 4th and 5th centuries, the Huns expanded and conquered both the Sarmatians and the Germanic Tribes living between the Black Sea and the borders of the Roman Empire. From bases in modern day Hungary, the Huns ruled the entire former Sarmatian territory. Their various constituents flourished under Hunnish rule, fought for the Huns against a combination of Roman and Germanic troops, and went their own ways after the Battle of Chalons, the death of Attila and the appearance of the Chuvash ruling elements west of the Volga- current Russian territory.

The Sarmatians were eventually decisively assimilated (e.g. Slavicisation) and absorbed by the Proto-Slavic population of Eastern Europe around the Early Medieval Age.[42][43][44][45]

Possible influence on Arthurian legends

Scholars C. Scott Littleton and Ann C. Thomas posited that the legends of King Arthur and The Holy Grail derive from Sarmatian legends. The authors find parallels between the Sarmatian legend of Batradz, a Sarmatian king commanding his companions to throw his magical sword into a lake and Arthur's instructions to Sir Bedivere to throw his magical sword Excalibur into a lake. The authors also use historical records to demonstrate the presence of a 2nd-century AD colony of Sarmatian veterans at Bremetennacum, in modern Lancashire, as a historical source for the legends entering Britain.[46] A more extensive study of the Alano-Sarmatian impact on the Roman Empire and the Arthurian tradition is presented by C. Scott Littleton and Linda A. Malcor in From Scythia to Camelot.[47] "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6854

Vierailija kirjoitti:
Lapin Mies
Moses Leone
Kirjassa "Suomen historia 1; Kivikausi, pronssikausi ja rautakausi" on otsakkeen "Germaanivyöhyke" alla kappale, joka mielestäni saattaisi kuvata Y-haploryhmän I1a saapumista Satakunnan eteläosiin ja Varsinais-Suomen pohjoisosiin Euran ja Laitilan tienoille vanhemmalla roomalaisella rautakaudella ja siitä myöhemmin Hämeeseen ja Etelä-Pohjanmaalle:

Paljon voimakkaampi ja merkittävämpi oli se siirtolaisuus, joka suuntautui Gotlannista ja Ruotsin itärannikolta Piikkiön-Laitilan alueelle - arvailun varaan jää, miksi juuri tälle alueelle, josta Aurajokea lukuun ottamatta puuttuivat sisämaahan johtavat väylät. Laitilan sokkeloinen muinaislahti tosin muodosti kulkutien, "laition" - germaaninen laina, josta myöhempi kylän- ja pitäjännimi varmastikin johtuu. Sen perukoilta johti ehkä maayhteys Euran suuntaan.

Ravintonsa tulijat hankkivat tietysti perinnäisin tavoin, mutta tuskinpa he tulivat tänne vain kaskenpolton, karjanhoidon ja kalavesien vuoksi. Sillä ainakin kärsämäentyypin kalmistot viittaavat miesjoukkoihin, "liutoihin", joita jonkinlaiset päälliköt, "kuninkaat" tai "ruhtinaat" näyttävät johtaneen. Hyvin aseistetut tulijat lienevät harjoittaneet kaupansekaista lapinverotusta rannikon ja sisämaan väestön keskuudessa. Joka tapauksesssa he kykenivät hankkimaan metallivarallisuutta: miekkoja, keihäänkärkiä, kilpiä, jopa aikansa hienoimpia, mutta myös veikseliläisiä solkia, tarhahauta-alueen rengaskoruja, ja joskus kultasormuksen tai roomalaisen viinikauhan. Ulkoiset yhteydet suuntautuivat Ruotsiin, Gotlantiin, Veikselille ja Baltiaan.

Germaanit vaikuttivat rannikon väestöön ja sen kulttuuriin monin tavoin. He näyttävät solmineen avioliittoja suomalaisnaisten kanssa, jotka säilyttivät itämerensuomalaisen korumuotinsa. hautojen sijoituksesta ja rakenteista ilmenee, että naisten asema oli jossain määrin alisteinen, mutta joka tapauksessa suomalaisnaiset haudattiin germaanikalmistoihin; ilmeisesti heidät oli siis otettu sukuun. Mahdollisesti roomalaisajalla vallinneista läheisistä perhesuhteista puhuvat sellaiset suomen kielen germaaniset lainasanat kuin äiti tai rakas. Seka-avioliitoista alkoi tulokkaiden vähittäinen sulautuminen kantaväestöön. Kehitys vei vuosisatoja, sillä germaaniset hautamuodot päättyvät lopullisesti vasta kansainvaellusajalla ja merovinkiajan alussa.

Niin nämähän nyt on juuri näitä satuja ...

Kun Suomalaisista haudoista löytyy ns. "Germaaniaseiden" lisäksi varsin omaperäinen ja selkeästi ei Germaaninen muu esineistö, kuten esim. korut, niin jotenkihan se täytyy selittää nämä erot varsinaisiin Germaaneihin.
Kysehän on tietenkin seka-avioliitoista, ehkä jopa naispuolisista orjista tai jostakin muusta yhtä puhtaasta arvauksesta ...
Tosiasia on, että Suomalaiset haudat pokkeavat oleellisesti tiedetyistä Germaanihaudoista, osa esineistä on yhteistä, todennäköisesti kaupankäynnin seurausta, mutta valtaosa on ei Germaanista esineistöä.

Rannikolla on käyty kauppaa ja rannikon väestössä on aina ollut merkittävä ryhmä kauppiaita, todennäköisesti mitään siirtolaisuutta ei merkittävästi ole olut vaan kaupiaiden esineistö on tullut kaupankäynnin seurauksena alueelle.
Nimittäin, Suomalaiset haudat ei poikkea pelkästään esineistöltään Germaanisista, vaan myös hautaustavoissa.
Suomessa on myös naisten hautoihin laitettu aseita yleisesti, tapa joka on hyvin harvinainen Germaanien keskuudessa.


Ja millähän sinä olet pätevöitynyt tuon kirjoittanutta arkeologian emeritus-professori Unto Saloa pätevämmäksi rautakauden arkeologiassa? Hän on sentään tutkinut asiaa vuosikymmeniä, ja hänen teoriansa sopii genetiikan ja kielitieteen tuloksiin, päin vastoin kuin sinun teoriasi, jonka mukaan täällä on asunut sama porukka jääkaudesta lähtien ja uutta verta ei ole saatu tuskin pisaraa enempää.

Arkeologi Unto Salo ei ole luotettavimpia tutkijoita esimerkiki niiden jo valmiiksi kyseenalaisten lähteidensä käytössään; hän pistää esimerkiksi pistää kielimaakari Jorma Koivulehdon suuhun aivan muuta kuin mitä tämä yllä on sanonut:

http://archive.is/lcG3B

Eräs asia, jonka Martti Linna sivuuttaa, on nimelle Häme annettu uusi selitys. Häme on sen mukaan yhdistettävissä sanoihin hämy, hämärä, hämätä.

Professori Jorma Koivulehdon hyvin perusteleman etymologian (nimenselityksen) mukaan kyseessä kantagermaaneilta kantasuomeen omaksuttu lainasana sämä, merkityksessä `tumma`.

Rannikon kantasuomalaiset omaksuivat sanan tarkoittaen sillä kantagermaanien tapaan sillä sisämaata, oikeammin Koivulehdon mukaan sisämaan asukkaita. Heitä voitiin nimittää tummiksi, koska he ilmeisesti olivat saamelaisia ja sellaisina tummempia kuin kuin rannikon kantasuomalaiset.

Koivulehto otaksui siis sisämaan asukkaita saamelaisiksi ja vetosi perusteluihin, joita olin esittänyt järvialueen alkuperäisestä saamelaisuudesta jo 1981.

Tokkura: Koivulehto ei väitä mitään tuollaista!

Täältä löytyy, mitä Koivulehto väittää, hän pitää ainakin tuossa vaiheessa (1993) sämä-sanaa balttilaisena. Minäkin olen lukenut tämän vasta nyt, tätä ennen olen uskonut (hänen luvallaan?) vääreneteleviä nettiseuraajia ja heidän Suomen valtion maksamia linkkejään...:

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1993_400.pdf (kommentti)

Koivulaehto: " Tiivistelmä.

Kokoan vielä selitykseni tiivistelmäksi, jossa samalla tulee näkyviin aikaulottuvuus nykyisin vallalla olevan kronolo-gian mukaisena.

1) Indoeurooppalaiset baltit — tai jo esibaltit (balttilainen vasarakirvesheimo) — tutustuvat varhaiskantasuomalaisiin ja alkavat nimittää jotakin heidän aluettaan oman kielensä '(alavaa) maata' merkitsevällä sanalla, joka kantabaltissa on kuulunut suunnilleen *zeme (> liett. zeme, latv. zeme).

2) Tuon alueen (t.alueiden) asukkaat omaksuvat tämän balttien antaman nimen asussa vksm. *sämä.

3) Saamen kielen erilliskehitys alkaa nykyisen käsityksen mukaan viimeistään n. 1 000 eKr. (ehkä jo varhemminkin, vasarakirvesajan lopulla tai Kiukaisten kulttuurin aikana). Vksm. *sämä muuttuu heidän kielessään vähitellen asuun *sämä (myöh. *säme, nyk. pohjoissaamen sabme).

4) Joillakin balttien heimoilla on suoria (kauppa)suhteita varhaisiin saamelaisiin. He oppivat tuntemaan näiden suomia. Myöhään historiallisella ajalla Suomi on laajen- tunut tarkoittamaan koko Suomen (Finland) kansan aluetta ja sen asukkaita.

5) Samat balttilaisheimot alkavat käyttää *sämas-nimeä myös varhaiskantasuo- malaisten toisesta haarasta, itämerensuomalaisista, varsinkin niistä, joihin heillä on tuolloin lähimmät suhteet. Vanha *zeme-pohjainen nimi ei ole yksinään sopiva: se on balteille etymologisesti läpinäkyvä ('maa; alava'), ja sellaisena sitä tarvitaan toisiin tarkoituksiin. Tämä käytäntö on olemassa viimeistään joita kin vuosisatoja ennen ajanlaskun taitetta (mutta yhtä hyvin myös jo varhemmin). Vastaavasti germaanitkaan eivät tee eroa saamelaisten ja ja suomalaisten nimitysten välillä.

6. Heistä käyttämän nimen asussa *söme (alun alkaen ehkä *söma: vrt. suomalai- nen). Historia toistaa itseään: samoin varhaiskantasuomalaiset olivat omaksuneet *sämä-nimen balteilta (kohta 2). Kantabaltin pitkää ä:ta vastaava foneemi korvautuu sanassa kantasuomen ö:lla, kuten myös lainoissa tuohi, vuohi, vuota, huone.

Lainautuminen itämerensuomeen tapahtuu todennäköisesti ns. keskikantasuomen aikana, jolloin itämerensuomen äännesysteemi oli vielä lähellä varhaiskantasuomea (ainakaan muut ö-lainat eivät voi olla nuorempia). - Itämerensuomen äännesysteemi näyttää siis säilyneen tietyissä suhteissa vanhoillaan varsin kauan;tähän sopii taas sekin, että varhaisimmat slaavilaislainatkin heijastavat vielä tällaista systeemiä: hauki, hirsi; vilja ja vöinä ovat taas muiden kriteerien perusteella yhtä vanhoja (ks. Koivulehto 1990: 151-153; Viitso 1990: 143).

7) Tämä heimon nimi on myöhemmin säilynyt erityisesti varsinaissuomalaisten ja heidän alueensa nimenä.Aikaisemmin myös liiviläiset ja virolaiset ovat olleet alueen ja heimon nimen ja omaksuvat sen kieleensä muodossa *sämas > latv.säms.Tämä tapahtuu joskus 800 - 600 eKr., ehkä vielä myöhemminkin (tai sitten aikaisemmin: vrt. kohtaa 3). - Varhaisimmat saameen omaksutut balttilaislainat ovat tätä aikaa vanhempia.

Skenaarion mukaan siis Saame ja Suomi ovat viime kädessä samaa kantaa. Samannäköisyys ei ole sattumaa. Tarvit-tiin vain balttien välitystä. Itämerensuomen puolella vanhin balttien antama nimi on säilynyt Hämeen heimon nimessä.

Tällainen selitys on tyypiltään ns. pattern explanation (Anttila 1989: 285,409 - 441), jollainen on tavallinen humanistisissa tieteissä. Sen arvon kriteerinä on se, miten hyvin eri tahoilta hankitut tiedon palaset loksahtavat yhteen, miten hyvä ja ristiriida- ton kuva syntyy. Hyvän kuvan syntymistä ei ole mielekästä pitää sattumana. Onko tässä syntynyt kuva hyvä? (Viittaan mm. edellä siteeraamaani Eero Kiviniemen kannanottoon.) Olisi suotavaa, jos se saisi palautetta, hyväksyntää tai sitten perusteltua kritiikkiä.,

JORMA KOIVULEHTO "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6854

Jotuni kirjoitti:
Moses Leone
Jotuni
Et taida uskoa esimerkiksi paikannimistötutkimuksiin saati suomen oletettuihin germaanisiin lainoihin juuri yhtään.

Uskon paljonkin, mutta en 100%:sti, ja olen valmis muuttamaan mieltäni jos noita koskevat oletukset osoitetaan vakuuttavasti virheellisiksi.

Tässä ote Angela Mercatiorin kirjoituksesta, jonka postaist edelle:

"Näin on esimerkiksi indoeurooppalaisten ja myös uralilaisten kieliperheiden kohdalla, joiden olemassaolo, alkuperä ja lähtökohdat on lingvistien yleisen uskomuksen mukaan tieteellisesti vahvistettu pelkästään kielitieteellisen analyysin menetelmän avulla. Todellisuudessa tämä uskomus on enemmänkin myytti kuin fakta, sillä rekonstruoidut kielitieteelliset elementit (sanat, morfeemit, foneemit) ja vastaavat rekonstruoidut kanta-kielet, joihin kieliperheisiin jaottelu perustuu, ovat pelkästään abstrakteja (ja usein mielivaltaisia ja/tai helppoja manipuloida) lingvistisiä kaavoja."

Protogermaani on rekonstruoitu kuten tuossa lainauksessa mainitaan. Suomen germaanilainat perustuvat tuohon rekonstruointiin, kuten esimerkki sana kuningas. Itse asiassa on teoria, jonka mukaan germaaniset kielet sisältävät vanhemman kielen substraattia ja ylläty yllätys. Juuri kuningas/king/könig/kung on yksi substraatin sisältävä sana.

"Protogermaani" ja myös kantaindoeurooppa on rekonstruoitu väärin. Kyseinen "rekonstruktio" perustuu sellaiselle väärälle olettamalle, että muka gootti olisi erittäin lähellä "protogermaania".

https://en.wikipedia.org/wiki/Proto-Indo-European_root

Gootti on fonetiikaltaan ja kieliopiltaan germaanista, mutta sen sanasto on pitkälle lainattu itäbalttilaisesta vasarakirveskielestä, joka taas ei ole erityisen lähellä kantabalttia tai kantaindoeurooppaa. Tällaisia ovat erityisesti gootille tyypilliset diftongin -ai- sisältävät sanat. Se vastaa kantaindoeuroopan -e-:n sisätäviä äänteitä. Tämä on myös johtanut väärään käsitykseen, että kanbaltti ja kantagermaani olisivat olleet lähisukuisia, vaikka kelttiläis-romaaniset kielet ovat paljon lähempänä baltoslaavilaisia kieliä kuin sen gootin pohjalla oleva muinaisgermaani.

Gootti muistuttaa tässä suhteessa suomea siten, että suomessa on pohjalla on kampakeraamisten heimojensuomalsiugrilainen kieli, josta tiedetään lopultakin hyvin vähän.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6854

Vierailija kirjoitti:
Moses Leone
tuisku
Lapin Mies
tuisku

Gotlannin itäosan geenistössä on merkkejä itämerensuomalaisesta asutuksesta (Lars Beckman et al). Siten, voi olla (tahi ei) että tuo Thorrin aika liittyy näihin yhteyksiin akselilla Gotlanti, Kvenlanti ja Finlanti. Mikseipä Matti Klingenkin hahmotteleman Pohjolan tai Väinölän mukaisesti.

Toisaalta, yksi tutkija oli kerran tehnyt Kalevalasta sellaisen tutkimuksen, että Kalevalasta löytyy yli sata merenkulkuun ja merielämään liittyvää sanaa, mutta vain kymmenkunta eräelämään liittyvää sanaa tai runoa, eli Kalevala olisikin ollut alunperin rannikon ja saariston asukkaiden runokokoelma.
mene ja tiedä, olisiko näin ...

Tuohon Klingen "Muinaisuuden merivallat" - kirjaseen viitaten, Väinölä on voinut olla Saarenmaalta kummunneen kulttuurin perua (vrt lisäksi mm. sotapäällikkö Lembitu ~ Lemminkäinen, Väinäjoki ~ Väinämöinen), joten tuo tutkija saattaa olla oikeassa. Aivar Kriiskan "Viron Esihistoria" kirjan mukaan Saarenmaalta on löytynyt kymmeniä tonneja rautakuonaa, josta arvioituna rautaa on riittänyt esim tuhansien miekkojen (tai kymmenientuhansien laivanaulojen) takomiseen.

Tuo Kalevala-runouden leviäminen laajalle alueelle on ollut sitten vahvan ja laajalle alueelle levinneen itämerensuomalaisen kulttuurin tuotosta. Saksalaiset kalparitarit ovat vaan ehkä katkoneet päät virolaisilta runolaulajilta...


Väinäjoen nimi saattaa mielestäni olla peräisin myös Skandinaviasta. Se oli tärkeä kulkureitti, jota käyttivät mm. viikingit, jotka myös asettuivat asumaan sen suun lähelle Kuurinmaalle:

http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Vikings-Voyages.png

Saagat puhuvat Ruotsin Värmlannin lähellä olevasta järvestä nimeltä Vænir, luulisin tuon olleen Vänern-järvi:

http://www.heimskringla.no/original/for ... ggdist.php

Nórr fór þaðan upp á Kjölu ok kom þar, sem heita Ulfamóar, þaðan fór hann um Eystri-Dali ok síðan í Vermaland ok með vatni því, er Vænir heitir, ok svá til sjóvar. Þetta land allt lagði Nórr undir sik, allt fyrir vestan þessi takmörk. Þetta land er nú kallaðr Noregr.

Käännettynä:

http://www.sacred-texts.com/neu/ice/is3/is316.htm

Norr fared thence up on the Keel and came to a place called Wolves-moor. Thence he fared round Eystridale and afterwards into Vermland, and along the lake called Væner, and so to the sea. And all that land Norr laid under him west of those bounds. That land is now called Nor-way.

Nykyiseen Hämeenlinnaan kuuluu paikka nimeltä Vanaja, mistä on arveltu olleen mm. pakanallisen kulttipaikan. Vanajaa ympäröi vesistö nimeltään Vanaja tai Vanajavesi:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanaja_%28kunta%29

Vanajan ensimmäisiä tunnettuja muotoja olivat 1400-luvulla mm. Wanö ja Waeno:

Vanajan ruotsinkielinen nimi esiintyy Turun tuomiokirkon Mustan kirjan 1400.-luvulla tehdyssä kopiossa seuraavissa muodoissa: Wanö, Wonö, Waanä, Waeno, Wane, Wonae ja Wonöö sekä keskiajan alkuperäisissä kirjeissä Waanösoken, (1449), Vone soken (1472) ja Waanöö sogn (1523). Nimistötutkijat ovat melkoisen yksimielisiä siitä, että nimen lopussa on ollut saarta merkitsevä ö. Ensimmäisessä tavussa on aluksi ollut pitkä a, josta keskiajan lopulla muotoutui pitkä o.

Ehkäpä vesistöjen Vanaja, Vänern ja Väinäjoki taustalla on sama etymologia, joka voisi johtua vaikka muinaisskandinaavisista Vanir-jumalista:

http://en.wikipedia.org/wiki/Vanir

Tuohon Vanajan alkuperän uskonnollisuuteen voisivat ehkä viitata tuo mainittu pakanallinen kulttipaikka sekä se, että Vanajavesi alkaa Hiidenjoelta ja päättyy Pyhäjärveen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanajavesi

Vanaja tai Vanajavesi on Kokemäenjoen vesistöön kuuluva Vanajaveden reitin keskusjärvi Kanta-Hämeessä. Se on joen ja järven sekamuoto ja alkaa Hämeenlinnan ja Janakkalan rajalta Hiidenjoen laskiessa Vanajaveteen. Se laskee lopulta Pyhäjärveen Tampereen eteläpuolella. Vanajaveden pääosan muodostaa 20 km pitkä ja 15 km leveä Vanajanselkä Hattulan, Kalvolan ja Valkeakosken alueilla. Järven nimi lienee alkuaan vesistön ulkomuodon mukainen vana.

Isojen vesistöjen nimet on niin vanhaa perua, ettei niiden alkuperäistä kieltä yleensä edes tunnisteta.
Näin on Suomessa ja näin on myös Ruotsissa, kysmys on vanhimmasta sanallisesta kerrostumasta mitä on olemassa alueelta.
Germaanit on tuleet nimineen useita tuhansia vuosia myöhemmin alueelle ...
Molemmissa maissa.

Ruotsissakin on näitä nimiä, jotka voidaan johtaa Suomenkieleen melkein koko maassa ja sitten on vanhempi kerrostuma, joka on vielä vanhempaa kieltä.
Mitä isompi vesistö, sitä vanhempi nimi, tämä on yleissääntö.


Suurten vesistöjen vahnat nimet säilyvät, mutta eivät aina ehdottoman välttämättä keskeisimmän ja suurimman selän tai uoman nimessä. Ne vahimmat nimet ovat usein kyllä "erikoisia" muiden nimien ja alueenkielten sanojen joukossa. Sellaisena ne ovat toisaalta hyvinsäilyviä siksi, etteivät ne unohtuneen merkityksen takia osallistu sen merkityssanan kehitykseen toisin kuin silloin, kun sana on tavallista elävää kieltä myös "nimellismerkitykseltään".

Vanajan vasarakirveskielinen nimi on ollut Akaa (Akwa) = suuri vesi, joki, sama sana kuin heidän alkuperäisten kotikulmiensa Volgan eteläinen sivujoki Oka. Gootissa sana on aha, vasarakirveslaina. Kantabaltissa (ja kantaindoeuroopassa) se on ollut ilmeisimmin *Ekwa, jonka diminutiivista *Ekwer- ovat tullee venäjän ozero, puolan jezior, preussin assaran (linkissä väärä etymologia muuten pirun hyvässä lähteessä), liettuan ežeras = järvi, ašara = kyynel, pieni kuin pieni vesi...), unkarin eger = järvi, balttilaina.
Samaa juurta on latinan aqua = vesi ja equa = taso, tasakorkeus. Merenjumala Akwarius = Vesimies on samaa perua suomen Ahti (oik. *Ahri), norjan. Varsin mahdollisesti tästä tlulevat myös alun perin ranta(pelto)a tarkoittaneet sanat saksan Ufer ja ruotsin åker, jotka olisivat tällöin alun perin rantaa tarkoittavia adjektiiveja.

Vanhentuneesta, poistettavasta sanastosta:

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/h%E2%82%82

*h₂ekʷeh₂ = water,  Lat. aqua, Welsh aig, Russ. Ока (Oka), Goth. aha, Gm. aha/Ache, Eng. éa; īg/island, Hitt. akwanzi, Luw. ahw-, Palaic aku-, ON á, Goth. aƕa

http://www.juhakuisma.fi/lehtijutut/65

https://en.wikipedia.org/wiki/Oka_River

" Name and history

Max Vasmer connects the name of the river to the Gothic аƕа, Old High German aha, Latin aqua, which all mean either "water" or "river" (cf. Aa River).[1] Oleg Trubachev traces the origin of the name to the Baltic languages: the Baltic tribe of Galindians lived in the western part of the Oka basin prior to the arrival of the Slavs. "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6854

Vierailija kirjoitti:
Heitänpä tähän taas välihuomautuksena että väinä-sana tarkoittaa vanhassa suomen kielessä suvantoa. Väinämöistä on myös kutsuttu Kalevalassa Suvantolaiseksi. Voisikohan Viena ja ehkä Vanajakin olla eri itämerensuomalaisten kielten ja murteiden versioita samasta sanasta?

Hyvä huomio. Kantabaltin sana on luultavasti ollut *dwenia, jos noin on, väinä (*dvainia) tulisi vasarakirveskielestä. Samasta juuresta voisivat tulla myös Dvina, Teno (Deatnu, Tana), Tonava, tyyni ja d

yyni, muutaman mainitakseni.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6854

Jaska kirjoitti:
Lapin mies
Tämä on se perinteinen kielitieteilijöiden näkemys.

????? (= suurta kummastusta)

Väite, jonka mukaan jo Suomen alkuasuttajat ovat puhuneet uralilaista kieltä, on vastoin kaikkea sitä, mitä kielestä tiedetään. Näkemys, joka jättää argumentteja huomiotta vain koska ne kumoavat tämän kyseisen näkemyksen, ei ole tieteellinen. Se on fantasiaa. Tieteellinen näkemys ottaa huomioon kaikki esitetyt argumentit - myös vasta-argumentit.


Tuosta ei ole mitään ehdotonta kumoavaa todeistetaa, kuten Jaska väittää. Tosin ei ole ainakaan kovin paljon todisteita puolestakaan.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6854

Vierailija kirjoitti:
Moses Leone
Tuisku, löysin tuon mainitsemasi Beckmanin artikkelin "Transferrin Variants as Markers of Migrations and Admixture between Populations in the Baltic Sea Region" vuodelta 1998. Kiitos vinkistä, en ollut sitä aiemmin nähnyt. Genetiikka on kehittynyt paljon 9 vuodessa, joten olisi mielenkiintoista nähdä uusi tutkimus samasta aiheesta.

Joo, tuohan se oli, en saanut käsiini artikkelin nimeä näin pikaisesti, hyvä kun löysit.

Another circumstance that appears to speak against a migration from Estonia is the low TF*C3 frequency in Estonia compared to that in Finland and on Gotland. A Finnish influence on the island of Gotland is possible but seems rather unlikely for historical and geographical reasons. Another possibility is that the Finno-Ugric influence on Gotland is Livonian in origin. Arguments in favor of such an interpretation are the geographical proximity of Livonia and the historical contacts between Gotland and Livonia.

Tuo Suomen ja Gotlannin välisissä yhteyksissä tulee muistaa Kalannin Gotlantilaisvaikutteet (tai Gotlannin Kalantilaisvaikutteet) ja saagojen Thor hallitsemassa Gotlantia, Kvenlantia ja Finlantia, sekä merovinkiaikainen suuri miekkatiheys Suomen alueella. Uskoisin kuitenkin että Saarenmaa ja Gotlanti merenkäynnin keskuksina olivat ehkä vahvimmin yhteyksissä keskenään, hieman kuten tuo Liivinmaan maininta tuossa sinne suuntaan maantieteellisesti viittaakin.

Jos oletetaan että goottien kotimaa oli Gotlanti, tämä itämerensuomalainen yhteys on täytynyt näkyä mielestäni myös gootin kielen ja suomenkielen samankaltaisuuksina, jopa niin että goottiin on jäänyt itämerensuomen vaikutteita, eikä vain niin että itämerensuomi on lainannut gootista sanoja.

Hassu gootin kielen sana on mielestäni "piispa": "aipiskaupus" ja siitä ehkä "a bishop". Kirkkokansa on jo aikoinaan näemmä kaupitellut kovasti jotain... Ja niin päästiinkin takaisin Lalliin...

Se EI ole latinan (todennäköinen preussilaina) caupus = viinikauppias, viinuri, kapakoitsija, vaan kreikan skopos = "-skooppi" = valvoja, tarkkailija, aipi- = kreikan epi- = liettuan ap(i) = venäjän ob- ympäri(insä), yleis-, episkopos = yleisvalvoja. Lainasana gootissa joka tapauksessa.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6854

Vierailija kirjoitti:
Moses Leone
HMV
Jotuni
Väinäjoki virtaa hitaasti ja rauhallisesti Riian läpi mereen. Sen latvialainen nimi on Daugava. Se on muuten isohko joki ja Riika on käymisen arvoinen paikka.

Väina meri on Viron saarten länsipuolella. Vienanmeri lienee karjalainen muunnos väinästä.

Perustin tuon väitteeni lähinnä omaan muistinvaraiseen tietooni mutta nuo
suvanto-väinä-viena -yhtäläisyydet on mainittu kyllä wikipediassakin, löytyy hakusanalla väinä.

Lisää mm. väinästä ja vienasta täällä:
http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/op ... ampo6.html
lainaus:
"Nimen Väinämöinen taustalla on yleisnimi väinä. Nykyään sana tunnetaan etupäässä vain Suomenlahden eteläpuolella asuvien itämerensuomalaisten keskuudessa ja varsinkin erisnimissä, mutta aiemmin sana näyttää esiintyneen koko itämerensuomalaisella alueella. Suomen kielen etymologisen sanakirjan (osa VI) mukaan esiintyvät Virossa paikannimet Väina jogi, Väina järv (Paiden alueella) ja Väina meri (Länsi-Viron alueella olevan Itämeren osan nimi) sekä Saaremaa väin (Saarenmaan salmi). Henrik Lättiläisen kronikassa 1100-luvulla esiintyy termi Lyvones Veinalanses, sanatarkasti käännettynä "väinäläiset liiviläiset" eli "Väinän liiviläiset". Virossa sanat väin ja vein tarkoittavat 'salmea, erityisesti merensalmea'. Liivissä esiintyvät sanat veena ja veen, jotka tarkoittavat 'leveää joensuuta' ja 'satamaa'."

Niin. Kieli on joustavaa, ja erilaisia teorioita voidaan kehitellä. Tuo liiviläinen satamaa tarkoittava sana veen tuo mieleen suomen sanan vene. Vene taas saattaa löytyä satamasta. Sana vana taas tuo mieleen veneen veteen jättämän jäljen. Mielenkiintoisesti "Väinämöisen veneen jälki" tarkoittaa väreilevän veden pinnalla näkyvää tyyntä veden juovaa:

http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/ ... Nimitykset

Väinämöisen veneen jälki tarkoittaa väreilevän veden pinnalla näkyvää tyyntä veden juovaa. Aivan tarkkaa syytä ilmiölle emme löytäneet, mutta sillä on tekemistä järvessä esiintyvien virtausten ja tuulen vaihtelun kanssa.

Tyyntä vedenkohtaa tarkoittavia Väinämöiseen liittyviä sanontoja on itse asiassa useita. Christfrid Gananderin sanakirjan mukaan Leppävirroilla ilmiöta kutsutaan Väinämöisen tieksi ja Väinämöisen kuluksi, Elias Lönnrotin mukaan taas Väinämöisen veneen tai Väinämöisen laivan jäljiksi. Joskus puhutaan myös Väinämöisen valkamasta.

Nämä nimitykset ovat peräisin kalastuskulttuurin piiristä, ja niistä voi päätellä, että Väinämöisellä on joitakin tekemistä kalastajien toivoman tyynen sään kanssa. Väinämoinen-nimen kantasanana pidetäänkin sanaa väinä, joka tarkoittaa virratonta, hitaasti juoksevaa tai seisovaa vettä ja myös leveää, syvää tyynesti virtaavaa jokea. Lisäksi E.A. Tunkelon mukaan useissa runoissa tavattavat Väinämöisen nimitykset Uvannon sulho, Uvantolainen ja vastaavat ovat uva-sanan johdannaisia. Ruotsin lapissa esiintyy uva-sanan äännevastine uvve, joka merkitsee tyynesti virtaavaa jokea. Uvanto merkitsisi siis paikkaa, jossa on tyynenvirtainen vesi eli väinä. Näin myös uvantolainen olisi yhtä kuin väinämöinen.

Runoniekat ja kansa ovat aikoinaan tunteneet väinä-sanan merkityksen. Voidaan siis ajatella, että Väinämöiseen on liitetty hänen nimensä vaikutuksesta mutta myös hänen tietäjä-funktionsa ja myös kalastusmiljööseen kuulumisen takia erilaista vesilläliikkujien tietoutta.

Lähteet:
Martti Haavio: Väinämöinen: suomalaisten runojen keskushahmo (WSOY 1950)
Aimo Turunen: Kalevalan sanat ja niiden taustat (Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö 1979)

Kaiken tuon ym. todistusaineiston perusteella vesillä liikkumiseen liittyvistä väinä, viena, veena, veen, vene, vana -sanueista, mahtaako joku vielä luulla Itämeren ympäristössä asuneita vendejä slaaveiksi, balteiksi tai germaaneiksi? Jos joku kuitenkin näin tekee, Luoja häntä varjelkoon ymmärryksen puutteesta...


Neo ovat balttisanoja, itäbalttilaisia vasarakirvessanoja.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6854

Jotuni kirjoitti:
Moses Leone
Mainittiin, että Tursas-nimi ehkä juontui jättiläistä tarkoittavasta sanasta Thurisaz. Väinämöinen tappeli Tursaan kanssa, Odinilla oli myös tappelunsa jättiläisten kanssa:

Thurisaz on tietysti vääntynyt myöhemmin muotoon thor. Ainakin se olisi kuningaz -> kung muunnoksen kanssa saman lainen.

Suomenkieli on säilyttänyt paljon vanhoiksi protogermaanisiksi sanoiksi rekonstruointuja sanoja. Joku sanoi, että suomi on kuin protogermaanisten sanojen jääkaappi, jos lainat ovat tosia. Ilmeisesti suomenkieli on muuttunut hyvin vähän sitten 1500-500 eaa jolloin protogermaania sanotaan puhuttaneen, mutta germaanien oma kieli on muuttunut hyvn paljon. Joku taisi sanoa, että nuoret kielet muuttuvat nopeasti.

Suomessa ei ole ikinä puhuttu mitään protogermaamia. SE "protogermaani" on sitä paitsi väärin (gootin pohjalta, joka on kaukana kantagermaanista) rekontruoitu "kieli".

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6854

Vierailija kirjoitti:
Jotuni
Jaska
Suunnilleen tähän aikatasoon osuu tyypillisen kampakeramiikan leviäminen Suomeen; siksi juuri se on yhdistetty uralilaisen kielen leviämiseen.

Kampakeramiikassahan on kyse keraamisten esineiden koristelutyylistä. Onko olleellinen muutos kulttuurissa se, koristellaanko keraamisia ruukkuja ns kampakeraamisella vai nuorakeraamisella kuviolla? Arkeologian mielestä se on, mutta suomalaisena miehenä tuskin teen eroa Iittalan vaasin ja Ikean vaasin välillä

Kampakeraamisen kulttuurin alue, Puolasta Finmarkiin ja idässä Uralille muodostaa suomalaisugrilaisen oletetun alueen.

Skandinavissa ei samaan aikaan ollut mitään keramiikkaa paitsi Tanskan ertebölleä.

Itse olen myös pitänyt tätä aluetta ja kulttuurivaihetta jo nimenomaan Suomalaisena ja Suomalaiseen kieliryhmään kuuluvana, vaikka sitä ei ehkä koskaan pystytä todistamaan.
Mielestäni se on todennäköisintä.

Suomen/Viron kampakeraamisen ajan (jatkuvuuden omaava) kieli pystytään todistamaan suomalsiugrilaiseksi tasan samassa määrin kuin vasrakirveskieli pystytään todistamaan itäbalttilaiseksi, eli jo maahan tullessaan voimakkaaasti SU-kielten vaikuttamaksi kielimuodoksi. Vasarakirveskansa olivat lisäksi muista silloista balteista antroplogisesti poikkeavaa väkeä (mm. pitkäkalloisia), joka oli omaksunut balttilaisen kielen muilta, muunnäköisiltä, "kantaindoeurooppalaisilta" kansoilta. Tämän kansan kieli yhdisyi Suomessa/virossa ielimuotoon, josta ei tiedetä paljon muuta kuin että se oli SU-kieltä. Näin syntyi kantasuomi. Edeltänyt kampakeraaminen SU-kieli poikkesi siitä jyrkästi. Suomen lauseenvastikkeet ehkä kertovat siitä, Se on voinut olla huomattavan polysynteettistä monien arktisten kielten tapaan. kantasuomeen tuli sekä vaha kielen SU-ainesta (perusrakenne) että vasarakirveskielen tuomaa muuta, volgansuomalaista SU-ainesta. Vasarakirveskielssä saattoi olla jopa substraattina SU-kieltä. Silloin Wiikin teoriat (joihin on koko ajn suhtauduttu huomattavan ymmärtäväisesti Venäjällä siihen nähden, että ne objetiivisesti ovat väärin) eivät olisi niin kauheata puppua kuitenkaan kuin jotkut julistavat.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6854

Vierailija kirjoitti:
Arkkis
Jotuni

Fakta on, että Suomessa on paljon Tammikoskia Lappiin asti. Miksi nimessä on tammi, vaikka tammipuu ei kasva Lapissa? Yksi selitysmahdollisuus on, että Tammikosken tammi ei tarkoita tammipuuta vaan jotain muuta puuta, jota on käytetty koskessa mahdollisesti padon rakennuspuuna samalla tavalla kuin tammea jossain etelämpänä. Tammen muinainen merkitys on voinut olla jollain alueilla suuri puu, kuten etymologinen kantakin esittää nostraattiselle muodolle. Vähän samasta kyse kun Mono-hiihtokengästä tuli yleissana mono.

Toinen selitys on, että Lapissa oikeasti kasvoi tammipuita ja niitä käytettiin vesirakentamisessa. Joku kirjoitti, että Oulussa on kasvanut tammia. Ei mahdotonta, että tammia olisi kasvanut tai niitä olisi tuotu Oulusta.

Tarkistin tuota mm. "kovaa joustavaa puuta" tarkoittavan liettuan adjektiivin "tamprus"/"tampri", että sitä ei ole muissa balttikielissä, vaan vastaavassa merkityksessä on ihan muita sanoja.

Tämä sana näyttäisikin olevan osin laina, ja se näyttäisi olevan sellainen siten kuurista, että se on muodostettu tuolla salaperäisellä (germaanisella tmv.) johdospäätteellä -(e)r- sanasta

"(į )tampa" = jännitys, jännittäminen, veto, nosto, joka edelleen on verbistä

"tampyti...tampo...tampė" = vetää (ulos, ylös jne.)

kuin esimerkiksi kuurin sanasta

"kupa" = dyyni, kumpu, kupu , verbistä kasa(u)t(u)a, liett. "kaupti(s)", ven. kopit'(sja).

ovat tulleet mm. sanat

"kupras" = kyömy, kyttyrä, töyssy jne.

"kuprinė" = (täysinäinen) säkki, selkäreppu, laukku. sekä

"*kupriṥkas" > "kūrṥas" (liett.) = kuurilainen.

"*Tamper(is)" näyttäisi tarkoittaneen "vedintä", "jännitintä", vinssin tukkia tai oikeastaan koko vinssiä ennen kuin se siirtyi tarkoittamaan vesimyllyn akselipuuta, ja siitä edelleen erityisesti vehkeen monimutkaistuessa pystyakselipuuta, pyörivää pystyakselia, jota "tammi" nykyään yhtenä merkityksenään tarkoittaa. Sanoisin, että koskesta on vedetty vinssillä veneitä ja lauttoja ylös, ennen kuin siinä on ruvettu pitämään vesimyllyä.

Sana "tampris" tarkoittaa nykyään mekaniikassa "jousivakiota", ja aivan erityisesti se tarkoittaa kierrettävällä kiristimellä säädettävää jousen puristusta, kuten ohessa maatalouden/elintarviketeollisuuden puristinlaitteessa:

http://209.85.129.132/search?q=cache:-u ... nt=firefox"

" Pasirenkame, jog sistemą veikia žadinimo jėga, kintanti pagal sinusoidę. Virpėjimo lygtis šiuo atveju yra tokia [5]:

(1) mẍ + µẋ + qx = Fsinωt

čia:
m – sistemos masė, kg;
q – spyruoklės tampris, lygus jėgai, kuria reikia paveikti spyruoklę, kai norima sukelti jos deformaciją, N/m;

x– spyruoklės virpėjimo poslinkio momentinis dydis, m;
.
x = dx/dt – virpėjimo momentinis greitis, m/s;
..
x = dv/dt – masės virpėjimo momentinis pagreitis, m/s²;
µ– mechaninio pasipriešinimo konstanta (vidinė trintis), Ns/m;

F– sužadinimo jėgos amplitudė, N;
ω - sužadinimo jėgos dažnis, rad/s.

Pääte on kuurissa kuitenkin ollut "-er-", kuten "Dyynien (kopa) asukkaan" nimestäkin ilmenee: Koperniks.

Sellaisen vetokoneen tukki "tamperis" > "tammi" on ollut ainakin alkeellisemmissa versioissa pystyasennossa, jotta sitä on voitu ylemmän tukipiteen yläpuolelta kiertää käsin tai vaikka hevosilla, jos on oikein tosi iso purkki ollut vedettävänä. Isostakin koskesta pääsee, jos siinä on jonkinlaiset ohjaimet. Tuolla ei siis ole ollut tekemistä tammipuun kanssa, mutta sitten on myöhemmin voitu ruveta käsittämään, että nimi johtuisi tukin mahdollisesta materiaalista.

Fysikaalista ilmiötä tarkoittava verbi "vetää" on liettuaksi

"tempti...tempia...tempo" = vetää > s. "tempoa"

Preussiksi tämä on "tenstun" , latinaksi "tensere" ja ranskaksi "tenser".

(Vastaava sana "vetäjä" on latinassakin: se on matematikoille tuttu "tensori".)

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/nimi-tampere-merkitsee-kuuriksi-venevinssia

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6854

Vierailija kirjoitti:
Arkkis
Jaska
Arkkis
Sen sijaan kelpaa verbi "džiauti...džiauna...džiovė "= ripustaa kuivamaan (esimerkiksi pyykki tai jokin vastaava, vaikka leipä) sopii huomattavasti paremmin!

Tuosta voisi tulla niin sauna, säynä, hauna kuin häynäkin, koska tuo suhuisuus ja liudentuneisuus vaihtelevat eri balttikielissä ja myös liettuan murteissa.

Tuo olisi lainattu asussa *šeuna > heuna (vokaalien osalta vrt. leuka, reuna), ei siitä olisi tullut saunaa.

"Liaukà" ja "briaunà", joissa on lyhyt painokas tavu lopussa, kuulostavat kuin "leuka" siten painotettuna kuin suomalainen korjaisi, että se on tosiaan leukà (eikä esimerkiksi "leuku"). L on liudentunut (i on tässä pehmennysmerkki) ja "e" on tässä yhtä kuin sellaisen perään kielen asentoa yhtään muuttamatta äännetty "a".

Sanasta "liauka" seuraa ilmeisesti venäjän "ljuk" = luukku (ja tämä taas siitä!) ja sanasta "briauna" seurannee venäjän "brevnó", joka tarkoittaa (lautan ym.) järeää (reuna)hirttä, parrua.

Sen sijaan "džiáuti...džiáuna...džióvė" nousevalla painolla etutavussa on monin tavoin eri asemassa, sen lisäksi että se kuulostaa suomalaisen korvaan "džäõna", vähän kuin savolainen sanoisi "leveästi", että "jäõnä" (jäynä) viron õ:llä.

Tämä sana on osaa laajaa yhteen liittyvää baltti- ja slaavikielten sanajoukkoa, jossa tuossa alussa voi esiintyä konsonanttiryhmänä s- , dži- (i on pehmennysmerkki), SITÄ VÄLILTÄ ainakin ṥ- , ž - , ṥi- ja tṥ- :

liett. "sausas" = kuiva, joskus myös jäinen, "sausis" = tammikuu.

Kuurin kielellä liettuan sanasta

"džiauna" tule aivan suomalaisittain painotettu

"dzauna" = "asettaa, ripustaa kuivamaan", josta aivan varmasti minkä tahansa transformaatiosääntöjen mukaan tulisi suomeen "sauna". Se voi tarkoittaa myös sellaista ripustusta (oletusarvo substantiiville), ja periaatteessa myös paikkaa.

http://lt.wikipedia.org/wiki/Kur%C5%A1i%C5%B3_kalba

" Priebalsiai š, ž kuršių kalboje jau buvo virtę s, z, "

"Kuurin kielessä konsonatit š, ž olivat jo vaihtuneet konsonanteiksi s, z. "

Pehmennyksetkin häviävät, sillä liudentuneet konsonantit ovat latvia-kielissä(/murteissa) kokonaan eri kirjaimia, missä niitä esiintyy. Konsonantit s ja z ovat kovia, š ja ž puolestaan pehmeitä.


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/05/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalasta

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat