Joutaako kristillinen historiaperinne jo romukoppaan?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Historiankirjoitus ei voi koskaan olla samalla tavalla eksaktia tiedettä kuin vaikkapa matematiikka.

Ensinnäkin hiastoriankirjoitus joutuu aina tulkitsemaan historiaa kunkin aikakauden ihmisten omana aikanaan tuottamien hyvin subjektiivisten merkintöjen, muistiinpanojen ja dokumenttien pohjalta. Toiseksi näitä tietolähteitä joudutaan aina väistämättä tulkitsemaan ja silloin peliin astuu aina tulkitsijan oma arvomaailma.

Maailmanhistoriaa ovat viime aikoihin asti kirjoittaneet ja tulkinneet eriasteisin tavoin kristillisen kirkon arvojärjestelmään sitoutuneet ihmiset, jotka ovat valitettavan usein tarkastelleet menneisyyden tapahtumia uskon vahvasti vääristävän linssin läpi.

Niinpä meille on esimerkiksi voinut syntyä vahva käsitys kristillisen uskon väistämättömästä voittokulusta, joka on nostanut ihmiskunnan jollakin tavalla uudelle kehitystasolle.

Kristillisen kirkon pääsy Rooman valtakunnan valtionuskonnoksi ja sen ansiosta myöhemmin koko Euroopan valtiaaksi ei kuitenkaan suinkaan ollut millään tavalla itsestään selvyys. Kristillisen uskon ulkopuolelta historiaa tarkasteleva voi myös aivan oikeutetusti nähdä kristinuskon voiton myös pahana taka-askeleena eurooppalaisen kulttuuripiirin kehityksessä.

Perinteisen historianopetuksen läpikäynyt ei kertakaikkiaan voi olla kokematta tätä uutta tulkintaa jopa järjenvastaiseksi, niin syvälle on hänelle välitetty historiantulkinta useimmiten ollut kristinuskon kannattajien värittämää.

Näkökulman vaihdos on monelle aivan liian raju, eivätkä he eivät pysty koskaan edes käsittämään sitä mitä vikaa vanhassa kauan sitten hyväksi havaitussa historiankäsityksessä oikeastaan voisi olla.

En suinkaan väitä, että kristillisen perinteeseen sitoutuneet historiantutkijat olisivat ainakaan tietoisesti väärentäneet ja valehdelleet luodessaan kuvaa menneisyydestä; he vain ovat usein automaattisesti ja täysin tiedostomattomasti korjanneet näkökulmaansa niin, että rakas usko on aina näyttäytynyt hyvässä valossa.

Kun tarpeeksi moni systemaattisesti syyllistyy samoihin tulkintavirheisiin ja lainaa edellisten tutkijoiden värittyneitä näkemyksiä, syntyykin jo aivan aukottomalta näyttävä ja vakuuttava kertomus oikean uskon voittokulusta, jota on tarjottu ainoana totuutena länsimaissa satojen vuosien ajan.

Kristilliseen historiaperinteeseen ei ole koskaan sopinut esimerkiksi pohtia mikä lopulta sai Rooman keisarit liittoutumaan kristillisen kirkon kanssa; heille on aina riittänyt syyksi se, että eräs Rooman keisareista olisi yksinkertaisesti vain yksilönä niin ihastunut uuteen uskoon, että halusi sen koko suuren monikulttuurisen valtakunnan ainoaksi uskonnoksi.

Kristillisen historiaperinne on ohittanut pikakelauksella myös tuota Rooman valtionkirkon asemaan pääsyä seuranneet tapahtumat; kaikkien toisinajettelijoiden säälimättömän vainon, kilpailevien uskontojen pyhättöjen tuhoamisen, vanhan kirjallisen perinteen tuhoamisen ja Kreikan tieteen ja taiteen saavutusten tuhoamisen.

Kristillisen historiaperinteeseen eivät ole sen paremmin sopineet kuvaukset Rooman uskonnollisesti äärimmäisen suvaitsevaisen ja monikulttuurisen maailman muuttumisesta yhden ainoan täysin suvaitsemattoman uskon pakkovallaksi.

Kristilliseen perinteeseen ovat toki sopineet kertomukset siitä kuinka kristinuskon valtaantulo lopetti Roomassa niin yleiset vastenmieliset ja raa'at gladiaattorileikit, mutta samoihin tarinoihin eivät ole mahtuneet tarinat tuhotuista kulttuuriaarteista, käsikirjoituksista, temppeleistä, surmatuista toisinajettelijoita, pakkokäännytyksistä, temppelien polttamisesta ja uuden uskon kiihkoilijoiden tekemistä väärin uskovien joukkomurhista.

Perinteinen historiankirjoitus on antanut mielellään kuvan, että antiikin Kreikassa saavutetut tieteen ja taiteen edistysaskeleet vain jotenkin unohdettiin kristinuskon valtaantulon jälkeen.

Kyse kuitenkin oli siitä, että kaikki jäljet kreikkalaisten luomasta hyveellisyyttä ja oikeamielisyyttä tavoitelleesta viisaudesta hävitettiin määrätietoisesti, koska sellainen tieto ei enää saanut kilpailla yhden ainoan oikean tiedon kanssa.

Tämän päivän Iranissa kävijä kohtaa aivan samanlaisen maailman kuin keskiaikaisessa Euroopassa vallitsi, sillä teokratiat toimivat aina samoilla tavoin; yhden ainoan totuuden uskon on aina hävitettävä kaikki tieto vaihtoehtoisista totuuksista, muutoin sitä uhkaa tiedon yksinoikeuden menetys.

Olen rakantanut osoitteeseen http://uskoitseesi.blogs.fimielestäni jos ei muuta niin ainakin mielenkiintoisen katsauksen Euroopan viimeisen 2000 vuoden tapahtumiin ilman kristinuskon vääristävää linssiä katsottuna. Kronologinen tarina alkaa 14. syyskuuta merkinnästä osoitteessa http://uskoitseesi.blogs.fi/2007/09/

Sivut

Kommentit (71)

Vierailija

Pitää paikkansa.
Itseäni historian kaunistelu esim. oppikirjoissa on jo pitkään ottanut päähän, eikä vähiten siksi etten itse kuulu samaiseen uskoon. Samaa mieltä ovat useimmat sukulaisenikin.
Neutraalia kirjoitusta on vaikea tuottaa, lieneekö mahdollistakaan jos kirjoittaja on jo ehtinyt lopullisen kantansa muodostaa. (Lopullisen ja lopullisen...ainahan mieltään voi muuttaa jos perusteita löytyy.)

Ja eikös se ole jo yleisesti tiedossa, että kristillisen, Raamattupohjaisen tutkimuksen tultua valtaan luonnontieteet alkoivat taantua.
Filosofian ja elämänkatsomustiedon tunnit lienevät koulussa ne ainoat aineet jossa historiaa tutkitaan (ainakin tietyiltä aihepiireiltä) mahdollisimman neutraalista näkökulmasta. Itse muistan, kuinka toiset historian opettajat myöntävät kaunistelun rohkeasti suoraan mutta toiset vaikenevat ellei erikseen kysytä.
Filosofian kursseilla on useammin uskallettu aihetta jos toistakin jopa kritisoida.

Sama asia vaivaa sotahistoriaakin. Kun omasta kansasta kirjoitetaan ja dokumentoidaan, asioita kaunistellaan jne. Myöhemmin historiankirjoitus sitten käyttää näitä lähteitä.
Kriittisen lukijan tulisikin opetella erottamaan tällaiset puolueelliset kannanotot ja kerronnat ja hankkia tietoa mahdollisimman erilaisista lähteistä.
Joskus asiat, tai pikemminkin taustojen tulkinnat eroavat suuresti toisistaan joista kumpikaan ei ole se lopullinen totuus. Todennäköisimmin se on jotain siltä väliltä.

Kävin luesekelemassa blogiasi.
Uskontoje "rappeutumisesta" sen verran, että niiden kehitys tuskin aina johti huononemiseen, mihin sana viittaa. Muuttuminen saattaa olla positiivistakin. Ikävä kyllä Raamatun kohdalla (eikä se ole ainoa) tiedon säilyminen on juuri sen ongelma. Sen opetukset eivät yksinkertaisesti sovellu muuttuneeseen yhteiskuntaan.

Useimmiten uskonnon (varhais- ja luonnonuskonnot) muuttuessa radikaalisti ajan kuluessa, joka siis on jo todettu luonnolliseksi osaksi sen kehitystä, historiankirjoissa sanotaan "uuden uskonnon ilmaantuneen" siitä ja siitä uskonnon haarasta joka ajan myötä syrjäyttää vanhan uskon. Uusia uskontoja kehittyy näin kokoajan.
Lukutaidon kehittyessä myös kirjoitusten tulkinnoille syntyy enemmän pohjaa. Erilaisia tulkintoja samasta aiheesta. Kieli kehittyy koko ajan eikä uskonnollisia tekstejä yleensä uudisteta niiden mukana. (Vertaa nuori neito, joka Raamattua käännettäessä alkuperäiskieleltä muuttui neitsyeksi.)
Kristinusko on kehittynyt ja muuttunut ajan kuluessa niiden keskuudessa, jotka eivät sitä jatkuvasti lue ja tulkitse vaan oppivat asian esim. kasvatuksen kautta. Uskonto on kehittynyt mutta koska alkuperäiset, tai sen kaltaiset, tekstit ovat yhä tallessa sen muuttuminen on hidasta ja alueittain jopa lähes olematonta.

Nykyisten valtauskontojen ongelmaksi onkin kehkeytynyt juuri niiden kehittymättömyys. Ne eivät pysty vastaamaan yhteiskunnan asettamiin paineisiin tai ihmisten tarpeisiin.

Vierailija
Radiant Dragon

Sama asia vaivaa sotahistoriaakin. Kun omasta kansasta kirjoitetaan ja dokumentoidaan, asioita kaunistellaan jne. Myöhemmin historiankirjoitus sitten käyttää näitä lähteitä.


Pitää paikkansa. Juuri uutisoitiin, että 64000 neuvostoliittolaisesta sotavangista Suomessa kuoli 19000. 1000 ammuttiin ja loput kuolivat nälkään ja tauteihin. Mielenkiintoista oli lisäksi, että kun kaikkien neuvostovankien keskimääräinen kuolleisuus oli noin 30%, niin venäläisillä se oli jopa 35%, kun taas suomen-, baltin- ja saksansukuisilla neuvostovangeilla vain noin 5%. Ei tuollaisista asioista ole aiemmin juuri puhuttu. Tehtiin vain kivoja dokkareita siitä, kuinka mukavat oltavat neuvostovangeilla oli suomalaisilla maatiloilla työskennellessä.

Vierailija

Hyviä pointteja aloitusviestissä ja varsinkin sotajuttujahan on lähiaikoina paljon kaivettu esiin.

Iloksesi voin sanoa, että lukion oppikirjasarjat Aikakirja ja Forum, joita lukiossamme käytetään, esittävät historiaa neutraalimmasta näkökulmasta. Kirjassa sanotaan mm. että keisari liittoutui kristillisen kirkon kanssa yhdistääkseen valtion, että samaan aikaan levisi oppi Mithrasta, joka olisi hyvin voinut korvata kristinuskon. Vaikutuksia käsitellään laajasti ja keskiajan ahdasmielisyys sekä pysähtynyt kehitys nähdään kristinuskon syynä. Tulevat sukupolvet oppivat tämän näkökulman, joten parempaan suuntaan ollaan menossa.

Vierailija

tuo väittämä raamatun levinneisyydestä, tai raamatussa mainittujen asioiden yleisyydestä pimeällä keskiajalla ei oikestaan ole totta.

Kun alkuseurakunta kasvoi ja levisi, samalla levisivät Jeesuksen opit ja kertomukset Hänen elämästään, suusanallisesti, mutta myös Paavalin ja muiden opetuslasten lähettämien kirjeiden kautta.

Mutta myöhemmin jossain vaiheessa, alkuseurakuntaan hiipi pakanallisuus, keisari Konstantitus Suuri määräsi pakanuuden ja kristillisyyden sekoitettavaksi keskenään, ja ennen tätä aikaa esiintyi piispoja ylempänä kaikkia muita hengellisesti, jollainen ammatti oli täysin vieras alkuseurakunnalle.

Tästä pakanuuden sekoittumisesta ja uudesta, vieraasta hengellisestä johtajuudesta, jossa yksi ihminen korvaa monet, aiheutti sen, ettei oikeastaan raamattua myöhempinä vuosisatoina juuri lainkaan tunnettu, ja myöhemmin keski-ajalla se oli tuiki tuntematon, paitsi niille harvoille oppineille ja munkeille, jotka joko monistivat raamatun käsikirjoituksia hitaasti tai muuten opettelivat opinnoissaan.

Pimeällä keski-ajalla vallitsi henkinen ja hengellinen pimeys, päinvastoin kuin annoit ymmärtää, raamatullisia hengellisiä totuuksia ei juurikaan tunnettu, niitä harvoja jotka yrittivät niistä joskus jotain mainita, vainottiin ankarasti.

Uusi piispa, tai paavivalta, oli korvannut itsellään raamatun, ja toteutti mitä mielikuvituksellisimpiä hirmutekoja milloin minkäkin vallantavoitteen saavuttamiseksi.

Eräs räikeä esimerkki tästä on se kuinka piispa saarnasi kansalle ja käski hyökkäämään ja valloittamaan Jerusalemin, syntyivät ristiretket ja satojatuhansia miehiä, naisia ja lapsia kuoli, hyvin epäinhimillisissä oloissa.

Tai että kuinka tuo kristillisyydelle ja raamatulle täysin vastakohtainen keskiajan kirkko vainoillaan tappoi eri tavoin, kun otetaan huomioon koko keskiaika, noin 50 miljoonaa ihmistä, sama määrä kuin kuoli toisessa maailmasodassa.

Eräs oppineista, toki muitakin oli, joka tutustui ja opetteli suoraan raamattua ja Jeesuksen elämää, oli Martti Luther. Suoran hänen vaikutuksestaan laajat kansanjoukot tulivat kiinnostuneiksi niistä opeista, jotka olivat olleet täysin pimennossa vuosisatoja, samaan aikaan kirjapainotaito kehittyi ja raamattua paineettiin enenevästi kaikelle kansalle..yhäti enemmän ihmisiä oppi sen avulla luottamaan suoraan Jumalan opastukseen elämässään ja uutta itseluottamusta omanarvontuntua.

Kaikesta tästä seurauksena alkoi uusi aika, uudet kauppapoliittiset tuulet alkoivat puhaltamaan, laajat kansanosat saivat yhäti enemmän vaikutusvaltaa, matematiikka ja muut tieteet alkoivat kukoistamaan, esim. Isaac Newton oli suuri raamatuntuntija ja siteerasi sitä usein.

Merkantilismi kehittyi ja maaorjuus lakkautettiin monissa suunnissa..jne.

On siis aivan realistista, että samaan aikaan raamatun oppien leviämisen aikaan tai sen seurauksena, pimeä keskiaika päättyi, hirmuinen ja sekava paavinvalta väheni ja kansakunnat alkoivat elää paljon kehittyneempää ja itsenäisempää elämää..

Vierailija

Kristinuskon vihaamiseen perustuva historiantutkimus onkin niin paljon parempi vaihtoehto. Sitäpaitsi, kristinuskon vihaamiseen perustuva käsitys historiasta on täysin valtavirtaa, eli toisin sanottuna kristillinen historiaperinne on jo romukopassa.

Vierailija
teoria ei ole tiedettä
Pimeällä keski-ajalla vallitsi henkinen ja hengellinen pimeys, päinvastoin kuin annoit ymmärtää, raamatullisia hengellisiä totuuksia ei juurikaan tunnettu, niitä harvoja jotka yrittivät niistä joskus jotain mainita, vainottiin ankarasti.

"Pimeä keski-aika" on virheellinen, lähinnä popkulttuurista tullut käsitys.

Eräs räikeä esimerkki tästä on se kuinka piispa saarnasi kansalle ja käski hyökkäämään ja valloittamaan Jerusalemin, syntyivät ristiretket ja satojatuhansia miehiä, naisia ja lapsia kuoli, hyvin epäinhimillisissä oloissa.

Ensimmäisen ristiretken tarkoitus oli valloittaa Jerusalem takaisin muslimeilta.

Kaikesta tästä seurauksena alkoi uusi aika, uudet kauppapoliittiset tuulet alkoivat puhaltamaan, laajat kansanosat saivat yhäti enemmän vaikutusvaltaa, matematiikka ja muut tieteet alkoivat kukoistamaan, esim. Isaac Newton oli suuri raamatuntuntija ja siteerasi sitä usein.

Se että Newton oli uskonnollinen ei tarkoita sitä että hänen tieteelliset aikaansaannokset olisivat olleet yksinomaan tai edes laajalti kristinuskon ansiota. Tiedettä ei tehdä raamatulla.

Muutenkin sinun versiosi historiasta kuulostaa lähinnä höyrähtäneeltä hihhulirevisionismilta.

Vierailija

Raamattu on valeilmoitus...kristillinen oppi naurettava, jumalan ilmoitus...vitsi...
Raamattu on kirja, jonka muinaisaikojen papit ovat kirjoittaneet rahvasta varten ja he kätkivät sen eksoteerisen (ulkoisen, tavallisen) kielen taakse salaisen opin.

Hebrealaiset kirjat (so.Raamattu) kirjoitettiin symbolein, joita profaanit (tietämättömät) eivät kykene tulkitsemaan.

Jeesus oli vain ihminen. Hän oli yksi "esikuvista" ja yksi menneisyyden suurista miehistä, mutta hän ei ollut jumaluus vaan ihminen, aivan niinkuin sinä tai minä.

T:minä,sinä,jeesus aivan sama...

Vierailija

Kristinusko on puppua. Jeesus oli tavallinen Lähi-idän autiomaiden kiihkoileva hihuli, yksi miljoonista. Jeesus ei tehnyt mitään poikkeuksellista, eikä hänestä tiedettäisi mitään ilman Saulus Pauluksen propagandaa.

Vierailija

Täytyy sanoa että silloin kun olen itse historiaa/uskontoa sattunut opettamaan, pyrin määrätietoisesti ylläpitämään kriittisiä silmälaseja. Esim. uskontojen tarinoiden yhteydessä on hyvä taustoittaa ajankuvaa ja muistuttaa siitä että kysymys todellakin on jonkin kansan kirjoittamista tarinoista, joissa kietoutuvat toisiinsa historiallinen aika ja halu kuvata oma kansa Jumalan silmäteränä ja sankareiden tyyssijana. En osaisi opettaa tavalla joka edellyttää moisiin tarinoihin uskomisen tai esim. yhden kansakunnan/uskonnon nostamisen naapuriensa yläpuolelle.

Vanhan historiankirjoituksen tarinallisuuden ymmärtäminen auttanee oppilaita suhtautumaan niin raamatun kuin vaikkapa kreikkalaisten tai viikinkienkin taruihin oikeanlaisten, kriittisten silmälasien läpi.

Varsinaisen historiankirjoituksen kouluopetuksen kannalta on tullut huomattua, että oppilaat eivät kaipaa niin paljon Suomen historiaa kuin mitä heille tuputetaan, ja että historian Eurooppa-keskeisyys tuppaa joskus unohtamaan asioita joita maailmanhistorian kannalta olisi hyvä tietää. Tuntuisi tosiaan siltä, että tietyt suuntaviivat jotka jo aikanaan on asetettu, hallitsevat yhä koulujen historiankerrontaa ainakin lukiota alemmilla luokka-asteilla.

Toisaalta, hyvän opettajan avulla pienet "aukot" voidaan paikata tarvittaessa. Ja kun en ole kristitty, lienen ihan jämpti henkilö opettamaan niin historiaa kun uskontoakin neutraalista näkökannasta.

Vierailija
Tsagatai

Vanhan historiankirjoituksen tarinallisuuden ymmärtäminen auttanee oppilaita suhtautumaan niin raamatun kuin vaikkapa kreikkalaisten tai viikinkienkin taruihin oikeanlaisten, kriittisten silmälasien läpi.


Hyvä. Toivottavasti muistat opettaa heitä suhtautumaan samoin myös Kalevalaan ja muuhun suomalaisnationalistiseen "hömppään".

Vierailija

Kristinuskon heittäminen roskakoriin tarkoittaa samalla islamin ottamista avosylin vastaan. Kulttuurilla on psykologinen, yhtenäistävä vaikutus joka tulee esiin etenkin vaikeina aikoina. Se on niin vahva, että löytää aina tiensä sinne missä sitä ei ole. Ateistiset kommunistivaltiot jo todistivat, ettei yhteiskunta toimi ilman yhteiskulttuuria ja/tai uskonnollissosiaalista yhteisnäisyyttä. Tänäpäivänä Venäjällä uskonnollisuus kukoistaa.

Toisinsanoen, jos ihmiseltä ottaa jotain olellista pois löytää hän (tai ajan myötä hänelle tuodaan) muuta vastaavaa korvaamaan se. Tämä taitaa olla eloonjäännin kannalta tärkeä, pitkälle kehittynyt ominaisuus.

Vierailija
Fuck'ta
Kristinuskon heittäminen roskakoriin tarkoittaa samalla islamin ottamista avosylin vastaan. Kulttuurilla on psykologinen, yhtenäistävä vaikutus joka tulee esiin etenkin vaikeina aikoina. Se on niin vahva, että löytää aina tiensä sinne missä sitä ei ole. Ateistiset kommunistivaltiot jo todistivat, ettei yhteiskunta toimi ilman yhteiskulttuuria ja/tai uskonnollissosiaalista yhteisnäisyyttä. Tänäpäivänä Venäjällä uskonnollisuus kukoistaa.

Hörönlörön. Yhteisöllisyyttä toki tarvitaan, mutta missään ei sanota, että sen pitäisi tulla jostain uskosta yliluonnolliseen. Kommunismi Neuvostoliitossa sortui omaan taloudelliseen mahdottomuuteensa, ei sillä ateismin kanssa ole mitään tekemistä.

Vierailija
Lazlo
Fuck'ta
Kristinuskon heittäminen roskakoriin tarkoittaa samalla islamin ottamista avosylin vastaan. Kulttuurilla on psykologinen, yhtenäistävä vaikutus joka tulee esiin etenkin vaikeina aikoina. Se on niin vahva, että löytää aina tiensä sinne missä sitä ei ole. Ateistiset kommunistivaltiot jo todistivat, ettei yhteiskunta toimi ilman yhteiskulttuuria ja/tai uskonnollissosiaalista yhteisnäisyyttä. Tänäpäivänä Venäjällä uskonnollisuus kukoistaa.



Hörönlörön. Yhteisöllisyyttä toki tarvitaan, mutta missään ei sanota, että sen pitäisi tulla jostain uskosta yliluonnolliseen. Kommunismi Neuvostoliitossa sortui omaan taloudelliseen mahdottomuuteensa, ei sillä ateismin kanssa ole mitään tekemistä.

Miksi kommunismi toimii sitten Kiinassa ?

Kyllä NL ja kaikki itä-Euroopan maat heitti kristityt linnaan ja kidutti minkä ehtivät ja aiheesta on paljon kirjallisuutta. Sitä on käsitelty täälläkin:

Kommunistien kristittyjä kohtaan harjoittamat julmuudet ylittävät kaiken inhimillisen ymmärryksen. Olen nähnyt kommunistien piinaavan kristittyjä, ja kiduttajien kasvot ovat loistaneet haltioitunutta iloa. "Me olemme paholainen", he huusivat rääkätessään. kristittyjä.

Kommunistikiduttajat sanoivat usein: "Ei ole Jumalaa, ei tuonpuoleista, ei rangaistusta pahasta. Me saamme tehdä mitä haluamme." Eräs kiduttaja jopa sanoi kerran: "Kiitän Jumalaa, johon en usko, että olen ehtinyt tähän hetkeen asti, jolloin voin tuoda esiin kaiken sydämessäni olevan pahuuden." Hän toi sen ilmi kiduttamalla vankeja uskomattoman julmasti.

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Barbarossa.htm

Vierailija

Tervetuloa kristilliseen kirkkoon ja maailmaan...

http://www.youtube.com/watch?v=pZ7JyfEuNFE

Onhan toi kristillinen kirkko ja maailma muuttunut paljon siitä mitä se on ollut, mutta silti sen pitää vielä muuttua... persoonia ei palvota... jeesus oli ihminen, ehkä valaistunut sellainen... mutta ei jumaluus sen enempää kuin meistä yksikään. Ehkä olisi kirkon aika ruveta opettamaan ihmiselle "itsensä" löytämistä, ja kertoa totuus... "jumala" ei armahda, tosin se ei tuomitsekaan... "sinä" olet jumalainen kipinä, "sinä" vastaat teoistasi, "sinä" itsesi vapautat... kaikki on sallittua, mutta kaikella on seuraamuksensa... vihaan vastatataan vihalla, ahneuteen ahneudella... jos se on mitä haluat ota se vastaan, mutta älä valita... universumi on täydellinen... piipitystäsi kukaan ei kuuntele, siihenkin vastataan vain piipityksellä... kasvu kipujasi, oppimistasi... tuetaan... rakkaudella.

Jos kommunistit ovat tappaneet ja kiduttaneet ihmisiä, se on ollut pientä siihen verrattuna mitä kristin uskon varjolla on tehty... mieli on pahan alku ja mielettömyys sen loppu.

T:evolving pagan soul

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat