Lähinnä kuolemaa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mikä on tilanteenne jossa olette olleet lähellä varmaa kuolemaa, tai edes hieman lähellä?

Itselläni tulee mieleen kun ajoin tien yli pyörällä ja suojatien toiselta puolelta ilmestyi kuin tyhjästä nesteen tankkiauto, nopeasti sain onneksi jarrut lukkoon.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Entinen taistelulajiharrastaja, ja myös entinen kaverini, polkee päätäni katukiveyksen kulmaan psykoosissa. Ensin hakkaa nyrkeillä ja sitten polkee/hyppii maihareilla pään päällä. Sen jälkeen, kun ei henki lähde niin kuristaa.

Ensin sattuu ja yrittää pysyä hengissä. Sitten ei enää välitä, sattuu vain. Sitten kun tietää kuolevansa, ei enää satu. Siinä vaiheessa kun tajuaa että ei kuollutkaan tulee ensin pettymys ja sitten kipu...

Lähellä poismenoa on vain äärimmäisen euforinen olo... Pehmeä, hyvä, kivuton, rauhallinen, keveä ja kaikinpuolin mukava...

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

Sairaalassa. Munuaiseni olivat pettäneet, elimistööni oli alkanut kertyä nestettä ja olin pahassa myrkytystilassa kun kuona-aineet eivät päässeet poistumaan. Tämä havaittiin melkein liian myöhään. Pikainen siirtyminen teho-osastolle dialyysihoitoon. Olin siinä vaiheessa puolitajuttomassa tilassa enkä tiedostanut mitä tapahtui, mutta lääkärit olivat kuulemma sanoneet vanhemmilleni että on mahdollista etten selviydy siitä.

Nyt olen onneksi kunnossa, munuaisia myöten. Vaurion oli aiheuttanut lääke joka minulle oli määrätty hoitamaan oireyhtymää jota jälkeenpäin tarkasteltuna minulla ei edes ollut. Vaan eipä tullut korvausta. Kahden kuukauden dialyysihoitoni maksoi kuitenkin valtiolle noin €100 000 ja rapiat, joten tasoissa kai ollaan...

Vierailija
Egazim
Mikä on tilanteenne jossa olette olleet lähellä varmaa kuolemaa, tai edes hieman lähellä?

Itselläni tulee mieleen kun ajoin tien yli pyörällä ja suojatien toiselta puolelta ilmestyi kuin tyhjästä nesteen tankkiauto, nopeasti sain onneksi jarrut lukkoon.

Joskus ala-asteella pyöräilin koulusta tullessa pää-väylän yli ja huomasin puolessa välissä kuorma-auton olevan aika hemmetin lähellä. Pari vuotta sitten keskustelin asiasta paikallisessa pubissa ja kuormurikuski löytyi. Meni puoli vuotta ja hän kuoli...sydänkohtaus

Vierailija

Hieman hurjapäinen lapsi kun olin..

4-5 vuotiaana söin kasan isäni erittäin voimakkaita unilääkkeitä. Kaksi viikkoa tiputuksessa.

8-10 vuoden iässä olin tulossa kotiin kaveriltani pahimpaan ruuhka aikaan 16:30 about, kun lähdin ylittämään tietä jossa tunnetusti hieman kaasutellaan. Joku mies ajoi noin 80kmh eturenkaallaan varpaideni yli. Pysähtyi johonkin 10 metrin päähän ja jäi tuijottamaan taakse. Minä katoin että onpas hassun näkönen setä ja jatkoin tien ylittämistä. Tosiaan aika hurjapää..

noin 12 vuoden iässä erehdyin luulemaan itseäni "pahaksi tyypiksi", auoin hieman väärille tyypeille, ja sain linkkarin kurkulle. En tiedä miten lähellä oli hengenlähtö, mutta selvisin aikamoisilla anteeksipyydöillä ja itkulla. Oli sen näköstä porukkaa että jälkeenpäin mietittynä se oli läheltä piti-tilanne.

13-15 vuoden iässä mökkiimme jäi yöksi kaasuhana vuotamaan. Valitin monta kertaa hyvin juovuksissa olleelle isälleni kaasun hajusta, sanoi että ei mitään hätää. Avasin sitten kuitenkin ikkunat raolleen. Jos ei kaasuun olisi kuoltu, niin ainakin hieman aiemmin olin tuomassa kynttilää ulkoa sisälle lukuvaloksi. Kynttilä kuitenkin sammui ilmeisesti tuulen takia noin metrin pari ennen kuin ehdin avata oven ja päästä sisälle. Tulitikkuja sytytystä varten olinkin etsimässä, kun valitin kaasun hajusta (en ollut silloin tietoinen nyt ilmeisestä räjähdysvaarasta). Tulitikut sentään löytyivät, ja sitten menin kysymään isältäni ja sisareltani (jotka olivat jo melkein unessa) että häiritseekö heitä jos sytytän kynttilän lukuvalokseni. Onneksi isäni sentään sopersi että älä, jos täällä vaikka sitten onkin kaasun jäämiä...

Komea kokko siitä ainakin olisi tullut.

Tosiaan on tullut hieman tanssittua viikatemiehen viikatteen terällä, mutta onneksi Onnetar rakastaa hulluja ja lapsia (olin kumpikin, nyt enää hullu[mpi?]). Muitakin tapauksia on, mutta hieman lievempiä ja osan olen jo unohtanut. Eräs tapaus oli aika paha myös - kaverini käännähti nopeasti iso rautalapio kädessään, sain sen suoraan päähäni noin sentin silmien yläpuolelle. Onneksi sukumme päät ovat tunnetusti yli viisikymmentäprosenttisesti luuta.

Vierailija

Kerran keitin teetä kuivatuista kärpässienistä(30g) ja join, ja tämän seurauksena koin kuoleman. Ihan mielenkiintoinen ja silmiä avaava kokemus on kuolema, mutta ei sovi herkkäpäisille olleskaan. Jos osaa kuolla rauhallisessa tilassa, niin kuolema voi olla jopa opettavainen tapahtuma. Kuolemassa on mahdollista nähdä menneisyys ja tulevaisuus.

Vierailija

Pyöräillessä sitä on lähinnä tullut itseään telottua, nykyään malttaa paremmin katsella ympärilleen ja välttää enempiä riskejä mitä joskus nuorempana. Jostain syystä sitä välillä nuorena (vaikka kuinka itseään järkevänä piti) tuli törttöiltyä pyörän kanssa. Mutta mitään vakavampaa ei sattunut koskaan.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Nojaa, ehkä pari vuotta sitten kun mentiin autolla Helsinkiin päin ja äiti ajoi, sitten tiellä meidän kaistaa tuli yhtäkkiä vastaan joku auto, samoin sen vieressä vasemmalla puolella auto, ne tulivat rinnakkain niin että piti väistää ojan kautta. Äiti ei ensin meinannut reagoida ollenkaan kun oli niin outo tilanne, katsoi vaan että "mitä mitä tämä nyt on", juuri viimeisellä sadasosasekunnilla tajusi koukata ohi, onneksi oli pientareella vähän tilaa niin ettei käynyt mitään, matka jatkui. Istuin etupenkillä, en tiedä mitä olisi käynyt yhteentörmäyksestä, ei välttämättä mitään tai sitten olisin kuollut. Olihan vauhtia kuitenkin ainakin 80km/h. Silloin pelästyin todella että minullekin näköjään voi käydä jotain, tuli turvaton olo.

くそっ!

Vierailija
Peksu
Entinen taistelulajiharrastaja, ja myös entinen kaverini, polkee päätäni katukiveyksen kulmaan psykoosissa. Ensin hakkaa nyrkeillä ja sitten polkee/hyppii maihareilla pään päällä. Sen jälkeen, kun ei henki lähde niin kuristaa.

Ensin sattuu ja yrittää pysyä hengissä. Sitten ei enää välitä, sattuu vain. Sitten kun tietää kuolevansa, ei enää satu. Siinä vaiheessa kun tajuaa että ei kuollutkaan tulee ensin pettymys ja sitten kipu...

Lähellä poismenoa on vain äärimmäisen euforinen olo... Pehmeä, hyvä, kivuton, rauhallinen, keveä ja kaikinpuolin mukava...


Hieno kuvaus. Karmaiseva.

Näitkö sen kuuluisan kirkkaan valon?

Vierailija

Lapsena oli montakin läheltä piti-tilannetta, mutta parhaiten muistan, kun kerran nukkumaan käydessä oli ilmeisesti laitettu liian aikaisin pelti kiinni uunissa. Onneksi olivat tulleet vielä myöhemmin tarkistamaan että nukunko, minä siellä makasin tiedottomana häkämyrkytyksen saaneena. Oli seuraavalla viikolla mukava olla koulussa, kun molemmat silmät oli puoliksi veren peitossa.
Aikuisiälläkin on tietysti ollut monenlaista hörhellystä, mutta lähimpänä on tainnut olla hengenlähtö, kun putosin 9 metriä asfalttiin. Selvisin siitä parin kylkiluun ja käden murtumisella, mutta ainekset olisi ollut kyllä muuhunkin.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Kerran ryyppäsin itseni melkein hengiltä. Join pontikkaa niin paljon, että kun jälkeenpäin laskeskelin, niin n. kolme koskenkorvapullollista tuli alkoholia napattua hyvin lyhyessä ajassa. Kun seuraavana päivänä heräsin, niin vielä kuudelta iltapäivällä olin niin kännissä, etten pystynyt kävelemään suoraan ja meinasin pyörtyä kustessa.

Olin kuukauden lähes psykoosissa ja todella sairas. Menin lääkäriin, mutten uskaltanut kertoa, mistä on kyse, joten en saanut apua. En nukkunut kahteen viikkoon (tietenkin nukuin, mutta en niin että olisin tiennyt nukkuneeni). Kaveri totesi, että ei alkoholimyrkytystä huomaa, sitä vain sammuu ja siinä se. Se pisti ajattelemaan tyhmän kakaran, eikä ole moinen idioottimaisuus toistunut.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Vierailija
Aweb
Kerran ryyppäsin itseni melkein hengiltä. Join pontikkaa niin paljon, että kun jälkeenpäin laskeskelin, niin n. kolme koskenkorvapullollista tuli alkoholia napattua hyvin lyhyessä ajassa. Kun seuraavana päivänä heräsin, niin vielä kuudelta iltapäivällä olin niin kännissä, etten pystynyt kävelemään suoraan ja meinasin pyörtyä kustessa.

Kuulostaa ihan pappa-Aslakin pontikanhuuruisilta seikkailuilta Lapin maastossa.

Voin jo mielessäni nähdä hiukan ylipainoisen, seitenkymppisen jäkälähampaan
joka ryömii poron paskassa ilman paitaa, älisten jotain arabian kielellä.

Tietämättä itsekään mitä hoilaa.

Vierailija
Lasse Liittynyt
Aweb
Kerran ryyppäsin itseni melkein hengiltä. Join pontikkaa niin paljon, että kun jälkeenpäin laskeskelin, niin n. kolme koskenkorvapullollista tuli alkoholia napattua hyvin lyhyessä ajassa. Kun seuraavana päivänä heräsin, niin vielä kuudelta iltapäivällä olin niin kännissä, etten pystynyt kävelemään suoraan ja meinasin pyörtyä kustessa.

Kuulostaa ihan pappa-Aslakin pontikanhuuruisilta seikkailuilta Lapin maastossa.

Voin jo mielessäni nähdä hiukan ylipainoisen, seitenkymppisen jäkälähampaan
joka ryömii poron paskassa ilman paitaa, älisten jotain arabian kielellä.

Tietämättä itsekään mitä hoilaa.

Se on sitä suomalaista päihdekulttuuria antoisimmillaan.
Ja ganjankäryttelijät jotka lueskelevat pössypäissään Nietcheä heitetään vankilaan...

Vierailija
Lasse Liittynyt
Peksu
Entinen taistelulajiharrastaja, ja myös entinen kaverini, polkee päätäni katukiveyksen kulmaan psykoosissa. Ensin hakkaa nyrkeillä ja sitten polkee/hyppii maihareilla pään päällä. Sen jälkeen, kun ei henki lähde niin kuristaa.

Ensin sattuu ja yrittää pysyä hengissä. Sitten ei enää välitä, sattuu vain. Sitten kun tietää kuolevansa, ei enää satu. Siinä vaiheessa kun tajuaa että ei kuollutkaan tulee ensin pettymys ja sitten kipu...

Lähellä poismenoa on vain äärimmäisen euforinen olo... Pehmeä, hyvä, kivuton, rauhallinen, keveä ja kaikinpuolin mukava...


Hieno kuvaus. Karmaiseva.

Näitkö sen kuuluisan kirkkaan valon?

No... kirkas valo... Ei valoa ehkä, olin tajuttomana hetkiä silloin kun tuli kovia iskuja, en tiedä kuinka pitkään. Olo oli kuitenkin kevyt ja jotenkin sairaasti onnellinen. Mitään kipua ei enää tuntunut, oli jotenkin lämmin olo, kevyt ja pehmeä.

En ole ikinä oikeastaan kuolemaa pelännyt ja tuon jälkeen vielä vähemmän. Luulen että elimistö menee ennen kuolemaa sellaiseen shokkitilaan, että vaikka mitä olisi tapahtunut, ei maallisilla tai millään muillakaan asioilla ole mitään väliä. Silloisesta tyttöystävästäni tuli vaan kuvia päähän ja ainut huoli oli että pärjäähän se kun minusta lähtö tuli. Muistan suurinpiirtein kaiken mitä tapahtui, jotenkin tuntuu, että liiankin selvästi.

Sairasta, mutta en olisi kuvitellut, että pettyy siihen että ei kuolekaan. Nyt olen tosin todella tyytyväinen, että silloin ei lähtö tullut.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat