Ruumiinrakenne korreloi taiteeseen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ah, taas kerran törmäsin ihmiselämän loputtomaan patologisointiin. Virginia Woolfin kirjan esipuheessa kerrotaan kirjallisuudentutkimuksen tämän hetkisestä muodista diagnosoida taiteilijoita. Dickens on muka osoitettu tutkielmissa "maanis-depressiiviseksi neurootikoksi" ja Dostojevskin kaatumataudin tiedetään vaikuttaneen hänen taiteeseensa. Niin varmaan.. Kirjallisuuden tutkijahan onkin pätevä jakamaan lääketieteellisiä taudinmäärityksiä, vielä sata vuotta kuoleman jälkeen. Elävien kohdalla se on vielä epäeettisempää, voi mennä kunnianloukkauksen puolelle.

Älyttömintä lukemassani tekstissä oli kuitenkin väittämä, jonka mukaan kirjailijan ruuminrakenne korreloi hänen taiteensa kanssa. Woolf on kuulemma " varsin puhdas esimerkki hentorakenteisesta leptosomista, jolla on skitsofreenisiä taipumuksia." Myös Lauri Viita diagnosoitiin skitsofreenikoksi, mutta hän oli suuri ja väkevä mies. Ei taida tuo teoria ihan toimia.. Entä jos kirjailija lihoo ? Muuttuuko hänen taiteensakin parin kilon myötä?

" Skitsoja kiinnostaa taiteessa eniten muoto ", teksti jatkuu. Ai eivätkö muut olekaan kiinnostuneita taiteen muodosta kuin mielisairaat? Tuon perusteella voisi väittää, että muotoon keskittyvien taiteilijoiden, kuten Woolfin lukijat ovat hekin skitsoja. Ei takuulla kaikkia oikeitakaan skitsoja kiinnosta nimenomaan muoto, mahtavatko edes lukea kirjoja. Tuskin Woolfin kirjoituksia tulkittaisiin näin, ellei hänestä olisi aikoinaan kirjoitettu sairaskertomusta. Kirjailijan persoona ei ole sama asia kuin hänen kirjalliset teoksensa. Kirjailija voi huijata lukijaa tietoisesti ja soveltaa erilaisia tyylikeinoja.

Minua risoo tässä tutkimussuunnassa koko sen oikeutus. Miksi juuri kirjallisuuden tutkijat haluavat todistella kirjailijoita hulluiksi, heidän odottaisi arvostavan taidetta ja puolustavan taiteilijoita. Kirjailijat ovat joutuneet historian aikana monelaisen tuomitsemisen ja vainon kohteeksi. Neuvostoliitosta tuomittiin toisinajattelijat, monet heistä kirjailijoita, pakkotyöhön ja mielisairaaloihin. Oscar Wilde tuomittiin aikanaan vankeuteen homoseksuaalisuudesta, mutta myöhemmin hänestä on tullut kirjallisuuden "gay-ikoni." Siis kirjailijat voivat olla yhteiskunnassa edelläkävijöitä, jotka muuttavat maailmaa suvaitsevammaksi tai kertovat totuuden jostakin asiasta. Ikävää että osa kirjallisuuden tutkijoista on mukana lynkkaamassa heitä.

Kommentit (15)

Vierailija
väläys
Dostojevskin kaatumataudin tiedetään vaikuttaneen hänen taiteeseensa. Niin varmaan..

Niin no... Dostojevskilla oli kaatumatauti ja jos olet lukenut hänen kirjojaan, niin kyllä se on aika vahvasti läsnä niissäkin. Lähes kaikilla Dostojevskin kirjojen henkilöillä on jokin tauti. Yleensä tubi tai kaatumatauti, jotka molemmat vaikuttavat tarinoiden etenemiseen. En menisi noin vain lonkalta sanomaan kirjallisuudentutkijan tekevän "ilmiselvästi" epäoikeutettuja johtopäätöksiä sellaisen kirjailijan suhteen, jota hän on lukenut puoli elämäänsä.

Vierailija

Niin, Dostojevski sovelsi tarkoituksellisesti elämänkokemustaan teoksiinsa. Silloin tällainen tulkinta on paljon perustellumpi. Mutta jos itse teokset eivät millään tavalla käsittele mitään sairautta, ja henkilö on kuollutkin jo satoja vuosia sitten, en näe patologisoivaa tulkintaa kovin fiksuna. Kirjallisuudentutkimuksen tarkoitus on kirjallisuuden tutkiminen, eikä kirjailijoiden lääkärinlausuntojen laatiminen. Kirjojen lukeminen ei tosiaan anna pätevyttä sairauden diagnosointiin.. Kurjinta tämä on tietenkin taiteilijoiden itsensä kannalta.

P.S mielipiteeni ei ollut "lonkalta heitetty".

Vierailija

Tuohan on Kretzmerin typologiaa, jota oikein kuvien kanssa esiteltiin Lehtovaaran psykologian oppikirjassa Mummon lukiovuosina. Nyttemmin se on haudattu syvälle, mutta eri muodoissa saattaa kummitella esim.temperamenttitutkimuksen populrisoinneissa.

Milloinhan Wolfin kirjan esipuhe on kirjoitettu? Wolf todella kärsi mielenterveyden häiriöistä ja kuolikin omatoimisesti, muistaakseni kävelemällä kiviä taskussa syvään veteen.

Sairauksien vaikutuksesta eri taiteilijoiden töihin on kirjoitettu paljon, etenkin eläköityneiden ja taideharrastuneiden lääketieteen professorien toimesta. Äkkiseltään muistan lukeneeni paitsi Dostojevskin epilepsian, myös Modiglianin silmäsairauden ja Van Goghin maanisdepressiivisyyden vaikutuksesta taiteilijoiden tuotantoon.

Vierailija

Ennen olin laiha ja kiinostunut taiteesta. Opiskelin jopa sitä.
Sitten mula kasvo lihakset reenaamalla ja hankin porvarillisen ammatin, tein fyrkkkaa.

Unohdin taiteen melkeen kokonaan...

Nyt taas on halu palata taiteeseen...

Vierailija

Mummo: Juu, Kretschmerin teoria mainitaan esipuheessa. Kirja on painettu 2003, mutta milloin esipuhe on kirjoitettu, ei ilmene mistään.
Onko Kretschmer saanut vaikutteita joistain rotuopeista? Niissähän ruumiin muoto korreloi älykkyyden ja muiden henkisten ominaisuuksien kanssa. Juuri tuli muuten TV-stä tiededokumentti, jossa tällainen korrelointi osoitettiin paikkansa pitämättömäksi. Eri rotuisilla ja näköisillä ihmisillä voi olla identtinen DNA, eikä esim. silmien tai ihonväri liity korkeampiin aivotoimintoihin, kuten lahjakkuuteen mitenkään. Silti jenkeissä on perusteltu mm. koripallossa menestymistä rodullisilla seikoilla. Ensin se oli köyhien juutalaisten laji, sitten mustien ja kohta se alkaa olla kiinalaisten kansoittama peli USA:ssakin. Ohjelmassa osoitettiin selvästi, että olosuhteet määräsivät, mikä ryhmä millonkin tässä lajissa menestyi.

Ymmärrettävästi eläköityneitä lääkäreitä houkuttaa diagnosoida lukemaansa kirjallisuutta, kun potilaita ei enää ole. Siinä on kuitenkin muistettava tutkijan vastuu, etenkin jos taiteilija elää vielä. En ihmettele, vaikka joku kirjailija haastaisi tutkijan käräjille kunniansa loukkaamises-
ta. Huom. lääkärinkin täytyisi tutkia potilas, eikä vain hänen kirjojaan. Kuolleen diagnosointi jälkikäteen kuulostaa hyvin haastavalta..

Vierailija

Kretschmer taisi olla yksi Zeitgeistin ilmentymä, eli niistä huuruistahan arjalaisuus tiivistyi. Frenologiat sun muut vielä mausteena mukana.

Nämä taide-sairausesseet ovat ihan mielenkiintoisia, mutta aina ne on kirjoitettu selvästi hypoteettisiksi. Esim. Dostojevskin tiedettiin historiasta sairastaneen epilepsiaa ja hänen tuotannostaan ovat neurologit löytäneet hyvin eläviäkuvauksia ns. aurasta, joka edeltää joskus kohtausta.

Lääkärien on opittava elämyksellisesti ymmärtämään potilaittensa kokemuksia. Monesti taiteilijat ovat osanneet kuvata omaa sairauttaan niin etevästi, että tällainen eläytyvä ymmärtäminen onnistuu vuosisatjenkin välimatkan takaa.

Jotkut lääkärit, kuten ihailemani Oliver Sachs tai A. R. Lurija, ovat osanneet hienosti eläytyä potilaansa sairauskokemuksiin.

Vierailija

Maukka: Onko lihaksesi ja fyrkkasi siis kadonneet? Monilla taiteilijoilla on sekä fyrkkaa että hauista, tai jompaakumpaa. Lauri Viita oli runoilija ja vahva rakennusmies, Toivo Pekkanen työskenteli miltei koko ikänsä tehtaassa ja amerikkalainen kirjailija John Irving on harrastanut vuosikausia painia. Näin hänet kerran kirjamessuilla, tanakka ja roteva mies, painijan vartalo. Ja hän on tiettävästi miljonääri.

Mummo: Useimmat kirjallisuuden tutkijat eivät ole lääkäreitä. Ovatko mainitsemasi lääkärit kirjoittaneet jotain? Minua alkoi kiinnostaa.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Maukka Perusjatka
Ennen olin laiha ja kiinostunut taiteesta. Opiskelin jopa sitä.
Sitten mula kasvo lihakset reenaamalla ja hankin porvarillisen ammatin, tein fyrkkkaa.

Unohdin taiteen melkeen kokonaan...

Nyt taas on halu palata taiteeseen...

Ootko laihtunu.

Vierailija
väläys
Maukka: Onko lihaksesi ja fyrkkasi siis kadonneet? Monilla taiteilijoilla on sekä fyrkkaa että hauista, tai jompaakumpaa. Lauri Viita oli runoilija ja vahva rakennusmies, Toivo Pekkanen työskenteli miltei koko ikänsä tehtaassa ja amerikkalainen kirjailija John Irving on harrastanut vuosikausia painia. Näin hänet kerran kirjamessuilla, tanakka ja roteva mies, painijan vartalo. Ja hän on tiettävästi miljonääri.

Mummo: Useimmat kirjallisuuden tutkijat eivät ole lääkäreitä. Ovatko mainitsemasi lääkärit kirjoittaneet jotain? Minua alkoi kiinnostaa.

No, ei ihan niinkään.
Tuloista on n. 30 prossaa jäljellä joka on yli suomalaisen keskivertoperheen keskiansiot nettona.
Elämä ei ole enää samaa.
Vaimo vihasi sitä aikasempaa.
Annoin periksi vaimon pyynnostä ja aloitan uutta.

Reenaamisen suhteen oon ollu laiska viimeaikoina.
Syyllisyys kalvaaa.
Katson itseäni pelilistä ja vituttaa.
Ehkä taas kolmen kuukauden kuluttua kyykkään yli kaksisataa.
Toivottavasti....

Vierailija
tiäremiäs
Maukka Perusjatka
Ennen olin laiha ja kiinostunut taiteesta. Opiskelin jopa sitä.
Sitten mula kasvo lihakset reenaamalla ja hankin porvarillisen ammatin, tein fyrkkkaa.

Unohdin taiteen melkeen kokonaan...

Nyt taas on halu palata taiteeseen...





Ootko laihtunu.

Joo, yli viis kiloo. Painan nyt noin yheksänkymmentä.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005
Mummo

Sairauksien vaikutuksesta eri taiteilijoiden töihin on kirjoitettu paljon, etenkin eläköityneiden ja taideharrastuneiden lääketieteen professorien toimesta. Äkkiseltään muistan lukeneeni paitsi Dostojevskin epilepsian, myös Modiglianin silmäsairauden ja Van Goghin maanisdepressiivisyyden vaikutuksesta taiteilijoiden tuotantoon.

Muistaakseni myös Monet'lla, sillä joka niitä lumpeita maalasi, oli joku tietty verkkokalvonrappeuma, ja jonkun silmälääkärin mukaan ne myöhäiskauden lummelammet olivat juuri sellaisia kuin sellainen ihminen näkee... eli taas meni taidearvioijilla pieleen.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija
Pikku Gen
Mummo

Sairauksien vaikutuksesta eri taiteilijoiden töihin on kirjoitettu paljon, etenkin eläköityneiden ja taideharrastuneiden lääketieteen professorien toimesta. Äkkiseltään muistan lukeneeni paitsi Dostojevskin epilepsian, myös Modiglianin silmäsairauden ja Van Goghin maanisdepressiivisyyden vaikutuksesta taiteilijoiden tuotantoon.




Muistaakseni myös Monet'lla, sillä joka niitä lumpeita maalasi, oli joku tietty verkkokalvonrappeuma, ja jonkun silmälääkärin mukaan ne myöhäiskauden lummelammet olivat juuri sellaisia kuin sellainen ihminen näkee... eli taas meni taidearvioijilla pieleen.

Jep, jorpakko ja lumpeet näytti ihan erilaisilta.
Ei kuitenkaan kyseessä ollu mentaaline sairaus.

Vierailija

Terveet silmät omaava taiteilija voi maalata omituisen värisiä tauluja, samoin kuin mieleltään terve voi kuvata hyvin elävästi hulluutta. Lukijat ja kirjallisuuden tutkijat eivät tule aina ajatelleeksi, että kirjailija tosiaan voi "huijata" lukijaa, kuten aiemmin kirjoitin. Niinkuin näyttelijät esittävät erilaisia rooleja, kirjailija luo kirjoihinsa roolihahmoja. Ne ovat usein myös heijastuksia ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen ihmisistä, ei vain kirjailijasta itsestään. Ei kirjailijatkaan yleensä elä missään umpiossa, johon mahtuisi ainoastaan hän itse. Kirjallisuus saa vaikutteita muusta kirjallisuudesta ja kirjallisuuden alalajeilla on omat sovitut tyylinsä.

Tämä sairaustulkinta ilmeisesti lähtee sellaisesta romanttisesta kirjailijakäsityksestä, jossa teos syntyy spontaanisti kirjailijan alitajunnasta. Ikään kuin kyseessä ei voisi olla tietoinen ja harkittu, monesti suorastaan laskelmoitukin toiminta. Jos tiedot kirjailijoiden sairauksista ovat peräisin luotettavista lääkärinlausunnoista, ne ehkä tuovat jotain lisää kirjallisuuden tutkimukseen, mutta muuten tuo on kyllä mielestäni inhottavaa pseudotieteilyä. ( varsinkin kun yritetään lyödä hullun leimaa johonkuhun)

Monet:n kuuluisa lummelammikko on maailman suosituimpia teoksia. Siksi sillä täytyy olla muutakin merkitystä kuin se, että taiteilijalla oli silmäsairaus. Ei minun arvostukseni tiettyä työtä kohtaan ainakaan riipu siitä, onko taiteilijalla jokin sairaus tai ei. Kerran kun kävin Retretissä katsomassa Edward Munchin " Huuto" teosta, opas kuittasi että.. "joo tää kertoo siitä kun sen sisko kuoli.." Selvä. Taiteen tulkitseminen riippuu myös katsojasta, oikeastaan on kysymys katsojan/lukijan ja taiteilijan välisestä vuorovaikutuksesta. Taidetos syntyy ja muuttuu yleisönsä myötävaikutuksesta. Saman työn voi nähdä lukemattomista näkökulmista.

Minusta hyvä teos on sillä tavalla ajaton, ettei sen ymmärtämiseksi tarvitse tarkkoja henkilö/potilastietoja taitelijasta. Eikä se ole olennaista, sairaita voi mennä katsomaan sairaalaan ja sairaat ihmiset tekevät myös huonoa taidetta. Sairaus ei ole lahjakkuuden tae. Ne työt jotka saavuttavat mainetta, puhuttelevat ihmisiä jollakin tavalla kautta historian, esim. Botticellin kauniit ihmishahmot.

Uusimmat

Suosituimmat