Mikä on tiedon ja muiston ero?

Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005

Tulipa tässä mieleen alkaa pohtia, jotta mikä itse asiassa on ero tiedon/taidon ja muiston välillä?

Käsittääkseni monet muistinmenetyksestä (joita niitäkin on montaa sorttia) kärsivät säilyttävät useimmat taitonsa kuten motoriset, verbaaliset, matemaattiset ja muut vastaavat kyvyt. Ehkei sentään ihan samassa määrin kuin Ludlumin Medusa-kirjoissa kirjoissa päähenkilönä seikkaileva David Webb/Delta/Jason Bourne, mutta kuitenkin.

Vastaavasti jotkin aivovammat voivat aiheuttaa jonkin kyvyn tilapäisen tai pysyvän heikkenemisen tai jopa katoamisen. Tästä on sitten päätelty että tietyt toiminnot sijoittuvat aivoissa tietyille alueille. Mutta missä varsinaisesti on sitten tietoisten muistojen toimialue aivoissa? Ja mikä on se varsinainen ero pitkäkestoiseen muistiin siirtyvien tietoisten tapahtumamuistojen ja pitkäkestoiseen muistiin jäävien tietojen ja taitojen ero? Esimerkiksi vieraan kielen sanavarasto ilmeisesti "tallentuu" eri tavalla kuin muistot tapahtumista, vuorovaikutuksista ja teoista... mutta miksi ja miten? Motoriset toiminnot eivät sinällään ole ihmettelyn aihe koska käsittääkseni ne harjoittelun tuloksena siirtyvät pikkuaivojen ohjaukseen tietoisista liikkeistä (kävely, pyöräily, luistelu, uinti, ukemi, autolla ajaminenkin varmaan).

Minua kiinnostavat siis lähinnä kognitiiviset taidot ja toisaalta yleiset tiedot; vaikka muisti menisi omasta elämästä (tai vaikka esimerkiksi oppimistapahtumasta) niin voi silti tietää maailmasta paljon asioita, kuten vaikka mikä maa ja mikä valuutta, tai että Maa on pyöreä planeetta joka kiertää Aurinkoa joka on tähti Linnunradan kierteishaarassa. Vastaavasti luultavasti edelleen osaa lukea, puhua oppimiaan kieliä, laskea ynnä muuta kivaa.

Miten tieto ja taito siis eriävät varsinaisista muistoista? Käsitteellisesti ero on varsin helppo tehdä, mutta miten aivot erottelevat ne toisistaan? Siirtyvätkö hallitut taidot ja tiedot johonkin eri lokeroon (fyysisesti eri paikkaan aivojen hermoratoina) kuin henkilökohtaiset muistot?

Vai onko aivoissa jokin tietty osa jonka toiminta on oleellista muistojen palauttamisessa tietoisuuteen, muttei samalla tavalla tarpeellista taitojen ja tietojen hallitsemisessa?

Onko asiasta tehty mitään neurologista, psykologista tai neuropsykologista tutkimusta?

Onko kenelläkään kokemuksia muistinmenetyksestä?

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Kommentit (15)

Vierailija

Hyvä kysymys. Tietoisen muistin ja habituaalisisten taitojen ja toimintojen välisten erojen selvittäminen on vaikeaa. Vahinkot ohimolohkon alueella (temporal lobe) saattavat vaikuttaa deklaratiiviseen, tiedostavaan muistiin. Erityisesti sillon kun toiminnot ovat kytkeytyneenä hippokampuksen toimintaan. Tietyille aivoalueille tapahtuneet vahingot aiheuttavat vastaavasti tiedostomattomien taitojen menetystä, tämä viittaisi siihen että hippokampuksella on osuutta asiaan. Kuitenkin, hippokampuksen vaurioiduttua tietoisuus ei lakkaa, sen arvellaan toimivan eräänlaisena oikotienä tietoisuuteen muistiin, toimittaen spesifejä tapahtumia ja faktoja tietoisuuteen.

Vierailija

Jokaisella lienee kokemuksia muistin menetyksestä... siis että (muka) unohtaa asioita.

Tottakai jokin asia unohtuu, kun ei keskity oleelliseen.

Keskittyminen on elämässä a ja o. Silloin mikään oleellinen ei unohdu.

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005

Niin, kumma kyllä sekä tiedot että muistot voivat hävitä ihan itsestään...

Siinäkin on kuitenkin eroa... Muistot voivat hämärtyä ja jopa muuntua, ja siinä onkin sitten toinen todella mielenkiintoinen pallopeli josta riittäisi myös keskustelunaihetta. Tieto sen sijaan joko on tai ei... sitä voi jopa muistaa tarkasti sen tilanteen missä tieto on alun perin omaksuttu, mutta tieto itse voi olla täysin hukassa tai sitten "kielen päällä". Vastakohtaisesti on mahdollista ja jopa varmasti yleistä ettei muista oppimistilannetta sinänsä, mutta tieto itse on tallessa.

Kokemuksilla tarkoitin nyt tässä lähinnä trauman (fysiologisen tai psykologisen) aiheuttamaa muistinmenetystä, en tavallista unohtamista (enkä varsin yleistä kemiallisesti aiheutettua filmin katkeamista).

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Vierailija

Vanhetessaan saa itsensä helposti kiinni oman historiansa vääristelystä. Syntyy tietty epävarmuus siitä, kuinka todenperäinen oma 'historiatotuus' oli aiemmin, ennenkuin muistamattomuus ensimmäistä kertaa todella muuttui luovaksi runoiluksi.

Yhteisen historian voi aina jotenkin tarkistaa ulkopuolisista lähteistä, mutta omaansa ei voi puolueettomasti arvioida. Tietoteoreettisesti on ärsyttävää, että epäillyksi joutuu väistämättä muistelija itse. Siksi omaelämäkertoja on usein niin kiusallista lukea, vaikka olisi kuinka "Kansakunnan kaapin päällä" (Matti Kurjensaari).

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005

Muistot ovat aivoihin tallentuneita aistihavaintoja.
Tietoa on kaikki muu aivoihin tallentunut, etenkin kielellinen tieto.

Näin minä määrittelisin.

Vierailija

Muisto voi olla myös väärä.

Muistot on mielen mutinaa menneisyydestä,
tieto informaatiota, joka on relevanttia suhteessa todellisuuteen.

Muisti on subjektiivista, tieto objektiivista.

Vierailija
Muisti on subjektiivista, tieto objektiivista.

Muisti/tieto on ain itseellistä. Ts. kertoo sinulle sinusta, ei muista.

Vierailija

Muistatteko sen dokumentin jossa tyttö selvityi Rabies tartunnasta, hänhän unohti aivan kaiken, kaikki perustaidot ja kaiken muunkin. Ei tainut koskaan palautua kokonaan, tytön isä ainakin sanoi että vaikka näyttää samalta niin on silti eri ihminen.

Vierailija
Ding Ding
Muistot ovat aivoihin tallentuneita aistihavaintoja.
Tietoa on kaikki muu aivoihin tallentunut, etenkin kielellinen tieto.

Näin minä määrittelisin.

Olen hieman eri mieltä. On havaintoa, että noiden muistojen tallentumisen kanssa on vähän niin ja näin. Se on kuulkaas outo tunne kun 20-vuoden päästä palaa jäljilleen ja huomaa varman muiston olevan kertakaikkiaan väärin.

Tieto on käyttöpääomaa, jonka pystyt tarvittaessa varmentamaan ja jota voit voit pitää kohtuullisen luotettavana.

Kaikken paras ja turvallisin tieto on kun tietää, että tosta asiasta en kyllä tiedä.

Vierailija

Kaikki tieto on muistitietoa, kokemusperäistä. Mitään muuta ei voi olla.

Hallittavana tietona pidetään tapahtumia, tai asioita joita voidaan tietyllä todennäköisyydellä toistaa, tai ne toistuvat luonnossa.

Vierailija
Herra Tohtori kirjoitti:
/.../
Miten tieto ja taito siis eriävät varsinaisista muistoista? Käsitteellisesti ero on varsin helppo tehdä, mutta miten aivot erottelevat ne toisistaan? Siirtyvätkö hallitut taidot ja tiedot johonkin eri lokeroon (fyysisesti eri paikkaan aivojen hermoratoina) kuin henkilökohtaiset muistot?

Vai onko aivoissa jokin tietty osa jonka toiminta on oleellista muistojen palauttamisessa tietoisuuteen, muttei samalla tavalla tarpeellista taitojen ja tietojen hallitsemisessa?

Onko asiasta tehty mitään neurologista, psykologista tai neuropsykologista tutkimusta?

Onko kenelläkään kokemuksia muistinmenetyksestä?


Mielestäni ihmsemieli on loputon informaation imuri, joka sitten muokkaa siitä tietoa. Detaljitieto on hankalinta muistaa ja tavallisesti se muistetan jonkin kokonaisuuden osana, muttei aina eksaktin tarkasti.

Mieli luo myös tarinoita, jotka ovat loogisia tapahtumakokonaisuuksia sosiaalisessa kontekstissa nähtynä. Tarkkuus ei ole oleellista vaan asiakokonaisuus jonka kuulijat kykenevät samalla tavalla hahmottamaan. Siis arkkityyppisiä asioita ja ilmiöiden tulkintoja.

Muistin lokeroissta kaivetaan myös tietoa yhdistellen niitä tarkoituksellisesti väärin ideoiksi, jotka voisivat olla mahdollisia tapahtumia. Ellei menneisyydessä, niin tulevaisuudessa. Syntyy tarinoita ja innovaatioita, jotka ovat merkittävä osa ihmisyyttä.

Afasia taisi olla termi, jolla asiasta löytyy tietoa.

Minulla on muistiinpalautuksesta outoja kokemuksia: Hetkittäin voin palauttaa mieleen kaiken aiemmin kokemani (tai mitä tulen kokemaan???) filmintarkasti, kuin jonkin hakukoneen löytämänä. Lainkaan ponnistamatta. Tai eri tapahtumien ryppäitä, jotka ovat jollain tavoin toisiinsa liittyviä.
Palaan normaaliin tilaan jossa en erityisen hyvin muista detaljeja, enkä noita "filmejäkään" kuin hatarasti. Viiveellä niin ettei niissä ole tulevaisuudesta nähtyä. Tietoisuus siitä että muistan vain merkityksettömän vähän tietoistani, kiusaa minua miltei päivittäin.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
valtiokonttorin elatti
Ding Ding
Muistot ovat aivoihin tallentuneita aistihavaintoja.
Tietoa on kaikki muu aivoihin tallentunut, etenkin kielellinen tieto.

Näin minä määrittelisin.




Olen hieman eri mieltä. On havaintoa, että noiden muistojen tallentumisen kanssa on vähän niin ja näin. Se on kuulkaas outo tunne kun 20-vuoden päästä palaa jäljilleen ja huomaa varman muiston olevan kertakaikkiaan väärin.

Tieto on käyttöpääomaa, jonka pystyt tarvittaessa varmentamaan ja jota voit voit pitää kohtuullisen luotettavana.


Vanhat muistot ja tiedot muuttuvat aivoissa ajan myötä yhtälailla. Ne voivat rappeutua, unohtua kokonaan, tai sekoittua toisten muistojen tai tiedon kanssa.

Joskus tiedosta tulee muisto. Tämä on huomattu esim. oikeudenkäyntien todistajien kertomuksissa: jos ihmiselle kerrotaan miten jokin yksityiskohta oli, joskus hän myöhemmin kuvittelee sen olevan oma muisto, eikä pelkkä kuultu tieto. Siksi todistajien ei tietääkseni anneta seurata oikeudenkäyntiä ennen omaa todistustaan.

Myös muistojen pohjalta rakennetaan tietoja. Jos vanhan kotitalosi ovi oli punainen, se on sekä muisto että tieto. Muistosi on se kuva punaisesta ovesta, jonka pystyt palauttamaan mieleen. Tieto on se kun vastaat kysymykseen "Minkävärinen ovi teillä oli?"

Uusimmat

Suosituimmat