"Ihmeparantuminen lastensuojelulaitoksessa"

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Länsiväylä 20.6.2007

Ihmeparantuminen lastensuojelulaitoksessa

Eräs suomalainen lastensuojelulaitos päätti lopettaa toimintansa. Sijoituspaikassa oli lastensuojelulain nojalla huostaan otettuja nuoria toistakymmentä. Joitakin kuukausia ennen sijoituspaikan toiminnan päättymistä olivat monet tahot sitä mieltä, että paikkaan sijoitetut nuoret tarvitsevat lastensuojelullisia toimenpiteitä.

Sijoituspaikka ilmoitti päätöksestään lastensuojelupalvelua käyttäville kunnille laitoksen ja kuntien välisen sopimuksen mukaisesti. Kuntien sosiaalitoimissa tuli hätä käteen, kesälomat painavat päälle, eikä uutta sijoituspaikkaa mahdollisesti löydetä ennen sijoituspaikan sulkemista.

Osa laitokseen sijoitetuista nuorista ripoteltiin pitkin Suomea sijaitseviin laitoksiin ja osalle tehtiin huostaanoton lopettamispäätös. Tapaus herättää minussa lastensuojeluviranomaisten toimia kriittisesti seuranneena monia kysymyksiä. Päällimmäisenä ehkä kysymyksen, miten sijoituspaikan ilmoittaminen toimintansa lopettamisesta saa samalla aikaan monen huostaanoton lopettamisen.

Sosiaalivirkamiesten ammattitautina on ollut viime vuosina "iästä riippumaton dementia" huostaanoton perusteiden selvittämisessä perheelle tai nuorelle itselleen. Vastaukset "emme me nyt voi tietää" tai "missähän ne paperit taas ovatkaan" antavat sosiaalitoimen osaamisesta erittäin heikon kuvan. Ammattitautiin sairastuvat niin perinteisen tyylin yliopistotaustaiset tai uudenajan amk-taustaiset henkilö, eikä immuniteettia tuo edes virkaan epäpätevä koulutus ja se on sentään nykyisin hyvinkin yleinen lääke sosiaalialalla.

Pelottavinta alussa kertomani esimerkissä on se, että jos sijoituspaikan sulkeutuminen poistaa huostaanoton perusteet, niin mistä voidaan olla varmoja, että perusteita huostaanotolle on koskaan edes ollut tai ovatko mahdolliset perusteet poistuneet jo kauan aikaa sitten.

Lastensuojelulaissa, niin nykyisessä kun tulevassakin, on säädetty huostaanoton lopettamisesta. Kun tarvetta ei ole, tulee viranhaltijan tehdä päätös huostassapidon lopettamisesta, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Kun esimerkkitapauksessa huostaanottoja lopetettiin urakalla, en keksi muuta syytä, kun nuorten (lastensuojeluyksikön) kasvuolosuhteet eivät enää vaaranna nuoren kehitystä tai terveyttä. Sijoituspaikan ylläpitämä huostaanoton peruste on siis poistunut.

Mika Huhtanen
Tuusula

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

En varmasti ole paras ihminen tästä asiasta puhumaan kun en ole tarkemmin aiheeseen tutustunut ja mene nyt vähän ohi aiheenkin...

Kuitenkin olen tuntenut lähes kymmenen n.13-17 nuorta jotka ovat ajoittain asuneet erilaisissa "laitoksissa", ihan lastenkodeista erilaisiin vähemmän "koviin" paikkoihin. Kaikilla asiaan kuului alkoholin käyttö, oma ja vanhempien. Yleensä laitoksiin päädyttiin poliisin kautta, nuori oli jäänyt kiinni julkijuopottelusta useammin kuin kerran. Joskus koulu otti yhteyttä, toisinaan vanhemmat itse kun eivät kokeneet pärjäävänsä lastensa kanssa. Kaikki nämä nuoret olivat enemmän tai vähemmän "rällääjiä", useimmat olivat olleet huostaanoton tapahtuessa jo vuosia, viikonloput kuluivat viinan ja pillereiden kanssa. Kaikenlaista pientä lainrikkomista oli tullut tehtyä ihan huvin vuoksi. Seurustelukumppanit ja osa "kavereista" saattoi olla todella hämärää (ja iäkästä) porukkaa.

Yleensä nämä tuntemani tapaukset joutuivat laitoksiin lyhyemmäksi ajaksi kerrallaan, muutamasta viikosta puoleen vuoteen. Lisäksi käyntejä saattoi tulla useita. Kaikkien vanhemmista en tiedä, mutta ne joista tiesin, tykkäsivät itsekkin läträtä viinalla eivätkä kaikki suinkaan kokeneet lastensa elämäntapaa ongelmana.

Olennaista oli tapa, jola nuoret tähän apuun (tai "apuun") suhtautuivat. Usein lastenkoti oli rehvastelun aihe. Laitoksista karattiin heti kuin mahdollista (ja karkaamisten määrän perusteella ei mikään vaikea homma). Sitten takaisin rellestämään. Suurinosa näistä nuorista ei kokenut tarvitsevansa apua eivätkä he edes nähneet näitä toimia yrityksenä auttaa. Ainoat jotka saivat todellista apua olivat nuoret, joiden ongelmat tulivat nimenomaan heidän perheestään. En väitä, etteikö lopuillakin ongelmien lähteenä ollut perheen ongelmat, mutta koska tilanne oli jo pahentunut ja nuorilla itsellään oli omassa elämässään ongelmia, ei perheen "poistaminen" elämästä auttanut.

En pysty ymmärtämään tätä systeemiä. Sanotaan etteä lapsia ja nuoria halutaan auttaa, silti vain heitellään ympäriinsä. Laitetaan laitoksiin, lätkäistään masennuslääkkeitä kouraan, harrastetaan jotain muka-terapiointia jota nuori ei ota edes tosissaan. Ei tajuta, että nuori elää ympäristössä jossa hän ei näe ongelmiaan vaikka varmasti ne tunteekin. Milloin asiaan pitäisi puuttua? Sitten kun joltain menee henki? Sitten kun nuori on vankilakierteessä? Mikään sössöttäminen ei auta: tarvittaisiin sopiva annnos kuria ja ymmärtämistä. Kuria jotta nuoren elämäntavat saadaan todella muutettua eikä vain tupakoita väliaikaisesti takavarikoitua. Ymmärtämistä jotta voitaisiin korjata elämän aikana tulleita kolhuja.

Ihmetellään että mistä tulevat ne ihmiset, jotka istuvat tienposkella ja lähikapakassa päivästä toiseen ja ovat muutenkin säälittäviä tapauksia. Tai ne linnakundit, jotka rötöstelevät kunnes omat tai yhetiskunnan rajat tulevat vastaan. Kuinkahan iso osa teiniäideistä (en yleistä) on näitä jotka unohtavat viinanhuuruissa ehkäisyn? Onko jotenkin ihme kun pahoinvointi peritytyy sukupolvelta toiselle?

Vierailija
jm

En pysty ymmärtämään tätä systeemiä. Sanotaan etteä lapsia ja nuoria halutaan auttaa, silti vain heitellään ympäriinsä. Laitetaan laitoksiin, lätkäistään masennuslääkkeitä kouraan, harrastetaan jotain muka-terapiointia jota nuori ei ota edes tosissaan. Ei tajuta, että nuori elää ympäristössä jossa hän ei näe ongelmiaan vaikka varmasti ne tunteekin. Milloin asiaan pitäisi puuttua? Sitten kun joltain menee henki? Sitten kun nuori on vankilakierteessä? Mikään sössöttäminen ei auta: tarvittaisiin sopiva annnos kuria ja ymmärtämistä. Kuria jotta nuoren elämäntavat saadaan todella muutettua eikä vain tupakoita väliaikaisesti takavarikoitua. Ymmärtämistä jotta voitaisiin korjata elämän aikana tulleita kolhuja.

Ihmetellään että mistä tulevat ne ihmiset, jotka istuvat tienposkella ja lähikapakassa päivästä toiseen ja ovat muutenkin säälittäviä tapauksia. Tai ne linnakundit, jotka rötöstelevät kunnes omat tai yhetiskunnan rajat tulevat vastaan. Kuinkahan iso osa teiniäideistä (en yleistä) on näitä jotka unohtavat viinanhuuruissa ehkäisyn? Onko jotenkin ihme kun pahoinvointi peritytyy sukupolvelta toiselle?

Eiköhän ole tullut viestejä vuosien aikana monesta sijoituspaikasta, joissa lapset/nuoret voivat huonosti. Olisikohan niin, että lastensuojelutaho ei näe niitä vaaroja, joihin se altistaa nämä suojeltavat lapset/nuoret?

Muutama vuosi sitten oli pohjoisessa tapaus, jossa nuoret tappoivat hoitajan. Ja Kuttulatapaus. Ja onhan niitä muitakin esimerkkejä!

Kaikki kunnia kuitenkin tarpeellisille huostaanotoille ja hyville sijoituspaikoille.

Vierailija

Kyse on häikäilemättömästä lapsikaupasta

Huostaanotetusta lapsesta kunta maksaa perhekodille sosiaalitoimen pirujen hatusta tempaamasta "dignoosista" riippuen (siitä, miten vaikea tapaus lapsi on) 188 - 250 - 500 euroa/vrk = 68.620 - 91.250 - 182.500 euroa/v. Normaalituloinen kansalainen ei saa vastaavaa summa edes vuosiansioinaan. Rahaa tulee ikkunoista ja ovista. Valtio maksaa saamani tiedon mukaan 2 kertaa vuodessa kunnalle sen maksamat huostaanottokulut. Eli kunnalle huostaanotot eivät maksa mitään. Niinpä vähäisiä ennaltaehkäiseviä kuluja voidaan kaihtaa törkeitä ihmisoikeusrikoksia tekemällä. Tekaisemalla mielivaltaisin perustein huostaanottoja.

Suomessa on noin 18.000 huostaanotettua lasta.
Huostaanotettujen "diagnooseista" riippuen valtiolle huostaanotot maksavat 365 vrk x 18.000 x (188 - 250 - 500) euroa = 1.235.160.000 - 1.642.500.000 - 3.285.000.000 euroa/v.

Merkillisintä asiassa on, että perhekoteja ylläpitävät monasti sosiaali- ja terveysvirastoista eronneet tai eläkkeelle jääneet, joille nykyiset virassa olevat sosiaalitoimen pirut syöttävät uusia huostaanotettuja tai perhekotien pitäjillä ja sosiaalitoimen piruilla on sukulaissuussuhde tai muu taloudellinen kytkös. Kyse on mitä räikeimmästä lapsikaupasta.

Eräässä Itä-Suomalaisessa perhekodissa on 10-20 huostaantettua lasta. Tämä merkitsee, että vuodessa perhekoti saa valtion veroeuroja, mikäli se on täysi koko vuoden 1.372.400 - 1.825.000 3.650.000 euroa/v.

Mielestäni valtiolle olisi monin verroin edullisempaa tukea lasten kasvatusta omassa kodissa, lähisukulaisten ja tai kummien, ystävien, naapureiden hoidossa ja tukea vanhempia lasten kasvatustehtävässä, vanhempia irti alkoholista tai huumeista kunnes he jälleen voivat ottaa lastensa huollon tuettuina tai tuetta vastuulleen. Nyt sosiaalitoimen pirut tekevät kaiken voitavansa, että kerran huostaanotettua ei palauteta kotiin koko lapsen lapsuuden aikana, vaikka lasten oikeuksien julistus siihen velvoittaa.

Lue lisää: http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1179816827 sekä täältä: http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1170001216

Vierailija

Noista huostaan otettujen ja sijoitettujen lasten hinnoista sijoituspaikoissa esimerkki Lounatuulen kirjoittamana:

Esim. Vantaan maksamat korvaukset: Hoitopalkkio alle 3v. 1034,80 €/kk + kulukorvaus 354,51 €/kk + lapsilisä - hoitopalkkiosta+kulukorvauksesta pidätetään vero, mutta kulukorvauksen osuus on vähennyskelpoinen kokonaisuudessaan eli käytännössä verovapaata. Lapsen tullessa perheeseen maksetaan alkuhankintoihin käynnistämiskorvausta enintään 1018,70 €

Korvaukset siis alle 3-vuotiaasta pyöreästi 1500 e/kk, summat nousevat kun on vanhemmasta lapsesta kyse. Ja suurimmassa osassa sijaisperheitä on useampi kuin yksi lapsi, hmm.....
Ja tenavathan voi heittää päiväksi tarhaan, niin äitikin päätee ansiotyöhön kodin ulkopuolelle.

----------------

Siis nuo kaksinaamaiset ihmiset, jotka vakuuttavat tekevänsä työtään olemattomilla korvauksilla pelkästä lapsirakkaudesta. Isovanhemmat lapsen huoltajina olisivat kuulema vihoviimeinen vaihtoehto, koska he ovat kaiken pahan alku ja juuri kasvatettuaan kelvottoman retkun lapsen, jonka lasta ollaan huostaanottamassa. Surullinen Siis aivan uskomatonta tekstiä!

Ja tuolla tavalla toimivilla ihmisillä on oikein liitto takanaan ajamassa heidän oikeuksiaan, jotka ovat jo ajat ja päivät sitten ajaneet vanhempien ja lasten oikeuksien edelle. Liiton puheenjohtaja on kansanedustaja Aila Paloniemi, joka on kyllä kiitettävästi saanut ääntään kuuluviin myös lain valmistelun yhteydessä. Hänen, kuten sijareiden yleensä, yhtenä suurena oppi-isänä on psykiatri Jari Sinkkonen, joka on ulkomailta hakenut tukea teorioilleen, että vanhemmissa on aina vikaa, vaikka sitä ei heistä päältä päin heti näkisikään. Sinkkosen viime vuosien saavutuksia oli olla ainakin mukana (en tiedä, työskenteleekö hän siellä) perustamassa Lastenlinnaan oikeuspsykiatrian yksikköä, jossa epäiltyjen rikosten kohteeksi joutuneita lapsia tutkitaan.

http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl? ... 810725/1#1

Herää kysymys kuinka paljon on lapsia, joille on tehty väärä diagnoosi ainoastaan sen takia, että sijoituspaikat tienaavat. Saati sitten väärin perustein huostaan otettu sen sijaan, että bioperheitä olisi tuettu millään lailla.

Vierailija

Ja aina lapset ovat kärsijöinä.

Oletteko työtön? Kärsittäkö lapsettomuudesta? Haluatteko lisäansioita?

Ei hätää. Ottakaa sijaisvauva tai -lapsi. Saatte täyden vaihto- ja palautusoikeuden. Teille täysin riskitöntä, sillä järjestämme rahoituksen. Saatte hoitopalkkion, lapsilisät ja kulukorvaukset. Kannattavaa!

----------------------------

Valitettavasti kokemukseni ja joidenkin lastensa huostaanotoille ja sijoituksille menettäneiden vanhempien kokemukset ovat olleet karmaisevia: joko he ovat joutuneet sosiaalitoimen painostuksen kohteeksi ja lakisääteinen toimeentulotuki on evätty valheellisilla lausunnoilla ja päätöksillä.

Vierailija

Että eiköhän tässä kannata alkaa sijaisvanhemmaksi tai perustaa vaikka perhekoti!

Töitä ainakin riittäisi ja leivän päälle muutakin kuin ylähuuli.

Vierailija

Huostaanottojen ja sijoitusten hinnoista:

Imatra vuodelta 2005
http://www.imatra.fi/djulkaisu/kokous/KOKOUS-410-3.HTM

"Perhehoitajille maksettavasta palkkiosta ja kulukorvauksesta annetun asetuksen 1 §:ssä säädetään hoitopalkkion ja kulukorvauksen vähimmäis- ja enimmäismääristä. Kunnat ovat voineet itsenäisesti päättää palkkion tason lain asettaminen vähimmäis- ja enimmäismäärien asettamissa rajoissa. 1.1.2005 alkaen perhehoitajille maksettavan hoitopalkkion vähimmäismäärä on hoidettavaa kohti 234 €/kk ja enimmäismäärät 701 € (sijaisvanhempi hoitaa lasta kokoaikaisesti) tai 351 € perhehoidossa olevaa kohti kalenterikuukaudessa. Kulukorvauksen vähimmäismäärä on 303 € ja enimmäismäärä 606 € perhehoidossa olevaa henkilöä kohti kalenterikuukaudessa.
***

Lapsen ikä Hoitopalkkio €/kk

0 - 3 v. 339
4 - 11 v. 255
12 - 18 v. 238
***

Lapsen ikä Kulukorvaus €/kk

0 - 6 v. 311
7 - 11 v. 350
12 - 15 v. 389
16 - 18 v. 426

Kulukorvauksen tarkoitus on korvata perhehoitajille perhehoidossa olevan henkilön ravinnosta, asumisesta, harrastuksista, henkilökohtaisista tarpeista ja muusta elatuksesta aiheutuvat tavanomaiset menot sekä ne tavanomaiset terveydenhuoltokustannukset, joita muun lainsäädännön nojalla ei korvata. Kuukausittaisen kulukorvauksen lisäksi sosiaalityöntekijän harkinnan perusteella avustetaan lapselle harrastuskuluja 350 € vuodessa, mikäli lapsi harrastaa jotakin, josta syntyy kuluja. Korvauskäytäntöä muutettiin 5.4.2005 alkaen niin, että harrastuskuluista ei tarvitse esittää kuitteja, pelkkä perhehoitajan ilmoitus lapsen harrastuksesta riittää. Tämä korvauskäytäntö koskee kaikkia sijaisperheitä."

(Lapsilisiä unohtamatta)

Turun hinnastoa vuodelta 2005
http://www05.turku.fi/ah/sosla/2005/021 ... 103719.htm

http://www05.turku.fi/ah/sosla/2007/032 ... 618389.htm

Rauman tilanteesta 2005, päivitetty 2.2 2006
http://www.rauma.fi/ajankohtaiset/ta200 ... nvuoro.htm

"Yksityisissä hoitolaitoksissa on yleistynyt ns. diagnosointivaihe ensimmäisille 1 - 6 kuukaudelle, jolloin hoitovuorokaudesta veloitetaan 50 %:n lisä! Yksityisten hoitolaitosten normaalit hoitovuorokausihinnat liikkuvat 165 - 420 €:n välillä, ja ns. vierihoitoa järjestävien yksiköiden hinnat lähtevät yli 300 €:sta/hoitovuorokausi."

Tavallinen lapsiaan itse hoitava pariskuntahan on tilanteessa, jossa jomman kumman ollessa työttömänä kotona, sos.toimi laskee puolisoiden tulot yhteensä, eli toisen palkan ja toisen työttömyyskorvauksen. Sijaisperheiden kohdalla noin ei ole.

Harrastuksia haettaessa tavallinen perhe joutunee näyttämään tositetta, joskaan sillä ei ole merkitystä mitä kustannusten takaisin saamiseen tulee. Niitä ei nimittäin takaisin saa.

Eli jos esim. 7-vuotiaasta, sijoitetusta lapsesta maksetaan 255 sekä 350 ja lapsilisät n. 100e/kk on se yhteensä perhehoidossa 705e/kk ja harrasterahat (350e/v) päälle.

Nuo laitoshinnat ovat ihan kamalat, joissakin tapauksessa erittäin törkeät verrattuna "hoidon" laatuun, 165-420e/vrk... Tosin suurempia vuorokausitaksoja riittää.

Aikuiselle on muistaakseni laskettu 380e/kk riittävän ja lapselle 241e/kk.
Mikäli nuo summat ylittyvät kaikkien menojen jälkeen, tukea ei saa.
Lapsen kuukausittainen minimisumma kotonaan on 241e/kk ja joka täyttyy lapsilisästä ja elatustuesta/avusta. Yksinhuoltajilla on tuossa parin kympin korotus.

Lasketaanpa erotusta

Perhehoito
705 - 241 = 464e/kk enemmän kuin omassa kodissa.

Tai enimmäismäärän mukaan mentäessä 701 + 606 + lapsilisä 100 = 1 407
1 407 - 241 = 1166e/kk enemmän kuin omassa kodissa.

Laitos tms.
165 x 30 = 4 950 - 241 = 4 709e/kk enemmän kuin omassa kodissa. (Esim. tuo yhdestä lapsesta laitokselle maksettava summa ylittää lukuisten lapsensa itse hoitavan perheen -joissa molemmat vanhemmat työssä- bruttotulot/kk!)

420 x 30 = 12 600 - 241 = 12 359e/kk enemmän kuin omassa kodissa.

Nykyäänhän hinnat ovat nousseet eikä nettiin ihmisten saataville törkeimpiä aiota koskaan laittaakaan, nyt esillä olevatkin ovat mitä ilmeisemmin ja tarkoituksella alikanttiin mitoitettuja?

Älkäämme unohtako myökään Kelan etuuksia, joita usein kotonaan asuvalle lapselle myönnetään minimin mukaan:

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.ns ... 01083327EH

Hoitotuki/Vammaistuki
79,83 euroa/kk

Korotettu hoitotuki/vammaistuki
186,28 euroa/kk

Erityis- hoitotuki/vammaistuki
361,21 euroa/kk

Tietenkin maassaamme on lapsia, jotka ovat kokeneet kotioloissaan asioita, joista toipuminen saattaa viedä koko elämän.
En kuitenkaan yhtään ihmettelisi, mikäli lapset alkaisivat "oireilemaan" sijoituksensa jälkeen jos vaikka mitä?
Normaali vanhempien ikävöiminenkin on nykyään psyykkisen sairauden merkki?

Kutsumusammatiksi alalla olevat esittävät, kuinka rahalla ei ole mitään merkitystä. Mikseivät siis kieltäydy korvauksista ja muista etuisuuksista tai tee työtään samalla summalla kuin mitä lapsille on kotioloissaan laskettu riittäväksi; 241e/kk?

Vierailija

Hannes

Sinähän voisit perustaa perhekodin. Sinulla on tilat valmiina, palkkaat muutaman ammattialan ihmisen, ja temppu- ja tukityöllistetyn.

Sinulla on jo enemmän tietotaitoa kuin monella uudella alalle tulokkaalla. Ja koulutuksesi että ammatissasi toimineena tuo sellaista jämäkkyyttä, mitä monet huostaan otetut lapset tarvitsevat, olkoonkin väärin perustein huostaan otettuja.

Ja Hannes, sinut kaksi-kolme kertaa nähneenä voin sanoa, että herätät turvallisuuden tunteen ja lämpö huokuu sinusta.

Vierailija

Niin voisin

Kyllä 186 m2 omakotitaloon jokunen lapsi sopisi. Onhan se jo rakennettu 14 lapsen kodiksi...

Mutta

moraalini ei hyväksy näin likaista lapsikauppaa.

Tiedän, miten päivänvaloa kestämättömin perustein lapsia otetaan huostaan ja sijoitetaan perhekoteihin. Menettelytavat kuvottavat minua.

Mieluummin vuokraan talon sisäpuolisen pintaremontin valmistuttua vanhan osan ja asun itse laajennusosassa kuin hankin itselleni moraalista krapulaa ja kuuntelen sosiaalitoimen pirujen satuja ja mielistelisin heitä.

Toki tekisin kaikkeni, että
1) kukin lapsi voisi esteettä pitää yhteyttä ja tavata vanhempiaan (lasten turvallisuutta laiminlyömättä: vanhemmat saisivat tavata lastaan vain selvin päin jne.),
2) tukisin vanhempien kuntoutusta ja kuntoutukseen pääsyä ja että
3) kunkin lapsen huostaanotto ja sijoitus voitaisiin purkaa mahdollisimman pian.

Vierailija

Kenties

minulla on konkreettista ymmärrystä ja taitoa lasten kasvatukseen... Siinä olet oikeassa.

Mutta minulla ei ole

minkäänlaista ymmärrystä, tarvetta eikä halua ymmärtää eikä liehitellä sosiaalitoimen piruja ja heidän perusteluitaan. Olen kuuluttanut v 1996 lähtien sosiaalitoimen pirujen pirullisia toimintatapoja ja manannut helvettiin heidän toimintatapojaan. Uskotko, että näin kyseenalaista mainetta sosiaalitoimen pirujen pirullisuuksia julkistaneelle myönnettäisiin perhekotioikeuksia saati annettaisiin yhtään huostaanotettua tai sijoitettua? Olisinhan ensimmäisenä kyseenalaistamassa huostaanoton tai sijoituksen perusteita. Olisinhan ensimmäisenä purkamassa aiheettomia huostaanottoja ja sijoituksia...

Vierailija

Ajattele Hannes.

Sinulla tilat omasta takaa. Temppu- ja tukityöllistämiseen saat rahat valtiolta ja kunnalta. Palkkaa ei tarvitse paljon maksaa, ja jo yhden lapsen muutamalla vuorokausitaksalla saat katettua kokonaan temppu- ja tukityöllistetyn palkkakulut. Sitten harjoittelijoita. Heistä sinun ei tarvitse periaatteessa maksaa mitään.

Tietenkin yksi alaan kouluttautunut, jolle maksat kunnon palkan.

Sitten sinun oma koulutus- ja työtaustasi. Ja oma persoonasi. Ja kaikki se tietämyksesi mikä sinulla jo nyt on. Uskon, että moni huostaan otettu lapsi ja heidän vanhempansa ovat yhteistyökykyisiä kanssasi.

On niitäkin huostaan otettuja, jotka on aiheesta otettu.

Vierailija

Ja että näin yhteiskunta tukee bioperhettä, kuten Lounatuulta on tuettu:

Kyllä minä sen ymmärrän, että jos ihminen on riittävän varakas, on ihan oikein, että hän ei saa as.tukea! Mutta ensin väärä neuvo, ja on asialla sellainenkin puoli, että om.hoid.tuki on tarkoitettu korvaukseksi mahdollisista ansionmenetyksistä sairaan lapsen hoidon takia ja siis PALKKAA siitä työstä, että vaikkapa vain ajoittaiseltakin laitossijoitukselta vältytään. Se sinällään on jo mittava säästö yhteiskunnalle.

Ensin palkasta otetaan suuri vero ja jos mukaan lasketaan as.tuen menetys, jää 450:n egen palkasta käteen 110 e/kk. Jos heitän hanskat tiskiin ja tyttö sijoitetaan sijaisperheeseen, saa sijaisäiti samassa tilanteessa huostaanotetun erityislapsen hoidosta liki 2000 e/kk. Mites siihen on yhteiskunnalla varaa, mutta ydinperheen tukeminen on yhtä tappelua ja senttisummien siirtelyä paikasta toiseen?

Laskin huvikseni, että jos kansanedustajan 5500 euron kk-palkasta nipistettäisiin samassa suhteessa, jäisi edustajaparalle käteen vain n. 1200 e/kk.

Lähde

Vierailija

Vallan makuinen

Satu Hassi erään lehden mainoksessa otsikoi kirjoitustaan, että KÖYHDYTETTY URAANI SAIRASTUTTAA. Kuten varmaan sairastuttaakin. Mutta Hassi kuvastaa kirjoituksensa otsikoinnilla hyvin vihreiden tämänhetkistä asennetta ja ajatusmaailman lentoa yli niiden ongelmien joita köyhät ihmiset Suomessa kohtaavat päivittäin. Lieneekö syynä puolueeseen pesiytyneen vallanhalun ja sen tuoman piittaamattomuuden niistä arvoista millä liike on mennyt aikanaan "eteenpäin".

Tämä nykyinen vihreys ei sano, että KAIKENLAINEN KÖYHYYS SAIRASTUTTAA, eikä varsinkaan nyt, kun heidän oikeistohallituksensa on heti kalkkiviivojen alussa huonontamassa yksinhuoltajien tai yleensä vähävaraisten oloja melko tuntuvasti mm. näillä voimaantulevilla lasten tarhamaksujen uudistuksilla/korotuksilla.

Ydinvoimakysymys oli ensimmäisiä ns. hallituskysymyksiä, joita piti rukata uuteen uskoon, että he täyttäisivät hallituskelpoisuuden ehtoja. Siinä puolueväki on saanut taipua johtonsa edessä ja joutunut muuttamaan kantaansa myös ydinvoima-asioissa. Vai onko vihreillä sittenkin kymmenen Suvi-Anne Siimeksen kaltaista junttaajaa, jotka tekevät sen mitä itse haluavat?

MUUTAMA SANA SIITÄ, MISTÄ MUUT VAIKENEVAT, otsikoi Vihreiden ohjelmajulistus.

(Vahinko etten onnistunut laittamaan vihreiden vaalisivujen kuvaa tähän. Siinä piirretyssä kuvassa raskaana oleva nainen yrittää särkeä säästöpossua puukkoa ja vasaraa käyttäen, kahden lapsensa seuratessa toimitusta. Kuvasta päätellen jälkikasvulla on eri isät, ja isiä ei tietenkään kuvassa näy.)

Ja näin "paradoksaalisesti" ohjelma sitten julistaa joulusaarnamaisesti, kuin parodioiden aivan erilaista tekstiä mitä käytännön toiminnallaan toteuttavat:

Suomella on monta syytä olla ylpeä itsestään. On selviydytty sodista, asutettu niissä kodittomiksi jääneet, suoriuduttu sotakorvauksista viimeistä ropoa myöten, jälleenrakennettu maa, pidetty toisistamme huolta ja puhallettu yhteen hiileen, ahkeroitu ja kasvettu yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista.( Tässä pidetään myös kilpailukykyä hyvänä asiana, joka kylläkin tuomitaan aina tarpeen ja kuulijakunnan mukaan mm.ilmasto kysymyksissä.) Mutta julistus jatkuu: Onkin paradoksaalista, että nyt, kun Suomi on vauraampi kuin koskaan, maassa on köyhiä lapsiperheitä enemmän kuin 10 vuotta sitten. Tämä ei ole satua eikä liioittelua, vaan tilastollinen tosiasia. Suomessa on 591 528 lapsiperhettä, joista 65 553 elää tuloilla, jotka jäävät alle EU:n määrittelemän köyhyysrajan (750 €/kk/aikuinen). Näissä perheissä, siis köyhyydessä, elää 135 110 lasta. Heikoin tilanne on yksinhuoltajilla ja monilapsisilla perheillä. Koska lapsiperheiden tuet eivät ole likimainkaan ajan tasalla, lasten hankkiminen tarkoittaa monille elintason romahdusta. Joillekin jopa vararikkoa. Perheen perustamisesta ennemminkin rangaistaan kuin palkitaan. Ei siis ihme, että ensisynnyttäjien keski-ikäkin kohoaa koko ajan, ja yhä useammat naiset jäävät lapsettomiksi. Päättävät jäädä. Tehokkain ja nopein tapa parantaa perheiden hyvinvointia olisi korottaa lapsiperheiden tukia oitis ja tuntuvasti. Moni väittää varmasti vastaan ja sanoo, ettei muutoksiin ole varaa. Mutta me väitämme, että kyse on vain poliittisesta tahdosta. Otetaanpa esimerkki: jätevero on Suomessa tällä hetkellä Pohjoismaiden edullisin. Mikäli jätevero nostettaisiin Tanskan tasolle, pystyttäisiin näin saatavilla verotuloilla korottamaan 20 prosenttia niin pienintä vanhempainpäivärahaa kuin lapsilisiäkin. Kyse on siis asioiden priorisoinnista. Siitä, että kannustetaan mieluummin perheiden perustamiseen kuin jätteiden tuottamiseen. Niin yksinkertaista se on. Suomen kansa ikääntyy, eläkeläisten joukko kasvaa ja työikäisten määrä vähenee. Lapsiperheiden asia ei ole siis pelkästään lapsiperheiden asia. Kun puhumme perheiden perustamisen puolesta, puhumme meidän kaikkien puolesta. Satsataan perheisiin eikä jätteisiin. Se ei ole kovin kohtuuton toive, eihän?
P.S. Vaatimuksemme lapsiperheiden köyhyyden purkamiseksi ja perhepoliittinen ohjelmamme esittelevät kymmeniä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla voitaisiin parantaa lapsiperheiden asemaa.

Nämä konkreettiset Vihreiden ohjelmat ja lupaukset ovatkin jotain aivan muuta mitä oikeistohallituksessa toteuttavat. Heti hallituskautensa avauksessa he ovat jo pääsemässä huonontamaan yksinhuoltajien ja vähempiosaisten asemaa, kuten mm. lastentarhahoidon etuuksia. Eli kohta lapsiperheiden tuet ovat ajan tasalla?
(Vihreät ministerit varmaan tuumivat nyt, että jäähän vähävaraisille vielä näitä etuuksia ja itsepä ovat osansa valinneet.)

Maalauksessa kuvaan ahdistavaa painajaisuntani:

Tutun oloinen hahmo lähestyy ahdistelevan uhkaavana nukkumaani sänkyä. Suutaan maiskutellen, kuin maistellen vallan ihanaa makua, hän kumartaa varjon lailla sänkyni ylle. Hahmo, ikään kuin valtaansa korostaen tulee aivan liki kasvojani sanoen:
- Annatko Johannes, kun minä vähän pusutan sitä?

http://www.kolumbus.fi/johannesheinonen/

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat