Seuraa 
Viestejä45973

Suomen sotavoiman kantahenkilökunnan runko olivat aluksi jääkärit, saaneet oppinsa Saksan keisarin armeijassa ja palvellen Mannerheimia Suomen punakaartisodassa. Ja oli perustettu reserviupseerikoulu,
kadettikoulu ja kanta-alupseerien Taistelukoulu ja muita kouluja. Vaan mistä saada aluksi sotakorkean tasoista tietoa, kun Saksassakin valta oli vaihtunut Weimarin tasavallaksi ja Versaillesin sopimus esti sieltä solmimasta liikoja yhteyksiä ulkomaihin? Suomikin löysi Ranskan, joka ylpeänä mutta ystäville suopeana voittajana avasi sotaoppilaitoksiinsa pääsyn ulkomaalaisillekin, myös Suomelle. Olihan täältä aiemminkin käyty Pariisissa - oppimassa taidetta. Ranskassa käyntien aika oli presidentti Ståhlbergin ja sotaväen päällikö Vilkaman kauden lopulla ja Relanderin ja Aarne Sihvon kauden alussa. Sittemmin Suomella oli jo oma Sotakorkeakoulunsa.

Ranskan oppien vaikutus paljolta on nähtävissä kuuluun Talvisotaan saakka Suomen sotaopeissa ja -taidossa. Korostettiin taistelijain ammattitaidon merkitystä. Myös tulevassa suuressa sodassa Rankan vakinaine armeija oli korkeaa tasoa, vaikka reserviläisten kaksi kolmannesta ihan matalaa.Yhteistä ylimielisyys alikehittyneiksi katsottuja armeijoita kohtaan. Niinpä Suomessa vielä korjausten jälkeenkin katsottiin, että vihollinen, siis " ryssä", vois keskittää rajalle pahimmillaankin 10 divisioonaa. Alkukeskitys Kannakselle tosin oli suunnilleen sitä vastaava, sen sijaan itärajalle, erityisesti Laatokan Karjalaa kohti, tuli paljon enemmän. Panssarit, niiden nähtiin mönkivän hitaina jalkaväen apuna Ranskassa. Suomen maastossa niillä ei olisi mahdollisuuksia, ja aukeilla syvää uskoa niiden moottorien heikkouteen kuvastivat 1939 ja vielä YH-vaiheen ja sodan aikanakin rakennetut kiviesteet. Saksassahan panssarivoimista tehtiin oma kuin aselajinsa, joka toimi hyökkäysten keihäänkärkinä.

Ilmavoimat ajateltiin maavoimia ja mertakin avustavaksi yhteistoiminta-aselajiksi. Saksassa ilmavoimat, pommikoneet, syöksypommittajat, hävittäjät, tehtiin varsin tehokkaasti taisteluihin vaikuttavaksi voimaksi, osaksi Hitlerin sotakonetta.

Ranskan Maginot-linja. Suomella oli sen vastine - rannnikolla, Utöstä
Koivistolle, osaksi jo Venäjän ajalta, ynnä heikompi jatke Vuokselta Mantsiin Laatokalla, ihan suomalaisten omaa työtä. Kyummeniä 254-millisiä järeitä ja joitakin 305-millisiä, nykyaikaisissa naamioiduissakin linnakkeissaan, vain kasarmit olivat taloja maan pinnalla. Saarille ja niemille oli hyvä rakentaakin, sen sijaan maalla hankaluutena oli pohjaveden läheisyys ja monet pienet joet ja järvet ja suot. Kalustona käytettiin osaksi venäläistä, osaksi kai Britanniasta hankittua. Vielä enemmän 152-millisiä, ja melkoine määrä kevyttä, jopa 1877 mallisia.

Olihan vihollinen tullut Suomeen monta kertaa merelltä: Kaarle-herttua, Pietari Suuri, yritti Kustaan IIInnnenkin aikaan, ja viimeksi saksalainen aseveli punaisten kimppuun. Vuonna 1808 venäläinen kylläkin tuli teitse, mutta sen pysymiseen maassa ratkaisevastikin vaikutti rannikon pysyminen, ja varsinkin Viaporin, sen hallussa.

Kun maalla varustauduttiin heikommin, nimenomaan raskaan kaluston suhteen, se jothtui Ranskan kanssa jaetusta ylimielisyydestä. Kenttätykistö käytössä, vertaan rannikon mahtaviin putkiin: 288 76 millin pitkää ja lyhyttä kanuunaa, 72 122 millin haupitsia, jotenkuten raskaaksi tykistöksi miellettävissä neljässä patteristossa 46 tykkiä. Lisäksi jonkin verran vanhempaa jäykkälavettista kalustoa.

Mitä ei ollut Ranskassa, eikä juuri muuallakaan, paitsi Virossa ja Latviassa, oli suojeluskunnat. Näiden avulla pidettäisiin yllä reseviläistenkin rungon ja varsinkin sen alipäällystön ja päällystön korkeaa tasoa.

Keitähän Tuntemattoman sotilaista oli suojeluskuntalaisia, joutuneena sotaan? Vänrikki Kariluoto, ja huoltoalikersantti Mäkilä. Mäkikän tuki
alikersatti Hietanen. Uskossan luja vaikka ei kovin etevä sotamies Salo.
Myös Rokka ja Suen Tassu, myös Rokan esikuvana mainittu tarkka-ampuja Häyhä. Uusin vielä, kuin seitsemäs veli Eero, Asumaniemi.
Myös Koskela oli voinut liittyä suojeluskuntaan, töissä vierailla paikkakunnilla, innostuneena hiihtämiseen, kuten juoksuun Moreenissa Niemisen Einari. Ainakin oli olla työnjohtaja, tiellä ja/tai uitosssa, olihan koulutettuja mestareita silloin varsin vähän. Miesten käsittelytaito juontui siviilin kokemuksesta, suojeluskunnastakin kenties. Kun Talvisodan jälkeisessä tilanteessa tie- ja varsinkin uittotyöt kävivät vähiin, ulospääsy oli värväytyminen armeijaan.

Sivut

Kommentit (71)

Varsin suuri ei olut alaltaan sinänsä Neuvostoliiton vaatimus 1939, ja vastineeksi kaksin verroin asumatonta korpea. Mutta on piirteellistä Suomen tiukka asenne, pientä myönytystä vain Terijoen seudulla.
Vaadituilla meritukikohta-alueilla ei loppujen lopuksi ollut merisotaan paljoa merkitystä. Stalin meriasioissa oli vielä ennemmän maakrapu kuin Hitler. Häne puuhastelunsa laivastovarusteluissaan lähinnä vain hidastuttivat Neuvostoliiton varusteluteollisuuden kehitystä. Meriväki itse kylläkin oli valiojoukkoa - käytettynä merijalkaväkenä maalla, kuten oli käytetty kansalaissodassakin, siis Venäjän.

Maastrategina Stalin oli varsinainen kettu. Niinpä aluevaatimus Länsi-Kannaksella sekä leikkasi suomalaisten pääpuolustuslinjan että tuli lähelle Viirpurin lahtea, jossa olviat itäisimmäöt vahvat merilinnakkeet. Yhdessä
Suursaaren ja Hangon kanssa muodostui lähtölinja nousta maihin ja edetä Suomen sisäosiin. Tähän ei tosin vielä ollut välineitä, mutta niitä voisi tulla, ja uusi lähtölinja ainakin avasi edullisia asemia myös tulituelle.
Näennäisesti leppeä tarjous siis sisälsi kohdan, jota Suomen ennalta olisi lähes mahdoton hyväksyä. Näin puolin ja toisin oli annettu sotilaille valtakirja asian hoitamiseen. Sodan jälkeenhän oli tilanne sikäli toinen, että Suomella olisi, ja oli, kokenut armeija. Ja myös suurvaltapoliittinen kuvio muuttui huomattavasti. Kuten sen muutos 1944 loppukesästä myös uudelleen ratkaisi Suomen tilanteen tieksi rauhaan.

M-linja maalla murtui helmikun 15. päviään mennessä, ja hitaasti perääntyen taistelut jatkuivat tappioiden 1000 miehen päivävauhtia Kannaksella. Syntipukkina täällä entien sotaväen päällikkö ja silloinen Kannaksen armeijan kometaja Hugo Österman sai erota.

Näyttäisi silti minustakin siltä, että tilanne täälläkään ei ollut " tämän näköinen" ( päämajamestari Airon sanontatapa"). Täydennystä oli saatu, ja tykistöä ulkomailta, lievästi haavoittuneita palannut. Valitus tilanteen kestämättömyydestä tältä osin oli enemmän poliittisille päättäjille:
tehkää rauha, kun vielä voitte. Näinkin maalaisliitosta Niukkanen ja Kekkonen vastustivat ratkaisua Vaan mikä oli varsin paha, oli tilanne Viipurin lahdella. Helmikuun lopulla Timos^enko pääsi länsirannalle, ja varsin nopeasti itärannallekin, vaikka suomalaiset tietysti parhaansa mukaan koettivat estää. Ja oli tulossa peräti 100 000 miestä, ja asemat
Kymijoelle saakka ja sielläkin varsin varustamatta. Syntipukkikin löydettiin, se oli pohjoisesta saapunut Wallenius, ja asioita koetti hoitaa seuraajnasa yleisesikunnan päällikkönäkin Oesch. Viimeisenä valttinaan itse sotamarsalkka päätti lähettää odotusasemiin 14 pataljoonaa vasta 17.2 palvelukseen astuneita vuoden 1920 toisen saapumiserän alokkaita, mukana vapaaehtoisena myös Kalle Päätalo. Suomen Maginot-linjan vastine kuitenkin oli murrettu. Ja tämä on myös pääselitys sille, että
Suomen oli pakko tehdä rauha. Toinen tärkeä selitys, molemmillekin osapuolille, oli tilanteen kehitys odotettavan Saksan Norjan retken takia.
Ja tietenkin myös sotaretki länteen alkaen 10.5 muutti suurpoliittista kuviota myös Suomen osalta, ja Neuvostoliiton.

ArKos itse

Keitähän Tuntemattoman sotilaista oli suojeluskuntalaisia, joutuneena sotaan? Vänrikki Kariluoto, ja huoltoalikersantti Mäkilä. Mäkikän tuki
alikersatti Hietanen. Uskossan luja vaikka ei kovin etevä sotamies Salo.
Myös Rokka ja Suen Tassu, myös Rokan esikuvana mainittu tarkka-ampuja Häyhä. Uusin vielä, kuin seitsemäs veli Eero, Asumaniemi.
Myös Koskela oli voinut liittyä suojeluskuntaan, töissä vierailla paikkakunnilla, innostuneena hiihtämiseen, kuten juoksuun Moreenissa Niemisen Einari. Ainakin oli olla työnjohtaja, tiellä ja/tai uitosssa, olihan koulutettuja mestareita silloin varsin vähän. Miesten käsittelytaito juontui siviilin kokemuksesta, suojeluskunnastakin kenties. Kun Talvisodan jälkeisessä tilanteessa tie- ja varsinkin uittotyöt kävivät vähiin, ulospääsy oli värväytyminen armeijaan.

Tuntemattoman sotilaan Rokan esikuva ei suinkaan ollut Simo Häyhä vaan Viljam Pylkäs.
Toiseksi ranskalaisten Maginot-linjaa ei mielestäni voi verrata mihinkään Suomenlahden rannikolla olleisiin rannikkolinnoituksiin. Suomalaisten "vastine" Maginot-linjalle oli Karjalan kannaksen poikki rakennettu ns. Mannerheim-linja, mikä toimi pääpuolustusasemana Karjalan kannaksella talvisodan aikana. Tämä linnoitettu puolustusasemien ketju ei suinkaan ollut mikään parin kuukauden rakennushanke, vaan se valmistui pitkälti 1920- ja 1930-lukujen kuluessa. Kesällä ja syksyllä 1939 Mannerheim-linja sai vapaaehtoisten linnoitustöiden yhteydessä lopullisen muotonsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Husaari
ArKos itse

Keitähän Tuntemattoman sotilaista oli suojeluskuntalaisia, joutuneena sotaan? Vänrikki Kariluoto, ja huoltoalikersantti Mäkilä. Mäkikän tuki
alikersatti Hietanen. Uskossan luja vaikka ei kovin etevä sotamies Salo.
Myös Rokka ja Suen Tassu, myös Rokan esikuvana mainittu tarkka-ampuja Häyhä. Uusin vielä, kuin seitsemäs veli Eero, Asumaniemi.
Myös Koskela oli voinut liittyä suojeluskuntaan, töissä vierailla paikkakunnilla, innostuneena hiihtämiseen, kuten juoksuun Moreenissa Niemisen Einari. Ainakin oli olla työnjohtaja, tiellä ja/tai uitosssa, olihan koulutettuja mestareita silloin varsin vähän. Miesten käsittelytaito juontui siviilin kokemuksesta, suojeluskunnastakin kenties. Kun Talvisodan jälkeisessä tilanteessa tie- ja varsinkin uittotyöt kävivät vähiin, ulospääsy oli värväytyminen armeijaan.



Tuntemattoman sotilaan Rokan esikuva ei suinkaan ollut Simo Häyhä vaan Viljam Pylkäs.
Toiseksi ranskalaisten Maginot-linjaa ei mielestäni voi verrata mihinkään Suomenlahden rannikolla olleisiin rannikkolinnoituksiin. Suomalaisten "vastine" Maginot-linjalle oli Karjalan kannaksen poikki rakennettu ns. Mannerheim-linja, mikä toimi pääpuolustusasemana Karjalan kannaksella talvisodan aikana. Tämä linnoitettu puolustusasemien ketju ei suinkaan ollut mikään parin kuukauden rakennushanke, vaan se valmistui pitkälti 1920- ja 1930-lukujen kuluessa. Kesällä ja syksyllä 1939 Mannerheim-linja sai vapaaehtoisten linnoitustöiden yhteydessä lopullisen muotonsa.

Henkilön suhteen varmaan olet oikeassa, laitoin tuon Häyhän kalastamaan, kun en muistanut oikeata.

Aseistuksen, työn nykyaikaisuuden, rakenteiden vahvuuden perusteella Maginot-linjaa nimenomaan on verrattava Suomenlahden rannikkolinnoituksiin. Paitsi asuminen maanpäällisissä kasarmeissa, ja niitä tuhoutui Viipurinolahdella. Linnakkeille ei muuten käynyt kuinkaan, mutta niitä oli jätettävä itärannalle peräytyessä.

Kertovat virallisessa sotahistoriassakin, että Mannerheim-linja ei valmistunut koskaan. Taistelut nimittäin tulivat sen luo ennen sen valmistumista, ja jyty voimistui tammikuussa ja kasvoi kovaksi helmikuun alussa. Tehty työ lähes kaikki oli tuohon aikaan enää jo valmiiksi saadun korjaamista.

Mannerheim-linjalla ei juurikaa olut Maginot-linjan tavon omaa aseistusta, vaan kenttäarmeijan divisioona-aseistus.

Taisteluasemat, varsinkin kun routa oli maassa, käsittääkseni hyvin täyttävät vertailun muiden Euroopan linnoitusten kanssa. Semmoisia vahvoja kupuja kuin Maginot- ja Siegfried linjalla puuttui. Mainitun veden läheisyyden takia bunkkeritkin kohosivat usein huomattavan ylös, mikä oli etu vastapuolen raskaalle ja järeälle tykistölle. Sen sijaan
asumisolot olivat lähellä sitä mitä ensimmäisen maailmansodan rintamilla.
Huolto oli takana, ei siis linnakkeissa, ja siitä seurasi melkoiset tappiot hevosille ja hevosmiehille, Suomen armeija menetti Talvisodassa 8000 hevosta, ja lisäkis 4000 lievästi haavoittunutta hoidettiin hevossairaaloissa.

Jos katsotte karttaa, tuo kuulu, virallisesti siis päävastarinta-asema,
oli vain välilinja Suomenlahden ja Laatokan meripuolustuksen välissä.
Suomen päähuoli oli merellä, ja Viipurinlahden kauttahan linja vasta varsinaisesti murtuikin.

Mannerheim-linjan, epävirallisesti ja lehdistölle, taakse rakennettiin
koko ajan uusia linjoja. Vihollinen tavoitti nekin kaikki keskeneräisinä.
Kaikkein valmein maalla olikin välirauhan aikana rakennettu Salpa-linja, jonka osia vieläkin näytetään museonähtävyyksinä.

Kesän ja syksyn vapaaehtoistöissä ei rakennettu ollenkaan mitään taisteluasemia ja korsuja, vaan yksinomaan lohkottiin ja siirrettiin kiviä panssariesteiksi. Osa niistä oli aivan muualla kuin päävastarinta-asemassa. Ne kai märkänä syksynä vajosivat jonkin verran, ja lisäksi oli arvioitu väärin BT-5 ja BT-7 vaunujen moottoriteho, ja ne voivat myös
ponnistaa routaantuneesta maasta. Niillä ei ollut merkittävää estearvoa noille uusimmille vaunuille, vaikkkakin heikosti panssaroiduille.
Piikkilanka moninkertaisina aitoina sen sijaan haittasi jonkin verran, ja niitä esteitä taisteluasemien ja korsujen ohella, kuten myös estekaivantoja, rakennettiin YH-vaiheen aikana odoteltaessa. Lopullisen muotonsa, niin pitkälle kuin päästiin, päävastarinta-asema sai YH-vaiheen aikana.

jaakkoj
Seuraa 
Viestejä76
tiäremiäs
Ei suomalaiset olisi pärjänneet toisessa maailmansodassa jos ei olisi saksalaiset tulleet apuun. Eikä nykyäänkään pärjätä, nato olisi hyvä.

Jep, totuus sattuu.

PS. Ei nato välttämättä, mutta liitto johonkin suuntaan?

tiäremiäs
Ei suomalaiset olisi pärjänneet toisessa maailmansodassa jos ei olisi saksalaiset tulleet apuun. Eikä nykyäänkään pärjätä, nato olisi hyvä.

Täällä Tervolassa on jo Naton nimellä tunnettu varikko, ja tietääkseni
valtuuston ainakin kaksi pääpuoluetta ovat ollet täkäläiseen Natoon lämpimissä suhteissa. Sieltä se pulppuaa nyt vaselistien sankaritekoina
isänmaallisuus.

Sielultaan alikersantti Lehto näyttää varusmiestovereitaan ja luutnantti Lammiotakin vanhemmalta. Hän juttelee kapteeni Kaarnan kanssa kuin lähes vertaisena, ja tämähän on vähintään puolivälissä viittäkymmentä.
Hänellä on myös erittäin kova luonne, ja hän se sopiikin ampumaan vaikeasti haavoittuneena itsensä.

Jos olis ollut kyse runsaan kymmenen vuotta vanhemmasta ajasta, erittäin varmasti Lehdon alkuperä olsi ollut määritettävissä. Juuri tuollaisia olivat järjestyneet lakonmurtajat, Lapuan mellakoijat, ja myös kyyditsijät.
Myös Etsivän Keskupoliisin virkakunta. Tai lain toisella puolen kieltolain ajan pirtuorganisaatiot.

Tuo aika kuitenkin varsinaisesti oli jäänyt taakse, vaikka sen jäänteitä
yhä oli. Sielullisesti aika kuitenkin oli vaikuttanut kasvaneeseen nuoreen väkeen. Alikersantti Lehto ei suinkaan ollut poikkeusilmiö, vaan yksi tyyppi kuten muutkin Tuntemattomassa. Ja enemmän koulutusta saaneena hän olisi voinut olla upseeri, korkeakin, kuten kirjassa eversti Karjulaa verrataan häneen.

Hänellä oli taipumusta noissakin olosisa luoda omaa hoviaan, jonka jäseniä jo olivat Rahikainen ja Määttä. Jotkut toiset elivät, ja pääsivät pitemmälle. Joku joutui rikolliselle puolelle, joku kävi koulua upseeriksi ja kunnostautui. Onhan Lehdon sielu toisen puolen aikuisuuden ohella varsin keskeneräine ja ihan lapsellinenkin.

Tuollaisia muuten oli paljon puna-armeijassa, niitä, jotka eivät olleet varsin poliittisia, mutta sotilaina silti kovaa valioväkeä. Ja myös vastakohta pehmeään Riitaojaan on hyvin tuttu toiselta puolelta.

Tietysti nuo tyypit ovat samalla kirjailijan viimeistelemiä, ja hän vastaa lopputuloksesta. Koskelan kohdalla hahmo kuitenkin on epäuskottavan puutteellinen, joten jouduin siihen puuttumaan.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
uniDP
tiäremiäs
Ei suomalaiset olisi pärjänneet toisessa maailmansodassa jos ei olisi saksalaiset tulleet apuun. Eikä nykyäänkään pärjätä, nato olisi hyvä.



Jep, totuus sattuu.

PS. Ei nato välttämättä, mutta liitto johonkin suuntaan?

Ei siittä sillon vähän sodan jälkeen puhuttu, eikä välttämättä ollu kovin hyväkään puhua. Nykyään siittä on jo vähäsen sentää jo puhutaankin.

Saksalaisten lentolaivueet ovat paras apu mitä suomella annettiin tuollon.

Tai moni kyllä soti omaa sotaansa venäläisiä vastaan, eikä teoriassa ollut suomen apuna. mutta sivussa se suomekin sai apua.

tiäremies ei kyllä nyt puhu ollenkaan niinkuin kuvatunnuksensa Putin, vaikka tämä sanoissaan varsin maltillinen ja varovainen onkin.

Mainitaan tässäkin, että TV-vastaanottimeni sittenkin kotiutui juuri.
Kohta alkavat toisenlaiset ottelut Helsingissä, MM-kisat.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
ArKos itse
tiäremies ei kyllä nyt puhu ollenkaan niinkuin kuvatunnuksensa Putin, vaikka tämä sanoissaan varsin maltillinen ja varovainen onkin.

Mainitaan tässäkin, että TV-vastaanottimeni sittenkin kotiutui juuri.
Kohta alkavat toisenlaiset ottelut Helsingissä, MM-kisat.

Etkä oo radioo kuunnellu, kisat on peruttu kun sataa vettä.

OH
Seuraa 
Viestejä310

"Myös Koskela oli voinut liittyä suojeluskuntaan, töissä vierailla paikkakunnilla, innostuneena hiihtämiseen..."

Eikös Koskela ollut punikin poikia..

Wallenius ryyppäsi itsensä ulos muutamassa päivässä.Yritti muuten vielä päästä jatkosotaan rivimiehenä, mutta ikää oli liikaa.

Ilmavoimia johti koko sotien ajan tykistökenraali Lundqvist, joka luotti italialaisen tykistökenraalin Douhet'n oppeihin.Oppi eli uskomus oli mm. ettei hävittäjillä pystytä torjumaan pommikoneita.Ostimme siis Blenheim -pommittajia ilmavoimille.Ikävää oli että Douhet:n oletus oli jo kumottu Espanjassa.Eversti Lorentz kävi monet kamppailut Lundqvistin kanssa tästä ja muustakin ilmasotaan liittyvästä asiasta.Muistaakseni noihin aikoihin majuri (myöh. kenr.maj.) Magnusson teki lisäksi mm. omalla kustannuksellaan tutustumismatkan Saksaan JG2:een eli ns. Richthofen -laivueeseen ja toi tuoretta oppia pohjoiseen.Nämä kaksi henkilöä ansaitsevat suurimman kunnian siitä että ilmavoimat pärjäsivät loistavasti heikoista lähtökohdista huolimatta jne... eli se oppi oli siis alunperin italiasta lähtöisin

OH
"Myös Koskela oli voinut liittyä suojeluskuntaan, töissä vierailla paikkakunnilla, innostuneena hiihtämiseen..."

Eikös Koskela ollut punikin poikia..

Wallenius ryyppäsi itsensä ulos muutamassa päivässä.Yritti muuten vielä päästä jatkosotaan rivimiehenä, mutta ikää oli liikaa.

Ilmavoimia johti koko sotien ajan tykistökenraali Lundqvist, joka luotti italialaisen tykistökenraalin Douhet'n oppeihin.Oppi eli uskomus oli mm. ettei hävittäjillä pystytä torjumaan pommikoneita.Ostimme siis Blenheim -pommittajia ilmavoimille.Ikävää oli että Douhet:n oletus oli jo kumottu Espanjassa.Eversti Lorentz kävi monet kamppailut Lundqvistin kanssa tästä ja muustakin ilmasotaan liittyvästä asiasta.Muistaakseni noihin aikoihin majuri (myöh. kenr.maj.) Magnusson teki lisäksi mm. omalla kustannuksellaan tutustumismatkan Saksaan JG2:een eli ns. Richthofen -laivueeseen ja toi tuoretta oppia pohjoiseen.Nämä kaksi henkilöä ansaitsevat suurimman kunnian siitä että ilmavoimat pärjäsivät loistavasti heikoista lähtökohdista huolimatta jne... eli se oppi oli siis alunperin italiasta lähtöisin

Minusta Douhet näyttää kyllä ranskalaiselta nimeltä. - Lundqvistin, vai oliko Lundquistin, yläpuolella oli itse Mannerheim, ja mitä oppeja hänellä oli, hän oli puolustusneuvoston puheenjohtaja. Toinen tärkeä henkilö puolustusministeri Niukkanen Maalaisliitosta, jolla oli taipumusta kerätä puolustusasiat omana johtoonsa, vrt. Esko Aho vs. Martti Ahtisaari.
Ja olihan sotaväen päällikkö Östermanillakin vielä jotakin merkitystä.
En sanoisi Suomen ilmavoimien suoritusta jatkosodassakaan silti ihan loistavaksi. Oli maailmassa yleinen tapa kehua omia ilmavoimia.
Jatkosodan alkuun kuitenkin kahteen taitavaan laivueeseen Brewsterit ja Fiatit, ja sodan loppupuolella Me G2, jota lopulla seurasi Me G6.
Neuvostoliiton puolella lukuunottamatta loppua 1944 käytettiin toisarvoista kaluatoa ja lentäjistöä, ja suomalaisten suoritukset on nähtävä tätäkin vasten.

Blenheimit olivat puoliksi tiedustelukoneita ja niitä käytettiinkin paljon tiedusteluun. Kun toimintamatka oli parituhatta km, Immolasta, jossa ne olivat rauhan aikna, olisi voinut käväistä Moskovaakin katsomassa.
Tässäkin yksiis seikka Talvisodan taustaan. BLt olivat Talvisodan aikaan
yleisesti varsin nopeita, mutta pommitustehtäviin tai hävittäjän päästessä yllättämään arkoja, ja kato olikin melko suuri.

Walleniusta muistuttaa Linnan Pentinkulma-eepoksessa pappilan Ilmari.

Punikin poika, mutta siviilissä pikkupomo, varsinkin uitto sopii hyvin, ja sitten sodassa kk-joukkueen pomo, joka lopulla saa vastuulleen sen, mitä pataljoonasta oli vielä jäljellä. Tuntemattomassa Koskela kaatuu tuhotessaan panssarivaunua, mutta Pentinkulmaeepoksen elokuvasovituksessa miinaan. Olisi kai psv lisännut kuluja, tai sopivaa
mööpeliä ei Puolustusvoimilla enää ollut ajokunnossa.

Koskelan taustan laajennus on minun, koska Linnan ei ole uskottava, ei
syrjäisessä maalastalossa itsellään juuir kasva johtamisen luonnonlahjakkuuksia. Tuolliasta varsin lähellä olevia ujiton kymppejä sentää olen nähnyt työttömyyspalveluni aikan, vaikka itse en ole ollut uitossa, on se sen verran rankkaa hommaa. Tai oli, ei Kemijoella enää vuosiin ole ollu uittoa. Uittopomon hommaan kuului myös itse tarpeen vaatiessa toimia ihan etumaisena työmiehenä. Jos työkunto putosi,
silloin oli menossa myös kympin paikka. Aika usein uiton kympit olivat juopottelevia, ja tältäkin kannalta Tuntemattoman kohtaus kuin kuuluu asiaan.

Myös Wolf Halstilla sattui Rovaniemelläö asemasotavaiheen aikaan saksalaisten kanssa vastaava kohtaus. Hänetkin kuljetettiin majoituspaikkaansa seuraavaksi.

OH
Seuraa 
Viestejä310

"En sanoisi Suomen ilmavoimien suoritusta jatkosodassakaan silti ihan loistavaksi. Oli maailmassa yleinen tapa kehua omia ilmavoimia. "

Millään toisella maalla ei ole esittää vastaavia lukuja kuin Ilmavoimillamme.Miksi siis ei voi sanoa?

Blenheimit olivat moderneja ja kauppaa tehtäessä (-36) erittäin nopeita, jopa hävittäjille.Samalla ne olivat erittäin kalliita, samalla hinnalla olisimme saaneet ainakin 3 laivuetta moderneja hävittäjiä.Sodan lähestyessä siihen ei enää ollut mahdollisuutta vaikka rahaa olisi ollut, koneita oli jo vaikea saada kaikkien varustautuessa sotaan.Päädyttiin Fokkereihin, osaksi siksi että niitä yleensä saatiin. Tiedustelua varten olisimme voineet hankkia lisäksi omat koneet.Lorentz oli sitä mieltä että pommittajia ei saada tarpeeksi että niillä olisi strategista merkitystä (ja oli oikeassa).
Tarkennuksena Lorentz ja Magnusson olivat hävittäjävoimien kehittäjiä ja uudistajia.

"Neuvostoliiton puolella lukuunottamatta loppua 1944 käytettiin toisarvoista kaluatoa ja lentäjistöä, ja suomalaisten suoritukset on nähtävä tätäkin vasten. "

Tämä on yleinen harhaluulo.Vuonna -42 venäläisten kalusto oli jo parempaa kuin meillä ja sitä ennen suunnilleen tasavertaista.Lentäjät olivat myöskin lentotaidoiltaan hyviä, ilmasodan taktiikka ja ampumataito vaan ei ollut samalla tasolla kuin meillä.Etenkin itämerenlaivaston ilmavoimat oli paha vastus.Taktiikkakin kehittyi ja pitää ottaa huomioon että venäläiset operoivat täysin ylivertaisella määrällä kalustoa.Tähän pyrittiin vastaamaan hävittäjien keskitetyllä käytöllä.

"Koskelan taustan laajennus on minun, koska Linnan ei ole uskottava, ei
syrjäisessä maalastalossa itsellään juuir kasva johtamisen.."

Laajennus?punikinpojasta suojeluskuntalaiseksi...

Tuntematon julkaistiin syksyllä 1954. Sen teilaaminen Hesarissa saattoi olla taktinen, juuri se pani alulle sen levikin. Isäni, joka ei kyllä ollut poliittinen henkilö eikä kirjoitellut, mutta lueskeli sentään niitä näitä, sanoi, että se oli aika isänmaallinen kirja. Niinkuin olikin ja on. Se kylläkin kumosi kypäräpäistä yltiö- ja satukuvaa, mutta niin myös vasemman laidan sekä ääveeläisiä että myös reaalisia käsityksiä. Se yhdensi Suomen kansaa porvariseen järjestelmään ja sen käymään sotaan. Vaikkakin siinä ymmärretään Yrjö Lahtistakin, se toteutti varsinaisesti sosdemilaisia ja maalaisliittolaisiakin päämääriä. Ja se oli kuvausta aseveljien taistelusta.

Joitan hajaääniä lukuunottamatta kirjan sekä realismi että myrkky
nielaistiin vasemmalla, innostuneina tietenkin siitä, että kiihkoisin kypärämaailma kumottiin. Kun elokuaa käytiin tekemään, Edvin Laine, ja Lehtona Åke Lindman myös, johan alkoi poruakin ja kun se valmistui.
" Neuvostoihmisten" asuminen ei suinkaan ollut ollut niin kurjaa kuin kuvassa näkyi. Neuvostomaassa oli työkansalla hyvät olot, tässä kyllä
oli tehty ihan emämunaus. - Semmoinen käsitys oli ollut pulavuosien ja Lapuna aikoihin monilla erityisesti kaupungeista sinne lähteneillä. Tästä käsityksestä oli sen puolen turvallisuusväellä puolestaan oma käsityksensä. Moni lähtenyt oli joutunut Suuren vihan aikana maalliseksi olettamastaan paratiisista taivaalliseen.

Kirjan henkilöt ovat tyyppikuvia, joten ei niiden lajit kuolleet, vaikka
edustamia henkilöitä kaatui, jo kohtalaisen lukumääränkin täyttämiseksi.
Moni Lahtinen jatkoi sodan jälkeen luottamusmiehenä. Korkein kai sitä lajia Rakennusliiton puheenjohtaja ja jonkin Aikaa SKPnkin puheenjohtaja
Aarne Saarinen. Kariluotoja palasi siviiliin opiskelemaan, Lammiot, Sinkkoset, Korsumäet ja Sarastiet jatkoivat armeijassa eläkkeelle asti,
Hietanen ja Salo tiloilleen ja Maalaisliittoon, Määttä sai ehkä asutustilan, jolt kereksi vielä muuttaa Ruotsiin, joskus Helsinkiin
Sihvonen tohautteli jossakin, Riitaoja uskon tai vasemmistouskon puolella, Vanhala asiat rauhallisen iloisesti ottavana duunarina. Lehto ehkä nousi liike-elämään tai putosi alamaailmaan, voi ruveta poliisiksikin tai armeijaan, tai rauhoittua ihan vain duunariksi ja perheen perustajaksi.

Moni Koskelan Vilhokin kotiutui, osa jälleen pikkupomoksi, kun työllisyys oli melko hyvä, uitoissa ja myös rakentamisessa. Osa jatkoi ihan duunareinakin. Ja nämähän olivat ihan niitä, jotka ylläpitivät sosiaalidemokratiaa asevelisosialisteina, kun vanhojen Jannekivivuorten voima ei kaikkialle riittänyt ja Väinö Tanner itse oli pantu säilöön.
Mitäs niitä olikana, mm. Varjonen, Leskien, Simonen, Skog, Pitsinki jne.
Joutivat sitten välillä riitaanakin keskenään, kun Tannerkin oli taas vapaalla ja pelottavakin Stalin kuollut. Mauno Koivisto näistä nousi korkeimmalle. toki vasta sodan aikana palvelukseen joutunut ja
korpraali, mutta kaukopartiossa, ja turkulaisena vilkkaampi kuin Ville Vaitelias Tuntemattomassa.

Talvisodan aikana otettiin koulutukseen ja sotaan, useimmat vasta jatkosotaan, myös nostoväen ikäluokkia 1895 asti. Näin olisi PK-eepoksessa ollut mahdollista lähettää myös Kankaanpään Elias palvelukseen ja sotaan, josta olisi seuranut vaikka ihna oma tarinansa.
Tämä kyllä olis ollut likkumista vaarallisella alueella. Laurilan Anttoossa ääveet tunnistivat omaa kuvaansa jo. Samoin arka aihe olisi ollut
pikkupomo ja asevelisosialisti, ihan Rautajärven aseveli, Vilho Koskela.
Tämähän olisi äärivasemmlla ollut ihan väärä kuva punikkien jopa päällikön pojasta, aatteen kehityksestä ja OIKEASTA TYÖLÄISESTÄ.

OH
"En sanoisi Suomen ilmavoimien suoritusta jatkosodassakaan silti ihan loistavaksi. Oli maailmassa yleinen tapa kehua omia ilmavoimia. "

Millään toisella maalla ei ole esittää vastaavia lukuja kuin Ilmavoimillamme.Miksi siis ei voi sanoa?

Blenheimit olivat moderneja ja kauppaa tehtäessä (-36) erittäin nopeita, jopa hävittäjille.Samalla ne olivat erittäin kalliita, samalla hinnalla olisimme saaneet ainakin 3 laivuetta moderneja hävittäjiä.Sodan lähestyessä siihen ei enää ollut mahdollisuutta vaikka rahaa olisi ollut, koneita oli jo vaikea saada kaikkien varustautuessa sotaan.Päädyttiin Fokkereihin, osaksi siksi että niitä yleensä saatiin. Tiedustelua varten olisimme voineet hankkia lisäksi omat koneet.Lorentz oli sitä mieltä että pommittajia ei saada tarpeeksi että niillä olisi strategista merkitystä (ja oli oikeassa).
Tarkennuksena Lorentz ja Magnusson olivat hävittäjävoimien kehittäjiä ja uudistajia.

"Neuvostoliiton puolella lukuunottamatta loppua 1944 käytettiin toisarvoista kaluatoa ja lentäjistöä, ja suomalaisten suoritukset on nähtävä tätäkin vasten. "

Tämä on yleinen harhaluulo.Vuonna -42 venäläisten kalusto oli jo parempaa kuin meillä ja sitä ennen suunnilleen tasavertaista.Lentäjät olivat myöskin lentotaidoiltaan hyviä, ilmasodan taktiikka ja ampumataito vaan ei ollut samalla tasolla kuin meillä.Etenkin itämerenlaivaston ilmavoimat oli paha vastus.Taktiikkakin kehittyi ja pitää ottaa huomioon että venäläiset operoivat täysin ylivertaisella määrällä kalustoa.Tähän pyrittiin vastaamaan hävittäjien keskitetyllä käytöllä.

"Koskelan taustan laajennus on minun, koska Linnan ei ole uskottava, ei
syrjäisessä maalastalossa itsellään juuir kasva johtamisen.."

Laajennus?punikinpojasta suojeluskuntalaiseksi...

Sinänsä puhut Blenheimeista samaa asiaa kuin minä. Ostopäätös
muistkaakseni kyllä tehtiin 1937 Britannian ilmailunäyttelun jälkeen.Tätä ennn oli jos FR-hävittäjienm osto- ja valmistamispäätös tehty ja ensimmäiset seitsemän jo tulossa Hollannista. Näitä yhteensä 42n jälkeen hiukan muunnettuina tehtiin vielä 50 jatkosodan kynnyksellä. Silloin hävittäjävoimien lennettävä vahvuus oli viisi laivuetta ja 155 konetta.
Ensimmäisten 18 Blenheimin etu oli siinä, että niitä saatiin jos Talvisodan aikana 24 lisää ( pari putosi matkalla) ja jatkosodan aikana valmistettiin kotimaassa vielä kymmeniä lisää.

Neuvostoliitossakin sodan aikana omaksuttiin saksalainen käsitys ilmavoimien toimimisesta vahvana omana taisteluvoimanaan. Kun Suomea vastaan ei operoitu ennen kesää 1944, ei tänne tarvittu
uutta kalustoakaan, eikä joutanut. Suomen puolellahan vallitsi täsäskin laskukausi, kun jatkoosdan alussa uudet koneet kuluivat. Vuoden
1943 keväästä, kun oli Stalingradin taistelu käyty, Saksa alkaa luovuttaa omia varsinkin hävittäjiään, joille täällä oli taitavat käyttäjät. Me G -malleja saapui 159, ynä kaksi putotsi matkalla. Ainakin yksi suomalainen lentäjä pudotettiin tutustumistaistelusssan Berliinin taivaalla.

Lukujako. Mm. Neuvostoliitto kertoi tuhonneensa 71 000 fasistisen Saksan lentokonetta. USAn lukuilmoitus tuotannosta 1944 100 000 lentokonetta.
Mm. nelimoottorisia yli 20 000, näistä muutama tuhat Superfortresseja
B-29. Niitä käytettiin vain Japanin sodassa, ja kaksi niistä pudotti myös ensimmäiset atomipommit Japaniin. Myös Britannia valmisti 16 000
nelimoottorista, ja lisäksi Kanada kai 400.

USAssa loistavana taistelusaavutuksena kerrotaan Mariaanien kalkkunjajahdista kesäkuussa 1944. Japanislaiset lensivät tällöin vielä jokseenkin samoilla koneilla kuin sodan alussa, ja monen lentäjän koulutus oli keskeneräinen, ja vanhempia paljon kaatunut. Ja maihinnousua samaan aikaan Eurooppaan tuki 10 500 taistelukonetta,
USAn ja Britannian, ja näistä 3500 oli nelimoottorisia pommikoneita.
Neuvostoliiton ilmavoimien taisteluvahvuudeksi Euroopassa sodan lopulla ilmoitetaan 14 500 lentokonetta.

OH
Seuraa 
Viestejä310

Vuoden 36 alkupuolella neuvoteltiin sopimus 18 Blenheimin ostosta.Sopimus allekirjoitettiin lokakuussa -36.
FR:t tilattiin 18.11 1936.

Saimme 30kpl Bf 109 G2:a maaliskuusta -43 eteenpäin.Sopimuksessa Saksa lupasi korvata taistelussa tuhoutuneet.Vuotta myöhemmin saimme 30kpl G6:a.19.6 -44 eteenpäin tuli koneita jo enemmän.

Luvut kannattaa suhteuttaa ja pitää mielessä kaluston määrä ja sillä saavutettu tulos.Entä jos 30 Fr:n tilalla olisi ollut 100 modernia hävittäjää talvisodan alussa?Ei olisi ollut pommikoneilla asiaa taivaallemme.Fokkerit eivät saaneet NL:n pommikoneita kiinni kuin korkeusetu hyväksi käyttäen.

OH
Vuoden 36 alkupuolella neuvoteltiin sopimus 18 Blenheimin ostosta.Sopimus allekirjoitettiin lokakuussa -36.
FR:t tilattiin 18.11 1936.

Saimme 30kpl Bf 109 G2:a maaliskuusta -43 eteenpäin.Sopimuksessa Saksa lupasi korvata taistelussa tuhoutuneet.Vuotta myöhemmin saimme 30kpl G6:a.19.6 -44 eteenpäin tuli koneita jo enemmän.

Luvut kannattaa suhteuttaa ja pitää mielessä kaluston määrä ja sillä saavutettu tulos.Entä jos 30 Fr:n tilalla olisi ollut 100 modernia hävittäjää talvisodan alussa?Ei olisi ollut pommikoneilla asiaa taivaallemme.Fokkerit eivät saaneet NL:n pommikoneita kiinni kuin korkeusetu hyväksi käyttäen.

On myönnettävä, että asia on suunnilleen noin, vaikka en omaakaan siihen mitään isänmaallista innostusta.

Noita moderneja hävittäjiä ei vain ollut mistään saatavissa. Noista FRstäkin ensimmäiset seitsemän tulivat 1937 syksyllä, ja valmistus kotimaassa alkoi 1938 alussa. Saksa tarvitsi tuolloin omat uudet koneensä Göringin ilmavoimille, Espanjan sotaan osallistutttiin pääasiassa vanhentuneella kalustolla. USAsta olisi saatu hävittäjiä Curtiss
Hawk, niitäkin tuli Ranskasta saadusta sotasaalista jatkosodan alkaessa, mutta ei ne olleet uudenaikaisia. Brewsterit tulivat esille joulukuussa 1939, ja päätös niistä syntyi kyllä nopeasti, mutta kuljetus, kokoaminen Trollhättanissa ja lentäminen vei aikaa huhtikuulle 1940. Ne saatiin siitäkin syystä, että ne olivat liian arkoja laivaston rajun palveluun, toista äärimmäisyyttä USAssa edustivat vuoden 1941 vahvasti panssaroidut Wildcatit, siihen aikaan vain Stormovikeissä Il-2 oli vielä vahvempi panssari. Fiatit tulivat maahan Talvisodan lopulla ja 23 jo lensikin.

Neuvostoliitto väläytteli 1939 myös huomattavaa sotatarvikkeiden myyntiä Suomelle, edellyttäen tietenkin, että poliittsista seikoista päästäsiiin ensin sopimuksiin. Ja on niin, että hävittäjät I-153 Tsaika
ja I-16 bis, suomalaisille sitten Siipiorava, olisivat olleet ainoat mahdolliset heti saatavissa olevat uudenaikaiset hävittäjät. Edellinen oli yhtä nopea kuin FR mutta kaksitasona erittäin ketterä. Jälkimmäinen oli FRää huomattavasti nopeampi, lähes yhtä nopea kuin saksalaisten
Me 109 D, mutta taisteluominaiuudet muuten huonot. Juuri nämä koneet
turvasivat Z^ukoville ilmaylivoiman Halhin-joen taisteluissa. Ne kumminkin olivat sen laatuisia koneita, että olivat jo 1941 sodan alkaessa melko vanhentuneita. Silti viritetyin moottorein Tsaikat taistelivat suomalaisten Me 109 G2 hävittäjiä vastaan 1943. Tappiot kyllä olivat koneiden määrään nähden suuret, mutt ammutiin alas muutama suomalaistenkin hävittäjä.

Perusasiaksi tässä tulee se, että täällä melkoisesti suurvaltaa vouhottaneessa Suomessa ei ollut omaa uudenaikaista suurvallan tarvitsemaa lentokoneteollisuutta, kuten ei voitu valmistaa edes kevyttä kenttätykistöä, ja varsn vähän pst-tykkejä ja edes keskiraskasta it-tykistöäkään. Suomella olisivat olleet modernit hävittäjänsä ja syöksypommittajiakin, jos se olisi valmistanut ne itse. " Suomen mies - - -
äläkä koskaan luota vieraaseen apuun".

Olen minäkin laskeskellut tuota hävittäjien tarvetta, ihan vain sota-asiana, ilman Isänmaan puolustamisen innostusta. Esim. näin: helmikuulle tultaessa 70 uudenaikaista hävittäjää, nopeus 540 km/h eli suunnileen Spitfiren tai hävittäjien Me 109 E ja F, neljä 12.7 mmn konekivääriä.
Lisäkis 20 lähes uudenaikaista hävittäjää, ja vielä 20 kaksitasoa,
tasoltaa Gloster Gladiatoreja. Malli on muunelmaa siitä, miten Britannia järjesti omaa lentokonetuotantoaan. Lisäksi 45 kaksimoottorista syöksypommitajaa, kuin Pe-2, mutta lujempia, ynnä lisäksi
parikymmentä uudenaikaista hävittäjistä ja pommareista muunnettua tiedustelukonetta. Maalla seitsemän uudesti varustettua tuoreimmista ikäluokista perustettua liikkumiskykyistä iskudivisioonaa.

Tähän sotaan kuitenkin Stalinilla ja komentajallaan Timoshenkolla oli Suomene nähden rajattomat määrä jalkaväkeäkin, ensi vaiheen jälkeen iskukykyistäkin, ja ennen muuta mahtava tykistö. Tätä sotaa ei Suomi, kuten ei jatkosotaakaan, voinut voittaa, korkeintaan voi saada aikaan
kohtuullisen lähes tasapelin. Voimasuhteet oli Suomessa arvioitu ihan väärin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat