Vanhukset hoitokodissa?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ymmärrän että vanhus ei välttämättä pysty sairauden takia pidättämään virtsaa yöllä. Ja ymmärrän, että jos on osittain tai kokonaan halvaantunut kaulasta alaspäin, niin ei pysty itse vaihtamaan yövaippojaan. Mutta sitä en ymmärrä, miten näin huonoon kuntoon mennyt vanhus jaksaa elää jossain hoitokodissa. Miksi ihmisten elämisen halu on niin kova, että elää vaikka sängyssä? Koska ei voi kuolla poiskaan?

Sivut

Kommentit (54)

Vierailija

Aika usein päätöksen tekevät omaiset, jotka eivät halua päästää äitiään tai isäänsä pois. Se ei ole oikein, mutta se on inhimillistä - oma isä tai äiti on tärkeä, hänen ei haluta kuolevan. Sen vuoksi surkea elämä märissä vaipoissa, kuola poskella ja kirkuva vanhus viereisessä pedissä on heidän mielestään parempi vaihtoehto kuin lempeä, luonnollinen kuolema.

Vierailija

hetkinen.

järkytyin kahdesta edellisestä puheenvuorosta. ne oli varmaankin pilaa, erittäin huonoa sellaista...

jos tämä on totta, toivon totisesti kuolevani pian. en testamenttaa teille mitään.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Ei ne siä jaksa, ne on vaan. Kaikenlaisia vihanneksia ovat, eipä noilla tunnu aina järkikään toimivan.

Täysin terveet sitten jaksaa elää ihan normaalia elämää. Näitä harvoin missään laitoksissa, toki jos vaikka näkö on huono niin terveetkin helposti laitetaan laitoksiin.

Vierailija

niinpä,
ainoa oikea ajatus on se, että lopetetaan tää patjalle ruokkiminen.
josset et tee töitä, ei yhteiskunta sua elätä.

Vierailija
cosini
hetkinen.

järkytyin kahdesta edellisestä puheenvuorosta. ne oli varmaankin pilaa, erittäin huonoa sellaista...

jos tämä on totta, toivon totisesti kuolevani pian. en testamenttaa teille mitään.

Oma isoäitini makasi vanhusten hoitokodissa aivorunko tuhoutuneena muutaman kuukauden, letkuruokinnassa (toinen isoäiti kieltäytyi elvytyksestä koska ei halunnut samaa kohtaloa ja kuoli rauhallisesti). Onko mielestäsi siis parempi että hän makaisi siellä edelleen, sen sijaan että vanhempani tekivät mielestäni oikean päätöksen nesteytyksen lopettamisesta? Onko parempi antaa vanhuksen maata vuoteessa aivokuolleena, vaipat märkänä, kuin antaa hänen liukua pois?

Vierailija
Desi
cosini
hetkinen.

järkytyin kahdesta edellisestä puheenvuorosta. ne oli varmaankin pilaa, erittäin huonoa sellaista...

jos tämä on totta, toivon totisesti kuolevani pian. en testamenttaa teille mitään.




Oma isoäitini makasi vanhusten hoitokodissa aivorunko tuhoutuneena muutaman kuukauden, letkuruokinnassa (toinen isoäiti kieltäytyi elvytyksestä koska ei halunnut samaa kohtaloa ja kuoli rauhallisesti). Onko mielestäsi siis parempi että hän makaisi siellä edelleen, sen sijaan että vanhempani tekivät mielestäni oikean päätöksen nesteytyksen lopettamisesta? Onko parempi antaa vanhuksen maata vuoteessa aivokuolleena, vaipat märkänä, kuin antaa hänen liukua pois?

Luultavasti puhutte eri asioista. Aivokuollut on käytännössä kuollut ja harvassa kai on niitä tapauksia, joissa tällaisia pidetään "elossa". Tuskin on potilaan oma tahto. Mutta vanhemmiten monien ihmisten virtsan pidätyskyky heikkenee, tai liikkuminen heikkenee, ettei omin avuin pääse vessaan ja tarvitsee vaippoja. Mutta näiden ongelmien ei tarvitse millään tavalla vaikuttaa sen yläpään toimintaan ja "hoitokodissakin" voidaan viettää vielä mukavaakin elämää ulkoisesta raihnaisuudesta huolimatta. Ei kai tällaisia ihmisiä kukaan olekaan vaatimassa pois päiviltä, vaikka huolenpitoamme tarvitsevatkin.

Aloittajalle vielä, että kyllä minuakin se ihmisen elämänhalu ihmetyttää, joku voi maata halvaantuneena vuodeosastolla vuosikausia... Mutta voiko ulkopuolinen määrittää sen, mikä on hyvää elämää? Meille terveille maailmalla juoksenteleville sänkypotilaaksi joutuminen voisi olla maailmanloppu, mutta sille potilaalle elämä on vielä elämää, jos hän niin itse tuntee.

Perhonen lasikuvussa kirja kertoo miehestä, joka halvaantui ja pystyi liikuttamaan vain toista silmäluomeaan. Hän "kirjoitti" kirjan kirjain kirjaimelta toisen luetellessa aakkosia ja räpytti silmäänsä oikean kirjaimen kohdalla. Jos haluaa tietää, mitä hänen päässään on liikkunut, kannattaa lukea.

Vierailija

sammalillanukkuja:
"Perhonen lasikuvussa kirja kertoo miehestä, joka halvaantui ja pystyi liikuttamaan vain toista silmäluomeaan. Hän "kirjoitti" kirjan kirjain kirjaimelta toisen luetellessa aakkosia ja räpytti silmäänsä oikean kirjaimen kohdalla. Jos haluaa tietää, mitä hänen päässään on liikkunut, kannattaa lukea."

Kuka on tuon kirjan kirjoittaja ja onko kirja lainattavissa kirjastoista. Kiinnostaisi.

Itse olen niitä onnekkaita ihmisiä, jotka eivät ole oikeastaan koskaan sarastelleet. Mitä nyt kirurgit ovat vähän leikelleet.
Tässä iässä tulee vääjäämättä nuo sairaudet yhä ajankohtaisemmiksi.
Minun henkilökohtainen suhtautumiseni lopunajan vanhusten sairaalahoitoon on kovin ristiriitaista ja ihmettelen, että miksi ei varhaisiän vanhuksille ole järjestetty infoa, asiasta kertovia informaatiotilaisuuksia jne. Vai onko?
Tällöin vanhuksella olisi valmiuksia sopeutua tuleviin häntä odottaviin muutoksiin. Ei syntyisi töks-tilannetta jolloin äkillinen muutos on vaikeampi mieltää.

Vierailija
markent
sammalillanukkuja:
"Perhonen lasikuvussa kirja kertoo miehestä, joka halvaantui ja pystyi liikuttamaan vain toista silmäluomeaan. Hän "kirjoitti" kirjan kirjain kirjaimelta toisen luetellessa aakkosia ja räpytti silmäänsä oikean kirjaimen kohdalla. Jos haluaa tietää, mitä hänen päässään on liikkunut, kannattaa lukea."

Kuka on tuon kirjan kirjoittaja ja onko kirja lainattavissa kirjastoista. Kiinnostaisi.

Itse olen niitä onnekkaita ihmisiä, jotka eivät ole oikeastaan koskaan sarastelleet. Mitä nyt kirurgit ovat vähän leikelleet.
Tässä iässä tulee vääjäämättä nuo sairaudet yhä ajankohtaisemmiksi.
Minun henkilökohtainen suhtautumiseni lopunajan vanhusten sairaalahoitoon on kovin ristiriitaista ja ihmettelen, että miksi ei varhaisiän vanhuksille ole järjestetty infoa, asiasta kertovia informaatiotilaisuuksia jne. Vai onko?
Tällöin vanhuksella olisi valmiuksia sopeutua tuleviin häntä odottaviin muutoksiin. Ei syntyisi töks-tilannetta jolloin äkillinen muutos on vaikeampi mieltää.

BAUBY, Jean-Dominique on kirjailija. Varmasti löytyy kirjastoista.

Yleensä kai asiat vain tapahtuu. Viimeiseen asti uskotaan, että kyllä vielä kotona pärjätään. Näin ainakin meni minun lähipiirissäni. Ehkä se on enemmän sitä, että vanhus tai parantumattomasti sairas ei itse halua sitä muutosta ajatellakaan, kieltää sen kokonaan. Eikä sitten oikein läheisilläkään ole tahtoa tai tietoakaan mennä neuvomaan toisia. Ja kaikennäköiset tunteethan siinä on pinnalla koko ajan. Vaikeita tilanteita.

Vierailija
cosini
hetkinen.

järkytyin kahdesta edellisestä puheenvuorosta. ne oli varmaankin pilaa, erittäin huonoa sellaista...

jos tämä on totta, toivon totisesti kuolevani pian. en testamenttaa teille mitään.

Kuulostaa siltä, että ajattelet seuraavasti: Jos halvaantuneella vanhuksella on vielä jälkipolvea, joka ei halua menettää vanhusta, niin se on vanhukselle riittävä syy elää vaikka vain sängyssä maaten? Voihan tämä pitää paikkansakin, mikäli jälkipolvi haluaa esimerkiksi vaihtaa ajatuksia vanhuksen kanssa edelleen. Mutta eipä siinä paljon muuta sitten enää olisikaan. Lisäksi nykyajan ihmiset ovat varsin kiireisiä, joten he eivät välttämättä ehtisi käydä vierailemassa laitoksessa kovinkaan usein.

Vierailija
Desi
Onko mielestäsi siis parempi että hän makaisi siellä edelleen, sen sijaan että vanhempani tekivät mielestäni oikean päätöksen nesteytyksen lopettamisesta? Onko parempi antaa vanhuksen maata vuoteessa aivokuolleena, vaipat märkänä, kuin antaa hänen liukua pois?

Tuota nesteytyksen lopettamista en kyllä ymmärrä, ihmiskeho reagoi nesteen puutteeseen kipuna (kuten päänsärky), kramppeina sekä lämmönnousuna.
Miksei lähtöä voisi kiduttamisen sijaan hoitaa vaikka morfiinipistoksella?

Koska morfiinipistoksen antaminen olisi murha mutta nestevajekidutuksen avulla samaan lopputulokseen päätyminen ei?

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005
Kuukkeli
Desi
Onko mielestäsi siis parempi että hän makaisi siellä edelleen, sen sijaan että vanhempani tekivät mielestäni oikean päätöksen nesteytyksen lopettamisesta? Onko parempi antaa vanhuksen maata vuoteessa aivokuolleena, vaipat märkänä, kuin antaa hänen liukua pois?

Tuota nesteytyksen lopettamista en kyllä ymmärrä, ihmiskeho reagoi nesteen puutteeseen kipuna (kuten päänsärky), kramppeina sekä lämmönnousuna.
Miksei lähtöä voisi kiduttamisen sijaan hoitaa vaikka morfiinipistoksella?

Koska morfiinipistoksen antaminen olisi murha mutta nestevajekidutuksen avulla samaan lopputulokseen päätyminen ei?

Samaa olen itsekin ihmetellyt.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija
Kuukkeli
Desi
Onko mielestäsi siis parempi että hän makaisi siellä edelleen, sen sijaan että vanhempani tekivät mielestäni oikean päätöksen nesteytyksen lopettamisesta? Onko parempi antaa vanhuksen maata vuoteessa aivokuolleena, vaipat märkänä, kuin antaa hänen liukua pois?

Tuota nesteytyksen lopettamista en kyllä ymmärrä, ihmiskeho reagoi nesteen puutteeseen kipuna (kuten päänsärky), kramppeina sekä lämmönnousuna.
Miksei lähtöä voisi kiduttamisen sijaan hoitaa vaikka morfiinipistoksella?

Koska morfiinipistoksen antaminen olisi murha mutta nestevajekidutuksen avulla samaan lopputulokseen päätyminen ei?

Jos morfiinipiikki olisi ollut laillinen, vanhempani olisivat todennäköisesti valinneet sen. Mutta niin eivät asiat ole - ikävä kyllä.

Vierailija

Siitä pitäisi saada laillinen sillä jos vaikka mitkä kansainväliset sopimukset kieltävät kidutuksen.
Eläimetkin lopetetaan asiallisemmin ja mm. lemmikit nukutetaan tai rauhoitetaan ennen viimeistä piikkiään...

Vierailija
Dredex
cosini
hetkinen.

järkytyin kahdesta edellisestä puheenvuorosta. ne oli varmaankin pilaa, erittäin huonoa sellaista...

jos tämä on totta, toivon totisesti kuolevani pian. en testamenttaa teille mitään.




Kuulostaa siltä, että ajattelet seuraavasti: Jos halvaantuneella vanhuksella on vielä jälkipolvea, joka ei halua menettää vanhusta, niin se on vanhukselle riittävä syy elää vaikka vain sängyssä maaten? Voihan tämä pitää paikkansakin, mikäli jälkipolvi haluaa esimerkiksi vaihtaa ajatuksia vanhuksen kanssa edelleen. Mutta eipä siinä paljon muuta sitten enää olisikaan. Lisäksi nykyajan ihmiset ovat varsin kiireisiä, joten he eivät välttämättä ehtisi käydä vierailemassa laitoksessa kovinkaan usein.

Jostain luin tällaisesta tapauksesta viime vuosina, että iäkäs ihminen oli sairaalassa hoidossa syövän takia. Syöpä kuitenkin ei ollut vielä sillä asteella, että olisi tarvinnut terminaalihoitoa ja vanhus oli muutenkin virkeä. Tuli kotiuttamisen aika ja lääkäri oli sanonut jotain, että kuolet kuitenkin kohta. Vanhus oli masentunut tästä näin, että ei ollut lähtenyt kotiin vain jäi makaamaan sikiöasentoon sairaalaan.

Oli joku omainen kirjoittanut ja kysynyt, että miksi halutaan viedä ihmiseltä kaikki elämänhalu!

Tuttavani ukki oli mennyt kuntoutukseen eri kaupunkiin pariksi viikoksi. Vireä vanhus, kävellyt sinne itse. Lapset olivat soitelleet isälleen, mutta eivät saaneet häntä kuitenkaan puhelimeen vaan laitoksen henkilökunta vastasi aina, että hyvin menee. Ukilla vaan on flunssaa eikä juuri nyt pääse puhelimen. Lapsilla tuli asiaa viereiseen kaupunkiin ja samalla reissulla päättivät käydä tervehtimässä ukkia. Ukki makasi selällään sängyssä täysin suu täynnä limaa. Lääkäri oli ilmoittanut, että nyt on saattohoito meneillään ja ukki kuolee huomenna. Omaiset olivat vaatineet, että ukki siirretään viereiseen sairaalaan. Lääkäri oli sanonut, ettei ota riskiä, sillä ukki voi kuolla matkalla. Omaiset olivat sanoneet, että ukki lähtee heidän mukaansa nyt. Tämän jälkeen ukki eli vielä kolme kuukautta. Kuinka pitkä olisi ollut hänenkin vireä elämäntaipaleensa ilman tätä kuntoutusta!

Vierailija

[size=150:2djm4k1u]Vanhusten sitominen lääkkeillä yleinen tapa laitoshoidossa[/size:2djm4k1u]

IA, 9.9.2007

Potilaita sidotaan kemiallisesti vanhuksia ja kehitysvammaisia hoitavissa laitoksissa Suomessa. Tämä hoitokulttuuri on pahimmillaan sairaaloissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla sanoo geriatrian professori Sirkka-Liisa Kivelä sunnuntain Aamulehdessä.

- Vanhuksille syötetään liian paljon ja liian monia psyyken lääkkeitä ja keskushermoston lääkkeitä samanaikaisesti. Suurelta osin käytäntö perustuu tiedon puutteeseen. Ihmiset eivät tee sitä pahantahtoisesti, sanoo Kivelä, mutta toteaa, että laitoskohtaiset erot ovat suuria. Kivelä puhuu ensisijaisesti vanhusten hoitolaitoksista.

Kivelän mukaan on olemassa runsaasti esimerkkejä myös siitä, että psyyken lääkkeiden lääkehaittoihinkin annetaan uutta psyykelääkettä.

Kivelä kertoo, että on julkaistua tutkimustietoa siitä, että seratoniini-oireyhtymään kuolee ihmisiä jopa yliopistollisissa sairaaloissa Suomessa. Useiden psyykenlääkkeiden lisäksi seratoniinin tasoa nostavat eräät muut lääkkeet. Niiden vaikutus yhdessä voi olla tappava.

Verkkouutiset

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat