Ennen kuolemaa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Monikin ajattelee niitänäitä enennen kuolemaa, mutta onko monikaan syventynyt kuuntelemaan Charles Aznavourin omaa ääntämystä, sen symboolista bainavuutta ja muuta Pekkoa?

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Itselleni ainakin tuli mieleeni läheiset, ja se kuinka he kestävät menetyksen.

Onneksi ei ollut aikani. Selvisin auto-onnettomuudesta mustelmalla, mutta olin aivan varma, että lähtö tulisi. Yllättävän paljon siinä ehtii asioita miettimään. Vähän niin kuin siinä dokumentissa ajan hidastumisesta ns. valekuoleman - kuin myös kuoleman - lähestyessä.

Vierailija

Olen käynyt kahden vuoden ajan loputtomissa hautajaissa. Tuoksukin muuttuu, katoaa ja vaihtuu.

Help, Help me Rhonda, Help me Rhonda!

Amadööritörkimisdurinsija.

Paavi Leo XX, tai jotain sinne päin.

Lopettakaa epäuskonne, te kärsimykseen hetkiseksi jäävät.

RAKKAIMPANNE RIEMUITSEE!!

Takaan sen virkani antamalla vallalla ja omalla heikkoudellani ja epäuskollani.

Palk.käyt.siivooj. , Marie, lujassa ja nöyrässä naurussa.

Vierailija

Outoudenuudelleenandenatereuoinnin tuttuus ei olekaan ehkä hyväksi.

Kuitenkin uskoen lujassa yrityksemme menestykseen.

Hajamäki & äiti

Vierailija

Kauko
On se rankaa, meillä on tulevaisuudessa valittavana vain kaksi vaihtoehtoa ja vain kaksi. Madon suu tai polttaminen. Kumman valitsemme. Valinta on meillä.
On se niin rankkaa tämä loppujen aikojen elämä.

Vierailija

Lapseni hiiri kuoli tänä aamuna rauhassa omassa kodissaan mentyään eilen yllättäen huonoon kuntoon, eläinlääkäri epäili puhelimessa sydänvikaa kun noin äkisti huononi eikä toivoa yön yli antanut. Kaikki ajat tietenkin varattuna ja tänään olisi ollut päivystys kymmeneltä.
En tiedä mitä hiirulainen ajatteli, mutta siinä se silittämisensä aikana nukahti.

Mitä itseen tulee, joskus olen tosiaan nähnyt "diaesityksen" eletystä elämästä ja muistanut "kuvina" hetkiä joita ei muuten olisi muistanutkaan.

Vierailija

No voi voi sentään. Ehti varmaan antaa anteeksi sinulle sen vesipesä kepposesi. Kai se ymmärsi, että leikkiähän se oli.

Salliiko Suomen laki muita vainajan lopullista käsittelymuotoa kuin kuolleena hautaamisen ja polttamisen?
Suuressa maailmassahan vainajia pakastetaan parempien aikojen toivossa.

Vierailija

Nuorena juoksee iloisesti rinnettä ylös, kun näkee jonkin hohtavan rinteen takana. Ei suuremmatkaan jyrkänteet saa luovuttamaan, pakko nähdä mitä siellä on. Ponnistaen kohti huippua.

Ja sieltähän se lopulta sitten paljastuu, hohtava viikatemies, hampaat säteillen kylmää kuun valoa. Kauhistuen yrität kääntyä, mutta näetkin takanasi seinän, seinän, seinän, joka työntää sinua rinnettä alas kohti kalman kalisevia hampaita.

Nyt jyrkänteet vain nopeuttavat putoamistasi, ja jokainen liike kiihdyttää vauhtia kohti Herra Kuoleman jalkojen juurta.

Sinne tupsahdat että hups. Muut seuraavat perässä, omilla elämän kukkuloillaan.

Jokaisen kukkula on omanlaisensa kiivettävä, jokainen kiipeää oman kukkulansa.

Sellaista on elämän ja kuoleman mailla.

Vierailija
markent
No voi voi sentään. Ehti varmaan antaa anteeksi sinulle sen vesipesä kepposesi. Kai se ymmärsi, että leikkiähän se oli.

Salliiko Suomen laki muita vainajan lopullista käsittelymuotoa kuin kuolleena hautaamisen ja polttamisen?
Suuressa maailmassahan vainajia pakastetaan parempien aikojen toivossa.


Eiköhän tuo ollut asian jo unohtanutkin.
Tuo on kumma juttu tuo pakastaminen. Kun kerran on kuollut niin kuinka olettavat että heidät pystyttäisiin herättämään enää henkiin?
Eihän mammuttejakaan pystytä.
Käsittääkseni tuo ruumiiden pakastaminen ei ole ihan halpaa touhua ja onkin vain varakkaimpien toivoa ikuisesta elämästä?

Vierailija

Armitage, saat Kuoleman kuulostamaan kovin tylyltä.

Elämän kauneus on kovin pettävää. Kuin viettelijätär, Elämä antaa ensin toivoa, ja vasta liian myöhään näemme käärmeen sielunsa. Elämä manipuloi meidät toisiamme vastaan, saa meidät juoksemaan iäisyyden oravanpyörää, tavoittelemaan turhaan tavoittamatonta.

Elämä on petollinen kuin kylmä kuningatar, joka pitää meitä rautaisessa otteesaan. Kun uneksit lämmöstä tai kaipaat turvaa, heräät kuultaavaan kylmyyteen. Elämä lupaa meille kaiken, muttei anna meille mitään.

Elämän jano saa meidät tuntemaan Kuoleman pelkoa, ja kauhulla me odotamme tulevaa. Antautuen kärsimykseen takerrumme siihen minkä luulemme tuntevamme. Mutta lyhyet ovat onnemme hetket, ohitse lipuvia kuin syksyn keltaiset lehdet raivokkaassa virrassa.

Kuolema, tuo meille niin vieras, kuitenkin lopulta kätensä ojentaa. Mutta ihminen on epäileväinen - haparoiden hän vavahtaa, kuten Elämä hänet on opettanut pelkäämään.

Mutta Kuolema on kärsivällinen, kiirehdi se ei. Antaa ihmisen takertua, sillä hän ei ole vielä valmis. Ihminen yhä pakenee, viime voiminkin hänen on syöksyttävä eteenpäin.

Vaan askeleenmitan lyhyempi on aikamme täällä, jokaisen askeleen astuttuamme. Kuolema yhä odottaa, kunnes lopulta huomaa meidän uupuvan. Silloin vihdoin ymmärrämme, turhaa on pakomme. Suljemme silmämme ja antaudumme, kuin vanhan ystävän syleilyyn.

Kuolema on ihmisen luotettavin ystävä.

Vierailija

V.A. Koskenniemi

"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin!"

Kaunis syksyinen ilma, että joo...

Vierailija
Mestariampuja PiPi
Synnymme kuollaksemme.

Tämän tiesivät vanhat Egyptiläiset ja tekivät valmisteluja jo nuoressa iässä asian varalle. Nykyihminen yrittää elää valheessa, välttämättömän kuoleman suhteen

Mutta Egyptiläiset eivät suinkaan ajatelleet, että kaikki loppuu ruumiin kuolemaan!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat