Impivaaran ytimessä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kaivon pohjalla asuvalle sammakolle kaivon suu on koko taivas. Samalla tavalla eräälle äänekkäälle suomalaisryhmälle koko maailman muodostaa se näköpiiri joka avautuu pellolle pysäköidyn traktorin hytin katolla seisovalle.

Tässä impivaaralaisessa maailmassa Suomi olla köllöttelee yksinään kelluen ilman mitään kiinnityksiä ympäröivään maailmaan sen enempää talouden, maantieteen kuin historiankaan kautta. Sellaiset puheet joissa vihjaistaan että meillä on yhteisiä rajoja Ruotsin tai Venäjän kanssa saatikka että mainittaisiin näiden naapureiden kanssa tapahtuneen kohtaamisia jotka eivät ole pohjautuneet molemminpuoliseen luottamukseen, ystävyyteen ja avunatoon saa tämän vähemmistön huutamaan ulkopoliittista poliisia apuun pamputtamaan moisia vääräuskoisia puheita pitävät äkkiä ruotuun.

"Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämä maailman pauhu..
.ja siellä, pyydellen salojen otuksia, elämme rauhassa kaukana maailman menosta ja kiukkuisista ihmisistä".

Niinpä niin. Te ette ehkä ole kiinnostuneita sodasta mutta sota on aina kiinnostunut teistä. Lausahti Lev Trotski aikoinaan. Sanan sota voi jokainen korvata mielessään globalisaatiolla, maailmantaloudella, ilmastonmuutoksella tai vaikka idänsuhteilla. Tai millä hyvänsä möröllä jolla perustellaan Impivaaraan vetäytymistä. Suomi on osa maailmaa ja elää ja toimii vuorovaikutuksessa ympäröivän todellisuuden kanssa vaikka kuinka tekisi mieli sulkea silmät todellisuudelta ja vetää verhot ikkunoitten eteen.

Impivaaralaisten mielestä suomalaisten on pärjättävä yksin, omillaan luottamatta vieraan apuun. Ikävä kyllä näillä raukoilla rajoilla ei ole koettu ensimmäistäkään historian tiukkaa paikkaa josta olisi selvitty ilman ulkopuolista apua. Surkuhupaisinta näissä impivaaralaisissa omillaan selviytymisen ideologeissa taitaa olla se että yleensä heidän oma leipäpuunsa perustuu kokonaan erilaisiin tukiaisiin joissa maksajana on joko oma valtio tai heidän itsensä demonisoima EU.

Ilmeisesti Suomen pitäisi olla jonkinlainen perverssi versio 50-lukuisesta suomi-filmistä; Mustavalkoinen - monessakin mielessä - ideaali jossa pussihousuinen isäntämies kävelee pellon piennarta hyväillen raskaita tähkäpäitä. Ulkomaankauppa tarkoittaa sitä että Suomesta viedään Neuvostoliittoon vanhanaikaisia, huonolaatuisia mutta ylihintaisia kulutustavaroita joiden vastineeksi saamme öljyä ja punaisia kanttiladoja. Tässä maailmassa Suomi on eristäytynyt topeliaaninen maalaisidylli jota ei häiritse ulkomaailma, ei ole naapureita, ei vierasmaalaisia, ei kaupunkeja, ei historiaa eikä tulevaisuutta. On vain pysähtyneisyys jonka yläpuolella loistaa aina ja ikuisesti aurinko jonka hahmo muistuttaa kummalla tavalla Urho Kaleva Kekkosen kasvonpiirteitä.

Olisikohan syytä muistaa muutama tosiseikka. On kylmä totuus että suomalaisia on vain yksi prosentti Euroopan Unionin asukkaista ja yksi promille koko maailman väestöstä. Elämme arvaamattoman murrosvaiheen kynsissä painiskelevan suurvallan rajanaapurina, suurvallan jonka historiallinen tilanne muistuttaa häiritsevällä tavalla 30 –luvun puolivälin Saksaa. Siitä ei pääse mihinkään että meidän maantieteellinen sijaintimme tekee meistä naapurimme silmissä strategisesti kiinnostavan kohteen johon voidaan suhteellisen pienellä riskillä kohdistaa sotilaallistakin voimaa. Ikävä kyllä emme voi yksipuolisella ilmoituksella irtisanoutua myös meitä koskevasta globaalista geopoliittisesta pelistä. Mehän emme ole koskaan historiamme aikana olleet omavaraisia ruoan, kulttuurin, teknologian tai edes maanpuolustuskyvyn suhteen. On kylmä totuus että edes jonkinlaisen siedettävän elintason ylläpitäminen meidän tilanteessamme, syrjäisessä, olosuhteiltaan epäedullisessa ja luonnonvaroiltaan köyhässä maassa vaatii aktiivista kaupankäyntiä ja yhteistyötä meitä paremmassa asemassa olevien valtioiden ja kansakuntien kanssa.

Impivaaralaisuus ei perustu tosiasioihin, se perustuu tosiasioiden kieltämiseen. Se perustuu tunteeseen, älylliseen epärehellisyyteen ja silmien sulkemiseen.

Kiven suuren romaanin lopussa seitsemän veljestä joutuivat tunnustamaan tosiasiat ja palaamaan takaisin järjestäytyneen yhteiskunnan piiriin, mikä osoittautuikin loppujen lopuksi parhaaksi ratkaisuksi heidän itsensä kannalta. Minkähänlainen tulipalo ja persukset paljaana läpi yön susia pakeneminen tarvittaisiin että nämä nykyaikaiset impivaaralaiset saataisiin avaamaan silmänsä?

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat