Sanallinen... Ymmärrys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ymmärtäminen on useinkin vain muistamista, sanojen symbolien kuvaaman asian muistamista.

Opittu, muistiinmerkityn tiedon toistamista. Näin tulee entinen koettu tieto auktoriteetiksi, ja kaikki uusi pyritään soveltamaan entisen kaavan mukaiseksi.

Asioiden todellinen "sisäistäminen" vaatiikin työtä, ajatustyötä, eikä tuo työ ole kovinkaan helppoa.

Sanojen, tiedon, kaavojen kaivaminen omista aivolokeroistaan on sensijaan automaattista, muisti vain reakoi ulkoiseen.

Kommentit (12)

Vierailija
henkka
Asioiden todellinen "sisäistäminen" vaatiikin työtä, ajatustyötä, eikä tuo työ ole kovinkaan helppoa.

Voiko elämä ihmiselle olla helpommaksi tehty, kun elämä "vaatii" vain ajatustyön?

Tai oikeimmin sanottuna: ajatusten tarkkaavaisen kuuntelun.

Vierailija

Aivan, tuo oli oikea huomio, "ajatuksien tarkkaavaisen kuuntelun"

Huomion kiinnittäminen ajatuksen levottomuuteen, yleensä tuohon ajattelutoimintoon, ei niinkään sisältöön, juuri siinä on asian ydin.

Vierailija

Olipa ennen 90-luvun romahdusta Nokia (pre-Kairamolainen?) jossa oli palkattuna mm. filosofi ajattelemaan.

Ihan mekaanisena oppitoimintona käy kai kielten opiskelu. Minua lohdutti (ja mahdollisesti samaan aikaan risoi?) tieto, että joudun kohtaamaan sanan vähintään 8 kertaa omassa oikeassa kontekstissaan ja ymmärtämään sen ennen kuin se jää pysyvään sanastooni. Sanakirjaluettelomainen pänttääminen ei välttämättä ole aivan yhtä tehokasta.

Vierailija

Tietous on jalostettua informaatiota.

Elämme informaatiokylvyssä ja vain tahto ja kyky muokata sitä tuottaa tietoa.

Tieto on hiearkista ja lomittunutta ja alati muovautuvaa. Sen valitut osaset vaativat tuorestusta riittävästi pysyäkseen käytettävänä.

Vierailija
henkka
Ymmärtäminen on useinkin vain muistamista, sanojen symbolien kuvaaman asian muistamista.

Opittu, muistiinmerkityn tiedon toistamista. Näin tulee entinen koettu tieto auktoriteetiksi, ja kaikki uusi pyritään soveltamaan entisen kaavan mukaiseksi.

Asioiden todellinen "sisäistäminen" vaatiikin työtä, ajatustyötä, eikä tuo työ ole kovinkaan helppoa.

Sanojen, tiedon, kaavojen kaivaminen omista aivolokeroistaan on sensijaan automaattista, muisti vain reakoi ulkoiseen.

Niin, on tehtävä ero kokemuksen ja kielellisen välillä. Edellistä ei voi palauttaa koskaan jälkimmäiseen "puhtaana", vaan siinä tehdään monia kompromisseja, osa tietoisesti, osa tiedostamatta. "Kokemus" on käsitteenä kuitenkin laiminlyöty tieteessä osaksi siksi, että sitä ei voi palauttaa logokseen, eli järkeen ja kieleen, metakielet mukaan lukien.

Prosessi kuitenkin on ymmärtämisen 1. taso. 2. taso on merkitysten etsintä kirjoittamisen aikana, joka niin ikään voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta, mutta joka aina vaikuttaa. 3. taso on ymmärryksen leviäminen ympäristöön, ja tämä onkin kaikista vaativin tehtävä. Mielestäni juuri tässä auttaa sympaattinen kuuntelu ja esteettinen kokemusten ja tietojen yhdistely dialogissa ja diskurssissa. Emme kuitenkaan koskaan tavoita "alkuperäistä" intentiota eli kirjoittajan sanomaa, koska kirjoittajan merkitys "hukkuu" ajan virtaan, mutta voimme "kierrättää" tulkintaamme siitä luodessamme vastaavasti uusia verkkoja ja mielleyhtymiä. Tämä on väistämätöntä, koska kantilainen esteettinen "sublime" eli "suurkokemus" ei voi alistua kielelliseen formaattiin.

Vierailija

Niin pänttäämisestä, sanallinen ymmärrys on lähinnä muistamista, sanojen tunnistamista.

On paljon tavallisia asioita, joita emme sen kummemmin vaivaudu katsomaan. Luokittelemme, ja tallennamme vain ne mieleemme.

Sanoilla kuvattavan asian tunteminen onkin haastavampaa.

Vierailija

Levollinen tai levoton ajatus merkitsee ajattelijalle jotain oleellista... mutta mitä se merkitsee, sen tiedostaminen voi tapahtua nyt.. tai vasta viipeellä. Ajatusten sisältö on kuitenkin koko ajan selvä, mutta vain tarkkaavainen - tähän - hetkeen keskittyminen antaa varmuuden, että mihin ajatus liittyy.

Vierailija
henkka
Niin pänttäämisestä, sanallinen ymmärrys on lähinnä muistamista, sanojen tunnistamista.

On paljon tavallisia asioita, joita emme sen kummemmin vaivaudu katsomaan. Luokittelemme, ja tallennamme vain ne mieleemme.

Sanoilla kuvattavan asian tunteminen onkin haastavampaa.

Aivan oikein. Tosin, edes ulkoa pänttäys ei tuo meille ymmärrystä ilman kokemusta maailmasta. "Hauki on kala" on marsilaiselle sama kuin "dflgjdölf/söfd", kuten meillekin, jos em. ei tarkoita mitään (meille). Eli ehkä tässä prosessissa on enemmän kyse työmuistin tehokkuudesta, mikä ei strategiana ole hyvä oppimiselle. Oppiminen vaatii ikään kuin juureston luontia, johon yksittäiset haarat sitten sijoittuvat ja jossa ne kasvavat, erikoista kyllä. Tämän takia "sokea esiymmärrys" on välttämätön, mutta tähänhän ei ole pakkoa "jäädä". Jos tavallaan oppimisemme tapahtuu "tyhjiössä" ja ilman spontaania kiinnostustamme, tulokset kärsivät. Graafiset symbolit eivät ikään kuin vastaa sitä kokonaisvaltaista, laajaa tapahtumaa, mitä "ymmärrys/oppiminen" pitää sisällään.

Täten väittäisin, että oppiminen on aina seurausta joko omasta kiinnostuksesta/"lahjoista"/motivaatiosta, ulkoisesta motivaatiosta (tiedostetusti tai ei), diskurssista (eli tilanteesta, missä oppiminen tapahtuu) ja elämässä kokemisesta.

Nietzscheä seuraten voisi todeta, että esim. koko peruskoulujärjestelmämme on "sokeaa esiymmärrystä", eli esteettinen visio, josta on tullut "kaikkien" kokemusmaailma.

Vierailija
GradStudent

Nietzscheä seuraten voisi todeta, että esim. koko peruskoulujärjestelmämme on "sokeaa esiymmärrystä", eli esteettinen visio, josta on tullut "kaikkien" kokemusmaailma.

Sailasta seuraten totean että koulujärjestelmämme on liian kallis, ja esim lukioikäiset voisivat esim hoitaa välillä vanhuksia laitoksissa.

No asiaan, henkka aloitti että "Asioiden todellinen "sisäistäminen" vaatiikin työtä, ajatustyötä, eikä tuo työ ole kovinkaan helppoa. "

Sanopas GradStudent, että mitä seuraavat henkilöt haluaisivat sinun tekevän elämäntyönäsi ?

Foucault,Nietzsche,Bederman,Rorty,Sika,Kant,Herder,Berlin,Barnard,Arnold,Locke,Hegel

Olet siteerannut kaikkia heitä hiljattain, ja oletan siksi että välittäisit heidän mielipiteestään, ja että tämä mielipide on kyllä heidän kirjoistaan kaivettavissa.

Vierailija

Sanoista, symboleista on tullut erittäin tärkeitä, pyrimme muodostamaan sanallisia päätelmiä. Niinpä meillä on mielipiteitä kaikenlaisista asioista joista olemme kuulleet puhuttavan, ja joita olemme opiskelleet.

Ilman syvempää asioiden tuntemusta, tuo sanallinen tieto ei kuitenkaan voi saavuttaa, saattaa ihmistä ymmärryksen tielle. Tieto jää vain muistin reaktioksi, asiaan kyllä reakoidaan sitä varsinaisesti ymmärtämättä.

Helposti tulee vain kilpailtua muistitiedolla, ja toistettua toisten sanomisia. Pätemisentarpeen vuoksi kaivetaan eri aukroriteettien sanomisia vakuuttaataakseen itsensä, ja toiset omasta oikeassaolostaan.

Vierailija

Itse koen ymmärtäväni asian vasta kun kykenen muodostamaan siitä visuaalisen analogian. Se on vähän niinkuin laskutehtävän loppuratkaisu. Tiivistettynä kaikki edellinen. Sen voi silloin käsittää sekunnin murto-osassa. Sanoihin perustuva ymmärrys on harhaa.

Vierailija

Niin kaikki ymmärrys tosiaan tapahtuu, sanojen välisessä hiljaisuudessa. Sanat ovat suuntaviitta mitä pitää kulloinkin katsoa.
Ehkä olettekin sen huomanneet, silloin kun uutta asiaa joudutte oppimaan, ja myös useinkin kannattaa nukkua yön yli.
Sanallinen ymmärrys toimii näin, samalla laajentaen itseään, mutta on myös ymmärrystä joka ei lainkaan tarvitse sanoja.

Uusimmat

Suosituimmat