Sivut

Kommentit (28620)

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

... jatkuu:

" Suomen historian vanhin tunnettu tapahtuma

Vaikka Suomen valtiollinen historia alkaa vasta vuodesta 1917, voidaan Pohjolan esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitteeseen ajoittuvaa Köyliönjärven surmatyötä 20. tammikuuta noin vuonna 1132 pitää Suomen historian vanhimpana verrattain tarkasti ajoitettavissa ja paikannettavissa olevana tapahtumana.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko johtaa institutionaalisen historiansa Henrikistä, jota se pitää Suomen ensimmäisenä piispana. 1200-luvulla laadittua Pyhän Henrikin legendaa on tutkimuskirjallisuudessa kutsuttu jopa Suomen luomiskertomukseksi.

– Väitetty piispa Henrik ja hänen surmaajansa kuuluivat toistensa vastakohtina alusta asti yhteen. Henrik edusti (katolisen) kristinuskon, pitkälti siihen liittyvän länsieurooppalaisen keskiaikaisen kulttuurin, latinalaisen aakkoston ja kirjoitustaidon tuojaa Suomeen. Talonpoika Lalli ‒ tai oikeammin Hyväneuvo ‒ taas puolusti perheensä itsemääräämisoikeutta eli sitä, että ulkomailta tullut ”ruokaruotsi” ei voi sanella, miten maassa toimitaan, Mikko Heikkilä sanoo.

Heikkilä huomauttaa, että hän ei ole pyrkinyt etsimään sankareita eikä syyllisiä menneisyyden tapahtumiin.

– Tutkijan pitää olla puolueeton. Kaikki ennakkoasenteet ja ideologiat pitää pyrkiä sulkemaan pois tieteenteosta, vaikka tutkimuskohteessa olisikin jännitettä.

Tapahtuman jännitteisyys on eräs syy siihen, miksi todistettavasti hyvin vanha kansanomainen Henrik-perinne on säilynyt vuosisadasta toiseen. Etenkin Köyliössä ja Nousiaisissa se oli elävää, sukupolvelta toiselle siirtyvää perinnettä vielä silloin, kun Suomi itsenäistyi.

Ryöstömurhan tapahtumien kulku

Todistettuna Mikko Heikkilä pitää sitä, että hengenmies nimeltään Heinrich koki väkivaltaisen kuoleman suomalaisen miehen kädestä Köyliönjärven jäällä tammikuussa 1100-luvulla.

Tapahtumaketju lienee edennyt siten, että lähetyssaarnaaja Heinrich lähti rekikelien tultua ja talven pahimman pimeyden helpottaessa ajurinsa ja tulkkinsa kanssa jo pitkälti kristillistyneestä pohjoisesta Varsinais-Suomesta, Nousiaisista tai Mynämäeltä, lähetysmatkalle Muinais-Hämeen lounais- ja länsiosiin eli nykyiseen Ala-Satakuntaan.

Kokemäelle suunnannut joukko pysähtyi Köyliönjärven itärannalla pakanalliseen taloon pyytämään suunruokaa ja tarjoamaan vastineeksi hengenravintoa eli evankeliumia.

Talon isäntä ei ollut kotona, ja talonväki koki kotirauhansa tulleen loukatuksi. Syntyi verbaalisena aggressiona alkanut konflikti, jota Heinrich seuralaisineen pakeni Köyliönjärven jäälle. Isännän saavuttua kotiin lähti miesporukka ajamaan takaa pakenijoita reen jälkiä seuraten. Takaa-ajon päätteeksi isäntä surmasi Heinrichin nykyisen Kirkkokarin lähellä.

Surmaajat ryöstivät Heinrichiltä ainakin päähineen ja jättivät ruumiin jäälle. Surmaajien poistuttua Heinrichin kannattajat noutivat ruumiin jäältä ja kuljettivat sen haudattavaksi Nousiaisiin, mistä pyhän Henrikin luut eli reliikit siirrettiin Koroisten tuomiokirkkoon 1200-luvulla ja vuonna 1300 Turun Unikankareen tuomiokirkkoon. "

jatkuu...

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

... jatkuu:

" Ei piispa vaan lähetyssaarnaaja

Monet kirjalliset lähteet, kuten Legenda nova ja Turun piispainkronikka 1400-luvulta, väittävät, että Köyliönjärven uhri Henrik oli Uppsalan hiippakunnan järjestyksessään neljäs piispa.

Mikko Heikkilän tutkimusten mukaan uhri ei kuitenkaan ollut Uppsalan piispa vaan suomalaisittain Heinärikki-niminen lähetyssaarnaaja Heinrich, joka oli yläsaksan murrealueelta kotoisin ollut sisterssiläinen pappismunkki. Hän tuli englantilaissyntyisen Siward-nimisen piispan seurueessa Saksasta Pohjolaan lähetystyöhön Hampurin-Bremenin arkkipiispa Adalberon lähettämänä ilmeisesti vuonna 1123.

Pappismunkki Heinrich lienee saapunut johtavaksi lähetyssaarnaajaksi pohjoiseen Varsinais-Suomeen Linköpingin hiippakunnan alueelta 1130-luvun alussa ja toiminut aluksi Mynälahdella, jonka nimi sisältänee varhaiskeskiaikaisen yläsaksan munkkia merkitsevän sanan.

Heikkilä käyttää Henrikin asemesta nimimuotoa Heinärikki, koska se on tämän henkilön vanhin sekä kirkollisesta että kansanomaisesta perinteestä tunnettu suomenkielinen nimimuoto.

Suomenkielinen nimi Heinärikki esiintyi ensimmäisen kerran Mikael Agricolan Rucouskirian kalenterissa vuonna 1544 eli vanhimman tunnetun suomenkielisen kirjallisuuden aikana. Keskiajalta periytyvässä Piispa Henrikin surmavirressä Henrikiä kutsutaan Hämehen Heinirichiksi ja herra Heinärickiksi.

Historian hahmoista aineksia kahdelle pyhimyspersoonalle

Köyliössä surmattu herra Heinärikki lienee ollut eri henkilö kuin Uppsalan neljäs piispa Henrik. Uusi tutkimustulos on sekin, että Heinärikki toimi Suomessa noin 25 vuotta aiemmin kuin piispa Henrik vaikutti Uppsalassa. Tiettävästi nämä kaksi henkilöä eivät koskaan tavanneet toisiaan.

Heikkilän tutkimuksen mukaan Uppsalan piispa Henrik ja Ruotsin kuningas Erik eli Henrik Jedvardsson lienevät yksi ja sama historiallinen henkilö, englantilaistaustainen pappismies, joka toimi ensin Uppsalan piispana ja pari viimeistä vuotta ennen väkivaltaista kuolemaansa 17.5.1159 Ruotsin kuninkaana Uppsalassa.

Kuningas Erikistä tehtiin kaksi pyhimyspersoonaa noin sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen 1200-luvulla, kun Ruotsilla oli tarve saada muuttuneeseen (kirkko)poliittiseen tilanteeseen sopiva oma kansallispyhimys Norjan ja Tanskan tapaan. Stailattuna kuningas Erik oli sopiva pyhimyskuninkaaksi, koska hän oli silloisen kuningasdynastian kantaisä.

– Nähdäkseni yksi historiallinen henkilö jaettiin poliittisista syistä kahdeksi pyhimyspersoonaksi: kuningas Erikiksi ja muka samanaikaisesti Uppsalan tuomiokirkossa vaikuttaneeksi englantilaiseksi piispa Henrikiksi. Pyhä piispa Henrik lienee puolestaan kahden historiallisen henkilön, Henrik Jedvardssonin ja Heinrichin eli Heinärikin, yhdistelmä, Heikkilä kertoo. "

jatkuu...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

...jatkuu:

" Piispa Henrikin arvo säilyi uskonpuhdistuksessa

Pyhän Henrikin tarina on kestävää laatua, sillä hänen muistonsa ei hävinnyt 1500-luvun uskonpuhdistuksessa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta reformaation eli Martti Lutherin Saksassa käynnistämän uskonpuhdistuksen alkamisesta.

Katolisen keskiajan nimikkopyhimyksen Henrikin katkaistusta sormesta sormuksineen tuli Turun hiippakunnan symboli luterilaisella uudella ajalla eli uskonpuhdistuksen jälkeen.

– Vaikka katoliset kirkonmenot vaihtuivat luterilaisiksi ja katolisen opin tilalle tuli reformoitu luterilainen oppi, eivät pyhä piispa Henrik ja Lalli kadonneet historian hämäriin vaan heidät tunnetaan edelleen, Mikko Heikkilä sanoo.

Heikkilän kirjaan sisältyy myös keskiajalla laaditun kalevalamittaisen Piispa Henrikin surmavirren varhaissuomalaisen kantamuodon kriittinen editio, jollaista ei aiemmin ole julkaistu.

Teksti: Heikki Laurinolli

Mikko K. Heikkilä: Kuka oli herra Heinäricki? ‒ Piispa Henrikin arvoitus. Tampere University Press 2016.

Lue myös:
Suomalainen ihmiskuva kaipaa päivittämistä "

PS: Miksi nää vitsit täytyy pätkiä niinkun ruunan pierut ratsatuskilapilussa?

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Eräs sukuan tutkinut Henrikin suvun jälkeläinen kertoo perimätietoa:

" Heinrich ja Erik tunsivat toisensa. Heinrich kävi myös Uppsalassa. Suomen kirkkoa piti järjestää ja Erik pyysi Heinrichiä siihen tehtävään. Upseeristossa oli Heinrichin sukulaisia, myös Suomessa leiriytyneinä ja Heinrich, samalla kun vieraili sotilaiden parissa Jumalanpalveluksia pitämässä, tapasi myös sukulaisiaan, armeijan päällystöä. Heinrichin käynnit ovat saksalaisiin sotilaslähteisiin merkityt eikä niihin pääse käsiksi maailman helpoimmin, Suomessa ei tietoja ole. "Lalli" oli murhamies jo entuudestaan ja siitä Heinrich oli jo häntä suuresti tietenkin nuhdellut. Heinrichillä oli suuri kultainen sormus jonka "Lalli" merkille tässä nuhtelussa pisti. Kun Heinrich tuli Suomeen, pelkäsi hän jään olevan heikkoa ja joutui kiertämään pitkän matkan sen vuoksi. Erik sanoi että Heinrich voi mennä "Lallin" taloon, se toimi majatalona matkailijoille, sieltä saisi eväisiin täydennystä. Heinrich empi mutta ei ollut muutakaan mahdollisuutta. Kun Kerttu kestitsi Heinrichiä, kävi Lalli kosto- ja ryöstömielessä värväämään lisää miehiä Heinrichin surmaamiseksi ja hänen kultasormuksensa saamiseksi. Heinrich joutui pakenemaan jäälle ja siellä hän, pyhä kirkonmies rukoili polvillaan armoa "Lallilta" suojaten kaksin käsin päätään. Vaan armoa ei herunut. Heinrichin surma oli hirvittävä veriteko. Sukupolvesta toiseen suku muisti häntä, sukupolvesta toiseen poikalapsia nimettiin hänen mukaansa ja kuolinpäivää vietettiin. Sukupolvesta toiseen Heinrichistä kerrottiin ettei hänen muistonsa koskaan unohtuisi. "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

" FB:n etymologiaiskuryhmä tutki myös nimeä Antti, jonka usein tasotaan tarkoittavan "tavallinen mies", tai sitten liittyvän germaaniseen nimeen Hen(d)rik , ven. Andrei, joka kentagermaanissa olisi (kuka) ollut "Heimrihhi" eli "Kotiherra". Katsomme etymologian vääräksi, ja sanan (antero, andrei) tulevan vasarakirveskielestä, ja Hendrixin kantaindoeuroopasta/kantakeltistä, ja kaikkien näiden tarkoittavan "Hyvinsyönyttä"!

https://www.facebook.com/vesa.sarsila/posts/10208044401566724

https://www.etymonline.com/word/Andrew

Henryn ja Andrewin = "Täysikasvuinen mies" ero on, että jälkimmäinen tulee balttikautta (h:n kato, loiskonsnantti -d- baltissa yhteensopimattomankonsonattiparin -nr- välissä, vokaalin muunnos (aspekti), mutta edellinen lienee tullut germaanitietä. Kreikassa menee lähes samoin kuin baltissa: aner = mies, monikossa loiskonsonatteineen andros, ja monikkoa käytetään myös yhdyssanoissa kuin baltissakin.

" Antti Honkanen Kiitos! tuo helpottaakin, ettei tarvitse abstraktoitua tunteeksi! Suomalainen versio tulee käsittääkseni idän kautta Andreas-nimestä joka ilmeisesti kehittyy 'ihmistä' tai 'miestä' tarkoittaneesta ilmaisusta kuten tuo sivustokin kertoo (niin kuin muuten aika moni vanha mask. nimi, esim. Kalle). Tuosta "tavallisesta kuolevaisesta" en sivustolla nähnyt merkintää (vaan 'miehisestä' jne; ehkä miellät sen 'tavalliseksi'?). Tämä "japani-testi" puolestaan on aika erikoista kulttuurien ja kielten mixtuuraa! "

Risto Koivula Andris (lv.), Andrius (lt), Andrei , "tavallinen mies" saattaa tulla kantabaltin ilmauksessa "syövä, sellainen joka syö". (HM: Syö(ttä)misestä, kasvattamisesta se perimmiltään tulee...)

jatkuu...

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

...jatkuu:

" Tuolta Skepsiksen linkistä:

"Johtopäättellä -t/d- , joka infintiivissä ilmenee -s-:nä, sanasta tuleen "*ensti... enda" > liett ėsti (ė́da, ė́dė) = syöttää, kuuriksi ëistum, pr. ëidi [äidi], êidi = se, joka syöttää, sosiaalinen äiti, suomessa erotukseksi "emosta", joka on biologinen äiti, liettuan > ė́di, ė́džia, monikossa ė́džios = kehto.

Gootin aiþei = äiti, on lainaa täältä, ehkä vasarakirveestä, eikä päinvastoin. Gootti on nuorempi kieli.

Pistellä sisään(sä) on siis *en-s-ti(-s), prees. *end´a(si) = syödä (syöpyä)

Tällä itse tekemistä (causa sui) tarkoittavalla (intransitiivisellä) perusmuodolla on kaksi transitiivista aspekstia:

*in-s-ti, *inda tarkoittaa pistää esimerkiksi lsiskka tai sormi suuun, tai ruoka-astiaan. Liettuan indas onkn astia.

*an-s-ti = syödä esimerkiksi itsensä lihavaksi. Toimista on toistuvaa. Ilman johdinta -s- se on "suoraa", tästä saattakin tulla suomen sana ´antaa ´ (ruokaa alun perin).

Nimessa Andris tuio -d- on joko loiskonsonantti kanbaltin sanaan *Anris = antelias(?), tai sitten se tulee tuota *and- preesensistä, ja tarkoittaa "syömäriä", tai mahdollisesti "suursyöttäjää".

Tuo kantabaltin *en- = sisään on kantaindoeuroopaksi *hen-. mutta balttikielissä ei ole mitään h:ta omaperäisenä, ja laina-h:t on ennen karsittu pois. Eli tuo on joissakin muissa IE-kielissä, germaanissa ja keltissä ollut *Henri(x)

Sana Henrik ei välttämättä olekaan *Hemrix eli "Kotirikas", "Kotiherra", vaan se voi olla "Hyvinsyönyt, Syöppö, Syöjä, Syömäri".

" Henry
masc. proper name, from French Henri, from Late Latin Henricus, from German Heinrich, from Old High German Heimerich, literally "the ruler of the house," from heim "home" (see home (n.)) + rihhi "ruler" (see Reich). One of the most popular Norman names after the Conquest. Related: Henrician. "

" Andrew

masc. proper name, from Old French Andreu (Modern French André), from Late Latin Andreas (source also of Spanish Andrés, Italian Andrea, German Andreas, Swedish and Danish Anders), from Greek Andreas, a personal name equivalent to andreios (adj.) "manly, masculine, of or for a man; strong; stubborn," from aner (genitive andros) "man" (from PIE root *ner-(2) "man"). "

Tuo "kantaindoeurooppa" lienee väärin.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Jotuni kirjoitti:
Arkkis
Moses Leone

Jotuni

Sana sauna on lainattu suomesta aika moneen kieleen, joissa ei ollut omaa saunaa merkitsevää sanaa.

Viroksi sauna on saun.


Sana sauna on germaanista alkuperää, kuten Jaska on todistanut.

Balttilainen se ainakaan ei ole, sillä balttilainen sana on "pirtis" (On kyllä olemassa sana (šauti) šauna (šovė), mutta se tarkoittaa, että "ampuu".) Se ("sauna") ei ole myöskään slaavilainen.

Häkkisen etymologisen kirjan mukaan sauna on omaperäinen sana. Rekonstruoitu alkuperä *savna.

-

Balttilainen se on:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/12/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalasta

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801212200684522_u0.shtml

Uusi tutkimus: Lalli ei surmannutkaan piispa Henrikiä, vaan herra Heinärikin - historialliset kaimat ovat menneet legendassa sekaisin

Sunnuntai 21.1.2018

Oikean piispa Henrikin olisikin murhannut tanskalainen prinssi Uppsalan kirkossa.

Pyhän Henrikin surmavirttä esitettiin Köyliön Tuiskulan Torpparimuseolla vuonna 2011. Piispa Henrikiä esitti tuolloin Veli-Pekka Suni, Lallia Tapio Putko ja tämän vaimoa Inkeri Marttila. (ERKKI SAARINEN/SKA)

Toisin kuin koulunkirjoissa opetetaan, Köyliönjärven jäällä 1100-luvulla talonpoika Lallin tappamaksi tullut kirkonmies ei ehkä ollutkaan englantilainen Uppsalan piispa Henrik, vaan joku aivan muu.

Tampereen yliopisto kertoo tiedotteessaan filosofian tohtori, kielitieteilijä Mikko Heikkilän uudesta tutkimuksesta, jonka päätelmänä on, että Lallin uhriksi joutuikin tosiasiassa saksalainen lähetyssaarnaaja Heinrich, suomeksi Heinärikki.

Heikkilän vertaisarvioitu, monitieteinen tutkimus Kuka oli herra Heinäricki? ‒ Piispa Henrikin arvoitus voitti viime vuoden Tampere University Pressin kirjoituskilpailun.

Köyliönjärven surmatyötä, joka tehtiin 20. tammikuuta 1132, voidaan pitää Suomen historian vanhimpana tunnettuna yksittäisenä historiallisena tapahtumana. Vuosisatoja vanhan legendan uudelleentulkitseminen ei liene ollut yksinkertaista.

- Tutkijan pitää olla puolueeton. Kaikki ennakkoasenteet ja ideologiat pitää pyrkiä sulkemaan pois tieteenteosta, vaikka tutkimuskohteessa olisikin jännitettä, Heikkilä kertoo tiedotteessa.

Lähetyssaarnaaja rikkoi kotirauhaa

Heikkilän mukaan historiallisesti todistettua on, että suomalaismies surmasi Heinärikki-nimisen hengenmiehen Köyliönjärven jäällä tammikuussa 1100-luvulla.

Tutkijan mukaan tapahtumaketju lienee edennyt siten, että lähetyssaarnaaja Heinärikki seuralaisineen oli lähetysmatkallaan eräänä iltana pysähtynyt pakanalliseen taloon Köyliönjärven itärannalle pyytämään ruokaa ja tarjoamaan vastineeksi evankeliumia.

Isäntä ei ollut kotona, eikä talonväki ollut vakuuttunut ulkomaalaisen tarjoamasta hengenravinnosta, vaan koki kotirauhansa rikotuksi. Heinärikki pakeni syntynyttä konfliktia järven jäälle, josta talon isäntä ja kylän miesporukka pian tavoitti ja surmasi hänet.

Heinärikin seuralaiset ottivat mukaan kuolleen toverinsa ruumiin, jonka luista tuli myöhemmin pyhän Henrikin reliikit.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Urjalan kirkkoon alun perin rakennettu puinen taideteos esittelee muun muassa piispa Henrikin (vas.) tallomassa jalkoihinsa Lallia. (OSSI AHOLA/AL)

Henkilöt menneet sekaisin

Köyliönjärven uhrin sanotaan useissa kirjallisissa lähteissä olleen Uppsalan hiippakunnan neljäs piispa, mutta Heikkilä on tullut tutkimuksessaan siihen tulokseen, että uhri olisi tosiasiassa ollut yläsaksan murrealueelta kotoisin ollut pappismunkki.

Heikkilän tutkimuksen mukaan kyseessä olisikin kaksi täysin erillistä historiallista henkilöä, jotka on todennäköisesti sekoitettu toisiinsa samankaltaisen nimen vuoksi, mahdollisesti tarkoituksella.

Uuden tutkimustuloksen mukaan Heinärikki olisi tehnyt nykyisen Suomen alueella lähetystyötä 25 vuotta ennen kuin Henrikistä tuli Uppsalan piispa, eivätkä nämä kaksi kaimaa olisi koskaan tavanneetkaan toisiaan.

Sen sijaan piispa Henrik ja Ruotsin kuningas Erik IX olisivatkin olleet Heikkilän mukaan yksi ja sama henkilö, englantilaistaustainen pappismies. Myös tämän tulkinnan mukaan piispa Henrik koko väkivaltaisen kuoleman, sillä kuningas Erikin surmasi tanskalainen prinssi Uppsalan kirkossa vuonna 1160.

- Nähdäkseni yksi historiallinen henkilö jaettiin poliittisista syistä kahdeksi pyhimyspersoonaksi: kuningas Erikiksi ja muka samanaikaisesti Uppsalan tuomiokirkossa vaikuttaneeksi englantilaiseksi piispa Henrikiksi. Pyhä piispa Henrik lienee puolestaan kahden historiallisen henkilön, kuningas Erikin ja Heinärikin, yhdistelmä, Heikkilä sanoo.

SAKARI NUUTTILA
sakari.nuuttila@iltalehti.fi

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Vierailija kirjoitti:
RJK
Jakuutit ovat omaksuneet turkkilaisen kielen hyvin myöhäisessä vaiheessa, ja vasta 1600-luvulla laajemmin levittäytyneetkin nykyiselle alueelle, kullan perässä. Sitä ennen he ovat aivan ilmeisesti puhuneet samojediryhmän kieltä. Ja he ovat myös sulauttaneet itseensä alueen aikaisempia asukkaista evenkejä (tunguuseja) ja jukagireja.

Tuskinpa jakuuttien esivanhemmissa on samojedinkielisiä. Jakuutin kielen toivat Lenan seudulle 1300-luvulla Sajanin tienoilta lähtenyt turkinkielinen ryhmä, joka sulatti itseensä jonkin verran jukagiirinkielistä alkuväestöä – ja ilmeisesti evenkejäkin oli jo tuolloin seudulla. Ei ole mitään todisteita, että samojedikieliä olisi puhuttu noin kaukana idässä.

Sajanin alueen väestö HAKASSIT ovat nimeomaan kieleltään turkkilaituneita eteläsamojedeja (paitsi katshinit, joiden katsotaan olevan turkkilaistuneita keettiläisiä) ja heillä on yhä vanhat samojedilaiset heimonnimetkin. Alueella asui eteläsamojedilainen kamassisamojedien kansa, jossa oli v. 1912 12 henkeä (siellä liikkui joku suomalainen tutkimusmatkailija), ja jonka viimeinen äidinkielinen puhuja Jevdokia Plotnikova kuoli v. 1989.

Tässä viimeinen kamassi  Jevdokia Plotnikova, tuolloin yli 90 v.

Tosisin kuin tutkimuksessa sanotaan, kyseinen seutu ei liene mikään suomalais-ugrilaisten alkukoti.

https://vimeo.com/34376420

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Jotuni kirjoitti:
Arkkis
"Akkas" taipusi paikallisella murteella "Akkaksen" (vittas (=vitsas), vittaksen), tai jos se mielletään "ruotsalaiseksi" sukunimeksi, niin Akkasen, ikään kuin se olisi ollut ennen "Akkanen".

Jos aivan vättämättä halutaisiin s-loppuinen muoto, joka taipuu "Akaan", niin sen täytyisi olla "A'as" (vrt. oas, kaksi tavua, kuin raa'aat, tavut erottuvat, koska niillä on erilainen paino).

Ruotsin Lapissa ovat:

Akasaajo Norrbottens län Pajala Naturobjekt
Jonkinlainen mäki Akajoen vieressä.

Akasjvare Norrbottens län Gällivare Naturobjekt
Kartalla nimi on muodossa Áhkásjvárre. Se on vuori.

Saamen akas on sama kuin akka. Norjan saamessa akka on just akas nykyään. Akaa - Akas joku murremuoto akasta, joka kadonnut.

*Akaa on joki, vesialue vasarakirveskielella (*akwa) , kantaindoeuroopan sana on *ekʷe (josta todennäköisesti tulee myös joki, joka kuulostaa slaavilaiselta.

Erittäi hienoa huomata tuo Áhkasvjarre.

Täytyy laittaa se tuonne linkkiinkin.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

sigfrid kirjoitti:
Arkkis
sigfrid
Mistähän Rapolan linna on saanut nimensä? Katson nimen historian mielenkiintoiseksi syystä, että alue on ollut asutettu jo 2000 vuotta sitten ja linnakin lienee ollut olemassa jo 400-500 luvuilla. Mihin linnaa tarvittiin ennen viikinkiaikaa? Voisiko se olla alueen eestien (varsinaissuomalaisten heimoveljien) rakentama varustus läntisiä tunkeutujia vastaan? Juuri tuohon aikaan rannikon satakuntalaisten arvioidaan levittäytyneen sisämaahan. Linnan nimi Rapola -> Refala, Rebala, Repola, Reval (Tallinnan vanha nimi) . Samasta nimestä tullee lukuisat Rääveli-nimet.

Aivan välittömästi se nimi tulee maatilojen nimistä, tai sitten päin vastoin, jotka talot ovat tunnettuja jo keskiajlalta siitä, että Paavi julisti ne pannaan, koska ne eivät maksaneet verojaan. Kyseisen linnanongelma arkeologian kannalta on, että siellä ei ole koskaan kunnolla tapeltu, joten ne viholliset joita vastaan se on rakennettu, eivät ole jättäneet sinne mitään merkkiään. Tappelut ruotsalaisia vastaan oli tapeltu Hämeenlinnassa. Pientä kireyttä on varmaan joskun ollut myös esimerkiksi pirkkalaistenkin suuntaan pohjoiseen, sillä heihin nähden oli eri uskonto. Rapola on ollut selvästi myös uskonnon paikallinen keskus, mutta uskonnosta ei juuri tiedetä, muuten kuin joistakin rituaaleista kristillistettyinä. Ei tiedetä jumalista eikä pappien arvonimistä eikä sellaisesta. Itäänpäin oli sitten "luotettavaa" hämäläistä Päijänteelle asti, ja ylikin.

Niinpä, Rapolan varhaishistoriasta olin kiinnostunut, en keskiaikaisesta maatila-ajasta. Mistä tiedät, ettei siellä esimerkiksi 400-500-luvuilla tapeltu? Sitä esitin, koska linnan historia on näin pitkä. Ehkä se ei enää soveltunut käytettäväksi ruotsalaisia vastaan. Tuo bullajuttu on tuttu, koska siinä on esi-isänikin mainittu.

Memo de Ryduala

Memo tulkitaan tallinnalaiseksi Memoiksi, samaan sukuun kuin Novgorodin tuohikirjeissä mainittu Memoi. Kiinnostava sikälikin, että memon on arvioitu merkitsevän "unennäkijää" tai samaania. Virossahan oli vielä 1200-luvulla paljon samanismia ja väkeä lähti ehkä käännytystä pakoon Suomeen, koska täällä oli hiukan inhimillisemmät valtaajat.


Siinä on itua ainakin erään (aivan muunkin) teorian kannalta, että *Rebala [repala] ja Rapola olisivat samaa juurta, tarkemmin sanoen edellinen kuuria ja jälkimmäinen preussia. Molemmat tarkoittaisivat preussilaisen siivekkään sotilas/suojelijajumalan Rapan/Rapan "asuin"/palvontapaikkaa.

rapa = suojelusenkeli

12 rapa „engel (Engel) - angelas = enkeli“ E 2 (angelas Gr žodynėlyje ir pr. katmuose vadinamas kitaip, žr. angol, engels). Jo rekonstrukcija, daryba ir pati kilmė nėra aiški, dėl to jis ir neįėjo į baltų bei indoeuropiečių etimologinės literatūros apyvartą. Tiesa,yra hipotezė, jį siejanti su pr. rīpaiti „folget (sekite) = seuratkaa“ arba su la. rãpât „ropoti = kontata, kiivetä“ ir pan.; tačiau tokios hipotezės pagrįstumu reikia abejoti. Savo hipoteze dėl pr. (E 2) rapa kilmės dabar nebetikiu (žr. toliau).

Manyti, kad pr. (E2) rapa rekonstruotinas kaip nom. sg. fem. (ā-kamienė) forma, negalima: tokia forma būtų buvusi parašyta (E žodynėlyje!) ne pr. (E2) rapa, pr. (E2) *rapo (= pr. *rapɔ̄, t.y. *rapā). Belieka manyti, kad pr. (E2) rapa taisytinas į *rapā = *rapan [acc. sg., plg., pvz., pr. (E 83) ausins acc. pl.], kuris, man rodos, suponuoja o-kamienį (nom. sg. masc.) pr. (E) *raps (< *rapas) „angelas“ < *„angelas sargas = suojeluenkeli“ [kiekvienas krikščionis turi savo angelą sargą (saugotoją)!], abstrahuotą iš samplaikos pr. (E) *engels *raps (ar *engelis *raps) „angelas sargas (saugotojas)“ = *„angelas saugotojas“ [dėl tokio pr. (E) *engels (ar *engelis) žr. s.v. engels]. Taigi pr. (E) *raps „angelas“ < *„angelas sargas“ = *„angelas saugotojas = suojelusenkeli“ gali būti iš subst. (o-kamienio) pr. (dial.) *rapas „saugotojas = suojelija“ (nom. sg. masc.), o šis yra matyt fleksijos vedinys (su šaknies balsio apofonija) iš verb. pr. (vak. balt. dial.) *rep- „saugoti = suojella“ (plg., pvz., lie. verb. ved- „vesti“ → subst. vãdas „vedėjas“), t.y. vedinys iš tokios jo lyties, kuri morfologiškai atspindi tą epochą, kai dar buvo verb. balt. dial. *rep- (praes., inf.) su *rēp- (praet.) arba - net epochą, kai dar buvo verb. (praes., praet., inf.) balt. *rep-.
... "
 

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

... jatkuu:

" ... Tas verb. pr. *rep- „saugoti = turvata, suojata“ galėtų būti iš *„saugoti, globoti = varjella“ < *„ap-glėbti, apkabinti, apimti ką = kahmia, koota, tarttua (syliotteella)“ ir, toliau, - iš seniausio verb. (praes., praet., inf.) balt. *rep- „apimti, tam tikru būdu imti resp. čiupti“ (žr. s.v.  raples = pihdit, (ravun) sakset, kuris vėliau balt. dialektuose 13 virto į verb. *rēp- „t.p. = em.“ (praet.) su *rep- „t.p.“ (praes., inf.), o dar vėliau - į *rēp- „t.p.“ (praet., inf.) su *rep- „t.p.“ (praes.) ir, pagaliau, – į *rēp- „t.p.“ (praes., praet., inf.) *rēp- „t.p.“ [plg., pvz., verb. balt. *geb- (praes., praet., inf.) evoliuciją s.v. gūbans]. Pastarąją (t.y. vėlyviausią) lytį verb. (praes., praet., inf.) *rēp- matyt ir atspindi verb. lie. rė̃p-ti (rė́p-ti) „apglėbti, apkabinti, ap imti ir pan.“, pr. (III) *senrīp- (su *sen- „su- = kanssa, mukaan“) > serrīp-imai „patiriame = tutkimme, suprantame = ymmärrämme“ (žr. serrīpimai). ... "

" ... Tässä on tapahtunut samoin kuin vesialeen *akwa ja rannan tapauksissakin, että lainaajat, jota ovat olleet alkuperäisempää väestöä, ovat tuon itselleen valtaamisen rėpti (rėpia, rėpė) = ympäröidä, omia, hamuta, tarttua, lainanneet enempikin merkitykseen itseltä pois valtaaminen:

Kantanbaltissa, ja varmaan vasarakirveskielessäkin tästä repimisestä, raivaamisesta, puhdistamisesta on ollut ns. aspektisarja, kolme aspektia: *rapti (pr. rapo, rapa, rapsta = mahd. rapsuttaa, rapistua tai rapia = raapia, mahd. rääpiä),  tärjeää on raaputusjälki, EI se "paska" tai lastu, mikä irtoaa, *repti (repo, repa, = mahd. repsta = mahd. repsahtaa tai repia = repiä, ruopia) sekä *ripti (ripia) = riipiä (tärkeää, mikä irtoaa käteen, työkaluun).

Kun pannaan tuohon toistuvuutta tarkoittava johdin -s-, saadaan *rapsti > raastaa, *repsti > ryöstää (viron rüüstada) ja *ripsti > riistää, riista! Viron riist = työkalu, kapine, laite, astia.... "
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa
 

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat