Synkronisiteetti

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

(engl. synchronicity). Psykiatri Carl Jungin mukaan maailmassa vaikuttaa kausaliteetin ja sattuman lisäksi myös synkronisiteetti. Hän tarkoitti sillä ei-kausaalisia, merkityksellisiä yhteensattumia. Esimerkiksi kun henkilö tapaa uuden ihmisen ja hänellä on sama nimi, nimien saamiset eivät ole kausaalisesti yhteydessä, mutta niillä on merkityksellinen yhteys. Jungin mukaan tällaisessa tilanteessa ei ole kysymys sattumasta, vaan sykronismista. Mistä muusta tämä kertookaan kuin siitä, että ihmisillä on taipumus nähdä yhteyksiä ja ”syvällisiä” merkityksiä siellä, missä niitä ei ole?

Kommentit (8)

Vierailija

Minulle kävi kerran näin:

Luin kallioilla kirjaa "Mitä Marx todella sanoi", vakiopaikallani, missä usein luen kirjoja.

N. viikon päästä tulin uudestaan samalle paikalle, ja ihmetykseni oli suuri, kun huomasin unohtaneeni kirjan siihen paikalle. Ihmetys muuttui epämääräiseksi kummastukseksi, kun huomasin, ettei kirja ollutkaan sama, vaan saman kirjasarjan "Mitä Freud todella sanoi".

Vieläkään en ole kyennyt selittämään tätä, mutta tulee väkisinkin sellainen olo, että joku tarkkaili touhujani tuolloin. Ja halusi jekuttaa...

Vai olisiko tuo jonkinlainen synkroninen tapahtuma, että joku muukin kävi samalla paikalla lukemassa saman kirjasarjan kirjoja?

Kyseessä ei siis ollut mikään yleinen ajanviettopaikka, vaan eräs kohta erästä vaatimatonta kalliota, jossa on ikäänkuin kallioon muovautunut "nojatuoli". Välillä siellä olen nähnyt muitakin istumassa, usein en ketään.

Vierailija

Sattumia, vai merkittäviä ja täydellisiä päätöksiä hyvin pitkälle ja erikoiselle tarinalle.
Ellei pikku prinssi olisi ollut rikas ja komea, ellei hän olisi elänyt yltäkylläisyydessä, kuinka hän olisikaan voinut olla uskottava myöhemmin, aikana jolloin hän julisti, ettei maallisella omaisuudella ole mitään merkitystä? Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista, jotka punatulkku kuvitteli.

Ja miten hän olisi voinut vakuuttaa ihmiset siitä, ettei itsekidutus ole tarpeen lihan kuolettamiseksi, ellei hän olisi itse paastonnut, istunut alasti muurahaispesässä ilman juotavaa ja syötävää kauemmin kuin kukaan muu ennen häntä? Hauen leuat sanoi särjen poika viimeisinä sanoinaan.

Mun piti lisätä tohon kyselyyn: päivittäin, mutta se hävisi, bittitaivaaseen, ehkä kukaan muu ei koe noita synkronisiteettejä päivittäin? Ehkä se hävisi juuri sen takia?

T:Sattumalta hauen mahassa?

Vierailija

Niin, Gautama vain huomasi sen yksinkertaisen tosiasian, että niin kauan, kun pyrkimys jatkuu, kohdistuu se sitten enenemiseen, tai vähenemiseen, on se saman toiminnon piirissä, eikä johda muuhun kuin ahneuteen.

Niin kauan kun oletat jotain olet orja, vasta sitten kun vapautat itsesi, kaikista luuloistasi, olet vapaa.

Ah mutta tuo vapauspyrkimys, jo sinänsä on samaa toimintoa.

Vain totuus vapauttaa. Eikä totuutta voi määritellä.

Vierailija

jo vuosikymmeniä tuo synkronismi.

Aivan kuin elämä olisi yksilölle toisinaan eräänlainen hiukkaskiihdytin, ja muut ihmiset, joiden kanssa on kontaktissa, voivat olla sen kerrannaisia, jolloin "sattumageneraattori" tuottaa kvanttihyppyjä omaan elämään.

Toisinaan vauhti on sitä luokkaa, ettei itse ehdi edes kirjata kaikkea mitä sattumaksi luokitellaan.

Ehkä tähän aiheeseen ehdin joskus palatakin.

Vierailija

Olen ollut kiinnostunut...

Jung oli aikansa kvanttimieli Paulin kanssa. Huomattavaa on se, miten Paulin kollega, Henry Stapp jatkaa edelleen QM aihepiirin kimpussa tuskin lopettamatte ennen kuin haudassa:

http://www-physics.lbl.gov/~stapp/stappfiles.html

"Kun Paulia pyydettiin julkaisemaan Kepler-artikkelinsa englanniksi, hän torjui ajatuksen, ja kirjeessään Fierzille hän sanoo, että hänestä tämä tutkielma liittyy niin kiinteästi Jungin synkronisiteetti-artikkeliin, ettei hänen omatuntonsa salli sen julkaisemista erillisenä. Myöhemmin koko teos julkaistiinkin englanninkielisenä nimellä The Interpretation of Nature and the Psyche. Jungin synkronisiteetti-artikkeli on nykyisin saatavana myös erillisenä kirjana nimellä Synchronicity."

http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/a ... juuret.htm

Jungin mukaan oli huomioitavaa, miten Kepler oli havainnut arkkityypit kosmologiassa....

Vierailija

Kiitos kattavasta linkkivalikoimasta... ja muutenkin toit esille, muutaman merkityksellisen pikku jutun

Itsekin innostuin Jungista huomatessani yhteyden Pauliin, heidän alitajunta ("jumalan mekaniikka") tutkimuksensa liittyivät kvanttifysiikkaan... sattumalta toki

Olipa kerran Paulin uni... talo, tumman ruskea persialainen (TRP) ja Pauli (PW)ja keskustelun loppu eli The End
Unessa talossa….
PW: Oletko sinä minun varjoni
TRP: Minä olen sinun ja valon välissä, joten sinä olet minun varjoni ei päinvastoin.
PW :Ymmärrätkö sinä fysiikkaa.
TRP : Sinun fysiikan kielesi on liian vaikeaa minulle, minun kielelläni sinä et ymmärrä fysiikkaa ollenkaan.

Ymmärrettävästi aikansa suurin tiedemies suuttui unissaan tästä argumentista.
Itseasiassa en tiedä miten tarina loppuu, sillä tämäkin tarina elää yhä meissä yhä…

Pauli efekti oli muuten ilmiö, joka tarkoitti, että tutkimukset menivät pipariksi, jos masentunut ja vihamielinen "Shamaani" Pauli oli kaupungissa vierailemassa...

Vierailija
pienisieni
(engl. synchronicity). Psykiatri Carl Jungin mukaan maailmassa vaikuttaa kausaliteetin ja sattuman lisäksi myös synkronisiteetti. Hän tarkoitti sillä ei-kausaalisia, merkityksellisiä yhteensattumia. Esimerkiksi kun henkilö tapaa uuden ihmisen ja hänellä on sama nimi, nimien saamiset eivät ole kausaalisesti yhteydessä, mutta niillä on merkityksellinen yhteys. Jungin mukaan tällaisessa tilanteessa ei ole kysymys sattumasta, vaan sykronismista. Mistä muusta tämä kertookaan kuin siitä, että ihmisillä on taipumus nähdä yhteyksiä ja ”syvällisiä” merkityksiä siellä, missä niitä ei ole?

En usko synkronisiteettiin, enkä kollektiiviseen piilotajuntaan siinä yli-luonnollisessa mittakaavassa. Jungilla on mielestäni erittäin käyttökelpoista täydentävää tietoa psykoanalyysiin, koska hän selittää sitä toisella tavalla kuin Freud. Tosin kollektiivinen piilotajunta on mielestäni niin kauan käyttökelpoinen, kun ei henkistä sitä liiaksi.

Nuo jotkin synkronisiteetti tapaukset, joita hänen kirjoistaan luin, olisi mielestäni pystynyt edelleen selittämään piilotajunnan vaikutuksella. En vain tajua, että miksi häneltä loppui selittämisen into kesken. Myöhemmin tajusin hänen kirjojen perusteella, että hän halusi uskoa johonkin.

Se itsetutkiskelun elämänvaihe, minkä Jung kävi lävitse, herätti hänessä uskon kaipuun. Se on varsin ymmärrettävää. Myös se, kuinka hän liitti sen yliluonnollisen aspektin psykoanalyysin pohjalle rakennetuille teorioille. Hän ei halunnut jakaa sitä mekanistista (elämän merkitystä väheksyvää) maailmankuvaa, jota Freud kannatti. Ehkä Jung halusi löytää lohdukseen elämälle suuremman merkityksen kuin mitä psykoanalyysi pystyi koskaan hänelle antamaan. Fiksu mies silti. Hänen käsityksensä uskosta, on paljon helpommin hyväksyttävissä kuin esim. jotkin kristinuskon käsitykset.

Uusimmat

Suosituimmat