Duunari parempi akateemiselle naiselle?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Akateemiset naiset usein kitisevät, etteivät siellä "laitoksellaan" tapaa kuin karvattomia metroseksuaalimiehiä ja että vanhojen kunnon aikojen lukeneita herrasmiehiäkin saa turhaan luupilla etsiä yliopisto-lehden nettiversion henkilökohtaista-ilmoituksista. Miksi etsiä Miestä vääristä piireistä?

Voisiko duunarien joukosta löytyä helpommin akateemisen naisen arvoista seuraa taloudellista turvaa tuomaan? Duunarit tekevät ns. oikeita töitä, kuten vääntävät pulttia tai säätävät paperikonetta, ja koska nämä työt ovat ihan aikuisten oikeasti tarpeellisia ja tuottaviakin, usein myös raskaita ja likaisia, niiden tekemisestä maksetaan myös ihan kelpo korvausta. Siis rahaa. Sellainenkaan ihme kuin vakituinen työpaikka ei pätevälle duunarille ole utopiaa. Naimalla duunarimiehen, akateemisella naisella on taas varaa syödä lihaa, vaikka onkin loppuiäkseen tuomittu määräaikaisiin ja projektitöihin viidensadan euron keskimääräisillä kuukausiansioilla. Duunarimies ei myöskään kuvittele liikoja tyylitajustaan, eikä hänen itsetunnolleen käy antaa kultturellin vaimonsa muokata vaatekaapin sisältö mieleisekseen, kunhan tämä onnistuu painamaan mieleensä duunarimiehen suosikkijoukkueen pelipaidan värin. Duunarimies ei raahaa akateemisen naisen pikkuiseen keskustakammioon yökylään tullessaan matkalaukullista kosmetiikkaa ja oman hiustenkuivaajan, pyöräntarakalla, kuten ponihäntäiset naistutkimuksen lehtorinklopit; duunarimies kyydittää akateemisen naisen autollaan uuteen yhteiseen omakotitaloon. Ja duunarimiehen kanssa akateemisen naisen ei tarvitse kirjoittautua kansalaisopiston "Pokasahan perusteet" -kurssille kun kodin sisustus vaatii pientä justeerausta.
Ja mikä olisi akateemisen naisen kollookioissa kolhitulle egolle parempaa, kuin häntä ihaileva mies, joka ei ole yhtä sivistynyt ja joka mielellään tyytyy miehen rooliin perheessä?
En tarkoittanut tätä tekstiä vain ironiaksi, olisi hyvä jos naiset luutuneisiin matriarkaalisiin ajatusmalleihin juuttumisen sijaan miettisivät, mitä todella miehestä haluavat, ja tekisivät valintansa sen mukaan.

P.S Duunarilla tarkoitan miestä, joka projektien ja apurahojen sijaan elättää itsensä ns. oikeissa töissä.

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija
Sun Moon
Naimalla duunarimiehen, akateemisella naisella on taas varaa syödä lihaa

Muuten hyvä juttu, mutta tänä särähti. Ei voi syödä lihaa. Se on eettisesti väärin, ja mitä Lissu ja Marjakin sanois

Ostaa sitten vaikka vähän eksoottisempaa ja kalliimpaa kasvisruokaa, kun ukko maksaa.

Vierailija
tiäremiäs
Mun sukulainen kerran oli duunari ja se otti vähän varakkaamman naisen kuin oli tarjolla. Rahan takia ihan niin kuin naisetkin voi tehdä samanlailla.

Oliko ruma nainen? Joutuiko mies käymään sitten oopperassa ja Kiasmassa?

Vierailija

Sun Moon: Kyky hoitaa kodin korjaustöitä on ilman muuta plussaa miehessä. Myönnän että minulla on joitakin perinteisiä odotuksia mieheltä, esim. tuntuisi oudolta jos mies ei vaikka osaisi vaihtaa hehkulamppua. Se varmaan johtuu siitä, että isäni ja muut sukuni miespuoliset jäsenet ovat olleet taitavia käsistään. Talot ja kesämökit on rakennettu itse, vaikka he eivät olekaan rakennusmiehiä koulutukseltaan. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ovat taitavia käsistään, sillä minä en ole. Duunarimies joka olisi kasvatettu herrasmieheksi, voisi olla todellinen aarre.

Vierailija

Sun Moon ja väläys,

Tarkoitatteko sellaista toimeentulevaa, vähän yksinkertaista, putkiaivoista matti meikäläistä, joka on kätevä käsistään, korjaa putket ja paikkaa kumit, ja noudattaa uskollisesti ja ritarillisesti pienintäkin toivettasi ja tarvettasi?

Olen kuullut että naiset haaveilevat tällaisista miehistä, mutta sitten kun saavat sellaisen, he huvittelevat hetken, kyllästyvät nopeasti, hankkivat lapsia, sitten imevät miehen kuiviin, ja heittävät pois kuin vanhan rukkasen, ja toteavat ystävättärilleen katkerasti kuinka saamaton vässykkä mies olikaan.

Sitten jos tämä mies (yleensä liian myöhään) kuitenkin havahtuu puolustamaan itseään ja vaatimaan myös jotain itselleen, sama kaava toistuu, paitsi nainen toteaa ystävättärilleen katkerasti kuinka itsekäs ja "erilainen kuin antoi olettaa" mies olikaan.

Sitten akateeminen nainen hankkii lapset pyöräyttäneenä ja toimeentulevana naisena toisen rikkaan, vähän älyllisesti mielenkiintoisemman miehen. Tämä mies on se nuoruuden ihastus, akateeminen mies, joka on tällävälin naisettomana onnistunut luomaan itselleen menestyvän uran. Ja sama kuvio alkaa alusta.

Näistä jätetyistä miehistä tulee sitten myöhemmin sellaisia elämään pettyneitä ja turhautuneita keski-ikäisiä vätyksiä, jotka taistelevat päivästä toiseen elatusmaksujen, masennuksen ja alkoholismin kourissa, ryyppäväät ja lyövät sitä uskotonta ja juoppoa uutta naisystäväänsä.

Ja akateeminen menestyvä aikuinen nainen soimaa ystävättärineen näitä kelvottomia ex-miehiään. Että tulikin erehdyttyä, mutta nyt on aika nauttia elämästä kera viinin, ystävien ja gylddyrellin keskustelun.

Soimaako omatunto? Hankkikaa kultainen noutaja.

PS. Tämä threadi on hauska vastine yhtä älyttömälle sisarketjulleen. Mutta sama homma pätee tähänkin, aika yksilöllistä se kai on. Mitä kukin toisessa ihmisessä arvostaa - rahaa, statusta vai persoonaa. Vai kaikkia niitä?

Vierailija

Teje: En tarkoittanut mitään putkiaivoista, pidätkö kaikkia duunareita sellaisina? Minä en pidä, ja tunnen duunareita jotka ovat sivistyneempiä kuin akateemisesti koulutetut. Tarkoitin vain sitä, että minun silmissäni se on plussaa, jos mies on taitava käsistään. Samoin kuin käytännön avuttomuus ei olisi oikein toivottava ominaisuus. Vaan minkäs sitä tekee jos rakastuu, rakastuneena voi antaa toisen heikkouksia paljon anteeksi..

Vierailija
väläys
Teje: En tarkoittanut mitään putkiaivoista, pidätkö kaikkia duunareita sellaisina? Minä en pidä, ja tunnen duunareita jotka ovat sivistyneempiä kuin akateemisesti koulutetut. Tarkoitin vain sitä, että minun silmissäni se on plussaa, jos mies on taitava käsistään. Samoin kuin käytännön avuttomuus ei olisi oikein toivottava ominaisuus. Vaan minkäs sitä tekee jos rakastuu, rakastuneena voi antaa toisen heikkouksia paljon anteeksi..

En pidä todellakaan kaikkia duunareita putkiaivoisina, en edes kaikkia korkeammin koulutettujakaan. Ja olet todellakin oikeassa, ettei koulutustausta tai ammattinimike useinkaan kerro kaikkea henkilön sivistyksestä tai älykkydestä.

Edellinen kirjoitukseni oli ihan huumorimielellä kirjoitettu, tunnustan.

Kirjoitin asiasta jo aiemmin tähän "Onko työläistyttö parempi akateemiselle miehelle" sisarketjuun.

Mielipiteeni oli lyhyesti se, että ei voida oikein yleistää minkälainen ihminen on parempi jollekin ihmiselle, koska se on niin kovin yksilöllistä, johtuen juuri siitä että koulutustausta tai ammattinimike ei kerro persoonasta tai henkilöstä muuten paljoakaan.

Duunarit voivat olla todella fiksuja ja "intellektuellit" varsinaisia juntteja. Tämä pätee niin miehiin kuin naisiin. Lisäksi ihmiset todella arvostavat erilaisia asioita, en jaksa uskoa sitäkään että kaikki naiset juoksevat ainoastaan sen rahan perässä. (Olen jopa tehnyt asiasta empiiristä tutkimusta.)

Kuten itsekin sanoit, ei se rakkaus sääntöjä tunne.

Edit: Korjattu typo.

Vierailija
Naimalla duunarimiehen, akateemisella naisella on taas varaa syödä lihaa

Muuten hyvä juttu, mutta tänä särähti. Ei voi syödä lihaa. Se on eettisesti väärin, ja mitä Lissu ja Marjakin sanois Embarassed Embarassed Embarassed

Kiitos oikaisusta. Luulin että nuorten naisten kasvissyönti johtuu palkkapussin keveydestä, mutta siihen onkin näemmä eettisiä syitä. Se on hyvä ja kannatettava asia! Porcini-ravioleja vaan kaikille akateemisille naisille!

Ei minusta duunarin tarvitse olla mikään putkiaivo, vaikka ehkä niistä keskimäärin löytyykin vähemmän rikkiviisautta kuin akateemisista. Miksei voi myös ajatella niinkin, että akateeminen erikoistuminen on omiaan putkiaivoistamaan miestä, entisestään, myös muilla elämänalueilla?

Minustakin on outoa jos mies ei osaa vauhtaa hehkulamppua. Ei sen aina tarvi vaihtaa, mutta on se kyllä outoa, jos ei todellakaan osaa...

Ehkä se mitä itse voisin eniten arvostaa "stereotyyppisessä" duunarissa, olisi sellainen vakaampi asenne elämään. Ehkäpä duunari arvostaa enemmän perhe-elämän iloja, kun siellä duunissa käydään lähinnä rahan takia, eikä toteuttamassa itseään ja vastaamassa tulevaisuuden haasteisiin...

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005
Sun Moon
Ei minusta duunarin tarvitse olla mikään putkiaivo, vaikka ehkä niistä keskimäärin löytyykin vähemmän rikkiviisautta kuin akateemisista. Miksei voi myös ajatella niinkin, että akateeminen erikoistuminen on omiaan putkiaivoistamaan miestä, entisestään, myös muilla elämänalueilla?



Ei putkiaivoisuus ole koulutuksesta kiinni. Duunariputkiaivoilla se ainoa mielenkiinnon kohde on yleensä raha, ja sitä haalitaan painamalla hulluja urakoita. Sitten kapakassa kerskutaan, miten tilipussi on muhkeampi kuin rakennusinsinööripomolla. Toki raha on monen kouluja käyneenkin ainoa tavoite, ja työnarkomania keino sen saavuttamiseen, mutta ehkä kuitenkin koulutetuilla putkiaivoilla on laajempi skaala siitä mihin mielenkiintonsa kohdistaa, esimerkiksi viemällä jonkin harrastuksen äärimmäiselle tasolle.

Minustakin on outoa jos mies ei osaa vauhtaa hehkulamppua. Ei sen aina tarvi vaihtaa, mutta on se kyllä outoa, jos ei todellakaan osaa.

Samaa mieltä, sukupuolesta riippumatta. Toki nainen voi sopivassa tilanteessa tekeytyä tyhmäksi miestä miellyttääkseen tai saadakseen "naisellisin keinoin" miehen tekemään ikäviä likaisia hommia seksiä vastaan, mutta jos mies soitetaan jostain hevon kuusesta väen väkisin koska nainen ei oikeasti osaa kiertää kierrekantaista lamppua irti ja uutta tilalle, ainakin minulla herää kysymys, että eikö laitoshoito olisi oikea paikka sellaiselle surkimukselle.

Mutta kyllä tuo Tejen juttu, joka on mainiota huumoria niille, jotka eivät moista ole kokeneet, on valitettavaa arkipäivää kovin monille, ja siinä on nauru kaukana. Duunari voi varmasti olla keskenäisen suhteen kannalta erinomainen puoliso akatemiselle, kummin päin vain, jos vain luonteet sopivat yhteen. Esimerkiksi itse olen työläisperheestä, ja korkeakoulutuksesta huolimatta minusta monet "oikeat" tavat tehdä asioita ovat hyvin lähellä maalaisrahvaan tapoja. Vaimolla on samanlainen tausta, mutta voisin kuvitella, että tulisin paljon paremmin toimeen duunarinaisen kanssa, kuin sellaisen, jolla on lapsuudenperintönä hienostuneet varakkaamman "sivistyneistön" tavat.

Mutta suhde ei ole koskaan toiselämässä vain kahden kauppa. Yhteisön paine on aika kova koulutetulle naiselle, jolla on duunarimies. Kun kaverit rehentelevät omien miestensä urakehityksellä, alkaa se oma reiska tuntumaan helposti saamattomalta vätykseltä, vaikka mitään muuta ongelmaa ei olisikaan. Eikä sitä pelasta edes se, että reiskan palkkapussi voi olla parempi kuin tutkijatohtorin tai jonkun pikkujohtajan. Miehille ei vastaavaa painetta niin helposti synny.

Vierailija

Tejen skenaariossa on kyllä vinha perä, ja näin naisnäkökulmasta katsoen se on oivallisen ovela strategia: perhe-elämän ulkoiset puitteet kuntoon ensimmäisessä avioliitossa, ja sitten vaipparumban jälkeen, kun itselläkin on paremmin aikaa älyllisille stimuluksille, toiselle kierrokselle kiehtovamman, muttei kenties niin uskollisen hurmurin kanssa. Heikompi sukupuolihan tuossa kärsii.

Mutta suhde ei ole koskaan toiselämässä vain kahden kauppa. Yhteisön paine on aika kova koulutetulle naiselle, jolla on duunarimies. Kun kaverit rehentelevät omien miestensä urakehityksellä, alkaa se oma reiska tuntumaan helposti saamattomalta vätykseltä, vaikka mitään muuta ongelmaa ei olisikaan. Eikä sitä pelasta edes se, että reiskan palkkapussi voi olla parempi kuin tutkijatohtorin tai jonkun pikkujohtajan. Miehille ei vastaavaa painetta niin helposti synny.

Tätä juuri peräänkuulutin! Naisiin minustakin kohdistuu, ja he antavat itseensä kohdistua, tällaisia paineita. Naisen menestystä ikään kuin mitataan miehensä menestyksellä. Se ei ole minusta kovinkaan emansipoitunut ajattelumalli, vaan juuri sitä matriarkaatin käkätystä "hyviin naimisiin pääsemisestä"!

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
Liittynyt16.3.2005
Sun Moon
Miksei voi myös ajatella niinkin, että akateeminen erikoistuminen on omiaan putkiaivoistamaan miestä, entisestään, myös muilla elämänalueilla?



Voihan sitä niin ajatella, ja toisinaan pitää myös paikkaansa. Itse olen huomannut, että aina vain enemmän pitää suunnata tarmoaan sille pirun kapean oman alan tietämyksen kartuttamiseen. Hyvä jos saan tilaamani lehdet luettua. Lukioaikoina ja yläasteell sentään tuli kiinnostuttua mitä ihmeellisimmistä asioista, ja vapaa-aikaakin sosiaalisen elämän lisäksi niihin oli.


Minustakin on outoa jos mies ei osaa vauhtaa hehkulamppua. Ei sen aina tarvi vaihtaa, mutta on se kyllä outoa, jos ei todellakaan osaa...

Jos sulakkeiden tai lampunvaihto tuottaa ongelmia, niin täytyy jo valmiiksi olla äärimmäinen putkiaivo ennen minkäänlaista akateemista koulutusta. Akateemisuus ei ole sinänsä mikään este tavallisimpien huoltohomminen tekoon niin kodissa, polkupyörän tai auton korjaamisessa, rakentamisessa tms. mutta tietenkin on paljon ammatteja, joissa kädentaidot ja niiden käyttämisen rohkeus antaa luontevamman pohjan näihin toimenpiteisiin, jos muuten niiltä on onnistunut välttymäään

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Vierailija

Sellainen on varmaan sitten nano-putkiaivo, jolta ei edes lampunvaihto suju, sukupuolisidonnaisuudetta.

Mutta tuo ei ole mikään uutinen, että miesten putkiaivoisuus ei juuri koulutuksesta riipu. Naissukupuolen keskuudessa vallitseva mielipide on todellakin, kautta vuosisatain, ollut että kaikki miehet ovat putkiaivoja.
Sitäkin tärkeämpää luulisi siis olevan sen, mihin putki on suunnattu.

Aloitukseni taustana tulisi huomioida nuorten, ihanteellisessa avioitumisiässä olevien, hyvinkoulutettujen naisten yhteiskunnallinen tilanne. Korkeasta koulutuksesta huolimatta vakituista työpaikkaa on vaikea saada, ja siitä johtuen perhe-elämän ulkoisten puitteiden pystyttäminen voi olla vaikeaa, monille jopa mahdotonta, vielä useammille sen verran toivotonta, että mielenkiinnon kohteet on jo ajoissa suunnattu muualle kuin perhe-elämään. Tämähän johtuu työnantajien raskauspelosta. Koska aika moni nainen kuitenkin haluaa perheen, yksi vaihtoehto olisikin akateemisten naistenkin kääntää katseensa ammattikoulutettujen puoleen, jotka ovat jo siirtyneet työelämään pari vuotta aikaisemmin, tuntevat aikuisen elämän realiteetit, ja joilla ehkä on omakotitaloprojekti ollut jo jonkin aikaa hautumassa.
Jos taas akateeminen nainen on hyvin sijoittunut työelämään, ja tienaa ihan kivasti, olisi ehkä kasvatettavien lasten kannalta jees naida huonommin tienaava duunari, joka olisi helpompi taloudellisesti argumentoiden (järkipuhetta, jonka mieskin ymmärtää...) suostutella jäämään kotiin hoitamaan lapsia. 1-3 vuodessahan viemäröintitekniikka ei välttämättä koe niin mullistavaa vallankumousta kuin it-tekniikka, ja näin toisen vanhemman kotiinjäämisen aiheuttamat ongelmat myöhemmälle urakehitykselle minimoitaisiin.

Yksilöllisiä ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin siis!

Vierailija

Kyllä akateeminenkin voi olla rasvanäppi. Korjaan tarvittaessa autoni ja kyllä muutkin hommat sujuu. Lisäksi olen it-alalla ja voisin ihan hyvin jäädä kotiin lapsia hoitamaan, jos talous sen sallisi.

En usko että olen mitenkään poikkeuksellinen tapaus.

Vierailija

Hyvä draco!
En todellakaan halua levittää sitä harhakuvaa, että akateemiset miehet olisivat ihan käsiä kädentöissä.

Käytännössä se, kuka jää lapsia hoitamaan, vai jääkö kukaan, on todellakin taloudellinen kysymys. Kumpi tienaa heikommin, jää. Tai sitten jää vaimo, vaikka tienaakin paremmin...Jos nai samasta yhteiskuntaluokasta, paljon puhutut palkkaerot yleensä huolehtivat siitä, että vaimo on huonommissa palkoissa tai ainakin epävarmemmassa työsuhteessa, missä ei välttämättä edes ole tarjolla näitä vanhemmuusherkkuja.

Eikö sinua draco pelota että putoaisit it-kehityksen kelkasta, jos jäisit 1-3 vuodeksi kotiin? Meinaan, että vaikka kotona on internet, ei vaipparumbassa ole kauheasti aikaa seurata mitä siellä tapahtuu?
Minua pelottaa.

Vierailija
Sun Moon
Hyvä draco!
En todellakaan halua levittää sitä harhakuvaa, että akateemiset miehet olisivat ihan käsiä kädentöissä.

Käytännössä se, kuka jää lapsia hoitamaan, vai jääkö kukaan, on todellakin taloudellinen kysymys. Kumpi tienaa heikommin, jää. Tai sitten jää vaimo, vaikka tienaakin paremmin...Jos nai samasta yhteiskuntaluokasta, paljon puhutut palkkaerot yleensä huolehtivat siitä, että vaimo on huonommissa palkoissa tai ainakin epävarmemmassa työsuhteessa, missä ei välttämättä edes ole tarjolla näitä vanhemmuusherkkuja.

Eikö sinua draco pelota että putoaisit it-kehityksen kelkasta, jos jäisit 1-3 vuodeksi kotiin? Meinaan, että vaikka kotona on internet, ei vaipparumbassa ole kauheasti aikaa seurata mitä siellä tapahtuu?
Minua pelottaa.

Olin jo yhden vuoden hoitovapaalla ja jopa ilman kiinteää internettiä. IT-alan kelkasta tippuu nopeasti, mutta kyllä sinne pääsee pian takaisinkin. Nyt nuorin on jo kolme vuotta ja vanhin koulussa, niin asia ei ole enää ajankohtainen.

Minusta välivuosi oli mukavaa ja rauhallista aikaa. Ei deadlineja eikä kiirettä, vaan päivät lipuivat hiljakseen. Tosin olen ohjelmistonkehittelyssä enkä järjestelmätuessa. Jossain Call-Center hommassa voi olla, että tiedot vanhenevat nopeammin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat