Seuraa 
Viestejä45973

Niin kutsuttu Berkofskyn periaate sanoo, että jos meillä vain on tarpeeksi
tehokas tietokone, voimme murtaa minkä tahansa salakirjoituksen raa´alla laskentavoimalla. Tällaisen kvanttikoneen uskotaan olevan
NSA:lla. Mutta, unkarilainen matemaatikko Josef Harne kuitenkin 1987
osoitti, että algoritmi, joka siirtää puretun selväkielisen tekstin toiseen
paikkaan epäsäännöllisin välein, mikään tietokone ei sitä pystyisi avaamaan ikinä. O.k. tietokonenerot, sanokaas onko tuollainen mahdollinen tai kenties jo keksitty ?

Sivut

Kommentit (31)

Kuten totesit minkä tahansa koodauksen pystyy purkamaan kun on joko tarpeeksi aikaa, tai tarpeeksi laskentakapasiteettia. Vastapuolen laskentakapasiteettia ei koskaan voi tietää, mutta aika on niillä sama. Joten muutetaan koodausta riittävän usein, jolloin vastapuoli joutuu aloittamaan koodauksen purun uudestaan. Riittävän usein on tässä tapauksessa sellainen määre, että voidaan todeta viestin sisällön vanhentuneen, jolloin salauksen luvatta purkaja ei tee tiedolla enää mitään.

EDIT: miten tuollainen eräsäännöllinen tiedonsiirto saadaan synkronoitua vastaanottopäässä siten, ettei salakuuntelija pysty synkkaamaan siihen samalla?

Josef Harnen tutkimus on minulle aivan liian vaikeaa ymmärrettäväksi,mutta jos googlaat Josef Harne, huomaat, että
keskustelua aiheesta käydään kiivaana, onko Jose Harne
ylipäätään olemassa vai kulttihahmo, vasta suomennettu Da Vinci-
koodin kirjailijan Dan Brownin uusin teos "Murtumaton linnake"
leikittelee aiheella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täytyy antaa jonkun toisen lukea ja pureskella valmiiksi. En itse viitsi/jaksa/kykene/ehdi jne. Tuo luettelemani periaate oli vain salauksen perusteet joltain tietoturvallisuuden kurssilta. Mutta tuo epäsäännöllisyys kuuluu tähän kategoriaan: vahvempi salaustapa, jolloin vastapuoli joutuu tekemään enemmän töitä. Tarpeeksi pitkän ajan kuluessa sekin pystytään murtamaan.

Jos jonkun koodin purku vaatii korkeintaan sata miljardia sekuntia, niin eikö sadasta miljardista koneesta joku selvitä koodia vahingossa yhdessä sekunnissa?

Olen yksi.

;):)

Dr_Strangelove

Josef Harnen tutkimus on minulle aivan liian vaikeaa ymmärrettäväksi,mutta jos googlaat Josef Harne, huomaat, että
keskustelua aiheesta käydään kiivaana, onko Jose Harne
ylipäätään olemassa vai kulttihahmo, vasta suomennettu Da Vinci-
koodin kirjailijan Dan Brownin uusin teos "Murtumaton linnake"
leikittelee aiheella.

En nyt saanut googlattua mitään ymmärtämättömän vaikeaa tekstiä.
Jos joku viitsisi linkittää suoraan?

Ensiajatuksena tuntuu oudolta, että edes jatkuva kryptauksen muutos/
sotkeminen auttaisi teoreettisesti. Koska aina voidaan konstruoida
"alien"-prosessori, jonka kapasiteetti on 10^10^10...älytön määrä
lisää kymppejä^10^10.(<=) Jolloin rajoitukseksi tullee lopulta plancin aika?

Toisaalta, jos ET:t ( ) pystyvät operoimaan multiversumeissa ja
korkeammissa dimensioissa, niin pitelisikö heitä mikään? (kryptaus)

Se vähän riippuu. Jos salakirjoituksen avaamisella tarkoitetaan sitä että joku sana on kryptattu jollain avaimella tietysti kone voi ajan kanssa selvittää mikä tuo avain ja salattu merkkijono on. Todellisuus on kuitenkin hiukan laajempi.

Jos sovimme kaverin kanssa, että sana "appelsiini" tarkoittaakin "omenaa" ja sitten lähetämme koodatun tekstin jossa on sisällä sana "appelsiini", mikään tietokone ei pysty selvittämään että salattu sana on juuri "omena". Tässä esimerkissä avain ei kulje viestin mukana jolloin murtaminen on mahdotonta.

Salakirjoituksessa haasteena on myös se, että pitäisi tietää mitä on hakemassa. Jos meillä on vaikkapa 9064 merkkiä pitkä numerojono jonka sisälle on sijoitettu pankkikorttini PIN-koodi mikään tietokone ei pysty kertomaan, mikä tuo PIN-koodi on. Sen sijaan se tietysti voi kertoa lähes äärettämän määrän vaihtoehtoja joiden joukosta oikea koodi kyllä löytyy.

Oon kyllä rmac:n linjoilla. Nykyään on helppo upottaa lyhyt tärkeä viesti 100 megan kokoiseen tiedostoon. Ja todella tärkeä viesti vaikka 2 gigan tiedostoon.

Sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, jos ei tiedä että miltä sivulta etsisi.

Oheisskeida kyykyttää kaikki tilastolliset ja raakaan voimaan perustuvat menetelmät.

oge
Oon kyllä rmac:n linjoilla. Nykyään on helppo upottaa lyhyt tärkeä viesti 100 megan kokoiseen tiedostoon. Ja todella tärkeä viesti vaikka 2 gigan tiedostoon.

Sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, jos ei tiedä että miltä sivulta etsisi.

Oheisskeida kyykyttää kaikki tilastolliset ja raakaan voimaan perustuvat menetelmät.

Matemaattisesti katsoen kaikki ääretöntä pienempi aika on
kuitenkin riittävä. Tulisi siis pystyä todistamaan, ettei koodi
ole murrettavissa äärellisessä ajassa?

Toisaalta, jos kellotaajuus (multiversumit?) on ääretön niin
riittäisikö silloin aikakin. Tai ratkeaisiko kysymys jopa välittömästi,
jos siis yleensäkään olisi ratkaistavissa.

Gödel
oge
Oon kyllä rmac:n linjoilla. Nykyään on helppo upottaa lyhyt tärkeä viesti 100 megan kokoiseen tiedostoon. Ja todella tärkeä viesti vaikka 2 gigan tiedostoon.

Sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, jos ei tiedä että miltä sivulta etsisi.

Oheisskeida kyykyttää kaikki tilastolliset ja raakaan voimaan perustuvat menetelmät.




Matemaattisesti katsoen kaikki ääretöntä pienempi aika on
kuitenkin riittävä. Tulisi siis pystyä todistamaan, ettei koodi
ole murrettavissa äärellisessä ajassa?

Toisaalta, jos kellotaajuus (multiversumit?) on ääretön niin
riittäisikö silloin aikakin. Tai ratkeaisiko kysymys jopa välittömästi,
jos siis yleensäkään olisi ratkaistavissa.

Muistelen lukeneeni useastikin, että ainoa täysin varma salaus voidaan tehdä kvanttitietokonetta käyttämällä, ja siitäkin muistan jonkun vähän aikaa sitten väittäneen, että sekin salaus voidaan murtaa. Valitettavasti minulla ei ole referenssejä enkä nyt jaksa alkaa tonkimaan niitä esiin; löytynevät googlettamalla.

Käytännössä kai esim. pankkien käyttämä one-time-pad on riittävä siksi, koska siinä salaus muuttuu riittävän usein.

Gödel
oge
Oon kyllä rmac:n linjoilla. Nykyään on helppo upottaa lyhyt tärkeä viesti 100 megan kokoiseen tiedostoon. Ja todella tärkeä viesti vaikka 2 gigan tiedostoon.

Sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, jos ei tiedä että miltä sivulta etsisi.

Oheisskeida kyykyttää kaikki tilastolliset ja raakaan voimaan perustuvat menetelmät.




Matemaattisesti katsoen kaikki ääretöntä pienempi aika on
kuitenkin riittävä. Tulisi siis pystyä todistamaan, ettei koodi
ole murrettavissa äärellisessä ajassa?

Toisaalta, jos kellotaajuus (multiversumit?) on ääretön niin
riittäisikö silloin aikakin. Tai ratkeaisiko kysymys jopa välittömästi,
jos siis yleensäkään olisi ratkaistavissa.

Muistelen lukeneeni useastikin, että ainoa täysin varma salaus voidaan tehdä kvanttitietokonetta käyttämällä, ja siitäkin muistan jonkun vähän aikaa sitten väittäneen, että sekin salaus voidaan murtaa. Valitettavasti minulla ei ole referenssejä enkä nyt jaksa alkaa tonkimaan niitä esiin; löytynevät googlettamalla.

Käytännössä kai esim. pankkien käyttämä one-time-pad on riittävä siksi, koska siinä salaus muuttuu riittävän usein.

pepe+
Seuraa 
Viestejä259
Dr_Strangelove
Niin kutsuttu Berkofskyn periaate sanoo, että jos meillä vain on tarpeeksi
tehokas tietokone, voimme murtaa minkä tahansa salakirjoituksen raa´alla laskentavoimalla.

En tunne kyseistä periaatetta joten en tiedä onko siinä jotenkin määritelty sallitut salakirjoitus menetelmät. Ainakin suhteellisen lyhkäset viestit voidaan salata täysin, jos purkamista yrittävillä ei ole avaintiedostoa.

Otetaan äärimmäinen esimerkki, eli viesteihin kirjatuissa merkeissä ei ole yhtään samaa merkkiä. Avaintiedoston listasta on esim. a-kirjain mahdollista kirjoittaa 100 000:lla eri tavoin. Viestit ovat siten vaikka 10 000 merkin mittaisia jotka kaikki ovat erilaisia. Avaintiedoston koko on kohtalainen mutta tuskin mitenkään haittaava koodauksessa ja dekoodauksessa yksinkertaisuutensa takia. Vai onko ideassa jotain huomioimatta jäävää ongelmaa.

yst. pn

Juu, Brown voi luiritella omiaan, kuten DaVinci-koodissakin, hänen
mukaansa Berkofsky väittää, että voi ja Harne, että hänen algoritmillaan
ei edes kvanttikoneella.

Dr_Strangelove
Juu, Brown voi luiritella omiaan, kuten DaVinci-koodissakin, hänen
mukaansa Berkofsky väittää, että voi ja Harne, että hänen algoritmillaan
ei edes kvanttikoneella.



Pikagooglaus paljastaa.
http://use.perl.org/~spur/journal/22945
Second, there's no "Bergofsky principle" - not ANY algorithm can be brute-forced, OTP can't.

Kyseinen periaate vaikuttaisi fiktiolta. Ja vaikka se olisikin joskus esitetty Shannonin todistus One-time padin murtamattomuudesta osoittaa kyseisen väitteen vääräksi
(Shannon, Claude (1949). "Communication Theory of Secrecy Systems". Bell System Technical Journal 28 (4): 656–715.)

No niin, satusetä siis..

Mutta kirja ( itse asiassa Brownin ensimmäinen, vuodelta 1998, mutta
suomennettu vasta nyt ) on kyllä mielenkiintoinen silti.

Sääli, kun nämä scifinikkarit vielä ottaisivat selvää faktoista.
Kemian / fysiikan lapsukset eroitan, mutta tästä tietotekniikasta olen
pudonnut kauan sitten, tekussa laskimme tikulla ja ensimmäistä
tietokonettani kosketin yli 50-vuotiaana.

Eipä silti, sukulainen, muun alan proffa, ei tiedä senkään vertaa .

Tai no ehkä pitää hiukan täsmentää: tietysti mikä tahansa algoritmilla koodattu salaus on mahdollista purkaa. Ongelmat syntyvät viimeistään silloin kun algoritmin pitäisi tietää milloin salaus on purettu. Brute forcen ajatus perustuu paitsi ääretöntä pienempään määrään vaihtoehtoja myös siihen, että jokainen vaihtoehto voidaan testata. Eli jos esimerkiksi koodaan koneeni salasanan pitkän tekstirivin sisään, purkamisen yhteydessä pitää myös kokeilla jokaista löydettyä vaihtoehtoa koneeseeni jotta tiedetään milloin oikea vaihtoehto on löytynyt.

Käytännössä homma pysähtyykin juuri tähän. Jos kone ei voi tietää milloin oikea vastaus on löytynyt, silloin myös itse purkuprosessi on varsin hyödytön. En tiedä voidaanko edes teoriassa kutsua salauksen purkamiseksi sitä, että palautetaan miljoona erilaista mahdollisuutta oikeaksi ratkaisuksi.

Juu, tuossa se Brownin romaanin supertietokoneen ongelma tuli.
Huippusalainen TRANSLTR NSA:lla pystyi purkamaan minkä salauksen
hyvänsä tunnissa, mutta sitten sieltä poispotkittu ohjelmointinero
kehitti tämän algoritmin ja kone ei pystynyt päättelemään, koska
salaus oli purettu ja rullasi turhautuneena vuorokausikaupalla. Pois-
potkittu tietenkin kiristi NSA:aa uhkaamalla julkistaa ohjelman, jol-
loin kaikki rikolliset ja terroristit voisivat viestiä NSA:n kykenemättä
purkamaan viestejä. Arvattavasti kaverin elinikäodote oli lyhyt.

Kuulostaa aika triviaalilta juonelta. Silti tuollakin tienattu jokunen sata miljoonaa.

Parasta piilottaa tärkeät viestit vaikka kotivideo-tiedostojen vähiten merkitseviin bitteihin. Näin monet digikameratkin luullakseni tekee. Siellä lienee joka kuvassa koodattuna kameran sarjanumero ja päivämäärä yms.

Jos kuva lähetetään tiedostona vaikka lehteen lunnasvaatimusta varten, niin nähdään sarjanumeron perusteella, että mistä kamera on ostettu. Jos maksettu kortilla, niin ostaja saman tien. Kamerat on niin kalliita, että harva maksaa käteisellä. Käteisellä maksajat yleensä kuvataan kaupan toimesta.

Kuvassa voi olla koodattuna vaikka edellinen otettu kuva pienennettynä ja tiukemmin pakattuna. Miksei myös ääniklippi.

Sarjanumeron kopioita voi olla ympäri kuvaa, jotta ei häviä rajauksessa. Värikorjailut ei vaikuta, jos on koodattu differentiaalisesti. Myös tulosteista voi kaivaa sarjanumeron, mutta isoja datamääriä ei.

Pohjimmiltaan kyse on siis kohinan moduloimisesta. Viestin löytää vain se joka tietää miten etsiä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat