Sivut

Kommentit (28617)

Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

Tokkura kirjoitti:

Arkkis
Jotuni

Fakta on, että Suomessa on paljon Tammikoskia Lappiin asti. Miksi nimessä on tammi, vaikka tammipuu ei kasva Lapissa? Yksi selitysmahdollisuus on, että Tammikosken tammi ei tarkoita tammipuuta vaan jotain muuta puuta, jota on käytetty koskessa mahdollisesti padon rakennuspuuna samalla tavalla kuin tammea jossain etelämpänä. Tammen muinainen merkitys on voinut olla jollain alueilla suuri puu, kuten etymologinen kantakin esittää nostraattiselle muodolle. Vähän samasta kyse kun Mono-hiihtokengästä tuli yleissana mono.

Toinen selitys on, että Lapissa oikeasti kasvoi tammipuita ja niitä käytettiin vesirakentamisessa. Joku kirjoitti, että Oulussa on kasvanut tammia. Ei mahdotonta, että tammia olisi kasvanut tai niitä olisi tuotu Oulusta.

Tarkistin tuota mm. "kovaa joustavaa puuta" tarkoittavan liettuan adjektiivin "tamprus"/"tampri", että sitä ei ole muissa balttikielissä, vaan vastaavassa merkityksessä on ihan muita sanoja.

Tämä sana näyttäisikin olevan osin laina, ja se näyttäisi olevan sellainen siten kuurista, että se on muodostettu tuolla salaperäisellä (germaanisella tmv.) johdospäätteellä -(e)r- sanasta

"(į )tampa" = jännitys, jännittäminen, veto, nosto, joka edelleen on verbistä

"tampyti...tampo...tampė" = vetää (ulos, ylös jne.)

kuin esimerkiksi kuurin sanasta

"kupa" = dyyni, kumpu, kupu , verbistä kasa(u)t(u)a, liett. "kaupti(s)", ven. kopit'(sja).

ovat tulleet mm. sanat

"kupras" = kyömy, kyttyrä, töyssy jne.

"kuprinė" = (täysinäinen) säkki, selkäreppu, laukku. sekä

"*kupriṥkas" > "kūrṥas" (liett.) = kuurilainen.

"*Tamper(is)" näyttäisi tarkoittaneen "vedintä", "jännitintä", vinssin tukkia tai oikeastaan koko vinssiä ennen kuin se siirtyi tarkoittamaan vesimyllyn akselipuuta, ja siitä edelleen erityisesti vehkeen monimutkaistuessa pystyakselipuuta, pyörivää pystyakselia, jota "tammi" nykyään yhtenä merkityksenään tarkoittaa. Sanoisin, että koskesta on vedetty vinssillä veneitä ja lauttoja ylös, ennen kuin siinä on ruvettu pitämään vesimyllyä.

Sana "tampris" tarkoittaa nykyään mekaniikassa "jousivakiota", ja aivan erityisesti se tarkoittaa kierrettävällä kiristimellä säädettävää jousen puristusta, kuten ohessa maatalouden/elintarviketeollisuuden puristinlaitteessa:

http://209.85.129.132/search?q=cache:-u ... nt=firefox"

" Pasirenkame, jog sistemą veikia žadinimo jėga, kintanti pagal sinusoidę. Virpėjimo lygtis šiuo atveju yra tokia [5]:

(1) mẍ + µẋ + qx = Fsinωt

čia:
m – sistemos masė, kg;
q – spyruoklės tampris, lygus jėgai, kuria reikia paveikti spyruoklę, kai norima sukelti jos deformaciją, N/m;

x– spyruoklės virpėjimo poslinkio momentinis dydis, m;
.
x = dx/dt – virpėjimo momentinis greitis, m/s;
..
x = dv/dt – masės virpėjimo momentinis pagreitis, m/s²;
µ– mechaninio pasipriešinimo konstanta (vidinė trintis), Ns/m;

F– sužadinimo jėgos amplitudė, N;
ω - sužadinimo jėgos dažnis, rad/s.

Pääte on kuurissa kuitenkin ollut "-er-", kuten "Dyynien (kopa) asukkaan" nimestäkin ilmenee: Koperniks.

Sellaisen vetokoneen tukki "tamperis" > "tammi" on ollut ainakin alkeellisemmissa versioissa pystyasennossa, jotta sitä on voitu ylemmän tukipiteen yläpuolelta kiertää käsin tai vaikka hevosilla, jos on oikein tosi iso purkki ollut vedettävänä. Isostakin koskesta pääsee, jos siinä on jonkinlaiset ohjaimet. Tuolla ei siis ole ollut tekemistä tammipuun kanssa, mutta sitten on myöhemmin voitu ruveta käsittämään, että nimi johtuisi tukin mahdollisesta materiaalista.

Fysikaalista ilmiötä tarkoittava verbi "vetää" on liettuaksi

"tempti (tempia, tempo)" = vetää > s. "tempoa"

Preussiksi tämä on "tenstun" , latinaksi "tensere" ja ranskaksi "tenser".

(Vastaava sana "vetäjä" on latinassakin: se on matematikoille tuttu "tensori".)

Tässä on mielenkiintoinen uusi tieto, että Tampere oli ollut joksikin myöhäiskanta saameksi *Tempel.

Tulokseen ovat tuleet saamen tutkijat (jotka tosin eivät ole kielititeen penaalin terävimpiä kymniä kumpikaan, mutta se on kolmas juttu...):

http://fi.meteotrend.com/city-article/134718/

"

Nimen Tampere etymologia

Paikannimeä Tampere on yleensä pidetty lainana skandinaavisista kielistä (muinaisruotsin damber 'pato'). Viimeaikaisessa kielentutkimuksessa tätä etymologiaa on kuitenkin alettu pitää epätyydyttävänä, koska kosken nimi on hyvin vanha ja alueella on asunut aikaisemmin saamelaisia eikä ruotsalaisia. Saamelaista alkuperää on esitetty jo 1900-luvun alussa, kun A. V. Koskimies ehdotti, että sana Tammerkoski olisi voinut lainautua saamen kielen (pohjoissaamen) sanasta dabbal 'koskessa sijaitseva suvantokohta'. 2010-luvulla tätä etymologiaa ovat kannattaneet Pauli Rahkonen ja Mikko Heikkilä. Heidän mukaansa sana Tampere juontuisi myöhäiskantasaamen rekonstruoidusta esimuodosta tḙmpḙl. "

Tämä on erittäin mahdollista. Tampere ei kuitenkaan ole lainautunut tuosta suuntaan eikä toiseen, vaan tuo (*tempele) on muinaisliettuaksi sama sana kuin Tampere on kuuriksi tai vasarakirveeksi!
Sanat suhtautuvat samoin kuin Keitele ja Koitere.

Myös sama Häme on lainattu muinaisliettuasta, samoin Kempele ("Kääpälä"), Simpele ("Syvälä"), Keitlettä voisi sanoa "Keittolaksi" tai "Keittelyjärveksi".

Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

Vierailija kirjoitti:
Jaska
Arkkis
Koivulehdon kaavalla muuten "Simpele" tulisi sanasta "Himmel" > "Simmel" = "Simplele"!

MITES ON JASKA, "ONKO NOIN"?

Ei todellakaan, et ole ymmärtänyt yhtään mitään taaskaan. Simpele palautuu asuun *timpele, jolla on säännöllinen vastine saamessa (dabbal), ja sanan merkitys on ollut 'tasaisesti virtaava alue koskessa;

BINGO! Niinpäs tuleekin! Mulla oli jo semmoinen tuntuma, että mulla on Simpeleen palikat hallussa jossakin, ja funtsasin sanaa "*sympele".

Julkisestikin sitä pohdin, ja olin ihan oikeilla jäljillä, mutta en tiedä, olisinko ihan itse keksinyt.

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-24157.html

"

Arkkis
Jaska

Sinulle taas olen jo aikaisemmin sanonut, että paikannimistön ajoittaminen on vaikeaa silloin kun alueella vallitsee kielellinen jatkuvuus. Vaikka Simpele olisi nimetty jo pronssikaudella asuun *Timpele, se olisi kehittynyt asuun Simpele kielen muun sanaston mukana.

Siinä onkin yksi nimi jonka etymologia pitsisi tarkistaa:

Tuo -el- vie ajatukset kuuria edeltävään balttiin, "kuuriksi" se olisi "*Simpere", kuin Tampere.

post1113294.html?hilit=%20tampris%20#p1113294

"Keitele" näyttäisi tulevan verbistä "keisti...keičia...keitė" = vaihtaa, sillisessa muodostaan, joskin nykyinen "kuumentamista", keittämistä tarkoittava verbi "kaitinti" on sekin mahdollinen. Siitä tulee myös "Peips"-järvi, lt. "Peipus": tässä on taas latviassa p- ka ja liettuassa k-, ja se on aivan hyvin voinut tarkoittaa myös "kuumia taisteluita".

"

Tuollainen *timpele on sama asia kuin mitä "tyven(ne)", liettuan "dubuo, dubenys", latvian "dubens", latgallin "dybenṥ", syvyyttään hitaasti virtaava kohta joessa", "syvänne".

post1262758.html?hilit=dubuo#p1262758

" Ikiaikaisen vanhaa IE-neutrimuotoa substantiivi
”dubuo”, dubenys” (lt.), josta lainautusi SUBSTABTIIVI ”tyven”. Tätä kautta se ilmeisimmin todella tulee. "

Adjektiivi on "dubus, dubi" = syvä. (Tämä ei ole kuitenkaan sama sana kuin "gilus, gili", jota järvestä tai merestä yleensä käytetään):

" ” dubus (m), dubi (f) ” (lt) = syvä (astia, meri, kuilu), ontto. Muinaisessa neutrimuodossa *dubian” josta lainautuminen on ennen tapahtunut (> *dybä > *tyvä), ja myöhemmin se on tapahtunut femiinivartalosta (> *dubi > tyvi).

”Onkalo” = ”duba” (lt.), josta tietysti tulisi lainattuna ”tupa”.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... r=10631062

" dubùs -ì (4) = syvä ontto

1. dziļš -a (par traukiem, ezeru, upi) = syvä
2. dobumains ~a (par koku) = ontto "

Tuosta rivistä on jäänyt mainitsematta perustava verbi:

"dubti...dum̃ba, dubo" = /ie/grimt (lv) = syvetä, syöpyä syvemmälle (joki ym.); iedubt = upota; iedobties = upottaa; iegāzties = viettää (monttuun, syvälle veteen); iebrukt = murtua, luhistua, upota, sortua, vyöryä maa(han) (par zem)

Tuosta keskimmäisestä sanasta saadaan se jo kaippamni -el-johteinen adjektiivi "*dumbel(e)"

Tällaisella sanalla onkin johdannaisia: "dumblas" = muta, ruta, rahka llieju = "upottava märkä maa-aines", "dumbline" = em. mudan täyttämä syvänne, hauta, suonsilmäke jne.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... bus&h=3293

" dum̃blas (2) vsk. dūņas dsk.= muta, lieju; dubļi dsk. = loka
kaip dumblo - kā pelavu (spaļu) (daudz)
su dumblu(dumblaĩs) sumaišyti - apmētāt ar dubļiem (noķengāt) = "vaihtaa paskaa paskaan"
dumblažemis (1), = eloperäinen maa
dumblė (2) dūņu (dūņaina) zeme = turvemaa, liejumaa;
dumblenė (2) bot. dūņene; = mutayrtti
dumblėti (~ė́ja, ~ė́jo) , kļūt dūņainam -ai; = lokaantua, mutaantua
dumblis (2) bot. aļģe; = levä
dumblialaiškis (1) bot. cirvene; = sarpio (konnaruoho)
dumblinas -à (3b) = mutainen
1. dūņains -a; ar dūņām aptašķīts -a (notriepts, -a) = mudattu
2. pārn. blāvs -a = himmeä; neskaidrs -a = epäselvä; nespodrs -a = harmaa, himmeä (valo)
dumblinos akys - blāvas acis = aurinkolasit
dumblynas (1) dumbrājs = ruta, muta, lieju (kr.); dūņājs = loka; dūņas = lieju; dūņaina augsne = liejumaaperä;
dumblynė (2) dūņaina vieta = mutainen paikka, syvänne; dūņājs = loka;
dumblingas -a (1) dūņains -a = lokainen
dumblingas ežeras - dūņains ezers = mutainen, samea järvi
dumblinti (~ina, ~ino) , duļķot = liata, jauhaa hienoksi; aptašķīt ar dūņām = kieritellä mudassa;
dumbloti (~ója, ~ójo) , brist pa dūņām (dubļiem, dumbrāju) = loata;
dumbluotas -a (1) dūņains -a = mutainen; dūņots -a = lijuinen; ar dūņām aptašķīts -a = mudassa pyöritetty;
dumbluoti (~úoja, ~ãvo)
1. aptašķīt (notriept) ar dūņām = mudata; duļķot = liata
2. kļūt neskaidram -ai (nespodram, -ai) = himmetä; /ap/mākties = painaa (mieltä), kiusata, vaivata "

Sana "*dumbele" (kb.,ml.) ei tarkoita noita "mutia" ainakaan enisijaisesti, vaan sen merkitys on käytännössä sama kuin sanalla "dubuo, dubenys", eli "syvyyttään hidas joenkohta", mutta asiaa takastellan "syvenemis(syventämis)proseessin tuloksena" eli se on "syvenemä", "syventymä".

laukama'.

Joka tapauksessa se on balttisana tasan siinä kuin esimerkiksi "tyven" ja "syväkin", ja yksi selvä Suomen balttihydronyymi lisää!

"*dumbele"(kb) > "*dymbele"(lg) > "*timpele" > Simpele = "syvenemä", syvä paikka.

Sana on merkitykseltään sama kuin "Syväri".

(Periaatteessa Simpele olisi sopinut hieman paremmin merkitykseltään joennimeksi, ja Syväri järven, mutta asia sattuu nyt vain olemaan päin vastoin. On kuitenkin olemassa sekä Simpeleenjärvi ja Syvärijärvi.

Mites nyt, Jaska, YKSI AINOA "PALTTIJÄRVI" OLISI "KERMAANIJÄRVIEN" MEREN KESKELLE ÖKSYNYT?

(Nyt kun olet sen itse keksinyt, voisi jotakin luulla uutta tässä vaikka siitä AJOITTAMISESTAKIN:

Sn verran minäkin tiedä, että saatiin tulos, että nimeäminen on tapahtunut Riianlahdella vaikuttaneiden kielien pohjalta ENNEN kuin kuuri on siellä heilunut päälimmäisenä eli ennen vuotta 500 j.a.a, koska sen jälkeen se noilla eväin olisi ollut "*Simpere" ("*Timpere") eikä "Simpele".

Latviassa samaa juurta oleva sana onkin dibens = pohja, syvyys, tausta, perä-

https://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=dibens&s=0&g=2&r=10621063

dibenistaba užpakalinis kambarys = peräkamari
dibenmakšķere dugninė [meškerė]
dibenplāns teatr. atpakalys (užpakalinė scenos dekoracija); antrasis planas
dibens
1. dugnas = pohja, jalusta
mucas dibens - statinės dugnas = patsaan jalusta
jūras dibenā - jūros dugne = meren pohjassa
noiet dibenā šnek. - paskęsti = mennä pohjaan, upota (laiva), nugrimzti = tulla nielistuksi, upota (suohon)
nolaist dibenā šnek. - paskandinti = upottaa syvyyteen, nugramzdinti = nielaista (suo)
izdzert kausu līdz dibenam ir prk. - išgerti taurę iki dugno = juoda malja pohjaan

2. šnek. pasturgalis selkärannagan (ala)pää, užpakalis = takapuoli, sėdynė = istuin
bikšu dibens - kelnių užpakalis = housuntakamus
gan dabūsi pa dibenu! - tai gausi per užpakalį! = ”saada ympäri korvia” = piiskaa, ”ympäri tapaluonen”

dibensiena užpakalinė siena = takseinä
dibentelpa užpakalinė patalpa = pohjapinta-ala
dibentiņš dem.
1. dugnelis =
2. šnek. užpakaliukas (kūno dalis) = takapuoli
dibenzivs (gen. sg. ~zivs, pl. ~zivju), f. icht. dugninė žuvis

https://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=870080&r=10621063&lid=870080&g=2&q=dimb&h=2724

dimba ppr. loc. sg. (~ā) šnek. = umpikuja
būt dimbā - būti keblioje padėtyje (padėtyje be išeities) = olla umpikujassa
bez manis jūs būtu dimbā - jei ne aš, jūs būtumėte prapuolę (pražuvę) = olla häviöllä/ssä

dubens = pohja, lt dubuõ.

Preussi:

http://www.lexicons.ru/extinct/p/prussian/_pdf/borussica-nova.pdf

DUBBELS <32>[Dubelis E 561] = toutain, turpa (ennen viljeltyjä) särkikaloja

DUBBI <52> [dubë MK] = kuoppa (miel. syvä ja kapea), tuppi

DUBNAS <32>[dugnas + dibens + dno MK] = pohja

DUBTWEI <90> (dûmba, dubba) [Dambo E 29 VM] = upota, vaipua (syvälle)

Sana on ollut kantabaltissa *dyben (= dыben, dõben), tai mahdollisesti *dweben, josta tulevat sekä -u- että -i-vartaloiset muodot. Tämän on ratkaisuus päätten vokaali: dubuo, *diben.

Juuri *dyb- ei ole aivan välttämättä kantaindoerurooppalainen, se voi olla myös mm. kantabaltin SU-laina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

Vierailija kirjoitti:
Jaska
Untamo
Saunan olettaminen muilta lainatuksi tuskin on perusteltua. Volgan-Uralin mannerilmaston talvet ovat niin kylmiä, että lämmitystarve oli paljon suurempi kuin Pohjanmeren tuntumassa. Puuta ja vettä oli rajattomasti saatavissa.

Keitä tarkoitat mahdollisilla lainaajilla? Suomen alkuasukkaita vai Volgan-Uralin alueen uralinkielisiä? Olipa sauna peräisin kummalta alueelta tahansa, se ei silti olisi lainaa, koska suomalaisten juuret (väestönä ja kulttuurisesti) ovat moniaalla. Jonkinlainen lämmittelytapa on voitu keksiä itsenäisestikin eri puolilla maailmaa, mutta tietyt ”saunan” muodot ovat silti saattaneet myös lainautua kansoilta toisille. Toisin sanoen se, että suomalaisten jotkut esivanhemmat olisivat saattaneet tuntea jonkinlaisen saunan jo varhain, ei voi todistaa, etteivät he olisi silti myöhemmin lainanneet uudenlaista saunaa germaaneilta (mihin tietysti viittaa itse sanan alkuperä).

Entäs tuo verbi "džiauti" pr.3. "džiauna"?

Arkkis
Ruotsin GERMANISOITUMINEN yhdistetään indoeurooppalaisten "varsinaseen ekspansioon" n. 2000 e.a.a., jossa yhteydessä katsotaan ainakin kelttiläisten, romaanisten, germaanisten, kreikkalaisten, albaniaisten, heettiläisten, tokaaristen ja mahdollisesti myös indoiranilaisten kielten syntyneen.

Niin, suunnilleen tuohon aikaan oli toinen suuri indoeurooppalainen ekspansiovaihe, joka jatkoi siitä, mihin oltiin ensimmäisessä (tai toisessa, jos anatolia ja tokaari vaativat vielä aikaisempaa ekspansiota) vaiheessa päästy. Skandinavian eteläosat ja Baltia kuitenkin ovat indoeurooppalaistuneet jo ensivaiheessa eli nuorakeraamisen kulttuurin levitessä. Sen sijaan myöhemmät kelttiläisen ja itaalisen kielihaaran alueet eivät ole indoeurooppalaistuneet yhtä varhain vaan vasta mainitsemassasi vaiheessa vuoden 2000 eaa. tienoilla.

No jostakin sentään ollaan yhtäkin mieltä.

Arkkis
Vain yksi henkilö eli Petri Kallio on esittänyt tieteen piirissä, että kampakeramiikka välttämättä liittyisi SU-kieleen.

Tarkoittanet, ettei välttämättä liittyisi?

Juuri niin, mutta että muka EI LIITTYISI OLLENKAAN URALILAISEEN KIELEEN! En minä tuohon SU-kantatakieleen hirttäydy.

Ugrilaiset, jotka tunnetaan erikoisesta naamiohautaustavastaan, tulivat Minusinskajan kattilalaaksoon Volgan keskijuoksulta viimeistään 700 e.a.a., ja sitten he lähtivät bolgaarien ja hunnien kanssa takaisin Eurooppaan 500 j.a.a.

He käyttivät aluksi rautaa hautauskoristeisiin, mm. pistivät rautanapit "silmiksi" hautausnaamioon. Sittemmin kipsinaamiot tulivat komeammiksi, ja naamiolla valettiin myös kuva naamasta, mutta rautaa niihin lakattiin haaskaamasta. Rautaa on siis pidetty jonakin "pyhänä" maagisena "taivaanmetallina" muuallakin kuin hattilaisten (joilla oli vain meteorirautaa) ja heettiläisten keskuudessa.

Että uralilainen kantakieli on poksahtanut hajalle viimeistään II vuosituhaneella e.a.a.

http://kronk.narod.ru/

http://3.bp.blogspot.com/-T25m-sIFk6E/Tl-NDRkAR9I/AAAAAAAABNc/AmQ8tTvJsw...

Tässä linkissä olevat keramiikat ovat ugrilaisten tekoa, samoin naamiot. Dinglingit ja samojedit eivät niillä ole vaivanneet päätään, ja tuskin skyyttiläisetkään.

http://museumsrussian.blogspot.fi/2011/09/blog-post.html

Että uralilainen kantakieli on poksahtanut hajalle viimeistään II vuosituhaneella e.a.a.

http://kronk.spb.ru/library/vadezkaya-1986-06.htm#07a

http://kronk.narod.ru/library/vadezkaya-1986-07.htm

Muutoinkin Minusinskissa on kulttuuria vaihdettu mm. siten, että ihan muu kansa on tuonut sinne jonkin tavan (esimerkiksi esi-isiä kuvaavt nuket, jotka ovat kiinalaisesta esi-isien palvonnasta, kuin ne on sitten jossakin muodossa omaksunut itselleen (samojedit pienet haltianuket, joissa saattoi olla esi-isien polttotuhkaa).

Arkkis
Nyt tästä on ilmeisesti tehty HY:ssa ehdoton dogmi, jota on "hengenvaarallista" epäillä (kuten täysjärjettömiä "peilisoluja")!

Älä nyt hyvä ihminen näe salaliittoja kaikkialla – sellaisesta voi saada psykiatrisen diagnoosin... (Vai vielä hengenvaarallista )

Kyseessä ei ole mikään dogmi, vaan viime vuosien kielitieteellisten tulosten yksiselitteinen tulkinta.

Minä sanon ihan suoraan, että ei mene läpi!

EIKÄ TUO KERAMIIKKA SELVIÄ PELKÄLLÄ KIELITIETEELLÄ!

Sillä on nyt vain tarkoitus myydä kirjoja, ja saada pajon pulinaa aikaan asian vierestä!

Tutkijat ovat yleensä sikäli rehellisiä, että kun joku esittää pitäviä perusteluja, muut tutkijat hylkäävät vanhentuneen näkemyksensä ja siirtyvät kannattamaan parhaiten perusteltua.

Eivät ole. Vaikka olisi täysin vastaansanomaton esimerkiksi matematiikan todistus, niin jos suinkin mahdollista, väärässä olleet ja sen eteen töitä tehneet jarruttavat ja vaikenevat ja mitätöivät, ja lopuksi "kieltävät käytännöllisen arvon". Mitä isompia johtajia, sitä sitkeämmin he tekevät tuota. Pahimpia ovat tiedeakatemioiden puheenjohtajat, ja ne, jotka ovat ennen aikojaan kytkeneet "tuloksensa" bisnekseen ja politiikkaan.

Jos yhtäkkiä jossakin perustavassa asiaa KOKO KELKKA KÄÄNTYY ETTÄ HUPSISTA VAAN niin siinä on jotakin muuta takana. Minä en sitä paitsi usko suomen kielen etymologian tutkijoita, jotka eivät osaa sanaakaan venäjää eivätkä mitään balttikieltä. (Minä osaan noita ihan muista syistä, mutta onpahan nyt jotakin iloa ja hyötyä.)

Venäläiset ja ruotsalaiset eivät ole ikinä kuulleetkaan, ettei kamparamiikka liittyisi yhteen uralilaisen kilen ja myös etnisen tyypin kanssa, joskin jälkimmäinen on vähäisempää. Ruotsalaiset ovat tutkineet myös parin kuoppakeraamikon geenejä, ja heillä on nyt Gotlannissa vai oliko se Öölannissa projekti meneillään, jossa asia varmaan aika pitkälle selviää. Ne ilmeisestikin eroavat kellomaljakansasta, mutta varmasti suuresti myös nykysuomalaisista.

Oletus täysin tuntemattomista paleokielistä rapisee ja kuivaa kokoon, täsmälleen samalla tavalla kuin se tekee Siperiassakin.

Ja sitten toiset olemassa olevat kansat paukahtelevat esiin "out of the blue" (kuten samojedit todella tekivätkin Minusinsakajaan, koska heidän taigaelämänsä ei jättänyt minkäänlaisia arkelogisia merkkejä, joita vielä olisi löydetty, kuten ei jättänyt tunguusienkaan: kansojen liikkeet taigalla ovat Siperian antropologian "musta laatikko").

Sellaisia deus-ex-machinoja ei hyväksytä kuin äärimmäisenä vaihtoehtona.

Poikkeuksia toki valitettavasti löytyy… Kannattaa siis tutustua viime vuosien tutkimuksiin - ja tietysti tulevien vuosien myös. Ja ehkä kolmenkymmenen vuoden kuluttua koulukirjoissakin ollaan tätä mieltä.

Jos ne on samanlaisia kuin Koivulehdon "porotutkimyukset", niin antaa olla. Multa meni usko laakista koko "iranilaiseen lainakerrostumaan", joka näyttää olevat suppea uralilaisissa kielissä, ja keskittyvän samojedilaisiin, ugrilaisiin ja volgansuomalaisiin kieliin (joissa se on Minusinskajan peruja, EIKÄ TODISTA LÄHIKONTAKTEISTA Euroopan persialaisiin!)

Arkkis
Tämä tarkoittaisi, että Ruotsikin olisi ollut jonkin aikaa "uralilainen" kuoppakeraamisen uusarktisen kultturin aikaan, kellomaljakultturin ja vasarakirveskulttuurin välillä.

Kuoppakeramiikkaa on tehty ihan itsenäisesti ympäri maailmaa, eivätkä arkeologit edes näytä yhdistävän ruotsalaista kuoppakeramiikkaa volgalaiseen (Kalmankenkku ei ole arkeologi).

Venäläiset tarkoittavat kuoppakeramiikalla nimenomaan Länsi-Ruotsin ja Ahvenanmeren kuoppakeramikkaa, kuten sieltä linkistä ilmenee. Eikä se kuoppakeramiikka ole ainoa, vaan he puhuvat kulttuurin "suomalaisugrilaisesta leimasta" (he käyttävät säästeliäästi termiä "uralilainen" muusta kuin antroplogisesta tyypistä, ja sehän ei heill leimallisesti liity uralilaisiin kieliin, vaan useimmat sen tyyppiset puhuvat muita kieliä kuten tataaria).

Siksi se ei voisi todistaa uralilaisesta kielestä edes silloin vaikka uskottaisiinkin uralilaisen kielen liittyvän Volgan kuoppakeramiikkaan ja vaikka uskottaisiinkin keramiikan voivan luotettavasti todistaa puhujansa kielestä.

Täällähän näkee mielenkiintoista argumentointia… Katsokaapa sauna-artikkelin ilmestymisvuotta:

http://www.mv.helsinki.fi/home/petkalli/

Sen jälkeen voikin pitävästi ja pätevästi argumentoida Kallion esittämää lainaetymologiaa vastaan sillä perusteella, että lainaselitystä eivät kannata edes useita vuosia tätä artikkelia aikaisemmin ilmestyneet etymologiset sanakirjat…

Uusimmat tutkimukset ovat epäluotettavimpia Helsingin yliopistossa...

Minä en sitä etymolohiaan tuolta löydä, voitko pistää suoraan linkin näkyville?

HMV
Vahvempia todistuksia kaivataan uskottavuuden säilyttämiseksi.

Kannattaa ehkä lukea kyseinen artikkeli: siinä asiaa sattuneesta syystä käsitellään. Yleensäkin kannattaa ensin tutustua asiaan ennen kuin kertoo siitä tuomionsa. Jos on liian laiska hankkimaan tietoa, niin ehkei kannata ottaa kovin jyrkkää kantaa sellaiseen asiaan, johon ei jaksa syventyä.

https://cache.eupedia.com/images/content/Early_Middle_Neolithic_map.png

Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

admin kirjoitti:
Itseä on aina kiinnostanut mm Lallin tarinassa tämä Erik, joka nousi yhtäaikaa maihin Suomessa piispa Henrikin kanssa, mutta häipyi meteliä pitämättä kun Piispasta tehtiin kalanruokaa Köyliöjärven jäällä Hämäläisen suurtalonpojan ja kartanonherra Lallin toimesta ....

No, jokatapauksessa Ruotsissahan oli kuollut kuningas Sverker 1156, seuraavaksi kuninkaasi valittiin Erik 1158, onkohan kyseessä sama Eerikki joka otti täältä ritolat varsin vähin äänin kun Lalli jakoi lakia ....

No tämähän Eerik joka sitten valittiin kunikaaksi 1158 oli sitten sama tai eri mies, niin oli vallassa vain vuoteen 1160, eli kaksi vuotta.

Olikohan lyhyen virkauran syynä, ennenaikainen kuolema Lallin toimesta vai muuten vain tämän Suomessa tapahtuneen turpiinvetokisan häviäminen Lallille ja oman piispansa menettäminen siinä ...
Olihan se varmaan aika nolo kohta mihen CV listassa, tämä "Suomen menettäminen" Lallille, mikäli mies oli Suomea valtakuntansa osaksi edes väittänyt ...
Ristiretki meni ainakin täysin vituksi ...


Myös Henrik itse on asetettu kyseenalaiseksi:
http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/uusi-tutkimus-piispa-henrikista

" Uusi tutkimus piispa Henrikistä

Julkaistu 19.1.2017 - 08:45

http://www2.uta.fi/sites/default/files/inline-images/heikkila%20suomi100%20JR%20850pix.jpg

Herra Heinärikin ja talonpoika Lallin kohtaamiskertomuksessa on monenlaista jännitettä. Kielen- ja historiantutkija Mikko Heikkilä arvioi, että se on eräs syy, miksi mitä ilmeisimmin tosi tarina on säilynyt vuosisatojen ajan. Kuva: Jonne Renvall

Filosofian tohtori Mikko Heikkilän mukaan talonpoika Lallin uhri ei ollutkaan piispa Henrik vaan herra Heinärikki

Talonpoika Lalli tappoi 1100-luvulla Köyliönjärven jäällä kirkonmiehen, joka ei ehkä ollutkaan Uppsalan piispa Henrik kuten koulukirjoissa opetetaan.

Kielitieteilijä Mikko Heikkilän tutkimusten mukaan Köyliönjärven surmatyö on kyllä historiallisesti totta, mutta uhri oli englantilaisen piispan Henrikin sijaan saksalainen lähetyssaarnaaja Heinrich, keskiajan suomeksi Heinärikki.

Heikkilä esittää tulkintansa vertaisarvioidussa, muun muassa kieli- ja historiatieteen metodeja ja todisteita yhdistävässä monitieteisessä tutkimuksessaan Kuka oli herra Heinäricki? ‒ Piispa Henrikin arvoitus, joka on Tampere University Pressin viime vuonna julistaman kirjoituskilpailun voittotyö. "

jatkuu,,,

Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

... jatkuu:

" Suomen historian vanhin tunnettu tapahtuma

Vaikka Suomen valtiollinen historia alkaa vasta vuodesta 1917, voidaan Pohjolan esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitteeseen ajoittuvaa Köyliönjärven surmatyötä 20. tammikuuta noin vuonna 1132 pitää Suomen historian vanhimpana verrattain tarkasti ajoitettavissa ja paikannettavissa olevana tapahtumana.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko johtaa institutionaalisen historiansa Henrikistä, jota se pitää Suomen ensimmäisenä piispana. 1200-luvulla laadittua Pyhän Henrikin legendaa on tutkimuskirjallisuudessa kutsuttu jopa Suomen luomiskertomukseksi.

– Väitetty piispa Henrik ja hänen surmaajansa kuuluivat toistensa vastakohtina alusta asti yhteen. Henrik edusti (katolisen) kristinuskon, pitkälti siihen liittyvän länsieurooppalaisen keskiaikaisen kulttuurin, latinalaisen aakkoston ja kirjoitustaidon tuojaa Suomeen. Talonpoika Lalli ‒ tai oikeammin Hyväneuvo ‒ taas puolusti perheensä itsemääräämisoikeutta eli sitä, että ulkomailta tullut ”ruokaruotsi” ei voi sanella, miten maassa toimitaan, Mikko Heikkilä sanoo.

Heikkilä huomauttaa, että hän ei ole pyrkinyt etsimään sankareita eikä syyllisiä menneisyyden tapahtumiin.

– Tutkijan pitää olla puolueeton. Kaikki ennakkoasenteet ja ideologiat pitää pyrkiä sulkemaan pois tieteenteosta, vaikka tutkimuskohteessa olisikin jännitettä.

Tapahtuman jännitteisyys on eräs syy siihen, miksi todistettavasti hyvin vanha kansanomainen Henrik-perinne on säilynyt vuosisadasta toiseen. Etenkin Köyliössä ja Nousiaisissa se oli elävää, sukupolvelta toiselle siirtyvää perinnettä vielä silloin, kun Suomi itsenäistyi.

Ryöstömurhan tapahtumien kulku

Todistettuna Mikko Heikkilä pitää sitä, että hengenmies nimeltään Heinrich koki väkivaltaisen kuoleman suomalaisen miehen kädestä Köyliönjärven jäällä tammikuussa 1100-luvulla.

Tapahtumaketju lienee edennyt siten, että lähetyssaarnaaja Heinrich lähti rekikelien tultua ja talven pahimman pimeyden helpottaessa ajurinsa ja tulkkinsa kanssa jo pitkälti kristillistyneestä pohjoisesta Varsinais-Suomesta, Nousiaisista tai Mynämäeltä, lähetysmatkalle Muinais-Hämeen lounais- ja länsiosiin eli nykyiseen Ala-Satakuntaan.

Kokemäelle suunnannut joukko pysähtyi Köyliönjärven itärannalla pakanalliseen taloon pyytämään suunruokaa ja tarjoamaan vastineeksi hengenravintoa eli evankeliumia.

Talon isäntä ei ollut kotona, ja talonväki koki kotirauhansa tulleen loukatuksi. Syntyi verbaalisena aggressiona alkanut konflikti, jota Heinrich seuralaisineen pakeni Köyliönjärven jäälle. Isännän saavuttua kotiin lähti miesporukka ajamaan takaa pakenijoita reen jälkiä seuraten. Takaa-ajon päätteeksi isäntä surmasi Heinrichin nykyisen Kirkkokarin lähellä.

Surmaajat ryöstivät Heinrichiltä ainakin päähineen ja jättivät ruumiin jäälle. Surmaajien poistuttua Heinrichin kannattajat noutivat ruumiin jäältä ja kuljettivat sen haudattavaksi Nousiaisiin, mistä pyhän Henrikin luut eli reliikit siirrettiin Koroisten tuomiokirkkoon 1200-luvulla ja vuonna 1300 Turun Unikankareen tuomiokirkkoon. "

jatkuu...

Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

... jatkuu:

" Ei piispa vaan lähetyssaarnaaja

Monet kirjalliset lähteet, kuten Legenda nova ja Turun piispainkronikka 1400-luvulta, väittävät, että Köyliönjärven uhri Henrik oli Uppsalan hiippakunnan järjestyksessään neljäs piispa.

Mikko Heikkilän tutkimusten mukaan uhri ei kuitenkaan ollut Uppsalan piispa vaan suomalaisittain Heinärikki-niminen lähetyssaarnaaja Heinrich, joka oli yläsaksan murrealueelta kotoisin ollut sisterssiläinen pappismunkki. Hän tuli englantilaissyntyisen Siward-nimisen piispan seurueessa Saksasta Pohjolaan lähetystyöhön Hampurin-Bremenin arkkipiispa Adalberon lähettämänä ilmeisesti vuonna 1123.

Pappismunkki Heinrich lienee saapunut johtavaksi lähetyssaarnaajaksi pohjoiseen Varsinais-Suomeen Linköpingin hiippakunnan alueelta 1130-luvun alussa ja toiminut aluksi Mynälahdella, jonka nimi sisältänee varhaiskeskiaikaisen yläsaksan munkkia merkitsevän sanan.

Heikkilä käyttää Henrikin asemesta nimimuotoa Heinärikki, koska se on tämän henkilön vanhin sekä kirkollisesta että kansanomaisesta perinteestä tunnettu suomenkielinen nimimuoto.

Suomenkielinen nimi Heinärikki esiintyi ensimmäisen kerran Mikael Agricolan Rucouskirian kalenterissa vuonna 1544 eli vanhimman tunnetun suomenkielisen kirjallisuuden aikana. Keskiajalta periytyvässä Piispa Henrikin surmavirressä Henrikiä kutsutaan Hämehen Heinirichiksi ja herra Heinärickiksi.

Historian hahmoista aineksia kahdelle pyhimyspersoonalle

Köyliössä surmattu herra Heinärikki lienee ollut eri henkilö kuin Uppsalan neljäs piispa Henrik. Uusi tutkimustulos on sekin, että Heinärikki toimi Suomessa noin 25 vuotta aiemmin kuin piispa Henrik vaikutti Uppsalassa. Tiettävästi nämä kaksi henkilöä eivät koskaan tavanneet toisiaan.

Heikkilän tutkimuksen mukaan Uppsalan piispa Henrik ja Ruotsin kuningas Erik eli Henrik Jedvardsson lienevät yksi ja sama historiallinen henkilö, englantilaistaustainen pappismies, joka toimi ensin Uppsalan piispana ja pari viimeistä vuotta ennen väkivaltaista kuolemaansa 17.5.1159 Ruotsin kuninkaana Uppsalassa.

Kuningas Erikistä tehtiin kaksi pyhimyspersoonaa noin sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen 1200-luvulla, kun Ruotsilla oli tarve saada muuttuneeseen (kirkko)poliittiseen tilanteeseen sopiva oma kansallispyhimys Norjan ja Tanskan tapaan. Stailattuna kuningas Erik oli sopiva pyhimyskuninkaaksi, koska hän oli silloisen kuningasdynastian kantaisä.

– Nähdäkseni yksi historiallinen henkilö jaettiin poliittisista syistä kahdeksi pyhimyspersoonaksi: kuningas Erikiksi ja muka samanaikaisesti Uppsalan tuomiokirkossa vaikuttaneeksi englantilaiseksi piispa Henrikiksi. Pyhä piispa Henrik lienee puolestaan kahden historiallisen henkilön, Henrik Jedvardssonin ja Heinrichin eli Heinärikin, yhdistelmä, Heikkilä kertoo. "

jatkuu...

Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

...jatkuu:

" Piispa Henrikin arvo säilyi uskonpuhdistuksessa

Pyhän Henrikin tarina on kestävää laatua, sillä hänen muistonsa ei hävinnyt 1500-luvun uskonpuhdistuksessa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta reformaation eli Martti Lutherin Saksassa käynnistämän uskonpuhdistuksen alkamisesta.

Katolisen keskiajan nimikkopyhimyksen Henrikin katkaistusta sormesta sormuksineen tuli Turun hiippakunnan symboli luterilaisella uudella ajalla eli uskonpuhdistuksen jälkeen.

– Vaikka katoliset kirkonmenot vaihtuivat luterilaisiksi ja katolisen opin tilalle tuli reformoitu luterilainen oppi, eivät pyhä piispa Henrik ja Lalli kadonneet historian hämäriin vaan heidät tunnetaan edelleen, Mikko Heikkilä sanoo.

Heikkilän kirjaan sisältyy myös keskiajalla laaditun kalevalamittaisen Piispa Henrikin surmavirren varhaissuomalaisen kantamuodon kriittinen editio, jollaista ei aiemmin ole julkaistu.

Teksti: Heikki Laurinolli

Mikko K. Heikkilä: Kuka oli herra Heinäricki? ‒ Piispa Henrikin arvoitus. Tampere University Press 2016.

Lue myös:
Suomalainen ihmiskuva kaipaa päivittämistä "

PS: Miksi nää vitsit täytyy pätkiä niinkun ruunan pierut ratsatuskilapilussa?

Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

Eräs sukuan tutkinut Henrikin suvun jälkeläinen kertoo perimätietoa:

" Heinrich ja Erik tunsivat toisensa. Heinrich kävi myös Uppsalassa. Suomen kirkkoa piti järjestää ja Erik pyysi Heinrichiä siihen tehtävään. Upseeristossa oli Heinrichin sukulaisia, myös Suomessa leiriytyneinä ja Heinrich, samalla kun vieraili sotilaiden parissa Jumalanpalveluksia pitämässä, tapasi myös sukulaisiaan, armeijan päällystöä. Heinrichin käynnit ovat saksalaisiin sotilaslähteisiin merkityt eikä niihin pääse käsiksi maailman helpoimmin, Suomessa ei tietoja ole. "Lalli" oli murhamies jo entuudestaan ja siitä Heinrich oli jo häntä suuresti tietenkin nuhdellut. Heinrichillä oli suuri kultainen sormus jonka "Lalli" merkille tässä nuhtelussa pisti. Kun Heinrich tuli Suomeen, pelkäsi hän jään olevan heikkoa ja joutui kiertämään pitkän matkan sen vuoksi. Erik sanoi että Heinrich voi mennä "Lallin" taloon, se toimi majatalona matkailijoille, sieltä saisi eväisiin täydennystä. Heinrich empi mutta ei ollut muutakaan mahdollisuutta. Kun Kerttu kestitsi Heinrichiä, kävi Lalli kosto- ja ryöstömielessä värväämään lisää miehiä Heinrichin surmaamiseksi ja hänen kultasormuksensa saamiseksi. Heinrich joutui pakenemaan jäälle ja siellä hän, pyhä kirkonmies rukoili polvillaan armoa "Lallilta" suojaten kaksin käsin päätään. Vaan armoa ei herunut. Heinrichin surma oli hirvittävä veriteko. Sukupolvesta toiseen suku muisti häntä, sukupolvesta toiseen poikalapsia nimettiin hänen mukaansa ja kuolinpäivää vietettiin. Sukupolvesta toiseen Heinrichistä kerrottiin ettei hänen muistonsa koskaan unohtuisi. "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

" FB:n etymologiaiskuryhmä tutki myös nimeä Antti, jonka usein tasotaan tarkoittavan "tavallinen mies", tai sitten liittyvän germaaniseen nimeen Hen(d)rik , ven. Andrei, joka kentagermaanissa olisi (kuka) ollut "Heimrihhi" eli "Kotiherra". Katsomme etymologian vääräksi, ja sanan (antero, andrei) tulevan vasarakirveskielestä, ja Hendrixin kantaindoeuroopasta/kantakeltistä, ja kaikkien näiden tarkoittavan "Hyvinsyönyttä"!

https://www.facebook.com/vesa.sarsila/posts/10208044401566724

https://www.etymonline.com/word/Andrew

Henryn ja Andrewin = "Täysikasvuinen mies" ero on, että jälkimmäinen tulee balttikautta (h:n kato, loiskonsnantti -d- baltissa yhteensopimattomankonsonattiparin -nr- välissä, vokaalin muunnos (aspekti), mutta edellinen lienee tullut germaanitietä. Kreikassa menee lähes samoin kuin baltissa: aner = mies, monikossa loiskonsonatteineen andros, ja monikkoa käytetään myös yhdyssanoissa kuin baltissakin.

" Antti Honkanen Kiitos! tuo helpottaakin, ettei tarvitse abstraktoitua tunteeksi! Suomalainen versio tulee käsittääkseni idän kautta Andreas-nimestä joka ilmeisesti kehittyy 'ihmistä' tai 'miestä' tarkoittaneesta ilmaisusta kuten tuo sivustokin kertoo (niin kuin muuten aika moni vanha mask. nimi, esim. Kalle). Tuosta "tavallisesta kuolevaisesta" en sivustolla nähnyt merkintää (vaan 'miehisestä' jne; ehkä miellät sen 'tavalliseksi'?). Tämä "japani-testi" puolestaan on aika erikoista kulttuurien ja kielten mixtuuraa! "

Risto Koivula Andris (lv.), Andrius (lt), Andrei , "tavallinen mies" saattaa tulla kantabaltin ilmauksessa "syövä, sellainen joka syö". (HM: Syö(ttä)misestä, kasvattamisesta se perimmiltään tulee...)

jatkuu...

Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

...jatkuu:

" Tuolta Skepsiksen linkistä:

"Johtopäättellä -t/d- , joka infintiivissä ilmenee -s-:nä, sanasta tuleen "*ensti... enda" > liett ėsti (ė́da, ė́dė) = syöttää, kuuriksi ëistum, pr. ëidi [äidi], êidi = se, joka syöttää, sosiaalinen äiti, suomessa erotukseksi "emosta", joka on biologinen äiti, liettuan > ė́di, ė́džia, monikossa ė́džios = kehto.

Gootin aiþei = äiti, on lainaa täältä, ehkä vasarakirveestä, eikä päinvastoin. Gootti on nuorempi kieli.

Pistellä sisään(sä) on siis *en-s-ti(-s), prees. *end´a(si) = syödä (syöpyä)

Tällä itse tekemistä (causa sui) tarkoittavalla (intransitiivisellä) perusmuodolla on kaksi transitiivista aspekstia:

*in-s-ti, *inda tarkoittaa pistää esimerkiksi lsiskka tai sormi suuun, tai ruoka-astiaan. Liettuan indas onkn astia.

*an-s-ti = syödä esimerkiksi itsensä lihavaksi. Toimista on toistuvaa. Ilman johdinta -s- se on "suoraa", tästä saattakin tulla suomen sana ´antaa ´ (ruokaa alun perin).

Nimessa Andris tuio -d- on joko loiskonsonantti kanbaltin sanaan *Anris = antelias(?), tai sitten se tulee tuota *and- preesensistä, ja tarkoittaa "syömäriä", tai mahdollisesti "suursyöttäjää".

Tuo kantabaltin *en- = sisään on kantaindoeuroopaksi *hen-. mutta balttikielissä ei ole mitään h:ta omaperäisenä, ja laina-h:t on ennen karsittu pois. Eli tuo on joissakin muissa IE-kielissä, germaanissa ja keltissä ollut *Henri(x)

Sana Henrik ei välttämättä olekaan *Hemrix eli "Kotirikas", "Kotiherra", vaan se voi olla "Hyvinsyönyt, Syöppö, Syöjä, Syömäri".

" Henry
masc. proper name, from French Henri, from Late Latin Henricus, from German Heinrich, from Old High German Heimerich, literally "the ruler of the house," from heim "home" (see home (n.)) + rihhi "ruler" (see Reich). One of the most popular Norman names after the Conquest. Related: Henrician. "

" Andrew

masc. proper name, from Old French Andreu (Modern French André), from Late Latin Andreas (source also of Spanish Andrés, Italian Andrea, German Andreas, Swedish and Danish Anders), from Greek Andreas, a personal name equivalent to andreios (adj.) "manly, masculine, of or for a man; strong; stubborn," from aner (genitive andros) "man" (from PIE root *ner-(2) "man"). "

Tuo "kantaindoeurooppa" lienee väärin.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

Jotuni kirjoitti:
Arkkis
Moses Leone

Jotuni

Sana sauna on lainattu suomesta aika moneen kieleen, joissa ei ollut omaa saunaa merkitsevää sanaa.

Viroksi sauna on saun.


Sana sauna on germaanista alkuperää, kuten Jaska on todistanut.

Balttilainen se ainakaan ei ole, sillä balttilainen sana on "pirtis" (On kyllä olemassa sana (šauti) šauna (šovė), mutta se tarkoittaa, että "ampuu".) Se ("sauna") ei ole myöskään slaavilainen.

Häkkisen etymologisen kirjan mukaan sauna on omaperäinen sana. Rekonstruoitu alkuperä *savna.

-

Balttilainen se on:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/12/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalasta

Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801212200684522_u0.shtml

Uusi tutkimus: Lalli ei surmannutkaan piispa Henrikiä, vaan herra Heinärikin - historialliset kaimat ovat menneet legendassa sekaisin

Sunnuntai 21.1.2018

Oikean piispa Henrikin olisikin murhannut tanskalainen prinssi Uppsalan kirkossa.

Pyhän Henrikin surmavirttä esitettiin Köyliön Tuiskulan Torpparimuseolla vuonna 2011. Piispa Henrikiä esitti tuolloin Veli-Pekka Suni, Lallia Tapio Putko ja tämän vaimoa Inkeri Marttila. (ERKKI SAARINEN/SKA)

Toisin kuin koulunkirjoissa opetetaan, Köyliönjärven jäällä 1100-luvulla talonpoika Lallin tappamaksi tullut kirkonmies ei ehkä ollutkaan englantilainen Uppsalan piispa Henrik, vaan joku aivan muu.

Tampereen yliopisto kertoo tiedotteessaan filosofian tohtori, kielitieteilijä Mikko Heikkilän uudesta tutkimuksesta, jonka päätelmänä on, että Lallin uhriksi joutuikin tosiasiassa saksalainen lähetyssaarnaaja Heinrich, suomeksi Heinärikki.

Heikkilän vertaisarvioitu, monitieteinen tutkimus Kuka oli herra Heinäricki? ‒ Piispa Henrikin arvoitus voitti viime vuoden Tampere University Pressin kirjoituskilpailun.

Köyliönjärven surmatyötä, joka tehtiin 20. tammikuuta 1132, voidaan pitää Suomen historian vanhimpana tunnettuna yksittäisenä historiallisena tapahtumana. Vuosisatoja vanhan legendan uudelleentulkitseminen ei liene ollut yksinkertaista.

- Tutkijan pitää olla puolueeton. Kaikki ennakkoasenteet ja ideologiat pitää pyrkiä sulkemaan pois tieteenteosta, vaikka tutkimuskohteessa olisikin jännitettä, Heikkilä kertoo tiedotteessa.

Lähetyssaarnaaja rikkoi kotirauhaa

Heikkilän mukaan historiallisesti todistettua on, että suomalaismies surmasi Heinärikki-nimisen hengenmiehen Köyliönjärven jäällä tammikuussa 1100-luvulla.

Tutkijan mukaan tapahtumaketju lienee edennyt siten, että lähetyssaarnaaja Heinärikki seuralaisineen oli lähetysmatkallaan eräänä iltana pysähtynyt pakanalliseen taloon Köyliönjärven itärannalle pyytämään ruokaa ja tarjoamaan vastineeksi evankeliumia.

Isäntä ei ollut kotona, eikä talonväki ollut vakuuttunut ulkomaalaisen tarjoamasta hengenravinnosta, vaan koki kotirauhansa rikotuksi. Heinärikki pakeni syntynyttä konfliktia järven jäälle, josta talon isäntä ja kylän miesporukka pian tavoitti ja surmasi hänet.

Heinärikin seuralaiset ottivat mukaan kuolleen toverinsa ruumiin, jonka luista tuli myöhemmin pyhän Henrikin reliikit.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä4989

Urjalan kirkkoon alun perin rakennettu puinen taideteos esittelee muun muassa piispa Henrikin (vas.) tallomassa jalkoihinsa Lallia. (OSSI AHOLA/AL)

Henkilöt menneet sekaisin

Köyliönjärven uhrin sanotaan useissa kirjallisissa lähteissä olleen Uppsalan hiippakunnan neljäs piispa, mutta Heikkilä on tullut tutkimuksessaan siihen tulokseen, että uhri olisi tosiasiassa ollut yläsaksan murrealueelta kotoisin ollut pappismunkki.

Heikkilän tutkimuksen mukaan kyseessä olisikin kaksi täysin erillistä historiallista henkilöä, jotka on todennäköisesti sekoitettu toisiinsa samankaltaisen nimen vuoksi, mahdollisesti tarkoituksella.

Uuden tutkimustuloksen mukaan Heinärikki olisi tehnyt nykyisen Suomen alueella lähetystyötä 25 vuotta ennen kuin Henrikistä tuli Uppsalan piispa, eivätkä nämä kaksi kaimaa olisi koskaan tavanneetkaan toisiaan.

Sen sijaan piispa Henrik ja Ruotsin kuningas Erik IX olisivatkin olleet Heikkilän mukaan yksi ja sama henkilö, englantilaistaustainen pappismies. Myös tämän tulkinnan mukaan piispa Henrik koko väkivaltaisen kuoleman, sillä kuningas Erikin surmasi tanskalainen prinssi Uppsalan kirkossa vuonna 1160.

- Nähdäkseni yksi historiallinen henkilö jaettiin poliittisista syistä kahdeksi pyhimyspersoonaksi: kuningas Erikiksi ja muka samanaikaisesti Uppsalan tuomiokirkossa vaikuttaneeksi englantilaiseksi piispa Henrikiksi. Pyhä piispa Henrik lienee puolestaan kahden historiallisen henkilön, kuningas Erikin ja Heinärikin, yhdistelmä, Heikkilä sanoo.

SAKARI NUUTTILA
sakari.nuuttila@iltalehti.fi

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat