mitä ihmeen järkeä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

on taistella miltei jokaisella mahdollisella tavalla luontoa vastaan käyttäen siihen miestyövoimaa että energiaa..

ajatelkaa nyt vaikka nurmikonleikkuuta. Me olemme oppineet, että nurmen pitää olla tietyn pituista, ja sitten ostamme minkäkinlaista härveliä bensaa polttamaan, jotta saamme jatkuvasti leikata heinää määräpituuteensa.

kaikki tämä vain sen tähden,kun olemme päättäneet alkaa uskomaan ja sitä kautta näkemään asian niin, että lyhyt nurmi edustaa siisteyttä ja nykyaikaa ja kaikkea muuta helvetin typerää. sitä kautta sitten tuomitsemme muita pitkin nenänvartta jolleivat nurmeaan leikkaa.

kun menette joskus maalle, katsokaa siellä jotain pihaa, missä heinä kasvaa vapaasti, on taatusti nätimmän ja aidomman näköistä kuin se, että leikataan tyhmänä ja aivopestynä nurmea jatkuvasti..

Mitä moinen meistä kertoo, kuinka olemmekaan oman yhteiskuntamme orjina monin eri tavoin, toteuttamassa jotain helkkarin ihannetta miten pitää olla oikein. Kuka helvetti oikeasti määrittää mikä on olla oikein ja mikä väärin, onko järjellä sen kanssa mitään tekemistä, nähdäkseni ei.

mutta toiminta perustuu tiedostamattomaan opittuun tapaan, mitä teemme mekaanisesti, automaattisesti, ehkä sen takia, ettemme tunne syyllisyyttä, pelosta ettei meitä tuomita muiden toimesta tai muuta mukavaa. sitten elvistellään kun on nurmikko leikattu ja jos naapurilla sattuu olemaan pitkänä vielä.. voi sitä typeryyttä. voimmeko turhamaisuudessa ja paremmuuden tuntemisen hakemisessamme enää paljon tästä pidemmälle mennä, kuin missä jenkeissä jo mennään.
uskoakseni emme, koska planeetta alkaa köhimään jo viimeisiään, lajeja kuolee kaiken tämän tärkeyden tietä kymmenittäin päivittäin sukupuuttoon, mutta tämä ei hetkauta, koska uskomme, että näin sen kuuluukin mennä, kun emme jaksa ajatella asioita epämiellyttäviltä kanteilta, kivempaa on vain uneksia seuraavasta uudesta autostaan sun muista mihin myös olemme oppineet..

kaikki se on niin normaalia lopulta, vaikka alkuun voimme asioita kritisoidakin, kun ne lanseerataan, hetken päästä olemme jo täysillä mukana ja emme edes tajuakaan sitä, jatkuvasti tapahtuu kaikkea, mihin sitten totumme. näin on jatkunut jo pitkään, eikä kukaan pysähdy ajattelemaan, onko tämä järkevää, vain koska nykyinen elämäntyylimme on opetettu kulkemaan näin, eihän sitä opetettua ja opittua koodia niin vain nämä robottiihmiset osaa deletoida päästään. se on liian pelottavaakin.

mikä oli alkupiste kaikelle tälle, kun ihminen alkoi kehittämään jotain, ja missä vaiheessa se kääntyi markkinavoimien aloittamaksi hulluudeksi, mitä ihmiset itse sittemmin alkoivat itsestään ylläpitää normaaliutena..

normaalius taitaa olla vain sitä mihin ikinä olemmekaan tottuneet, ei kai oikein muuta.

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Itselläni on myös tapana kyseenalaistaa kaikkea, mitä joutuu tekemään. Olen joutunut monesti vaimoni mieliksi leikkaamaan oman pihan "golfkentän"
ja siinä 2-tahdin käryssä sopivasti vittuutuneena tulee mietittyä kaikenlaista.

Ei auta ei. Leikattava on joka tapauksessa. Kaikki on turhaa kuitenkin, joten ei se nurmikon leikkuu tunnu missään.

Vierailija

Itselläni kun jalat tai tietoisuus on tarpeeksi syvällä Maan kamarassa, niin sileillä teillä käveleminen tuntuu toisinaan hyvin omituiselta. Tajuaa, miten vieraantunut tämä inhimillisen mielen ulkoistama maailma on maasta. Jos minulla olisi renkaat alla, niin se olisi ihan tarkoituksenmukaista (kulkea siloitettuja teitä) mutta että terveillä jaloilla...

Kyse on tosiaankin siitä, että ihminen on vieraantunut siitä tosiseikasta, että "minä elän elämää Maa-planeetan (tai mikä hyvänsä se onkin) pinnalla, en tulevaisuudessa enkä menneisyydessä". Silloin tajuaa, että ei kaiken järjen mukaan voi palvella täällä mitään muuta kuin Maata, että se on ainoa olemassaoleva realiteetti, josta ei pääse pois... ja mitäs sitten tapahtuu?

On käsittämättömän mullistavaa tajuta, että tämä maailma ei ole minun luomaani - ei sitä menneisyys-tulevaisuus sössöä, jota ihminen luo päässään. Että on jotain minun pinnallisen, ajattelelevan mieleni tuollapuolen, tälläpuolen; edelleen ikään kuin minussa, mutta ei siinä minussa, joka on ylväästi erillään muusta. . . . EDIT: ja omii kaiken itselleen leimaamalla asiat käsityksillä ja vaikutelmilla.

Nykyisin valtaosalle ihmisistä Maan palveleminen tuntuu olevan aika vierasta. Sitä kutsutaan ehkä haihatteluksi tms., kun ihminen kokee hyvää, vaikkei tee mitään, tai vaikkei "saa mitään aika'iseksi" tai pyyhällä kohti jotain tulevaa päätepistettä ja suurta suunnitelmaa (elämä pyyhältää kohti tulevaa omalla painollaan joka tapauksessa, siitä ei pääse mihinkään). Ehkä olemme pikkuhiljaa heräämässä, kun todellisuus alkaa puskea silmille entistä voimakkaammin. . .

Vierailija

Minulla on sellainen päältäajettava ruohonleikkuri ja pidän ruohonleikkuutta sillä jopa jonkin verran meditiointiin verrattava prosessina, siinä on hyvä miettiä maailmam menoa ruohoa ajellessa ...

Vaimo silläaikaa siivoaa talon ja pesee pyykit ...
Minä ajalen ruohoa, tai kastelen että se kasvaa nopeammin ...

Vaimojen kanssa on sellainen juttu, että mikäli vaimo huomaa miehensä olevan täysin toimeton, niin sille tulee helvetinmoine ressi ja se alkaa miettimään, etteikö mies voisi tehdä jotain kun sillä kerran on aikaa ...
Siksi pitää aina puuhata jotain, tai mikäli liikkuu esim. pihalla niin pitää aina olla jokin työkalu kädessä.
Niin se luulee sinun puuhailevan jotain ...
Ruohonleikkurin kanssa kaikenlainen puuhailu täyttää tämän kriteerin.
Sillä voi ajella, vaikkei nurmikkoa tarvitsisi edes leikata, sitä voi puhdistaa ja tarkistaa esim. öljyjä ( ei se edes tiedä onko siinä öljyjä )

Vierailija
Lapin Mies
Minulla on sellainen päältäajettava ruohonleikkuri ja pidän ruohonleikkuutta sillä jopa jonkin verran meditiointiin verrattava prosessina, siinä on hyvä miettiä maailmam menoa ruohoa ajellessa ...

Vaimo silläaikaa siivoaa talon ja pesee pyykit ...
Minä ajalen ruohoa, tai kastelen että se kasvaa nopeammin ...

Vaimojen kanssa on sellainen juttu, että mikäli vaimo huomaa miehensä olevan täysin toimeton, niin sille tulee helvetinmoine ressi ja se alkaa miettimään, etteikö mies voisi tehdä jotain kun sillä kerran on aikaa ...
Siksi pitää aina puuhata jotain, tai mikäli liikkuu esim. pihalla niin pitää aina olla jokin työkalu kädessä.
Niin se luulee sinun puuhailevan jotain ...
Ruohonleikkurin kanssa kaikenlainen puuhailu täyttää tämän kriteerin.
Sillä voi ajella, vaikkei nurmikkoa tarvitsisi edes leikata, sitä voi puhdistaa ja tarkistaa esim. öljyjä ( ei se edes tiedä onko siinä öljyjä )

Juuri näinhän se menee, ei voi minkään.

Onesimple

;):)

Vierailija
AltaVati
Itselläni on myös tapana kyseenalaistaa kaikkea, mitä joutuu tekemään. Olen joutunut monesti vaimoni mieliksi leikkaamaan oman pihan "golfkentän"
ja siinä 2-tahdin käryssä sopivasti vittuutuneena tulee mietittyä kaikenlaista.

Ei auta ei. Leikattava on joka tapauksessa. Kaikki on turhaa kuitenkin, joten ei se nurmikon leikkuu tunnu missään.

Kuullostaa kovasti siltä, että olet tossun alla. Mikset pistä vaimoa leikkaamaan, jos se kerta on niin tarpeellista? Ei ruohoa tarvitse leikata, ellei halua.

Vierailija

Todellinen, nurmikkonsa (naapureiden mielestä) siistinä pitävä, ekoihminen tietenkin keväällä ostaa lampaan, ja syksyllä laittaa sen lihoiksi seuraavaa pääsiäistä ajatellen. Ompahan naapureillakin jotain ihmeteltävää.

Vierailija

Meidän talon talkkari on myös tossun alla...

Joka hel...tin arkiaamu se ryntää seitsemältä pihalle ja alkaa lykkiä kimakasti pärskivää leikkuria. Ruohoa on juuri sen verran, että tunnin sitä voi ajella.

Sitten se hakee lehtipuhaltimen ja pärryttää toisen tunnin. Tässä vaiheessa minulle on muutaman kerran tullut mieleeni mennä tarjoamaan sille pölynimuria, josko katukivetyksellä pölyä sattuisi olemaan.

Voisi olla paljon hauskemman näköistä, jos tuossa pihalla lainehtisi kukkaketo, josta pujot voisi joku nyppiä pois, kun niitä ei kestä naapurin örkkikään.

PS. Purjehdus ei ole turhaa.

Vierailija

Jokaisella laiskamadolla ja epäsiistiyden keskellä elävällä ihmisellä on omat syynsä siihen miksi ei ole tullut hommia tehtyä. Sinun selityksesi ainakin kuulostaa olevan sieltä fiksuimmasta päästä mutta josko on tullut koskaan mieleen, että jospa olisi käyttänyt sen filosofointiajan oikeiden hommien tekoon. Se nimittäin on muutenkin terveellistä, laukaisee stressiä mutta ikävä kyllä jos on liian yksitoikkoinen homma kyseessä niin päähän voi tulla kaikkea kummaa, kuten syitä miksi tätä hommaa ei tarvitsisi tehdä. Osta päältä ajettava, niin ei tarvitse enää itse nurmikkoa ajella jos ei halua, varmasti löytyy naapurustosta jälkikasvua jotka tulevat homman tekemään ilmaiseksi. Niin tai muuta metsään!

Oman edun nimissä ei ehkä kannata ihan joka asiaa lähteä kyseenalaistamaan, joskin nurmikonleikkuun lopettamisesta nyt ei varmastikkaan ole yhteiskunnalliseksi ongelmaksi ainakaan suorilta vaikutuksiltaan.

JaskaJuuso
on taistella miltei jokaisella mahdollisella tavalla luontoa vastaan käyttäen siihen miestyövoimaa että energiaa..

ajatelkaa nyt vaikka nurmikonleikkuuta. Me olemme oppineet, että nurmen pitää olla tietyn pituista, ja sitten ostamme minkäkinlaista härveliä bensaa polttamaan, jotta saamme jatkuvasti leikata heinää määräpituuteensa.

kaikki tämä vain sen tähden,kun olemme päättäneet alkaa uskomaan ja sitä kautta näkemään asian niin, että lyhyt nurmi edustaa siisteyttä ja nykyaikaa ja kaikkea muuta helvetin typerää. sitä kautta sitten tuomitsemme muita pitkin nenänvartta jolleivat nurmeaan leikkaa.

kun menette joskus maalle, katsokaa siellä jotain pihaa, missä heinä kasvaa vapaasti, on taatusti nätimmän ja aidomman näköistä kuin se, että leikataan tyhmänä ja aivopestynä nurmea jatkuvasti..

Mitä moinen meistä kertoo, kuinka olemmekaan oman yhteiskuntamme orjina monin eri tavoin, toteuttamassa jotain helkkarin ihannetta miten pitää olla oikein. Kuka helvetti oikeasti määrittää mikä on olla oikein ja mikä väärin, onko järjellä sen kanssa mitään tekemistä, nähdäkseni ei.

mutta toiminta perustuu tiedostamattomaan opittuun tapaan, mitä teemme mekaanisesti, automaattisesti, ehkä sen takia, ettemme tunne syyllisyyttä, pelosta ettei meitä tuomita muiden toimesta tai muuta mukavaa. sitten elvistellään kun on nurmikko leikattu ja jos naapurilla sattuu olemaan pitkänä vielä.. voi sitä typeryyttä. voimmeko turhamaisuudessa ja paremmuuden tuntemisen hakemisessamme enää paljon tästä pidemmälle mennä, kuin missä jenkeissä jo mennään.
uskoakseni emme, koska planeetta alkaa köhimään jo viimeisiään, lajeja kuolee kaiken tämän tärkeyden tietä kymmenittäin päivittäin sukupuuttoon, mutta tämä ei hetkauta, koska uskomme, että näin sen kuuluukin mennä, kun emme jaksa ajatella asioita epämiellyttäviltä kanteilta, kivempaa on vain uneksia seuraavasta uudesta autostaan sun muista mihin myös olemme oppineet..

kaikki se on niin normaalia lopulta, vaikka alkuun voimme asioita kritisoidakin, kun ne lanseerataan, hetken päästä olemme jo täysillä mukana ja emme edes tajuakaan sitä, jatkuvasti tapahtuu kaikkea, mihin sitten totumme. näin on jatkunut jo pitkään, eikä kukaan pysähdy ajattelemaan, onko tämä järkevää, vain koska nykyinen elämäntyylimme on opetettu kulkemaan näin, eihän sitä opetettua ja opittua koodia niin vain nämä robottiihmiset osaa deletoida päästään. se on liian pelottavaakin.

mikä oli alkupiste kaikelle tälle, kun ihminen alkoi kehittämään jotain, ja missä vaiheessa se kääntyi markkinavoimien aloittamaksi hulluudeksi, mitä ihmiset itse sittemmin alkoivat itsestään ylläpitää normaaliutena..

normaalius taitaa olla vain sitä mihin ikinä olemmekaan tottuneet, ei kai oikein muuta.

asdf
Seuraa 
Viestejä11078
Liittynyt16.3.2005
Phony
Meidän talon talkkari on myös tossun alla...

Edellisen kotini "talkkari" oli ilmeisesti kanssa. Talkkari lainausmerkeissä siksi, että mies ei ollut oikeasti talkkari vaan eläkeläinen rekkakuski, mutta hänen elämässään ei ollut muuta kuin aikaa ja ko. kerrostalon piha. Mies oli ollut mukana rakentamassa taloa ja asunut siinä sen valmistumisesta lähtien.

Pihan hoitaminen alkoi joka aamu joskus kuuden ja kahdeksan välillä ja jatkui iltakahdeksaan. Jatkuvasti äijä keräili risuja, vei niitä kottikärryillä, ajoi nurmikkoa, teki lumitöitä tai mylläsi lapion tai ties minkä välineen kanssa. Hän myös viritteli köysiä kulkuesteeksi nurmikon päälle, "ettei tule polkuja". Roska-auton tulon hän tiesi kellon tarkkuudella, ja tuli joka maanantai "auttamaan" roska-astioiden tyhjennyksessä. Todellisuudessa taisi olla enemmän tiellä kuin apuna.

Kuten voi arvata, äijä oli pahemman sortin kerrostalokyttääjä ja jos ei ollut ulkona valvomassa pihaansa oli nenä kiinni ikkunassa ja heristeli nyrkkiä kaikenlaiselle sopimattomalle käytökselle, kuten ohi kulkeville koiran ulkoiluttajille, joiden lemmikit heittivät kepillisen vettä väärän lyhtypylvään juurelle.

Ja kaiken tämän hän teki aivan vapaaehtoisesti, ilman palkkaa, ihan omasta tahdostaan. Meitä on moneen junaan.

Vierailija

Hetken, asdf, tuli mieleen, että asumme samassa talossa, mutta se ei kuitenkaan ole mahdollista paikkaseudullisista syistä.

Kuinka oikeaan osuva kuvauksesi onkaan.

Puhumani talkkari on kuitenkin ihan oikea talkkari, mutta kaikki muu osuu kohdalleen.

Entäs omatekoiset lipukkeet väärin parkkeeratuista autoista. Kun tuot omalla autollasi alaoven eteen kamaa ja jätät autosi siihen parkkiin siksi aikaa, että ehdit roudata hissillä kamat kotiin, niin siinä välissä lasinpyyhkijän alle on ilmestynyt lappu: "Autonne on väärin pysäköity, siirtäkää se välittömästi!"

No, tämä ongelma on poistunut, koska en enää omista autoa, mutta kuitenkin.

Vierailija
normaalius taitaa olla vain sitä mihin ikinä olemmekaan tottuneet, ei kai oikein muuta.

Kyllä, tottumuskysymys se on. Ihminen tuppaa pakenemaan järkevää hölynpölyyn... haluten tarpeettomasti kaikkea tarpeetonta.

Länsimainen ihminen mieltää itsensä etenkin kuluttajaksi ja toiselle sijalle asettaa ihmistä koskevat peruskysymykset.

Vierailija
Itselläni on myös tapana kyseenalaistaa kaikkea, mitä joutuu tekemään. Olen joutunut monesti vaimoni mieliksi leikkaamaan oman pihan "golfkentän" ja siinä 2-tahdin käryssä sopivasti vittuutuneena tulee mietittyä kaikenlaista.

Ei auta ei. Leikattava on joka tapauksessa. Kaikki on turhaa kuitenkin, joten ei se nurmikon leikkuu tunnu missään.

Jep! turhaa on lopulta kaikki.

Vierailija
qaz
Itselläni on myös tapana kyseenalaistaa kaikkea, mitä joutuu tekemään. Olen joutunut monesti vaimoni mieliksi leikkaamaan oman pihan "golfkentän" ja siinä 2-tahdin käryssä sopivasti vittuutuneena tulee mietittyä kaikenlaista.

Ei auta ei. Leikattava on joka tapauksessa. Kaikki on turhaa kuitenkin, joten ei se nurmikon leikkuu tunnu missään.




Jep! turhaa on lopulta kaikki.

Nojaa, nuorena indiviluanistina asiat vaan joskus tuntuu siltä ...
Vanhempana ymmärrät paremmin ihmisen perusolemuksen ja tarkoituksen, kyynisyyskin vähenee ja hormoonitasapaino asettuu oikealle tasolle ...
Siitä se sitten lähtee, ihmiseksi kasvaminen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat