Liikunta lääkkeenä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Miksi masennusta hoidetaan mielestäni lähes pelkästään psykoterapian ohella lääkkeillä, miksi liikuntaan motivoimiseen ei panosteta enemmän, vaikka tulokset muutenkin parantaisi väestönterveyttä?

Sivut

Kommentit (66)

Vierailija

Joskus olen pohtinut masennuslääkkeiden käyttöä surun hoidossa.. Eikö surematon suru kuitenkin jää aiheuttamaan masennusta.. Kaiken täytyy olla nykyisin niin nopeaa ja tehokasta, onko tehokkuuden jäljet vielä joskus nähtävissä?[/quote]

Masennus ja suru ovat kaksi täysin eri asiaa. Masennus on sairaus, vakavimmillaan siihen kuolee. Masennukseen on olemassa lääkkeitä, vieläpä toimivia (neljä vuotta olen niitä popsinut). Suru taas on tunne jonka me kaikki jossain elämänvaiheessa koemme, ja siihen ei kai muuta lääkettä ole kuin itku, aika ja joskus viina (viimeistä kokeilin, ja en suosittele).

Vierailija
Fiisas

Miksi masennusta hoidetaan mielestäni lähes pelkästään psykoterapian ohella lääkkeillä, miksi liikuntaan motivoimiseen ei panosteta enemmän, vaikka tulokset muutenkin parantaisi väestönterveyttä?

Kysymys kuuluu, kuka hyötyy jos suositellaan liikuntaa jota voi harrastaa vaikka ilman rahaa. Ainoastaan potilas.

Vierailija

Jos on tarpeeksi lääketokkurassa, niin eihän sitä silloin tunne surua eikä paljon muutakaan, mutta tätä tuskin tarkoitit? Lääkäri varmaan osaisi vastata siihen, että voiko elämänkriisit käydä lääkkeiden avulla läpi surematta, mutta en ymmärrä miksi siihen pitäisi pyrkiä? Suru on osa elämää, ja niin sen pitääkin olla.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Sitten tietysti on ihmisiä, jotka kehittävät sairaalloisen riippuvuuden kaikkeen, vaikkapa nyt liikuntaan. Tunnen erään tytön, joka fanaattisesti harrasti viittä urheilu- ja jumppalajia viikossa, joka päivä, ilman lepopäiviä ja naama irveessä suorittaen... kyllähän sen tietää mitä siitä tuli. Vasta fyysinen vamma katkaisi urheilukierteen.

Jotta kohtuus kaikessa, terveellisyydessäkin.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
Liittynyt16.3.2005

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että liikunta ainakin voi lievittää ahdistusta, jollei varsinaisesti masennuksesta irti auta.

Joskus yläasteen aikoina kärsin joitakin vuosia masennuksesta. Sosiaalisten suhteiden hävittyä oli ainakin aikaa käydä lenkillä. Masentuneena yleensä mitään ei juurikaan jaksa tehdä, ja siten liikunnan aloittamisella voi olla korkea kynnys. Itselläni motivaationa lenkille/kuntosalille lähtöön, pelkän makaamisen sijaan, oli nimeomaan ahdistusta lievittävä vaikutus.

Toinen asiaa auttava harrastus oli lukeminen. Silloin ajatus keskittyy johonkin muuhun kuin omaan surkeuteen.

Masennusta monenlaista ja eriasteista. En osaa sanoa, millaiseen masennukseen mikäkin parhaiten auttaa. Haittaa liikunnasta tuskin on missään tapauksessa, jos vain kykenee vielä eväänsä liikauttamaan.

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Vierailija

Ihmiset ovat perinteisesti aina hoitaneet masennustaan päihteillä, ennen lääkkeiden keksimistä. Niinhän eläimetkin tekevät, ja se on ihan normaali ja sisäänrakennettu piirre ihmisessä. Vain jeesystelijät valehtelevat tekopyhyyksissään aiheesta.

Vierailija

Alakuloja ja alentuneen verensokerin tuntemuksia ei kannata sotkea vakavaan masennukseen. Ne hoitaa ravinnolla, levolla, liikunnalla ja huomion suuntaamisella kuten on jo mainittu.
Liikunta antaa tressinsietokykyä, joka auttaa monilla elämänalueilla.

Päihteet ja lääkkeet ovat miinakenttä hyvin helposti.

Jos tunnistaa asian, joka painaa mieltä, sille kannattaa tehdä jotain, mutta hillitysti ja ajatuksella.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Näen punaista aina kun todetaan rennosti että masentuneen tulee lähteä liikkeelle. Ja siinä ottaa päähän syy-seuraus-suhteen sekoittaminen. Aivan sama kuin katkennutta jalkaa valittava opastettaisiin maratonille, koska tunnetusti maratonin juoksijoilla jalan luut voivat hyvin ja jopa vahvistuvat harjoittelussa.

Mikä siinä on, ettei koulutettukaan väki osaa sijoittaa syitä ja seurauksia oikeaan järjestykseen. Tästä sekoittamisilmiöstä pitäisi varmaan avata oma säikeensä.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija
Paul M
koska tunnetusti maratonin juoksijoilla jalan luut voivat hyvin ja jopa vahvistuvat harjoittelussa..

Mistäs tuollaista tietoa olet kuullut?
Juoksijoilla on paljon enemmän jalkavaivoja kuin ei-juoksijoilla. Varsinkin maratoonareilla niitä vaivoja vasta piisaakin! Kuten urheilijoilla nyt yleensäkin on enemmän vaivoja kuin ei-urheilijoilla. Siksi he käyvät paljon manipulaatiohoidoissakin kuten Tiger Woods ja monien muidenkin lajien mestarit...

Vierailija

Eipä ollut tutkimuksen tulos kauhea yllätys. Kai se nyt on ollut valtaväestölläkin tiedossa ties kuinka pitkään, että liikunta parantaa mielialaa, toinen asia on sitten se että ne jotka liikuntaa eniten tarvitsisivat ovat niin saamattomia ja patalaiskoja etteivät jaksa muutamaa kertaa viikossa kunnolla hikoilla. Joku viisas voisi vaikka ajankulukseen laskea minkälaiset säästöt kansantaloudelle tulisi jos esim. 90 % suomalaisista hikoilisi viikossa kolme kertaa vähintään sen puoli tuntia.

Itsellä ollut kausia jolloin en ole harrastanut liikuntaa ollenkaan ja taas kausia jolloin olen aktiivisesti hikoillut 3-5 kertaa viikossa vähintään tunnin ajan. Ero on uskomaton, etenkin se ensimmäinen kuukausi laiskottelujakson jälkeen. Painosta nyt ei toinna puhua, se ei ole pääasia mutta leposykkeet ja verenpaineet ja yleinen jaksamistaso ja mieliala menevät kokonaan uusiksi. Tuohon muutokseen kun vielä liittää kieltäytymisen alkoholin käytöstä (ainakin vähäksi aikaa) niin tuntuu kuin olisi uusi ihminen syntymässä. Kannattaa kokeilla siis tuota kuntoilua mutta laiskottelua en suosittele.

Fiisas
Duodecium on julkaissut 06/07 artikkelin liikunnasta ja depressioista.

Säännöllinen liikunta lievittää masennuksen oireita.

Säännöllinen aerobinen liikunta kohottaa mielialaa. Liikunta vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen terveydetilaan useiden mekanismien kautta. Vaikutuksessa masennukseen keskeinen tekijä lienee liikunnan neuroprotektiivisuus.

4 kk. säännöllistä liikuntaa, 30 min./3xvko. on osoittautunut tutkimuksissa yhtä tehokkaaksi lääkkeeksi kuin masennuslääke Sertraliini ja yllättävää kyllä samanveroiseksi kuin liikunnan ja sertraliinin yhdistelmä..
Erikoinen löydös artikkelin mukaan on myös se että liikuntaryhmäläiset voivat seurannassa paremmin kuin lääkeryhmässä olleet..

Mielstäni tuo että liikuntaryhmäläiset voivat paremmin ei ole erikoista siinä mielessä, että kuntokin todennäköisesti kasvaa kuntoillessa.

Miksi masennusta hoidetaan mielestäni lähes pelkästään psykoterapian ohella lääkkeillä, miksi liikuntaan motivoimiseen ei panosteta enemmän, vaikka tulokset muutenkin parantaisi väestönterveyttä?

Joskus olen pohtinut masennuslääkkeiden käyttöä surun hoidossa.. Eikö surematon suru kuitenkin jää aiheuttamaan masennusta.. Kaiken täytyy olla nykyisin niin helppoa, nopeaa ja tehokasta, onko tehokkuuden jäljet vielä joskus nähtävissä?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat