Seuraa 
Viestejä45973

Olen aloittanut coigunin rakentamisen, ja nyt olen yhdistänyt kolme 4700 mikron kondensaattoria ja pulmana olisi:
Onko sillä väliä kuinka kondensaattorit yhdistää?
Kuinka paljon virtaa tarvittaisiin niiden kondensaattorien lataamiseen?
Millainen käämi olisi paras?
ja
Millaiset suojapiirit pitäisi asentaa?
(siis sellaiset jotka estävät kondensaattoreita varautumasta negatiivisesti)
Muitakin neuvoja sa antaa.

Sivut

Kommentit (102)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kondensaattoriin menee niin paljon virtaa kuin sille kykenet antamaan, joskin sen ESR rajoittaa hieman. Sitten kun kondensaattori on varautunut johonkin jännitteeseen, se lakkaa ottamasta vastaan virtaa.

Kytkimen voi korvata tyristorilla jonka hetkellinen virrankesto on muutamia satoja ampeereita. Jännitteenkesto sen mukaan mikä on kondensaattoripankin huippujännite.

Pienillä jännitteillä ei kondensaattorivehkeissä tee mitään koska vaadittava kapasitanssi on valtava. Varastoituva energiamäärä nousee jännitteen neliössä, joten alle 50 voltin jännitteillä on hyvä jos mitään tapahtuu.

Kondensaattoreiden kytkennässä:

Rinnakkain - kapasitanssi kasvaa jännitteenkeston pysyessä samana.
Sarjassa - kapasitanssi pienenee jänniteenkeston noustessa. (vastaa tilannetta jossa ideaalisen kondensaattorin levyt viedään kauemmas toisistaan)

Kaksi 100 uF ja 16 V kondensaattoria rinnassa on yhtä kuin 200 uF 16V ja sarjassa ne ovat 50 uF 32 V.

Tuota. Täytyy taas varoitella. Hankkeessa on sähköä, ammus ja kokematon rakentaja = onnettomuusriski.
Kaikki komponenttit täytyy ymmärtää pääperiaatteissaan ja sovelluksessa erityisesti. Kokeilemalla ei sähkön kanssa pärjää. Tulos on usein vain käryä.

Vierailija
Akseli111
Siis meneekö kondensaattorien sarjaan ja rinnakkain kytkeminen samalla tavalla kuin paristojen kytkentä?

Rinnakytkeminen: kytkettävien kondensaattorien plusnavat yhteen ja miinusnavat yhteen.

Sarjaankytkeminen: kondensaattorin plusnapa kytketään toisen miinusnapaan ja vapaat plus- ja miinusnavat ovat kondensaattorin uusia napoja.

Elkoja sarjaankytkettäessä on huomattava, että niillä (elektrolyyttikondensaattoreilla) on yleensä pienet ja erisuuret vuotovirrat keskenään. Jotta jännite jakaantuu kondensaattoreiden kesken tasaisesti, pitää kunkin kondensaattorin rinnalle kytkeä 100kilo-ohmin - 1 megaohmin vastus tasaamaan vuotovirtoja. Vastuksen koko riippuu vuotovirroista. Tasaista jännitteenjakautumista voidaan tutkia mittaamalla kunkin kondensaattorin jännite pienen kuormituksen = suuren sisäisen vastuksen omaavalla mittarilla.

tietää
Tuota. Täytyy taas varoitella. Hankkeessa on sähköä, ammus ja kokematon rakentaja = onnettomuusriski.
Kaikki komponenttit täytyy ymmärtää pääperiaatteissaan ja sovelluksessa erityisesti. Kokeilemalla ei sähkön kanssa pärjää. Tulos on usein vain käryä.

Suuret keksinnötkin ovat useimmiten syntyneet vahingossa ja kokeilemalla.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä35888
Akseli111
Olen aloittanut coigunin rakentamisen, ja nyt olen yhdistänyt kolme 4700 mikron kondensaattoria ja pulmana olisi:
Onko sillä väliä kuinka kondensaattorit yhdistää?



Haluatko paljon virtaa ja vähän jännitettä vai toisinpäin? Minkälaisista jännitteistä ja virroista ylipäätään on kyse?

Kuinka paljon virtaa tarvittaisiin niiden kondensaattorien lataamiseen?



Jos kyseessä on pienjännitteiset (<100 V) konkat, virtaa tarvitaan vähän. Pienikin verkkolaite riittää lataamiseen. Latausvirran voit rajoittaa vastuksella.

Millaiset suojapiirit pitäisi asentaa?
(siis sellaiset jotka estävät kondensaattoreita varautumasta negatiivisesti)
Muitakin neuvoja sa antaa.



Nopea ja riittävän pulssin kestävä diodi konkan rinnalle.

Suuret keksinnötkin ovat useimmiten syntyneet vahingossa ja kokeilemalla.

Ehkä, mutta jokaista historiankirjoissa patsastelevaa sankarikeksijää kohti ovat tuhannet unohdetut menettäneet epäonnistuneissa kokeissaan henkensä, terveytensä tai omaisuutensa.

Siksi on hyvin suotavaa hieman opiskella ennen kuin tekee. Nykyään se on vieläpä helpompaa kuin koskaan. Ei millään pahalla, mutta nuo pienet coilgunit ovat vasta hieman edistyneemmille elektroniikkaharrastajille sopivia projekteja. Kannattaa aloittaa yksinkertaisemmilla laitteilla ja kirjallisuuteen perehtymisellä.

Ei muuta kuin jämäkkä laite heti aluksi, ja asenna se veneeseen.

Laita veneeseen tehokas mutta pienikokoinen pakastin, ja jäädytä vedestä ammuksia.

Ammukset ei lopu ennen kuin bensa loppuu. Voit ammuskella vaikka päiviä yhteen soittoon sorsametsällä.

Akseli111
tietää
Tuota. Täytyy taas varoitella. Hankkeessa on sähköä, ammus ja kokematon rakentaja = onnettomuusriski.
Kaikki komponenttit täytyy ymmärtää pääperiaatteissaan ja sovelluksessa erityisesti. Kokeilemalla ei sähkön kanssa pärjää. Tulos on usein vain käryä.



Suuret keksinnötkin ovat useimmiten syntyneet vahingossa ja kokeilemalla.

Kaikki alkaa pienestä kipinästä joka mieleen iskee. Sattuman tai etsinnän myötä. Ilontunnetta seuraa ehkä sitten varsinainen työ joka joko romuttaa idean tai vie sitä eteenpäin. Työvaihe on se missä ei sallita liikaa virheitä, koska voimavarat ovat rajalliset. Usein tarvitaan muiden ihmisten ja organisaatioiden tukea. Heidät vakuuttaa yleensä vain tiukan asiallinen asenne hankkeeseen. He ovat niitä kovailmeisiä rahamiehiä, jotka eivät kauaa odottele tuloksia. Tai ammattimiehiä joilla on tulosvastuu.

Useimmat pitäytyvät tuossa kevyessä vaiheessa leikkien ideoilla. Ajanvietettä sekin. Leikkiessä takkiin tarttuu myös hyödyllisiä huomioita ja taitoja joten ei se hukkaan mene. Mutta ole tarkkana.

Onko alumiinipiipun käyttäminen kuinka järkevää?Muistaakseni,sehän muodostaa oman magneettikentän,pyörrevirrat mutta lovituksethan vähän pienentävät niitä.

Ok...ite oon tekemässä pistooliversiota semmosesta ja sitä varten kyselin.
Miten sitten käämin pituus suhteessa panokseen?Ja se vielä että miten olisi kätevin tapa toteuttaa lataussysteemi,varmaan jonkinsortin oskillaattori ja se vielä että kun käytän ite 400V 1410uF konkkapankkia niin onko se tarpeeksi riittävä kahteen kaksikäämiseen vai onko parempi käyttää ykskäämisenä?

Paul M
Seuraa 
Viestejä8643
Akseli111
Siis meneekö kondensaattorien sarjaan ja rinnakkain kytkeminen samalla tavalla kuin paristojen kytkentä?

Kondensaattorien jännite sarjaankytkennässä pitää tasapainottaa jotenkin. Nimittäin varaus- ja purkuvaiheessa jännite nousee ja laskee kapasitanssien suhteessa. Saman suuruiset kondensaattorit ovat erisuuruisia toleranssin rajoissa. Myös ovat vuotovirrat eri suuruisia ja vähitellen voi joku kondensaattoreista saada ylijännitteen. Eli jokin varmistus joka konkan yli ylijännitettä varten. Elektrolyyttikondensaattoria taasen ei saa päästää väärään polariteettiin ollenkaan eli sekin pitää estää.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Neutroni
Seuraa 
Viestejä35888
tomppeli
Ja se vielä että miten olisi kätevin tapa toteuttaa lataussysteemi,varmaan jonkinsortin oskillaattori ja se vielä että kun käytän ite 400V 1410uF konkkapankkia niin onko se tarpeeksi riittävä kahteen kaksikäämiseen vai onko parempi käyttää ykskäämisenä?

Mitkä ovat lataukselle asettamasi vaatimukset? Yksinkertaisin on nostaa verkkojännite tuplaavalla diodipumpulla 600 volttiin, ja ladata sopivan vastuksen kautta. Silloin vain pitää olla varma tapa katkaista lataus konkan maksimijännitteellä. Turvallisempi on panna variakin (säätömuuntaja) (tai sopivan kiinteän muuntajan, joskin sellainen pitää todennäköisesti käämiä itse) perään tuplaava diodipumppu ja säätää jännite niin, että konkka latautuu maksimissaan 400 V:iin. Aina voi tietysti hienostella hakkureilla, mutta en oikein näe sitä kovin tarpeelliseksi. Verkosta tasasuuntaamalla saa 325 V. Silloinkin tarvitaan sarjavastus virtaa rajoittamaan. Vastuksen tehonkesto pitää mitoittaa oikein, 0,6 W:n metallikalvovoastus vaihtaa olomuotoa aika vihaisesti tuossa käytössä. Itse latailin joskus käyttäen 40 W:n hehkulamppua sarjavastuksena. Se kannattaa laittaa vaihtovirtapuolelle.

Mitä tulee turvallisuuteen, niin ainoa oikea menettelytapa sellaiselle, jonka pitää kysyä miten konkka ladataan 400 volttiin, on jättää tuon kokoiset konkat lataamatta. Verkosta eristämättömät lataussysteemit ovat erittäin vaarallisia. Ei millään pahalla, mutta se merkitsee, että pienikin huolimattomuus saattaa tappaa sinut tai kaverisi. Mutta se joka ottaa riskin, huomatkoon myös, että toisin kuin normaalissa muuntajassa, variakissa toisio ei ole eristetty ensiöstä, ja pistokkeen asennosta riippuen se saattaa olla suoraan vaiheessa pienilläkin jänniteasetuksilla. Myös tuonkokoinen konkka tuolla jännitteellä on vaarallinen.

Noihin pituuksiin ja käämien määriin en osaa aiheeseen perehtymättömänä ottaa kantaa.

Siinä on yksinkertaisen jännitepumpun kaavio. Transistoria räpsytellään päälle jollain parinkymmenen kilohertsin taajuudella, vaikkapa 555 piirillä toteutetulla oskillaattorilla.

Ainut vaikeus mitä tuollaisen tekemisessä on, on määritellä pulssin kesto. Optimaalinen tilanne on silloin, kun pulssi on juuri niin lyhyt että kuristimessa syntynyt virta ehtii saavuttaa lähes huippuarvonsa, jonka jälkeen transistori sulkeutuu ja magneettikenttä romahtaa itseinduktion kautta korkeajännitteeksi. Magneettikenttään varastoituu energiamäärä X ja purkautuu takaisin sähköksi saman tien kun virta katkeaa. Mitä useammin pulssi toistetaan, sen suuremmalla teholla laitos toimii.

Jos on käytössä oskilloskooppi, niin sen voi mitata. Potikka korvaa matikan.

Transistorina kannattaa käyttää jotain 800 voltin IGBT:tä, eivät maksa paljoa. Jännitettä tulee sitten teoriassa niin paljon kuin haluaa ja jaksaa odotella, ainakin yli 500 volttiin asti, kun lähtöjännitteenä käyttää 12 voltin akkua.

Juuh...itse olen siis vielä suunnittelemassa siitä kannettavaa versiota(pistoolin koteloin) eli silloin en voi tietenkää käyttää verkkovirtaa eli täytyy keksiä joku oskillaattori joka pulssittaa muuntajalle virtaa ja sit sieltä HV:tä ulos.

1410 µF kondensaattoripankki varattuna 400 voltin jännitteeseen sisältää energiaa noin 112,8 Joulea. Tyypillisesti perinteisen coilgunin hyötysuhde on luokkaa 3% joten energiaa ammukseen tulee karkeasti ottaen 4 Joulea.

Jos oletetaan ammuksen painoksi 10 grammaa, se riittää lähtönopeuteen 28 m/s ja metrin korkeudelta ammuttuna luoti lentää noin 8 metrin päähän.

Perinteisen coilgunin ongelma on siinä, että luodilla on rajattu poikkileikkauksen ala, jonka takia ferromagneettinen ammus saturoituu ja sen takia suuremman vuontiheyden aikaansaama voima ei kasva samassa suhteessa. Mitä isompaa ammusta käyttää, sen voimakkaamman pulssin se kykenee hyödyntämään, mutta sitä painavampi luoti on, jolloin päästään taas plus miinus nollaan. Lähtönopeus on rajattu hyvin pieniin lukemiin, ellei ole varaa kaataa systeemiin valtavia energiamääriä.

Optimaalisin luodin pituus on noin 3/4 kelan pituudesta.

Paremmille hyötysuhteille pääsee kääntämällä pyssyn toimintaperiaatteen nurin, eli ei yritetäkkään vetää ammusta magneettikentällä, vaan indusoidaan ammukseen sähkövirta joka luo vastakkaisen kentän ja työntää ammusta. Tällä periaatteella toimivilla thompsonin kelapyssyillä päästään yli 10% hyötysuhteen, tosin ammuksen täytyy olla sormuksen mallinen.

Coilgun on yksinkertaisuudessaan lineaarinen sähkömoottori, joten samat perusperiaatteet pätevät. Jo sähkömoottorin keksimisen aikoihin huomattiin tuo seikka, että työntämällä saadaan parempi hyötysuhde kun vetämällä. Ilman tätä havaintoa meillä ei olisi nykyisin käytännöllisiä tasavirtamoottoreita.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat