Tunnereaktio... tyydytys.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Toiminnan lähtökohtana on sisäinen pyrkimys, mielihyvän, nautinnon tavoittelu.
Mitä sitten tavoittelemmekin, aina on lähtökohta tyydytyksen saaminen.

Tunnereaktio myös aina tulee, ihmismielen on aina saatava reaktio, tunnereaktio.

Ulkoisen tavoitteluun on siis aina sisäiset syyt.

Sivut

Kommentit (42)

Vierailija

Niin tavoitellaan sitten, rikkautta, rakkautta, tietoa, valtaa, tai mitä hyvänsä aineellista, on aina sisäisen tyydytyksen saaminen lähtökohta.

Sisäinen voittaa aina ulkoisen, ja sisäinen pyrkimys tekee mielen aktiiviseksi.

Halu voidaan kyllä myös hylätä, mutta se lienee harvinaista, joten ihminen taitaa olla aina halujensa orja.

Vierailija
Mestariampuja PiPi
Ilman halua ei toimi. Jos kaikki on "pakkopullaa" ei jaksa elää.

Tässä tilanteessa huumeet voivat toimia korvikkeena. Mitä sitä turhaan kaikkia noita välivaiheita kokemaan kun tyydytyksen voi saada suoraan verenkierron kautta aivoihin.

ps. itse en käytä huumeita.

Vierailija

Arki onkin usein pakkopullaa. Mielen sisäisestä pyrkimyksestä kuitenkin: voiko mieli olla pyrkimättä, ja vain tyytyä olemaan tietoinen?

Halu toki on olemassa, ja sen saa aikaan menneen kokemuksen, mielihyvän, uudelleen kokemisen halu.

Muistamme mielihyvän, ja pyrimme saavuttamaan sen aina uudelleen.

Vierailija

Arki ei ole pakkopullaa, jos sinulla on riittävät taloudelliset resussit elää elämääsi, eli et joudu elämään velaksi ja voit rakentaa arkesi näköiseksesi.

Arki, mitä se itse kullekkin on, on itseasiassa ihanaa.

NallePuh
Seuraa 
Viestejä1151
Liittynyt19.7.2007
Mestariampuja PiPi
Arki ei ole pakkopullaa, jos sinulla on riittävät taloudelliset resussit elää elämääsi, eli et joudu elämään velaksi ja voit rakentaa arkesi näköiseksesi.

Arki, mitä se itse kullekkin on, on itseasiassa ihanaa.

Joo, ja aika kuluu paljon hitaammin kun elämä tuntuu pakkopullalta. Kun ajattelee positiivisesti ja osaa ottaa hyödyn irti aina siitä hetkestä niin sellaista on paras elämä. Aika kuluu ripakasti ja eipä elämä tunnu pakkopullaltakaan. Tosin työtä ei kyllä kiinnostaisi tehdä..vie aikaa..

Olen fiksu ja älykäs!

Vierailija

Niinpä niin arkena on useinkin kaikenlaisia töitä joita teemme, joko ansion tai muun syyn takia, tuota usein pidetään sinä pakkopullana.

Tarkoitukseni oli kuitenkin kiinnittää huomiota, mielen pyrkimykseen, tavoitteluun, mielihyvän saamiseen.

Voiko mieli olla tavoittelematta nautintoa, tyydytystä?

Vierailija

Sitten kun sitä "arkea" ei ole, huomaa, että kuinka onnellisia ne ihmiset, jotka puurtavat "arkisia" asioita. Kotityöt, ihana tehdä kun on koti, kotityö ja fiilis tehdä. - Tiedän sen, sillä minulla ei ollut arkea moneen vuoteen sen jälkeen kun lapseni otettiin huostaan. Oli vain aika, joka kului pirun hitaasti ja kivuliaasti. -

Mutta tottakai ihminen tarvii mielihyvää, monenlaista. Muutenhan elämä ei olisi nautinto.

Vierailija
soppaj
Mestariampuja PiPi
Ilman halua ei toimi. Jos kaikki on "pakkopullaa" ei jaksa elää.




Tässä tilanteessa huumeet voivat toimia korvikkeena. Mitä sitä turhaan kaikkia noita välivaiheita kokemaan kun tyydytyksen voi saada suoraan verenkierron kautta aivoihin.

ps. itse en käytä huumeita.

Onko näin? Tuoko huumeet mielihyvän - tyydytyksen?

Vierailija
henkka
Niin tavoitellaan sitten, rikkautta, rakkautta, tietoa, valtaa, tai mitä hyvänsä aineellista, on aina sisäisen tyydytyksen saaminen lähtökohta.

Sisäinen voittaa aina ulkoisen, ja sisäinen pyrkimys tekee mielen aktiiviseksi.

Halu voidaan kyllä myös hylätä, mutta se lienee harvinaista, joten ihminen taitaa olla aina halujensa orja.

Halujensa orja? Minä yleensä sanon että ihminen on tunteittensa orja. Tunteista ne halut herää. Jos esim. joku näkee naapurillaan upean kalliin auton, niin tulee tunne että mistä sai auton, miten on varaa, mitä se tuolla autolla tekee ja niin edelleen. Lopulta iskee kateus mieleen ja alkaa haluta itselleen myös kallista autoa.
Tämä oli yksi helppo esimerkki.

Sisäinen ja ulkoinen? Mitä tarkoitat ulkoisella?

Kyllä ihmiset voi hylätä halujaan. Se ei tietenkään ole helppoa. Kun niitä haluja on niin paljon että kaikista haluistamme emme ole edes tietoisia, jotta silloin on vaikea luopua jos ei ole tietoinen että se tai se on haluamista. Tunteitteittemme tuottamaa haluamista.

Vierailija

Henkka kirjoitti: Tunnereaktio myös aina tulee, ihmismielen on aina saatava reaktio, tunnereaktio.

Mielen kuolema on viisauden alku. Ei mieltä, ei huolta.... joten sanokaa mielen ohjaiuksellenne hyvästi, voitte valita näytelmässänne minkä tahansa tunteen ruumistanne ja mieltänne viihdyttääksenne. Henkeä nuo tunteet eivät liikuta. Niin miksi siis mieli ja ruumis valitsee surun, huolen, kärsimyksen, vihan, pelon, inhon, vitututuksen ....kun on vain rakkaus. Lyökää sitä mieltänne lekalla, kunnes se hajoaa *illun päreiksi, ei ole mitään pelättävää. Ruumistaan ei kannata silpoa, ellei halua, että henki lähtee kuolleesta ruumiistanne.

Hengellä, tietoisuudella on vain olen tunto, kieleni ei taivu asiaa muutoin kuvaamaan. Sanatonta tietoa siis sekin, lopulta se murskaa sinunkin pikku mielesi. Muisteleppa vaan kuinka monta mieltä ja ruumista mahtuu omaankin elämääsi, mikä nykyisessä mielessä viehättää, haistata sillekin paska, sillä se on kusetusta, mielesi oma, näppärä pikku harha. Vankila.

Henkeä sinun tai minun tylsä mieleni ei pysty tyydyttämään, hengelle sinä tai minä olemme kuin lapsi kehdossa, huutaa pää punaisena ruokaa ja juomaa, kuumaa, kylmää, väsymystä, läheisyyttä, tissiä... mutta lopulta me kaikki opimme myös pyyhkimään omat perseemme, ja huomaamme kuka se kaikkea haluava pelle oli. Eikä henki ole pelle.

"Minun" toiminnan lähtökohta on palvella henkeä, se ei tuota aina mielen ja ruumiin nautintoja, mutta "minä" kyllä kestän sen, ja jos en kestä, joku muu "minä" jatkaa....

Mieli on palvelija, ei palveltava.

T: Soturi yhteisen henkemme puolesta....

Vierailija

Niin eikö halu juuri kohdistu, tunnereaktioon.
Jotain ulkoista haluamalla, saadaan sisäinen reaktio, tyydytys.

Saatan haluta, vaikkapa uuden auton, tai sitten jotain henkistä asiaa, tietoa taitoa, kaiken sen lähtökohtana on kuitenkin sisäinen pyrkimys, mielihyvän tavoittelu.

Ihminen on nimenomaan halujensa orja, tunneaistimusta halutaan.

Halu syntyy menneistä kokemuksista, tunnereaktioista. Tavoittelemme mielihyvää tuoneita asioita.

Vierailija

Mieli on todellakin palvelija, mutta se on alkanut isännäksi.

Henki ei tarvitse meidän palveluksiamme, mitäpä se niillä tekisi?

Mielen tehtävä on ymmärtää itsensä, ei muuta, mitä hyvänsä siihen lisäämme, on se vain "minän" vahvistamista.

Niin henki on kyllä yhteinen, mieli sisältöinen on eriyttävä.

Koska mieli sisältöineen, siis kokemus on se joka on jotain mieltä, niin sanalliset päätelmät käydään aina mielipiteiden avulla, mikä sekin on hyvä ymmärtää.

Kokemisesta erillistä kokijaa ei ole olemassa.

Vierailija
Mieli on todellakin palvelija, mutta se on alkanut isännäksi.

Myös mieli palvelee elämää. Ilman sitä, ihminen ei olisi huumorintajuinen olento.

Vierailija

Kun mielen sisällöstä tulee aukroriteetti, niin se menettää myös vapautensa.
Koetun tullessa tärkeämmäksi kuin kokeminen, ei enään vaivauduta asioiden katsomiseen, ennakkoluulottomasti, ilman menneisyyden painolastia.

Muisti, mieli on toki välttämätön, mutta sen laittaminen oikeaan asemaan ihmisen elämässä, antaa vapauden uuden ymmärtämiseen.

Mieli pyrkii aina sulattamaan uuden entisen mukaiseksi, kokemus kyllä laajenee, mutta ymmärrys ei kasva.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat