Ahtisaari pönkittää islamistista Hamasia ja nakertaa YK:ta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/sahke ... ri/1390989

Kanerva optimistisempi Kosovon suhteen kuin Ahtisaari
20.6.2007 15:25

Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) ei näytä olevan Kosovon itsenäisyyssuunnitelman kohtalosta yhtä pessimistinen kuin presidentti Martti Ahtisaari. Kanerva ei pidä kokoomuksen Verkkouutisten haastattelussa itsestään selvänä, että Venäjä kaataisi Kosovon itsenäistymissuunnitelman.

Ahtisaari arveli eilen Ylen Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa Venäjän käyttävän YK:ssa veto-oikeuttaan Kosovon itsenäisyyskiistassa.

– En ole sulkenut pois sitä vaihtoehtoa, etteikö Venäjä saata tulla YK:n päätöslauselmaan mukaan, sanoo Kanerva.

Kanerva myöntää, että Ahtisaari on tietysti erittäin hyvin perillä asioista. Kuitenkin Venäjältä tulee Kanervan mukaan kahdensuuntaista signaalia siitä, ovatko he mukana vai eivätkö he ole mukana.

Se kumpaan Venäjä päätyy, perustuu Kanervan näkemyksen mukaan siihen, minkä vuoksi Venäjä käyttää vetoa. Hän ei usko, että Venäjä antaisi Serbialle avaimia oman ulkopolitiikkansa määrittelyyn. Tärkeämmässä asemassa on joukko Keski-Aasian jäätyneitä konflikteja, joiden kohtaloon Venäjä pelkää Kosovo-ratkaisun vaikuttavan. (STT) "

TV2:n haastattelussa 19.6. presidentti ja YK:n Kosovo-valtuutettu Martti Ahtisaari esitti näkemyksiä, jotka osoittavat, etteivät serbien ja venäläisten ilmaisemat näkemykset hänen sopimattomuudestaan enää tehtävään ole aiheettomia. Ahtisaari hyökkäsi faktisesti sitä periaatetta vastaan, että YK olisi kansainvälisen oikeuden ylläpitäjä. Sitä ei ole kukaan Suomen istuva eikä entinen presidentti ennen tehnyt, ei myöskään nykyinen presidentti, joka päin vastoin nojasi tähän periaatteeseen USA:n Irakiin-hyökkäyskysymyksessä. Ahtisaarella näyttää olevan touhussaan Bushiakin (saati Halosta) jyrkästi oikeistolaisempi "piiloagenda", jossa "yhtenäisesti kovaa poikaa esittävät "Eurooppa" (= EU) ja USA" "jyräävät YK:n", ja kaikki muutkin...(aivan erityisesti Venäjän, joka on pelaamalla pelattava "vastapuolelle", ellei se siellä "luonnostaan" ole...)

Ahtisaari lähtee siitä, että Venäjä estää vetolla YK:n Turvallisuusneuvostossa esityksen Yleiskokoukselle Kosovon itsenäisyydestä. Asiaa ei tällöin voi YK:n sääntöjen mukaan viedä ollenkaan Yleiskokouksen ratkaistavaksi, koska Kosovossa on TN:n hyväksymiä NATOn rauhanturvajoukkoja, eli itsenäisyysasia on TN:n käsittelyssä. (Hiukan vastaavanlaisessa tilanteessa Iranin atomiaseuhkaa koskien asian konkreettinen tutkiminen ja käsittely siirrettiin Turvallisuusneuvostolta Atomienergiakomossiolle, jotta Yleiskokous olisi voinut tehdä asiassa päätöksiä ilman TN:n esitystä.) Itse asiassa Venäjää saattavat enemmänkin korventaa asiassa ne NATO-joukot kuin jokin "maaginen kohtalonyhteys" Serbiaan, jollaista ei ole todellisuudessa koskaan ollut. Entinen Jugoslavia ei ollut ulkopolitiikassaan NL:n liittolainen, vaan yhdessä Intian ja joidenkin arabimaiden kanssa ns. Sitoutumattomien maiden liikkeen kantava voima mm. YK:ssa.

Ahtisaaren kantava teema on ollut EU:n ja NATOn hännännostaminen Kosovoa keppihevosena käyttäen, mutta varsinainen tarkoitus, se piiloagenda, onkin saattanut olla vastakkainasettelun virittäminen Venäjän kanssa. Se taas voi olla aivan yhtä hyvin "Suomen johtaman EU:n russofobisen blokin" (Kasjanov) täivaltiopolitiikkaa kuin "NATOn ohje".

Jos NATO valtaa Kosovon ja "julistaa sen itsenäiseksi" vastoin YK:n kantaa, se EI TARKOITA kansainvälioikeudellisesti laillista itsenäisyyttä. Venäjä voisi torjua uuden valtio YK-jäsenyyden, ja tästä taas revanshistit saisivat "polttoainetta" II maailmansodan tuloksena syntyneen kansainvälisen oikeusjärjetelmän mitätöimiseksi (NATOn ja muiden pyssyvoiman tieltä) "YK:n uudistamisen" varjolla.

Kosovon itsenäisyys on kannatettava asia, mutta Sahti on hoidellut hommia niin että vastakkainasettelu Venäjän kanssa mahdollisimman varmasti syntyisi.

Kaikeksi onneksi Venäjän ja USA:n keskinäiset välit ovat paremmat kuin Suomen (tai ainakaan noskejen) välit kumpaankaan valtioon...

Lähi-Idästä Sahdilla oli aivan yhtä kummallista sanottavaa: Hänen mukaansa "tehtiin virhe kun Hamasia syrjittiin". Toimittajan kysymykseen Hamasin terroritaustasta tämä vastasi hengessä "terroristeja tai ei, kun kerran valittu on..." Periaatteessa noinkin SAATTAISI olla, sillä myös YK:n päätöksiä ja ihmisoikeus- ym. linjaa noudattavat vapaustaistelijat ovat usein joutuneet turvautumaan sotilaallisiin menetelmiin, ja heitä on leimattu "terroristeiksi". Hamas on kuitenkin aseistutunut uskonlahko, jollaisia alueella on useita (mm. Hizbollah) ja joiden toimet YK on tuominnut. Hamas ajaa YK:n Palestiinan valtiojakosuunnitelman PL 181 (29.11.1947) vastaista linjaa, ja uskonnollista islamilaista valtiota alueelle. (Israel on "juutalainen valtio" samassa YK-laillisessa merkityksessä kuin Suomi on "evankelisluterilainen valtio", eli jollakin kirkolla on jokin valtiollinen erikoisasema, mutta kaikkea muuta yhteiskuntaa ei ole uskonnollistettu.)

Aivan ilmeisesti Ahtisaarta kiehtoo myös Hamasissa sen YK:n (linjan) vastaisuus, TOISIN kuin NATOa, EU:n enemmistöä ja USA:ta...

Ahtisaari saattaisi myös "kelpuuttaa" "geostrategisen rupusakin" joukosta "valittujensa" (herr... no, olkoon...) joukkoon yksittäisiä rikkaita arabimaita kuten Saudi-Arabian...

Ahtisaaren olisi syytä vetäytyä hommasta, jossa hänellä on "henkilökohtainen intressi", "kana kynittävänä" YK:ta vastaan, kuin Max Jacobsonilla, jonka tietystä lähteestä kumpuavat jorinat ovat meitä 40 vuotta kyllästyttäneet tiedotusvälineissä...

Kommentit (6)

Vierailija

NO NYT Ahtisaari lopulta siirtyy avoimesti syömään sen leipää, jonka lauluja laulaa, yhdessä mm. värikkään saksalaisen Tissi-Joschka Fischerin kanssa...

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... /10/566838

Ahtisaari EU:n asiantuntijaryhmän johtoon
02.10.2007 09:36

Ryhmän tarkoitus on patistaa jäsenmaita yhteiseen ulkopolitiikkaan.
Presidentti Martti Ahtisaari on saanut uuden merkittävän kansainvälisen tehtävän. Hän johtaa nimekästä asiantuntijoiden ECFR-ryhmää, joka etsii keinoja Euroopan unionin roolin kohentamiseksi kansainvälisessä politiikassa.
-Tutkimme esimerkiksi sitä, miten EU voisi tehokkaammin toimia kansainvälisissä järjestöissä kuten YK:ssa. Kun katsotaan, kuinka paljon EU järjestönä ja jäsenmaina tukee esimerkiksi YK:ta, Maailmanpankkia ja Kansainvälistä valuuttarahastoa, se ei välttämättä heijastele aina sitä, miten meidän ajatukset saadaan siellä läpi, Ahtisaari sanoo.
Ahtisaaren mukaan European council on foreign relations on tutkimuslaitos, joka haluaa vaikuttaa politiikan sisältöön.
-Tätä voisi kutsua - ei nyt ehkä ihan EU:n fan clubiksi, mutta kaikkien lähtöajatus oli, miten EU:sta tehtäisiin entistä tärkeämpi toimija maailmanpolitiikassa.
Hankkeessa on Ahtisaaren lisäksi mukana useita merkittävillä paikoilla vaikuttaneita eurooppalaisia poliitikkoja kuten Italian entinen pääministeri Giuliano Amato, Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer, Belgian entinen pääministeri Jean-Luc Dehaene, entinen EU-komissaari Chris Patten sekä tiedemaailman tunnettuja nimiä.
Ahtisaari kertoo, että pohdiskelu tällaiseen hankkeeseen ryhtymisestä alkoi jo viime vuonna, jolloin myös hänen omaa valmiuttaan vetorooliin kysyttiin.
Ryhmä saa rahoituksensa muun muassa espanjalaiselta Fride-säätiöltä, George Sorosin säätiöltä ja ruotsalaiselta Sigrid Rausingin säätiöltä. Sillä on toimistoja useissa eurooppalaisissa kaupungeissa, mutta ei esimerkiksi Brysselissä tai Helsingissä.
Ahtisaaren mukaan samalla kun EU:n ääntä halutaan paremmin kuuluville, joudutaan korostamaan sitä, miten tärkeää unionin oma yhtenäisyys on.
-Kosovon kysymyksen parissa toimiminen on todennäköisesti herkistänyt jäsenvaltiot tajuamaan sen tosiasian, että ilman yhtenäisyyttä EU:lla on hyvin pienet vaikutusmahdollisuudet, YK:n Kosovon-erityisedustajana toiminut Ahtisaari sanoo.
(MTV3-STT-Reuters)
"
Tämä on epäilemättä eräänalaista edistystä, osana laajempaan YK:n piirissä ilmenevää sellaista.

Myönteinen kehitys siellä alkoi jo edellisen pääsihteerin aikakaudella, ja se jatkuu...

Vierailija
RJK
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/sahkeet/Kanerva+optimistisempi+Kosovon...

Kanerva optimistisempi Kosovon suhteen kuin Ahtisaari
20.6.2007 15:25

Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) ei näytä olevan Kosovon itsenäisyyssuunnitelman kohtalosta yhtä pessimistinen kuin presidentti Martti Ahtisaari. Kanerva ei pidä kokoomuksen Verkkouutisten haastattelussa itsestään selvänä, että Venäjä kaataisi Kosovon itsenäistymissuunnitelman.

Ahtisaari arveli eilen Ylen Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa Venäjän käyttävän YK:ssa veto-oikeuttaan Kosovon itsenäisyyskiistassa.

– En ole sulkenut pois sitä vaihtoehtoa, etteikö Venäjä saata tulla YK:n päätöslauselmaan mukaan, sanoo Kanerva.

Kanerva myöntää, että Ahtisaari on tietysti erittäin hyvin perillä asioista. Kuitenkin Venäjältä tulee Kanervan mukaan kahdensuuntaista signaalia siitä, ovatko he mukana vai eivätkö he ole mukana.

Se kumpaan Venäjä päätyy, perustuu Kanervan näkemyksen mukaan siihen, minkä vuoksi Venäjä käyttää vetoa. Hän ei usko, että Venäjä antaisi Serbialle avaimia oman ulkopolitiikkansa määrittelyyn. Tärkeämmässä asemassa on joukko Keski-Aasian jäätyneitä konflikteja, joiden kohtaloon Venäjä pelkää Kosovo-ratkaisun vaikuttavan. (STT) "

TV2:n haastattelussa 19.6. presidentti ja YK:n Kosovo-valtuutettu Martti Ahtisaari esitti näkemyksiä, jotka osoittavat, etteivät serbien ja venäläisten ilmaisemat näkemykset hänen sopimattomuudestaan enää tehtävään ole aiheettomia. Ahtisaari hyökkäsi faktisesti sitä periaatetta vastaan, että YK olisi kansainvälisen oikeuden ylläpitäjä. Sitä ei ole kukaan Suomen istuva eikä entinen presidentti ennen tehnyt, ei myöskään nykyinen presidentti, joka päin vastoin nojasi tähän periaatteeseen USA:n Irakiin-hyökkäyskysymyksessä. Ahtisaarella näyttää olevan touhussaan Bushiakin (saati Halosta) jyrkästi oikeistolaisempi "piiloagenda", jossa "yhtenäisesti kovaa poikaa esittävät "Eurooppa" (= EU) ja USA" "jyräävät YK:n", ja kaikki muutkin...(aivan erityisesti Venäjän, joka on pelaamalla pelattava "vastapuolelle", ellei se siellä "luonnostaan" ole...)

Ahtisaari lähtee siitä, että Venäjä estää vetolla YK:n Turvallisuusneuvostossa esityksen Yleiskokoukselle Kosovon itsenäisyydestä. Asiaa ei tällöin voi YK:n sääntöjen mukaan viedä ollenkaan Yleiskokouksen ratkaistavaksi, koska Kosovossa on TN:n hyväksymiä NATOn rauhanturvajoukkoja, eli itsenäisyysasia on TN:n käsittelyssä. (Hiukan vastaavanlaisessa tilanteessa Iranin atomiaseuhkaa koskien asian konkreettinen tutkiminen ja käsittely siirrettiin Turvallisuusneuvostolta Atomienergiakomossiolle, jotta Yleiskokous olisi voinut tehdä asiassa päätöksiä ilman TN:n esitystä.) Itse asiassa Venäjää saattavat enemmänkin korventaa asiassa ne NATO-joukot kuin jokin "maaginen kohtalonyhteys" Serbiaan, jollaista ei ole todellisuudessa koskaan ollut. Entinen Jugoslavia ei ollut ulkopolitiikassaan NL:n liittolainen, vaan yhdessä Intian ja joidenkin arabimaiden kanssa ns. Sitoutumattomien maiden liikkeen kantava voima mm. YK:ssa.

Ahtisaaren kantava teema on ollut EU:n ja NATOn hännännostaminen Kosovoa keppihevosena käyttäen, mutta varsinainen tarkoitus, se piiloagenda, onkin saattanut olla vastakkainasettelun virittäminen Venäjän kanssa. Se taas voi olla aivan yhtä hyvin "Suomen johtaman EU:n russofobisen blokin" (Kasjanov) täivaltiopolitiikkaa kuin "NATOn ohje".

Jos NATO valtaa Kosovon ja "julistaa sen itsenäiseksi" vastoin YK:n kantaa, se EI TARKOITA kansainvälioikeudellisesti laillista itsenäisyyttä. Venäjä voisi torjua uuden valtio YK-jäsenyyden, ja tästä taas revanshistit saisivat "polttoainetta" II maailmansodan tuloksena syntyneen kansainvälisen oikeusjärjetelmän mitätöimiseksi (NATOn ja muiden pyssyvoiman tieltä) "YK:n uudistamisen" varjolla.

Kosovon itsenäisyys on kannatettava asia, mutta Sahti on hoidellut hommia niin että vastakkainasettelu Venäjän kanssa mahdollisimman varmasti syntyisi.

Kaikeksi onneksi Venäjän ja USA:n keskinäiset välit ovat paremmat kuin Suomen (tai ainakaan noskejen) välit kumpaankaan valtioon...

Lähi-Idästä Sahdilla oli aivan yhtä kummallista sanottavaa: Hänen mukaansa "tehtiin virhe kun Hamasia syrjittiin". Toimittajan kysymykseen Hamasin terroritaustasta tämä vastasi hengessä "terroristeja tai ei, kun kerran valittu on..." Periaatteessa noinkin SAATTAISI olla, sillä myös YK:n päätöksiä ja ihmisoikeus- ym. linjaa noudattavat vapaustaistelijat ovat usein joutuneet turvautumaan sotilaallisiin menetelmiin, ja heitä on leimattu "terroristeiksi". Hamas on kuitenkin aseistutunut uskonlahko, jollaisia alueella on useita (mm. Hizbollah) ja joiden toimet YK on tuominnut. Hamas ajaa YK:n Palestiinan valtiojakosuunnitelman PL 181 (29.11.1947) vastaista linjaa, ja uskonnollista islamilaista valtiota alueelle. (Israel on "juutalainen valtio" samassa YK-laillisessa merkityksessä kuin Suomi on "evankelisluterilainen valtio", eli jollakin kirkolla on jokin valtiollinen erikoisasema, mutta kaikkea muuta yhteiskuntaa ei ole uskonnollistettu.)

Aivan ilmeisesti Ahtisaarta kiehtoo myös Hamasissa sen YK:n (linjan) vastaisuus, TOISIN kuin NATOa, EU:n enemmistöä ja USA:ta...

Ahtisaari saattaisi myös "kelpuuttaa" "geostrategisen rupusakin" joukosta "valittujensa" (herr... no, olkoon...) joukkoon yksittäisiä rikkaita arabimaita kuten Saudi-Arabian...

Ahtisaaren olisi syytä vetäytyä hommasta, jossa hänellä on "henkilökohtainen intressi", "kana kynittävänä" YK:ta vastaan, kuin Max Jacobsonilla, jonka tietystä lähteestä kumpuavat jorinat ovat meitä 40 vuotta kyllästyttäneet tiedotusvälineissä...

Sahtivaari "sovittelee" taas "EU:ta YK:n tilalle":

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... /03/623254

" Ahtisaari kehuu EU:n kriisinhallintakykyjä
13.03.2008 16:13

Presidentti Martti Ahtisaari kehuu EU:n voivan nousta kriisinhallinnan ykköstoimijaksi koko maailmassa. Tähän päästään, kunhan EU oppii käyttämään voimiaan yhtenäisellä tavalla.

- EU pystyy yhdistämään sekä taloudellisen tuen, kehitysyhteistyön että siviilikriisinhallinnan ja sotilaallisen kriisinhallinnan. On harvinaista, että kaikki tämä löytyy yhdestä organisaatiosta, hän sanoo Ulkopolitiikka-lehden haastattelussa.

Hän kuvaa EU:n toimineen Acehin kriisissä "hämmentävän yhtenäisesti". Unioni vahvistaa koko ajan asemiaan, sillä kokemukset kehittävät sen osaamista.

Ahtisaari kehuu yksityisten diplomaattien hyviä tuloksia rauhansovittelussa. Virkamiesten ei pitäisi sovittelutyötä edes tehdä, koska tulokset ovat paljon laihempia.

- Yksityiset diplomaatit pystyvät neuvottelemaan paljon tehokkaammin ja vapaammin. Samalla he antavat hallituksille mahdollisuuden olla aktiivisia, ilman että niiden tarvitsee pelätä kasvojenmenetystä mahdollisten epäonnistumisten takia.

(MTV3-STT) "

Ei tolkkua äijän hörinöissä.

Vierailija

Maailman ehkä tunnetuin rauhantutykija Johan Galtung arvioi huomattavan kriitisesti Ahtisaaren välittäjänroolia eri kysymyksissä Voima 2/2008 -lehdessä:

http://www.voima.fi/content/view/full/2493

" Charmantti Martti

Viime kesänä Oliver Ivanovic tiesi olevansa häviöllä. Kosovon tulevaisuudesta käytävät neuvottelut olivat umpikujassa ja Ivanovic, kansanedustaja ja alueen serbivähemmistön näkyvin edustaja, ennusti kaiken päättyvän murhenäytelmään. Hän ei silti suostunut sanomaan pahaa sanaa pääneuvottelijasta.

“Martti Ahtisaari on yksi älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä”, Ivanovic kehui viime keväänä.

“Hän ymmärtää Kosovoa.” Samaan hengenvetoon Ivanovic kertoi suunnittelevansa muuttoa kauas Kosovosta, joka tulisi itsenäistymään ilman Serbian hyväksyntää.

Neuvottelukumppanit pitävät Ahtisaaresta. Heidän tarinansa kertovat tähtivälittäjästä, joka pyyhkäisee kriisialueille, hurmaa neuvotteluosapuolet ja rakentaa salamaratkaisun. Kukaan ei hauku Ahtisaarta – hekään, jotka Ivanovicin tapaan uskovat neuvottelutulosten johtavan katastrofiin.

Rauhantutkija Johan Galtungin mielestä Ahtisaari on hoitanut suuria välittäjäntehtäviään Namibiassa, Acehissa ja Kosovossa liikemiestyyliin.

“Ahtisaari on charmikas, tehokas ja taitava”, norjalainen Galtung kuvailee. “Valitettavasti hän ei ole todellinen välittäjä. Hän ei ratkaise konflikteja, vaan ajaa läpi länttä miellyttävän lyhytaikaisen ratkaisun. Hän antaa eu:n käyttää itseään hyväksi.”

Johan Galtungia suututtaa kaksi asiaa Ahtisaaren neuvottelutaktiikassa. Ensinnäkin se, että Ahtisaari näyttää aina saapuvan neuvottelupöytään hetkellä, jolla toinen konfliktin osapuolista on poliittisessa tai taloudellisessa puolinelsonissa ja valmis hyväksymään kehnonkin ratkaisun. Vielä vaarallisempaa, Galtung varoittaa, on se, ettei Ahtisaari epäröi ajaa salamaratkaisujaan läpi ohi YK:n hyväksynnän.

“Namibian itsenäistymisprosessissa valkoisille annettiin valtavia maatiloja, koska mustat olivat epätoivoisia ja huolivat sen, mitä tarjottiin. Acehissa neuvoteltiin vasta sitten, kun tsunami oli huuhtonut kapinallisten aseet mereen”, Galtung listaa.

Helsingissä käytyjä Acehin rauhanneuvotteluja juhlittiin Ahtisaaren jättimenestyksenä.

Galtung uskoo, että välittäjän salaisuus oli ajoitus: tsunami oli juuri surmannut yli 200 000 acehilaista ja ajanut itsenäisyysliikkeen nurkkaan.

Lähes kolme vuosikymmentä kestäneen konfliktin päättänyt sopimus allekirjoitettiin vain kahdeksan kuukautta katastrofin jälkeen.

Entä Kosovo? Serbialaiset tuntevat joutuneensa Balkanin murhenäytelmien syntipukeiksi. Nyt Serbia on menettänyt Kosovon prosessissa, joka ei huomioi kansainvälistä lakia.

“Kansainvälinen laki perustuu siihen, että YK:n turvallisuusneuvoston on tunnustettava uusi valtio. Se ei ole täydellinen käytäntö, mutta paras mitä tällä hetkellä on. Ahtisaari ohitti sen.”

Mutta eikö rauha, epätäydellinenkin, ole sotaa parempi? ”Ehkä väliaikaisesti”, Galtung myöntää. Rauhantutkija ei kuitenkaan usko, että neuvottelupöydässä koettu nöyryytys unohtuu. Katkeruus jää kytemään.

“Namibian mustat, Acehin muslimit ja Kosovon serbit tulevat vielä kapinoimaan. Mitään ei ole ratkaistu.” Myös Vetevendosje-itsenäisyysliikkeen tiedottaja Glauk Konjufca on tyytymätön välittäjän työhön.

“Se tulee lamauttamaan koko järjestelmän ja sytyttämään konfliktin uudestaan”, Konjufca ennustaa.

Tilanne Kosovossa, jota serbit pitävät sivistyksensä kehtona, muistuttaa Johan Galtungia Israelin perustamisesta. Molemmissa tilanteissa uusi valtio perustettiin toisen ryhmän pyhälle maalle ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää ja odotettin, että tilanne vakiintuisi ajan myötä.

“Valtaa itsellesi maata, ja saatat onnistua. Valtaa pyhää maata, ja kylvät riidan joka voi hukuttaa sinut.”

Oliver Ivanovic uskoo, että Ahtisaaren charmi ja nopeus olivat Kosovossa väärä tapa etsiä pysyvää ratkaisua. Serbia ei voinut hyväksyä pikaratkaisua, joka olisi omien äänestäjien silmissä näyttänyt periksiantamiselta.

“Balkanin ihmiset eivät pidä vallasta, mutta me kunnioitamme sitä. Ahtisaaren tehtävä ei ollut olla pidetty, vaan kunnioitettu. Kunnioituksen voittaminen vaatisi useiden vuosien työtä”, Ivanovic arvioi.

Johan Galtung haaveilee siitä, että Kosovossa voitaisiin vielä palata Kosovon edesmenneen presidentin Ibrahim Rugovan kärsivällisen ja väkivallattoman neuvottelun linjalle. Liittovaltiomallinen Kosovo, jossa tavarat ja ihmiset kulkisivat vapaasti autonomisten serbi- ja albaanialueiden sekä naapurimaiden välillä, olisi Galtungia miellyttävä ratkaisu. Sen myötä kukaan ei joutuisi nielemään tappiota tai menettäisi kasvojaan.

_______________

”Acehilaiset ovat tyytyväisiä rauhaan”

Sadankomiteaa Acehin rauhanprosessissa edustanut Kalle Sysikaski puolustaa Ahtisaaren neuvottelutyötä: ”Kävin viime viikolla Acehissa. Ero sotatilan ja nykyisen tilan välillä on kuin yöllä ja päivällä. Ihmiset ovat tyytyväisiä saavutettuun rauhaan.”

Johan Galtung syyttää Ahtisaarta lännen etujen ajamisesta Acehissa. Öljyrikkaan ja muslimienemmistöisen maakunnan itsenäisyyshaaveet tuntuivat Euroopasta uhkaavilta, joten Ahtisaari käytti tsunamia hyväkseen riisuakseen sissit aseista. Acehilaisten katkeruutta sorrosta ei sammutettu, Galtung varoittaa.

Sysikaski pitää Galtungin kritiikkiä yksioikoisena: ”Lännen intresseissä on Indonesian vakaus. Öljyn tuotanto jatkuu. Mutta vakaus on myös acehilaisten intresseissä. Ilman demokraattista kehitystä luonnonvaroja olisi helpompi riistää.”

Ahtisaareen suhtauduttiin neuvotteluiden aikana ristiriitaisesti, Sysikaski myöntää, mutta lopputulos oli aito menestys. ”Kyllä hän tästä prosessista kiitoksen ansaitsee.”
Hanna Nikkanen

Oliver Ivanovicia ja Glauk Konjufcaa haastateltiin ennen Kosovon julistautumista itsenäiseksi. "

Vierailija

[ Images have been blocked to protect your privacy. Show Images? | Show this HTML in a new window?
Väärennetty sota: kuinka Jugoslavia tuhottiin

Perusristiriitana Jugoslavian sosialistisen liitotasavallan hajotustyössä oli Balkanin alueen vallanjako Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. USA:n ja EU:n yhteiseksi päämääräksi asettui Jugoslavian olemassa olon kieltäminen kaikin mahdollisin keinoin. Maan sisäiset ja ulkoiset ristiriidat kärjistivät tilannetta ja loivat hajotustyölle optimaalisen maaperän. Jugoslavian ongelma ratkaistiin ulkopuolisen poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen sekaantumisen keinoin ja sallimalla liittovaltion ajautua veriseen sisällissotaan. Kaikki sodan osapuolet käyttivät murhatoimiinsa puolisotilaallisia joukkoja ja rikollisia. Kroaateilla olivat omat ustashansa, serbeillä tshetnikkinsä ja kosovolaisilla suuralbanistinsa. Jugoslavian hajotussodan ensimmäinen siviileihin kohdistunut joukkomurha suoritettiin kuitenkin syyskuussa 1991 Kroatiassa Gospićin kaupungissa. Se kohdistui yli 120 serbiin. Karmeinta Jugoslavian murhenäytelmässä on se, että väkivaltaa ruokkineet ja sitä ylläpitäneet tahot "USA ja sen liittolaiset selvisivät" siitä tyytyväisinä kuin verijuotikkaat ja siirtyivät seuraavan uhrin kimppuun.

Jugoslavian hajotussodan tärkein taistelu käytiin tiedotusvälineissä, jossa yleinen mielipide saatiin suunnattua niitä vastaan, jotka pyrkivät säilyttämään liittotasavallan. Serbit mustamaalattiin ja sodan muut osapuolet kirkastettiin hyviksi ihmisiksi hyödyntämällä ennakkoluulottomasti mm. amerikkalaisen Ruder Finn Global Public Affair yhtiön viestintästrategioita ja taktiikoita. Selektiivinen uutisointi, vääristely ja peittely yhdistettynä ihmisten heikkoon medialukutaitoon takasivat toivotun lopputuloksen.

Imperialismin nälkä on loputon

USA:n kylmää sotaa ylläpitäneet elementit aseteollisuus ja sen ympärille kietoutunut poliittinen ja taloudellinen eliitti ovat voineet v. 1991 tapahtuneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen entistä tuhdimmin. Vastapuolen kadottua maailmankartalta niille lankesivat rajattomat asemarkkinat ja niiden itse aiheuttamien sotien jälleenrakennusurakat. Nykyimperialismin kaudella kapitalistisen valtion tärkein tehtävä on luoda suotuisat ja turvatut olosuhteet kansainvälisen pääoman toiminnalle. Jotta pyssyjen räiskeen loppuminen ei aiheuttaisi ongelmia ylikansallisten yhtiöiden ja finanssipiirien maailmanvallalle, USA:n valtion täytyi luoda itse ja oma-aloitteisesti uusia vihollisia ja uhkakuvia.

Kahdennetun hyödyn -politiikka

Yhdysvallat on tähdännyt politiikassaan kautta historiansa kahdennettuun hyötyyn. Sen hyötyajattelun moraalisena perustana on maksimoida USA:n talouseliitin omat edut ja minimoida valtion aggressiivisen ulkopolitiikan seurauksista aiheutuneet haitat. Ensin kohdemaita autetaan ja ne aseistetaan yhteistä vihollista vastaan ja sen jälkeen kun niistä tulee tarpeettomia, ne tuhotaan vihollisina, jotta USA:n pääomapiirien omat edut moninkertaistuisivat demokratian nimissä.

Jugoslavian kohdalla 1. hyöty tarkoitti maan hyödyntämistä apulaisvaltiona Kylmän sodan aikana. Jugoslavian positiivisen poliittisen merkityksen kadottua se julistettiin viholliseksi. 2. hyöty ilmeni Jugoslavian tuhoamisena pahana yhteiskuntamuotona, koska sen valtiomuotona ei ollut vapaa, kapitalistinen markkinatalous. Niinpä liittovaltion osavaltiot demokratisoitiin itsenäisiksi markkinatalouksiksi ja jopa Naton jäsenvaltioiksi. Nato pääsi pysyvästi Balkanille.

Jugoslavian sisäiset ristiriidat

Kun Jugoslavia ei kuulunut Varsovan liittoon, se sai lännestä suuria lainoja teollisuutensa uudistamiseksi voidakseen viedä tuotteitaan kapitalistisiin maihin. Vienti ei vetänyt ja dollarilainojen korko humahti nousuun v. 1979. Maa joutui samanlaiseen ulkomaisen velan hirttosilmukkaan kuin Puola ja Latinalaisen Amerikan maat. Jugoslavia pantiin Kansainvälisen valuuttarahaston säästökuurille, mikä aiheutti maassa hintojen nousua, peruspalveluiden huonontumista ja työttömyyttä.

Titon Jugoslavia perustui serbien vaikutusvallan tietoiseen vähentämiseen. Julkisiin virkoihin oli asetettu kansalliset kiintiöt. Titon kuoleman jälkeen v. 1980 osa kansalaisista halusi uudistaa sosialismia ja osa kaipasi kapitalismia. Kroatia ja Slovenia pyrkivät taloudellista syistä johtuen eroon Jugoslaviasta. Serbien ja sloveenien aikaisempi poliittinen yhteisymmärrys särkyi. Kaikki tämä johti 1980-luvun loppuun mennessä Susan Woodwardin mukaan: sisäpoliittisen järjestyksen kaikkien osatekijöiden romahtamiseen, poliittiseen hajaannukseen ja nationalismin nousuun. Jugoslavian sisäisten ristiriitojen kehittyminen EU:n ja USA:n avittamina sovittamattomiksi ristiriidoiksi ajoivat liittovaltion lopulliseen tuhoon.

Jugoslavian hajotussodan ulkoiset ristiriidat

Euroopan unioni ja USA tunnustivat kesäkuussa 1991 Kroatian ja tammikuussa 1992 Slovenian itsenäisyyden sekä Bosnia-Hertsegovinan huhtikuussa 1992. Kroatia ja Slovenia asettivat eroprosessin yhteydessä päämääräkseen Euroopan unioniin liittymisen. Kummatkin valtiot ovat nykyisin sekä EU:n että Naton jäseniä. Syyskuussa 1991 itsenäistynyt Makedonia on myös hakenut EU:n ja Naton jäsenyyttä. Helmikuussa 2003 Jugoslavia lakkasi olemasta. Kesäkuussa USA ilmoitti virallisesti pysyvien sotilastukikohtien perustamisesta Balkanille. Montenegro ja Serbia erosivat omiksi valtioikseen kesäkuussa 2006. Kosovon autonominen maakunta julistautui itsenäiseksi Nato-tasavallaksi vuorostaan helmikuussa 2008. Tapahtumien kulusta voi havaita, että EU:lla ja Natolla oli keskeinen osa Jugoslavian hajotusprosessissa.

Slovenian yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen jälkeen maa sai haltuunsa kaikki Itävallan ja Italian väliset raja- ja tulliasemat. Tämä merkitsi valtavaa lovea Jugoslavian budjettiin, kun tullimaksut luisuivat Slovenian pussiin.

EU:n perustaman Badinterin välityskomitean toimenkuvana oli edistää rauhan saavuttamista Jugoslaviassa. Komitea julisti 29.11.1991 Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan olevan purkautumistilassa. Tämä oli ennennäkemätön tempaus kansainvälisessä oikeudenkäytössä. Samaiset oikeusoppineet kehottivat lyhytnäköisyydessään vaatimaan kansanäänestystä Bosnia-Hertsegovinan itsenäisyydestä. Kansainvälistä yhteisöä ei kiinnostanut, että kansanäänestys oli vastoin osavaltion perustuslakia, jonka mukaan itsenäisyyspäätöksen voivat tehdä vain muslimit (bosniakit), kroaatit ja serbit yhdessä. Bosniakit eivät ole mikään erillinen etninen ryhmä, vaan he ovat islamiin kääntyneitä kroaatteja ja serbejä. Bosnian serbit vastustivat Jugoslaviasta irtautumista. He eivät äänestäneet, koska he pitivät kansanäänestystä laittomana. Onnettomuudeksi Bosnia sattui olemaan vielä Jugoslavian aseteollisuuden keskus ja entisiä haavoja aukova II maailmansodan veristen taisteluiden areena.

USA tökkäsi pirun sormensa haavaan asettumalla tukemaan yhtenäistä Bosniaa, jonka johdossa olisivat muslimit. USA:n liittoutuminen Bosnian muslimien kanssa lujitti Washingtonin liittoa Turkin ja Kaspianmeren alueen öljyvaroja hallitsevien muslimimaiden kanssa.

Kroatian ja Slovenian osavaltioiden itsenäistymiset eivät lopettaneet sotatoimia, vaan ne kansainvälistivät Jugoslavian sisällissodan. Tämä mahdollisti ulkopuolisten tahojen väliintulon. Vuonna 1992 YK lähetti maahan 14 000 rauhanturvaajaa ja loi neljä suoja-aluetta. Kriisin kansainvälistymisen myötä sotilasliitto Naton ryhtyi v. 1992 pakottamaan rauhaan Jugoslaviaa. Todistaakseen voimansa Yhdysvaltojen johtama NATO suoritti ensimmäisen julkisen sotatoimensa v. 1995 Bosnia-Hertsegovinassa.

Monikulttuurisen Bosnian haave

Diana Johnstone kyseenalaistaa maailmalle levinneen mielikuvan tavoitteesta säilyttää monikulttuurinen Bosnia. Hänen mukaansa serbit ja kroaatit eivät halunneet alistua USA:n tukeman Alija Izetbegovićin johtaman islamilaispuolueen puolueen (SDA) valtaan, koska he epäilivät sen monikulttuurisuuden sijasta pyrkivän perustamaan Bosnia-Hertsegovinaan puhtaan islamilaisen valtion. Hän perustelee kantaansa mm. seuraavilla seikoilla:
SDA:n esitti helmikuussa 1991 seuraavat linjaukset Bosnian itsenäisyyden saavuttamiseksi:
1) myönteisen kansainvälisen julkisuuden saaminen Bosnia-Hertsegovinalle, 2) sisäministeriön ottaminen (poliisit) muslimien hallintaan ja 3) muslimien sotilaallisen organisaation luominen.

Bosniaan saapui v. 1992 tuhansia "pyhiä sotureita" mm. Kuwaitista, Saudi-Arabiasta ja Egyptistä. Värvättyjen riveissä taisteli Afganistanin veteraaneja ja algerialaisen GIA:n jäseniä. Noin 4 000 muslimitaistelijaa liitettiin Bosnian armeijan 3. armeijakuntaan. Elokuussa 1992 perustettu Al Mujahed joukko-osasto oli armeijakuntansa parhaiten aseistettu osasto. Se saavutti v. 1995 muslimien isoimmat voitot. Islamilaisuuden nousua Itä-Eurooppaan ja Neuvostoliittoon tukemaan v. 1987 perustettu TWRA vastasi aseiden salakuljetuksesta Bosniaan. Nämä miehet tuskin vaalivat monikulttuurisuutta.

Bosnian tiedotusministeri Senada Kresho kertoi kesäkuussa 1993 toimittajille, että sodassa on kuollut 200 000 ihmistä. Kyseinen luku vakiintui varmistuksitta tiedotusvälineissä tapettujen lukumääräksi. Punaisen Ristin analyytikot arvioivat kuolleiden kokonaismääräksi v. 1992–95 Bosnia-Hertsegovinan sodassa olleen 20 000–30 000 henkeä. Ruotsalaisen SIPRI:n vuosikirja v. 1996 arvioi kuolleiden yhteismääräksi 30 000–50 000.

Kun militaristit heittäytyivät humanisteiksi…

Kosovon sota aloitti uudella aikakauden v. 1998 kansainvälisen oikeuden ja kansallisen suvereniteetin mitätöimisessä. USA:n valtaeliitti nimesi itsensä oma-aloitteisesti ihmiskunnan pelastajaksi. Se monopolisoi itselleen hyvän ja pahan määrittelyn. Viholliseksi leimatun valtion, poliittisen johtajan tai kansan demonisoinnista jalostettiin USA:n ja sen liittolaisten suorittamien hyökkäyssotien hyväksymisen psykologinen perusta.

Naton johto oivalsi, että Jugoslavian operaation yhteydessä se voisi kyseenalaistaa YK:n ympärille rakennetun kansainvälisen oikeusjärjestelmän ja korvata sen roolin omilla sotilaallisilla ja oikeudellisilla ratkaisuilla. Onnistumisen kokemus pyhitti tämän toimintalinjan käytön myös Afganistanissa ja Irakissa. Sotilasliitto koki, ettei sota ollut enää ihmiskunnan vitsaus, koska valistuneiden länsivaltojen käsissä se oli oikea keino suojella ihmisoikeuksia ja rangaista pahoja valtioita. Sotilasliitto Naton toimenkuvaan kuuluvat nykyisin olennaisena osana siviilejä tappavat ja kansanryhmiä toisiaan vastaan usuttuvat humanitaariset väliintulot. Pahamaineisen Kylmän sodan aikana tällaiset sotilasoperaatiot eivät olleet mahdollisia.

Jugoslavian pommittaminen oli vasta alkua

NATO aloitti USA:n presidentti Clintonin siunaamana Jugoslavian 78 päivää kestäneen "humanitaarisen" pommittamisen 24.3.1999. Tuhansia siviilejä sai surmansa ja maan infrastruktuuri tuhoutui. Nato oikeutti tekonsa Kosovon Racakin joukkomurhalla. Maakunnan ruskohiiliesiintymillä saattaa olla myös osuutta asiaan. Tämä oli käännekohta USA:n sotilaallisen ylivallan laajentamisessa. Vastaavia invaasioita jenkit olivat harjoittaneet aikaisemmin lähinnä Latinalaisessa Amerikassa. NATO hyökkäsi ensimmäisen kerran maahan, joka ei uhannut sen ainoatakaan jäsenvaltioita. Operaatio tapahtui täydessä ristiriidassa Pohjois-Atlantin sopimuksen periaatteiden kanssa sekä välittämättä hitustakaan YK:n turvallisuusneuvoston valtuutuksesta ja kansainvälisestä oikeudesta. Kansainvälisen oikeuden silmissä Naton yksipuolinen sota Jugoslaviaa vastaan oli laiton. Serbia ei uhannut kenenkään kansallista etua. Näin luotiin ennakkotapaus aloittaa hyökkäyssota vahvemman osapuolen omiin moraalisiin perusteisiin vedoten.

Suomen ulkoministeriön mediakatsauksen 26.1.2004 mukaan: Berliner Zeitung kirjoitti v. 2000 maaliskuussa, ettei Racakissa ollut kyse joukkomurhasta, sillä sen hallussa olevan suomalaisten ruumiintutkijoiden julkistamattomien 40 ruumiinavauspöytäkirjan kopiosta ei löydy todisteita väitteelle, että Racakissa olisi surmattu läheltä ampuen rauhallisia kyläläisiä. Lehti kertoi, että ensimmäiset epäilyt Walkerin suorittamasta Racakin tapahtumien lavastamisesta esittivät ranskalaiset toimittajat Renau Girard (Le Figaro) ja Christopher Chatelle (Le Monde), jotka olivat paikalla Racakissa 15.1.1999, eivätkä nähneet siellä mitään joukkomurhaan tai verilöylyyn viittaavaa. He sanoivat heti tunteneensa, "ettei kaikki ollut kunnossa", kun Walker 12 tuntia myöhemmin toi mahtipontisesti paikalle "omat" toimittajansa ja osoitti heille verilöylyn jäljet ruumiit, jotka itse asiassa olivat UCK:laisia, jotka olivat saaneet surmansa taistelussa Serbian poliisivoimia vastaan.

Nato korjasi muhkean sadon

Sotilasliitto Nato korjasi lokakuussa 2002 muhkean sadon, kun siihen hyväksyttiin Prahassa seitsemän uutta jäsenvaltiota: Liettua, Viro, Latvia, Bulgaria, Romania, Slovakia ja Slovenia. Nato täydensi itseään vielä v. 2009 Kroatialla ja Albanialla. Karttaa katsoessa tajuaa, että koko Balkan ja sen lähialueet on natonisoitu ja Venäjä samalla saarrettu. Kreikka ja Turkki kuuluvat sotilasliittoon jo entuudestaan. Puola, Tshekki ja Unkari liittyivät Natoon v. 1999. Ukrainalaiset ymmärsivät jotain, he pääsivät livahtamaan toistaiseksi 28-jäsenisestä sotilasliitosta. Venäjän saartorenkaassa on Suomen mentävä aukko.

Naton 13. artiklan mukaan Nato-sopimuksen oltua voimassa 20 vuotta sopimuspuoli voi lakata olemasta sopimuspuoli vuoden kuluttua siitä, kun se on antanut irtisanomisilmoituksensa Amerikan Yhdysvaltojen hallitukselle, joka ilmoittaa muiden sopimuspuolten hallituksille kunkin irtisanomisilmoituksen talletuksesta.

Suomen poliittinen eliitti ymmärtää ajan hengen

Martti Ahtisaari esitti 2.6.1999 rauhanehdotuksen Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevićille. Kyseessä oli uhkavaatimus, jossa vaihtoehdoksi Belgradin ehdottomalle antautumiselle suotiin vain Serbian tuhoaminen Naton toimesta.

Tuo samainen Milosević oli noussut valtaan läntisten pankkien ja USA:n hallituksen tuella siksi, että hän oli talousliberaali ja poliittinen konservatiivi. Hänellä uskottiin olevan arvovaltaa toimeenpanna EU:n ja USA:n haluamat talousuudistukset Jugoslaviassa.

Suomen valtioneuvoston selonteko (VNS x/2009) määritteli sotilaallisen voiman käytön joustavasti ja tarveharkintaisesti. Se oli sisäistänyt Jugoslavian hajotussodan opetukset. Sotilaallista voimaa käytetään edelleen valtioiden välisissä kiistoissa ja sisäisissä kriiseissä. Sotilaallisen voiman käytön tarkoitusperinä voivat perinteisen alueiden valtauksen ohella kuitenkin yhtä lailla olla kansainvälisen yhteisön arvojen turvaaminen tai humanitaariset päämäärät.

Yleinen mielipide näyttää unohtaneen Nürnbergin oikeusistuimen julistuksen: Sota on perimmiltään paha asia niinpä hyökkäyssotaan ryhtyminen ei ole vain kansainvälinen rikos, vaan se on korkein kansainvälinen rikos, ja se eroaa muista sotarikoksista yksinomaan siinä, että se käsittää itsessään sodankäynnin koko pahuuden.

IRTI NATOSTA SUOMALAISET SOTILAAT POIS AFGANISTANISTA!

Matti Laitinen

Lähteet: Jugoslavia ja NATO narrien sotaretki; Diana Johnstone, Like 2007; Suomen ulkoministeriön mediakatsaus 26.1.2004, BBC-Timeline of Nato, Kominform, Venäjän ääni ja Tiedonantaja.

http://www.tyovaenpuolue.org/vapaasana.jpg

Chair
Seuraa 
Viestejä2799
Liittynyt6.9.2005

Tässä ketjussa nimimerkki jesbsu käy nimerkeillä Arkkis ja RJK itsensä kanssa keskustelua Ahtisaaren pahuudesta (viitteenä keskusteluun Eikö Israel nä rauhanmahdollisuutta aitansa takaa?).

"Die Theorie bestimmt was wir beobachten können."(Albert Einstein)

Uusimmat

Suosituimmat