Seuraa 
Viestejä45973

Ymmärrän että vanhus ei välttämättä pysty sairauden takia pidättämään virtsaa yöllä. Ja ymmärrän, että jos on osittain tai kokonaan halvaantunut kaulasta alaspäin, niin ei pysty itse vaihtamaan yövaippojaan. Mutta sitä en ymmärrä, miten näin huonoon kuntoon mennyt vanhus jaksaa elää jossain hoitokodissa. Miksi ihmisten elämisen halu on niin kova, että elää vaikka sängyssä? Koska ei voi kuolla poiskaan?

Sivut

Kommentit (54)

Aika usein päätöksen tekevät omaiset, jotka eivät halua päästää äitiään tai isäänsä pois. Se ei ole oikein, mutta se on inhimillistä - oma isä tai äiti on tärkeä, hänen ei haluta kuolevan. Sen vuoksi surkea elämä märissä vaipoissa, kuola poskella ja kirkuva vanhus viereisessä pedissä on heidän mielestään parempi vaihtoehto kuin lempeä, luonnollinen kuolema.

hetkinen.

järkytyin kahdesta edellisestä puheenvuorosta. ne oli varmaankin pilaa, erittäin huonoa sellaista...

jos tämä on totta, toivon totisesti kuolevani pian. en testamenttaa teille mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
cosini
hetkinen.

järkytyin kahdesta edellisestä puheenvuorosta. ne oli varmaankin pilaa, erittäin huonoa sellaista...

jos tämä on totta, toivon totisesti kuolevani pian. en testamenttaa teille mitään.

Oma isoäitini makasi vanhusten hoitokodissa aivorunko tuhoutuneena muutaman kuukauden, letkuruokinnassa (toinen isoäiti kieltäytyi elvytyksestä koska ei halunnut samaa kohtaloa ja kuoli rauhallisesti). Onko mielestäsi siis parempi että hän makaisi siellä edelleen, sen sijaan että vanhempani tekivät mielestäni oikean päätöksen nesteytyksen lopettamisesta? Onko parempi antaa vanhuksen maata vuoteessa aivokuolleena, vaipat märkänä, kuin antaa hänen liukua pois?

Desi
cosini
hetkinen.

järkytyin kahdesta edellisestä puheenvuorosta. ne oli varmaankin pilaa, erittäin huonoa sellaista...

jos tämä on totta, toivon totisesti kuolevani pian. en testamenttaa teille mitään.




Oma isoäitini makasi vanhusten hoitokodissa aivorunko tuhoutuneena muutaman kuukauden, letkuruokinnassa (toinen isoäiti kieltäytyi elvytyksestä koska ei halunnut samaa kohtaloa ja kuoli rauhallisesti). Onko mielestäsi siis parempi että hän makaisi siellä edelleen, sen sijaan että vanhempani tekivät mielestäni oikean päätöksen nesteytyksen lopettamisesta? Onko parempi antaa vanhuksen maata vuoteessa aivokuolleena, vaipat märkänä, kuin antaa hänen liukua pois?

Luultavasti puhutte eri asioista. Aivokuollut on käytännössä kuollut ja harvassa kai on niitä tapauksia, joissa tällaisia pidetään "elossa". Tuskin on potilaan oma tahto. Mutta vanhemmiten monien ihmisten virtsan pidätyskyky heikkenee, tai liikkuminen heikkenee, ettei omin avuin pääse vessaan ja tarvitsee vaippoja. Mutta näiden ongelmien ei tarvitse millään tavalla vaikuttaa sen yläpään toimintaan ja "hoitokodissakin" voidaan viettää vielä mukavaakin elämää ulkoisesta raihnaisuudesta huolimatta. Ei kai tällaisia ihmisiä kukaan olekaan vaatimassa pois päiviltä, vaikka huolenpitoamme tarvitsevatkin.

Aloittajalle vielä, että kyllä minuakin se ihmisen elämänhalu ihmetyttää, joku voi maata halvaantuneena vuodeosastolla vuosikausia... Mutta voiko ulkopuolinen määrittää sen, mikä on hyvää elämää? Meille terveille maailmalla juoksenteleville sänkypotilaaksi joutuminen voisi olla maailmanloppu, mutta sille potilaalle elämä on vielä elämää, jos hän niin itse tuntee.

Perhonen lasikuvussa kirja kertoo miehestä, joka halvaantui ja pystyi liikuttamaan vain toista silmäluomeaan. Hän "kirjoitti" kirjan kirjain kirjaimelta toisen luetellessa aakkosia ja räpytti silmäänsä oikean kirjaimen kohdalla. Jos haluaa tietää, mitä hänen päässään on liikkunut, kannattaa lukea.

sammalillanukkuja:
"Perhonen lasikuvussa kirja kertoo miehestä, joka halvaantui ja pystyi liikuttamaan vain toista silmäluomeaan. Hän "kirjoitti" kirjan kirjain kirjaimelta toisen luetellessa aakkosia ja räpytti silmäänsä oikean kirjaimen kohdalla. Jos haluaa tietää, mitä hänen päässään on liikkunut, kannattaa lukea."

Kuka on tuon kirjan kirjoittaja ja onko kirja lainattavissa kirjastoista. Kiinnostaisi.

Itse olen niitä onnekkaita ihmisiä, jotka eivät ole oikeastaan koskaan sarastelleet. Mitä nyt kirurgit ovat vähän leikelleet.
Tässä iässä tulee vääjäämättä nuo sairaudet yhä ajankohtaisemmiksi.
Minun henkilökohtainen suhtautumiseni lopunajan vanhusten sairaalahoitoon on kovin ristiriitaista ja ihmettelen, että miksi ei varhaisiän vanhuksille ole järjestetty infoa, asiasta kertovia informaatiotilaisuuksia jne. Vai onko?
Tällöin vanhuksella olisi valmiuksia sopeutua tuleviin häntä odottaviin muutoksiin. Ei syntyisi töks-tilannetta jolloin äkillinen muutos on vaikeampi mieltää.

markent
sammalillanukkuja:
"Perhonen lasikuvussa kirja kertoo miehestä, joka halvaantui ja pystyi liikuttamaan vain toista silmäluomeaan. Hän "kirjoitti" kirjan kirjain kirjaimelta toisen luetellessa aakkosia ja räpytti silmäänsä oikean kirjaimen kohdalla. Jos haluaa tietää, mitä hänen päässään on liikkunut, kannattaa lukea."

Kuka on tuon kirjan kirjoittaja ja onko kirja lainattavissa kirjastoista. Kiinnostaisi.

Itse olen niitä onnekkaita ihmisiä, jotka eivät ole oikeastaan koskaan sarastelleet. Mitä nyt kirurgit ovat vähän leikelleet.
Tässä iässä tulee vääjäämättä nuo sairaudet yhä ajankohtaisemmiksi.
Minun henkilökohtainen suhtautumiseni lopunajan vanhusten sairaalahoitoon on kovin ristiriitaista ja ihmettelen, että miksi ei varhaisiän vanhuksille ole järjestetty infoa, asiasta kertovia informaatiotilaisuuksia jne. Vai onko?
Tällöin vanhuksella olisi valmiuksia sopeutua tuleviin häntä odottaviin muutoksiin. Ei syntyisi töks-tilannetta jolloin äkillinen muutos on vaikeampi mieltää.

BAUBY, Jean-Dominique on kirjailija. Varmasti löytyy kirjastoista.

Yleensä kai asiat vain tapahtuu. Viimeiseen asti uskotaan, että kyllä vielä kotona pärjätään. Näin ainakin meni minun lähipiirissäni. Ehkä se on enemmän sitä, että vanhus tai parantumattomasti sairas ei itse halua sitä muutosta ajatellakaan, kieltää sen kokonaan. Eikä sitten oikein läheisilläkään ole tahtoa tai tietoakaan mennä neuvomaan toisia. Ja kaikennäköiset tunteethan siinä on pinnalla koko ajan. Vaikeita tilanteita.

cosini
hetkinen.

järkytyin kahdesta edellisestä puheenvuorosta. ne oli varmaankin pilaa, erittäin huonoa sellaista...

jos tämä on totta, toivon totisesti kuolevani pian. en testamenttaa teille mitään.

Kuulostaa siltä, että ajattelet seuraavasti: Jos halvaantuneella vanhuksella on vielä jälkipolvea, joka ei halua menettää vanhusta, niin se on vanhukselle riittävä syy elää vaikka vain sängyssä maaten? Voihan tämä pitää paikkansakin, mikäli jälkipolvi haluaa esimerkiksi vaihtaa ajatuksia vanhuksen kanssa edelleen. Mutta eipä siinä paljon muuta sitten enää olisikaan. Lisäksi nykyajan ihmiset ovat varsin kiireisiä, joten he eivät välttämättä ehtisi käydä vierailemassa laitoksessa kovinkaan usein.

Desi
Onko mielestäsi siis parempi että hän makaisi siellä edelleen, sen sijaan että vanhempani tekivät mielestäni oikean päätöksen nesteytyksen lopettamisesta? Onko parempi antaa vanhuksen maata vuoteessa aivokuolleena, vaipat märkänä, kuin antaa hänen liukua pois?

Tuota nesteytyksen lopettamista en kyllä ymmärrä, ihmiskeho reagoi nesteen puutteeseen kipuna (kuten päänsärky), kramppeina sekä lämmönnousuna.
Miksei lähtöä voisi kiduttamisen sijaan hoitaa vaikka morfiinipistoksella?

Koska morfiinipistoksen antaminen olisi murha mutta nestevajekidutuksen avulla samaan lopputulokseen päätyminen ei?

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Kuukkeli
Desi
Onko mielestäsi siis parempi että hän makaisi siellä edelleen, sen sijaan että vanhempani tekivät mielestäni oikean päätöksen nesteytyksen lopettamisesta? Onko parempi antaa vanhuksen maata vuoteessa aivokuolleena, vaipat märkänä, kuin antaa hänen liukua pois?

Tuota nesteytyksen lopettamista en kyllä ymmärrä, ihmiskeho reagoi nesteen puutteeseen kipuna (kuten päänsärky), kramppeina sekä lämmönnousuna.
Miksei lähtöä voisi kiduttamisen sijaan hoitaa vaikka morfiinipistoksella?

Koska morfiinipistoksen antaminen olisi murha mutta nestevajekidutuksen avulla samaan lopputulokseen päätyminen ei?

Samaa olen itsekin ihmetellyt.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Kuukkeli
Desi
Onko mielestäsi siis parempi että hän makaisi siellä edelleen, sen sijaan että vanhempani tekivät mielestäni oikean päätöksen nesteytyksen lopettamisesta? Onko parempi antaa vanhuksen maata vuoteessa aivokuolleena, vaipat märkänä, kuin antaa hänen liukua pois?

Tuota nesteytyksen lopettamista en kyllä ymmärrä, ihmiskeho reagoi nesteen puutteeseen kipuna (kuten päänsärky), kramppeina sekä lämmönnousuna.
Miksei lähtöä voisi kiduttamisen sijaan hoitaa vaikka morfiinipistoksella?

Koska morfiinipistoksen antaminen olisi murha mutta nestevajekidutuksen avulla samaan lopputulokseen päätyminen ei?

Jos morfiinipiikki olisi ollut laillinen, vanhempani olisivat todennäköisesti valinneet sen. Mutta niin eivät asiat ole - ikävä kyllä.

Siitä pitäisi saada laillinen sillä jos vaikka mitkä kansainväliset sopimukset kieltävät kidutuksen.
Eläimetkin lopetetaan asiallisemmin ja mm. lemmikit nukutetaan tai rauhoitetaan ennen viimeistä piikkiään...

Dredex
cosini
hetkinen.

järkytyin kahdesta edellisestä puheenvuorosta. ne oli varmaankin pilaa, erittäin huonoa sellaista...

jos tämä on totta, toivon totisesti kuolevani pian. en testamenttaa teille mitään.




Kuulostaa siltä, että ajattelet seuraavasti: Jos halvaantuneella vanhuksella on vielä jälkipolvea, joka ei halua menettää vanhusta, niin se on vanhukselle riittävä syy elää vaikka vain sängyssä maaten? Voihan tämä pitää paikkansakin, mikäli jälkipolvi haluaa esimerkiksi vaihtaa ajatuksia vanhuksen kanssa edelleen. Mutta eipä siinä paljon muuta sitten enää olisikaan. Lisäksi nykyajan ihmiset ovat varsin kiireisiä, joten he eivät välttämättä ehtisi käydä vierailemassa laitoksessa kovinkaan usein.

Jostain luin tällaisesta tapauksesta viime vuosina, että iäkäs ihminen oli sairaalassa hoidossa syövän takia. Syöpä kuitenkin ei ollut vielä sillä asteella, että olisi tarvinnut terminaalihoitoa ja vanhus oli muutenkin virkeä. Tuli kotiuttamisen aika ja lääkäri oli sanonut jotain, että kuolet kuitenkin kohta. Vanhus oli masentunut tästä näin, että ei ollut lähtenyt kotiin vain jäi makaamaan sikiöasentoon sairaalaan.

Oli joku omainen kirjoittanut ja kysynyt, että miksi halutaan viedä ihmiseltä kaikki elämänhalu!

Tuttavani ukki oli mennyt kuntoutukseen eri kaupunkiin pariksi viikoksi. Vireä vanhus, kävellyt sinne itse. Lapset olivat soitelleet isälleen, mutta eivät saaneet häntä kuitenkaan puhelimeen vaan laitoksen henkilökunta vastasi aina, että hyvin menee. Ukilla vaan on flunssaa eikä juuri nyt pääse puhelimen. Lapsilla tuli asiaa viereiseen kaupunkiin ja samalla reissulla päättivät käydä tervehtimässä ukkia. Ukki makasi selällään sängyssä täysin suu täynnä limaa. Lääkäri oli ilmoittanut, että nyt on saattohoito meneillään ja ukki kuolee huomenna. Omaiset olivat vaatineet, että ukki siirretään viereiseen sairaalaan. Lääkäri oli sanonut, ettei ota riskiä, sillä ukki voi kuolla matkalla. Omaiset olivat sanoneet, että ukki lähtee heidän mukaansa nyt. Tämän jälkeen ukki eli vielä kolme kuukautta. Kuinka pitkä olisi ollut hänenkin vireä elämäntaipaleensa ilman tätä kuntoutusta!

[size=150:2djm4k1u]Vanhusten sitominen lääkkeillä yleinen tapa laitoshoidossa[/size:2djm4k1u]

IA, 9.9.2007

Potilaita sidotaan kemiallisesti vanhuksia ja kehitysvammaisia hoitavissa laitoksissa Suomessa. Tämä hoitokulttuuri on pahimmillaan sairaaloissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla sanoo geriatrian professori Sirkka-Liisa Kivelä sunnuntain Aamulehdessä.

- Vanhuksille syötetään liian paljon ja liian monia psyyken lääkkeitä ja keskushermoston lääkkeitä samanaikaisesti. Suurelta osin käytäntö perustuu tiedon puutteeseen. Ihmiset eivät tee sitä pahantahtoisesti, sanoo Kivelä, mutta toteaa, että laitoskohtaiset erot ovat suuria. Kivelä puhuu ensisijaisesti vanhusten hoitolaitoksista.

Kivelän mukaan on olemassa runsaasti esimerkkejä myös siitä, että psyyken lääkkeiden lääkehaittoihinkin annetaan uutta psyykelääkettä.

Kivelä kertoo, että on julkaistua tutkimustietoa siitä, että seratoniini-oireyhtymään kuolee ihmisiä jopa yliopistollisissa sairaaloissa Suomessa. Useiden psyykenlääkkeiden lisäksi seratoniinin tasoa nostavat eräät muut lääkkeet. Niiden vaikutus yhdessä voi olla tappava.

Verkkouutiset

Ketjun aiheeseen vastaisin näin että jos on järkeä jäljellä päässä, niin silloin on myös ajatuksia. Jos ei suurempia kipuja ole, niin ei kaikki halua kuolla, vaikka sängyssä vain makaavatkin. Monilla on kova halu elää niin kauan kuin mahdollista. Omat ajatukset määrittelee sen onko vielä halua elää vai haluaisiko kuolla pois. Ja onhan niitä yksilöitä jotka ei jaksa elää vanhuutensa kipujen tai liikkumattomuutensa takia. Nuorempiakin tekee itsemurhan kun eivät jaksa taistella elämässään eteenpäin. Elämisen halu on kuitenkin ihmisillä paljon suurempi kuin kuoleman havittelu, oli sitten nuorista tai vanhuksista kysymys.
Jos on aivokuollut, se on taas hieman eri asia.

Vanhusten hoitolaitoksiin voisi harkita internet-yhteyksien asentamista ja kannettavat tietokoneet joka vanhukselle. Siten vanhuksella olisi sentään jonkinlainen yhteys ulkomaailmaan. Hän voisi vierailla jälkeläistensä tai muiden kotisivuilla katsomassa valokuvia ja kirjoituksia. Vanhus voisi myös kirjoitella ajatuksiaan ja keskustella muiden kanssa, tai voisi katsella netistä vuokrattavia videoita. Tällainen nettielämä ei poikkeaisi paljonkaan sellaisten elämästä, jotka muutenkin istuvat aina tietokoneen ääressä. Lisäksi vanhuksille ei tarvitsisi antaa niin paljon rauhoittavia lääkkeitä, kun aika ei kävisi pitkäksi netissä surffatessa.

Mestariampuja PiPi
Dredex
cosini
hetkinen.

järkytyin kahdesta edellisestä puheenvuorosta. ne oli varmaankin pilaa, erittäin huonoa sellaista...

jos tämä on totta, toivon totisesti kuolevani pian. en testamenttaa teille mitään.




Kuulostaa siltä, että ajattelet seuraavasti: Jos halvaantuneella vanhuksella on vielä jälkipolvea, joka ei halua menettää vanhusta, niin se on vanhukselle riittävä syy elää vaikka vain sängyssä maaten? Voihan tämä pitää paikkansakin, mikäli jälkipolvi haluaa esimerkiksi vaihtaa ajatuksia vanhuksen kanssa edelleen. Mutta eipä siinä paljon muuta sitten enää olisikaan. Lisäksi nykyajan ihmiset ovat varsin kiireisiä, joten he eivät välttämättä ehtisi käydä vierailemassa laitoksessa kovinkaan usein.



Jostain luin tällaisesta tapauksesta viime vuosina, että iäkäs ihminen oli sairaalassa hoidossa syövän takia. Syöpä kuitenkin ei ollut vielä sillä asteella, että olisi tarvinnut terminaalihoitoa ja vanhus oli muutenkin virkeä. Tuli kotiuttamisen aika ja lääkäri oli sanonut jotain, että kuolet kuitenkin kohta. Vanhus oli masentunut tästä näin, että ei ollut lähtenyt kotiin vain jäi makaamaan sikiöasentoon sairaalaan.

Oli joku omainen kirjoittanut ja kysynyt, että miksi halutaan viedä ihmiseltä kaikki elämänhalu!

Tuttavani ukki oli mennyt kuntoutukseen eri kaupunkiin pariksi viikoksi. Vireä vanhus, kävellyt sinne itse. Lapset olivat soitelleet isälleen, mutta eivät saaneet häntä kuitenkaan puhelimeen vaan laitoksen henkilökunta vastasi aina, että hyvin menee. Ukilla vaan on flunssaa eikä juuri nyt pääse puhelimen. Lapsilla tuli asiaa viereiseen kaupunkiin ja samalla reissulla päättivät käydä tervehtimässä ukkia. Ukki makasi selällään sängyssä täysin suu täynnä limaa. Lääkäri oli ilmoittanut, että nyt on saattohoito meneillään ja ukki kuolee huomenna. Omaiset olivat vaatineet, että ukki siirretään viereiseen sairaalaan. Lääkäri oli sanonut, ettei ota riskiä, sillä ukki voi kuolla matkalla. Omaiset olivat sanoneet, että ukki lähtee heidän mukaansa nyt. Tämän jälkeen ukki eli vielä kolme kuukautta. Kuinka pitkä olisi ollut hänenkin vireä elämäntaipaleensa ilman tätä kuntoutusta!

Olisikohan nämä vanhukset saaneet käyttää tietokonetta, vaikka olisi ollut omakin? Kun veimme äidille omaa mehua, sellaista, josta äiti piti ja vitamiinitabletteja vanhainkotiin, siellä kyllä luvattiin antaa hänelle niitä, mutta näin ei kuitenkaan toimittu. Siskoni myös osti karpalotabletteja, ettei äidillä vaivaisi virtsatieinfektio, mutta arvakkaa käytettiinkö niitä. Turha toivo!

Kaikki hoitajat EIVÄT ole paskiaisia. Eräs hoitaja kävi potilaansa puolesta ostamassa vitamiini- ja karpalotabletteja ja syötti salaa niitä potilaalleen. Tämä hoitaja ei kylläkään ollut edes lähettyvilläkkään äitini asuinkuntaa.

Karpalo

Lahti jättää vanhuksia heitteille

Vanhusten laitoshoidon alasajo on johtanut Lahdessa siihen, että monisairaita, toimintakyvyttömiä ja jopa dementoituneita ihmisiä on kotiutettu.
Kahden yli kahdeksan-kymppisen dementikon läheiset ovat nousseet taisteluun nykyjärjestelmää vastaan silläkin uhalla, että heidät leimataan hankaliksi omaisiksi. - Isoäidillä on todettu Alzheimerintauti, hän on melkein sokea ja istuu pyörätuolissa. Hänet oli määrä kotiuttaa "parantuneen kuntonsa" ansiosta, kertoo pojantytär Anita Seppä 84-vuotiaan Hilkka Sepän tilanteesta. Kotiutus kuitenkin vedettiin takaisin omaisten nostettua asiasta kohun.
Alzheimerintautia sairastava ja sokeutumassa oleva Toini Koskinen puolestaan ehdittiin jo kotiuttaa, mutta kaaduttuaan asunnossaan ja tilan muutenkin heikennyttyä hänet otettiin kahden päivän kuluttua kotiutuksesta takaisin sairaalaan. Nyt Koskinen on pojan mukaan vain päivien päässä kuolemasta.
Vanhusten palvelujen johtaja ylilääkäri Jukka Louhija kiistää dementtien kotiutukset. Hän haluaisi palauttaa luottamuksen vanhustyötä tekevään moniammatilliseen tiimiin.
Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Antti Holopainen, lääkäri hänkin, on puolestaan sitä mieltä, että Lahdessa on jo menty liian pitkälle.
- Olen itsekin ollut aikoinaan vanhainkodin lääkärinä ja vastannut kotiutuksista. On ruvennut tuntumaan, että tässä saatetaan olla jo heikoilla jäillä, Holopainen sanoo.

08.09.2007 22:41

http://www.ess.fi/Article.jsp?article=160415&main=21

Dredex
Vanhusten hoitolaitoksiin voisi harkita internet-yhteyksien asentamista ja kannettavat tietokoneet joka vanhukselle. Siten vanhuksella olisi sentään jonkinlainen yhteys ulkomaailmaan. Hän voisi vierailla jälkeläistensä tai muiden kotisivuilla katsomassa valokuvia ja kirjoituksia. Vanhus voisi myös kirjoitella ajatuksiaan ja keskustella muiden kanssa, tai voisi katsella netistä vuokrattavia videoita. Tällainen nettielämä ei poikkeaisi paljonkaan sellaisten elämästä, jotka muutenkin istuvat aina tietokoneen ääressä. Lisäksi vanhuksille ei tarvitsisi antaa niin paljon rauhoittavia lääkkeitä, kun aika ei kävisi pitkäksi netissä surffatessa.

Miksei, heille jotka pystyisivät vielä tietokonetta käyttämään. Mutta muuten toivoisin että henkilökuntaa paljon enemmän heitä hoitamaan ja henkilökunnalle paremmat palkat jotta myös enemmän miehiä hakisi alalle. Jos olisi enemmän henkilökuntaa, ehtisivät huolehtimaan paremmin vanhuksista. Ei riitä vain pelkkä hoito, ihminen tarvitsee myös vanhuksena toisten läheisyyttä ja juttu kaveria tai vain että joku on läsnä, lähettyvillä.

Vanhukset on aikansa työtä tehneet yhteiskunnan hyväksi. Nyt katsovat monet heidät vain rahankuluksi. Eivät ajattele että sama kohtalo on kaikilla, vanhuus tulee eteen meille kaikille.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat