Kuolemisesta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Biscuitin mukaan, elämässä on kaksi varmaa, kuolema ja verot.
Onko näillä palstoilla muita kuoleman jo kokeneita?
Itse kuolin viime talvena sydäninfarktiin, saivat kuitenkin elvytettyä. Jäähdytyshoito ja sen jälkeen kaksi viikkoa täysin tajuttomana, muistikatkos samalta ajalta. Pään kuvantamisessa alkuun turvotusta vasemmalla puolen, ei pysyviä vaurioita todettavissa kontrollikuvassa, neuropsykologin testauksessa pitkien numerosarjojen muistaminen hiukan heikentynyt, muuten ei merkkejä aivovaurioista. Sydäninfarktin jälkeen tosin nopea väsähtäminen edelleen.
En muista mitään valotunneleita tai enkelten soittoa, taivaita tai helvettejä, kuten kirjoissa kerrotaan. Sen sijaan, vähän ennen, kun teholla heräsin, muistan hirmuisen kylmyyden pimeyden keskellä, ikään kuin veri kiehuisi ratisemalla ja keuhkoja polttaa. Sitten näkymä syvyyteen planeetalle (maa?), jossa valon ja pimeän raja, jota kohti pyörre alkoi viemään.
Seuraava tunne taas tukehtumisesta, uin veden alla ja näin valon vedenpinnassa, jota kohti yritin päästä - ilmeisesti ottivat silloin hengitysputken pois.
Tämän jälkeen painajaisia - näistä ovat kertoneet muutkin nukutuksesta heränneet, kauhuleffat ovat pikku pipareita näiden painajaisten rinnalla - ehkäpä kirjoitan joitakin novelleja niistä.
Kertokaapa kokemuksistanne.

Kommentit (9)

Vierailija

Olet ensimmäinen ihminen jolta olen kuullut kuoleman hetkistä. Mielenkiintoinen aihe, jään innolla seuraamaan! Jos noita novelleja kirjoitat, niin pistäppä linkkiä jos nettiin niitä laitat.

Vierailija

Minä olen kuollut, minun sydämeni ei ole pysähtynyt, mutta mieleni on kuollut, monta monituisen kertaa. Rakas ystävä kaikella on tarkoituksensa, näkemäsi ja kokemasi ei ole sattumaa. Kuolema on tietoisuudelle vitsi, olet henki, et ole painajaisia luova mielesi, etkä ruumis, joten... tulit takaisin vain opiskelemaan itsestäsi lisää, ehkä kertomaan muillekin kun saat varmuuden itsestäsi, lievittämään kärsimystä ympärilläsi. Ei ole itseä parempaa opettajaa, hiljenny kuuntelemaan mieluummin itseäsi, kuin kuvittellista "minua".

Hieman sanojen symboliikkaa...
Jos olet usva löydä jumala sisältäsi...siihen et silti tarvitse kirkkoa, tai edes nimitystä jumala, rukoilu/toivominen hengeltä ei ole pahasta, sillä toivomukset tuppaavat toteutumaan. Pyydä vaikka kertomaan miten pääset eroon painajaisista ja voit saada seuraavana yönä vastauksen.
Jos olet tavis, henkesi on tietoisuutesi. Eikä se kuole. Vain mieli ja ruumis muuttuu, ja lopulta kuolee. Niitä saa kyllä uusia, niinkuin rautakaupasta nauloja.
Kuolemassa henkesi vain jättää ruumin ja mielen, ei sen vakavampaa.
Vaikka olet hengissä nyt, olisi parempi tuntea olevansa hengessä nyt, sillä henki sinä olet, muu on mielen harhaa, tunne itsesi, löydä itsesi...henkesi tietää ja on nähnyt senkin, mitä mielesi ei koskaan voi muistaa tai sanoiksi pukea, rakkaus on aika lähellä totuutta, kaikki tapahtuu ajallaan juuri niinkuin pitääkin. ... opi painajaisistasi, näyistä, oudoista sattumista... valvetilastasikin, huomaat pian, sekin on vain unta. Silti ei ole mitään pelättävää... sinua rakastetaan...

Vierailija

Enää en näe painajaisia, vaan niiden aika oli teho-osastolla juuri ennen tietoisuuteen heräämistä ja pätkinä sen jälkeen. Minulle on annettu uusi elämä, jota arvostan nyt aivan eri tavalla, kuin osasin ennen. Tiedän, että elämää pitää itsestään selvänä, kunnes se otetaan pois, nuorena kuvittelee olevansa kuolematon.
Kirjoittelen niitä novelleja, tosin vielä "pöytälaatikkoon", jos oma kritiikki antaa myöten, voin laittaa muidenkin luettavaksi.
En kaipaa hurskastelevaa myötätuntoa, vaan ihan todella, jos jollakin on omia tai läheisen kokemuksia kuolemasta, rohkeasti kehiin!

Vierailija

Niin keskustelemme juuri mielen kuolemisesta, ja se on todellakin viisauden alku... egopelleily loppuu yleensä siinä vaiheessa. Eli muutkin saavat kertoa, mikä oli hetki kun huomasitte eläneenne kuin pelle.

Kuolemalla tarkoitetaan todellakin, hetkeä kun henki lähtee... jättää mielen ja ruumiin... lopullisesti. Ei hetkellisesti, ja tästä hetkellisyydestähän puhumme nyt, emme siis kuolemasta, vaan mielen kuolemasta tai suuresta muutoksesta mielessä, mielen hallinnan menetyksestä. Olet tuo henki, et ruumis, et mieli, vaikka mielesi tekisi. Henkesi rakastaa, kaikkia mieliäsi ja
ruumiitasi jotka ajan mittaan muuttuvat ja lopulta kuolevat. Mieli ei malta luopua, mutta muutos on varma, kuin kuolemakin, mieli on aina häviäjä, tuskan tuottaja, kärsimyksen lisääjä, paskiainen, ei henki, se rakastaa "sinua" nyt ja aina, iankaikkisesti.

amen= sun of god.

Vierailija

Amen = Amon, Amon-Ra, egyptiläisen monoteismin ilmentymä, vaimo Mut;
Jussi Sydänmaa, Lordin kitaristi, Amen;
Aamen - johdannainen hepreasta - lähtöisin egyptiläisestä Amon-Ra:n kultista, johon heprealaiset tutustuivat Egyptissä oloaikanaan - totisesti, niin tapahtukoon, Amonin nimeen.
Ra oli se auringon jumala, ei Amon.
En ole kiinnostunut eettismytologisista selittelyistä, vaan empiirisistä kokemuksista, niiden ihmisten kokemuksista, jotka ovat kuoleman rajalla käyneet ja sen jopa ylittäneet - palaten takaisin. Varmasti tämänkin foorumin lukijoissa löytyy tietoa - luulotautisten seassa

Vierailija
Harmaaparta
Amen = Amon, Amon-Ra, egyptiläisen monoteismin ilmentymä, vaimo Mut;
Jussi Sydänmaa, Lordin kitaristi, Amen;
Aamen - johdannainen hepreasta - lähtöisin egyptiläisestä Amon-Ra:n kultista, johon heprealaiset tutustuivat Egyptissä oloaikanaan - totisesti, niin tapahtukoon, Amonin nimeen.

luonnollisesti joko "totisesti, niin tapahtukoon" tai "amonin nimeen" riippuen asiayhteydestä.

Vierailija

että kerroit kokemuksestasi, Harmaaparta! Kirjoita ihmeessä, voivat lukea muutkin kuin tällä palstalla käyvät.

Äitini ja hänen äitinsä ovat kertoneet irtautuneensa ruumiistaan sairaalassa.
Kumpikin palasi vielä askareisiinsa, ne ja ennen kaikkea lapset olivat heillä mielessä katossa leijuessaan - se varmaan vetikin takaisin.

Uusimmat

Suosituimmat