Kohtaa varjosi, ihminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Martti Lindqvist Tampereella

Kohtaa varjosi, ihminen

Martti Lindqvist, eetikko, sosiodraamakouluttaja ja paljon muuta, kävi maaliskuussa Tampereella pohtimassa ihmisen keskeneräisyyttä ja oman varjon kohtaamista. Lindqvist ei tarjoillut positiivisen ajattelun pikaruokareseptejä, vaan puheli siitä, millaista on olla ihminen. Hyvässä ja pahassa.

Martti Lindqvist tuntuu olevan huolissaan siitä nykytrendistä, jonka mukaan jokainen voi itse päättää millainen on. Äärimmilleen vietynä ihminen ikään kuin luo itsestään tuotteen, joka/jota myy. Jotkut ihmiset ottavat tämän imagon luomisen leikkinä - kuten Wilma Schlizewski, entinen Hantta Krause? - toiset eivät ehkä löydä omaa aidompaa itseään koskaan, koska ovat niin luomansa kuvan lumoissa. Vai vankina?

Ihminen astuu tässä pelissä jumalan paikalle. Ja luo itsestään kauniin, positiivisen, hauskan, menestyvän... Kukapa haluaisi vapaaehtoisesti kokea kipua tai epäonnistua...

Lindqvist pitää tällaista pyrkimystä ihmistä tuhoavana, koska se perustuu todellisuuden kieltämiseen. Lindqvist ei arvostele ihmisen pyrkimystä pitää itsestään ja pyrkiä yhä parempiin saavutuksiin. Kritiikin ja kysymysten kohteena onkin ylikehittynyt narsismi, jossa ainut, jolla on merkitystä, on yksilön voitto - muista ihmisistä piittaamatta.

"Kukaan ei ole saari, ei itsensä luoma eikä itsensä ylläpidettävissä. ... Ihminen syntyy yhteisöön...", Lindqvist kirjoittaa uusimmassa, "Keskeneräisyyden puolustus" -kirjassaan.

Jos ihminen pyrkii hallitsemaan kaiken ja suorittamaan elämänsä, hän ei pysy sisäisesti elävänä. Luovuus kuolee. Luovuushan oikeastaan tarkoittaa keskeneräisyyteen suostumista. Ajatus siitä, että ihminen voisi hallita elämää, edes omaansa, on illuusio.

- Keskeneräisyys on realiteetti, josta me ei päästä mihinkään. Elämä on aina tulossa joksikin.

Lindqvist ei mitä ilmeisimminkään usko siihen, että ihminen voisi valita elämäänsä vain hyvää.- Elämään kuuluu myös tuhoa, haavoittumista ja kipua. Elämään kuuluu se, että tuntuu ja sattuu. Terapiassakin ensimmäinen elämän merkki ihmisessä on usein kipu. Ihmisten pitää elää unelmiensa mukaisesti ja omaatuntoaan kuunnellen. Silti tai sen lisäksi on hyväksyttävä se, että elämässä on myös pahaa tai "pahaa". Elämän uusiutuminen vaatii dialogia pahan kanssa, Lindqvist pohdiskelee.

"Pahalla" Lindqvist tarkoittaa ilmeisesti tilannetta, jonka yksilö kokee pahana, mutta joka ei ole moraalisesti tai yhteisöllisesti pahaa. Joku tilanne voi tuoda hyvää yhdelle, pahaa toiselle. Tai olla yhdeltä kantilta hyvää, toiselta pahaa. Hyvä ja paha esiintyvät elämässä usein sellaisena narukeränä, että on vaikea saada selvää, mikä on mitäkin. Ihmisen osa on silti yrittää selvittää vyyhtiä, hyvän ja pahan lankoja elämässään.

Hankalat tyypit

Lindqvist sanoo tehneensä nykyajasta sellaisen huomion, että pyrkimyksenämme on täyttyä koko ajan. Sullomme elämämme täyteen ruokaa, seksiä, taustamusiikkia, televisio-ohjelmia, visuaalisia ynnä muita elämyksiä, harrastuksia, työsuorituksia, koulutusta, viihdettä, urheilua, silikonia... emme haluaisi luopua mistään ja pelkäämme, että jäämme jotakin paitsi.

Myös tätä suuntausta Lindqvist pitää mahdottomana. Tai tarkemmin sanottuna täyttyminen on vain todellisuuden toinen puoli.

- Elämän luonteeseen kuuluu dualistisuus, kaksinaisuus. Ilo ja suru, lähtö ja paluu, syntymä ja kuolema... Voidakseen täyttyä elämän täytyy tyhjentyä, Lindqvist sanoo.

- Elämä näyttää aina kääntöpuolensa. Ja kaikkein pahin tapahtuu aina siellä, missä ihminen kuvittelee olevansa vain hyvä, Lindqvist toteaa.

Pyrkimys hyvyyteen, innostuksen ja puhtauden ideat äärimmilleen vietyinä voivat johtaa äärimmäiseen julmuuteen - näin on käynyt muun muassa natsismissa sekä monissa uskontojen ilmenemismuodoissa.

Se, mikä ilmenee ihmisyhteisössä, voi ilmetä myös yksilön sisäisessä elämässä tai lähisuhteissa.

- Ihmiset, jotka kuvittelevat ratkaisseensa hyvän ja pahan ongelman lopullisesti ja kuvittelevat olevansa vain hyviä, ovat vaarallisia, Lindqvist toteaa.

Tästä syystä Lindqvist pitää omaan varjoonsa tutustumista ihmisen yhtenä tärkeänä tehtävänä. Ja niinhän se sanontakin kuuluu, että itseään (tai varjoaan) ei pääse pakoon. Ja vaikka yrittäisikin, se tulee vastaan...

- Se on se hankalin tyyppi, Lindqvist sanoo mietteliäästi.

Eli se, mitä en haluaisi nähdä itsessäni, tulee tavalla tai toisella minua vastaan toisissa ihmisissä ja kohtaamisissa heidän kanssaan.

Pahaa ja varjoa Lindqvist pitää eri asioina. Varjo muodostuu niistä asioista, joita emme halua tai kykene itsessämme näkemään - ne eivät välttämättä ole pahoja asioita, mutta jostain syystä pelottavia.

Pahaa en edes yritä määritellä. Lindqvist kirjoittaa siitä muun muassa näin: "Ihmisten maailmassa moraalinen pahuus ilmenee useimmiten epäoikeudenmukaisuutena, ihmisarvon loukkaamisena, hyväksikäyttönä tai heitteillejättönä." (Keskeneräisyyden puolustus)

Viehtymys ja pelko

Miksi sitten vaivautua tutustumaan varjoonsa? Miksi en eläisi kuvitellen olevani vain hyvä? Onhan helpompaa ulkoistaa paha, mukavampaa nähdä sitä vain muissa.

- Ihminen ei voi muuttua hyväksi. Mutta ihminen voi muuttua tietoisemmaksi ja vastuullisemmaksi ja rajoittaa sitä kipua, mitä toisille tuottaa. Elämään kuuluu sekin, että aiheuttaa kipua toisille. Moraalia on muun muassa se, että tulee tietoisemmaksi siitä, mitä omat teot aiheuttavat muille.

Omaa varjoaan kannattaa katsoa ehkä siksi, että ei aiheuttaisi niin paljon kipua lähimmäisilleen. Ja siksi, että oma sisäisen vapauden kokemus lisääntyy.

- Oman varjon kohtaamiseen liittyy sekä viehtymystä että pelkoa, Lindqvist toteaa.

Ihmisen sisäinen kaksijakoisuus johtaa siihen, että me usein tunnemme myös kiinnostusta sitä kohtaan, mikä pelottaa. Kaikkia asioita ei uskalla katsoa yksin ja aikuisille yksi tapa käsitellä varjoaan on mennä terapiaan.

- Terapiassa ongelma ei ole se, etteikö ihminen haluaisi muuttua. Monet sanovat, että 'Haluaisin olla toisenlainen' tai 'En haluaisi tuntea näin'. Monesti haluaisimme päästä eroon varjostamme. Aikuiselle voi olla liian pelottavaa nähdä se helpotus, mikä tulee oman pahuuden kohtaamisesta. Aikuiselle on lähes ylivoimaista myöntää se, mikä on totta tässä ja nyt. Se on kuitenkin ydinasia muutoksessa.

Oman varjon katsominen (riittäisikö kurkkiminen?) vie muutokseen ja muutoksessa pelottaa Lindqvistin mukaan muun muassa hajoamisen tunne.

- Se on rajojen murtumisen kokemus - ihminen antaa asioille uuden merkityksen ja sisällön. Rajojen murtuminen jossakin asiassa ei tee ihmisestä rajatonta, Lindqvist lohduttaa.

Niin - rajat murtuvat ja ehkä sitten siirtyvät uuteen paikkaan.

- Muutokseen liittyy myös tuhoutumisen pelko. Se, mikä muuttuu tai tuhoutuu, on käsitys, jonka olemme luoneet - eli illuusio. Se voi tuntua kuolemalta, mutta kuva on eri asia kuin itse, sekä yksilö- että ryhmäterapiatyötä tehnyt Lindqvist täsmentää.

Välimatkaa ei suunnitella
eikä sille säästetä rahaa.
Sille vain joutuu
eikä se ole lomaa.

Juhani Peltonen; Välimatkakirja

Kirjassaan "Keskeneräisyyden puolustus" Lindqvist muistuttaa siitä, että muuttuminen ja omaan varjoonsa tutustuminen ei ole kepeää puuhaa. Koska haluamme nykyään nähdä kaiken hyvänä, kauniina ja positiivisena, myös vaikeiden kokemusten läpikäymistä romantisoidaan. Ihminen ei kuitenkaan pääse vaikeita asioita, kipua ja pahaa pakoon - yrittää voi, mutta kieltämistä seuraa useimmiten joko oman psyykkisen elintilan kaventuminen tai muille aiheutettu paha.

Toisaalta kärsimystäkään ei ole tarpeen ihannoida - kärsimys on kärsimystä eikä ihminen välttämättä opi siitä mitään, mikä olennaisesti parantaisi hänen elämäänsä.

Auttajan paha

Sekä uusimmassa että "Auttajan varjo"-kirjassaan Lindqvist käsittelee pahan ongelmaa auttamistyössä. Tampereellakin hän kertoi joistain kirjansa pääkohdista yleisölle, josta noin puolet "tunnusti" olevansa hoito- tai kasvatustyössä.

- Hyvänä olemisen pakko vie ihmisen voimattomuuteen ja kohtaamattomuuteen. Seurauksena on riski joutua joko uhrin tai hyväksikäyttäjän rooliin. Jos esimerkiksi hoitava henkilö on työssään "ylihyvä" eli ei näe omaa varjoaan, asiakkaalle jää kaksi vaihtoehtoa: hän voi olla alistuja, uhri tai paha, Lindqvist sanoo.

Lindqvist totesi myös, että ylihoivaaminen ja sadismi ovat sukua toisilleen. Tässäpä mielenkiintoinen ihmissuhdekuvio mietittäväksi muillekin kuin hoitoalan ammattilaisille! Ajatellaanpa vaikka rettelöivää alkoholistia ja häntä hoivaavaa, lähes pyhimysmäisen hyvää marttyyripuolisoa...

"Maailma näyttää meille aina meidät itsemme. Vastaamme tuleva pahuus on jollakin tavalla kuva omasta pahuudestamme. Se, minkä jyrkimmin torjumme, on todennäköisesti kaikkein lähimpänä omaa itseämme.", Lindqvist kirjoittaa.

Lindqvist näkee pahan kohtaamattomuuden olevan yksi tämän ajan ongelma - uskottelemme itsellemme, ettei pahaa ole, että se on jäänyt jonnekin edellisille vuosisadoille.

Näin ei Lindqvistin mielestä kuitenkaan ole ja pahan kohtaaminen on ongelma myös auttamistyössä. Vastaan voi tulla niin julmia ja epäoikeudenmukaisia asioita, että ammattilainenkaan ei kykene niitä kohtaamaan. 'Hankalaa asiakasta' tai 'vaikeaa potilasta' pallotellaan hoitajalta ja viranomaiselta toiselle, pahaa psykologisoidaan eikä kyetä käsittelemään. Tässäkin on Lindqvistin mielestä kysymys osaltaan siitä, että ammattiauttajatkaan eivät ole kohdanneet omaa varjoaan tai pahuutta itsessään.

Martti Lindqvistin esitelmätilaisuus "Elämisen rajat ja ihmisen varjo" pidettiin Metsossa 5.3. ja sen järjesti Pirkanmaan ihmissuhdetyö ry.

Riikka Haavisto

http://www.mielenterveys-taimi.fi/miele ... 0_2/24.htm

Kommentit (3)

Vierailija

Niin. Ajatuksella luettavaa tekstiä.
Itse olen myös huomannut, että asioita ei pidä päästää iholle, liian lähelle. Jatkuva voimakas osaaottava tunnetila on mielentilalle vaarallista.

Vierailija

"Martti Lindqvist tuntuu olevan huolissaan siitä nykytrendistä, jonka mukaan jokainen voi itse päättää millainen on."

""Kukaan ei ole saari,""

"Elämän luonteeseen kuuluu dualistisuus, kaksinaisuus."

Elämään suhtautumis asenteen voi päättää, selvä se.

Ihminen on yksinäinen saari, nimenomaan.

Elämän luonteeseen EI nimenomaan kuulu kaksinaisuus, kaksi on harha. Ykseys on täydellistä.

Uusimmat

Suosituimmat