Kasvun voima ja siementen älykkyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minusta on jätetty liian vähälle huomiolle sen asian pohtiminen, mistä tulee alunperin esimerkiksi kasvin kasvuvoima ja siemenen halu alkaa kasvamaan.

Minusta siemen on aikamoinen tietokone, kun se sisältää tiedot siitä, millainen kasvi siitä on kasvava.

Jos ajatellaan evoluution aikaa, jolloin kasvilla ei ollut siemeniä. Se irrotti ehkä osia itsestään, jotka alkoivat kamppailla elämisestä itsekseen. Miksi se irrotti osia ja halusi sukunsa jatkuvan ympärillään ja itsensä jälkeen? Ehkä sille oli elintärkeää hyötyä, että ympärillä oli omanlaisia eliöitä. Se saattoi saada seesteistä turvaa vaikkapa alkumeressä.

Ehkä "jälkeläisten" tekemisessä ei olekaan keskeistä se, että ne jäävät elämään oman kuoleman jälkeen, vaan se, että ne elävät "ympärysläisinä" oman elämän aikana. Se, että ne ovat jälkeläisiä, johtuu vain siitä, että ne ovat syntyneet emokasvia myöhemmin, koska ne ovat osa tätä.

Siementen synnyn alulle sysäävää voimaa, eli sitä tahtoa, joka alkukasvilla oli,on minusta pohdittu liian vähän. Aina vaan vedotaan jälkeläisiin ja suvun jatkumiseen. Mutta ei kai kasvi "ajatellut" sukunsa jatkumista, eikä siitä sille ehkä ollut hyötyä. Kasville oli tärkeä elää itse täysipainoisesti oma elämänsä ja ehkä löysätä itsestään turvaavia saarekkeita ympäristöön, minkä avulla kasvi eläisi paremmin ja pitempään. "Ympärysläiset" olivat tähän hyvä keino.

Aluksi ympärysläiset kehittyivät eliön itsestään irrottamista osista. Myöhemmissä evoluution vaiheissa näistä irtoavista osista kehittyi siemeniä, koska niiden avulla sai laajemman peiton ja levinneisyyden itsensä turvaksi.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija
Ilpoxi
Miksi se irrotti osia ja halusi sukunsa jatkuvan ympärillään ja itsensä jälkeen? Ehkä sille oli elintärkeää hyötyä, että ympärillä oli omanlaisia eliöitä. Se saattoi saada seesteistä turvaa vaikkapa alkumeressä.

Oletetaan kaksi kasvia: A ja B. A:n geenit eivät innosta A:ta leviämään, B:n geenit taas innostavat. Tästä seuraa se, että A kuolee ja B jää henkiin (tai siis geenit jäävät "henkiin"). Eikö tämä ole aika selvää?

Vierailija

Helekutti vie. Minä takertuisin avauksesi sivuaiheeseen.
Kasvun voima
Läpi paksunkin asfaltin hento kasvin varpu työntyy.
Eräs kiinalainen kidutusmuoto on, että ihminen sidotaan paikoilleen ja annetaan bambun kasvaa kehon osan lävitse.
Kuinka mitataan kasvin noste?

Vierailija
msdos464
A:n geenit eivät innosta A:ta leviämään, B:n geenit taas innostavat. Tästä seuraa se, että A kuolee ja B jää henkiin (tai siis geenit jäävät "henkiin"). Eikö tämä ole aika selvää?

Ei todellakaan ole selvää. Et vastannut kysymykseeni, eli siihen, miksi B:n geenit sitten innostavat sitä leviämään. Eli miksi kasvin geeneillä on innostava tahto, eli syy levitä. Juuri tässä nähdään, että asia sivuutetaan helposti sanomalla "geenit sen tekevät" tai "se on eliön suvunjatkamisvietti" tms.

Toistit vain kysymykseni kylvämällä vain geeni-sanaa...

Vierailija
Ilpoxi

Ei todellakaan ole selvää. Et vastannut kysymykseeni, eli siihen, miksi B:n geenit sitten innostavat sitä leviämään. Eli miksi kasvin geeneillä on innostava tahto, eli syy levitä. Juuri tässä nähdään, että asia sivuutetaan helposti sanomalla "geenit sen tekevät" tai "se on eliön suvunjatkamisvietti" tms.

Toistit vain kysymykseni kylvämällä vain geeni-sanaa...

Se mitä tuossa oikeastaan kysyt, on että mistä ensimmäinen yksikkö joka kykeni kopioimaan itseään tuli, ja miten.

Tuohon taas ei tyhjentävää vastausta nykytieteen valossa ole. (Vaikkakin kaikennäköisiä arvauksia ja paranemaan päin olevia teorioita toki)

Sen jälkeen kun jokin kopioituja on muodostunut, onkin sitten melko suora seuraus, että parhaat kopioitujat täyttävät maan, vähemmän kopioituvien kadotessa.

"Miksi" kysymykset yleisesti ottaen ovat enemmän filosofian ja uskontojen lajia kuin tieteen. Kysymykset tyyliin "Miten" ovat enemmän tiedettä. (Ei niin, etteikö täälä voisi ei-tieteen kysymyksiäkin pohtia)

Eli "miksi kasvilla on tahto levitä" kysymys oikeastaan edellyttää että pitäisi olla olemassa jokin motiivi jota kasvi toteuttaa, jolloin kysymys olettaa että on jotakin joka tosiaan haluaa jotakin.

"miten kasvien taipumus levitä on tullut" olisi ehkä enemmän kysymys johon voi vastata tieteen piirissä.
Senkin kysymyksen alku on tosiaan hämärän peitossa nykytietämyksellä. Mutta ensimmäisten kopioitujien synnyn jälkeen, voimakas leviämisen taipumus voidaan selittää sillä, että samoista resurrseista kilpailevista kopioitujista ne, jotka tehokkaimmin tuottavat itsestään kopioita, ovat ne jotka jäävät jäljelle.

Vierailija
markent
Helekutti vie. Minä takertuisin avauksesi sivuaiheeseen.
Kasvun voima
Läpi paksunkin asfaltin hento kasvin varpu työntyy.
Eräs kiinalainen kidutusmuoto on, että ihminen sidotaan paikoilleen ja annetaan bambun kasvaa kehon osan lävitse.
Kuinka mitataan kasvin noste?

Kasvin noste ( / voima) on hyvin lähellä nollaa.. tallaappa nurmikkoa ensin vähän lyttyyn ja laita päälle suurehko pahvilaatikko. Mene vaikka viikon tai kahden päästä mittaamaan paljonko laatikko nousi Uskoisin, että ruoho vain kuolee kun ei saa valoa. Ainakin teltan alle jäävälle ruoholle on aina käynyt näin.

Sama "teoria" ei ehkä päde puille... mutta eivät nekään tietääkseni mitenkään työnnä, vaan menevät sinne missä on jo valmis kolo. Kokeile vaikka taittaa taimi jonkin aidan reiän läpi ja käy 10 vuoden päästä katsomassa.. taittuuko verkkoaita tästä, vai kasvaako puu vain sen ympärille? Näitä saattaa luonnostakin löytyä.

Meiltä kuoli 2 isoa luumupuuta, kun ne olivat noin 10 cm liian syvällä mullassa. Runko ei päässyt kasvamaan, niin puu kuivui.

Vierailija

msdos464.
Tuossa lähellä on viime kesänä vedetty parkkipaikalle asfalttia.
Ehjältä näyttävä asfaltti alkoi kohoilla ja Voikukka työntyi esille asfaltin läpi. Reunaan oli matkaa noin 20-30 senttä.

Vierailija
Cymoth

"miten kasvien taipumus levitä on tullut" olisi ehkä enemmän kysymys johon voi vastata tieteen piirissä.

No tämä on just se minunkin kysymykseni. En sen kummemmin hae perinpohjaista vastausta "MIKSI kasvi halusi levitä ja lisääntyä" -kysymykseen. Tai tarkemmin ajatellen, haen myös miksi-vastausta, mutta en siten, että sen pitäisi heti selvitä lopullisena totuutena.

Mutta se just ärsyttää, että tästä asiasta puhutaan vähän siihen tyyliin, että "se vain on niin" tai että "eliöillä oli lisääntymisvietti".

Ei sen tarvi olla vaikeaa pohdintaa. Syy todennäköisesti löytyy just päättelemällä, mitkä ovat ne edut eliölle, että sillä kannattaa olla "jälkeläisiä" ympärillään.

Uskon, että ensimmäiset elonmerkit olivat meren atomi- ja molekyylisaostumissa eli "alkuliejussa", ja itse lisääntyminen tuli kuvioihin myöhemmin. Eli alussa elämää syntyi "saostumalla", koska ei ollut eliöitä, jotka voisivat lisääntyä. Myöhemmin saosliejusta irtosi erillisiä eliöitä omiksi yksiköikseen. Silloin olikin syntynyt jo lisääntymisen alku, eli "siemenpalojen" irrottautuminen emoliejusta.

Voi kysyä, mikä sai eliöosat irrottautumaan emoliejusta. Oliko se juuri emoliejun halu saada turvasaarekkeita ympärilleen?

Voi myös kysyä, mikä halu atomeilla ja molekyyleillä oli alunperin yhdistyä elämänliejuksi. Tuskin niitä mikään korkeampi voima käski.

Se mitä ajan takaa on, että elämä on kemiaa ja fysiikkaa. Ja että miksi sen perimmäiset alkusyyt on jätetty pohtimatta, koska sen voi päätellä analyyttisesti ja loogisesti kuin muunkin kemian.

Vierailija
Ilpoxi

Ei sen tarvi olla vaikeaa pohdintaa. Syy todennäköisesti löytyy just päättelemällä, mitkä ovat ne edut eliölle, että sillä kannattaa olla "jälkeläisiä" ympärillään.

Uskon, että ensimmäiset elonmerkit olivat meren atomi- ja molekyylisaostumissa eli "alkuliejussa", ja itse lisääntyminen tuli kuvioihin myöhemmin. Eli alussa elämää syntyi "saostumalla", koska ei ollut eliöitä, jotka voisivat lisääntyä. Myöhemmin saosliejusta irtosi erillisiä eliöitä omiksi yksiköikseen. Silloin olikin syntynyt jo lisääntymisen alku, eli "siemenpalojen" irrottautuminen emoliejusta.

Voi kysyä, mikä sai eliöosat irrottautumaan emoliejusta. Oliko se juuri emoliejun halu saada turvasaarekkeita ympärilleen?


Mmh, itse uskoisin että lisääntyminen on ollut jotakuinkin ensimmäinen asia joka tulee elämän tapaisen syntyessä. (Jo viruskin tuottaa itsestään kopioita, vaikka sen elollisuudesta taitetaan peistä)

Itse näen alun tapahtuneen jotenkin seuraavasti (Seuraava siis vain minun näkemykseni, ei välttämättä mikään ehdoton totuus):

-Jossain alkumeressä on syistä tai toisista syntynyt kaikennäköisiä molekyylejä, pieniä ja isoja.

-Suurin osa on syntynyt, ollut jonkin aikaa, ja sitten kadonnut kun taas jokin on hajoittanut ne, ja osista on taas muodostunut uusia, erialisia molekyylejä.

-Jotkit syntyneet molekyylit sitten ovat olleet jonkinlaisia katalyyttejä. Eli niiden ympärillä on helpommin syntynyt monimutkaisempia molekyylejä. Noh, näitäkin on sitten tullut, ollut jonkinaikaa ja sittemin hajonnut, ja taas uusia tullut.

-Jossain vaiheessa sitten on syntynyt sellainen molekyyli, jonka ympärillä todennäköisemmin syntyy toisia samanlaisia molekyylejä. (vähän niinkun rna-dna, jotka muodostavat kopioita itsestään, luultavasti ensimmäiset kuitenki paljon huonommin)

-Näitäkin luultavasti on tullut, ollut jonkin aikaa, ja sitten mennyt, kun jokin yksittäinen purkaus, tai toisenlainen molekyyli on hajottanut niitä. NYT tilanne on kuitenkin sikäli erilainen, että jos tietty molekyyli saa aikaiseksi kopioita itsestään, niitä on ympäristössä pian useita. Sitä useampia, mitä todennäköisemmin se saa aikaan kopioita itsestään. Nyt todennäköisyys että kaikki tällaiset molekyylit katoavat kerralla, alkaa olla pieni.

-MItä tästä sitten seuraa? Se, että kaikenlaisia molekyylejä hiljakseen syntyy ja kuolee, ja katoaa. Mutta näitä, jotka lisäävät omankaltaistensa molekyylien syntyä alkaa olla enemmän kun muita.

-Pidemmän päälle, kaikki "raaka-aine" alkaa olla kopioituvien molekyylien kopioissa. Siinä vaiheessa eri versiot kopioitujista joko eivät enää voi tuottaa kopioita itsestään, tai vaihtoehtoisesti, jos ne kykenevät hajoittamaan muita kopioitujia, ja muuttamaan niitä omiksi kopioikseen, ne leviävät edelleen, hävittäen "heikomman" kopioitujan.. ja niin edelleen.

-Tästä seuraa se, että molekyylit (tai, tässä vaiheessa voidaan jo puhua eliöistä) jotka eivät tuota kopioita itsestään katoavat pakosti ennemmin tai myöhemmin (kuten kaikki tekivät tarinan alussa), mutta ne jotka tuottavat, jäävät.

Ilpoxi

Voi myös kysyä, mikä halu atomeilla ja molekyyleillä oli alunperin yhdistyä elämänliejuksi. Tuskin niitä mikään korkeampi voima käski.

Se mitä ajan takaa on, että elämä on kemiaa ja fysiikkaa. Ja että miksi sen perimmäiset alkusyyt on jätetty pohtimatta, koska sen voi päätellä analyyttisesti ja loogisesti kuin muunkin kemian.

"mikä halu", on taas filosofiaa, siihen en puutu Edellinen tarina ehkä valoittaa omaa mielikuvaani tapahtumien alusta.

Lyhyemmin vastauksen voisi ehkä muotoilla seuraavasti:
Yksilöllä, minkä lajin hyvänsä, on rajallinen elin-ikä. Se on kuolevainen ja katoaa aikanaan. Laji, voi periaatteessa jatkaa ikuisesti, yksittäinen sattuma ei poista sitä.

Vierailija
Cymoth
"mikä halu", on taas filosofiaa, siihen en puutu Edellinen tarina ehkä valoittaa omaa mielikuvaani tapahtumien alusta.

"Mikä halu" ei ole filosofiaa, koska just etsin sitä syytä, minkä vuoksi esimerkiksi molekyylillä oli alkuaikoina taipumus tehdä jotain, yhdistyä, tai kuten sanot, kopioitua.

Eli halu ja tahto vievät molekyyliä sitä hyötyä ja etua kohti, minkä vuoksi sen kannatti toimia.

Kiteytän vielä kysymyksen: mikä oli alussa se hyöty ja etu, minkä molekyyli saavutti tekemällä jotain?

Kannattiko sen liittyä toiseen molekyyliin, jotta tämä isompi yksikkö pysyisi paremmin paikoillaan alkumeren aalloissa? Kannattiko sen kopioitua, jotta itsensä kaltainen molekyyli olisi sen suojasaareke tai mahdollisesti kuljettaisi informaatiota alkuperäiselle?

Onko vastaus, että tietylaisessa ja lämpöisessä alkuvedessä aina käy näin?

Vierailija
Ilpoxi

"Mikä halu" ei ole filosofiaa, koska just etsin sitä syytä, minkä vuoksi esimerkiksi molekyylillä oli alkuaikoina taipumus tehdä jotain, yhdistyä, tai kuten sanot, kopioitua.

Eli halu ja tahto vievät molekyyliä sitä hyötyä ja etua kohti, minkä vuoksi sen kannatti toimia.


Niin, tässä (minun nähdäkseni) teet ylimääräisen oletuksen että olisi olemassa halu ja tahto saavuttaa jotakin..näin ei välttämättä ole.

Ilpoxi

Kiteytän vielä kysymyksen: mikä oli alussa se hyöty ja etu, minkä molekyyli saavutti tekemällä jotain?

Kannattiko sen liittyä toiseen molekyyliin, jotta tämä isompi yksikkö pysyisi paremmin paikoillaan alkumeren aalloissa? Kannattiko sen kopioitua, jotta itsensä kaltainen molekyyli olisi sen suojasaareke tai mahdollisesti kuljettaisi informaatiota alkuperäiselle?

Onko vastaus, että tietylaisessa ja lämpöisessä alkuvedessä aina käy näin?

Mmm nyt selvennän hieman tuota mitä pyrin tuossa edellisessä pitkähköllä selostuksella selventämään. Eli vastauksena mikä oli etu siitä että teki jotain, (tässä tapauksessa jotain, ollen kopioitui):
Kopioituvalla molekyylillä on se suunnaton etu verrattuna ei-kopioituvaan molekyyliin, että hetken päästä niitä on monta, toisin kun ei-kopioituvia on aina se yksi yksilö.
Mikä hyvänsä yksittäinen sattumus voi rikkoa sen yhden molekyylin, ja sen tarina päättyy siihen. Sen sijaan jos molekyylistä on pitkin merta miljoonia kopioita, todennäköisyys siihen että niille kaikille sattuisi jotain on olematon.
Tavallaan tässä on erotettava yksittäinen molekyyli, ja molekyylin rakenne. (kaikilla samanlaisilla molekyyleillä on sama rakenne, vaikkakin jokainen molekyyli on oma yksilönsä) Sellainen molekyyli _rakenne_ jonka yksilöt tuottavat kopioita yleistyy väistämättä verrattuna sellaisiin jotka eivät kopioidu.

Huomaa, että (minun nähdäkseni) molekyyleillä ei tarvitse olla mitään "motivaatiota" kopioitua. Tietyt rakenteet tekevät sitä, useimmat eivät. Kopioituvat molekyylit nyt vain yleistyvät, niiden muiden jäädesssä vähemmälle.

Siihen, miten ensimmäiset kopioitujat syntyivät minä (eikä luultavasti kukaan muukaan nykyään) osaa antaa vastausta.

Sen sijaan siihen, mikä on etu kopioitumisesta voi hyvinki vastata: Se on jatkuvuus. yksilö, oli se kuinka hyvä tahansa kuolee/tuhoutuu aikanaan. Jos se tuottaa kopioita itsestään, sen "malli" säilyy niin pitkään kun kykenee tuottamaan kopioita.

Tuohon ajatukseen, että miksi kannatti yhdistyä, tai muodostaa "suojasaarekkeita". Näkisin tuon sen kaltaiseksi pohdinnaksi kuin mitä etua monisoluisuudesta oli yksisoluisuuteen. (tai lähemmäs abiogenesistä mennessä, miten kopioituvat molekyylit muodostivat solun)

Solusta minä en tiedä tarpeeksi että voisin vastata, yksisoluisesta monisoluiseksi minulla on joitain arvauksia.
Yksi olisi tosiaan tuo ajatuksesi suojasaarekkeesta. Jos iso klimppi soluja ryhmittyy yhteen, uloimmat oivat ottaa ympäristön pahimmat iskut vastaan (ja mahdollisesti tuhoutua). Riittää että jotkit ryhmästä lopulta pääsevät tuottamaan uusia jälkeläisiä, ja uusia ryhmiä, että systeemi voi jatkua. Yleisesti ottaen erikoistuminen on etu.

Vierailija
Cymoth

Niin, tässä (minun nähdäkseni) teet ylimääräisen oletuksen että olisi olemassa halu ja tahto saavuttaa jotakin..näin ei välttämättä ole.

En tarkoita kirjaimellisesti molekyylien tai atomien halua ja tahtoa. Vaan, sanon nyt jo johtopäätökseni, eli sen, että minusta atomien heikko ja vahva voima ovat elämänsynnyn keskeisemmät tekijät ihan alussa. Eli se, miksi atomeja ja molekyylejä alkoi saostua ja liittyä yhteen, ei voi johtua muusta kuin niiden sisäisistä voimista.

Tarkoitan halulla ja tahdolla niitä voimia, joilla yleensäkin kemiallisessa seoksessa tapahtuu reaktioita.

Heikko ja vahva voima ovat kaksi maailmankaikkeuden neljästä perusvoimasta.

Jos molekyylejä kopioitui, kuten sanoit, minusta siinäkin voi olla kyse heikosta ja vahvasta voimasta. Itselleni on epäselvää, kuinka kopio syntyy. Eli onko se molekyylin itsensä puolittamista? Koska tyhjästä kopio ei voi syntyä "kopioitumalla". Ja kopioitumisessakin pitää olla jokin tahto tai voima, joka panee kopioitumisen alkamaan.

Sanoit, että kopioitumisen etu molekyylille on "jatkuvuus". Mutta kovin on molekyyli viisas, kun pystyy pohtimaan sitä, että jos sitä on useampi kappale, sitä varmemmin sen kopio ("sukulainen") jää henkiin.

Mistä molekyyli tietää, että jatkuvuutta kannattaa tavoitella? Ja että se on kannattavaa, että jokin omista kopioista selviytyy?

Minusta pitää mennä askel taaksepäin ja pohtia, mikä tekijä (ympäristötekijä) saa molekyylin yhdistymään tai kopioitumaan.

iisakka
Seuraa 
Viestejä848
Liittynyt30.9.2005

Joskus kauan sitten itsekin mietin, että mikä on se voima joka ajaa elämää eteenpäin. Mitä hyötyä on elää ja lisääntyä? Mutta sitten tajusin että kysymys ikään kuin ampuu hieman ohi. Ei siitä raivokkaasta halusta kamppailla olemassaolonsa puolesta tarvitse olla mitään hyötyä. Evoluution sattunaisuuteen perustuva luonne vain aiheuttaa sen, että syntyy "kaikkia" mahdollisia kokeiluja. Niistä lisääntyvät ne jotka sattumalta ovat lisääntymiskykyisiä. Muut luonnollisesti katoavat kun eivät lisäänny...

Näemme ympärillämme vimmatusti lisääntymään pyrkivää elämää vain siksi, että kaikki muunlainen elämä on karsiutunut pois heti alkuunsa.

Pohjimmiltaan tosiaan elämää tuskin ajaa eteenpäin mikään sen mystisempi kuin ne ihan perimmäiset luonnonlait ja sattuma.

Ilpoxi
Itselleni on epäselvää, kuinka kopio syntyy. Eli onko se molekyylin itsensä puolittamista? Koska tyhjästä kopio ei voi syntyä "kopioitumalla".

Voisi kuvitella, että ensimmäisten varsinaisten eliöiden edeltäjät ovat olleet molekyyliketjuja joilla (sattumalta, tottakai) on ensinnäkin ollut taipumus ketjuuntua. Sehän on ihan peruskemiaa, sellaisia molekyylejä on paljon ja syy ketjuuntumiseen on tosiaan ihan niissä atomitason ilmiöissä. Toinen ominaisuus mikä vielä tarvitaan "lisääntymiskykyisen" yksikön syntyyn on se, että näillä ketjuilla on syystä tai toisesta taipumus myös katkeilla. Sitten nämä kaksi molekyyliketjua ovat vain jatkaneet ketjuuntumistaan uusina erillisinä "yksilöinä".

Kehittyneempien eliöiden solunjakaantuminen on äärimmilleen yksinkertaistettuna samaa. Solun sisältö pannaan puoliksi ja haljetaan kahtia.

Ilpoxi
Ja kopioitumisessakin pitää olla jokin tahto tai voima, joka panee kopioitumisen alkamaan.

Elämä on kemiallisten reaktioiden sarja. Mitään muuta voimaa kuin ne ns. fysiikan lait ei mielestäni tarvita.

Ilpoxi
Sanoit, että kopioitumisen etu molekyylille on "jatkuvuus". Mutta kovin on molekyyli viisas, kun pystyy pohtimaan sitä, että jos sitä on useampi kappale, sitä varmemmin sen kopio ("sukulainen") jää henkiin.

Ei se mitään pohdi. Jotkut molekyylit ovat sattumalta taipuvaisia kopioitumaan ja jotkut eivät. Ensin mainitut luonnollisesti lisääntyvät ja muut katoavat.

Ilpoxi
Mistä molekyyli tietää, että jatkuvuutta kannattaa tavoitella? Ja että se on kannattavaa, että jokin omista kopioista selviytyy?

Ks. edellinen kappale.

Ilpoxi
Minusta pitää mennä askel taaksepäin ja pohtia, mikä tekijä (ympäristötekijä) saa molekyylin yhdistymään tai kopioitumaan.

Tarkempaan selitykseen tarvitaan kemistiä, mutta mitään sen mystisempää sen takana tuskin on.

Vierailija
iisakka

Pohjimmiltaan tosiaan elämää tuskin ajaa eteenpäin mikään sen mystisempi kuin ne ihan perimmäiset luonnonlait ja sattuma.
..
Voisi kuvitella, että ensimmäisten varsinaisten eliöiden edeltäjät ovat olleet molekyyliketjuja joilla (sattumalta, tottakai) on ensinnäkin ollut taipumus ketjuuntua. Sehän on ihan peruskemiaa, sellaisia molekyylejä on paljon ja syy ketjuuntumiseen on tosiaan ihan niissä atomitason ilmiöissä. Toinen ominaisuus mikä vielä tarvitaan "lisääntymiskykyisen" yksikön syntyyn on se, että näillä ketjuilla on syystä tai toisesta taipumus myös katkeilla. Sitten nämä kaksi molekyyliketjua ovat vain jatkaneet ketjuuntumistaan uusina erillisinä "yksilöinä".
..
Elämä on kemiallisten reaktioiden sarja. Mitään muuta voimaa kuin ne ns. fysiikan lait ei mielestäni tarvita.

Aika hyvä vastaus, tätä mieltä minäkin olen. Nyt ollaan niissä ihan alun tapahtumissa ja syissä, joissa elämän alku todellakin minusta on atomitason vuorovaikutuksia ja kemiaa, mitä peräänkuulutan.

Vierailija
Ilpoxi
iisakka

Pohjimmiltaan tosiaan elämää tuskin ajaa eteenpäin mikään sen mystisempi kuin ne ihan perimmäiset luonnonlait ja sattuma.
..
Voisi kuvitella, että ensimmäisten varsinaisten eliöiden edeltäjät ovat olleet molekyyliketjuja joilla (sattumalta, tottakai) on ensinnäkin ollut taipumus ketjuuntua. Sehän on ihan peruskemiaa, sellaisia molekyylejä on paljon ja syy ketjuuntumiseen on tosiaan ihan niissä atomitason ilmiöissä. Toinen ominaisuus mikä vielä tarvitaan "lisääntymiskykyisen" yksikön syntyyn on se, että näillä ketjuilla on syystä tai toisesta taipumus myös katkeilla. Sitten nämä kaksi molekyyliketjua ovat vain jatkaneet ketjuuntumistaan uusina erillisinä "yksilöinä".
..
Elämä on kemiallisten reaktioiden sarja. Mitään muuta voimaa kuin ne ns. fysiikan lait ei mielestäni tarvita.



Aika hyvä vastaus, tätä mieltä minäkin olen. Nyt ollaan niissä ihan alun tapahtumissa ja syissä, joissa elämän alku todellakin minusta on atomitason vuorovaikutuksia ja kemiaa, mitä peräänkuulutan.

Tässähän ollaan sitten aika samaa mieltä loppujen lopuksi
DNA:n kahdentuminen kai nykyjään aika hyvin pystytään selittämäänkin kemian ja fysiikan tasolla, en tosin voi väittää tuntevani kovin hyvin tätä asiaa.
Loppuviimeksi kysymys kai on siitä molekyylien eri osat vetävät toisiaan puoleen vahvemmin kuin toiset, ja DNA ketju on muotoutunut siten, että nuo vetovoimat kiskovat molekyylin viereen palaset joista muodostuu samanlainen molekyyli (pari mutkaa kuten RNA oikoen)

Sitä en tiedä kuinka pitkällä ollaan nykyään sen selvittelyssä miten kopioituja voisi kehittyä ei-orgaanisista molekyyleistä, mutta siitä kuulisin mieluusti enemmän jos täälä on joku joka onasiaan perehtynyt.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat