sukunimen käyttö kavereiden välisessä juttelussa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Miespuoliset kaverini puhuttelevat minua useimmiten sukunimellä...mitä tämä Teidän mielestänne kertoo ihmissuhteitteni laidasta tai minusta persoonana? Niin siis tarkennuksena vielä, että itse käytän kavereistani etunimeä sekä heidän selän edessä että takana puhuessani.

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Duunareiden keskuudessa yleinen tapa. Sukunimellä puhuttelu ei välttämättä kerro mitään niinkään sinusta, vaan ennemminkin puhuttelijoista ja seurasta.

Tai ehkä siulla on vaikea etunimi?

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006
nouhau
Miespuoliset kaverini puhuttelevat minua useimmiten sukunimellä...mitä tämä Teidän mielestänne kertoo ihmissuhteitteni laidasta tai minusta persoonana?

Jaa. tuosta on vaikea kyllä sanoa mitään näin äkikseltään. Itse aikaisemmin perinteisesti miesvaltaista alaa opiskellessa itseäni kutsuttiin sukunimellä, mutta toista luokan naispuolista jäsentä sitten etunimellä. Ainoa ero oli ehkä siinä, että heidän yrittäessään kähmiä esim. ruokalassa pamautin kyynärpäällä palleaan, kun taas toinen naispuolinen sanoi "Ei!", mutta ei sitten pahemmin estellyt ainakaan väkivaltaisesti ko. tapahtumaa. Toisaalta hänen puhuessaan jopa asiaa häntä ei uskottu, kun taas itse saatoin väliin päästellä palturia ja uskottiin (testasin ihan varmuuden vuoksi).

Oletko itse mies vai nainen? En tiedä noin yleensä ottaen, mutta virallisemmissa väleissä ehkä käytetään sukunimeä ja vähemmän virallisissa etunimeä. Samaten miehillä ehkä on tapana enemmänkin kutsua porukan jäseniä sukunimillä sen pahemmin siinä mitään tunnepitoista lisäämättäkään, kun naiset taas kutsuvat vähänkin lähempiä ja joskus vähemmänkin helpommin etunimillä. Tähän lienee jollakin miehellä selventävämpi vastaus.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Vierailija

Tuo sukunimen käyttäminen tuttavalle puhuttaessakin kumpuaa todennäköisesti paljolti armeijan jargongista ja usein tapa häviääkin kun puhuttelija on jonkin aikaa ollut sivilissä. Toki, tätä sukunimellä puhuttelua esiintyy vielä paljon esim. perusteollisuudessa kun mestari puhuttelee työntekijää, mutta tässähän ei liene kyseessä kaverisuhde.

H
Seuraa 
Viestejä2622
Liittynyt16.3.2005
nouhau
Miespuoliset kaverini puhuttelevat minua useimmiten sukunimellä.

Sama vika. Ei johdu armeijasta. Käytäntö alkoi jo ennen lukiota. Johtunee harvinaisesta, mutta sopivan lyhyestä sukunimestä.

iisakka
Seuraa 
Viestejä848
Liittynyt30.9.2005

Armeijakulttuurilla on tosiaan tässä vahva vaikutus. Se vaikuttaa kyllä myös armeijaikäisiä nuorempiin, sillä ainahan vähintään kaverin kaverin kaveri on jo armeijan käynyt ja muutenkin nuoremmat ottavat mallia nimen omaan itseä vanhemmista pojista. Itsekin ajattelen vanhoja armeijakavereita edelleen sukunimillä, monien etunimiä ei edes muista.

Kavereiden kesken käytettynä tässä on kyseessä se omituinen poikien ja miesten tapa välttää liiallista intiimiyttä tietyillä sektoreilla. Nimenomaan tietyillä, sillä kyseiset henkilöt sinänsä saattavat olla ylimpiä ystäviä, siitähän ei ole kysymys.

Samasta asiasta on kysymys siinäkin ilmiössä (en tiedä kuinka monelle tuttu), että varsinkin jossain ikävaiheessa joidenkin oli suorastaan mahdotonta käyttää sinä-sanaa. Useimmiten korvikkeena oli jätkä. "Jätkällä on siisti pyörä!" = "Onpas sinulla hieno pyörä!" Toisesta puhutaan siis ikään kuin kolmannessa persoonassa. Se on juuri sitä tietynlaisen liian lähelle astumisen välttämistä. Jotkut tyypit tuo etiketin vastainen sinä-sanan käyttö samalla ehkä vielä silmiin katsoen sai suorastaan hätkähtämään!

NallePuh
Seuraa 
Viestejä1151
Liittynyt19.7.2007

No enpä taida, ei jaksa puhua niin pitkiä lauseita. Taino harvoinhan minä ees nimeltä kutsun ketään, koska sanon yleensä tyyliin "tuutsä käymään meillä?" tai " mitäs sulle kuuluu?". Tosin tietty naisten kanssa jutellessa tulee etunimeä useammin käytettyä, ja joskus sopivassa tilanteessa vois käyttää sukunimeäkin jos se kuullostaa tosi hyvältä.

Olen fiksu ja älykäs!

Vierailija

Itse käytän niin ystävistä kuin kavereistani etunimeä. Ainostaan armeijan aikana tuli käytettyä sukunimeä, mutta sekin tapa hävisi melko nopeasti. Sukunimeä tulee käytettyä yleensä vain titteleiden kera, jos niitä nyt joskus käytän..

Vierailija

Enpä ole armeijaa vielä käynyt, mutta joistakuista tulee käytettyä sukunimeä. Tuo taas menee vähän miten sattuu, tietty porukka lukiossa käytti tuota sukunimellä kutsumista, ja koko tuota porukkaa tulee sitten kutsuttua sukunimellä. Muita sitten kutsun etunimellä, kun tuo sattuu olemaan yleisempää muissa 'piireissä'

Vierailija

"luonnostaan" sukunimiä käytän erottelemaan mikot, villet ja jonit ym omassa tuttavapiirissä yleiset nimet. Se on jännä, mutta tämä pätee vain miespuolisiin. Jennit ja minnat ovat jenniä ja minnoja (poikien kesken puhuttaessa saatetaan erottaa se blondi-jenni ja suohirviö-jenni ).
Toinen tapa erottaa on "iso-mikko ja pikku-mikko" jos ikäero on huomattava. Tämä kuitenkin katoaa aikuistuttua.

Armeijaa en ole käynyt, enkä käy, joten se ei sukunimipuhutteluun ole "syyllinen". Toki joillakin kavereilla se on muuttunut. Matista on tullut Virtanen jne

Vierailija

Se on luultavasti paljon nimestä kiinni. Jos sukunimi on lyhyempi ja helpompi lausua niin miksei. Yleensä henkilölle kuin henkilölle keksitään nimi jolla häneen voi viitata nopeasti.

Säännöllisesti tapahtuva ja pitkienkin sukunimien kutsuminen sukunimellä lienee tosiaan armeija ja virkamies -jargonia. Se tavallaan korostaa että täällä ollaan tekemässä töitä, ei sinuttelemassa.

Vanhojen pariskuntien kohdalla olen huomannut että nainen kutsuu miestä sukunimellä, vaikka molemmilla on sama sukunimi. Sitä en lähde analysoimaan ennen kuin itse olen viiskymppinen.

Vierailija

Sattui käteen "Jokaisen Naisen Kirja" vuodelta 1945. Siinä kerrotaan esittelyistä muun muassa että on kuuluvasti kerrottava esiteltävän ammatti ja sukunimi. Jäänytkö käytäntöön sukunimittely siksi että arvo/ammatti ja sukunimi riittivät kunnes tuli vaihe jolloin tunnetaan paremminkin, ihan etunimeltä.

Onhan se viileetä täräyttää: "Nieminen!" ja vastataan: "Niin mitä, Virtanen?" "Tuleeko ne Kasurinen ja Pakarinen ja Järvelä mihin aikaan?"

Kotiintulijan fraasisanastossa oli muun muassa kohta jossa vaimolle selostetaan miksi illasta niin helposti tuli yö ja aamu: "Oltiin siinä Nikkilän ja Pajarin kanssa palaverinperää pitämässä ja kuinka ollakaan siihen tuli vielä Tiehikäinen ja Nordman. Kun se baari meni kiinni, jatkettiin vielä Nordmanin kotona." (Jupisee mielessään: ja muijallehan en sano että sen Nordmanin etunimi on Saila ja että meitä oli tasan kaks siellä Nordmanilla.)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat