Seuraa 
Viestejä8643

TV-kanava JIM välitti mainosdokumenttia oluen valmistamisesta. En ole oluen ystävä, mutta valmistusprosessi on mielenkiintoinen.

Miten kotipanimoissa onnistuu kirkkaan oluen valmistaminen? Minulla on nimittäin mielikuva, että kotioluet ovat sakkaista ja hiivaista kiljua lähinnä. Voin olla väärässäkin, mutta kertokaahan nikkarit miten on onnistunut.

Jos ohjelmasta oikein käsitin, niin alkutekijöistä lukienkaan ei ole ollenkaan ihmeempi juttu tehdä olutta. Eli ohran idätyksestä lukien. Onko kukaan kokeillut?

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Sivut

Kommentit (32)

Osta uutetölkki, käymisastia (Hanakannu on kätevin. Viinin lappoletku ei olessa toimi, sen vaahtoamisen vuoksi) ja pulloja korkkeineen, sekä korkituslaite (5-10€).
Sekoita 25 asteineinen vesi, uute, sokeri ja hiva ohjeen mukaan ja anna käydä viikon verran, kunnes neste kirkastuu. Lisää jälkikäyntisokeri ja pullota.

Pulloissa on pieni kerros hiivaa pohjalla, mutta se ei nouse kuin sekoittamalla. Lasiin saa kirkasta olutta, joka ei juuri poikkea kaupan oluesta.

Väärin toimien voi tehdä räjähtäviä pulloja. Alkoholin määrän voi säätää sokerin määrällä tietyissä rajoissa.

Kaupan oluet ovat pohjahiivaoluita, jotka käyvät 8-10 lämmössä kauemmin ja mekaanisesti suodatetaan. Jääkaapissa voi käyttää itsekkin, jos saa hankittua sitä hiivaa jostain.

Minäkin yritin tehdä kotiolutta uutteesta, mutta epäonnistuttuani pari kertaa jätin harrastuksen. En tiedä oliko aineessa prosentteja, mutta vaahdonnut ei lainkaan. Jotkut kyllä osaavat. Kotiviineissä onnistuinkin yli odotusten, joten lopetin senkin harrastuksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En ole tavannut monta henkilöä, jotka olisivat onnistuneet tekemään hyvää kotiolutta.
Viininteko on ehkä hieman helpompaaa, mutta hyvän oluen valmistus on enemmän kuin "korkean asteen taidetta".
Onnistuakin voi ja jos niin käy, niin kannattaa muistaa tekomenetelmä, että sen voin toistaa.

Opiskeluaikana tuli tehtyä paljonkin olutta. Kaikenlaista tuli tehtyä alkaen epäonnistuneelta kiljulta maistuvasta erinomaiseen. Kerran sain aikaan jopa räjähtäviä pulloja. Ne sain aikaan kevään viimeisestä satsista. Kyllä oli kiva tulla takasin kesätöistä toiselta paikkakunnalta kämpille kun oli muutama pullo räjähtäny pari kuukautta aiemmin ja banaanikärpasiä oli paikalla noin miljoona.

Kaupoissa on saatavilla myös suodatuslaitteita, mutta se nostaa turhaan hintaa. Parempi kikka on antaa oluen käydä rauhassa pullossa melko pitkään ja pitää pulloja sen jälkeen ainakin pari viikkoa jääkaapissa. Parasta olutta saa aikaan tietenkin kun ei lisää lainkaan sokeria vaan tekee prosentit kokonaan mallaksella. Itsekin voi olutta maustaa kaupasta erikseen ostettavalla humalalla. Ainakin minusta valmiit uutteet ovat lähes täysin humaloimattomia.

Edit Tässä lajissa puhtaus on tosiaan niin tärkeä kuin väitetäänkin. Käymisastia kannattaa pestä todella huolella ja ominaispainomittarista on oikeasti apua.

Paul M
Miten kotipanimoissa onnistuu kirkkaan oluen valmistaminen?

Lasipullo ja kruunukorkki. Muistaakseni pulloihin laitettiin hieman sokeria ennen korkitusta. Jälkikäymisessä olut kirkastuu ja siihen tulee hiilihappoa. Hiiva painuu pohjalle ja kun varovasti kaataa lasiin (ei pulputtamalla), niin hiiva jääkin sinne.
Eipä ole pitkään aikaan tullut pantua olutta, kun se on niin halpaa muutenkin. Parempaa itse tehty ale kyllä on, mutta vaiva on myös sen mukainen. Pullojen haaliminen, pesu ja desinfiointi on ainakin melko iso urakka.

Köppä

Kaupoissa on saatavilla myös suodatuslaitteita, mutta se nostaa turhaan hintaa.

Ei kai oluesta voi suodattaa hiivaa pois ennen pullotusta, kun sitä tarvitaan jälkikäymiseen? Sitten sitä ei tarvitakaan kun hiiva on pohjalla ja suodatat vaan hapot pois. Mielestäni suodatuslaitteet ovat vain viinejä varten, mutta kaipa joku kemisti oikaisee kohta.

bena
Ei kai oluesta voi suodattaa hiivaa pois ennen pullotusta, kun sitä tarvitaan jälkikäymiseen? Sitten sitä ei tarvitakaan kun hiiva on pohjalla ja suodatat vaan hapot pois. Mielestäni suodatuslaitteet ovat vain viinejä varten, mutta kaipa joku kemisti oikaisee kohta.
Kyllä voi
Ei hiivaa saa 100%:sesti pois. Sitä jää aina riittävästi jälkikäymistä varten. Näinhän kaikki suuret panimotkin tekevät ja kyllä kaupan pullokaljasssa on silti hiilihappoa.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8643

JIM-dokumentissa mallasta myös keitettiin kuin jotain puuroa. Keitelläänkö kotioluen tai sahdin valmistuksessa mallasta?

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Pseudohippi
Seuraa 
Viestejä19223
Köppä
Edit Tässä lajissa puhtaus on tosiaan niin tärkeä kuin väitetäänkin. Käymisastia kannattaa pestä todella huolella ja ominaispainomittarista on oikeasti apua.

Kävin taannoin tutustumiskäynnillä muutamassa panimossa. Kiertokäynnin vetäjä mainitsi, että yhteen litraan olutta tarvitaan 7 litraa vettä. Suurin osa tästä menee pullojen ja valmistusastioiden pesuun.

When an educated, influential person tweets something he knows is a lie, he is announcing his contempt for the general public. He’s saying he considers you so stupid that you’ll believe the lie.
Andrew Stroehlein

Sepi
Seuraa 
Viestejä3265

Oluen kotivalmistaja saa riittävän hiilihapon juomaansa lisäämällä hiukan sokeria pullotusvaiheessa. Panimot tuskin jälkikäyttävät oluttaan pullotuksen jälkeen, sillä muutoin pullon pohjalla olisi hiivakerros. Hiilihappo panimo-oluissa syntynee siitä, että käyminen tapahtuu painestiassa, josta hiilihappo ei karkaa.

Oluenteossa möhlitään aina alkajaisiksi. Astioita ja pulloja ei pestä hyvin. Vaahtoavalla pesuaineella pestessä saa kyllä aikansa kulumaan kun yrittää saada vaahdon pois pulloista. Sooda on ainoa oikea pesuaine. Pulloista täytyy huuhtoa hiiva pois heti tuoreeltaan.
Desifiointi on helpointa uunissa, joka täytetään pulloilla ja säädetään 150 ast.
Vesi ei ehkä ole puhdasta ja klooripitoisuus haittaa käyntiä.

Vedenlämpötila on tärkeä. Se on alussa 25-30 astetta kuivahiivalle. Edellisestä käymiserästä voi pullottaa hiivaa, jolla käyntiinlähtö on nopeaa.
Kirkastuminen osoittaa käymisen loppumisen ilman mittailua. Tärkeä seikka koska kesken käynnin pullotettu räjäyttää pullot. Erään pullon räjähdyksessä lentänyt kaulaosa lohkaisi betonikatosta palan.
Pullotuksessa lappoletku ei oluelle toimi. Kauha ja suppilo tai hanakannu on toimintavarma menetelmä. Pullotus on melko rankka parituntinen urakka. Olutta voi juoda pullottamattakin, mutta jälkikäynti antaa siihen happoisuutta ja terää.

Köppä
bena
Ei kai oluesta voi suodattaa hiivaa pois ennen pullotusta, kun sitä tarvitaan jälkikäymiseen? Sitten sitä ei tarvitakaan kun hiiva on pohjalla ja suodatat vaan hapot pois. Mielestäni suodatuslaitteet ovat vain viinejä varten, mutta kaipa joku kemisti oikaisee kohta.
Kyllä voi
Ei hiivaa saa 100%:sesti pois. Sitä jää aina riittävästi jälkikäymistä varten. Näinhän kaikki suuret panimotkin tekevät ja kyllä kaupan pullokaljasssa on silti hiilihappoa.

Tarkoitin, ettei valmiista oluesta kannata yrittää enää suodattaa hiivoja pois, vaikka selvä asiahan se on. Suurissa panimoissa on aika erilaiset valmistusmenetelmät kuin kotipanimossa pullahiivan kanssa sotkevalla. Lapinkullan tehtailla on joskus tullut käytyä, mutta enpä muista tarkempaa reseptiä.

Paul M
JIM-dokumentissa mallasta myös keitettiin kuin jotain puuroa. Keitelläänkö kotioluen tai sahdin valmistuksessa mallasta?

Kylläpä vaan.

Sahtia olen itsekin silloin tällöin keitellyt.

Ostetaan säkki mallasohraa. Kaadetaan isoon puhtaaseen saaviin tms. astiaan. Lisätään joukkoon ämpärillinen haalea vettä. Sekoitetaan. Laitetaan kansi päälle.
Parin tunnin kuluttua operaatio toistetaan, nyt hieman kuumemmalla vedellä. Koko ajan saavi pitää pitää lämpöisessä paikassa, ettei sisältö pääse jäähtymään. Suomessa paras paikka on sauna, sillä saunan pataa tarvitaan kohta.
Yhä kuumenpaa vettä lisätään vielä pariin otteeseen. Operaatio kannattaa aloittaa iltamyöhällä. Kun saaviin on lisätty vettä noin 40-50 litraa aikaa on 8-10 tuntia. Maltaat ovat tänä aikana imetyneet makeiksi. Se selviää maistamalla.

Kaadetaan koko saavillinen mössöä saunan pataan ja lisätään vaikkapa kaupasta saatavia tummia kotikaljamaltaita mausteeksi joukkoon. Muitakin salaisia mausteita voidaan lisäillä, humalaa ja sensemmosta, mutta ei ole tarpeellista perussahdilla.

Keitokseen lisätään kuumaa vettä niin paljon, että se on notkeahkoa velliä ja sitä on isolla kauhalla helppo sekoittaa. Velliä pidetään kiehumispisteessä kuutisen tuntia koko ajan varoen, ettei se vaan kiuhu tai pala pohjaan. Vettä lisätään tarpeen vaatiessa. Kota-merkkinen pata saa olla melkein täynnä, n 70-80 litraa, muistaakseni.

Tämän jälkeen velli lapetaan "kuurnaan", joka on puusta tehty puolikas tynnyriä, jonka toisessa päässä on tapilla suljettava reikä. Kuurna pohjalle on tätä ennen aseteltu katajanoksia siivilöimään nesteet ja maltaat erikseen. Nykyisin on katajan lisäksi helpompaa käyttää muoviverkkoa siivilöimiseen, mutta katajaa ei saa siltikään unohtaa, se antaa mukavasti makua.

Kun vierre on saatu kirkaana erilleen maltaista, se jähhdytetään mahdollisimman nopeasti alle 40 asteiseksi ja lisätään pari pakettia tavallista hiivaa. Astia peitetään esimerkiksi tyhjällä mallassäkillä, painoksi pari lautaa.

Seuraa melko voimakas kuohukäyminen, jonka aikana on seurattava, ettei sahti kokonaan tule ulos saavista. Pitää varata riittävän kokoinen saavi.

Sahti saa tämän jälkeen käydä vuorokaude tai niin kauan, että suurin hiivasakka "jästi" on painunut saavin pohjalle. Sahti lapotaan letkulla päniköihin, "jästiä" ei. Sahtia tulee tästä satsista 40-50 litraa riippuen vierteen väkevyydestä. Prosentteja on 8-12.

Tämän jälkeen pänikät viedään viileään kellariin jälkikäymiseen ja säilytykseen. Parin päivän kuluttua sahti on valmista nautittavaksi.

Litralla kunnon sahtia jalat lähtevät alta melkein keneltä vaan. Sahti päinvastoin kun muut juomat vaikuttaa jalkoihi ja erityisesti polviin, jotka pään pysyessä kirkkaana ovat aivan velliä.

Kokemuksen ääni puhuu!

Nämä ohjeet ovat suuntaa antavia, ekan kerran kun sahtia tekee, pitää jonkin kokeneemman olla paikalla opastamassa. Katoavaa kansaperinnettä, valitettavasti.

tietää
Osta uutetölkki, käymisastia (Hanakannu on kätevin. Viinin lappoletku ei olessa toimi, sen vaahtoamisen vuoksi) ja pulloja korkkeineen, sekä korkituslaite (5-10€).
Sekoita 25 asteineinen vesi, uute, sokeri ja hiva ohjeen mukaan ja anna käydä viikon verran, kunnes neste kirkastuu. Lisää jälkikäyntisokeri ja pullota.

Pulloissa on pieni kerros hiivaa pohjalla, mutta se ei nouse kuin sekoittamalla. Lasiin saa kirkasta olutta, joka ei juuri poikkea kaupan oluesta.

Väärin toimien voi tehdä räjähtäviä pulloja. Alkoholin määrän voi säätää sokerin määrällä tietyissä rajoissa.

Kaupan oluet ovat pohjahiivaoluita, jotka käyvät 8-10 lämmössä kauemmin ja mekaanisesti suodatetaan. Jääkaapissa voi käyttää itsekkin, jos saa hankittua sitä hiivaa jostain.

Ja näiden ohjeiden lisäksi heitä uutepurkin mukana tullut kuivahiiva hevon veehen ja osta kunnon tarvikeliikkeestä nestemäistä panimohiivaa (kullekin oluttyypille omaansa).
Älä missään nimessä lisää liikaa sokeria tai käytä mielummin 2 purkkia uutetta ja jätä sokeri kokonaan pois!
Pullotuksen yhteydessä lappoa olut ensin toiseen astiaan (osta siis kaksi astiaa), jotta suurin määrä hiivaa jää jo siinä ensimmäisen astian pohjalle. Anna seistä puoli vuorokautta. Sitten sekoita varovasti se pieni määrä lisäsokeria toisessa astiassa olevaan "puhtaampaan" olueen, älä suoraan pulloihin, pullota+korkita. Näin vältät osan sakasta! Käytä aina hyvin puhataita välineitä ja mahdollisimman "steriilejä" pulloja ja pese kaikki laitteet heti käytön jälkeen ja ennen käyttöä hyvin!

Anna oluesi kypsyä rauhassa pullotuksen jälkeen, noin viikko "lämpimässä" ja ainakin 3 viikkoa kylmässä ja hyvä tulee.

Itse hiivaa et saa (etkä voi saadakaan) pois, koska sitä vaaditaan korkituksen jälkeiseen käymisprosessiin kuten myös se pieni määrä lisäsokeria, joka tuo "hiilihapon" pulloihin. Ylikäynyt tai kuollut hiiva tuottaa sinulle oluen, jossa ei ole "kuplia" lainkaan. Ole kuitenkin tarkka, että et alikäytä olutta, pullot räjähtävät.

Osta ominaispainomittari sekä alkoholimittari. Näillä pärjäät pitkälle ja pian huomaat, että kaupasta ostettu olut on huonompaa kuin omatekemä.
Ja kun huomaat tämän, niin sitten tulee elämänvaihe, jossa siirryt mallastamaan ja mäskäämään oluen itse!

Muista myös aina olutta tehdessä kirjata kaikki tekoon littyvä ylös. Uutteen merkki ja määrä, veden määrä, sokerin määrä, käymisaika, lämpötila, alkoholiprosentti, ominaispaino alkuvaiheessa sekä käymisen jälkeen, sekä tietysti arviot valmiin oluen väristä, tuoksusta ja mausta eri kokeilukerroilla. Tämä kertyy sinulle tilastoksi tulevia "parannuksia" ja kokeiluja varten.

odyseus
Phony
Paul M
JIM-dokumentissa mallasta myös keitettiin kuin jotain puuroa. Keitelläänkö kotioluen tai sahdin valmistuksessa mallasta?



Kylläpä vaan.

Sahtia olen itsekin silloin tällöin keitellyt.




Sahtia:

http://koti.mbnet.fi/kake1962/sahti.html

Toisenlainen resepti. En ole noinpäin aisaa kokeillut. Minun reseptini on kotoisin Pohjois-Satakunnasta, mistähän tuo on?

Samaa tavaraa varmaan tulee, eri tavalla.

Sahti pitäisi aina säilyttää hiivan päällä ja siirtää tarjoiluastiaan vasta juuri ennen käyttöä.

Ja Alkosta saatavalla litkulla ei ole mitään tekemistä Sahdin kanssa.

Odyseus. Ei sen oluen tekemisen tarvitse noin monimutkaista olla. Itse harrastin joskus k.o. lajia ja pullotin oluen. Siltäkin voi välttyä paineastialla, joka toimii myös käymissaavina.

Tiäremiehelle: Jos ja kun teet olutta, ei tarvitse keittää muuta kuin käymisastian sterilointivesi. Huomasin joskus, että paras aine käymisastian pastörointiin on kiehuva vesi.

Ostat siis kaupasta vain uutepurkin ja 2 kiloa sokeria. Uutepurkin yhteydessä oleva kuivahiiva kelpaa ihan hyvin. Teet oluen purkin kyljessä olevan ohjeen mukaan, paitsi sokerin määrän suhteen. Sitä saat laittaa kaksi kiloa. Huom. Älä laita enempää, koska maku alkaa kärsiä, jos laitat liikaa.

Olut saa käydä 4-5 vrk. Sen jälkeen kylmään ja juotavaksi se on valmista jo viikon kuluttua työn aloituksesta.

Niitä on sellaisia painetynnyreitä, että niissä on hana alhaalla, mistä voi laskea olutta tuoppiin, mutta säiliön sisällä on letku kellukkeen varassa lähellä pintaa, jolloin pohjasakka ei pääse tuoppiin.

Niitä uutteita on monenlaisia, mutta itse miellyin australian-lageriin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat