Onko ajatus sähkö energiaa?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Jos on, niin silloinhan me vain muutumme uuteen eli sähköiseen muotoon.
Voisiko tämä ajattelu tapa olla väärä?

Kommentit (14)

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

Ajattelun toiminnan kannalta on tärkeämpää rakenne (hermosolujen väliset kytkennät ja niiden suorittamat operaatiot) kuin se fysikaalinen ilmiö jolla se tapahtuu. Tässä mielessä siis ainakin teoriassa ihmismieli olisi siirrettävissä kapasiteetiltaan riittäviin sähköaivoihin.

Tietenkin vain teoriassa. Aivojen toimintaa ei tunneta vielä tarpeeksi hyvin jotta niitä voitaisiin emuloida kokonaisuutena. Hermoverkko-ohjelmat ovat yksinkertaistettu versio aivotoiminnasta.

Vierailija
mark damiani
Jos on, niin silloinhan me vain muutumme uuteen eli sähköiseen muotoon.
Voisiko tämä ajattelu tapa olla väärä?

Jos ajatus on jo sähköenergiaa, niin silloin se ei muutu miksikään.

Eikä sähköisyys tarkoita katoamattomuutta, esim. tietokoneen prosessitkin ovat täysin sähköisiä, mutta tietokoneen toiminta loppuu heti kun virta katkaistaan. Ja toisaalta tietokone lakkaa toimimasta jos se menee fyysisesti rikki, sillä mekaaninen vaurio virtapiirissä tekee siitä toimimattoman.

Tässä suhteessa ihminen toimii samalla tavalla. Aivot tarvitsevat "virtaa" jotta niiden toiminta voisi jatkua. Ja mekaaniset vauriot ovat tuhoisia aivojen toimintojen kannalta.

Tietysti jos puhutaan tietoisuuden siirtämisestä koneeseen, niin en näe ainakaan mitään periaatteellista estettä sille. Mutta tällä hetkellä sellaista teknologiaa ei ole olemassa.

Vierailija

Olen kuitenkin pohdiskellut, että ihminen olisi kuin perhonen, joka on tässä elämässä toukka asteella, ja kuolemis -prosessin kautta muuttuisi johonkin muuhun muotoon käyttäen sähkön eri ilmenemis muotoa hyväkseen, ikään kuin siltana seuraavalle tasolle, mikä se sitten ikinä liekään. Eikö tietoisuus periaatteessa siis voisi siirtyä vaikka toiseen olomuotoon täysin toisenlaiseen ympäristöönkin?

Vierailija

Perustuen olettamukseen, että energian määränhän tulisi olla vakio, joten minne se hentoinen sähkövirta ihmisestä oikein haihtuu, kun kuolema korjaa? Koska, jos ajatellaan yleensä kemiaa tai fysiikkaa, jossa reaktiot ym. noudattavat tiettyjä kaavoja sekä lainalaisuuksia, niin silloin kroppa maatuu ja sähköisyys haihtuu, yhtyen johonkin muualle, minne? Vai olemmeko me muuttuja X, jolla ei olisikaan tässä reaktiossa muuta tehtävää tämän jälkeen?

Vierailija

Herääkin kysymys, kuinka pitkällä mielen/aivojen kehittämän sähkövirran tutkimuksissa ollaan siellä, missä sitä on tutkittu jo pitempään? Jos aivot tuottavat toimiessaan energiaa, niin sen valjastaminen mielen käyttöön
olisi tietysti jotain ennen kuulumatonta, mutta mahdollista vai ei?

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

Aivojen tuottama sähköenergia on jo mielen käytössä. Sitä tarvitaan hermoimpulssien välittämiseen neuronien välillä. Mitä oikein meinaat?

Oma uskomukseni on, että kun aivot tuhoutuvat, mieli tuhoutuu. Koska mieli syntyy aivojen rakenteesta, on vain loogista että tuon rakenteen tuhoutuessa mieli menee siinä mukana. Sielu on vain käsite joka on sepitetty lieventämään kuolemanpelkoa ja lohduttamaan heitä joilla on paska elämä.

Vierailija

Sähkövirta syntyy synapseissa kun välittäjäaineet liikkuvat solukalvojen läpi muuttaen solujen varausta. Sähkövirta selittyy ns. natrium-kalium-pumpulla, jossa kahden eri metallin pitoisuudet aiheuttavat ionien siirtymisen ja sitä kautta pienen sähkövarauksen sekä solun sisäisen tilan muutoksen. Kun ihminen kuolee, monimutkainen prosessi jota sanotaan elämäksi päättyy lopulta ja myös natrium-kalium-pumppu pysähtyy, koska aineenvaihdunta ei enää täydennä tarvittavia raaka-aineita prosessin jatkumiselle. Sähkövirta katoaa, koska mikään ei synnytä sitä lisää.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ionipumppu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Synapsi

Sitä en oikein usko, että ajatuksemme olisivat sähköisiä, koska sähkön rooli hermostossa on toimia kytkimenä ja oikestaan kytkimenkin luonne on enemmän kemiallinen kuin elektroninen. Se on kuitenkin totta, että ajattelukin on tapahtuma, joka tarvitsee energiaa ja todennäköisesti fyysisistä muutoksista, jotka ajattelun aiheuttavat, aiheutuu jonkin verran energian siirtymistä muodosta toiseen. En kuitenkaan usko, että ajatuksina tunnettuun ilmiöön osallistuva energia säilyttää mitään kovin ajatuksellista itsessään, niin kuin aineenvaihduntaan osallistuva vesi ei sekään elimistöstä poistuttuaan säilytä ihmisen ruumiin muotoa ja toimintoja.

Kerettiläinen ajatukseni on, että lähivuosina hermoston toiminta opitaan ymmärtämään niin hyvin, että myös tietoisuuden synty ja ajattelun fyysinen perusta voidaan kiistatta osoittaa ja tämä iänikuinen haihattelu jonkin mystisen "sielun" ja tuonpuoleisen perään voidaan jättää kertaheitolla historian romukoppaan ja naureskella myöhemmin, että oltiinpa silloin joskus naiiveja.

Vierailija

Niin. Saattaa tulla yllätys, kun tietoisuus ei taida ollakaan sidottu ruumiiseen.

Toistin muuten tuon ajatuksella sähköpurkaukseen vaikuttamiskokeen. Tulos oli samankaltainen. N. 30 prosenttiin purkauksista pystyi vaikuttamaan. Joskin se on hieman vaikeaa, sillä jos tarkkaavaisuus herpaantuu hetkeksikään, tulos ei ole toivottu. Joltain vähemmän ad-hd tyypiltä saattaisi onnistua paremmin...

Vierailija

tietoisuus on kuin pingispallo suuremman pallon sisällä, ja se puikkelehtii pitkin neuronivirtaa ajatuksesta toiseen kimpoillen "ajatusseinistä" edestakaisin.

Pingispallo vastaa siis sitä ympäristön synnyttämää ärsykettä, joka jossain kohden aivoja käsitellään. Mahdollisesti on useita yhtäaikaisia impulssiketjuja, joiden kokonaisuus tuntuu sinä tietoisuutena jonka tunnemme. Tuota virtausta voi jonkin nerran säädellä, ja meditaatiossa se pyritään hiljentämään, ts. pitämään pingispallo paikallaan.

Reittejä on hirmuinen määrä, ja käsittääkseni tuo mielen virta liikkuu aika nopsaan. ja siis mahdollisesti sivujokia syntyy, ja ne joko tyrehtyvät tai vahvistuvat. Senhän huomaa keskustellessa, kun tulee asiasta kymmenenteen juonteita. Jos alkaa niistä puhua pitää kyetä palauttamaan keskustelu siihen pisteeseen, missä haara syntyi, jotta taas muistaa että mitä piti sanoa. Toinen vaihtoehto on jättää tuo sivujuonne kytemään, mutta se vie osan kuuntelukapasiteetista.

Ja tuo vertaukseni pingispallo on siis todellisuudessa varmaan jokin kolmiulotteisesti ajassa muuttuva sähkökenttä. Eli ei siellä mennä kuin vesi johdossa, vaan enemmänkin sykkien.

Jokin osa aivoissa toimii ikään kuin "kirjastonhoitajana", ja pistää jonkinlaiseen järjestykseen eri hyllyihin asioita, joiden kautta voi vanhat muistot laukaista ja muistaa. Joskus mieleen palauttaminen voi kestää pitkänkin tovin, mutta jos tätä "kirjastonhoitajaa" muistuttelee että etsipäs nyt se oikea kirja eli muistiärsyke, niin se sieltä yleensä jossain vaiheessa pompsahtaa pintaan. Joskus kirjastonhoitaja saattaa turhautua, ja tämän tuntee pakonomaisena tarpeena yrittää muistaa jokin asia, joka ei millään tule mieleen. Eli siellä se hoitaja penkoo hyllyjä ja näyttelee eri kirjoja ja kyselee että oliko se tämä, vai tämä, vai tämä. Yleensä löytyy, joskus ei.

Mietin melkein vuoden erästä olutmerkkiä, jota ei enää suomesta saa, ja se oli auttamatta hukassa mun kirjastossa. Onneks vaimon kirjastonhoitaja löysi sen. Merkki oli Ram Rod.

Itselläni käy usein niin, että muistan viereisen tai läheisen "kirjan". Tässäkin tapauksessa tarjottiin Red Stripeä ja Spitfireä, ja jotain Sterlingin tapaista.

Eli on muisti eli kirjasto, jossa eri kategorioita edustavat hyllyt, ja niiden eri alikategorioita taas hyllyrivit, ja yksittäisiä asioita sitten kirjat. Ja tämä hierarkia voi tietenkin olla mainitsemaani spesifisempikin. eli vaikkapa hyllystö, hylly, hyllyrivi, hyllykolumni, yksittäinen opus, sivu jne.

Entisaikaan kaupattiin kuninkaille muistiteatteria, eräänlaista muistamiskeinoa, jolla tarkoitettiin mielen kuvaamista rakennuksena, jossa on useita eri huoneita, joissa on useita eri esineitä, jotka edustavat eri asioita henkilölle. Tällöin pelkkä kuva jostain huoneesta toimi ikään kuin mind mappina. Pitäisi alkaa rakentaa tuollaista. Olisi varmasti apua.

Olen kovin hajamielinen.

Ajatus värjäytyy myös ruumiin tuottaman tunnelman myötä. On syytä opetella erottamaan tämä tunnetila siitä "järjestä", joka vaan kylmästi liikkuu pitkin ajatusten virtoja. Naisilla tämä tuntuu olevan hivenen hankalampaa toisinaan kuin miehillä. Ainakin ennen kuukautisia.

Vastaa peräsimen rikkoutumista, jolloin virta vie venettä mihin sattuu. Tapahtuu toki miehillekin sitä.

Ja ristiriitaistahan se on oman päänsä sisällä olla. Jos on vaan kylmän analyyttinen, niin elämä ei tunnu miltään. Sitä vaan ikään kuin seuraa sivusta omaa kohtaloaan.

Jos taas on 100% tunteiden vallassa, niin voi sattua kaikenlaista typerää ja elämää hankaloittavaa.

Eläimet ovat jokseenkin paljon enemmän kiinni nykyhetkessä, eli he eivät vaivaa kirjastonhoitajaa niin paljoa kuin ihmiset. Kirjastonhoitajan kumppanina on sitten tämä kirjaston ullakolla asuva runoilija, jota vaivaamalla mennään tulevaisuuteen.

Eli jos lainaan vaikka kristinuskosta analogiaa, niin Pyhän kolmiyhteyden Isä vastaa mielen kirjastonhoitajaa, menneisyyttä ja muistoja, Poika vastaa tulevaisuutta tulkitsevaa runoilijaa, ja Pyhä Henki itseä, sitä, joka kokee nykyistä.

Niin, ja voi sitten taas alkaa tulkitsemaan noita perikristillisesti ja väittää että Isähän on Jumala ja Poika Jeesus ja Pyhä Henki sielu joka menee taivaaseen ja sitä rataa. Siitä vaan. Omahan on elämänne.

Itse yritän keskittyä todellisuuden ja itseni olemukseen ja saada vähän valoa tähän mysteeriin.

Sokeiden joukossa yksisilmäinen on kuningas. Jotta älkää luopuko toivosta te totuutta rakastavat.

Vierailija

"Ainakin ennen kuukautisia Vastaa peräsimen rikkoutumista, jolloin virta vie venettä mihin sattuu."

hyvä vertaus..

Täytyykin seuraavan kerran todeta peräsin rikkoutuneeksi. Saattaa tehota sen kerran, kun Vaimo jää sitä ihmettelemään..

Uusimmat

Suosituimmat