Sivut

Kommentit (155)

Vierailija

Vaihtoehdot voisi siis summata siten, että joko katon Emmerdalea, tai sitten pöllit auton, kruisaat sillä ympäri kyliä, pakoilet poliisia ja henkilökuntaa niin kauan että jäät kiinni (n.viikosta kuukauteen.) ja katot Emmerdalea.

Minä olin niin tyhmä että jäin katsomaan Emmerdalea (kuvainnollisesti) Pieni pyörittely päässä.
2pv. viikossa lomia, eli 15 viikkoa. Eli pitäisi olla 3kk pekkaa että kävisi kannattamattomaksi.

Ja minä katsoin jostain syystä Emmerdalea. Tosin oltuani esimerkillinen ekat puoli vuotta ilman mitään muutosta yhtään minkään suhteen, rupesin jo vetämään amfetamiinia, pilveä ja varsinkin päivänsineä että jaksoi katsoa sitä helvetin Emmerdalea. Alun töppäilyjen jälkeen en jäänyt siitäkään kiinni. Motivaatio oli vaan ihan nollissa, vaan eipä sitä siellä kukaan huomannut, vaikka kävelin kuin zombi päivät pitkät enkä panostanut kuin viikkorahoihin joilla käydä ostamassa Prismasta huumehia aina torstaisin.

Muilla oli jänniä kissa ja hiirileikkejä ja muijat hommautu raskaaksi päästäkseen valtion rahoilla omaan kämppään alaikäisinä.

emp
fata morgana

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat.

Mikä tai kuka ne lapsen huolet aiheuttaa, ei lapsi niitä itse aiheuta.
Aikuisilta nuo ovat lähtöisin.

Elämä tuo mukanaan kaikenlaista, toiset lapset kiusaavat, (miksi) ehkä heitäkin on kiusattu, ja oman pätemisen vuoksi pitää töniä toisia, että itsestä tuntuisi paremmalta, mutta edelleen lapset ovat huolettomia, kunnes heidät opetetaan (kantamaan omat, ja aikuisenkin huolet)




No sano miksi lapsesta olisi huoletonta ja miellyttävää olla kaikessa toiminnassaan muiden armoilla kuten vauvat ovat, mutta aikuiset pitävät tätä täsmälleen samaa tilannetta niin kauheana ajatuksena, että osa jopa toivoo ennemmin kuolevansa?




Vauvat vaikuttavat kyllä aika onnellisilta, ellei ole mitään vaivoja, eikä nälkä tai mikään muukaan ole huonosti.

Eihän noita voi edes verrata, aikuisen joutuessa toisten armoille, on kysymys ihan eri asiasta..
Lapset kasvavat, ja vartuvat, ja onnellisin aika taitaa olla tuo vauvan aika. No eihän sitä aikuisena muista, hyvä kun muistaa lapsuuden ajan, siitähän on hyviä, ja huonoja muistoja varmaan kaikilla.

Kasvukipuja tämän maailman vaatimusten mukaisina, kutakin aikakautta kohden, sitähän elämä on. Lapsi kyllä opetetaan kantamaan tämän maailman huolia, ja murheita, aikuisten, ja toisten lasten kautta, jotka myös heijastavat sitä mitä ovat itse kasvatuksestaan saaneet.

Lapsi opetetaan pelkäämään, sillä pelokasta on helppo hallita, ja kun kasvaa aikuiseksi, siirtää omat pelkonsa omiin lapsiinsa. Sitä pitää kirkko, isänmaa, koulu huolen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fata morgana

Vauvat vaikuttavat kyllä aika onnellisilta, ellei ole mitään vaivoja, eikä nälkä tai mikään muukaan ole huonosti.



No ei ne sairaalassa makaavatkaan lähtökohtaisesti onnettomilta vaikuta, ellei ole jotain vaivoja. Enemmän ne vauvat itkee. Kovin hyvin siis vauvojen puolesta tiedät heidän onnellisuutensa, mutta todisteitahan asiasta ei ole. Ovat pieninä niin vähäpuheisia, etteivät juurikan itse kertoile meille fiiliksistään.

Eihän noita voi edes verrata, aikuisen joutuessa toisten armoille, on kysymys ihan eri asiasta..



Niin onkin. Aikuinen on jo tietoinen siitä, miten kivaa on olla itse itsensä herra. Lapsi taas ei siihen edes vielä pysty, vaikka haluaisikin.

No eihän sitä aikuisena muista, hyvä kun muistaa lapsuuden ajan, siitähän on hyviä, ja huonoja muistoja varmaan kaikilla.



Tottakai on niin hyviä kuin huonojakin muistoja. Mutta juuri tuo toisten varassa oleminen ja kyvyttömyys itse vastata vaikkapa päiväohjelmastaan, ei ainakaan oman kokemukseni perusteella ollut huolettoman ihanaa, vaan ikävää ja pelottavaakin. Näin, vaikka minusta pidettiin erinomaisen hyvää huolta, enkä ole minkään ongelmaperheen kasvatti. Itsenäistyminen ja oman elämän hallinnan oppiminen on mielestäni aina ollut palkitsevaa ja nautinnollista. Huolta on aiheuttanut vain se, ettei etukäteen voi tietää, josko siihen todella kykenee. Mutta onni tulee siitä, että näin tapahtuu. Mitä vanhemmaksi on tullut, sitä huolettomampaaa elämästä on tullut. Osaaminen on harjoittelun myötä sen verran vankkaa, ettei elämä näytä pelottavalta, vaan hallittavalta.

Sitä pitää kirkko, isänmaa, koulu huolen.



Eipä ole meikäläistä päässeet kirkko, isänmaallisuus tai koulukaan pahasti pelottelemaan. Kirkosta erosin vanhempieni mukana jo 7 v., isänmaallisuus oli jokseenkin vähäistä perheessäni ja koulukin sattui olemaan varsin vapaamielinen versio aiheesta (kokeilukoulu). Lapsuuteni pelot tuskin siis ovat tuota perua ainakaan. Kyllä edelleen pidän uskottavana sitää omaa kokemusta , ettei toisten varassa oleminen ole huoletonta, vaan vähän pelottavaa ja epämiellyttävää.

emp

Eipä ole meikäläistä päässeet kirkko, isänmaallisuus tai koulukaan pahasti pelottelemaan. Kirkosta erosin vanhempieni mukana jo 7 v., isänmaallisuus oli jokseenkin vähäistä perheessäni ja koulukin sattui olemaan varsin vapaamielinen versio aiheesta (kokeilukoulu). Lapsuuteni pelot tuskin siis ovat tuota perua ainakaan. Kyllä edelleen pidän uskottavana sitää omaa kokemusta , ettei toisten varassa oleminen ole huoletonta, vaan vähän pelottavaa ja epämiellyttävää.





Eihän lapsi opi ilman esimerkkiä, ei edes puhumaan, saati mitään muutakaan.

Ei hän opi myöskään olemaan huolissaan, ilman esimerkkiä. Aikuisilta nuo saadaan ei se muuksi muutu.
Omaa kokemusta se silti on vaikka aikuisilta saatua onkin.
Eihät tuota omaa kokemusta tietenkään missään vaiheessa ole kielletty, elämähän on sitä omakohtaista, myös lapsen elämä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Turvallisuus, huolettomuus ja onnellisuus eivät tosiaankaan taida olla aina korreloivia asioita. Kun itselläni oli masennus pahimmillaan, tarjosi paikallinen MTT päiväosastopaikkaa. Tai oikeastaan tuputti, koska kun kohteliaasti kieltäydyin tulemasta tapaamiseen missä neljä ihmistä olisi tuijottanut minua yhtäaikaa ja olisi haastateltu sitä paikkaa varten, sain psykiatrilta haukkuja siitä hyvästä että olen tuhlannut heidän aikaansa. Ihan olin etukäteen ilmoittanut että en ole paikasta kiinnostunut enkä haastattelusta, eli ketään ei kutsuttu turhaan paikalle odottamaan vaivaudunko minä sinne. Se nyt vaan jostain syystä oli heidän ainoa big ideansa että kaikki masentuneet pitää saada sinne osastolle.

Koska olin netin "vertaistuessa" kuullut että päiväosastotoiminta on sellaista että opetellaan kattamaan pöytää, luetaan lehtiä ja poltetaan tupakkaa, katsoin että itse saan aikani masennuksen aiheuttamasta muistamattomuudesta ja keskittymiskyvyttömyydestä huolimatta paremmin kulumaan kotona. Masennus ei muuta ihmistä vammaiseksi tai lapseksi niin että hänen pitäisi aloittaa kaikki alusta ja leikkiä kotia poissa kotoa.

Kai siinä olisi ollut sitä turvaa, mutta huolettomaksi en olisi itseäni tuntenut tylsistyessäni hengiltä klo 9 - 15 jokaikinen päivä jotta yhteiskunta saa kokea virallisesti auttaneensa yhtä kappaletta masentunutta. Onnellisuus... no se nyt on sellaista luksusta ja tunne joka tulee ja menee.

Turvauduin kyllä julkisen terveydenhuollon apuun sitten kun viimeinenkin matto vedettiin jalkojen alta eli kumppani lähti, mutta en siinäkään vaiheessa halunnut laitostua koska se nyt ei vaan tunnu oikealta ratkaisulta. Ymmärrän kyllä miksi sellaista ihmisille tapahtuu. Jos oman itsensä tuhoaminen viekoittaa jokaikinen päivä, varmasti moni voi kokea että laitosmainen ympäristö on turvallisempi kuin oma koti. Ja saa väkisinkin kavereita kun on siellä pöpilässä missä kynnys kohdata muita on muutenkin alempi kun kaikilla menee huonosti eikä kukaan voi alkaa pomottamaan muita. Hoitajat ehkä, mutta on heitäkin joka lähtöön.

Jotkut totaalisen hulluuden porteilla käväisseet tai siellä pidempäänkin mielenvikaisuutensa kanssa flirttailleet osaavat nauraa koko tälle maailmalle ja tajuta miten helvetin suurta kusetusta tämä koko ihmiselämä on. Siis että pitää olla silleen ja tälleen ja lusia elämä läpi juuri sillä tavalla kuin se muiden mieliksi pitäisi tehdä (miksi?) Itselleni ei ole vielä kunnollista katarsista tullut tässä asiassa, kuten katkeruudestani voi päätellä. Minulle muiden ihmisten näkemyksillä on vielä ihan liikaa merkitystä. Eron jälkeen olisin voinut hetken ajan olla kykenevä mihin vain, kun millään ei ollut enää mitään väliä ja kaikki oli menetetty, mutta sekin juna sitten meni.

fata morgana

Eihän lapsi opi ilman esimerkkiä, ei edes puhumaan, saati mitään muutakaan.

Ei hän opi myöskään olemaan huolissaan, ilman esimerkkiä. Aikuisilta nuo saadaan ei se muuksi muutu.
Omaa kokemusta se silti on vaikka aikuisilta saatua onkin.
Eihät tuota omaa kokemusta tietenkään missään vaiheessa ole kielletty, elämähän on sitä omakohtaista, myös lapsen elämä.




No huolissaan olo on ehkä hieman huonosti osuva kuvaus, jos oikein pienistä lapsista puhutaan. Huolissaan ei kai oikein voi olla, ellei aikakäsitys ole sen verran kehittynyt, että on mahdollista kuvitella tulevia tapahtumia. Mutta pelkoa ja muita negatiivisia tunteita voi kokea jo erittäin pienenäkin. Ei se niin mene, että lapset olisivat täydellisen onnellisia jatkuvasti, elleivät aikuiset heille muuta opettaisi. Eikä lapsuus ole pelkkää onnea ja auvoa, vaan siihen kyllä liittyy ainakin oman kokemukseni mukaan ikäviä avuttomuuden tunteita ja toisten armoilla olemisen kokemuksia. Joskus pelkästään jo se,että on vain kooltaan liian pienitai voimiltaan liian heikko jotakin tekemään harmittaa vietävästi. Harmittaa, vaikka joku kiltti aikuinen auliisti jeesaisikin hommassa. Paljon kivempaa on kyetä ihan itse.

Etpä ole tainnut oikein ajatuksella koskaan katsoa sitä, miten suurta tyydytystä lapset saavat oppiessaan tekemään tavanomaisiakin askareita itse? Ei merkkiäkään siitä, että olisi negatiivista joutua vastaamaan näistä tehtävistä, vaan intoa lähinnä saada vielä enemmän hommat haltuun. Ja kiukkua, jos tyhmät aikuiset ei pidä tuloksia riittävän hyvinä, vaan ryhtyvät korjailemaan perässä. Hyvät hyssykät - lapsethan on jopa eräässä ikävaiheessa ylpeitä siitä, mitä saavat pottaan aikaiseksi! Parasta ajanvietettä lapsille on usein on saada tehdä sitä, mitä aikuisetkin tekevät. Millä ilveellä tästä saat väännettyä vastenmielisyyden niitä tehtäviä kohtaan, joita aikuisuuteen kuuluu?

emp
fata morgana

Omaa kokemusta se silti on vaikka aikuisilta saatua onkin.
Eihät tuota omaa kokemusta tietenkään missään vaiheessa ole kielletty, elämähän on sitä omakohtaista, myös lapsen elämä.




Parasta ajanvietettä lapsille on usein on saada tehdä sitä, mitä aikuisetkin tekevät. Millä ilveellä tästä saat väännettyä vastenmielisyyden niitä tehtäviä kohtaan, joita aikuisuuteen kuuluu?




En ole vääntänyt mitään, vastenmielisyyskin on aikuisilta opittua.
Toki lapset haluavat tarttua niihin samoihin asioihin mitä ympärillään näkevät, eikä siinä mitään pahaa ole, en ole sellaista väittänyt, joten lausut väärää todistusta.

Kannustus, ja opetus on aikuisten tehtäviä, eihän lapset muuten opi.

Kysymys oli siitä, että lapset ovat luonnostaan huolettomia, jonka sinä lienet jo täysin unohtanut.

fata morgana

En ole vääntänyt mitään, vastenmielisyyskin on aikuisilta opittua.
Toki lapset haluavat tarttua niihin samoihin asioihin mitä ympärillään näkevät, eikä siinä mitään pahaa ole, en ole sellaista väittänyt, joten lausut väärää todistusta.

Kannustus, ja opetus on aikuisten tehtäviä, eihän lapset muuten opi.

Kysymys oli siitä, että lapset ovat luonnostaan huolettomia, jonka sinä lienet jo täysin unohtanut.




En ole unohtanut. Mutta eivät ole huolettomia. Tosin huolestuminen on sellainen hieman monimutkaisempi tunne,joka tosiaan vaatii jonkinlaisen aikakäsityksen olemassaoloa ja kyvyn tiedostaa, että on joku tulevaisuus, jonka tapahtumista huolta voi kantaa. Aikuisilta tämä aikakäsityksen oppiminen ei taida kuitenkaan tulla, vaan kyse on ihan luonnollisesta kehityksestä. Pienimmillä tuo huolestuminen tapahtuu esim. pelon ja muiden negatiivisten tuntemusten muodossa. Ihan vastasyntyneen tunteita ei ehkä ole mielekästä edes kuvata täsmälleen samoilla nimikkeillä kuin jo kehittyneemmän yksilön tunteita, kun koko tietoisuus itsestä on vasta muodostumassa.

Sinä itse halusit tuon huolestumisen kytkeä aikuisten taholta tulevaan lapsen puolesta ja hyväksi tehtyyn huolehtimiseen ja huolenpitoon. Sinä pidit tällaista toisen varassa olemista huolettomana sillä perusteella, että joku toinen hoitaa tarpeiden tyydyttämiseksi tarvittavat toimet. Tästähän tietenkin luontevasti voi johtaa sen, että lasten sinun mielestäsi toki pitäisi moisten hommien hoitamista pitää epämieluisana, koska sehän johtaa suoraan siihen huolettomuuden (eli ei tarvitse itse vastata näistä asioista) vähenemiseen. Vai onko sittenkin kantasi se, ettei huolettomuus olekaan mukavaa ja tavoiteltavaa? Siinä tapauksessa toki voin minäkin hyväksyä sen lapsuuden huolettmuuden, jos se on vain synonyymi epäitsenäisyydelle ja toisten varassa ololle ilman positiivisuusarvotusta.

Olen muuten eri mieltä tuostakin, että aikuisten kannustuksesta ja opettamisestaon lasten oppi kiinni. Päinvastoin lapsiin on suorastaan sisäänrakennettu oppimisen halu. Aikuiset vain helposti turmelevat sen toimintatavoillaan.

Lapset ovat luonnostaan iloisia - paitsi silloin kun ovat esim. surullisia, peloissaan, vihaisia tms. Se on totta, että he ovat tunteissaan hyvin kokonaisvaltaisia. Mutta se ei ole totta, että lapsuus olisi lähtökohtaisesti onnellista siksi, että saa olla toisten huolehdittavana. Ei siinä mitään erityisen nautittavaa ole. Toki se tuntuu mukavalta, että on joku joka huolehtiisiitä,mistäitse ei
vielä kykene huolehtimaan, mutta vielä parempi vaihtoehto aina oppia itsenäiseksi noissa asioissa. Ei se ole ikävää tai negatiivista. Muutenhan sinäkin hakisit mieluiten itsellesi jonkun luotettavan holhoojan. Jos kerran omista asioistaan huolehtiminen on niin ikävä juttu.

emp

Lapset ovat luonnostaan iloisia - paitsi silloin kun ovat esim. surullisia, peloissaan, vihaisia tms. Se on totta, että he ovat tunteissaan hyvin kokonaisvaltaisia. Mutta se ei ole totta, että lapsuus olisi lähtökohtaisesti onnellista siksi, että saa olla toisten huolehdittavana. Ei siinä mitään erityisen nautittavaa ole. Toki se tuntuu mukavalta, että on joku joka huolehtiisiitä,mistäitse ei
vielä kykene huolehtimaan, mutta vielä parempi vaihtoehto aina oppia itsenäiseksi noissa asioissa. Ei se ole ikävää tai negatiivista. Muutenhan sinäkin hakisit mieluiten itsellesi jonkun luotettavan holhoojan. Jos kerran omista asioistaan huolehtiminen on niin ikävä juttu.





Taas väärä todistus, en ole missään vaiheessa sanonut, että omista asioista huolehtiminen olisi huono asia.

Yksinkertaisesti lapset ovat huolettomia, kunnes oppivat elämässään, erilaisten ikävien kokemusten kautta pelkäämään mahdollisia tulevia asioita.
Aikuiset kyllä pitävät siitä huolen kasvatuksen muodossa, jo kerhossa synneistä aletaan paasata, ja sitä jatkuu hamaan elämän loppuun asti.

fata morgana
Taas väärä todistus, en ole missään vaiheessa sanonut, että omista asioista huolehtiminen olisi huono asia.



No sitten olen ymmärtänyt sinua väärin.

Yksinkertaisesti lapset ovat huolettomia, kunnes oppivat elämässään, erilaisten ikävien kokemusten kautta pelkäämään mahdollisia tulevia asioita.



Lapset oppivat pelkäämään tulevia asioita, kun heille kehittyy sellainen ajantaju, joka mahdollistaa tulevien asioiden kuvittelemisen. Sitä ennen he pelkäävät vain asioita, jotka ovat tässä ja nyt. Minulle huolettomuutta ei esimerkiksi ole pimeänpelko, jota monet lapset kokevat. Tai vieraan ihmisen pelko, joka on luonnollinen kehitysvaihe, eikä mikään aikuisten antaman kasvatuksen tulos. (Hyvät hyssykät sentään, kun jotkut lapsethan vierastavat voimakkaasti jopa omaa isäänsä.) Lapset voivat pelätä kovia ääniä, erilaisia koneita - oikeastaan melkein mitä vain. Sinusta ilmeisesti pelkotila voi olla huoleton? Tyypillistä lasten peloille kuitenkin on, että ne eivät ole ollenkaan samoja kuin aikuisten pelot: työttömyys, sairastuminen, talousvaikeudet, puolison uskottomuus tms.

Aikuiset kyllä pitävät siitä huolen kasvatuksen muodossa, jo kerhossa synneistä aletaan paasata, ja sitä jatkuu hamaan elämän loppuun asti.



Minulle ei ole koskaan saarnattu synneistä. Enkä minä ole koskaan saarnannut synneistä lapsilleni. En edes käytä koko sanaa normaalisti. Miksi käyttäisin,koska en usko syntiä olevankaan. Puhu nyt kuule vain ihan omasta puolestasi yleistämättä kaikkiin. Kaikilla ei ole ankaran uskonnollinen kotitausta.

emp
fata morgana
Taas väärä todistus, en ole missään vaiheessa sanonut, että omista asioista huolehtiminen olisi huono asia.



No sitten olen ymmärtänyt sinua väärin.

Yksinkertaisesti lapset ovat huolettomia, kunnes oppivat elämässään, erilaisten ikävien kokemusten kautta pelkäämään mahdollisia tulevia asioita.



Lapset oppivat pelkäämään tulevia asioita, kun heille kehittyy sellainen ajantaju, joka mahdollistaa tulevien asioiden kuvittelemisen. Sitä ennen he pelkäävät vain asioita, jotka ovat tässä ja nyt. Minulle huolettomuutta ei esimerkiksi ole pimeänpelko, jota monet lapset kokevat. Tai vieraan ihmisen pelko, joka on luonnollinen kehitysvaihe, eikä mikään aikuisten antaman kasvatuksen tulos. (Hyvät hyssykät sentään, kun jotkut lapsethan vierastavat voimakkaasti jopa omaa isäänsä.) Lapset voivat pelätä kovia ääniä, erilaisia koneita - oikeastaan melkein mitä vain. Sinusta ilmeisesti pelkotila voi olla huoleton? Tyypillistä lasten peloille kuitenkin on, että ne eivät ole ollenkaan samoja kuin aikuisten pelot: työttömyys, sairastuminen, talousvaikeudet, puolison uskottomuus tms.

Aikuiset kyllä pitävät siitä huolen kasvatuksen muodossa, jo kerhossa synneistä aletaan paasata, ja sitä jatkuu hamaan elämän loppuun asti.



Minulle ei ole koskaan saarnattu synneistä. Enkä minä ole koskaan saarnannut synneistä lapsilleni. En edes käytä koko sanaa normaalisti. Miksi käyttäisin,koska en usko syntiä olevankaan. Puhu nyt kuule vain ihan omasta puolestasi yleistämättä kaikkiin. Kaikilla ei ole ankaran uskonnollinen kotitausta.




Jos lapset pelkäävät isäänsä, niin liekö aihetta, itse olen neljän lapsen isä, eivätkä ole kyllä pelänneet. Usein lasta pelotellaan isällä, (kun isä tulee niin saat selkään)
Synnit, tai yleensä kaikki yhteiskunnan säännöt opetetaan kotona, ja koulussa. Pelkoa lasten kurissa kasvamiseen käytetään useinkin vaikka huomaamatta, erilaiset pelottelut kuuluvat siihen.
Jos lapsi on kovin huolissaan ja pelokas, niin varmaan siihen on aihetta, ja mistäpä lapsi sen kokemuksen olisi saanut kuin aikuisilta, ja toisilta lapsilta, joiden kasvatus on myös samoista kokemuksista lähtöisin.

Lapsi kyllä opetetaan olemaan huolissaan eri tavoilla.

fata morgana

Jos lapset pelkäävät isäänsä, niin liekö aihetta, itse olen neljän lapsen isä, eivätkä ole kyllä pelänneet. Usein lasta pelotellaan isällä, (kun isä tulee niin saat selkään)



Puhuin vierastamisesta. Ei siihen tarvita kuin sopivaan ikävaiheeseen sattunut pidempi isän poissaolo (miksei äidinkin), jonka jälkeen syntyykin vierastamisreaktio. Eikä niin pientä lasta, joka on tässä vierastamisiässä, varsinaisesti voi pelotella millään selkään antamisella (paitsi ihan todella antamalla selkään), kun ei ole hänellä käsitteistö ihan vielä moiselle tasolle kehittynyt. Eikä ajantajukaan oikein tavoita mitään "kun isä tulee kotiin" -ajatusta. Vierastaminen nyt vain on sellainen luonnollinen tapa reagoida. Vieraan pelosta on hyötyä (suojelee lasta vaaroilta), mutta liiallisena taas haittaa (estää maailmaan tutustumista ja oppimista). Isän pelkääminen ("tuo on pelottava selkäsaunoja jakeleva isäni") on eri asia kuin vierastaminen ("kuka tuo vieras mies on").

Jos lapsi on kovin huolissaan ja pelokas, niin varmaan siihen on aihetta, ja mistäpä lapsi sen kokemuksen olisi saanut kuin aikuisilta, ja toisilta lapsilta, joiden kasvatus on myös samoista kokemuksista lähtöisin.



Lapset ovat persoonallisuudeltaan kovin erilaisia siinä suhteessa, kuinka hyvin he pystyvät sopeutumaan uusiin asioihin, tai kuinka varautuneita he ovat kaikkea vierasta ja tuntematonta kohtaan. Eikä tämä ole heihin kasvatettua, vaan todellakin luonteenpiirre. Pelottomat ja uteliaat tapaukset ryntäävät tutustumaan maailmaan ehkä liiankin innokkaasti - ja siksi välillä myös nenilleen saaden. Varautuneet taas harvoin joutuvat uteliaisuutensa takia vaaraan, mutta tutustuvat hitaasti ja tarvitsevat enemmän tukea uskaltautuakseen reviirinsä laajentamiseen erilaisissa asioissa. Tämä on ihan synnynnäistä, ei kasvatuksella tehtyä - vaikka toki lapset myös oppivat vanhemmiltaankin siitä, miten vieraaseen tulee suhtautua. Mutta juuri luonne-erona tämä varautuneisuus on ihan synnynnäistä. Siitä voi toki jonkin verran oppia myös pois juuri vanhempien tuella. Mutta tuskin kaikkein varautuneimmista tyypeistä koskaan kasvaa loistavia surman-ajajia tms. extreme-harrastajia. Ei ehkä edes menestyviä dealereitä sijoitusyhtiöihin.

Ja ihan selvennykseksi: Minun lapseni herättivät mm. päiväkodissa huomiota aikanaan sillä, että heillä jo pienestä reviirirajat olivat harvinaisen laajat. Eli he lähtivät surutta vaeltamaan vaikka kuinka kauaksi yhtään miettimättä, kuinka pitkälle äidistä / hoitajasta / oman hoitoryhmän alueesta he joutuivat. Kuulemma toiset lapset "oppivat" oman hoitoryhmän mestojen rajat nopeasti, mutta meidän lapset saattoi hyvinkin löytää päiväkodin toimistosta maailmaa tutkimasta. Eikä nuo olleet moksiskaan esim. vieraasta tavaratalon myyjästä, joka pyydysti karanneen epelin syliinsä ihan väärästä kerroksesta. Päinvastoin tuolloisen 2-vuotiaan mielestä oli maailman paras leikki juosta pitkin käytäviä, kun kaikki aikuiset "leikki hippaa" hänen kanssaan. Mutta tunnen paljon lapsia, jotka olisivat vastaavassa tilanteessa olleet kauhuissaan ja itku kurkussa, kun vanhempia ei olekaan näkösällä. Eikä heitä ole taatusti mitenkään "kasvatettu" pelkäämään eroa vanhemmista, vaan ihan samaan tapaan kuin meilläkin. Luonne-ero, ei kasvatusero.

Lapsi kyllä opetetaan olemaan huolissaan eri tavoilla.



Sitäkin, mutta ei se silti tarkoita, etteikö lapsi ihan "sisäsyntyisesti" osaisi pelätä monia asioita. Tai sillä tavalla "kasvatettuna" kuin oma poikani, joka pitkittyneestä synnytyksen ponnistusvaiheesta johtuen oppi itselleen ahtaan paikan kammon. Tosin on hieman epäselvää, voidaanko tässä ajatella syyn olevan aikuisissa (senkin liian kapealanteinen äiti) vai lapsessa (mitäs kasvoi noin isoksi, ettei mahtunut kunnolla). Ehkä pitäisikin syyttää synnystyslääkäriä, jonka olisi pitänyt päätyä leikkaukseen jo aiemmassa vaiheessa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat