Determinismi vai indeterminismi?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Oli pakko lainata tämä erittäin mielenkiintoinen keskustelu http://www.nakokulma.net/index.php?topic=9835.0

Lainaus:

Kari P

Kysymys maailman kaikkien tapahtumien ennaltamääräytyneisyydestä eli determinismistä on filosofian vanha ja ikuinen kiistakysymys. Determinismillä näyttää olevan paljon kannatusta, mutta myös tiukkaa vastustusta. Tällä äänestyksellä pyrin saamaan tietoa vastakkaisten vaihtoehtojen kannatuksesta ja kannatuksen perusteista.

Determinismi selitetään Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Determinismi näin:


Determinismi eli lainalaisuusoppi on filosofian näkökanta, jonka mukaan kaikilla asioilla on syynsä. Tästä seuraa, että maailman syy- ja seuraussuhteet muodostavat ketjun, joka ennaltamäärää tapahtumat.

Determinismi pohjautuu pääasiassa syysuhteeseen eli kausaliteettiin. Syysuhteella tarkoitetaan kahden ilmiön suhdetta, jossa ensimmäinen on aiheuttanut toisen. Yleisesti fysiikassa ja arkiajattelussa on hyväksytty syysuhteen yleinen pätevyys huolimatta David Humen siihen kohdistamasta arvostelusta. Newtonilaisen mekaniikan mukaisesti on ajateltu, että jos kahteen täysin samanlaiseen kappaleeseen vaikuttaa täysin samanlaiset voimat, niin ne käyttäytyvät samalla tavalla. Klassista mekaniikkaa onkin siksi pidetty yhtenä suurimmista determinismin auktoriteeteista, vaikka Newton itse ei uskonutkaan determinismiin.

Determinismin mukaan kaikki mikä tapahtuu tapahtuu välttämättä eikä mikään voisi tapahtua toisin. Vastaavasti indeterministit sanovat, että todellisuudessa on satunnaisuutta eivätkä kaikki tapahtumat seuraa valttävättä edellisistä.

Usein determinismiin kuuluu myös niin sanottu ennalta määrättävyys eli joku tai jokin on päättänyt etukäteen kaikkien tapahtumien lopputuloksen. Toisin sanoen tapahtumat kulkevat kohti jotain tiettyä päämäärää. Determinismin yhteydessä on usein käytetty Laplacen demoni nimistä käsitettä, jolla tarkoitetaan subjektia, joka tietää kaiken aiemmin vallinneista asiatiloista, nyt vallitsevista asiatiloista ja asiatiloja ohjaavista luonnonlaeista. Näillä tiedoilla demoni kykenisi ennustamaan kaiken mitä tulee tulevaisuudessa tapahtumaan täysin varmasti.

Monet filosofit ovat ajatelleet, että determinismi ei ole yhteensovitettavissa vapaan tahdon kanssa. Heidän mukaansa ei voida sanoa, että subjekti toimii vapaasti, jos subjekti ei tehtyään valintansa todella olisi pystyt valitsemaan toisin. Jos siis determinismi pitää paikkaansa, niin jokainen subjektin tekemä teko on väistämätön eikä subjekti todella voi valita mitä hän tekee eri tilanteissa. Tämä väite on aiheuttanut filosofisia ongelmia erityisesti etiikan piirissä.

Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta on esitetty usein determinismiä vastaan. Sen mukaan liikemäärää ja paikkaa ei ole mahdollista mitata samanaikaisesti tarkasti. Täten mikään tarkkailija ei pysty täydellisiin mittauksiin ja niiden avulla laatimaan deterministisiä ennustuksia. Deterministit ovat kuitenkin vastanneet tähän toteamalla, että vaikka ei olekaan mahdollista ennustaa mitä seuraavaksi tapahtuu, niin se ei silti tarkoita, että kaikki tapahtumat eivät olisi välttämättömiä ja ainoita mahdollisia. Harvat determinismin kannattajat ovat muutenkaan väittäneet, että kaikkien vallitsevien asiatilojen tietäminen olisi ylipäätänsä inhimillisesti mahdollista.




Vapaasta tahdosta Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaa_tahto sanoo näin:


Vapaa tahto on filosofinen käsite, jolla viitataan subjektin päätösten itsenäisyyteeen. Se mitä subjekti haluaa riippuu siis vain ja ainostaan subjektista itsestään.

Kysymys yksilön vapaasta tahdosta, vahvassa metafyysisessä merkityksessä, kytkeytyy kysymykseen determinisminä tunnetusta filosofisesta opista. Determinismi eli lainalaisuusoppi on filosofiassa suosittu näkökanta, jonka mukaan jokaisella syyllä on edeltävä syynsä. Tästä seuraa, että maailman syy- ja seuraussuhteet muodostavat ketjun, jossa edeltävät tapahtuvat ennaltamääräävät tulevat tapahtumat. Determinismin vastustajat (indeterministit eli satunnaisuusopin kannattajat) ovat usein väittäneet, että mikäli determinismi hyväksytään, niin joudutaan luopumaan tekojen moraalisesta vastuusta. Thomas Hobbesin mukaan yksilö toimii vapaasti jos ja vain jos hän halusi tehdä teon ja hän olisi voinut tehdä toisin jos hän olisi niin halunnut. Hobbesin määritelmää on usein pidetty puutteellisena, koska siinä ei oteta huomioon sitä, että yksilön halut eivät vättämättä ole vapaita. Esimerkiksi jos joku murhaa toisen ihmisen, mutta hänet jotenkin aivopestiin suorittamaan tämä teko, niin tekijää ei yleensä ole pidetty murhaan syyllisenä, vaan aivopesijää. Yhtä lailla jos jumala tai jokin ilkeä demoni on antanut subjektille halun suorittaa tällainen teko on hankala väittää, että teon suorittajan pitäisi kärsiä siitä. Samaan lopputulokseen päästään, jos halu tappaa johtuu välttämättömistä fysikaalisista tapahtumista.

Nämä johtopäätökset ovat lisänneet indeterminismin kannatusta. Mutta myös indeterminismi joutuu helposti samanlaisten pulmien eteen. Hume on tiedettävästi väittänyt, että jos yksilöiden halut ja toiminta eivät johdu mistään syystä on järjetöntä syyttää yksilöitä niistä. Jos joku saa sattumalta ajatuksen tappaa jokun, niin voiko sanoa, että hän valitsi tämän ratkaisun? Humen arvostelu näyttää viittaavan siihen, että todelliset ongelmat eivät liity toiminnan syihin, vaan millaisten periaatteiden mukaan tietoisuus toimii.

Tästä on usein päädytty siihen tulokseen, että vapaa tahto vaatii subjektin tietoisuuden täydellistä itsenäisyyttä. Ratkaisuksi on tarjottu muun muassa karteesiolaista dualismia ja Spinozan ehdottamaa autonomista determinismiä, jonka mukaan samoin kuin maailma on myös tietoisuus determinen, mutta se on determinen itsenäisesti, se on irrallaan maailmasta.

Deterministit ovat myös tarjonneet rangaistukselle eräänlaisia utilitaristisia perusteita: Huolimatta siitä miksi subjekti sai halun tehdä väärin sillä kuitenkin on tämä halu. Halusta pääsee eroon rankaisemalla subjektia jotenkin, joka seurauksena ei-toivottuja tekoja ei enää tehdä.

Immanuel Kant myönsi ilmiömaailman tutkimisen viittaavan determinismiin, mutta koska hänen filosofiassaan emme tavoita todellisuutta sinänsä, voi Kant otaksua, että kuitenkin tosiasiassa maailmassa voi vallita vapaa tahto ja indeterminismi.

Jotkut myös ovat esittäneet alkeishiukkasten satunnaisen liikkeen tarkoittavan sitä, että tahto on vapaa. Tämä väittämä viittaa Heisenbergin epätarkkuusperiaatteeseen. Ihmisen tahto ei kuitenkaan ole sen vapaampi riippumatta siitä, onko se satunnaisesti vai ennaltamäärätysti poukkoilevien hiukkasten määräämä.

Mikäli tahto on vapaa metafyysisessä mielessä, eivät yksilön moraaliset teot kuitenkaan edelleenkään ole vain hänen omista teoista riippuvaisiaan. Tästä seuraa toinen filosofinen ongelma, josta käytetään nimitystä moraalinen onni. Samoin tässä artikkelissa käsitetyn "metafyysisen vapaan tahdon" lisäksi voidaan kyseenalaistaa ihmisen tahdon vapautta laajemmin esimerkiksi psykologisten tai biologisten seikkojen perusteella. Voidaan esimerkiksi kysyä, onko ihmisellä vapaata tahtoa, jos hän ei itse valitse, mistä hän on kiinnostunut?

Vapaa tahto ja sen käyttäminen edellyttää myös yksilön tietoisuutta omista valinnoistaan. On siis " herättävä " omien käyttäytymismallien luomasta tietoisuuden " unitilasta " ja nähtävä selkeästi eri vaihtoehdot ilman automaattisia toimintamalleja. Kuka sitten on hereillä ? Yksilö, joka tiedostaa omien valintojensa seuraukset ja ymmärtää syy- seuraussuhteen , jotka vaikuttavat kaikkialla ympärillämme. Yrjö Kallinen jopa julkaisi kirjan aiheesta nimellä Elämmekö unessa.




Ilmaisen tässä saman tien oman kantani, joka muiden kirjoitusteni perusteella jo tunnetaan. Selityksiä ja perusteluja esitän lisää keskustelun toivottavasti jatkuessa.

Minä olen indeterministi, uskon vapaan tahdon olemassaoloon ja näen indeterminismin sen välttämättömäksi ehdoksi. Maailmankaikkeus on niin mahtava koneisto, etten näe syytä olettaa, että kaikki, mitä tapahtuu, tapahtuu vääjäämättä ikään kuin kaikki olisi määräytynyt jo maailmankaikkeuden alkuhetkellä, jota ei muuten ole olemassakaan. Täsmällisemmin tuo ajatus pitäisikin ilmaista siten, että maailmankaikkeutta voidaan tarkastella jonakin n-ulotteisena matemaattisena avaruutena, joka sisältää kaikki ajat ja paikat. (Aikakäsityksestäni olen kirjoittanut viimeksi Akatemian ketjussa "Aikaa, avaruutta ja avaruusaikaa", johon kirjoitukseeni ei ole harmikseni tullut vastauksia.)

Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta ei voi sinänsä pitää indeterminismin perusteena, koska ontologisen tulkinnan sijaan sen voi tulkita epistemologisesti: mittauksilla ei voida saada samanaikaisesti tarkkaa tietoa hiukkasen paikasta ja liikemäärästä, mutta fyysisellä todellisuudella kuitenkin (ehkä?) on jokin yksikäsitteinen tila, joka deterministisessä maailmanselityksessä riittäisi määräämään todellisuuden tilan kehityksen siitä ajasta eteenpäin ikuisuuteen asti. Ns. piilomuuttujateoriat väitetään kumotuiksi, joten nykyajan fyysikot enimmäkseen uskovat siihen, että on olemassa aitoja satunnaisilmiöitä. Siinäkin voi olla silti kysymys siitä, että piilomuuttujien todellista luonnetta ei osata hahmottaa, minkä takia niistä tehdään vääriä oletuksia, jotka ovat kumottavissa.

Indeterministinä minä hyväksyn sen, että joillakin tapahtumilla ei ole ollenkaan syytä, ne vain tapahtuvat. Tämä ei ole mielestäni sen kummempi oletus kuin että maailmankaikkeuskin on olemassa itsestään ilman luojaa, jota ei loogisesti tarvita, koska muuten luojallakin pitäisi olla luoja jne. Jos fysikaalisen maailman indeterministisyydestä huolimatta vaaditaan, että kaikella, mitä tapahtuu, on syy, joka selittää, miksi tapahtui juuri niin eikä toisin, niin minun filosofiassani tähän tulee avuksi eräänlainen dualismi, jota ilmaisen kannattavani varovasti pelkkänä spekulaationa, että näin asia saattaa olla. Tarkoitan dualismillani käsitystä, että satunnaistapahtumista päättäisivät riippumattomat toimijat, agentit, joiden sisäinen tila ei ole fysikaalisesta maailmasta käsin mitattavissa eikä fysikaalisen todellisuuden määräämä. Agentti ei ole henki; niitä on elottomassakin maailmassa kaikkialla, ja vain yhteydessä riittävästi järjestäytyneeseen materiaan ne voivat saavuttaa tilan, jota kutsumme tietoisuudeksi.

Oletukseni vapaan tahdon olemassaolosta perustuu kerta kaikkiaan vain omaan kokemukseeni, jota en voi teille muille siirtää. Koen tekeväni elämässäni jatkuvasti satunnaisratkaisuja kaikista pienen pienistäkin toimista alkaen. Kaiken, mitä teen, jos en sitä tee pakotetusti, selittää vain oma päätökseni tehdä niin, kun toisinkin olisin voinut tehdä. Esim. alkaessani kirjoittamaan tätä tekstiä en tiennyt täsmällisesti, millainen siitä tulee ja milloin saan sen valmiiksi, tällainen siitä vain tuli. Minä, minun tietoisuuteni, ohjasi sormiani, ei mikään muu. Ja ihan viime hetkellä päätin lisätä tähän kohtaan tämän lauseen!

Jos jostakin minulle käsittämättömästä syystä kääntyisin determinismin kannattajaksi, minulta menisi saman tien usko vapaaseen tahtoon. Minun ei kannattaisi tehdä mitään itseni tai toisten hyväksi. Huvikseni voisin ruveta tekemään mitä tahansa järjetöntä, itselleni ja ympäristölleni vahingollista, koska ei sillä väliä olisi! Kaikki, mitä tekisin, olisi ennalta määrättyä, turha sitä vastaan olisi pullikoida. Se, mitä tekisin determinismiin uskovana, ei olisi minun vastuullani vaan johtuisi uskon menetyksestä mahdollisuuteenkin vaikuttaa maailmaan. Oman esimerkkini perusteella pidän determinismiä vaarallisena uskona.

Kuitenkin minua kiinnostaa kovasti, mistä se ilmeisen yleinen determinismin kaipuu johtuu, kuinka deterministisen uskon kanssa henkisesti pärjätään ja vielä kuinka yleistä se on.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat