Seuraa 
Viestejä9000

Netissä löytyy paljon sivuja näistä natsiufoista, mutta onko tässä mitään perää?

http://www.naziufos.com/
http://netowne.com/naziufos/
http://en.wikipedia.org/wiki/Nazi_UFOs

Kommentit (18)

Kyllä niillä näitä erikoisempia lentokoneprojekteja oli mutta tietääkseni yksikään ei päässyt piirrustuspöytää pidemmälle

EDIT: ja nehän eivät sitten ole niitä uhvoja sen jälkeen kun ne on tunnistettu natsien lentäviksi lautasiksi, iso ero siinä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nettiwelho
Kyllä niillä näitä erikoisempia lentokoneprojekteja oli mutta tietääkseni yksikään ei päässyt piirrustuspöytää pidemmälle

Rakettikone lensi, ja jokunen lentäjä pääsi "ässäksi" asti pommareita pudotellessaan, suihkuhävittäjää valmistettiin yli tuhat kappaletta, ja Hortenin veljesten lentävä siipi pääsi prototyypiksi jo Saksassa. Argentiinassa ne jo lensivätkin.

Piirustuspyödällekin lienee jotain jäänyt, mutta sinnehän useimmat suunnitelmat hyytyvät kaikkialla?

http://www.cmargentinos.com.ar/secciones/Aviones/Horten/ia-38_naranjero.htm

http://www.kheichhorn.de/html/body_horten_h_ix.html

http://www.nurflugel.com/Nurflugel/Horten_Nurflugels/Horten_Biography/br...

Saksalaisella "piirustuspöydällä" oli tilaa jopa lennetellä lennokkeja.

Piirustuspöydälle jäi sensijaan nuoren (22v.) kersantin Mikhail Kalashnikovin massalukkoinen konepistooli v.-46, kun Saksasta samana vuonna (=rauhan aikana) sotavangiksi(?!) otettu Bruno Schmeisser (siviilismies) ilmestyi pakkotöihin Ishevskin tehtaille, jossa Kalashnikovkin puuhaili. Tuotantoon päässyt "AK-47" muistuttaa silmiinpistävästi Schmeisserin Strurmgewähr-44:ää.

kalmankenkku
ovolo
Netissä löytyy paljon sivuja näistä natsiufoista, mutta onko tässä mitään perää?



Ei ole totta, mutta jutulla on juuret: Kasoittain väärinkäsityksiä, puolitotuuksia ja valehtelua. Linkissä lyhyt yhteenveto:

http://tappis.0catch.com/haunebu.htm[/quote]

Aika vietävän rasittavat framet tossa ja muutenkin sekavat sivut, tekijä marsista?

ovolo
Netissä löytyy paljon sivuja näistä natsiufoista, mutta onko tässä mitään perää?

http://www.naziufos.com/
http://netowne.com/naziufos/
http://en.wikipedia.org/wiki/Nazi_UFOs




Jostain linkistä löytyi kuva toisen maailmansodan aikaisesta infrapuna-kiikarista sotilaan aseeseen kiinnitettäväksi:

Toisin kuin "uhvot" tämä oli todellisuutta.

http://www.pkymasehist.fi/infrarot.html

Yksittäistaistelijan infrarot-tähtäin oli "Vampir", ja ajoneuvoihin asennettiin ZG1221k-laitteita. Olivat jenkeillekin paniikin aihe kun sakujen tulitus oli tarkkaa puimeässäkin.

Ardennien hyökkäyksessä joulukuussa 1944 kuitenkin tiedetään Panthereissa olleen infrapunalaitteet. Huhtikuun puolivälistä 1945 on raportti, jossa mainitaan lähellä Uelzea muutaman SS-LAH, "SS- divisioona Leibstandarte Adolf Hitler", Panther -panssarivaunun tuhonneen kokonaisen englantilaisten pataljoonan tehdasuusia Comet -panssareita yönäkölaitteiden avulla. Samat Pantherit iskivät yhteen huhtikuun 21. yöllä amerikkalaisten panssarintorjuntatykkien kanssa Elben lähellä. Jalkaväen hyökkäys alkoi kello 2 aamulla 10 Pantherin, joista kolmella oli infrapuna, ja yhden puolitelavaunun tukemina. Jalkaväellä oli kolmella taistelijalla Vampir rynnäkkökivääreissään. Amerikkalaiset olivat hälytyksessä ja valoraketteja alkoi lentää yötaivaalle. Vastassa oli kaivettuna 76 mm M-2 panssarintorjuntatykkejä. Etummainen Panther sai pahan osuman ja miehistö hylkäsi vaunun. Nyt takana tuleva infrapuna-Panther vuorostaan avasi tulen ampuen 20 sirpalekranaattia tykkiasemiin tuhoten tykkiasemat sekä lukuisia ajoneuvoja saaden vihollisen miehistön paniikkiin. Hyökkäys oli täydellinen menestys, sillä amerikkalaiset sotilaat eivät voineet käsittää, kuinka yön pimeydestä voitiin ampua noin tarkasti.

Sota kuitenkin loppui, mutta infrapuna tuli jäädäkseen eri maiden armeijoille. Venäläisten ja amerikkalaisten kehitelmät muistuttivat pitkään saksalaisia sodanajan yönäkölaitteita.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177

Joo joskus menhenä talvena mieki löysin juttua nuista Natsien touhuista.
Soli joku Werner von Braunista kertova sivu.

Paljon siinä oli juttua natsien ufoista:
Skodan tehthaillahan nuita jutun mukhan tehthin.
Paskako en sitä sivua ole toistakertaa löytäny,( no en ole tosishans ees hakenukhan) oli vielä rievattu selevällä
suomenkielellä tehtyt sivut.
Sen mie muistan että alasivuja aukeili, ku klikkas niitä ufokuvia.
Jos satutta sivun löytämhän,pankaa linkki tännekki.

kalmankenkku
Piirustuspöydälle jäi sensijaan nuoren (22v.) kersantin Mikhail Kalashnikovin massalukkoinen konepistooli v.-46, kun Saksasta samana vuonna (=rauhan aikana) sotavangiksi(?!) otettu Bruno Schmeisser (siviilismies) ilmestyi pakkotöihin Ishevskin tehtaille, jossa Kalashnikovkin puuhaili. Tuotantoon päässyt "AK-47" muistuttaa silmiinpistävästi Schmeisserin Strurmgewähr-44:ää.

Eihän niillä ole mitään muuta yhteistä, kuin että molemmat ovat rynnäkkökiväärejä. Toimintaperiaatekin on täysin eri. Herr Schmeisser (jonka etunimi taisi muuten olla Hugo) katosi vuonna 1945 eikä hänen kohtaloaan tunneta.

Tällaistakin voi välillä ajatella:

"Olen päätynyt siihen tulokseen, että juutalaiset ja Hitler olivat alun perin yhteistyössä, ja keskitysleirit olivat kibbutseja, joissa salaa rakennettiin aseita juutalaiseliitin käyttöön, ja tarkoituksena oli vallata koko maailma juutalaisten ikeen alle. Eli Israelin poliittinen eliittii ja Hitlerin poppoo suunnittelivat yhdessä toisen maailmansodan, mutta juutalaiset pettivät Hitlerin, jonka takia Hitler muutti nämä keskitysleirit eli kibbutsit ihmisrovioiksi. Pettivät Hitlerin, koska tarkoituksena oli käyttää Saksaa ainoastaan välikätenä sotimiseen, ja pitää se syntipukkina. Aivan kuten nykypäivänä toimitaan USA:n suhteen. Israel on pistänyt USA:n sotimaan puolestaan, ja se maa kerää kaiken vihan muuttaessaan maailmaa juutalaisen totalitarismin kaltaiseksi kibbutseista eli keskitysleireistä koostuvaksi verkostoksi, joka rakentaa globaalisti hyödykkeitä eliitille, viranomaisten valvonnan alla. Muutos tehdään terrorismin vastaisen sodan nimissä. Kaikki historia, mitä luet, on valhetta.

Andy

Eihän niillä ole mitään muuta yhteistä, kuin että molemmat ovat rynnäkkökiväärejä. Toimintaperiaatekin on täysin eri. Herr Schmeisser (jonka etunimi taisi muuten olla Hugo) katosi vuonna 1945 eikä hänen kohtaloaan tunneta.

Huukohan se oli! Kiva että korjasit, kun muisti joskus poimii nimen väärältä hyllyltä. Ehkä hämäsi tämä Hugo Bossi, joka suunnitteli SS-joukoille ne vekkulit uniformut, vaikka kuvaus niistä oli Kafkalla?

Schmeisserin Huugo jäi "sotavangiksi" vuonna 1946 ja vietti aikaansa pakkotöissä Iznevskin kaupungissa, mistä suomalaisetkin metsästäjät saavat yhä erinomaisia Baikal-haulikoita. Kotiin (Itä-Saksaan) Huugo pääsi v.1952.

Konepistoolit kehiteltiin ekassa maailmansotimisessa saksalaisia "Sturm-Abteilung" -iskujoukkoja varten, kun rintamahyökkäykset olivat seisseet paikallaan jo neljättä vuotta. Konepislarin ja jalkaväenkiväärin ominaisuuksia haki -onnistuneesti?- samaan astaloon jo eräs venäläinen, mutta hänen ideaansa ei ymmärretty 20-30-luvuilla.

Joten Sturmgewähr-44:lle jäi pioneerin rooli tappamisen jalossa taiteessa. Stg-44:n ja kaikkien terroristien ym. kommarimyönteisten lemppari-tappokalun AK-47:n ulkonäkökin on kuin samalta piirustuspöydältä, vaikkei Schmeisser tuskin on saanut tuoda omaa pöytäänsä Izhevskiin?

Mikhail-setä Kalashnikov on Vlad (II) Putinin mukaan "esimerkki venäläisestä kekseliäisyydestä", eikä parempaa esimerkkiä asiasta voi löytääkään, sillä mies on pesunkestävä udmurtti.

Izevskin tehdas toimii yhä, ja sieltä tulee monenmoista ammuskeluvehjettä. Innovatiivisuutta heillä on nykyään omastakin takaa, minkä osoittavat tehtaan uudet -siviilikäyttäjille tarkoitetut- tuotteet. Käykääpä tutustumassa:
http://www.baikalinc.ru/en/company/98.html

IZH-61 on hyvä ja halpa imppari nuorison käyttöön, mutta älkää maksako siitä Suomessa satasta enempää:
http://www.baikalinc.ru/en/company/57.html

Siis muistakaamme venäläisen innovatiivisuuden esitaistelijoita heimoveli Mikhailia ja Schmeisserin Huukoa kun seuraavan kerran istumme lähibupissa ja maljoja nostelemme!

http://www.guns.connect.fi/gow/kysvast9.html
http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=662

Oletko sekaisin? Eihän Stg44:llä ja AK:lla ole mitään muuta yhteistä kuin samoja piirteitä ulkonäössä ja kaasutoimisuus. Stg44 mm. perustuu putoavaan sulkukappaleeseen ja AK pyörähtävään.

Seuraavaksi varmaan väität Dragunovin pohjautuvan Kalashnikoviin, koska ne ovat niin saman näköisiä.

Andy
Oletko sekaisin? Eihän Stg44:llä ja AK:lla ole mitään muuta yhteistä kuin ...

Seuraavaksi varmaan väität Dragunovin pohjautuvan Kalashnikoviin, koska ne ovat niin saman näköisiä.

Mistä tulee intosi käyttää ääri-ilmaisuja, kuten "sekaisin"? Onk tapakasvatus jäänyt väliin?

Seuraavaksi väität, että Suomi aloitti Talvisodan?

Kaasumännän sijoittaminen piipun yläpuolelle on yhteinen piirre Stg-44:lle ja Ak-47:lle, ja tuli tavaksi vasta näiden jälkeen, mm. FN-49:ssä. Hugo Schmeisserin läsnäolo Iznevskissä, tehtaassa n:o 74, ei voi olla "eri asia" kuin tuotteiden yhtäläisyydet.

Eikös tuo nelinelonen tuo enempi mieleen g-kolmosen?

Niin ja sit offtopikkia: eli saksalaiset käyttivät ardenneilla noita vampireilla varustettuja ukkoja leopardien kansilla. Näin saivat jumalattoman tulivoiman rynnärillä/pimeänäkökyvyllä jenkkeihin nähden.

Leopard-vaunut kehitettiin kyllä vasta joskus 60-luvulla. Ardenneilla oli lähinnä Panzer IV:a, Panttereita, Tiikereitä ja muutamia Kuningastiikereitä.

G3 taas on enemmän MG42:n ja Stg45:n jälkeläinen rullasulullaan.

AK on kokoelma ideoita erittäin monista aiemmista aseista. Mitään omaperäistä siinä ei ole. Rynnäkkökiväärin konseptin keksi Fedorov joskus 1915 tienoilla ja aseita valmistettiinkin tuhansia. Jenkkien M1-karbiini on myös osa samaa kehityskaarta, joskin pikemmin taka-askel Fedorov-karbiiniin verrattuna. Pitkäiskuinen kaasumäntä on vanha keksintö ja läppätyylinen vaihdin on kopioitu jostain 30-luvun jenkkiaseesta, olikohan Browningin joku vähän tunnettu malli.

Tärkein Stg44:n kanssa yhteinen ominaisuus on lyhennetty kiväärinpatruuna, jota kai tosiaan käytettiin ensimmäisenä Stg44:ssa, mutta sitäkin ehdittiin käyttää neukuissa jo SKS-karbiinissa ennen AK:a. Lisäksi venäläinen M-43-patruuna ei ole muuten kuin idealtaan mitään sukua saksalaisten 7,92x33-patruunalle.

Levyrunkoisuus oli saksalainen keksintö tai ainakin heidän innoittamanaan neukut ottivat sen käyttöön, mutta se tapahtui jo konepistooliaikana. Lisäksi neukkujen levytekniikka ei oikein kestänyt kivääritason paineita patruunassa ja pienen alkusarjan jälkeen AK-47:t tehtiin koneistettuun runkoon. Vasta 50-luvulla neukut saivat riittävän hyvää peltiä ja tehtiin uusi levyrunkoinen malli AKM, jonka kopioita useimmat nykyään käytetyt AK:t ovat.

Hugo Schmeisser on voinut vaikka suunnitella koko AK:n alusta loppuun, mutta se ei silti ole teknisesti missään mielessä Stg-44:n jälkeläinen.

Andy

Hugo Schmeisser on voinut vaikka suunnitella koko AK:n alusta loppuun, mutta se ei silti ole teknisesti missään mielessä Stg-44:n jälkeläinen.




Eihän täällä kukaan muuta väitäkään, eli turhaa on totistelusi Veli Hopea!

Putinin into nimitellä Mikhail Heimoveljemme keksintöä "venäläisen hengen suursaavutukseksi" jäänee kuitenkin korulauseiden loputtoman kavalkadin sivujuonteeksi. Tarkastelle siis patruuna, joka ndyäkin kiinnostaa:

Tehokas vakoilutoiminta korjasi satoa 7.62 x 39 mm patruunan tapauksessa, vaikka onhan ballistiikka tosin ylikansallinen tiede - ja samat luonnonlait pätevät ideologioista riippumatta.

Lontoonkielisessä G.O.W:ssä onkin jo kerrottu itäisen rynnärinpatruunan tarina, mutta kerrottakoon vielä härmäksikin: Jo vuonna 1934 (SIC !) alkoi sen esikuvan kehittely Saksassa GUSTAV GENSCHOW & Co. A.G:n prototyyppipajalla tirehtööri WINTERin johdolla, perushylsynä 39.5 mm:n pituinen italialainen MANNLICHER-CARCANOn eli "pitkän TERNIn" hylsyn pätkä. Patruunaa ampuvaksi suunnitteli konstruktööri HEINRICH VOLLMER kolmekin toinen toistaan kalliimpaa "Konekarabiinia" eli rynnäkkökivääriä, mutta valitettavasti vain valiojoukko-osastojen erikoisaseiksi, eikä massatuotantoon kelvollisiksi:

Aseiden osat olivat työstettyjä taotuista aihioista (prototyypeissä umpiteräksestä), eikä niiden piippua ympäröivä rengasmainen kaasumäntä ollut lainkaan kenttäkelpoinen. WALTHER "A 115"-rynnärinkin taival katkesi vuonna 1942 rengasmännän tuottamiin häiriöihin.

Waltherin iskuvasarallinen laukaisukoneisto omaksuttiin - valitettavasti - HUGO SCHMEISSERin kehittelemään MKb-42 HAENEL-rynnäkkökivääriin, jonka idea hukattiin: Aseenhan piti olla pk:n ja kp:n välimuoto. Menetettiin aseen hallittavuus sarjatulta ammuttaessa, jonka Schmeisser oli kehitellyt täydelliseksi jo vuodesta 1917 ja MP 18-konepistoolista aloitetulla puurtamisellaan.

Joukkotuotettunakin olisi Vollmerin MKb 35 ollut turhan tyyris jaeltavaksi edes erikoisjoukoille (kappalehinta jopa 4000 Reichsmarkkaa, silloin kun Mauser 98 k "bungasi" alle 100 RM), ja tuskastuttavan hidas valmistaa. Saksan sotavoimien asevirasto Heereswaffenamt (tämä oli konttoorin täydellinen nimi, vaikka lyhenne oli Wa.A) antoi lopullisen hylky-tuomion VOLLMERin Maschinenkarabiner MKb 35/III:lle 30. elokuuta 1938, ja koko rynnäkkökivääri-idea joutui jäihin vuosikausiksi. H. Vollmer jatkoi "leipälajiaan" eli konepistoolien suunnittelua jossa hän saavuttikin hyvin tunnetun menestyksen, erityisesti vuonna 1940. MP 38 oli vielä turhan "korea", mutta konstruktioltaan yleisesti katsoen varsin hyvin onnistunut.

Keskipitkän sotilaspatruunan idea on tosi-wanha: Sveitsiläinen ballistikko-professori F.B. HEBLER ja böömiläinen asesuunnittelija KAREL KRNKA (lausutaan: "krinka", eikä ole näppäilyvirhe) olivat kehitelleet 2/3-pituista patruunaa ja kevyttä sotilaskivääriä jo vuonna 1892, mutta arvata voi, etteivät kapitulantti-piirit olleet kiinnostuneita. (Innovatiiviset luutnantithan jäävät eläkkeelle enintään majureina: Kenraalikuntaan ylenevät älyllisesti tasan keskinkertaiset kapiaiset. Ammoin oli poikkeuksia, kuten AXEL F. AIRO, mutta poikkeukset vain vahvistavat säännön). Joidenkin "Miniatyyrikiväärin" prototyyppien kaliberi oli vain 5 mm (SIC !). Hebler ja Krnka kehittelivät yhteistyössä lukuisia keksintöjä, muunmuassa 8 kilometriin asti kantavan putkiluodin jo toistasataa vuotta sitten, mutta heidän huikeimpia ideoitaan ei ole toteutettu laajemmalti vieläkään.

Venäläinen VLADIMIR G. FJODOROV (nimi on kirjoitettu kuten se lausutaan) ennakoi 1920-luvulla kirjoituksissaan jo toisen sukupolven rynnärinpatruunan tulemista: "Tulevaisen Avtomatin patrona voi olla viidenneksen verran nykyistä avtomatin patronaa lyhyempi, kalibjeriltansa nykyisenlainen, tai ehkäpä pienempikin".

Fjodorovin tarkoittama "avtomaatti" tarkoittaa vennäänkielessä yhä rynnäkkökivääriä. (Konepistoolia PPS-43 esittelevissä opetustauluissa tosin mainitaan senkin tyypiksi "Avtomat" ja sulkumerkeissä "Pistoljet Pulemjot", mutta mokaus jäi ainutkertaiseksi). Venäjällä oli samaisen V.G. Fjodorovin suunnittelemaa, KAIKKI rynnäkkökiväärin tunnusmerkit täyttävää asetta sarjavalmistettu jo vuodesta 1916 alkaen.

Tunnusmerkit ovat: Automaattilataus lippaasta, kerta- ja sarjatulivaihdin, sekä yleisesti käytettävää jalkaväkipatruunaa pienikokoisempi/ lyhyempihylsyinen/ miedommin ladattu patruuna, ja ehkä pienempi kaliberi. Fjodorov "ABTOMAT obr. 1916-g:n" patruuna oli japanilainen 6.5 x 50 mm puolilaippahylsyinen ARISAKA-patruuna, ladattuna hieman tavanomaista pienemmällä ruutimäärällä, ettei sarjatulen rekyyli nostaisi liian luodikkomaisesti muotoillun aseen piippua "na njebom", eli taivaita kohti. Jappi-patruuna omaksuttiin, koska 7.62 mm MOSIN-patruunan hylsylaippa tuppasi takertelemaan syötössä 25 patruunan lippaasta, ja ainoa tuolloin käytetty vakioluoti (9.65-grammainen "Ljohkaja Pulja obr. 1908 g.") oli toivottoman huonokäyntinen; kerrassa kelvoton tarkka-ampujan aseeseen, joksi Fjodorov ABTOMATinsa aikoi.

Rynnäreitä jaettiinkin valio-yksiköille, kuten "Proletaari- Snaiper-Divisioonan Moskovan Rykmentille", joka vastasi neuvostohallituksen turvallisuudesta, kun Moskovasta tuli maan pääkaupunki. Avtomateja jaeltiin myös suomalaisista punikeista koostuville hiihtojoukoille Itä-Karjalan separatisteja ja heitä auttaneita suomalaisia vapaaehtoisjoukkoja vastaan taisteltaessa. (Huomioitakoon, ettei nimitys "punikki" ole pilkkanimi, vaan vuoden 1918 suomalaisten punapakolaisten itselleen antama KUNNIAnimitys, jota käytettiin mm. suomenkielisissä kirjoissa ja lehdissä aina neuvostokauden dramaattiseen loppuun saakka, ja sittemminkin Venäjällä - eikä milloinkaan halvuksuvassa merkityksessä).

Arisakankin hylsyssä oli senttimetrin verran liikaa pituutta, ja Heblerin & Krnkan yli 30 vuoden takaiset kehitelmät hyvin tuntevana tohti Fjodorov ehdottaa kaliberin pienentämistä ehkä jopa millimetrin verran alkuperäisestä 6.5 mm:stä - jo 1920-luvun lopulla, mikä merkille pantakoon ! Nykyisen 5.45 x 40 mm M 74-patruunan siemenet pantiin itämään siis 70 vuotta sitten ! Käytännölliset syyt pakottivat kuitenkin 7.62 x 39 mm patruunan suunnittelijat, JELISAROVin ja SJEMINin, pysyttelemään totutulla linjalla joka suhteessa: Neuvostojen Maassa tarkoitti "totuttu linja" ulkomaalaisten keksintöjen kopioimista ja pysyttäytymistä jo olemassaolevissa ratkaisuissa, jos mahdollista.

Etenkään sota-aikana ei ollut suotavaa astua kehityksen tielle yrityksen ja erehdyksen periaatteella, koska STALINin valtakunnassa pieninkin hairahdus katsottiin "sabotaashiksi", joka maksoi hengen. (Rähmä-Suomessa on puolestaan oikeassa oleminen rangaistava teko, josta langetettu nappituomio on pantava täytäntöön itsepalvelu-systeemillä. Emme siis olisi oikeutettuja arvostelemaan sanallakaan Kolmatta Valtakuntaa, Stalinin Venäjää, tai vuoden 1973 Kirkastuspäivän jälkeistä Chileä, koska oma "pahoinvointivaltiomme" on PALJONKIN sadistisempi syntyperäisiä alamaisiaan kohtaan. Empatia kohdistuu muukalaisiin, eikä tuota rajallista luonnonvaraa riitä "arjalaisille").

Rynnäkkökiväärin idea oli siis omaperäinen, mutta 7.62 mm patruuna oli teollisuusvakoilun saalista, ja keksintönä vanhempi kuin yleensä tiedetään. Saksassa se oli jo "vanhentuneena hylätty" tuotantopoliittisista syistä.

Tuskin koskaan tulee julki sen hurjanrohkean KOMINTERNin agentin henkilöys, joka toimitti GeCo:n 7.75 x 39.5 mm kokeilupatruunoita ja niitä koskevia tietoja Neuvostojen Maan patruunasuunnittelijoiden tutkittaviksi ja kopioitaviksi. Salakuljetus oli tapahtunut ennen vuoden 1938 päättymistä, koska venäläisen "KALASHNIKOV-patruunan" kokonaispituus on samat 55 millimetriä kuin alkuperäisimmän M -34/35 GeCo-patruunankin. Yhtäläisyydet ovat liian moninaiset, ollakseen pelkästään yhteensattumien satoa...

Asehistorioitsija HANS-DIETER GÖTZin mukaan voitaisiin GeCo:n patruunoita ampua M-43 venäläispatruunoille pesitetyillä aseilla ja Kalashnikovin patruunoita Vollmer MKb 35:n prototyypeillä, koska patruunain kaikki mitat ovat tasan samanlaiset - mukaanlukien luodin läpimitta 7.90 mm plusmiinus 0.02 mm. 7.75 mm oli MKb 35:n piipun porauskaliberi. Heinrich Vollmer otaksui venäläisrihlausta matalamman kuurnituksen riittävän kevytluotista rynnärinpatruunaa ammuttaessa. Piippujen rihlaukseen kokeiltiin "tuurnausta" (= ns. "nappirihlaus") sekä APPEL-menetelmää (= kylmätaonta), joilla arveltiin saatavan aikaan vain matalia rihloja. Kokemus osoitti kuitenkin myös syviä rihloja syntyvän noilla massatuotantomenetelmillä.


http://www.guns.connect.fi/gow/kysvast9.html

Linkin taisin muuten jo kertaalleen antaa?

Stg-44:n saksalainen patruuna oli siis eri kuin AK-47:n saksalaisilta kopioitu.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat