Seuraa 
Viestejä45973

Eli tämä on jo ongelma Suomessa. Tarvitaan yhä enemmän koulutusta ja pätevyyttä esimiestason tehtävissä, miksei muissakin. Miten pitäisi ehkäistä koulutusinflaation kehittymistä? Jos yhteiskunta kerran olisi kolmionmallinen...

PS. Pidän pienen tauon näissä topiccien keksimisissä, jotta ette kyllästy aina saman tekijän aloituksiin...

Sivut

Kommentit (22)

L
Seuraa 
Viestejä7979

Anulynn

Kirjoitit:

Eli tämä on jo ongelma Suomessa. Tarvitaan yhä enemmän koulutusta ja pätevyyttä esimiestason tehtävissä

Siis mikä se ongelma on? Tietenkin firmat mieluummin palkkaavat enemmän kuin vähemmän koulutettuja. Kilpailu on nykyään kansainvälistä, kuten firmatkin hyvin pitkälle. Jos meillä kelpuutettaisiin esimiestehtäviin selvästi huonommin koulutettuja kuin muualla, ei siitä kansantaloudellista hyötyä ainakaan ole.

Minä olisin mieltänyt koulutusinflaation siten, että koulutetaan liikaa. Joko liian monia tai liian pitkään. Tämä on mielestäni osittain ongelma Suomessa.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031

Yliopistojen tulostavoitteet täyttyvät vain jos saadaan tarpeeksi monta tutkintoa uunista ulos. Näin yliopistot joutuvat maksimoimaan tutkintojen määrän, eli suomaan tutkinnon melkein jokaiselle sitä yrittävälle. Tohtorin tai maisterin arvo ei kohta enää kerro poikkeuksellisesta lahjakkuudesta ja ahkeruudesta, kun sen voi saada melkein kuka tahansa normaaliälyinen. Siten yritykset yhä useammin ohittavat koulutuksen ja rekrytoivat vain soveltuvuustestien ja työhistorian perusteella.

Koulutusinflaation voi pysäyttää määrittelemällä yliopistojen tavoitteet uudelleen. Sitten tutkintojen vaatimustasoa voi nostaa, jotta korkeimmat tutkinnot saavat vain poikkeusyksilöt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Missä vaiheessa ylikoulutuksesta tulee ongelma, siittä on kysymys. Nykyään useta ovat aivan liian ylikoulutettuja siihen työhön mihin lopulta päätyy, mikä tarkottaa suoraan turhia kuluja valtiolle.

Koulutuksessa lienee kyse muustakin kuin kuluista valtiolle. Ainakin jos omaksutaan edes hieman valtiota laajempi näkökulma. Eikä se kulujen turhuuskaan niin itsestäänselvää ole. Olen ylikoulutettu työhöni, ja hyvä niin. Sekä minun että valtion kannalta. Koska olen ylikoulutuettu työhöni, työ jättää minulle aikaa ja voimavaroja puuhastella kaikenlaista muuta, mikä hyödyttää sekä minua että jo mainittua valtiota.

Koulutus on myös itseisarvo. Samalla tavalla kuin perustutkimus on itseisarvo. Pelkällä soveltavalla tutkimuksella ei pitkälle pötkitä, niin kuin ei pötkitä pelkästään välineellisesti kouluttamalla. Eli koulutettakoon vain niin maan perusteellisesti kaikkia joilla siihen päätä ja halua riittää.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210

Jostakin muistaisin lueskelleeni, että koulutus korreloisi kääntäen tulevaan dementiaan... Siis korkeasti koulutetun ihmisen aivot eivät rappeutuisi niin helposti tahi nopeasti. Eikö tästä siis pitäisi vetää sellaiset johtopäätökset, että korkea koulutus (tietysti suhteessa yksilön itsensä kykyihin/haluihin) olisi kansantalouden kannalta hyvä ajatus?

Luonnollisesti siinä kohtaa kun kaikki työnantajat alkavat esittää vaatimuksia kahdesta tohtoristutkinnosta jopa roskakuskeille ja puotipuksuille, ollaan jo pahasti kuusessa...

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Tässä ylikoulutusjutussa on omat vaaransa. Monet eivät ota koulutusta vastaamatonta työtä vaan jäävät mielummin kortistoon tai alkavat tehdä pimeitä hattihommia.
Toinen asia on koulutettujen lähtö ulkomaille paremman palkan perässä. Oli vähän aikaa sitten Hesarissa juttu sairaanhoitajien lähtemisestä ulkomaille paremman palkan perässä. Ei ehkä ihan kuulu aiheeseen, mutta korkeakoulun käyneitä hekin nykyään.

L
Anulynn

Kirjoitit:

Eli tämä on jo ongelma Suomessa. Tarvitaan yhä enemmän koulutusta ja pätevyyttä esimiestason tehtävissä

Siis mikä se ongelma on? Tietenkin firmat mieluummin palkkaavat enemmän kuin vähemmän koulutettuja. Kilpailu on nykyään kansainvälistä, kuten firmatkin hyvin pitkälle. Jos meillä kelpuutettaisiin esimiestehtäviin selvästi huonommin koulutettuja kuin muualla, ei siitä kansantaloudellista hyötyä ainakaan ole.

Minä olisin mieltänyt koulutusinflaation siten, että koulutetaan liikaa. Joko liian monia tai liian pitkään. Tämä on mielestäni osittain ongelma Suomessa.

Siis: tarkoitan koulutusinflaatio-ongelmalla lähinnä sitä, että kuka täällä kohta tekee kaikki käytännön työt, jos suurin osa väestöstä alkaa olla maistereita ja dippainssejä ja sitä kautta luonnollisesti esimiesasemassa olevia..Tarkoitan, että on todellinen sääli, ettei Suomessa arvosteta enää suoraan ammattiin koulutettuja tarpeeksi, jolloin ammattiopistotutkintoihin ei kohta saada tarpeeksi väkeä. Arvostan itse koulutusta; minulla on opisto, amk (2) ja yl. korkeakoulututkinnot. Eikä sekään tunnu alallani riittävän. Miksi? Ja onko palkkaus todella aina suhteessa koulutukseen, niin eihän se ole. Suomessa on periaatteellinen mahdollisuus lähes kaikilla kouluttautua korkealle ja moni tietty käyttää sen. Pitäisi vaan enemmän saada väkeä perustasonkin töihin.

L
Seuraa 
Viestejä7979

F. Prefect

Kirjoitit:

Olen ylikoulutettu työhöni, ja hyvä niin. Sekä minun että valtion kannalta.

Ylikoulutuksesta ei ole hyötyä valtiolle, tai siis kansantaloudelle. Michael Porter niminen kaveri värkkäili aikoinaan tutkimuksen, competitive advantage of nations, jossa vertaili myös maiden keskimääräisiä koulutusasteita ja linkkejä kilpailukykyyn. Johtopäätös oli se, että ei hyötyä, vaikka koko porukka koulutettaisiin college tasolle.

Kilpailukykyyn vaikutttavat Porterin mukaan muut tekijät. Kooste alla (tiedän, off-topic):

http://www.valuebasedmanagement.net/met ... model.html

Huomannet, että minä puhun tässä puhtaan taloudellisista hyödyistä.

L
Seuraa 
Viestejä7979

Anulynn

Kirjoitit:

Siis: tarkoitan koulutusinflaatio-ongelmalla lähinnä sitä, että kuka täällä kohta tekee kaikki käytännön työt, jos suurin osa väestöstä alkaa olla maistereita ja dippainssejä ja sitä kautta luonnollisesti esimiesasemassa olevia.

Käsitämme siis sanan koulutusinflaatio samalla tavalla.

Vaan eipä mikään koulutus tuo luonnollista esimiesasemaa. Esimiesasema, kuten mikä hyvänsä muukin työpaikka yksityisellä sektorilla (en ota nyt kantaa julkiseen sekoiluun), syntyy yrityksen tarpeesta. Yritys sitten etsii markkinoilta hemmon, jolla paitsi koulutus, myös soveltuuus esimieshommiin.

Ja:

Tarkoitan, että on todellinen sääli, ettei Suomessa arvosteta enää suoraan ammattiin koulutettuja tarpeeksi, jolloin ammattiopistotutkintoihin ei kohta saada tarpeeksi väkeä.

Näin juuri. Kaikki haluaa olla johtajia tai taiteilijoita, mutta työllistymismahdollisuuksia ei aina osata ajatella realistisesti.

Ja:

Miksi? Ja onko palkkaus todella aina suhteessa koulutukseen, niin eihän se ole.

Miksi pitäisi olla? Yksityisellä sektorilla palkkaus liittyy työn rahalliseen arvoon. Ja miten muuten se voisi ollakaan?

Julkiseen sektoriin en viitsi nyt koskea.

Lopetat:

Suomessa on periaatteellinen mahdollisuus lähes kaikilla kouluttautua korkealle ja moni tietty käyttää sen. Pitäisi vaan enemmän saada väkeä perustasonkin töihin.

Julkisesti rahoitettujen kouluutuspaikkojen määrän tulisi olla jossain järkevässä suhteessa alan työllistymismahdollisuuksiin. Perstuntumalta kehtaisin väittää, että maassamme asiat eivät tällä tolalla ole.

Jos korkeakouluihin ja ammattikorkeisiin päätyy kolmannes väestöstä (lienee tuota luokkaa), on jossain laskettu jotain pahasti väärin mielestäni.

Ensin pitää päästä siihen, että jokainen pääsee korkeintaan neljän tunnin työpäivillä ja vieläpä niin, ettei tarvitse herätä herätyskelloon.

Varsinkaan lasten ei pitäisi herätä herätyskelloon ja heitä ei pitäisi raahata päiväkotiin kesken uniensa.

Yli kolme vuotiaille toki neljä tuntia päiväkodissa tekee hyvää, mutta vasta sitten kun on omia aikojaan herännyt.

On pelkkää tyhmyyttä, että tähän ei ole päästy, vaikka kaikki keksinnöt on keksitty sitä varten, että päästäisiin vähemmällä työllä.

Minne se kaikki teknologian tuoma vauraus ajallisesti häviää?

No rahaan, perkele.

;):)

Näin tuossa elokuvan sininen apina, jossa oli piirrettyjä hahmoja ja tavan näyttelijöitä.

Elokuvan ideana oli ilkeä tiedemies, joka halusi itselleen sinisen timantin, joll pystyi muuttamaan kaikki ihmiset apinaorjiksi,

joiden oli tarkoitus tehdä olikose acmerihkamaa,

niin että apinaorjat oli välillä tarkoitus muuttaa ihmisiksi, jotka ostivat tuota rihkamaa.

Todella kuvaavaa tämän hetken toiminnasta

;):)

Ps. arvaa naurattiko ja naurattaako tämä touhu?

Ei tiedä itkeäkkö vai nauraa.

;):)

Onkohan kukaan teistäkoskaan miettinyt miksi kaikki haluavat saadakorkean koulutuksen? Minkä takia ihmiset eivät halua tehdä pieniä duunari hommia?

Mitä näistäkinhommista maksetaan? Ei niin paljoa että keskiverto suomalinen tulisi hyvin toimeen, edes kohtuullisesti.

Kun puhutaan koulutuskolmiosta -inflaatiosta on hyvin odotettavaa, että ajan kuluessa tilanne tulee tasoittumaan.

Itse työskentelen osa-aikaisena ja jo vuodesta -88 lähtien ja hyvin pyyhkii.

Ja omalla kohdalla tuon paljon puhutun laman ansiosta, joka tiputti asuntojen hinnat todella alas.

Vaan kun asuntojen hinnat tänä päivänä ovat pilvessä, niin eipä ihme, että porukka joutuu velkavankeuteen.

Ja miksi? Koska raha on turhaa työtä ja turha työ tuhlattua aikaa.

Jos kaikki osallistuisivat vain oikeisiin töihin, kuten asuntojen tekoon ja peruskorjaukseen, terveydenhoitoon, elintarvikkeiden, vaatteiden ja kodinkoneiden tekoon ym tarpeelliseen, niin eihän meillä olisi mitään velkaa minnekkään.

Ja sittenhän sitä ehtii opiskelemaankin, jos huvittaa.

parasta tuossa olisi se, että naisten ei tarvitsisi huolehtia taloudellisesta tulevaisuudesta, jolloin he jaksaisivat vielä enemmän muuta mukavaa ja näin olisimme kaikki terveempiä.

;):)

Suomessa koulutusjärjestelmä on ehkä jopa se kaikkein surkeimmin hoidettu alue valtion taholta. Suomessa on nykyisellään muistaakseni kaksikymmentä yliopiopistoa ja kolmekymmentä ammattikorkeakoulua, kun tämän kokoisessa maassa jo kolme(!) hyvin hoidettua keskitettyä yliopistoa toisi laadukkaan tuloksen. Valtiollisen ajattelun pohjalla makaa vanha mantra "koulutus on menestyksen tuoja". Tuo mantra ei todellakaan toimi siten kuin Suomessa ollaan se ymmärretty. Työtehtävässä menestyminen edellyttää riittävää ammatillista pätevyyttä, joka koulutuksella kyetään saavuttamaan. Mutta koulutus itsestään ei tuo menestystä, se on pääoma joka menestyksen tuo. Money talks ja bullshit walks, itkekää tai hyväksykää, mutta sitä tosiseikkaa ei pysty edes viisi miljoonaa Suomalaista tohtoria muuttamaan.

Nykyisessä koulutusjärjestelmässämme on kaksi suurta ongelmaa: ensimmäinen on järjetön yritys tasapäistää kaikki opiskelijat samalle viivalle. Tämä tasapäistäminen suosii keskiverto-opiskelijaa ja toisaalta rankaisee heikkoa ja vahvaa. Tuloksena Suomen yläaste-ikäiset lapset ovat keskimäärin maailman parhaita, mutta toisaalta meidän paraskin yliopistomme (Helsinki) on hädin tuskin maailman 200 parhaan joukossa. Se on vuosisataiset perinteet, maan parhaat opiskelijat ja hyvän rahoituksen omaavalle maan pääkaupungin koulutuksen huippuyksikölle luokattoman huono sijoitus. Turun yliopisto pääsee viellä 300. parhaan yliopiston joukkoon, loppuja ei edes näy. Taas toisessa päässä ammattikoulujen ja lukioiden huonoimmat opiskelijat ovat täysin kelvotonta materiaalia työelämään. He ovat pudonneet liian korkeiden vaatimusten kelkasta jo aikoja sitten, eikä koulujärjestelmä ole tarjoa heille mitään.

Toinen ongelma, vielä suurempi sellainen, on rakennetyöttömyyttä aiheuttava koulutusmäärien vääristäminen. Lukioon yläasteelta jatkaa 60 % ikäluokasta. Päivälukion pitäisi olla ensisijaisesti yliopistoihin, teknisiin korkeakouluihin ja kauppakorkeakouluihin jatkavien opiskelijoiden paikka. Ammattikoulusta taas pitäisi olla tie ammattikorkeaan tai työelämään. Mikä sairaus se on, joka saa koulutusmääristä päättävät "asiantuntijat" kuvittelemaan, että 40 % väestöstä voi hoitaa "varsinaisen" työn, kun 60 % keskittyy johto-, tutkimus- ja kehitystehtäviin? Oikeastaan jokaisella akateemisella alalla on ylikoulutusta, ja myös tohtoreita koulutetaan liikaa. Tutkimuksen eteneminen nykypäivänä on aivan liikaa väitöskirjavetoista.

Meillä on liikaa tohtoreita, liikaa maistereita, liikaa ylioppilaita ja liian vähän ammattimiehiä. On aika perusteelliselle koulutusjärjestelmän remontille.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249

Juu, käy minulle. Kunhan ikuista opinto-oikeuttani ei viedä, niin ihan sama...

Niin, toivottavasti en loukkaa ketään, mutta "korkeakoulun" käyneistä puhuttaessa itseäni lähinnä naurattaa kun rinnastetaan useimpia ammattikorkeakouluja yliopistoihin. Kyllä koulutuksen sisällöillä on kuitenkin aika tuhdisti eroa. Duunareita sieltä amk:ista tulee. Yliopistosta korkeakoulutettuja.

Rollerballilla hyvää pohdintaa. Tämä koulutasojen yhdistelypelleily on minustakin sairaus. Ihmisille tulisi pystyä tarjoamaan kykyjen mukaista koulutusta, maustettuna aina mahdollisella nousumahdollisuudella kiinnostuneille.

On tuo lukiomeininki tosiaan riistäytynyt käsistä. Amikseen kuuluvat nuoret kituvat siellä päättämättömyyden vuoksi. Yhä useampi omaa peräti kaksi tutkintoa, toinen ajankäytön vuoksi, toinen ihan kiinnostuksesta/hyödystä. Parempi se on omata edes yksi ammattitutkinto, pelkän lukion käynyt ei voi kuin lesoilla yleisivistyksellään. Yleissivistyksellä ei tosin pääse edes kortistoon, niin mukavaa kuin se muuten onkin.

Minusta myös tuo edellämainittu "tohtoritehtailu" on tuskaisen dorkaa touhua. Minulla oli aina kersana käsitys, että tohtorius hommataan vuosikymmenien uurastuksen jälkeen, eikä vain perustutkinnon jatkeena akateemisille palleille. Jo tapahtuneita mokia on kuitenkin vaikeaa korjata, kuinka moni ottaa vaikkapa 2005 sisään tulleita aikanaan valmistuvia maistereita(180 opintoviikkoa) ennemmin kuin aiemmin sisään tulleita ybermaistereita(250-300 opintoviikkoa)? Tuskaisen dorkaa touhua.

Tekisi samalla mieli vinkua opintoaikojen rajausta vastaan, mutta koska asia ei minua kosketa, olkoon.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Lainaus edellisestä:
"perustutkinnon jatkeena akateemisille palleille."

-hyi, älä viitsi puhua rumia

Elämässä voi menestyä lukemattomia akateemisia tai vähemmän akateemisia teitä. Ahkeruus on hyve, mutta elämä ei kuitenkaan kulje noin pelkistettyjä teitä paitsi ehkä kaikkein yksinkertaisimmissa ja mielikuvituksettomimmissa tapauksissa.

Jos koulutus on jollekin itseisarvo, eli muodollinen kompetenssi on elämän korkein tavoite niin ok. -onneksi olkoon vaan. Minusta se ei kuitenkaan riitä. Koulutustaan on opeteltava käyttämään siten, että sillä on käytännön merkitystä. Tähän joku toteaa, että niinhän se on ja nämä eivät ole toistensa vastakohtaisia skenarioita. Tähän totean, että ei suinkaan ja onnea ja runsasta menestystä jokaiselle joka ahkerasti opiskelee ja työtä tekee.

Elämä voi kuitenkin vielä muuttaa monia omia suunnitelmia myös opiskelun suhteen. Ammatit voivat vaihtua. Voi tulla opiskeltua yhtä sun toista mielenkiintoista. Voi tulla vastuksia ja esteitä, toisaalta tarjoutuu myös mahdollisuuksia, joihin tarttua; ehkä yllättäenkin. Kannattaa opetella kulkemaan "silmat auki". Nykyisin ei voi olla varma juuri mistään uraputkesta tai työpaikan säilymisestä. Kukaan ei juuri ainakaan Suomessa voi syntä tässä suhteessa "kultalusikka suussa". Poikkeuksia tästä tietenkin on.

Muistan kun minulle iski päälle nuorena opiskelijana kaikenmoiset terveydelliset ja taloudelliset hankaluudet ja epäilin selviydynkö ikinä. Tämä siitä huolimatta, että olin päässyt Helsingin yliopistoon ensi yrittämällä noin 3% valittujen joukossa. Joskus mietin, että viisi tai kymmenen vuotta voi muuttaa epäonnen onneksi, vaikeudet voitoksi ja menestymisen luuseriudeksi ja päin vastoin. Se oli kovien taisteluiden aikaa.

Em. kokemuksen perusteella uskaltaisin rohkaista jokaista tekemään lujasti töitä opiskelunsa ja elämänsä järjestämisen suhteen ja luottamaan parempiin päiviin tulevaisuudessa jos nyt näyttääkin vaikealta ja raskaalta. Itse olen saanut paljon taistella, mutta lopulta kaikki on mennyt parhain päin. Toivon, että myös jatkossa menee näin.

Olen tosin joutunut ja saanut valita ja tehdä mutkikkaat ja monivaiheiset opiskelu- ja työretket. Voi olla antoisaa valita myös perusuraputkesta poikkeavia, erilaisia, mutkikkaitakin elämänsarkoja kynnettäväkseen. Voi olla, että "lompakko" pitää myös siitä.

Lopulta joudumme kuitenkin ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin se meille tulee. Turha kuvitella itsestään liian suuria olipa sisimmässään kasvanut miten suureksi maailman navaksi tahansa. En suosittele opettelemaan ylpeäksi ja ylimieliseksi ihmiseksi kanssaihmisiä kohtaan. En myöskään suosittele kulkemaan teitään "iso peili kainalossa." Sieltä peilistä kun näkyy vain pieni "narkissos-raukka". Elämä on paljon laajempi ja moniulotteisempi käsite.

Toivottavasti ei verisuoni katkea päästä, sydärkohtaus iske, masennus tai vaikkapa läheisen menetys tai muu miljoonista potentiaalisista elämän vastuksista iske väliintuelvaksi muuttujaksi tai esteeksi. Muista iltarukouksissasi pyytää varjelusta ja siunausta elämääsi. Suosittelen valitsemaan elämäänsä kestävät ja tukevat arvot. Ne auttavat myös silloin kun kohtaa vaikeuksia.

-Onnea matkaan!

Säikeen avaaja on makrotasolla mielstäni oikeassa. Mutta kenen intresseissä on tilannetta muuttaa käytännön tasolla.

Niiden, jotka ovat jo opiskelleet.
Niiden, jotka ovat jo pääseet yliopistoihin opiskelemaan.
Niiden, jotka jo ovat tohtoreita ja professoreja.

jne.

Toisin sanoen niiden, joilla on puolustettavanaan reviirinsä "vihreillä oksilla" Suomessa.

Jos ei ole vielä päässyt niille "vihreille oksille", ei varmuudella haluaisi, että häneltä tai hänen läheisiltään estettäisiin pääsy myös näille elämän kultakentille ja kunnian poluille.

Minusta olisi oltava hidas estämään ja nopea auttamaan ihmisten edistymisessä omassa elämässään ja urakehityksessään. Tietenkin hallituissa puitteissa, joten "Rolle" tuo esille ihan oikeaa asiaa.

On syytä tähdentää, että vaikka Suomessa on paljon korkeasti koulutettua väestöä, se ei tarkoita sitä, että keskiverto maisterin palkka olisi parempi kuin paperityöläisen esimerkiksi. Aina ei voi eikä pidä rinnastaa palkkausta koulutukseen automaattisesti, vaikka luulisi että parempi koulutus tietää aina parempaa palkkaa. Silti maistereilla on kyllä yleensä vastuuta riittävästi, mutta esim. tehdastyöläisellä sitä on vähemmän. Tämä juolahti mieleeni lähinnä siitä syystä, kun pohdittiin miksi kaikki haluavat korkeakouluihin. Jos haluaa päästä vähemmällä vastuulla, hyvällä palkalla ja ei-niin-sisällöllisesti rikkaalla-duunilla eteenpäin, kannattaa olla duunari. Ei tartte niin paljon edes opintolainaa ottaa...Riippuu tietty onko maisteri töissä julkisella vai yksityisellä- siis tuo palkkaus.

omakohtaisia kokemuksia, asioita joita luulen oppineeni tähän mennessä lyhyen elämäni ajalta:

kaikkiin työtehtäviin ei tarvita korkeakoulututkintoa.

korkeakoulututkintoja tarvitseviin työpaikkoihin on jo nyt kamala tunku.

suomessa on progressiivinen verotus, mikä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän hankit, sitä enemmän maksat veroa. eli nettotulot kertovat jotain, mutta tuloerot tasoittuvat verotuksen jälkeen.

myyjiä, autoilijoita, junan kuljettajia, kirvesmiehiää, putkimiehiä, hitsaajia, autonkorjaajia, asentajia jne. perustyöntekijöitä tarvitaan edelleen! ja ne ovat ihan yhtä arvostettuja työtehtäviä, kuin mitkä muut tahansa.

kun pääsee töihin, työpaikalla on mahdollista saada ylennyksiä, mikäli osoittaa olevansa ammattitaitoinen työntekijä. koulu ei koskaan tee valmiita työntekijöitä, työnantaja kouluttaa oman työvoimansa lähes poikkeuksetta. ja yleensä työnantajat nostavat työnjohtotehtäviin jonkun työntekijänsä, jos sellainen paikka tulee, kuin että ottavat täysin ulkopuolisen siihen tehtävään.

summasummarum:
- ensimmäinen työtehtävä ei ole se, mitä tekee lopun ikänsä.
- palkka-asiat ja työtehtävät muuttuvat, mahdollisuudet avautuvat työpaikalla paremmin sellaisille, jotka ovat olleet firmassa töissä jo ennestään, kuin suoraan pystymetsäläisille.
- nettopalkka ei ole se, mitä jää käteen, koska verottaja pitää huollta siitä, että suomessa ei työtä tekemällä vahingossakaan rikastu.
- normaaleihin töihin pääsee heti, korkeammin koulutetut alat alkavat olla jo täystyöllistettyjä.

ei pidä olla kohtuuton tai malttamaton ja vaatia liikaa, raha ei tee onnelliseksi, mutta sitä pitää olla vähintään sen verran, että tulee toimeen. kaikki ylimenevä on vähän turhaa, se menee yhtä helposti, kuin se on tullutkin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat