Addiktiot

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kuinka te hallitsette tietokoneet käyttöä? Olen omakohtaisesti huomannut että minulla on taipumusta addiktioihin. Alkoholia oikeastaan välttelenkin tietoisesti siitä syystä, eli aika harvoin juon mitään alkoholipitoista.
Tänään mietin etten enää kertaakaan avaa tiede.fi sivustoa ja täällä nyt kirjoitellaan ahkerammin kuin kukaan.

Kuinka addiktiota hallitaan.. Joogan ja muunkin liikunan olen huomannut olevan tasapainon tuojan, mutta nyt 1/2v. ajan tietokone on vienyt elämästä liikaa aikaa, eikä niillekään harratuksille enää jää niin paljon aikaa kuin haluaisi. Lapsi on elämässäni aina etusijalla, mutta sekin poissaollessaankin kyselee olenko koneella, eli ilmeisesti kärsii..
Joten haluaisin säilyttää nettiyhteyden, koska netistä nopeasti löytyy "kaikki" tarvittava tieto ja pankkipalvelut ym. mutta haluaisin päästä ns. "turhasta" netin käytöstä eroon..

Sivut

Kommentit (47)

Vierailija

Käy vain täällä tämä on mielenkiintoisempi ja asiapitoisempi kuin muut foorumit, vaikka tuntuu , että taso on tippumaan päin.

sinnipirtti
Seuraa 
Viestejä5161
Liittynyt1.7.2007

itse olen addiktoitunut varsin pahasti seteleiden seuraamiseen. se lähti ensin liikkeelle yhdellä setelillä ja kohta kuukauden päästä huomasin jo syöttäneeni sivustolle 500 seteliä. alku huuman jälkeen vauhti on hiljentynyt eikä kaupoissa tule enää pyydettyä vaihtorahana mahdollisimman pieniä seteleitä ja myös maksuna en enää käytä kuin 20 tai 50 euron seteleitä kun alkuaikoina saatoin käyttää jopa 500 euron seteleitä.

nykyään kun on päässyt sisälle kyseiseen harrastukseen on tärkeämmäksi tullut yhteisö ja siinä aktiivisesti mukana olevat ihmiset. seteleiden hamstraaminen on jäänyt siis vähemälle vaikkakin aina jokainen seteli on kirjattava puhelimen muistioon tai lapulle että illalla saa katsoa onko joku muu kerennyt setelin aijemmin syöttää.

tästä nyt ei ehkä mitään ongelmaa ole ollut minulle eikä lähimmille ihmisille (ellei sitten lasketa mukaan kun joskus tulee kysyttyä "saakos tuon setelin bongata?"). mukava harrastus ihmiselle joka liikkuu paljon ja myöhemmin voi sitten katsoa missä kaikkialla sitä on tullut liikuttua kun sivustolla löytyvä henk. koht. kartta näyttää paikat mistä on seteleitä tullut syöteltyä.

toinen pienoinen addiktio on myös se että foorumeilla tulee notkuttua ja luettua paljon muutamia foorumeita joista yksi on tämä tiede.fi foorumi sekä tietysti tuo setelienseuraajien foorumi. töiden ja työtyypin takia on hankalaa jakaa aikaa rakkaan ja koneen kanssa. .välistä on päiviä etten edes koske koko koneeseen mutta välistä aikaa hupenee monta tuntia ja kymmeniä tuhansia näppäintenpainalluksia.

eiköhän tässä ollut addiktiota jo minun osalta ihan nokko.

(jos jotakuta alkoi kiinnostamaan seteli sydeemi niin singaturesta löytyy linkki)

toisen polven pilkkuvirhe

Vierailija
Fiisas
Kuinka te hallitsette tietokoneet käyttöä? Olen omakohtaisesti huomannut että minulla on taipumusta addiktioihin. Alkoholia oikeastaan välttelenkin tietoisesti siitä syystä, eli aika harvoin juon mitään alkoholipitoista.
Tänään mietin etten enää kertaakaan avaa tiede.fi sivustoa ja täällä nyt kirjoitellaan ahkerammin kuin kukaan.

Kuinka addiktiota hallitaan.. Joogan ja muunkin liikunan olen huomannut olevan tasapainon tuojan, mutta nyt 1/2v. ajan tietokone on vienyt elämästä liikaa aikaa, eikä niillekään harratuksille enää jää niin paljon aikaa kuin haluaisi. Lapsi on elämässäni aina etusijalla, mutta sekin poissaollessaankin kyselee olenko koneella, eli ilmeisesti kärsii..
Joten haluaisin säilyttää nettiyhteyden, koska netistä nopeasti löytyy "kaikki" tarvittava tieto ja pankkipalvelut ym. mutta haluaisin päästä ns. "turhasta" netin käytöstä eroon..

Minä kirjoittelen kahdella tai oikeastaan kolmella foorumilla. Mutta en tietenkään samana päivänä voi kirjoittaa yhtä paljon kaikkiin kolmeen. Jotta minä kirjoittelen joskus enemmän joskus vähemmän foorumeille, kukin kerralaan ja tietenkin riippuu siitä onko mitään kiinnostavaa keskustelua, vai huvittaako soittaa suutaan tällä Tiede.fi foorumilla tuolla vapaalla puolella aikansa kuluksi.

Joskus yritän hillitä itseäni ja laitan koneen kiinni, mutta ei kestä kauaakaan kun täytyy aukaista taas.

Kun haluan ajan kulua, olen tällä Tiede.fi foorumilla. Kun haluan asiallista, minua kiinnostavista asioista keskustella, olen FB'ssä. Kun haluan jutella lib-ihmisten kanssa, silloin vierailen yhdessä lib-foorumissa.

Olen kyllä aika kiinni foorumeissa ja yhdessä chat'issakin jonkin verran. Mutta vielä ei suuremmin häiritse elämääni. Käyn töissä ja koskaan en käytä työpaikkani konetta näihin foorumeihin. Perhe-elämäni ei myöskään kärsi, koska poikani on joka toinen viikko isällään, niin voi viettää aikaansa miten haluaa.

Mutta joskus kyllä tulee ajatus että miksiköhän näille foorumeille on takertunut kiinni. Kai se on niin että on sekä reaali elämä ja virtuaalinen elämä. Tämä virtuaalinen elämä on myös hauskaa, ainakin joskus.

Vierailija

Mun addiktioissa naputtelen aina tietokoneen ollessa sammuksissa A:ta siis tällain: AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA.

Vierailija

Addiktio on rankka määritelmä, mutta voihan sitä alkaa vaikka tarkkailla tekemisiään: kuinka monta kertaa päivässä, kuinka kauan kerrallaan jne.

Kun sellaisia tietoja panee sitten paperille ja tekee vähän vertailuja aiempaan käytökseensä -- käyttäytymisen heilahteluihin, mahdollisiin syihin (surut, ilot, työpaineet jne.) -- saa ehkä kuvan itsestään.

Olin pari vuotta aika riippuvainen meilailusta, johon liittyi paljon musiikki- ja huumorilinkkien ja -materiaalin vaihtamista. Tarve väheni vasta sen myötä, kun oma elämä alkoi löytää uomiaan, mutta katson näin jälkeenpäin, että netti oli erittäin terapeuttinen raskaassa elämänvaiheessa.

Ja olipa kyse mistä addiktiosta hyvänsä, sen väistymisen lähtökohtana on aina oma havahtuminen asiaan ja toimenpiteet, joihin päättää ryhtyä ja joita sitten toteuttaa askel askeleelta. Takapakkeihin tulee suhtautua filosofisesti ja itseään ymmärtäen: ei kukaan pääse riippuvuudesta kertaheitolla, paitsi ottamalla tilalle toisen vastaavan (vrt. parisuhteen katkaisu ja toiseen samanlaiseen oikopäätä heittäytyminen, mikä on vain saman toistoa ja uuden riippuvuuden aloittamista).

Jäin kerran pitkän, rankan työrupeaman ja valvottujen öiden jälkeen koneen ääreen, kun uupumus esti jo nukahtamisen enkä todellakaan keksinyt tv:stä tai mistään vaihtelua, ja aloin tehdä netissä itselleni testejä. Sitten meilasin tuloksia huvikseni parille tutulle, jotka sanoivat sitten, että perhana kun eivät itse tehneet samoin, vaan notkuivat lasin ääressä moittimassa lähimmäisiään.

Eli: mikä on kuinkakin paha addiktio? Kaikki on suhteellista, sanoi Einstein, paitsi sukulaiset.

Vierailija
qaz
Fiisas
Lapsi on elämässäni aina etusijalla,



Että - Fiisas - ei ole etusijalla omassa elämässä.

Hyvä pointti..
Aina kuitenkaan niin ei ole..

Löysin addiktioista seuraavia "testejä" Alempi kertoo hyvin huolehtimisen ja välittämisen välisen eron..

LIITE YKSI
Addiktiivisen käyttäytymisen tarkistuslista

Merkitse ruksi jokaiseen kohtaan joka sopii sinuun. Ajattele suhteitasi muihin ihmisiin, alkoholiin, huumeisiin, työhön, seksiin, ostamiseen, televisioon, pelaamiseen ja ruokaan. (Täytä eri rivi jokaiselle näistä alueista).

O Kun tunnen oloni kurjaksi, käännyn usein tämän aktiviteetin puoleen tunteakseni oloni paremmaksi.
O Tunnen oloni epämukavaksi siitä tavasta jolla uppoudun tähän käyttäytymiseen.
O Valehtelen joskus osallistumisestani tällaiseen käyttäytymiseen.
O Jos tätä aktiviteettia ei ole vähään aikaan, tunnen oloni epämukavaksi ja päättömäksi.
O Käytökseni tällä alueella tuottaa minulle ongelmia (fyysisiä, ihmissuhdeongelmia, jne.).
O Käyttäytymiseni tällä alueella tuottaa ongelmia muille.
O Olen yrittänyt lopettaa tällaisen käyttäytymisen, mutta olen aina palannut siihen.
O Kun muut nuhtelevat minua siitä, alan puolustautua.
O Tämän käyttäytymisen takia olen vähentänyt osallistumista muihin terveisiin käyttäytymisiin.
O Jos pystyisin kontrolloimaan itseäni paremmin tällä alueella, elämäni olisi helpommin käsiteltävää.

Jos sinulla on ruksi jollakin alueella, se saattaa ilmaista addiktiivista suhtautumista. Mitä enemmän rukseja, sitä syvempi addiktiivinen suhtautuminen on.

LIITE KAKSI
Huolehtiminen ja välittäminen

O Kun huolehdin, otan vastuun muiden ihmisten tarpeiden täyttämisestä - myös sellaisten tarpeiden, jotka heidän tulisi täyttää ilman minua.
O Kun välitän, en tee sitä mitä muut ihmiset voivat tehdä ja mitä heidän tulisi itse tehdä. Teen muiden puolesta sen, minkä tekemistä he todella tarvitsevat.
O Kun huolehdin, tunnen olevani vastuussa muiden tunteista. Jos he ovat onnellisia, se on minun ansiotani; jos he ovat surullisia, se on minun vikani.
O Kun välitän, myönnän että käyttäytymiseni vaikuttaa muihin. Kuitenkin tiedän, että heidän reaktionsa minun käyttäytymiseeni saavat aikaan heidän tunteensa. Siksi en ota vastuuta muiden emotionaalisesta tilasta.
O Kun huolehdin, odotan muiden elävän minun odotusteni mukaan "heidän omaksi parhaakseen." Jos he eivät toimi tavallani, järkytyn.
O Kun välitän, en vaadi muilta. Jos he käyttäytyvät toisin kuin neuvoin, en järkyty.
O Kun huolehdin, yritän usein kontrolloida ja manipuloida muita toimimaan "minun tavallani." Jos se osoittautuu oikeaksi, voin ottaa siitä kunnian; mutta jos se osoittautuu vääräksi, tunnen syyllisyyttä tai syytän muita.
O Kun välitän, en kontrolloi. Annan muille vapauden tehdä omia virheitä enkä koe syyllisyyttä enkä syytä heitä niistä.
O Kun huolehdin, keskityn niin paljon toisten tarpeisiin että laiminlyön omiani - saatan jopa kadottaa ymmärrykseni siitä mitä tarpeeni ovat.
O Kun välitän, olen herkkä omille tarpeilleni ja pidän niiden täyttämistä yhtä tärkeänä kuin muiden tarpeiden täyttymistä.
O Kun huolehdin, näen muut oman itseni laajentumina. Siksi en osaa kohdella heitä heidän itsensä tähden; kohtelen heitä itseni tähden. Olen kadottanut itseni ja heidän väliset rajat.
O Kun välitän, olen tietoinen omista rajoistani. Kykenen näkemään muut ihmiset niinä joita he ovat.
O Kun huolehdin, koen usein olevani väsynyt, taakoitettu ja katkera, koska niin suuri osa energiaani on sidottu toisten hyvinvointiin.
O Kun välitän, koen olevani rentoutunut, vapaa ja rauhallinen koska oma energiani pysyy kanssani.
O Kun huolehdin, en rakasta muita.
O Kun välitän, rakastan muita.

Vierailija
Fiisas
qaz
Fiisas
Lapsi on elämässäni aina etusijalla,
Että - Fiisas - ei ole etusijalla omassa elämässä.
Hyvä pointti, pitäisi kai olla, mutta kun huomaan uupuvani, ensimmäiseksi minä alan laiminlyömään itseäni ja huolehdin ensisijaisesti lapsen tarpeista ja työstä, mutta kuinka niistäkään voi olla huolehtimatta, en voi jättää lasta ruuatta, laskuja maksamatta tai asiakkaita hoitamatta parhaani mukaan, mikäli heillä on akuuttihätä.. Uupumuksen vuoksi jos jää s-lomalle ei pärjää taloudellisesti.. KELAN systeemi laskea aiemmat tulot kaikkia tukia hakiessa on mielstäni TYPERÄ. Mutta siitä huolimatta en koe, että kukaan (ehkä byrogratiaa lukuunottamatta) olisi syyllinen nykyiseen tilanteeseeni, itse koen olevani vastuussa elämästäni. Siksi tietokone, josta todennäköisesti hakee sosiaalisuutta on toisaalta petollinen.. Pitäisi liikkua niin jaksaisi paremmin..

Voisiko uupumus johtua juuri siitä, ettei pidä itseä ykkösenä?

Lapselle toki voi vaikkapa hampaat irvessä antaa ruoan ja muun välttämättömän, mutta ehken voisi siinä samalla olla itselle rehellinen, että en mä nyt kyllä oikein jaksa... Ts. saako äiti-ihinen olla ihminen isolla iillä vaiko muka ei. Minulla on sellainen mielipide, että saa.

Sillä loppujen lopuksi on myös lapsen/äidin paras se, ettei äiti ns. uhraudu kenenkään minkään tähden tässä elämässä. Välttämättömän voi tarjota lapselle myös itselle rehellisenä ollen.

Vierailija

Mulla on varmaan lukemattomia riippuvuuksia.

En kertakaikkiaan osaa vaan olla. Koko aika pitää olla jotain puuhaa.
Jos oon jouten niin haaskaan aikaa täällä tiedepalstalla. Muualla en törttöile. Tämäkin on tekemistä, ei tarvi olla jouten.

Pitää olla jotakin mikä panee sydämen pamppailemaan ja kämmenet hikoomaan.
Jotakin mistä tulee fiiliksiä,
Jotakin mikä antaa menemisen tunteen,
Jotakin uutta, ehkä luovaakin,

Perkele, melkeen kaikki mitä teen johtuu riippuvuudestä kyseiseen asiaan.

Kun on jotakin vaiheessa en kertakaikkiaan pysty sitä lopettamaan vaan saatan painaa syömättäkin aamusta iltaan jos into on kova, yötäkin myöten.

Viinaakin menee juoskus isompina annoksina, mutta ei päivittäin.

Vierailija
qaz
Voisiko uupumus johtua juuri siitä, ettei pidä itseä ykkösenä?

Lapselle toki voi vaikkapa hampaat irvessä antaa ruoan ja muun välttämättömän, mutta ehken voisi siinä samalla olla itselle rehellinen, että en mä nyt kyllä oikein jaksa... Ts. saako äiti-ihinen olla ihminen isolla iillä vaiko muka ei. Minulla on sellainen mielipide, että saa.

Sillä loppujen lopuksi on myös lapsen/äidin paras se, ettei äiti ns. uhraudu kenenkään minkään tähden tässä elämässä. Välttämättömän voi tarjota lapselle myös itselle rehellisenä ollen.


En ole antanut itselleni järjetysnumeroa.. Enkä anna lapselle hampaat irvessä ruokaa.. ja olen sanonutkin hänelle että nyt minä en jaksa, joissain tilanteissa..

Uupumuskin hiipii niin salakavalasti.. Ensin huomaa että töistä tultua haluaa vaan levätä ja tekee sen kaikkein pakollisemman eli esim. ruoka.. Ja usein hemmottelee itseään vielä jollain epäterveellisellä.. Mutta itseasiassa siinävaiheessa väsyneisyyteen pitäisi jo puuttua, eli panostaa itseen sen levon sijaan.. Syödä terveellisesti ja ulkoilla ja liikkua.. Levätäkin täytyy eli silloin on mentävä ajoissa nukkumaan..

Vierailija
Fiisas
Hyvä pointti, pitäisi kai olla, mutta kun huomaan uupuvani, ensimmäiseksi minä alan laiminlyömään itseäni ja huolehdin ensisijaisesti lapsen tarpeista ja työstä, mutta kuinka niistäkään voi olla huolehtimatta, en voi jättää lasta ruuatta, laskuja maksamatta tai asiakkaita hoitamatta parhaani mukaan, mikäli heillä on akuuttihätä.. Uupumuksen vuoksi jos jää s-lomalle ei pärjää taloudellisesti.. KELAN systeemi laskea aiemmat tulot kaikkia tukia hakiessa on mielstäni TYPERÄ.



Fiisas, sinun täytyy alkaa myös ajatella omaa itseäsi. Jos on uupunut, väsynyt tai stressaantunut, silloin ei voi hyvin. Ehkä sinulla on liian kova tempo päällä elämässäsi, ehkä haluat tehdä paljon elämäsi aikana, aina vain kiire, aika ei riitä ja niin edelleen.

Minä puolestani voin sanoa että poikani ja minä itse, olemme etusijalla. Olin aikaisemmin tavattoman stressaantunut. Oli pieni pakko muuttaa elämän tyyliä. Alkaa ajatella myös omaa itseään, omaa vointiaan. Nykyään teen vain osapäivätyötä. Jotta aikaa jää omiin harrastuksiin, lepoon, internetissä roikkumiseen ja tietenkin poikani kanssa olemiseen. Olen kuitenkin lapsivapaa joka toinen viikko, jotta, aikaa on itselle vaikka kuinka paljon.

Fiisas
Siksi tietokone, josta todennäköisesti hakee sosiaalisuutta on toisaalta petollinen.. Pitäisi liikkua niin jaksaisi paremmin..

Tietokone on hauska olla olemassa. Onhan se sociaalista chattailla tai kirjoitella foorumeissa. Mutta ei saa unohtaa reaali elämää pois. Opetella pitämää reaalielämä ja virtuaalielämä tasapainossa toisiinsa nähden. Reaalielämää kyllä minun mielestäni pitäisi olla ihmisen elämässä paljon enemmän mitä tätä internetin virtuaalielämää.

Vierailija
qaz

Voisiko uupumus johtua juuri siitä, ettei pidä itseä ykkösenä?

Lapselle toki voi vaikkapa hampaat irvessä antaa ruoan ja muun välttämättömän, mutta ehken voisi siinä samalla olla itselle rehellinen, että en mä nyt kyllä oikein jaksa... Ts. saako äiti-ihinen olla ihminen isolla iillä vaiko muka ei. Minulla on sellainen mielipide, että saa.

Sillä loppujen lopuksi on myös lapsen/äidin paras se, ettei äiti ns. uhraudu kenenkään minkään tähden tässä elämässä. Välttämättömän voi tarjota lapselle myös itselle rehellisenä ollen.

Ajattelen - että uupumus on yksi hyvin oleellinen ja tärkeä merkki siitä, että ihminen on laiminlyönyt ei enempää eikä vähempää, kuin tärkeimmäin ihmisen elämässään - eli siis itsensä.

Tätä uupumusta on hyvä kuunnella, ja ottaa se vakavasti.

Paradoksaalisesti haluamme lapsillemme parasta, mutta tulemme tahtomattamattamme antamaan hyvin epäedullisen esimerkin siitä, kuinka kohdella ihmistä.

Mitä ja mistä uupumus sitten syntyy? Vastauksen löytää itsestään. Toisinaan ihminen on hyvä "keksimään" verukkeita, eli tarjoilee itselleen muita syitä, todellisten sijaan.

Ja kyllä, kun äiti voi hyvin, voivat lapsetkin hyvin. Väsymys on inhimillistä eikä kenenkään tulisi kaatua sen alle.

Erään ystävävättären kanssa tästä asiasta keskustelimme. Miksi ihminen kattaa pöytään ruusukupit, kun vieraita on juomassa. Itselle ruusukupin kattaminen tuntuu muka turhalta. Pöh... Ihminen on hassu.

Nenän edessä on nyt ruusukuppi - tyhjänä. Eikä meillä on vieraita

Vierailija
Ayla
Fiisas
Hyvä pointti, pitäisi kai olla, mutta kun huomaan uupuvani, ensimmäiseksi minä alan laiminlyömään itseäni ja huolehdin ensisijaisesti lapsen tarpeista ja työstä, mutta kuinka niistäkään voi olla huolehtimatta, en voi jättää lasta ruuatta, laskuja maksamatta tai asiakkaita hoitamatta parhaani mukaan, mikäli heillä on akuuttihätä.. Uupumuksen vuoksi jos jää s-lomalle ei pärjää taloudellisesti.. KELAN systeemi laskea aiemmat tulot kaikkia tukia hakiessa on mielstäni TYPERÄ.



Fiisas, sinun täytyy alkaa myös ajatella omaa itseäsi. Jos on uupunut, väsynyt tai stressaantunut, silloin ei voi hyvin. Ehkä sinulla on liian kova tempo päällä elämässäsi, ehkä haluat tehdä paljon elämäsi aikana, aina vain kiire, aika ei riitä ja niin edelleen.

Minä puolestani voin sanoa että poikani ja minä itse, olemme etusijalla. Olin aikaisemmin tavattoman stressaantunut. Oli pieni pakko muuttaa elämän tyyliä. Alkaa ajatella myös omaa itseään, omaa vointiaan. Nykyään teen vain osapäivätyötä. Jotta aikaa jää omiin harrastuksiin, lepoon, internetissä roikkumiseen ja tietenkin poikani kanssa olemiseen. Olen kuitenkin lapsivapaa joka toinen viikko, jotta, aikaa on itselle vaikka kuinka paljon.

Fiisas
Siksi tietokone, josta todennäköisesti hakee sosiaalisuutta on toisaalta petollinen.. Pitäisi liikkua niin jaksaisi paremmin..



Tietokone on hauska olla olemassa. Onhan se sociaalista chattailla tai kirjoitella foorumeissa. Mutta ei saa unohtaa reaali elämää pois. Opetella pitämää reaalielämä ja virtuaalielämä tasapainossa toisiinsa nähden. Reaalielämää kyllä minun mielestäni pitäisi olla ihmisen elämässä paljon enemmän mitä tätä internetin virtuaalielämää.

No minun on tarkoitus tämä kuukausi panostaan yksin itseeni, tyttöni on "reissussa" siksi ehkä tämä että käyttää aikaa paljon koneella tuntuu ankealta.. Vaadin kyllä usein liikaa itseltäni, se on totta..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat