Seuraa 
Viestejä45973

Mitä on kärsiminen? (Norsustelua?)

Pyhä asia, jota ei muka saa/hyödytä kyseenalaistaa?

Kommentit (18)

Kärsimys, ja nautinto kulkevat käsi kädessä. Nautinnon tavoittelu aiheuttaa aina kärsimystä.
Elämässä on kärsimystä, elämä sinänsä on kärsimystä, koska on tietoisuus siitä että joutuu luopumaan kaikesta.

Tuo luopuminen on kuitenkin helppoa silloin kun on kysymys tuskasta, tai jostakin muusta epämiellyttävästä.

Luopuminen kaikesta vapauttaa kärsimyksestä, siis myös nautinnoista, ja kaikesta muusta mielihyvää tuottavista asioista.

Tuo "henkinen" luopuminen vapautuminen, kaiken turhaksi näkeminen, onkin sitten oma lukunsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
henkka
Kärsimys ja nautinto kulkevat käsi kädessä. Nautinnon tavoittelu aiheuttaa aina kärsimystä. Elämässä on kärsimystä, elämä sinänsä on kärsimystä, koska on tietoisuus siitä että joutuu luopumaan kaikesta.

Tuo luopuminen on kuitenkin helppoa silloin kun on kysymys tuskasta, tai jostakin muusta epämiellyttävästä.

Luopuminen kaikesta vapauttaa kärsimyksestä, siis myös nautinnoista, ja kaikesta muusta mielihyvää tuottavista asioista.

Tuo "henkinen" luopuminen vapautuminen, kaiken turhaksi näkeminen, onkin sitten oma lukunsa.

Luulempa, ettei elämä ole kärsimystä ollenkaan, olemme vain niin tottuneet puhumaan elämästä kärsimyksenä. Ihminen on jotenkin nostanut kärsimyksen korkeaksi kyvyksi, ajatellessaan olevansa luomakunnan kruunu. Ego ei kyseenalaista halujaan, se on tuo kruunu. Ulkokultaisuuteen rakastunut "osa" ihmisessä.

henkinen kärsimys = miten asiat todellisuudessa ovat - miten haluaisit niiden olevan

Kun hyväksyy elämän ja sen eteen tuomat asiat sellaisina kuin ne ovat, niin kärsimys ainakin vähenee.

Ah niinpä tuska kuuluu elämään, kärsimystä on se ettei sitä hyväksy.

Maailma on täynnä sotia, sairauksia, nälkää, kaikenlaisia onnettomuuksia, vihaa, ja katkeruutta, siis tuskaa.

Myös nautinto aiheuttaa tuskaa, nautinnontavoittelu. Toisen asian kieltäminen, ja toisen tavoittelu.
Niinkuin zenbeat sanoi oman halunsa hylkääminen vapauttaa kärsimyksestä.

Kaikki on niinkuin on.

Joku filosofi on tokaissut joskus:

"Arbeit macht(s?) frei." Joo, saksan kielen taitoni on ruostunut.

Tulkitsen lausahduksen niin, että työ vapauttaa kärsimyksistä. Ja näin tapahtui noin 60v sitten.

henkka
Kannattaisi varmaan kysyä kukaalta.

No luopuminen ei tietenkään onnistu pyrkimällä, vain totuus vapauttaa, totuuden näkeminen.


No tiedätkö ketään jonka totuus olisi vapauttanut?
Äläkä sano että sitä pitäisi kysyä ketäältä.

Pertsa3
henkka

Niinkuin zenbeat sanoi oman halunsa hylkääminen vapauttaa kärsimyksestä.


No, onko kukaan vielä onnistunut siinä?

En tiedä onko kukaan onnistunut täydellisesti. Sen sijaan lähes päivittäin näkee, että toiset kärsivät enemmän kuin toiset. Pääsääntöisesti kysymys on omasta asenteesta. Eilen satoi vettä. Eräs tuttu harmitteli sitä koko päivän, taisi kesäkin olla jo ihan pilalla. Turhaa kärsimystä. Kun sataa, niin sataa. Siinä se, ei mitään kummempaa.

Hyvä on puhutaan vapautumisesta. Totuus vapauttaa, sen huomaa jokainen, joka haluaa sen huomata.

Asioiden näkeminen sellaisena kuin ne ovat, on edellytys.

Ihminen katsoo itseään kriittisesti, haluaisi olla kauniimpi, rikkaampi, vahvempi, terveempi, mitä milloinkin.
On kuitenkin sellainen kun on, kärsimystä on vain silloin kun ihminen ei hyväksy totuutta on se sitten millainen tahansa.

Totuutta ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä, eikä hylätä, riittää kun tiedostaa sen.
Tunnenko siis ketään, voisin sanoa että vanhoissa ihmisissä monissakin on jo nähtävissä tuo turha jotakinolemisen, tai joksikintulemisen hylkääminen.

Ehkä myös joissakin muissa, mitään nimiä mainitsematta, mutta te kaksi siinä etupenkissä, sanoi meidän opettaja.

No tiedätkö ketään jonka totuus olisi vapauttanut?

Vaikka joku tietäisi/tiedostaisi, että joku on vapautunut, ei tuo joku voisi pukea sanoiksi tietämystään.

-----------------------------

Totuuden läsnäolon voi kokea jokainen, mutta se on kuin mysteeri.

Niinkuin zenbeat sanoi oman halunsa hylkääminen vapauttaa kärsimyksestä.
No, onko kukaan vielä onnistunut siinä?
En tiedä onko kukaan onnistunut täydellisesti. Sen sijaan lähes päivittäin näkee, että toiset kärsivät enemmän kuin toiset. Pääsääntöisesti kysymys on omasta asenteesta. Eilen satoi vettä. Eräs tuttu harmitteli sitä koko päivän, taisi kesäkin olla jo ihan pilalla. Turhaa kärsimystä. Kun sataa, niin sataa. Siinä se, ei mitään kummempaa.

Ihminen ei edes yhtä halua kykene hylkäämään, mutta ELÄMÄLLE tarpeettomat halut lakkaavat vaikuttamasta ihmiseen, jos tekee (ajatus)työtä elämälle/ykseydelle tarpeettomien halujen kyseenalaistamiseksi.

Elämää ei kiinnosta ihmisen halu viihdyttää ja koristella itseään tai mikään sellainen, joka ei palvele elämän ykseyttä. Mitä on tuo ykseys, sitä on jokaisen kysyttävä itseltä.. sitä ei tavoita muutoin.

En tiedä onko kukaan onnistunut täydellisesti. Sen sijaan lähes päivittäin näkee, että toiset kärsivät enemmän kuin toiset. Pääsääntöisesti kysymys on omasta asenteesta. Eilen satoi vettä. Eräs tuttu harmitteli sitä koko päivän, taisi kesäkin olla jo ihan pilalla. Turhaa kärsimystä. Kun sataa, niin sataa. Siinä se, ei mitään kummempaa.

Luultavasti ei ole onnistunut. Kyllä, sen näkee päivittäin.

Palveleeko kärsimys ihmisessä syyllisyydentunteen ylläpitämistä?

Sillä monet ovat ns. rakastuneet kipuihinsa...

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249
Pertsa3
Olivatko mielestänne Buddha ja Krishnamurti vapautuneet täydellisesti?

Buddha on liian wanha dokumentaatioltaan, jotta asiasta voi sanoa mitään mytologiaa enempää.

Krishnamurtin yksityiselämästä taas on yritetty repiä skandaaleja, mutta enimmäkseen turhaan. Pari kipeää kestorakkautta ja siinä se, about. Nuoruuden "esoteerisista kokemuksista" on myös pyritty löytämään mystisiä sävyjä, onpa häntä veikkailtu jopa jakautuneesta persoonallisuudesta kärsiväksi. Hlökohtaisesti sanoisin kyllä, että 1900-luvun ehdottomasti mielenkiintoisimpia ja selväjärkisimpiä 'hörhöjä', (jos häntä hörhöksi edes voi mitenkään sanoa). Psykiatri Markku Siivolan mukaan Krishnamurti on kolmen 1900-luvun parhaan ajattelijan joukossa. Tähän mennessä olen jossain mielessä samoilla linjoilla, mahtava heppu.

Eipä noista ihmisten "henkilökohtaisista vapautumisista" voi paljoa sanoa, enkä sellaista edes kovin pitkälle arvosta. Buddha oli mystikko/korpifilosofi, Krishnamurti todellinen kuvienkaataja. Siinä kovimmat 'ansiot', joista jälkipolvien kannattaa olla kiinnostunut, mielestäni.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Voiko kukaan olla vapautunut minästä? Juuri tuo minä on kärsijä, kärsimyskeskus.

Voi olla ainoastaan tietoinen tuon minän toiminnasta, ja kun on tietoinen on niin vapaa kuin on mahdollista olla.
Aivan turha on olla jotain mieltä, jonkun mahdollisesta vapautumisesta, kukaan muu ei voi sitä tietää.

Pertsa3
Olivatko mielestänne Buddha ja Krishnamurti vapautuneet täydellisesti?

En tiedä, eikä sillä ole merkitystä minulle. Omissa asioissakin on tarpeeksi huolehtimista.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat