Suhteellisuusteoria on väärä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olkoot tuttavallisemmin eräs partikkeli Albert, joka matkaa lasiseinäisellä hissillä lähes valon nopeutta kohti korkeuksia.

Olkoot jossain puolessa välissä hissin reittiä vihaisia muutiaisia, jotka pystyvät paiskomaan sontakokkareita lähes myös valonnopeudella.

Nyt, kun Albert kiitää tämän vihamielisen etiäisyhteiskunnan ohi, hän näkee hissistään lähes valon nopeudella kiitäviä partikkeleita.

A) Jos hissin nopeus on vakio, partikkelit kulkevat Albertin kannalta havainnoituna jokseenkin 45 asteen kulmassa.

B) Albertilla on mahdollisuus vaikuttaa hissin nopeuteen siten, että halutessaan hän voi kiihdyttää tai hidastaa monotonisesti hissin nopeutta.

C) Jos Albert matkaa etiäisyhteiskunnan ohi koko ajan kiihdyttäen, Albert havaitsee sontakokkareiden lentävän monotonisesti vähenevillä käyrillä.

D) Jos Albert matkaa yhteiskunnan ohi koko ajan hidastaen vauhtiaan, sontakokkareet piirtyvät monotonisesti kasvavina käyrinä.

T. Harakan kommentti istuu tähän, kuin nenä päähän, ihanko totta. Partikkelin suhde toiseen partikkeliin hidastuvissa ja kiihtyvissä ilmiöissä on tietenkin suhteellista, kun asiaa havainnoidaan puhtaasti liikkuvien partikkeleiden näkökulmasta.

Mutta, luonto ei ole ihmistä varten, vaan ihminen on vain yksi luonnon/universumin partikkeleista. Kaikki ovat partikkeleita. K-näppäin on eräs konkreettinen näppäimistön partikkeli. Jos kokonaisuutta havainnoidaan yksistään k-näppäimen näkökulmasta, kaikkien mahdollisten kompensointien jälkeen ilmiöt osoittautuivat k:sta katsottuna tasan absoluuttisiksi.

Tietenkin ilmiöissä on deltan suuruinen kohina, mutta se johtuu siitä yksinkertaisesta luonnon faktasta, että kaikkien partikkeleiden (joka ikinen hiukkanen, kuului se siten osaksi suurempaa partikkelia tai ei, on itsessään aina eräs absoluuttinen partikkeli) yhtäaikainen huomioiminen johtaa luonnottomaan äärettömyyteen.

-torstai

Sivut

Kommentit (164)

hmk
Seuraa 
Viestejä867
Liittynyt31.3.2005

Torstailla on perjantai-illan frustraatioita? Ota ihan iisisti jone, ja vietä kiva viikonloppu. Kyllä sitä suhtista ehtii morkkaamaan ensi viikollakin

In so far as quantum mechanics is correct, chemical questions are problems in applied mathematics. -- H. Eyring

Vierailija

Kuin myös torstain kanssa olen tasan samaa mieltä. Loppujen lopuksi on yhdentekevää, kenet minuun yhdistät, kunhan hän vain vastustaa suhteellisuusteoreettisia näkemyksiä!

Eiköhän tuo algebra ole kuitenkin enemmän minun alaani. Teen sitä työkseni, ja sitten vapaa-ajalla harrastan muun muassa algebraa. Huoh, jotain 2D-algebraan liittyviä sarjoja tässä pyörittelen ja ihmettelen e:n ja piin arvoja.

Vierailija
hmk
Torstailla on perjantai-illan frustraatioita?

Edit: ja löysin suomennoksen tuolle hienolle sanallesi. torstain kodalla pettymyksen tunne osuu takuulla kauas. Hän ymmärsi toisena, että mm. alkuluvut ovat symmetrisiä.

Minuunkaan esittämäsi sanan tunnetila ei oikein hyvin osu, joskin kieltämättä tieteen seuraaminen johti lopulta yökötykseen.

Alkuperäinen ammattini on muuten lietelantasäiliöiden hitsaaja, jonka työn opin kisällinä. Niiden säiliöiden sisällä oli sitten hyvää aikaa perehtyä tuon akateemisen maailman edesottamuksiin, sillain ajan kanssa.

Siitäpä sitten osoittamaan, ettei lietelantasäiliöiden hitsaaja pysty ymmärtämään algebraa, koska ei ole ns. kouluja käynyt. Tai oikeastaan, minun mielestä on sama, miten osaamisensa hankkii. Oikoteitä on vähän, ja esimerkiksi minun täytyi panostaa siihen koko elämäni. Entä sinun?

Mutta tiedeyhteisö on lehmän perseestä, jota en tule ikinä kumartamaan ja pokkuroimaan.

Vierailija
hmk
Ota ihan iisisti jone, ja vietä kiva viikonloppu. Kyllä sitä suhtista ehtii morkkaamaan ensi viikollakin

Tuli vielä mieleen yksi pointti. Teidän tai heidän suhtis ei voisi vähempää kiinnostaa. Itse poltin kirjahyllystäni eräänä kesänä emännän kanssa juhannuskokolla kaikki nykymatematiikkaa, nykyfysiikkaa ja varsinkin modernia fysiikkaa käsittelevät kirjani.

Kirjahyllyyni jäi vain E.T. Bellin matematiikan historiaa käsittelevä teos, sekä muutama matematiikan ja klassisen fysiikan soveltamiseen liityvä käsikirja. Kaikki hyllyyni jättämäni kirjat ovat enemmän klassikoita, mutta yksi asia niissä kuitenkin ihmetyttää. Tämän tästä joudun palaamaan niiden sivuille, koska tarvitsen niitä asioita jatkuvasti arkipäiväisessä työssäni.

Toivottavasti suhtis on sinulle yhtä antoisa, ja joudut myös palaamaan siihen yhä uudelleen sen lukuisten sovellusmahdollisuuksien vuoksi. Toivottavasti.

Vierailija

En ymmärrä suhteellisuusteoriaa, mutta joku viisas tarjosi siitä kansanomaistetutun version. Versio määritteli homman näin "jos työnnän sormeni jonkun rupureikään, on meillä molemmilla sormi rupureiässä".

Kuulostaa varsin järkeenkäyvältä. Vika on siinä, että en ymmärrä Einsteinin alkaperäistä esitystä, mistä seuraa, etten voi tietää onko tämä kansanomaistus oikein.

Ehkä täällä joku tietää.

Vierailija

Jone, eihä tota vittuiluks voi ees ottaa, kuulostaa enemmänki surulliselta tai jtn, polltaa juhannuskokolla? kuulostaa aivan yläasteelta päässeiden oppilaitten hommilta (% grr tänää ja eilen on tullu raiskattua toi mun allekirjotus totaalisesti :F noh noh, joskus näinki.

Vierailija
Mandix
Jone, eihä tota vittuiluks voi ees ottaa...

Oikeassa olet. Kun kirjoittaa näppäimet sauhuten, oikoluku ei meinaa pysyä reaaliajassa. Korjasin asian reilaan.

Mandix
kuulostaa aivan yläasteelta päässeiden oppilaitten hommilta (% grr tänää ja eilen on tullu raiskattua toi mun allekirjotus totaalisesti :F noh noh, joskus näinki.

Yläaste oli perseestä ja ne mulkut ja lehmät pyrkivät vain kampeamaan minua jonnekin tarkkailuluokalle kaikin voimin. (Saatanan kusipäät, jos joku teistä vielä on elossa, ja tätä lukee...)

Oleelliseen keskittyminen on eräänlainen taito, jota voi harjaannuttaa. Esim. koodaamisessa pitää keskittyä kaikin voimin oleelliseen. (Epäoleelliset rutiinit ensin kirjoitetaan ja debugataan, kuka missäkin järjestyksessä). Oleellinen on sitten aina se pointti, vaikkapa neliösumman maksimivirheen normalisointi eräässä signaalissa (joka on tässä tällä hetkellä vähän kuin työn alla).

Edit: siis kaikkien yksittäisten näyttejoukkojen tapauskohtainen normalisointi suhteessa koko sontaläjän normalisointiin.

Vierailija
hmk
Torstailla on perjantai-illan frustraatioita? Ota ihan iisisti jone, ja vietä kiva viikonloppu. Kyllä sitä suhtista ehtii morkkaamaan ensi viikollakin

No kyllä se nyt vain niin on, että Newtonilaiset muodostavat oman koulukuntansa, jossa vain ja ainoastaan totuus on kyllin riittävä ja tyydyttävä. Ristiriitaiset tulokset lentävät alta aikayksikön takaisin numeeriseen ja fysikaaliseen avaruuteen selvittämään solmujaan.

Newton muutoin itse ilmaisi tämän asian suhteellisen ytimekkäästi: Minä en laadi hypoteeseja. Yksikään Newtonilainen ei laadi hypoteeseja. Yksikin ristiriidan osoittaminen riittää, ja Newtonilainen on sen jälkeen hiljaa ja palaa tutkimaan kahta voimakkaammin asiaansa.

Totta kai Newtonilaisia näkemyksiä esittävät voi helposti rinnastaa toisiinsa. Itse olen Newtonilainen henkeen ja vereen. Kuitenkin pakko myöntää, että _jone_ vaikuttaa sisäistäneen aidon Newtonilaisuuden kenties vieläkin syvemmin.

Sitten on tämä suhteellisuusteoreettinen koulukunta, joiden kaiken perustana ovat hypoteesit ja hatarat ihmisaivojen fantasiat universumista ja sen syy-seuraus suhteista. Kun jokin suhteellisuusteoriaan liittyvä ristiriita pulpahtaa esiin, suhteellisuusteoreettinen koulukunta siitä viis veisaa, ja tuo peliin mukaan lisää hypoteettisia virtuaalinäkökohtia, että teoria taas pitäisi edes jotenkin kutinsa.

Ja muuten. Absoluuttinen referenssi voidaan sijoittaa vaikka pellolla märehtivän lehmän perseeseen. Sieltä tarkasteltuna kiihtyvien ja hidastuvien partikkeleiden syy-seuraukset ovat absoluuttisia kaikkien mahdollisten kompensointien jälkeen.

Mutta Newtonilaiset ymmärtävät myös sen, että kun kiihtyvien ja hidastuvien partikkeleiden suhdetta tarkastellaan toisiinsa nähden puhtaasti partikkeleiden näkökulmasta, syy-seuraukset ovat suhteellisia.

Ja lopuksi, minä olen torstai. Yhdentekevää, keneen minut yhdistät, kunhan hän vain edustaa Newtonilaisia näkemyksiä.

Ja lopun lopuksi. Ehkä on vain mallinnettavissa toinen toistaan tarkempia approksimaatioita suhteessa mittalaitteiden tarkkuuteen. Lopullinen teoria ei tulisi koskaan istumaan, koska luonnon jok’ikisen partikkelin samanaikainen huomioiminen johtaisi lopulta luonnottomaan formuloinnin äärettömyyteen.

-torstai

Leone
Seuraa 
Viestejä4564
Liittynyt16.3.2005

Älkää nyt. Vanha setä Alberthan teki melkoisen palveluksen. Sillä aikamoista huvia on tämä tiedeyhteisön touhujen seuraaminen. Rakennetaan esimerkiksi miljardien kiihdytin, jotta saadaan törmäysenergiaa kasvatetuksi jotain prosentin tuhannesosia.

Vierailija

Mikä siinä periatteessa nyt on niin kamalaa, että luonnonlait säilyvät muuttumattomina toistensa suhteen vakionopeudella liikkuvissa koordinaatistoissa?

Lisäksi "Newtonin" kaavasta F=ma seuraa helpolla integroinnilla, että kappaleen kineettinen energia on E_kin=1/2*mv^2. Hiukkaskiihdyttimissä kuitenkin havaitaan päivittäin, että esimerkiksi nopeuteen 0.8c kiihdytetyn elektronin kineettinen energia (eli kiihdytykseen vaadittu työ) on valtavan, valtavan paljon suurempi kuin 1/2*mv^2. Miksi hiukkasten kiihdyttämiseen suuriin nopeuksiin vaaditaan paljon suurempi jännite kuin klassinen lauseke ennustaa?

Palstan oikeasti fiksut ihmiset eivät enää näytä jaksavan välittää suhteellisuusteorian puolustamisesta kaiken maailman höpöttäjille, mutta yritänpä minä sitten jotain.

Vierailija
Leone

Älkää nyt. Vanha setä Alberthan teki melkoisen palveluksen. Sillä aikamoista huvia on tämä tiedeyhteisön touhujen seuraaminen. Rakennetaan esimerkiksi miljardien kiihdytin, jotta saadaan törmäysenergiaa kasvatetuksi jotain prosentin tuhannesosia.

Kuule tuohan on vielä järkevääkin! laitetaan sitä rahaa turheempaanki (viddu että on weirdosana, vissi 1min yritin kekkasta hyvää sanaa DD)

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
deriva
Miksi hiukkasten kiihdyttämiseen suuriin nopeuksiin vaaditaan paljon suurempi jännite kuin klassinen lauseke ennustaa?

Tuolla jännitteellä sitä asiaa ei kannata perustella. Se nostaa vain kentän voimakkuutta, ei sen vaikutusnopeutta. Ei kait se kentän vaikutusnopeus voi ylittää valon nopeutta sen staattisen kiihdyttimen suhteen missään teoriassa.

Eri asia sitten voi olla ne mitatut törmäysenergiat yms. Tosin niidenkin suhteen voidaan vähän spekuloida sillä, että mistä se energia nyt sitten oikeastaan muodostuukaan.

Vierailija
deriva
Palstan oikeasti fiksut ihmiset eivät enää näytä jaksavan välittää suhteellisuusteorian puolustamisesta kaiken maailman höpöttäjille, mutta yritänpä minä sitten jotain.

Keskustelun avaus johtaa minun kannaltani suotuiseen paikkaan poterossa, josta voin:

A) Sinä olet fiksu.

B) Ymmärrät, että algebran syvin olemus on sen kyvyssä kuvata luontoa.

C) Vaihdat tulkinnan positiivisesta, negatiivisesta, reaalisesta ja imaginaarisesta. Algebra kuvaa/approksimoi edelleen yhtä tarkasti luontoa.

D) Jäljelle jää 2, vastakohtien maailma.

E) Kaikki signaalit ovat tasapainossa, jota referenssiä kutsutaan offsetiksi.

F) Jos signaalin offset muuttuu lineaarisesti tai edes monotonisesti, voidaan mittalaiteita ja muita havaintolaitteita särkemättä sanoa heti, että koe johtaa epätasapainoon, ja räjähtää lopulta pillun päreiksi asettuakseen taas ympäristönsä kanssa tasapainoon.

G) Luonnonilmiöt toimivat vähintään vastakohtina. On sitten makuasia, jos useimpia kohtia haluaa tarkastella suhteessa niiden vastakohtiin.

H) Osoita, ettei luonto ole harmoniaa, tasapainoa ja vastakohtia. Tämän ja sellaisten ilmiöiden simuloimiseen tarvitset epätasapainoisen algebran. Kaikkien approksimaatioiden lähtökohtana on silloin oltava joko positiivinen tai negatiivinen, miten vain.

i) Ei onnistu. Ainakin oma BruteForce on jauhanut jo kaikki riittävän pitkälle läpi. Jotta algebra pystyy pukemaan luonnon ilmiön analyyttiseksi funktioksi, sen perustana on oltava positiivinen ja negatiivinen, tai niiden tulkintojen vastakohta.

Lopuksi, suhteellisuuden vastakohta on absoluuttisuus. Sinun pitää siis osoittaa, että suhteellisuusteoria ei kaipaa absoluuttista pariaan, koska suhteellisuus yksistään riittää.

Vierailija
_jone_

Lopuksi, suhteellisuuden vastakohta on absoluuttisuus. Sinun pitää siis osoittaa, että suhteellisuusteoria ei kaipaa absoluuttista pariaan, koska suhteellisuus yksistään riittää.

Voin rehellisesti sanoa, etten tajunnut vuodatuksestasi mitään. Vaikka kuinka vihaisit nykyistä tiedeyhteisöä, kyllä sinun pitäisi osata puhua asioista myös muiden ymmärtämällä kielellä. Sinulla ei selvästikään ole joko edellytyksiä ja/tai mielenkiintoa keskustella suhteellisuusteorian fysikaalisesta todenperäisyydestä.

Tulkintoja nyt voi aina esittää, mutta suppea suhteellisuusteoria tarjoaa kiistatta erittäin käyttökelpoisen ja toimivan työkalun nopeasti liikkuvien kappaleiden dynamiikan mallintamiseen. Fysiikka on kokeellinen luonnontiede, joten enempää ei tarvitse vaatia.

Jotenkin pidän edelleen nykyaikaista yleisen suhteellisuusteorian algebrallista formalismia vakuuttavampana kuin sinun signaali-offset-lähestymistapaasi. Voisit kertoa vähän tarkemmin, mitä sinun algebrasi pitää sisällään. Ilmeisesti kvaternioita, se on kai ihan ok. Entäs ryhmäteoriaa?

Vierailija
David
deriva
Miksi hiukkasten kiihdyttämiseen suuriin nopeuksiin vaaditaan paljon suurempi jännite kuin klassinen lauseke ennustaa?

Tuolla jännitteellä sitä asiaa ei kannata perustella. Se nostaa vain kentän voimakkuutta, ei sen vaikutusnopeutta. Ei kait se kentän vaikutusnopeus voi ylittää valon nopeutta sen staattisen kiihdyttimen suhteen missään teoriassa.

En oikein ymmärrä, mitä nyt tarkoitat vaikutusnopeudella, jonka yksikkö on ilmeisesti m/s. Puhut ilmeisesti RF-taajuuksien käytöstä hiukkasen kiihdyttämiseen, mutta eikö staattisillä kentillä (ja jännitteillä) sitten voi päästä relativistisiin nopeuksiin millään järjestelyillä?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat