Herätysliikkeistä ja muista uskonnollisista ryhmistä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Suomessa on neljä nk. vanhaa herätysliikettä: evankelisuus, körttiläisyys eli herännäisyys, lestadiolaisuus ja rukoilevaisuus. Niiden enemmän tai vähemmän suoraan vaikutuspiiriin lasketaan kuuluvaksi noin miljoona suomalaista, siis viidennes kansastamme. Lisäksi on muita huomattavia uskonnollisia luterilaisia tai luterilaisen alkuperän omaavia liikkeitä kuten helluntailaisuus, adventismi, Jehovan todistajat, Kansanlähetys sekä monia, monia muita. Tässä yhteydessä olisi väärin unohtaa toinen, ortodoksinen kansankirkkomme.

Liikkeet eroavat painotuksissaan ja ulkonaisissa muodoissaan toisistaan vähäisestä erittäin huomattavaan. Muihin liikkeisiin torjuvimmin suhtautuva lienee lestadiolaisuus. Sitä pidetään konservatiivisena (vanhanaikaisena) ja eksklusiivisena (toiset poissulkevana). Rukoilevaisuus on myös osittain varsin konservatiivinen. Sen ja lestadiolaisuuden joissain haaroissa käytetään yhä vuoden 1776 raamatunkäännöstä ja nk. vanhaa suomalaista virsikirjaa. Nämä ja monet muut liikkeet ovat hyvin vakavamielisiä ja surumielisen hartaita, mutta niissä myös pidetään hyvän perheyhteisön tavoin huolta liikkeeseen kuuluvista. Kuulumisia kysellään, uskoa vahvistellaan, otetaan ventovieraita (joskin pääosin vain liikkeeseen kuuluvia) kotiin yöpymään ja tuetaan vähäosaisia.

Liikkeissä nuoret on yleensä huomioitu varsin hyvin. Heidät muistetaan julistuksessa ja opetuksessa. Heille järjestetään omia tapaamisia ja muita tilaisuuksia, joissa heitä pyritään kiinnittämään liikkeen perinteisiin arvoihin ja opetukseen. He kasvavat pienestä pitäen kiinni liikkeeseen, oppivat sen tavat ja uskonnollisen slangin, samaistuvat sen ajattelutapaan ja alkavat hyljeksiä samoja asioita, joita liikkeissä ennenkin on pidetty vahingollisina.

Tabut pysyvät verhon takana ja sovinnaisuuden viikunanlehti ei lakastu. Niistä, jotka pysyvät kuuliaisina liikkeen opetuksille ja neuvoille, valitaan sitten aikanaan uusia työntekijöitä eri tehtäviin. Ne, joille liikkeen mahdollinen ahdasmielisyys muodostuu sietämättömäksi taakaksi, jättäytyvät usein pois. Sitkeimmät näistä saattavat kuitenkin pysyä mukana sisäisenä oppositiona raskaasta sosiaalisesta erityksestä ja julkisesta, nolaavasta paheksunnasta huolimatta.

Kommentit (9)

Vierailija

Raamatun- ja uskonkäsitys on yleensä varsin perinteinen. Niinpä suhtautuminen tabuista ehkä vaietuimpaan, homoseksuaalisuuteen, on tavallisesti jyrkän ja kohtalaisen kielteisen välillä. (Olen tietoinen määrittelyni epätieteellisyydestä.) Olen jaotellut suhtautumistapoja seuraavasti:

1)Muut seksuaalisuuden muodot kuin heteroseksuaalisuus ovat synnillisiä tapoja ja tottumuksia, jotka eivät kuulu alkuperäiseen luomistyöhön. Niistä voi ja pitää oppia pois. Ne kuuluvat haureus-nimiseen kuolemansyntiin, joka yksiselitteisesti on tuomittu Raamatussa. Jo pelkkä taipumus, josta voi siis hankkiutua eroon, on synti, joka vie helvettiin. Jumala on ollut täydellinen luomistyössään, jossa Hän ei ole tehnyt ketään muuksi kuin heteroseksuaaliksi.

2)Vähemmistössä olevat seksuaalisuuden muodot ovat vain joitakin synnillisiä kiusauksia muiden joukossa. Jollakin on taipumusta niihin, jollakin johonkin muuhun, esim. ”tavalliseen” huoruuteen. Jumalan armon ja avun turvin synnillisiä, esim. homoseksuaalisia kiusauksia tunteva ihminen voi varjeltua itse teoilta, joita vastaan hänen onkin taisteltava. Missään (poikkeavan) seksuaalisuuden muodossa ei ole mitään dramaattista tai ”erityisen” tuomittavaa – se on samalla viivalla muiden syntien kanssa.

3)Sukupuolisia vähemmistöjä tulee suvaita, koska Raamattu ei anna aivan yksiselitteistä vastausta homoseksuaalisuutta koskevaan uskonnollis-moraaliseen ristiriitaan. Se ilmiö, josta Raamatussa puhutaan, ei vastaa sitä, mitä homoseksuaalisuus on tänä päivänä. Asiaa on vielä tutkittava.

4)Homo-, bi- ja heteroseksuaalisuus ovat tasa-arvoisia sukupuolisen suuntautumisen ja tietoisuuden muotoja. Raamattu on nimenomaan homoseksuaalisuutta koskevissa kannanotoissaan vain suuntaa-antava, aikaansa sidottu moraalinen ohjekokoelma.

Jaottelu on karkea ja hiukan keinotekoinenkin, mutta auttanee hahmottamaan asiaa. Näiden lisäksi esiintyy ajattelua, jonka mukaan esimerkiksi Raamatussa kuvattu Daavidin ja Jonatanin välinen äärimmäisen läheinen suhde olisi ollut homoeroottinen ja Raamattu näin tosiasiallisesti hyväksyisi homoseksuaalisuuden. Toiset taas torjuvat tällaisen näkemyksen katsoen sen olevan mitä ilmeisimmässä ristiriidassa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa.

Mummo
Ayla:KVG

Aylalle selvennykseksi

http://kuvake.net/clubs/?club_id=12441

Vierailija
henkiset

Raamatussa kuvattu Daavidin ja Jonatanin välinen äärimmäisen läheinen suhde olisi ollut homoeroottinen ja Raamattu näin tosiasiallisesti hyväksyisi homoseksuaalisuuden.

Mummo
Ayla:KVG



Aylalle selvennykseksi

http://kuvake.net/clubs/?club_id=12441

Väljä raamatun tulkintasi on erittäin tarkoitushakuinen. Kyllä te poikkeavat
tunnutte alentuvan ihan mihin tahansa saadaksenne itsenne normaalien
kirjoihin. Mikään ei ole teille pyhää, ei edes raamattu. Mahtavatkohan
islamin uskoiset pervotkaan sentään koraaniaan vääristellä!

Vierailija
henkiset
Raamatun- ja uskonkäsitys on yleensä varsin perinteinen. Niinpä suhtautuminen tabuista ehkä vaietuimpaan, homoseksuaalisuuteen, on tavallisesti jyrkän ja kohtalaisen kielteisen välillä. (Olen tietoinen määrittelyni epätieteellisyydestä.) Olen jaotellut suhtautumistapoja seuraavasti:

1)Muut seksuaalisuuden muodot kuin heteroseksuaalisuus ovat synnillisiä tapoja ja tottumuksia, jotka eivät kuulu alkuperäiseen luomistyöhön. Niistä voi ja pitää oppia pois. Ne kuuluvat haureus-nimiseen kuolemansyntiin, joka yksiselitteisesti on tuomittu Raamatussa. Jo pelkkä taipumus, josta voi siis hankkiutua eroon, on synti, joka vie helvettiin. Jumala on ollut täydellinen luomistyössään, jossa Hän ei ole tehnyt ketään muuksi kuin heteroseksuaaliksi.

2)Vähemmistössä olevat seksuaalisuuden muodot ovat vain joitakin synnillisiä kiusauksia muiden joukossa. Jollakin on taipumusta niihin, jollakin johonkin muuhun, esim. ”tavalliseen” huoruuteen. Jumalan armon ja avun turvin synnillisiä, esim. homoseksuaalisia kiusauksia tunteva ihminen voi varjeltua itse teoilta, joita vastaan hänen onkin taisteltava. Missään (poikkeavan) seksuaalisuuden muodossa ei ole mitään dramaattista tai ”erityisen” tuomittavaa – se on samalla viivalla muiden syntien kanssa.

3)Sukupuolisia vähemmistöjä tulee suvaita, koska Raamattu ei anna aivan yksiselitteistä vastausta homoseksuaalisuutta koskevaan uskonnollis-moraaliseen ristiriitaan. Se ilmiö, josta Raamatussa puhutaan, ei vastaa sitä, mitä homoseksuaalisuus on tänä päivänä. Asiaa on vielä tutkittava.

4)Homo-, bi- ja heteroseksuaalisuus ovat tasa-arvoisia sukupuolisen suuntautumisen ja tietoisuuden muotoja. Raamattu on nimenomaan homoseksuaalisuutta koskevissa kannanotoissaan vain suuntaa-antava, aikaansa sidottu moraalinen ohjekokoelma.

Jaottelu on karkea ja hiukan keinotekoinenkin, mutta auttanee hahmottamaan asiaa. Näiden lisäksi esiintyy ajattelua, jonka mukaan esimerkiksi Raamatussa kuvattu Daavidin ja Jonatanin välinen äärimmäisen läheinen suhde olisi ollut homoeroottinen ja Raamattu näin tosiasiallisesti hyväksyisi homoseksuaalisuuden. Toiset taas torjuvat tällaisen näkemyksen katsoen sen olevan mitä ilmeisimmässä ristiriidassa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa.

Suomalaisessa yleiskirkollisessa ajattelussa suuntaa antava keskiarvo lienee vaihtoehto kolmosen tienoilla, joskin kaikkia yllä esitettyjä ajattelutapoja ja niiden variaatioita esiintyy. Herätysliikkeissä ajattelu on pääosin kohtien 1 ja 2 mukaista, painottuen ehkä kakkoseen. En tässä puutu ”maalliseen”, usein vähättelevään tai vihamieliseen suhtautumiseen. Keskusteluun, jota on käyty mm. parisuhdelakia ja homoparien adoptio-oikeutta koskevan debatin yhteydessä, ei ole juuri lisättävää.

Tietoisuus siitä, että sukupuolinen suuntautuminen on pysyvä, ei-hankittu ominaisuus, on siis saavuttanut herätysliikkeetkin aika yleisesti. Siksi Aslanin kaltaisilla parannus- ja eheytysliikkeillä on vain hajanaista kannatusta. Homoseksuaalisuutta pidetään hengellisissä liikkeissä kuitenkin enemmän synnillisenä taipumuksena kuin sairautena (ks. jaottelu yllä). Yhteys-liike, joka pyrkii mm. edistämään homoseksuaalien ja kirkon välistä vuoropuhelua (katso http://www.yhteys.org) on taas ihan oma lukunsa.

Se näkee homoseksuaalisuuden jokseenkin kohdan 4 mukaisena. Suosittelen tutustumaan. Tunnemme eräitä lähinnä amerikkalaisia uskonnollisten fundamentalistien ylläpitämiä sivustoja, joita en halua mainita erikseen tässä yhteydessä. Niiden sisällöstä paistaa niin sokean vihamielinen asenne, että suomalaiset hengelliset liikkeetkään, niin lukkiutuneita kuin usein ovatkin, eivät ilmaise kannatustaan noiden sivustojen vihan lietsonnalle. Perisuomalaisessa hengellisyydessä on usein vanhalle kyläyhteisölle ominaista, kylähulluillekin tilaa antavaa sallivuutta. [size=75:323c4np9](vrt. Bushmanin blog)[/size:323c4np9]

Uusimmat

Suosituimmat