Mielen aikatauluttaminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minua on ihmetyttänyt, että ihmisten tunteille/kehitykselle pistetään psykiatriassa/psykologiassa nykyisin tiukkoja aikarajoja. Luin taas lääkärikeskuksen lehdestä, että pettymyksen ja surun tunteet ovat normaaleja, mutta jos ne kestävät yli kaksi viikkoa, kyse on masennuksesta. Kuka surisi aviopuolison tai muun yhtä läheisen ihmisen kuolemaa niin vähän aikaa. Että parissa viikossa tulisi unohtaa ihminen, jonka kanssa on eletty vuosikymmeniä, tai kysymys on psyykkisestä sairaudesta, johon on syötävä psyykelääkkeitä. Ihmiset tunteet kestävät niin kauan kunnes hän on ratkaissut ongelman tai tapahtuma, johon ne kohdistuivat on ohitse. Kuinka nopeasti tunnetilat vaihtelevat, on yksilöllistä ja liittyy tempperamenttiin. En ymmärrä mihin tuollaiset aikarajat voivat perustua, ovatko ne puhtaasti tieteen sisällä sovittuja sopimuksia?

Myös kehityksen aikatauluttaminen vaikuttaa minusta vähän keinotekoiselta. Tietysti lasten kohdalla voidaan keskimääräisesti arvioida, kuinka paljon pitäisi olla kehittynyt tiettyyn ikään mennessä, mutta normaalit lapsetkin kehittyvät yksilöllisesti. Muistan ala-asteajoilta , että osa oppilaista osasi jo lukea tullessaan kouluun, osa oppi vasta kolmannella luokalla kunnolla, mutta kaikki pärjäsivät myöhemmin opinnoissaan. Minua taidettiin vauvana pitää hieman erikoisena, kun opin nopeammin puhumaan kuin kävelemään, mutta ei tällä seikalla ole ollut mitään merkitystä. Yhden tuttavani lapsen ei ennusteen mukaan koskaan pitänyt oppia ajamaan pyörää, mutta hän kyllä ajaa nykyisin ja harrastaa muutenkin urheilua.

Mikö sitten on normaalia aikuisiässä? Psykologiassa luokitellaan erilaisia kehitysvaiheita, jotka alkavat syntymästä ja jatkuvat sitten omien lasten syntymään ja lopulta kuolemaan. Entä ne aikuiset ihmiset, jotka eivät koskaan perusta perhettä tai aloita parisuhdetta? Pidetäänkö heidän kehitystään pysähtyneenä, jos ei tiettyyn ikään mennessä ole sitoutunut? Kuuluuko siis kaikkien ihmisten kokea kaikki elämänvaiheet ja ennalta määritellyssä aikataulussa, tai henkilö ei ole saavuttanut aikuisuutta..

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Normaalia?

Jos kuuntelee kenen tahansa elämänstoorin, siis KUUNTELEE, on stoori kuin stoori hyvin ymmärrettävää sellaisenaan, siis normaali.

Psykologia jo itsessään on pelkästään keinotekoinen oppi.

Vierailija
qaz
Normaalia?
Jos kuuntelee kenen tahansa elämänstoorin, siis KUUNTELEE, on stoori kuin stoori hyvin ymmärrettävää sellaisenaan, siis normaali.

Psykologia jo itsessään on pelkästään keinotekoinen oppi.

ja mikähän oppi se sitten on se luonnollinen ja pätevä oppi??

Vierailija
Ayla
qaz
Normaalia?
Jos kuuntelee kenen tahansa elämänstoorin, siis KUUNTELEE, on stoori kuin stoori hyvin ymmärrettävää sellaisenaan, siis normaali.

Psykologia jo itsessään on pelkästään keinotekoinen oppi.




ja mikähän oppi se sitten on se luonnollinen ja pätevä oppi??

Et tajunnu gazin pointtii; poikkeuksii on niin paljon, ett niist tulee normaaleit, koska jokainen elämä on normaalisti epänormaali.

Vierailija
Pubi
Ayla
qaz
Normaalia?
Jos kuuntelee kenen tahansa elämänstoorin, siis KUUNTELEE, on stoori kuin stoori hyvin ymmärrettävää sellaisenaan, siis normaali.

Psykologia jo itsessään on pelkästään keinotekoinen oppi.




ja mikähän oppi se sitten on se luonnollinen ja pätevä oppi??



Et tajunnu gazin pointtii; poikkeuksii on niin paljon, ett niist tulee normaaleit, koska jokainen elämä on normaalisti epänormaali.

Joo, tiedän. Mutta se mitä "qaz" pitää keinotekoisena oppina, on kuitenkin maailmassa hyvkäsytty. Sitä ei noin vain voi työntää pois ja laittaa tilalle new age'n tai muitten uutta mmm hengelleistä "tietoa" ihmisistä. Vai luuletko sinäkin että psykologia on paskapuhetta, humpuukia, mutta new age ajatukset todellista tietoa? En väitä etteikö new age'ssakin ole mielenkiintoisia ajatuksia, olen sitä aikoinani lukenut hyvinkin kiinnostuneena.

Sanoppa sinä, mikä oppi on sitten psykologiaa parempi oppi tänä päivänä, siis mitä tulee ihmisen psyykkeen?

Vierailija
Ayla

Sanoppa sinä, mikä oppi on sitten psykologiaa parempi oppi tänä päivänä, siis mitä tulee ihmisen psyykkeen?

Todennäkösesti kemia.

Pitää vaan oppii tunteen ihmisen aivot ja neuroniverkot ja tunteet ja niihin vaikuttavat hormoonit ja muut kiksit paremmin.

Vierailija
Pubi
Ayla
Sanoppa sinä, mikä oppi on sitten psykologiaa parempi oppi tänä päivänä, siis mitä tulee ihmisen psyykkeen?



Todennäkösesti kemia.

Pitää vaan oppii tunteen ihmisen aivot ja neuroniverkot ja tunteet ja niihin vaikuttavat hormoonit ja muut kiksit paremmin.

Minä kysyin mikä oppi?? En kysynyt mikä oppi joskus tulevaisuudessa.

Vierailija
Ayla
Pubi
Ayla
Sanoppa sinä, mikä oppi on sitten psykologiaa parempi oppi tänä päivänä, siis mitä tulee ihmisen psyykkeen?



Todennäkösesti kemia.

Pitää vaan oppii tunteen ihmisen aivot ja neuroniverkot ja tunteet ja niihin vaikuttavat hormoonit ja muut kiksit paremmin.




Minä kysyin mikä oppi?? En kysynyt mikä oppi joskus tulevaisuudessa.

Kemia jo tänään.

Aivot ovat ainetta ja tietoisuus hiukkasten leikkiä.

Psykologia on välitila, jossa stimuloidaan potilasta itse tuottamaan niitä vajaita ja puuttuvia hormoneja. Joskus onnistuen, toisinaan taas ei.

Yleensä kemiaa apuna käyttäen.

Vierailija

Pubi: Olen kanssasi jokseenkin samaa mieltä. Mitä empiirisempää psykologisesta tutkimuksesta tulee, sitä vähemmän tarvitaan sopimuksiin perustuvia luokitteluja. Silti jää tietysti ongelmaksi se, miten biologista materiaalia tulisi tulkita. Onko esim. homoseksuaalisuus sairaus vai yksi ihmisen ominaisuuksista, jos ilmenisi että heillä on muista poikkeavat aivot? Se riippuu tutkijan näkökulmasta, haluaako hän nähdä nämä ihmiset ongelmana, vai yhteiskunnan, joka ei hyväksy heitä. Tämä ongelma liittyy moniin muihinkin psyykkisiin ilmiöihin. Voidaan havaita ilmiö, muttei vastata siihen, mikä se on. Luin kerran tutkimuksesta, jossa vertailtiin huippulahjakkaiden ja skitsofreenikkojen aivoja toisiinsa. Ne muistuttivat toisiaan. Molemmilta ryhmiltä löytyi korkea dopamiinimäärä aivoista, joten vain tutkimalla dopamiinipitoisuutta ei voi yksin vastata siihen, kuka on terve ja kuka on sairas.

Ayla: Minusta hyvä vaihtoehto olisi hiukan korjata ja päivittää joitakin tietoja ajan tasalle psykologiassa, sekä ottaa kaikki ihmiset mukaan keskusteluun siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää yhteiskunnassa. On vähän epätasa-arvoista, että jonkin yksittäisen tieteen sisällä saadaan sopia siitä, millaisia ihmisten tulisi olla. Ajattelen että kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä ja valita millaiseen ihmiskäsitykseen uskoo. Sitä mitä ei ole todistettu tieteellisesti eksakteina faktoina, niinkuin psykologiassa on monien tutkittavien asioiden laita, ei tarvitse ottaa yhtenä "totuutena."Onko sinusta järkevää sanoa että normaali suruaika on kaksi viikkoa? Osaisitko sinä sanoa, mikä on oikea aika muuttaa kotoa tai mennä naimisiin? Pidätkö tällaisesta ihmisen elämän tarkasta normittamisesta? Jos pidät, niin miksi?

Vierailija

Oletetaan olevan, kuka olettaa? Onko se normaali, joka olettaa, kuka mikä yleensä on normaali?

Ymmärrän zat: n näkökannan hyvin, vaikka hän kertoo oman näkökantansa vähän tökkäyttäen, siis lyhyesti, mutta kuitenkin psykolokia mitä se on: sielutiedettä.

Ihmisen kehitysvaihe: voiko ihminen kehittyä? kehitys on vain sitä, että tieto, osaaminen lisääntyy, muistitieto, kokemus karttuu, siinä kaikki.

Vierailija

Voiko elämässä ylipäätänsä olla olemassa muuta kuin normaalia?

Ei ymmärtääkseni voi.

Se että ihminen ei osaa tulkita kaikkea normaaliksi, ei tee normaalista epänormaalia.

Vierailija
väläys
Ayla: Minusta hyvä vaihtoehto olisi hiukan korjata ja päivittää joitakin tietoja ajan tasalle psykologiassa, sekä ottaa kaikki ihmiset mukaan keskusteluun siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää yhteiskunnassa. On vähän epätasa-arvoista, että jonkin yksittäisen tieteen sisällä saadaan sopia siitä, millaisia ihmisten tulisi olla. Ajattelen että kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä ja valita millaiseen ihmiskäsitykseen uskoo. Sitä mitä ei ole todistettu tieteellisesti eksakteina faktoina, niinkuin psykologiassa on monien tutkittavien asioiden laita, ei tarvitse ottaa yhtenä "totuutena."Onko sinusta järkevää sanoa että normaali suruaika on kaksi viikkoa? Osaisitko sinä sanoa, mikä on oikea aika muuttaa kotoa tai mennä naimisiin? Pidätkö tällaisesta ihmisen elämän tarkasta normittamisesta? Jos pidät, niin miksi?

Ainahan psykologiassa uutta tietoa tulee. Valitettavasti psykologia on jäänyt hieman syrjään kaiken "maallisen", materiaalin kanssa. Jäänyt siis jälkeen hieman, eivät ole kehittyneet tasaveroisesti eteenpäin.

Minä en nyt tarkoita ihmisen psyykkisellä ololla/tiloilla ainostaan vain psyykkisiä sairauksia, sellaisia mitä psykologia kategorisoi sairakuksiksi. Psykologiahan on hieman muutakin kuin vain sairautta.

Koko ihminenhän tunteita täynnä joka hetki ja tunteittemme kautta koemme sitä ja tätä. Miten koemme eri asoita johtuu juuri siitä millaisia tunteita meillä on ja miten reagoitsemme näihin tunteisiin. Sanoisin jopa että ihminen on psyykkinen olio kaikin puolin. Tunteet hallitsee ihmistä ja määräilee miten reagoitsemme ja siitä johtuu psyykkinen tilamme juuri sillä hetkellä.

Se että jotkut on laittaneet jonkin asian normaaliksi, ei välttämättä tarvitse tarkoittaa sitä jos ihminen ei sitä hyväksy, niin ihminen olisi epänormaali, kuten tuossa omassa esimerkissäsi.

Muuttaa kotoa tai mennä naimisiin?

Muuttaa kotoa on niin individuaalista.

Samoin kuin koska avioitua. Joka maissa on omat lakinsa missä iässä se on sallittua. Ja kaikkiallahan se ei mene saman iän mukaan. Mutta ainakin kun on tytöstä kysymys, niin oletettavasti avioituminen olisi suosittavaa vasta sitten kun tyttö ei enää kasva, jolloin tytön kaikki sisäelimet on kasvaneet valmiiksi, jotta esim. synnytys ei tuottaisia vahinkoa tytölle tai vauvalle sen takia että tytön alimistö ei ole tarpeeksi kehittynyt synnyttäkseen lapsia. Ja myös psyyken täytyisi olla valmis avioon, siis ottamaan mies sänkyynsä ja olla sukupuoliyhteydessä. Nukeilla leikkivä tyttö ajattelee/toimii vielä kuin lapsi.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3330
Liittynyt22.3.2005
väläys
Minua on ihmetyttänyt, että ihmisten tunteille/kehitykselle pistetään psykiatriassa/psykologiassa nykyisin tiukkoja aikarajoja. Luin taas lääkärikeskuksen lehdestä, että pettymyksen ja surun tunteet ovat normaaleja, mutta jos ne kestävät yli kaksi viikkoa, kyse on masennuksesta.

Pakko vastata vain osaan viestistäsi. Omaa rajoittuneisuuttani.

Kuulostaa kuin olisit pettynyt siihen, että suru muuttuu masennukseksi. Oletko lukenut tarpeeksi aiheesta? Miksi ei voi olla niin että riittävästi käsittelemätön suru muuttuu masennukseksi kahden viikon kuluttua? On kyse vain käsitteistä. Ja on erinomaisen mielekästä tunnistaa olevansa masentunut.

Tulkitsenko väärin, mutta tässä yhdessä kohdassa viestiäsi ikään kuin arvotat surua ja masennusta niin, että jälkimmäisestä kasvaa jonkinlainen loukkaus lukemassasi?

Surutyön (esimerkiksi) eri vaiheiden erottamisella toisistaan on niiden todellisuutta jonkinasteisen kuvaavan merkityksen lisäksi ammattimaista hoitoa fokusoiva ja ohjaava merkityksensä.

Juuri esiin tuomastasi syystä ei ehkä aina pidetä hyvänä että asiakkaat / potilaat lukevat ilman keskusteluyhteyttä esimerkiksi omia sairauskertomuksiaan. Käsitteillä on erilainen kaiku sen mukaan kuka niitä käyttää.

Oma mielenkiintonsa kohdistuu toki siihen miten niitä kukin käyttää, mutta se menee jo hoidon puoleen, mistä meidän välillä ei ole mitään sopimusta.

Rakennusmiehen on ennemmin tai myöhemmin siteerattava rakennuspiirrosta.

Rakennusohjeet ovat hebreaa minulle, etenkin Ikean laatikostoihin liittyvät. Silti pakottaudun ajattelemaan, ettei niiden laatija halua loukata ymmärrystäni niiden välityksellä, ihmisyydestä puhumattakaan. Niissäkin puhutaan joistain ruuvien mitoista millimetreissä tai mistä hiton banaaneissa. Minä en näe millejä missään, hajallisen laatikoston vain. Ja se on oikeuteni

Suru saa masennuksen nimen kahden viikon kuluttua. Itse asiassa minäkään en painottaisi lääkärilehden artikkelissa olevia sanoja kahdesta viikosta. Ne ilmaisevat keskimääräisen tavan asioiden kehitykselle. Surusta voi tulla masis, sinäkään et voi kieltää sitä, yleistä trendiä.

Lukemasi mielen aikatauluttaminen ei ehkä ole viestin pääasia niille joille se on tarkoitettu, siksi on hyvä että otat asian esille.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija

Vaari: Tarkoitin vain sitä, että minusta on kummallista olettaa surun "normaalisti" kestävän alle kaksi viikkoa. Jos katsoisi keskiarvoja, kuinka kauan ihmiset keskimäärin surevat perheenjäsenen kuolemaa, veikkaisin puolesta vuodesta vuoteen. Onko siis järkevää sanoa, että kysymys on tuon parin viikon aikarajan jälkeen sairaudesta, koska siinä tapauksessa KAIKKI surevat ovat sairaita. Minusta tässä voi käyttää jokainen ihan maalaisjärkeä, ei tarvitse olla ammattilainen.

Ihmettelin siis, mistä tällaisia tilastoja oikein vedetään, ihmisillä joihin luokittelu kohdistuu on tarve ja oikeus kuulla tieteelliset perustelut. Mitä merkitystä sanamuodolla sitten on? Sillä on se merkitys, että jos jotain asiaa pidetään sairautena, siihen aletaan tarjoamaan hoitoa ja lääkitystä. Turha tai virheellinen lääkitys voi todella vahingoittaa ihmistä. Samoin sureville tarkoitetusta kriisiterapiasta näyttääkin olevan osalle haittaa. Ennen oli pyhitetty suruaika, jonka sai kulkea vaikka mustissa jos halusi, nyt siis yleisenä trendinä on sanoa sitä masennukseksi, kuten sanoit? Motiivini tälle kirjoitukselle oli medikalisoinnin kritisointi ja sen tuominen esille, miten vähäisillä seikoilla voidaan kaventaa "normaaliuden" määritelmää. Loppujen lopuksi kyse on vallankäytöstä, joka annetaan toisina aikoina tieteelle, toisina uskonnolle. Joskus tiede voi muistuttaa uskontoa..

( tässä haiskahtaa lääkeyhtiöiden halu tehdä rahaa etsimällä uutta käyttäjäpotentiaalia, aiheesta hyvä dokkari mm. Ylen "Sairauden kauppiaat" )

Muistan kun silloin tsunami -onnettomuuden jälkeen Tuomiojaa ja muita poliitikkoja haukuttiin siitä, etteivät he surreet julkisesti. Tämä ärsytti mielenterveystyötä vuosia tehnyttä Pirkko Lahtea, jonka mielestä ihmisten normittaminen tässä asiassa on typerää. Hän sanoi ihmisten reagoivan eri tavoin vaikeissa tilanteissa, koska ihmiset ovat erilaisia. Lehdessä hän kommentoi " ettei Tuomioja hypi yhtäkkiä tasajalkaa," kun ei ole persoonaltaan sellainen.

Ayla: Olen samaa mieltä siitä, että ihminen ei ole välttämättä epänormaali, ellei hyväksy jotakin yleistä normaaliuden määritelmää. Demokratiassa toisinajattelu on sallittua, eikä mikään taho saisi ottaa itselleen yksinoikeutta toisten elämän määrittelyyn. Olet kirjoittanut kerran, että homoja inhoava ihminen ei välttämättä ole "homofobiasta" kärsivä", joka on sairausluokitus. Minusta tuntuu että ymmärsit pointtini.

Vierailija
väläys
Ayla: Olen samaa mieltä siitä, että ihminen ei ole välttämättä epänormaali, ellei hyväksy jotakin yleistä normaaliuden määritelmää. Demokratiassa toisinajattelu on sallittua, eikä mikään taho saisi ottaa itselleen yksinoikeutta toisten elämän määrittelyyn. Olet kirjoittanut kerran, että homoja inhoava ihminen ei välttämättä ole "homofobiasta" kärsivä", joka on sairausluokitus. Minusta tuntuu että ymmärsit pointtini.

Onko "homofobisti" ihminen Suomessa luokiteltu sairaudeksi? En ole sellaista ennen kuullutkaan. Fobi on hyvin suuri pelkotila, joka aiheuttaa yksilölle usein päivittäisiä vaikeuksia hänen elämässään. Mutta jos "inhoaa" homoja, ei se kai ole saman tyyppinen sairaudeksi klassattu tauti. Fobi sanaa "viljellään" vain nykyään siinä tarkoituksessa että saataisiin se ihminen hiljaiseksi ja tuntemaan itsensä "epämukavaksi" sen takia kun hän ei ole kaikesta samaa mieltä politiikkojen ja suuren massan kanssa.
Vai tarkoitatko että eräät luokittelee homouden sairaudeksi?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat