Jatkosodan trauma - myytit ja todellisuus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Noin 250 suomalaista sotilasta teloitettiin jatkosodan aikana vuosina 1941-44 pelkuruuden vuoksi tai yllytyksestä rintamakarkuruuteen. Valtaosa näistä tapahtui kesä-heinäkuussa 1944, arvioi professori Heikki Ylikangas uudessa tutkimuksessaan Romahtaako rintama. Siinä julkaistaan 92 teloitetun nimet.

Armeija on virallisesti myöntänyt vain 57 teloitusta.

Kun puna-armeijan suurhyökkäys alkoi 10. kesäkuuta Karjalan kannaksella, Suomen armeija vetäytyi lähes taukoamatta 100 kilometrin matkan kymmenen päiväin aikana. Pakoon lähti noin 30 000 sotilasta.

Marsalkka Mannerheim vaipui aluksi syvään pessimismiin koska hän oli varma, että Suomi miehitetään, väittää Ylikangas.

Teloitukset alkavat

Ylipäällikkö sai toimintatarmonsa takaisin, kun tiedustelupäällikkö Aladar Paasonen analysoi jo 19. kesäkuuta, että vihollisen tarkoituksena ei ole Suomen miehittäminen.

Mannerheim pyysi Saksalta lisää aseita ja joukkoja. Niitä luvattiin sillä ehdolla, että perääntyminen loppuisi heti ja rintama alkaisi kestää.

Päämaja lähetti rintamakomentajille määräyksen, jonka mukaan karkurit piti ampua armotta heti, elleivät he palanneet riviin.

Lappeenrannan motti

Niin tapahtui ja pian jouduttiin toiseen äärimmäisyyteen. Kenraali Einar Vihman 6. divisioonassa ammuttiin yhden aamupäivän aikana 20 pakenijaa.

Rintaman taakse vedettiin sotapoliisien ketju, joka vangitsi karkureita, palautti heidät rintamalle ja ampui ne, jotka kieltäytyivät.

Jo etulinjassa upseerit ampuivat empimättä niitä, jotka jättivät asemansa.

Taaempana selustassa oli vielä muita tarkistuspisteitä. Suurin pakenijoiden määrä kulki "Lappeenrannan motin" kautta. Sen yhteydessä jakeli kuolemantuomioita kenttäoikeutta muistuttava "lisäelin".

Tykistö apuun

Hurjimpia toimenpiteitä oli se, kun Adolf Ehrnrooth tilasi tykistökeskityksen nähdessään suomalaisten sotilaiden nostavan valkoisen lipun antautumisen merkiksi Vuoksen vastarannalla.

Hän ei tiennyt, että satimeen jääneet miehet eivät osanneet uida.

Varsin pian Mikkelin päämaja katsoi aiheelliseksi ryhtyä hillitsemään näitä rankaisutoimia. Rintama alkoi kestää ja toisaalta liian laajamittaisiksi paisuneet teloitukset alkoivat herättää pahennusta

Sivut

Kommentit (32)

Vierailija

Ja kuten eilen illalla jo nähtiin kirjan tiedotustilaisuudessa oli Puolustusvoimien everstiluutnantti vähällä tehdä "lammiot" eli menettää täysin itsehillintänsä.

Jatkosota on kipupiste mutta tämäkin asia on käytävä läpi. Terve yhteiskunta kykenee käsittelemään traumaattisen historiansa vaiheetkin.

Vierailija

Sota on sotaa ja karkureita ammutaan, valitettavasti. Jollain tavalla sen ymmärtääkin, et tositilanteessa käy taistelevia tyyppejä risomaan jos frendit rupee juoksentelee kuset housuis ympäriinsä ko ei pää enää kestä.. kynnys karkureitten lahtaamiselle yleisen mielialan vallitessa sotatilanteessa, ei liene kovin suuri. Varmasti on telotuksia ollut, ihan noin niiko maalaisjärjellä ajatellen. Ja tietenkään nykyään, kaiken sivistyneisyyden ja suvaitsevaisuuden keskellä, ei tollasia tilastoja puolustusvoimat tapetille halua, tietenkään.

Eiköhän nyt vaan jengin tulis sisäistää et sotatila on totaalinen kaaos, silloin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, kun ihmisluonnon viheliäisempi puoli saa rellestää vapaasti. Siviileitten (naisten ja lapsien) kurmoottamine alkaa, selviytymisvaistot siinä missä sadistinenkin puoli rupee ottaa sijaa ihmisessä, amfetamiini-varastot vapautetaan ja kunnon miehet pumpataan pirii täyteen, viattomuus ja tekopyhyys loppuu, rynkyt laulaa ja pommit ujeltaa. Mitenköhän tällases tilantees rintamakarkureihin suhtaudutaan, villejä arvauksia?

Koko sota on yhtä isoa ihmisoikeusrikkomusta, öpaut vähäisimpiä/merkityksettömimpiä asioita on joittenki karkureiden telottamine. Paljon paskempia juttuja kaik se mitä siviilit/lapset joutunu kokemaan, tai vaikka esim. niinkin hullu juttu ko sisällissota.
Ei sodassa taida paljon säännöt päteä, missään mielessä. Mut eipä mielivaltasessa tappamisessa noin niiku yleensäkään. Nää on näit ihmiselämän paskempia juttuja, jolle ei vaan minkään voi.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka löydettäs saimaanrannalta tuhannen luurankoa.

edit: nojoo, sellanen pointsi vielä täs, et suhteellisuutta ei silti sais unohtaa, jos ESIM. tuhat ukkoa lähtee pakenemaan parinkymmenen tuhannen vyöryessä päälle ja tuho tulis selvästi, ilman annettua perääntymiskäskyä, ja lähtisvät haneen, niin eipä noita tuhatta ukkoa siitä tulis kuitenkaan teloittaa..
Jonkinlainen pidemmälle venynyt kenttä-oikeus käsittelemässä massiivisempia tuomioita.. se olis kyllä kyseenalaista.

Vierailija

Ryssät tunsivat suomaisten halun pitää asemansa ja valmistelivat siksi massiivisen tykistö, yms tulituksen asemiin. On myös selviä dokumentteja siitä ettei lento- ja radiotiedustelun tiedoista piitattu viikkoja ennen suurhyökkäystä.

Apua Saksalta olisi voinut saada jo ennen hyökkäyksen alkuakin. Samaan aikaan olisi voinut syventää rintamalinjaa, jotta tappiot olisivat olleet pienemmät.

Vierailija
tiäremiäs
Ei pidä miehiä tapattaa jos päällystö kusee systeemit pilalle.

Moni teloitus oli laiton, eli murha. Eli armeijakaan ei hyväksynyt näitä, siksi ne onkin salattu.

Joo, ihan totta tuokin. Yksittäisistä karkuruus tapauksista vaikeempi sanoa, mut isossa mittakaavassa vähän murhaamisen maku tosta kieltämättä tulee.

Tunnekuohon määrä ja ajatuksenjuoksu ihmisenlapsella saattaa vaan moisessa tilanteessä pikkase hämärtyä.. vaikuttaa siltä että ylilyönteihin ois sorruttu. Asiaa itse sen enempää tutkimatta, täälläpäin on vaan toi homma olt lehissä yms. aika paljon tapetilla viime aikoina, ni monenlaisia ajatuksia kyl kuulee asian tiimoilta

Vierailija

Jukka Tarkka oli Heikki Ylikankaan kanssa samaa mieltä, että teloitusten vahvistaminen lailla itseasiassa koitui kaikkien osapuolten eduksi. Olen lukeneut useita Ylikankaan teoksia ja hän roomalaisen oikeuden asiantuntija on voinut historiallisten kokemustenkin perusteella osoittaa että jopa äärimmäisen ankaritkin lait koituvat lähes poikkeuksetta pitkällä tähtäimellä heikomman osapuolen - tässä tapauksessa karkuruudesta syytettyjen sotilaiden - parhaaksi.

Tässä voidaan verrata v. 1918 tapahtumia. Siinä vaiheessa on valtiopetoksia ja maanpetoksia alkoivat tutkija ammattijuristit kasvoi kynnys teloituksiin. Siinä vaiheessa kun teloituksista päättivät paikallisten suojeluskuntien esikunnat olivat teloitukset kaikkein massiivisempia ja siksi myös täysin suhteettomia asianomaisten syytettyjen "rikoksiin" verrattuna.

Eli äärimmäisen ankarinkin rikoslaki on sittenkin parempi syytetylle kuin mielivalta. Laki rintamakarkureiden teloituksesta astui tiettävästi voimaan 4.7.1944 ellen nyt aivan väärin muista tuota päivämäärää. Heinäkuun puolelle se joka tapauksessa meni.

Vierailija

Ylikankaan kirjassa on eräs mielenkiintoinen maininta kahdesta Ruotsiin heti sodanjälkeen siirtyneestä juristista joista toinen oli Georg Enckell ja toinen Allan Larvia. Sotatuomari ja juristi-neuvonantaja Päämajasta. Heidän antaman lausunnon mukaan pelkästään kesä-heinäkuussa 1944 teloitettiin Suomen rintamalla n. 250 suomalaista karkuria. Määrä on siten tuntuvasti suurempi kuin minkä Ylikangas kirjassaan ilmoittaa, sillä lakimiesten ilmoittama määrä todellakin käsitti vain kahden kuukauden aikana teloitetut.

On hyvin mahdollista, että totuus on siten jopa vieläkin julmempi kuin minkä Ylikangas kirjassaa ilmoittaa. Vertailtaessa muiden armeijoiden teloittamia omia sotilaita kriisitilanteissa ei annetut määrät sitäpaitsi ole mitenkään ainutlaatuisen korkeita, pikemminkin päinvastoin.

[size=75:2us558f0]Teloitettu suomalainen rintamakarkuri Nietjärvellä heinäkuussa 1944[/size:2us558f0]

Vierailija
ralf64
Noin 250 suomalaista sotilasta teloitettiin jatkosodan aikana vuosina 1941-44 pelkuruuden vuoksi tai yllytyksestä rintamakarkuruuteen. Valtaosa näistä tapahtui kesä-heinäkuussa 1944, arvioi professori Heikki Ylikangas uudessa tutkimuksessaan Romahtaako rintama. Siinä julkaistaan 92 teloitetun nimet.

Armeija on virallisesti myöntänyt vain 57 teloitusta.

....

Teloitukset alkavat
...

Päämaja lähetti rintamakomentajille määräyksen, (1*)jonka mukaan karkurit piti ampua armotta heti, elleivät he palanneet riviin.




Kirjoituksesi on tyypillistä vasemmistovääristelyä, eli valikoimalla tosiasiat ja "tosiasiat" huolellisesti antamaan haluttua vaikutelmaa pyritään mustaamaan pääasiaa, elikkä Suomen selvitymistä itsenäisenä valtiona Stalinin suurhyökkäyksestä.

1. Itseasiassa Ylinkangas lieventää kirjassaan sitä kuvaa kenrl. Heinrichsin käskyä 20.06.1944, millä on julkisuudessa lotrattu:

Heinrichs käskee
- Hakemaan karkuruudesta jo tuomitut vankiloista kärsimästä kenttäoikeuksien antamia rangaistuksia takaisin joukko-osastoihinsa.
Tämähän on ihan oikein! Ei linnassa-istuminen ole mikään syy olla poissa sodasta!

- Keräämään eksyneet ja karkurit täydennyskeskuksiin ja palauttamaan heidät omiin joukko-osastoihinsa.
Täydennyskeskus-organisaatio oli olemassa vastaanottaakseen koulutuskeskusten lähettämiä täydennysmiehiä ym., eli karkureita varten ei perustettu mitään "rangaistus-systeemiä".

Kiistanalaista Heinrichsin käskyssä on seuraava:
- Rintaman takana, täydennyskeskuksissa tai mahdollisesti siellä missä ilmeinen karkuri on tavattu, häneen voidaan käyttää sitä esimiehen laillista kurinpito-oikeutta, jonka perusteella rintamalla (vihollisen välittömässä läheisyydessä) sotilaan oma esimies saattoi käyttää asettaan karkuriksi lähtevää ja linjaan-palaamiskäskyä vastaan niskuroivaa alaistaan kohtaan. Tämä sisälsi siis kuoliaaksi ampumisen.

Ylikangas ja hänen kirjaansa Hesarissa 3.10. esitellyt Jukka Tarkka kiinnittävät huomiota siihen, että voimassaoleva sotaväenrikoslaki ja järjestyssäännöt eivät tukeneet Heinrichsin tulkintaa, vaan sen mukaan toimiminen oli laitonta, ja pahimmassa tapauksessa murha.

Tässä po. käsky:

Kesäkuun 20. 1944, kenrl. Erich Heinrichsin sähke.
Jakelu:
Kannaksen armeija / K.L. Oesch,
III Armeijakunta / Hjalmar Siilasvuo,
IV Armeijakunta / Taavetti Laatikainen,
V Armeijakunta / Antero Svensson,
kotijoukkojen komentaja Lauri Malmberg,
Erillinen Sotapoliisiosasto.

Ylipäällikkö on käskenyt (tämä on yliviivattu sähkeestä), että kaikki rintamalinjojen takana kiinnisaadut sotilaskarkurit, myöskin ne, jotka on sotilasviranomaisten toimenpiteestä passitettu vankiloihin , on viipymättä palautettava a.o. yhtymänsä henkilötäydennyskeskukseen taikka, ellei henkilötäydennyskeskus ole selvillä, HTK 1:een.

Täällä on PM:n käskyn No 735/Järj.2/sal./12.8.1941 mukaisesti karkurille selitettävä, että hän on tehnyt raskaan rikoksen sekä käskettävä häntä viipymättä palaamaan yksikköönsä. Mikäli karkuri tottelee käskyä, on häneen nähden meneteltävä niinkuin mainitussa käskyssä on määrätty. Jos karkuri sitävastoin kieltäytyy käskyä noudattamasta eikä ota toistetustakaan käskystä ojentuakseen, on hänet pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen.

Henkilötäydennyskeskuksesta edellä mainituin tavoin joukko-osastoon palautetuista karkureista on ilmoitettava viipymättä valvovan sk.piirin esikunnalle. Aseellista pakkokeinoa käytettäessä henkensä menettäneistä on ilmoitettava heti yksikköön 1018/J0. Kpk.

Yleisesikunnan päällikkö
Jalkaväenkenraali E. Heinrichs




Käskyn tekstin lihavoidut osat osoittavat, että käskyn mukaan suoritetut niskuroijien ampumiset saattoivat tapahtua muualla, kuin karkurin omassa joukko-osastossa.

"Armeija myöntää virallisesti..."

Tämä on hömppää. Julkaistuihin tilastoihin on kirjattu ne 58 tunnettua tapausta, joiden suhteen ei ole epäselvyyksiä. Toisin ei voitaisi toimiakaan, ellei ryhdytä Lappeenrannan surullisen kuuluisan "Syväkurkun" perinteenjatkajaksi.

ralf64

Lappeenrannan motti

Niin tapahtui ja pian jouduttiin toiseen äärimmäisyyteen. Kenraali Einar Vihman 6. divisioonassa ammuttiin yhden aamupäivän aikana 20 pakenijaa.





Voitko antaa päivämäärät näihin tapahtumiin? Jos nämä ampumiset ovat tapahtuneet divisioonassa ja taistelukentällä, ne olivat lainmukaisia.

ralf64

Rintaman taakse vedettiin sotapoliisien ketju, joka vangitsi karkureita, palautti heidät rintamalle ja ampui ne, jotka kieltäytyivät.



Sellaiseen ei riittänyt Suomen sotapoliisien lukumäärä. Yrität ilmeisesti luoda tuttua mielikuva-vääristelyä, että "paniikissaolleita sotilas-parkoja ammuttiin"?? Tälläinen olisi ollut vastoin Heinrichsin käskyä, joka kehoitti käyttämään "äärimmäistä kurinpitovaltaa" vain jo kaksikertaa karanneisiin jos nämä kieltäytyvät (toistetusta) käskystä palata osastoonsa.

ralf64

Jo etulinjassa upseerit ampuivat empimättä niitä, jotka jättivät asemansa.



Jotkut upseerit saattoivat ankarassa hermopaineessa toimia näin, mutta sanamuotosi antaa valheellisen vaikutelman, mikä lienee tarkoituskin?

ralf64

Taaempana selustassa oli vielä muita tarkistuspisteitä. Suurin pakenijoiden määrä kulki "Lappeenrannan motin" kautta. Sen yhteydessä jakeli kuolemantuomioita kenttäoikeutta muistuttava "lisäelin".

Juuri tämän "lisäelimen" olemassaolon Ylikankaan tutkimus kumoaa. Nojaudut siis sittenkin Lappeenrannan "Syväkurkkuun", putkimies Holappaan, jonka nimi on Ylikankaan tiedossa, mutta joka ei vastaa tutkijan kirjeisiin?

Jukka Tarkka kirjoittaa Hesarissa 3.10:

"Heikki Ylikangas tyrmää myytin sadoista Lappeenrannassa teloitetuista ja Huhtiniemeen haudatuista sotilaskarkureista. Huhujen todisteena käytetyt sotatuoraiksi sanotun Toivo Tapanaisen muistiinpanot eivät ole hänen käsiallansa."

"Lappeenrannassa ei ollut oikeusistuinta, jonka tuomarina Tapanainen olisi voinut toimia..."




Ylikangas siis kumoaa suomalaisia jo yli vuoden kiihdyttäneen Huhticaust-hypetyksen, mutta esittää että aiemmin tiedettyä suurempi määrä sotilaita on ammuttu karkuruuden tai niskuroinnin perusteella, ja tämä on voinut myös tapahtua muissa kuin niissä oloissa, joissa lain mukaan esimiehen kurinpitovallan äärimmäistä keinoa saatiin käyttää.

Ylikangas luettelee 80-90 näin ammuttua sotilasta nimeltä, ja arvelee kokonaismääräksi 250. Tässä liikutaan nyt oleellisesti pienemmissä luvuissa kuin Huhtiniemi-hysterian kuumimpina päivinä.

ralf64

Tykistö apuun

Hurjimpia toimenpiteitä oli se, kun Adolf Ehrnrooth tilasi tykistökeskityksen nähdessään suomalaisten sotilaiden nostavan valkoisen lipun antautumisen merkiksi Vuoksen vastarannalla.

Hän ei tiennyt, että satimeen jääneet miehet eivät osanneet uida.




Adolf Ehrnrooth antoi käskyn tykistökeskityksestä menetettyyn tukikohtaan, jossa antautuneet tai haavoittuneet suomalaiset olivat vielä paikalla. Tälläistä sattuu sodassa. Venäläisten po. kohteessa aloittama toiminta oli uhka, ja komentajan oli annettava käsky uhkan torjumiseksi.

Kenraali Ehrnrooth ei ole ainoa, joka sodassa joutui tälläisen päätöksen tekemään, ja vanha kulunut sanonta, "annoin käskyn raskain mielin", on liian lievä kuvaamaan niitä mielialoja joita liikkuu esimiehen mielessä hänen jouduttuaan tekemään tälläisen ratkaisun.

Kommentoisit näitä asioita vasta armeijan käytyäsi. Sopiiko?

ralf64

Varsin pian Mikkelin päämaja katsoi aiheelliseksi ryhtyä hillitsemään näitä rankaisutoimia. Rintama alkoi kestää ja toisaalta liian laajamittaisiksi paisuneet teloitukset alkoivat herättää pahennusta



Käytät edelleen "teloitus"-sanaa kuin mutustelisit karkkia? Maistuuko se erityisen hyvälle?

Sekä Heikki Ylikangas että Jukka Tarkka kiinnittävät huomiota Heinrichsin "karkuri-käskyn" laittomuuteen, tai "lakia tulkitsevuuteen" ehkä kohtuullisemmin ilmaistuna? Esimiehen kurinpitovallan siirtäminen rintaman takana toimiville elimille, täydennyskeskuksiin tai sotapoliiseille(?) oli joka tapauksessa muuta kuin lainsäätäjien tarkoitus, mutta tälläistähän sattuu juridiikassa rauhankin aikana.

Tarkka:

Tutkimus osoittaa, että teloituksia(terminologinen virhe. K.K.) tapahtui enemmän kuin arkistoihin jätetyistöä virallisista asiakirjoista näkyy. Ylikangas julkaisee teloitettujen (? K.k.) nimilistan, jonka hän on kerännyt kenttäpiiaspantoimiston kaatuneiden luettelosta ja tilastokeskuksen kuolinsyytodistuksista.

Näitä kiistattomasti yksilöityjä tapauksia on 87, mikä on 32 enemmän kuin puolustusvoimain sodan jälkeen julkistamassa aineistossa."
...
"...jatkosodan aikana teloitettiin(? K.K.) 250 suomalaista sotilasta. Heistä 40-50 ammuttiin sotaväen rikoslain perusteella taistelutilanteissa rintamalla (-ei siis teloitettu. K.K.), muodollisesti laillisin perustein. Ilmeisesti joitain kymmeniä ammuttiin Heinrichsin käskyn perusteella rintaman takana, siis laittomasti."




Mitä ihmettä Tarkka sählää? Onko jokin apuraha vaarassa?? "Muodollisesti laillisin perustein" tarkoittaa samaa kuin "laillisesti". Kysyy keneltä varatuomarilta tahansa. Heinrichsin käskyn lainvastaisuudesta olen Ylikankaan ja Tarkan kanssa samaa mieltä, mutta "murhia" ei sen perusteella tehty. "Tappo" saattaa sopia kuvaan?

Tarkka ihmettelee Ylikangaan tapaa pitää muuten perusteellisen työn tuloksena syntyneessä kirjassaan mukana erästä vasemmiston fetissiä: Kuvitelmaa Suomen "saksalais-suuntauksesta". Ylikangas kuitenkin muistaa muistuttaa Heinrichsin vastuunkannosta käskynsä seurauksista:

Tarkka:


"Kannaksen kriisin liennyttyä Heinrichs alkoi käskyttää rintamakomentajia rajoittaakseen teloituksia siihen minimiin, mikä oli välttämätöntä taistelutilanteiden hallitsemiseksi."

"Ylikangas osoittaa vakuuttavasti, että sotaväen rikoslain uusiminen (teloituksen karkuruudesta sallivaan suuntaan. K.k.) pikavauhtia heinäkuun alussa onnistui rajoittamaan eikä lisäämään teloituksia rintamilla."

Myytti Suomen kauheista sotarikoksista on päästetty lentoon, ja ammuttu alas samalla Ylikankaan kirjalla, mutta Huhtiniemen ainoaksi uhriksi jää putkimies Holapan ja päätoimittaja "Iso-0" Arposen levittämä valhe, jolle ilmeisesti pitäisi käydä pysytyttämässä kaunis hautakivi Lappeenrannan Huhtiniemen leirintä-alueen nurmikolle:

"Tässä lepää Hyvässä Seurassa olemattomien teloitettujen kanssa Olli Arposen ja putkimies "Syväkurkku" Holapan sepittämä Suuri Myytti, joka on tähän mennessä tullut maksamaan suomalaisille veronmaksajille 300-500 000 euroa!"

Vierailija

Vain pääpiirteissään tapahtumat hahmottaen näkee tökeröitä virheitä.

Viipurin puolustus oli naurettavan heikkoa ja joukot jätettiin asemiin ennennäkemättömän kovan tulituksen alle turhaan, kuin kuvitellen että linjat kestävät. Sieltä paenneita tapettiin omien joukkojen toimesta.

Saksalta ei pyydetty apua ajoissa, jotta välineitä olisi opittu käyttämään. Siten niiden teho jäi heikoksi. Muistan erään veteraanin kuvauksen kun hän rintamallinjalla näki ensikerran panssarinyrkin, jonka hänen ensimmäinen laukaus oli panssaria kohti ja ohi.

Lento-osasto Kuhlmey lopulta kalustollaan ja osaamisellaan pelasti suomen. Sen voittolukuja ei vieläkään kait ole julkaistu. Poliittisesti vielä arka asia?

Marski koetti paeta amerikkaan, pyytäen sieltä turvapaikkaa! (:yle)

Vierailija

Muutama täsmennys. Laki karkurien teloittamisesta astui voimaan 5.7.1944. Sitä ennen tapahtuneilla teloituksilla ei ollut näin ollen lainvoimaa. Laki runnottiin läpi ennätysajassa koska pelättiin teloitusten riistäytyvän v. 1918 tavoin käsistä. Laki tavallaan selkeytti sekä miehistön että upseeriston asiaa. Teloitusten perustana oli kahdesti kieltäytyminen palaamasta rintamalle "MUIDEN KUIN SIELULLISTEN JÄRKYTYSTEN VUOKSI".

Sitä ennen 20.6.1944 oli Kannaksen joukkojen komentaja Heinrichs laatinut nimissään kirjelmän, jossa hän antoi valtuudet tarpeen vaatiessa teloittaa kieltäytyneet. Ylikankaan kirjassa mainitaan eräänä vaikutteena kirjeen syntyyn Päämajan tiedustelulta saama tieto (19.6.44), jonka mukaan Neuvostoliiton joukkojenkeskitys todistaisi, ettei Neuvostoliiton tavoitteena ollut Suomen valtaus vaan Suomen irrottaminen sodasta. Tämä tiedusteluraportti oli epäilemättä käänteentekevä ja mm. Mannerheimin pessimismi kääntyi sen mukana optimismiksi. Tämän jälkeen Mannerheim esitti Saksalle pyynnön sotilaallisesta avusta sekä jyrkän vaatimuksen karkuruuden taltuttamiseksi keinoja kaihtamatta. Näin ilmeisesti myös siksi, että pidäkkeet välttää kovien otteiden käyttöä vähenivät oleellisesti.

Kenraali Vihman 6.divisioona teloitti parikymmentä karkuria aamupäivällä 29.6.1944 Ihantalan taistelun riehuessa kiivaimmillaan.

Vierailija
tietää
Lento-osasto Kuhlmey lopulta kalustollaan ja osaamisellaan pelasti suomen. Sen voittolukuja ei vieläkään kait ole julkaistu. Poliittisesti vielä arka asia?

Hannu Valtonen on kirjoittanut osasto Kuhlmeystä Suomessa kokonaisen kirjan. Eipä nuo jutut ainakaan nykyään kummempia salaisuuksia ole.

Wikipedia: Lento-osasto Kuhlmey
Osasto teki tuhansia taistelulentoja ja pudotti satoja tonneja pommeja. Se tuhosi yli 100 vihollisen konetta, noin 200 panssarivaunua sekä kymmeniä siltoja ja huoltokuljetuksia. 23 osaston lentäjää kuoli ja 24 haavoittui taisteluissa. Osasto menetti taistelutoiminnassa 27 konetta.
Vierailija
ralf64
Muutama täsmennys. Laki karkurien teloittamisesta astui voimaan 5.7.1944. Sitä ennen tapahtuneilla teloituksilla ei ollut näin ollen lainvoimaa. Laki runnottiin läpi ennätysajassa koska pelättiin teloitusten riistäytyvän v. 1918 tavoin käsistä. Laki tavallaan selkeytti sekä miehistön että upseeriston asiaa. Teloitusten perustana oli kahdesti kieltäytyminen palaamasta rintamalle "MUIDEN KUIN SIELULLISTEN JÄRKYTYSTEN VUOKSI".



Korostin edellällä Jukka Tarkan virhettä 'teloitus' käsitteen käytössä: Vain oikeusistuimessa annettiin tuomioon perustuva toimenpide on teloitus. Nämä ilman Heinrichsin käskyäkin (sanatarrka teksti viestissäni) tapahtuneet karkureiden t. karkuruuteen yllyttäjien ampumiset esimiehen toimesta joukon ollessa rintamalla, kosketuksissa viholliseen, eivät ole teloituksia, eikä sotaväen rikoslaki vaikuta niiden laillisuuteen.

Nyt onkin kysyttävä: Antoivatko kenttäoikeudet uuteen lakiin perustuvia kuolemantuomioita etuajassa, ennen lain hyväksymistä eduskunnassa?

Tälläisestä ei ole näkynyt tietoja, mutta en ole vielä lukenut Ylikankaan kirjaa. Jukka Tarkka ei esittelyssään Hesarissa myöskään viitannut tälläiseen sensaatioon Ylikankaalla.

ralf64

Sitä ennen 20.6.1944 oli Kannaksen joukkojen komentaja Heinrichs laatinut nimissään kirjelmän, jossa hän antoi valtuudet tarpeen vaatiessa teloittaa kieltäytyneet.



Lue Heinrichsin käsky, se on tällä sivulla. No, vielä kerran:

Kesäkuun 20. 1944, kenrl. Erich Heinrichsin sähke.
Jakelu:
Kannaksen armeija / K.L. Oesch,
III Armeijakunta / Hjalmar Siilasvuo,
IV Armeijakunta / Taavetti Laatikainen,
V Armeijakunta / Antero Svensson,
kotijoukkojen komentaja Lauri Malmberg,
Erillinen Sotapoliisiosasto.

Ylipäällikkö on käskenyt (tämä on yliviivattu sähkeestä), että kaikki rintamalinjojen takana kiinnisaadut sotilaskarkurit, myöskin ne, jotka on sotilasviranomaisten toimenpiteestä passitettu vankiloihin , on viipymättä palautettava a.o. yhtymänsä henkilötäydennyskeskukseen taikka, ellei henkilötäydennyskeskus ole selvillä, HTK 1:een.

Täällä on PM:n käskyn No 735/Järj.2/sal./12.8.1941 mukaisesti karkurille selitettävä, että hän on tehnyt raskaan rikoksen sekä käskettävä häntä viipymättä palaamaan yksikköönsä. Mikäli karkuri tottelee käskyä, on häneen nähden meneteltävä niinkuin mainitussa käskyssä on määrätty. Jos karkuri sitävastoin kieltäytyy käskyä noudattamasta eikä ota toistetustakaan käskystä ojentuakseen, on hänet pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen.

Henkilötäydennyskeskuksesta edellä mainituin tavoin joukko-osastoon palautetuista karkureista on ilmoitettava viipymättä valvovan sk.piirin esikunnalle. Aseellista pakkokeinoa käytettäessä henkensä menettäneistä on ilmoitettava heti yksikköön 1018/J0. Kpk.

Yleisesikunnan päällikkö
Jalkaväenkenraali E. Heinrichs




Heinrichs EI antanut valtuuksia teloittaa, sillä se olisi ollut hänelle täysin mahdotonta. Sensijaan hän antoi käsyn soveltaa 'esimiehen kurinpitovaltaa' ja sen äärimmäistä keinoa myös rintaman takana. Tämä on kokonaan toinen asia. Selvitä itsellesi peruskäsitteet.

ralf64

Ylikankaan kirjassa mainitaan eräänä vaikutteena kirjeen syntyyn Päämajan tiedustelulta saama tieto (19.6.44), jonka mukaan Neuvostoliiton joukkojenkeskitys todistaisi, ettei Neuvostoliiton tavoitteena ollut Suomen valtaus vaan Suomen irrottaminen sodasta. Tämä tiedusteluraportti oli epäilemättä käänteentekevä ja mm. Mannerheimin pessimismi kääntyi sen mukana optimismiksi. Tämän jälkeen Mannerheim esitti Saksalle pyynnön sotilaallisesta avusta sekä jyrkän vaatimuksen karkuruuden taltuttamiseksi keinoja kaihtamatta. Näin ilmeisesti myös siksi, että pidäkkeet välttää kovien otteiden käyttöä vähenivät oleellisesti.

Kenraali Vihman 6.divisioona teloitti parikymmentä karkuria aamupäivällä 29.6.1944 Ihantalan taistelun riehuessa kiivaimmillaan.

Paasosen raportti on voinut olla todenmukainen tai virheellinen, sillä Stalinin aikomuksista Suomen suhteen väitellään yhä. Ainakin vielä ennen suurhyökkäystä Suomelle saneltiin ehdottoman antautumisen sisältävät rauhanehdot. Ehdot muuttuivat sen jälkeen, kun puna-armeija oli lyöty Talissa & Ihantalassa ja Ilomantsin torjuntataisteluissa.

Mistä olet saanut tiedon, että 6.divisioonassa 'teloitettiin'??

L
Seuraa 
Viestejä7878
Liittynyt17.3.2005

Kalmankenkku

Kirjoitit:

Paasosen raportti on voinut olla todenmukainen tai virheellinen, sillä Stalinin aikomuksista Suomen suhteen väitellään yhä.

Viipurin valloituksen jälkeen Kannaksen rintaman komentaja pyysi Stalinilta lisää joukkoja jatkaakseen hyvin käyntiin lähtenyttä hyökkäystä. Ei saanut. Tulkitsen itse tämä siten, että Stalinille ei ollut kovinkaan tärkeätä napata koko Suomea. Ja heti T-I:n jälkeenhän Stalin alkoi heti vetää joukkoja pois eteläisemmille rintamille, joten ei selvästikään ollut Suomen valloitus korkealla Stalinin prioriteettilistalla.

Vierailija

Voi olla että liitouman länsisiipi tuki saksaan hyökkäämistä mieluimmin kuin Suomeen. Toisaalta Saksa osoitti tukevansa Suomea täystehoisesti, joten Saksan suunnalla odotti paremmat palkinnot samoin tappioin.

Vierailija
L
Kalmankenkku

Kirjoitit:

Paasosen raportti on voinut olla todenmukainen tai virheellinen, sillä Stalinin aikomuksista Suomen suhteen väitellään yhä.

Viipurin valloituksen jälkeen Kannaksen rintaman komentaja pyysi Stalinilta lisää joukkoja jatkaakseen hyvin käyntiin lähtenyttä hyökkäystä. Ei saanut. Tulkitsen itse tämä siten, että Stalinille ei ollut kovinkaan tärkeätä napata koko Suomea. Ja heti T-I:n jälkeenhän Stalin alkoi heti vetää joukkoja pois eteläisemmille rintamille, joten ei selvästikään ollut Suomen valloitus korkealla Stalinin prioriteettilistalla.

Tulkitset väärin. Stalin oli realisti, ja luopui aikeestaan Suomen valtaamiseksi sillä yrittämällä, sillä tarkoitukseen varattu aika loppui. Muut kiireet veivät Leningradin rintaman haluamat joukot Keski-Eurooppaan.

Usein väitetään, ettei Stalin halunnut vallata Suomea Talvisodassakaan. Miksi sitten tehtiin tilaa kymmenille tuhansille suomalaisille kommunistien keskitysleireille tappamalla puolalaiset vangit?

Leningradin rintamalle oli annettu riittävän pitkäksi aikaa riittävät voimat, stavkan (pääesikunta) laskelmien mukaan, mutta suomalaiset eivät noudattaneet näitä laskelmia.

Vielä Kannaksen taistelujen jälkeen yritettiin Ilomantsin suunnasta päästä uhkaamaan Kannaksella olevan armeijan selustaa, ja näin korjata saatu takaisku. Tämä yritys maksoi Stalinille kaksi divisioona, joita olisi kipeästi tarvittu "kilpajuoksussa" Berliiniin. Suomalaiset tuhosivat ne.

Jos koukkaus Laatokan pohjoispuolitse olisi onnistunut, Leningradin rintama olisi päässyt tavoitteeseensa annetuin voimin. Edellyttäen että tavoite oli tien avaaminen koko Suomen miehittämiseen. Jos tälläistä tavoitetta ei ollut, po. operaation johtajat ja suunnittelijat olisivat joutuneet neukku-tavan mukaan teloituskomppanian eteen sabotaashista tuomittuina: Divisioonia hukattiin ei minkään vuoksi?

Mikäli Neuvostoliiton alkuperäinen suunnitelma olisi ollut vain Suomen irroittaminen sodasta, vaatimus ehdottomasta antautumisesta, joka Suomelle esitettiin ennen po. torjuntavoittoja Kannaksella, olisi ollut järjetön ja vahingollinen Neuvostoliitolle itselleen: Tämän vaatimuksen jälkeen Suomi pysyi entistä tiukemmin NL:n vihollisten riveissä, kunnes torjuntavoitto iski realismia Kremlin päättäjien kalloihin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat