Vasemmiston turvallisuuspoliittinen paniikki

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Puolustusministeri Häkämiehen Washingtonissa pitämä, Suomen turvallisuustilannetta käsitellyt puhe näyttää aktivoineen Suomen poliittisen kentän vasemman puoliskon pahimman pelon; Turvallisuuskysymyksistä saatetaan ryhtyä Suomessakin keskustelemaan avoimesti ja kutsuen asioita niiden omilla nimillä. Ja tämähän on vasemmistolle kauhistus. Siksi keskustelua yritetään kanavoida keskusteluksi keskustelusta, pois itse asiasta.

Vasemmisto näköjään pitää itsestään selvänä että juuri vasemmisto määrittelee Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa 1. mistä saa keskustella, 2. kuka saa keskustella ja 3. mitä mielipiteitä saa esittää.

Häkämiehen lausuntoa on leimattu ”harkitsemattomaksi”, ”sopimattomaksi” ja joka suhteessa vääräksi. Miksi? Mieshän sanoi vaan ääneen sen minkä me kaikki tiedämme; Ainoa kuviteltavissa oleva Suomea uhkaava sotilaallinen/poliittinen turvallisuusuhka jolla voisi oikeasti olla mitään merkitystä voi kohdistua meille vain Venäjältä. Jos tämän olisi sanonut ääneen sosialidemokraatti, asiasta ei olisi noussut minkäänlaista kohua. Mutta koska asian lausui ääneen porvari, sitä pitää paheksua lujaa. Väärin sammutettu sanoi entinen palopäällikkö kun saapui palopaikalle liian myöhään.

Vasemmiston kanta asiaan on että turvallisuuspolitiikasta ei saa keskustella eikä siitä ole tarvetta keskustella eikä siitä saa ainakaan esittää ”vääriä” näkemyksiä. Ja kaikki keskustasta tai oikealta seinustalta tulevat näkemykset ovat aina lähtökohtaisesti vääriä koska ne eivät tule vasemmistosta.

Melkoinen osa julkisuudessa esiintyvistä mielipidevaikuttajista sementoi maailmankuvansa 70-luvulla jolloin oikeilla poliittisilla mielipiteillä pääsi maassamme pitkälle. Oikeita poliittisia mielipiteitä olivat Neuvostoliiton myötäily naurettavuuksiin asti, yhtä naurettava ”kriitinen” suhtautuminen markkinatalouteen, typerä brutaalien sissiliikkeiden ja kansanmurhia toteuttavien diktatuurien sympatiseeraaminen ja tottakai; Raivopäinen USA-vastaisuus jolla sai namia Moskovassa. Vanha koira ei uusia temppuja opi ja ylpeys ei anna myöten nuoruuden typeryyksien myöntämistä edes itselle. Siksi levy on useimmilla 70-luvulla politiikkaan tulleilla juuttunut jauhamaan tyhjää mantraa ”Ei EEC, kyllä YYA!” tai ”USA ja NATO, rauhan perikato!”

Vasemmiston mielestä Suomen turvallisuuspolitiikasta ei saa keskustella koska asiasta keskusteleminen avaisi pandoran lippaan jonka pohjalta lehahtaisi ilmoille Suomen NATO-jäsenyys. Toinen kauhea asia on se, että wanhalla kunnon Moskova-kortilla nokittaminen ei enää tepsi.Enää ei pysty torpedoimaan kenenkään uraa leimaamalla hänet ”neuvostovastaiseksi” tai ”ulkopoliittisesti kyseenalaiseksi”

Pohjimmiltaanhan kysymyksessä on vasemmiston surutyö. Joukossamme on niitä joille pahin katastrofi tapahtui 80-luvun lopussa kun heille valkeni ettei Suomesta tulekaan koskaan neuvostotasavaltaa ja se 70-luvun radikaalivuosina kirjoitettu nimilista niistä kansanvihollisista jotka likvidoitaisiin heti vallankumouksen tapahduttua, jäisi toimeenpanematta. Demarit eivät ole edelleenkään hyväksyneet sitä että kansa kehtasi pudottaa valtionhoitajapuolueen oppositioon. Nyt sitten hiipuvaa kannatusta yritetään paikata lietsomalla NATO vastaista hysteriaa ja yrittämällä rinnastaa oma rähmällään oleminen Neuvostoliiton edessä nykyisen hallituksen pyrkimyksiin normalisoida suhteet Yhdysvaltoihin. Ja korjata vaurioita joita syntyi mm. eräästä presidentti Halosen pitämästä puheesta YK:n yleiskokouksessa.

Koska vasemmistoaate on auttamatta auringonlaskun aate, status quo pitää pyrkiä säilyttämään hinnalla millä hyvänsä. Ja nyt ei näytä työkalupakista löytyvän muuta asetta kuin porvarihallituksen, ja varsinkin kokoomuksen toimien rääpiminen ja mikäli mahdollista sabotointi. Nykyistä hallitusta haukutaan siitä ettei se tee niitä uudistuksia jotka vasemmisto jätti pitkän hallitusvastuukautensa aikana tekemättä.

Vasemmisto on maalannut itsensä punavärillä turvallisuuspolitiikassa nurkkaan. Vaihtoehdot ovat ummistaa silmät ja kieltäytyä liikkumasta koska ainoa suunta johon voidaan edetä on ovi jossa loistavat kirjaimet NATO. Ja kun Suomesta sitten tulee, mielellään mahdollisimman pian, NATO:n jäsen eikä taivas putoakaan, vasemmiston pelottelotaktiikka kärsii viimeisen tappionsa. Hallitusvastuu tai peräti pääministeripuolueen asema saattaisivat olla muutaman vaalikauden tavoittamattomissa.

Kieltämättä vasemmiston panikointi ja uikutus on melkoisen viihdyttävää seurattavaa.

Maailmanhan piti tulla loppuun sillä kellonlyömällä kun porvarihallitus otti vastuun maan asioista.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat