Panu Höglund ja tasa-arvo

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ihmettelen miksei Panua ole otettu tieteessä huomioon tasa-arvosta puhuttaessa. Korkea aika:

Miesliikkeen perustava artikkelikokoelma Mies vailla tasa-arvoa on lukematta lytätty jokseenkin kaikissa tiedotusvälineissä. Kaikki kommentoijat ovat nähneet asiakseen solvata kirjan kirjoittajia karkeasti ja asiattomasti. Tyypillinen reaktio on ollut linjalla ”miten nämä halveksittavat nilkit kehtaavatkin, kyllä on epämiehekästä ja munatonta sakkia kun tuolla tavalla parkuvat”. Selvempää todistusta on vaikea keksiä sille, että feminismi on tosiasiallisesti hegemonisessa asemassa suomalaisessa julkisuudessa, kuin Kotron ja Sepposen toimittaman kirjan saama vastaanotto. Jokseenkin minkä tahansa muun poleemisen teoksen kohdalla arvostelijat olisivat luultavasti vaivautuneet edes tutustumaan sen sisältöön. Nyt asenne on, että kirjan julkaiseminen sinänsä oli suurin piirtein rikos ihmiskuntaa vastaan, eikä kunnon ihmisten sovi alentua sitä lukemaan.

Kokonaan toisella tavalla julkisuus on suhtautunut ns. kriittisen miestutkimuksen ensimmäiseen suomenkieliseen oppikirjaan Mies ja muutos - kriittisen miestutkimuksen teemoja, jonka Tampereen yliopiston kustantamo julkaisi maanantaina. Kirjan tekijöissä on niitä tavanomaisia miehen pahuuden ja myötäsyntyisen väkivaltaisuuden julistajia, kuten Panssaroitu maskuliinisuus -teoksen kirjoittaja Arto Jokinen. Turun Sanomien haastattelema Jokinen huomauttaa miestutkimuksesta kirjoitetun suomeksi kirjoja aikaisemminkin, mutta ”tähän oppikirjaan on kuitenkin etsitty selkeä näkökulma, joka nousee naistutkimuksen teoreettiselta pohjalta”. Se olisikin, jos miestutkimusta saataisiin harjoittaa normaalein sosiologisin metodein - esimerkiksi menemällä miesten luo ja kysymällä, miltä eri asiat tuntuvat heistä oikeasti. Ehehei: ”kriittiseen” miestutkimukseen kuuluu, että olkapään yli kyttää naispuolinen politrukki, joka huolehtii siitä, että tutkijat pysyvät oikealla (naistutkimuksen) linjalla.

Turun Sanomat on myös kirjoittanut äskettäin Turussa järjestetystä miestutkimuksen seminaarista, jossa alan tutkijat puhuivat niin railakkaasti ohi suunsa, ettei ole tottakaan. Suomen miestutkimuksen seuran puheenjohtaja Anders Ahlbäck esimerkiksi meni sanomaan, että ”harvassa tieteenalassa teoreettinen lähtökohta on niin vahva, että se ohjaa tutkimuksen lopputulosta, sitä mihin päädytään”, mutta ”kriittisen miestutkimuksen haaste ja vaiva on siinä, että aineistosta tietyllä tavalla haetaan sitä mikä jo tiedetään”. Naistutkijat ja heidän nöyrät orjansa, kriittiset miestutkijat, kärsivät todella pahasta vauhtisokeudesta, jos he julkeavat näin avoimesti möläyttää kaiken kansan kuultavaksi, että heidän ”tutkimuksessaan” tieteen itsekorjaavuus on kytketty pois päältä. Samassa yhteydessä haastateltu kirjallisuudentutkija Markku Soikkeli julistaa: ”Pelkona on, että uuden polven sovinistit saattavat onnistua sieppaamaan miestutkimuksen välineekseen.”

Selvemmin ei sitä voisi sanoa, että nämä propagandistit ja poliittisesti ohjattua, tarkoitushakuista tutkimusta vääntävät tiedekomissaarit pelkäävät jonkun asiaan ja aatteeseen vihittyjen piirin ulkopuolella toimivan henkilön ottavan miestutkimuksen tieteellisyyden vakavasti ja alkavan harjoittaa omaa, oikeat tieteellisyyden kriteerit täyttävää miestutkimustaan. Itse asiassa tästä on jo esimerkki: Pasi Malmi, joka on useilla nais- ja miestutkimusfoorumeilla joutunut karkean joukkosolvaamisen ja uhkailun kohteeksi kyseenalaistettuaan hyvin asiallisesti ja miltei anteeksipyydellen alan pyhät lehmät. Sen sijaan että hänen kiusalliset kysymyksensä olisi otettu kiinnostuneen kommentoinnin kohteiksi, kuten minkä tahansa oikeasti tieteellisen alan foorumilla käy, häntä alettiin syytellä häiriköinnistä ja kiusaamisesta, ja kohta otettiin esiin se voimakkain ase eli perättömät pedofiilivihjailut, jota toista mieltä oleviin miehiin sovelletaan naistutkijapiireissäkin täysin rutiinilla.

En sano, että nämä soikkelit ja jokiset olisivat jotenkin tyhmiä. Tyhmyys ja älykkyys ovat suhteellisia käsitteitä, ja oikeastaan vain varsin sofistikoituneet, sivistyneet ja älykkäät ihmiset kykenevät laulamaan itsensä todella syvälle itsepetoksen suohon. Kädestä suuhun elävillä junteilla säilyy yleensä jonkinlainen kosketus arkitodellisuuteen. Muistan lukeneeni joskus nuorempana, radikaalimpana ja vasemmistolaisempana jonkin Arto Jokisen kirjankin, jossa oli mielestäni ihan kohtuullisesti asiaakin, mutta siitä huomasi heti, miten naistutkimuksen paradigma rajoitti Jokisen logiikkaa. Hän kiersi kuin kissa kuumaa puuroa sitä johtopäätöstä, että naisetkin ovat vastuussa perinteisen (jos se nyt on niin perinteistäkään - tämäkin klisee kysyy kyseenalaistamista), väkivaltaisen maskuliinisuuden ylläpitämisestä. Koko hänen kirjansa logiikka vei sitä päätelmää kohti. Mutta suurella voimanponnistuksella hän onnistui pidättelemään itseään sitä tekemästä. Tarvitaan oikeasti aika paljon älykkyyttä ja lahjoja, että pystyy sisäistämään sellaisen intellektuaalisen kurijärjestelmän, joka juuri oikealla hetkellä kytkee pois toiminnasta niin maalaisjärjen kuin logiikankin.

Se, mitä joku Markku Soikkeli pelkää, on, että kehiin ilmaantuisi miestutkijoita, jotka kyseenalaistavat sen kurijärjestelmän tarpeellisuuden ja esittävät kysymyksen, miten tieteelliset tutkimustulokset voivat olla selvillä jo ennen kuin tutkimus tehdäänkään. Sellaiset miestutkijat eivät esimerkiksi näkisi nuorten poikien pornoharrastuksia pelkästään pahan patriarkaatin aivopesuna naista hyväksikäyttävään, tuhoavaan miehisyyteen, vaan kysyisivät pojilta itseltään, miltä pornon katselu heistä tuntuu, hävettääkö, kokevatko he pornon esittämät seksuaaliset teot toivottavina tai todellisina jne. Nämä tutkijat joutuisivat toteamaan, että nuoret pojat ovat kriittisempiä mediakuluttajia - myös pornon kuluttajia - kuin taikaluotiteoria pornosta raiskaaja-aivopesuna antaa ymmärtää.

Sellaiset miestutkijat tutustuisivat esimerkiksi nuorisoväkivallan ja koulukiusaamisen ryhmädynamiikkaan. He kirjoittaisivat muistiin ja panisivat kirjoihin ja kansiin sen kaikille kiusatuille tutun tosiseikan, että pahoinpitelevän nyrkkisankarin taustalla on usein tyttöystävä, jolle nyrkkisankari joutuu todistamaan mieheytensä hakkaamalla tytön toivomuksesta heikompaansa - tyttöystävä, joka hihkuen yllyttää poikaa väkivaltaan ja jonka häpykieli loikkii nautinnosta saksanpolkkaa samassa tahdissa kuin poikaystävän treenattu nyrkki jyskää hintelän kynäniskanörtin kasvoihin. Sellaiset miestutkijat ylittäisivät yhdellä harppauksella ne paksut muurit, joilla Arto Jokisen kaltainen miestutkija on rajannut kielletyt johtopäätökset oman logiikkansa ulkopuolelle - ne kielletyt johtopäätökset, jotka vastuullistaisivat naista miehen väkivaltaisuudesta.

Sellaiset miestutkijat joutuisivat myös toteamaan, että naiset ja feminismi ovat usein uudenlaisten miesroolien ja mieheyksien pahin vihollinen, eivät todellakaan mikään luonnollinen liittolainen. Esimerkiksi se tulisi lopultakin huomatuksi, että feministeiksi esittäytyvät naiset vaativat vastakkaiselta sukupuolelta perinteisen miehekkääksi miellettyä käytöstä ja halveksuvat avoimesti sellaisia älyllisesti suuntautuneita miehiä, jotka keskittyvät mieluummin omiin mielenkiintoisiin harrastuksiinsa kuin miehisen gorillashown esittämiseen naisten miellyttämiseksi. Samalla tavalla ne miestutkijat, jotka eivät olisi feminismin ikeen alla, panisivat korvan taakse sellaisen merkityksellisen seikan, että emansipoituneina ja sukupuoliennakkoluuloista vapautuneina itseään pitävät naiset kutsuvat perinteistä maskuliinisuutta vieroksuvia miehiä mielellään ”neideiksi”, ”ämmiksi” ja ”naisiksi”. He tulisivat tehneeksi omat päätelmänsä siitä, että nainen pitää oman sukupuolensa nimeä suurimpana loukkauksena, jonka miehelle voi sanoa. Eivätkä ne olisi naisasianaisille mieluisia päätelmiä - totuus kun ei sitä porukkaa ole koskaan miellyttänyt.

Sanalla sanoen: miestutkimus on ihan hyvä idea, jos se sitten on sen sortin sosiologiaa, joka oikeasti ottaa huomioon miesten arkikokemuksen ja tekee siitä omat päätelmänsä sen sijaan, että pyrkisi vain todistamaan oikeaksi feministisen ideologian valmiita iskulauseita. Mutta sellainen miestutkimus on mahdollista vasta kun murretaan feminismin kahleet, jotka painavat raskaina nykyisten miestutkijoiden kaulaluilla.

Panu Höglund

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat