Läheltä piti -tilanteet...

Seuraa 
Viestejä3164
Liittynyt16.3.2005

Miten usein itse asiassa joudumme tilanteisiin, joissa vähintään loukkaantuminen on lähellä mutta joista kuitenkin selviydymme säikähdyksin - ja (toivottavasti) myös opimme jotain vastaisen varalta? Ilmeisesti elämme tällaisia hetkiä huomaamattammekin.
Itse olen niin arka, että olen alkanut välttää joitain toimintoja, joita suorittaessani olen kerranjoutunut läheltä piti -tilanteeseen. Järkeni sanoo, että kyseessä on ollut yksittäinen tilanne, jonka voi toki satunnaisesti toistua mutta ei välttämättä johtaakseen jo koettua pahempaan seuraamukseen.
Miten selättää versova pelko tällaisen kokemuksen jälkeen? (Välttämiskäyttäytyminen ei liene paras vaihtoehto silloin, jos pelottava tilanne syntyy satunnaisesti muutoin mukavan harrastuksen tai jopa välttämättömän arkitoiminnan yhteydessä.)

Kommentit (7)

Vierailija

Analyysiä vain kehiin. Mitä tapahtui. Miten. Mikä oli tapahtumaketjun järjestys. Miksi se kehittyi uhkaavaksi tilanteeksi. Miksi se tuntui uhkaavalta. Miten sen toistumisen voi välttää omin toimin. Tarvitseeko siihen muiden apua. Tarvitseeko toiminmallia muuttaa. Tarvitseeko toimintoa yleensäkään.

Parempi kirjata paperille ja ajanmittaan tarkentaen kun muistaa ja tekee huomioita ja päätelmiä tilanteesta.
Jos tekee alunalkaen jotain uhkaavantuntuista, olisi hyvä kirjata kaikki tapahtumat ja huomionsa, jotta voi analysoida sitä helpommin.

Toisen henkilön huomiot ovat ehkä objektiivisempia, kun tunteita ei ole vaikuttamassa analyysiin.

Vierailija

Liikenteessä näitä läheltä piti -tilanteita voi tulla, ja vaikka asia olisi hoidettu luonnollisen mallikkaasti, niin voi tulla sellainen tunne että lähellä oli. Esimerkiksi jos ajat suoraan risteyksessä, mutta joku torvelo kääntyy eteesi vaikka hänen pitäisi väistää, niin ei auta muu kuin jarruttaa äkkiä ettei aja torvelon päälle. Sitten jos vielä joku toinen torvelo ajaa takanasi ihan puskurissa kiinni, niin se onkin taas eri tilanne. Tavallaan sekin on läheltä piti -tilanne, mutta vain siinä mielessä, että kolari olisi ollut väistämätön, mikäli joku olisi ollut ihan takana.

Niin ja näitä tilanteita opitaan varomaan. Mikäli havaitset, että jotain onnettomuutta ei voi välttää jossain tapauksessa, niin sitä tapausta tulee kiertää. Mutta jos osaat minimoida riskit ja olla varovainen ja jos kestät mahdolliset seuraukset niin sitten vaan riskeeraamaan.

Riskeerata voi vaikka ei kestäisikään seurauksia, mikäli luottaa tuuriin, mutta seurauksista joutuu aina vastaamaan. Esimerkiksi lentokoneet putoavat tosi harvoin, mutta kun astut lentokoneeseen, tiedät, että otat pienen riskin joutua lento-onnettomuuteen. Ajattelet kuitenkin, että lento-onnettomuuksiin harvemmin joutuu, joten hyppäät vaan kyytiin. Tällöin matkustat tuurilla, mutta järkesi sanoo että jos jää sänkyyn makaamaan niin ei elämästäkään mitään tule. Jos sitten joudut lento-onnettomuuteen, niin elämänhalusi ei auta tippaakaan vaan joko kuolet tai kärsit kovasti, eli vastaat seurauksista.

Jotkut ihmiset ovat luonteeltaan vouhottajia, eli he eivät edes ajattele voivansa joutua onnettomuuteen. Näiden vouhottajien selviytymisen mahdollisuuksia parantaa se, että kaikki arkajalat pitävät silmänsä auki ja säntäävät äkkiä syrjään kun näkevät vouhottajan kaahaavan paikalle. Tästä on esimerkkinä vaikkapa se, että toiset autoilijat puikkelehtivat kaistalta toiselle ja luottavat siihen että kyllä tilaa aina saa tarvittaessa. Arkajalka taas asennoituu siten, että tilaa ei kuitenkaan saa. Vouhottajat saattavat myös tiedostaa sen, että halvan näköistä romua kuskaavat ovat ilmiselvästi arkajalkoja ja tietenkin vetäisevät kalliilla pirssillään ihan arkajalan eteen hyvällä luottamuksella. Kolareita syntyy ristiriidoista, joissa romua kuskaakin toinen vouhottaja.

Vierailija

Viikottain noita tapahtuu. Eri tyyppisissä tilanteissa.
Ei tosin aina liikenteessä vaan muutoinkin.

Ei oo mitään kammoa tullu.

Vierailija

Aina välillä ku osaamattomat autoilijat koittaa ajaa skootterini päälle. Tekisi mieli tappaa moiset autoilijat siltä seisomalta.

Uusimmat

Suosituimmat