Seuraa 
Viestejä45973

Filosofinen pähkinä..

Jos tosiaan on niin, kuten täällä usein kirjoitetaan, että ihmisen mieli on heijastuma aivojen neuroniverkosta, niin eikö neuroniverkon muuttuessa myös ihmisen "mieli" muutu. Plastiset aivothan muuttuvat jatkuvasti ympäristön vaikutuksesta, joten eikö ihmisellä siten muutoksen myötä synny aina uusi mieli vanhan poistuessa olemattomuuteen?

  • ylös 0
  • alas 0

Sivut

Kommentit (32)

Phineas Cagen tapauksessa aivot lävisti valtava metalli putki, hän kuitenkin selvisi, mutta persoonallisuus muuttui täysin.
Onko siinä jotakin omituista että ihmisellä jolla aivot pysyvät kuitenkin suhteellisen samassa, vakaassa tilassa, ei persoonallisuus muutu jatkuvasti?

Ajatteleppa sillä tavalla, että persoonallisuutesi muuttuukin koko ajan. Jos aivoissa ei tapahtuisi muutosta, olisit aivokuollut. Persoonallisuutesi on kaikkea sitä mitä aivosi ovat keränneet elämäsi aikana. Vain radikaalit muutokset muuttavat sitä täysin.

"niin eikö neuroniverkon muuttuessa myös ihmisen "mieli" muutu."

Kenen ihmisen mieli ei muutu?

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210

Toisaalta, ottaen huomioon että myös ruumiissa solut vaihtuvat koko ajan, ja silti muut ja me itse tunnistamme itsemme vuosienkin jälkeen... Mikä lopultakin muuttuu? Jokin kai kuitenkin pysyy samana, vaikka muuttuukin?

(Nyt joku paremmin muistava se laivaparadoksi tähän, että kun laivasta vaihdetaan lankku kerrallaan, niin milloin se ei ole enää se sama laiva?)

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikku Gen

(Nyt joku paremmin muistava se laivaparadoksi tähän, että kun laivasta vaihdetaan lankku kerrallaan, niin milloin se ei ole enää se sama laiva?)

Eihän tuossa mitään kompaa ole. Urheiluseuroissa, bändeissä ja työpaikoilla se on arkipäivää.

No en viitsi kertoa, jokainen miettiköön itse että mikä on se spirit, joka pitää esim perheen kasassa.

Ainoa asia joka on pysyvää, on muutos. Elämämme elämä ja tekemämme matka tekevät meistä niitä ihmisiä, joita olemme.

Mikä on sitten se asia, joka saa vaikkapa perheen tai ystävät pysymään koossa. No, hyvää matkaseuraa ei voita mikään.

schizoidman
Phineas Cagen tapauksessa aivot lävisti valtava metalli putki, hän kuitenkin selvisi, mutta persoonallisuus muuttui täysin.
Onko siinä jotakin omituista että ihmisellä jolla aivot pysyvät kuitenkin suhteellisen samassa, vakaassa tilassa, ei persoonallisuus muutu jatkuvasti?

Ajatteleppa sillä tavalla, että persoonallisuutesi muuttuukin koko ajan. Jos aivoissa ei tapahtuisi muutosta, olisit aivokuollut. Persoonallisuutesi on kaikkea sitä mitä aivosi ovat keränneet elämäsi aikana. Vain radikaalit muutokset muuttavat sitä täysin.

Muutos on tietenkin elämän edellytys. Jos kuitenkin mietit itseäsi vaikka 15 vuotta taaksepäin, niin etkö olekin aikalailla eri ihminen. Eihän tuon 15v. takaisen henkilön tarpeet ja halut tule tyydytetyksi, vaan aivan uudet kujeet ja mieltymykset ja aivan uusi subjekti kokee ne. Eikö tämä eksistentialisessa mielessä tarkoita sitä, että meitä ei ole olemassa sanotaan vaikka 5 vuoden päästä.
Kun Phineas saa päähänsä rautaputken ja persoonallisuus muuttuu täysin, ihmiset voivat perustellusti sanoa, että sitä vanhaa Phineasta ei ole olemassakaan. Se on poistunut joukostamme. Erilainen kaveri tuli tilalle ja eri tietoinen subjekti kokee uuden Phineaksen tunteet. Vaikkei mitään radikaalia tapahtuisikaan, niin juuri tuon elämän edellytyksen takia ihminen välttämättä muuttuu aikaa myöten. Onko sillä valiä muuttuuko A, B:ksi kerralla vai integraalikäyrän tavoin pikkuhiljaa aikaa myöten? Jos ihmisellä on jokin yliluonnollinen sielu, niin sittenhän tätä ongelmaa ei varsinaisesti ole, kun sitä ei ole sidottu aivojen muutoksiin.

Totti99
Muutos on tietenkin elämän edellytys. Jos kuitenkin mietit itseäsi vaikka 15 vuotta taaksepäin, niin etkö olekin aikalailla eri ihminen. Eihän tuon 15v. takaisen henkilön tarpeet ja halut tule tyydytetyksi, vaan aivan uudet kujeet ja mieltymykset ja aivan uusi subjekti kokee ne. Eikö tämä eksistentialisessa mielessä tarkoita sitä, että meitä ei ole olemassa sanotaan vaikka 5 vuoden päästä..

Minä en muista mitään 15 vuoden takaa, ja voin sanoa että olin täysin eri ihminen silloin. Et taida tietää että olen nyt 16
Murrosikä on tehnyt tehtävänsä, perusteellisesti.

Samoja ihmisiä me olemme, mutta muokkaudumme koko ajan.

Lapsen muistot ja ajatukset saattavat näkyä vielä vanhuksenakin, elin sanoisi että olemme täysin eri ihmisiä. Samoja ihmisiä jotka muokkautuvat koko ajan. Jos lapsi kokee jotakin traumaattista niin voipi olla että tämä trauma jää loppu elämäksi ihmiselle.

oge
Pikku Gen
(Nyt joku paremmin muistava se laivaparadoksi tähän, että kun laivasta vaihdetaan lankku kerrallaan, niin milloin se ei ole enää se sama laiva?)

Eihän tuossa mitään kompaa ole. Urheiluseuroissa, bändeissä ja työpaikoilla se on arkipäivää.

Eikö se juuri tarkoita sitä, että eri subjektit kokevat esiintymisen ja menestyksen hurmat.

oge
No en viitsi kertoa, jokainen miettiköön itse että mikä on se spirit, joka pitää esim perheen kasassa.

Niin mikä se on. Jos ei voi loogisesti identifioitua pysyvään tietoisuuteen, niin mihin? Ovatko muistot se pysyvä lanka, joka säilyy syntymästä kuolemaan.

Riippuu siitäkin miten rajataan termi ihmisen mieli. Vanha tuskin haihtuu minnekään, kokemukset ja ikääntyminen vain muuttavat sitä jatkuvasti. Ihmisen temperamentti on käsittääkseni aina sama, mutta persoonallisuutta muokkaavat temperamentin lisäksi ulkoiset tekijät. Aivokemian osuus lienee huomattava, esimerkiksi masennuksessa, dementiassa, alzheimerin taudissa ja skitsofreniassa. Käsittääkseni molemmat taudit muuttavat aivokemiaa radikaalisti ja sitä kautta myös persoonallisuutta. Päihteitten käyttö tiettävästi aiheuttaa myös persoonallisuuden muutoksia. Myös traumaattiset kokemukset muuttavat ainakin ajattelua, ehkä sitä kautta myös aivokemiaa?!

oge
Pikku Gen

(Nyt joku paremmin muistava se laivaparadoksi tähän, että kun laivasta vaihdetaan lankku kerrallaan, niin milloin se ei ole enää se sama laiva?)



Eihän tuossa mitään kompaa ole. Urheiluseuroissa, bändeissä ja työpaikoilla se on arkipäivää.

No en viitsi kertoa, jokainen miettiköön itse että mikä on se spirit, joka pitää esim perheen kasassa.

Evoluution vahvistamat vietit ja tunteet, jotka pitävät huolen, että jälkeläiset selviytyvät sekä näit tukeva yhteisölliset normit.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2656

Luulen että ihmismieli on aina muuttuva, mutta jotkut tietyt piirteet ovat pysyviä, ne vain muokkautuvat ajan mukana.
Lapsuus aina murrosikään saakka on kriittisintä aikaa siihen että minkälaiseksi sinä muokkaudut, minkälaisena koet muut maapallon ihmiset ja ympäristön. Voisi sanoa että ihminen kasvaa siten että löydät ajan kanssa arvot asioille - myöhemmin ajan kanssa täydennät tiotojasi jatkuvasti. Kehityksesi ehkä on jatkuvaa vaikka olet jo suurpiirteisemmin oppinut näkemään asioita omalla tavallasi. Ihmistyyppejä on monenlaisia, jotkut oppii tietyn kaavan ja elää sitä kaavaa viimeiseen henkäykseen asti, samalla on ihmistyyppejä jotka kokee elämässään jatkuvaa muutosta eli mutaatiota, riippuen ympäristöstä saavista vaikutteista.

Jos nyt ajattelee omalla kohdallaan että mikä sinussa on pysyvää niin ne ovat esim. muistot, se miten ne koet ja tulkitset, ja alitajunnan toiminta suurpiirteittäin. Usein sinulla on joku mielipide asioista joka on samanlaista vuodesta toiseen. Sä tykkäät tietyistä väreistä, tietyistä ihmistyypeistä ja reaktiosi jokapäiväisiin asioihin pysyy suht samana. Voisikin sanoa että iän mukana osaat karsia pois turhempia matemaattisia laskentoja, sinulle kehittyy tiukempi ja samalla laajempi katse asioista - täydennät silti itseäsi, mutta olet oppinut jo melkein kaiken tarvitsevan.

Suurimmat muuttuvat tekijät luultavasti liittyy asioihin jotka radikaalisesti muuttaa elämääsi, sellaiset asiat voivat olla uudet ihmissuhteet, avioituminen, lapsen saanti, uusi työpaikka, läheisen kuolema jne.
Monet asiat saattavat vaikuttaa sinuun. Ne voivat olla jotkut kirjat, TV-ohjelmat, jotkut ihmiset, kaikki mikä on uutta.

Niin tai näin, ihminen pyrkii aina päiviyttämään itseään - joko tietoisesti tai sitten tiedottamatta. On sanottu että ihminen pyrkii automaattisesti tilaan joka olisi hänelle mahdollisimman kivutonta.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

schizoidman
Minä en muista mitään 15 vuoden takaa, ja voin sanoa että olin täysin eri ihminen silloin. Et taida tietää että olen nyt 16
Murrosikä on tehnyt tehtävänsä, perusteellisesti.

En tiennyt joo.

Riippuu keneltä kysytte. Tämä on osittain filosofinen mutta pääasiassa psykologinen kysymys. Joidenkin koulukuntien mielestä persoonallisuus voi muuttua, kun taas niin sanottu "Big Five"-teoria esittää että ihmismieli koostuu (kaikilla ihmisillä) viidestä ominaisuudesta, jotka skaalautuvat eri tavoilla eri yksilöillä. Teorian kannattajien mukaan ihmisen persoonallisuus voi muuttua hieman mutta vain näiden "perusrakenteiden" rajoissa.

Mutta kuten aina, nämä ovat vain teorioita, eikä edes suurimman osan tutkijoista suosimia. Ihmisen persoonallisuudesta ja mielestä ei tiedetä käytännössä mitään vielä joten on parempi tutkia asiaa filosofiselta kannalta.

Persoona muuttuu kun turhat estot saadaan syrjäytettyä. Ei tarvi tulla siis mitään uutta. Harvalla "oma" persoona näkyy. Roolit ja estot peittää.

Jos kadulta poimitaan mies ja nimitetään se johtajaksi, niin hänen persoonansa muuttuu koska rooli muuttuu.

Jos ihminen vapautuu esim ujoudesta, niin ei hänestä tule uusi ihminen, vaan enemmän se oikea, originaali itsensä. Muut ei voi tietää kummasta on kyse, uuden syntymisestä vai originaalin esiintulosta.

Minulla on tästä varmin mahdollinen tieto, eli omakohtainen kokemus.

Normaali arjessa auringon paiste vaikuttaa persoonaan ja mielialaan ehkä eniten.

Ei mieliala tai oma kuva itsestä ole persoona. Tai ei sitä ainakaan usein niin nähdä. Pikemminkin mieliala tai omakuva muuttuu persoonan rajoissa ympäristön vaikutuksesta? On eri asia olla iloinen persoona ja olla iloinen.

Tämäkin on kyllä lähinnä verbaalisen ymmäryksen kiista niin en viitsisi sitä jatkaa, ymmärsit sinä tarkoitukseni tai et.

Se on ainakin varmaa, että persoonan kehitykseen on juurikin ympäristöllä tod. iso vaikutus. Ympäristöstä ammennetut elämänkokemukset vaikuttaa koko kehityskaaren ajan, jatkuvalla syötöllä. Paljon enemmän kuin geneettiset ominaisuudet, siltä ainakin vaikuttaisi. Kyllä se jotenkin aina huokuu ihmisestä, että millasta elämää on nähnyt ja kokenut. Pullamössö ja hymypojista huomaa sen, kuten myös heikko itsetuntosista kotona pieksetyistä muiden kovistelijoista. En tiedä sellasista kuin intuitio ja aura esim. mutta kyllä jotain on aistittavissa ihmisten habituksesta, aina. Jopa totaalisesta (tai edes jonkinasteisesta) tunnekylmyydestäkin.

Jaa että onko persoonallisuus pysyvää? Väittäisin että se minä/itse on pysyvää, mutta persoonallisuus ja luonteenpiirteet saattaa matkalla muuttua toki. Henk. koht. esimerkkinä mainittakoon pasifistinen ajattelutapani jota nuorempana vaalin ja ihannoin, nykyään taas.. noh, olen kyynistynyt niin helvetisti että nauran ja melkeen jopa katsoen halveksuen omia ajatuksiani jostain monien, monien vuosien takaa
En ymmärrä, miten pystyin ajattelemaan niin naiivisti joskus teininä, ihan karseeta ees kelaa sellasta shittiä. Heikkoutta mielestäni, mutta ehkäpä tarpeellista oman itsen kehityksen kannalta. Ei siis, pasifismi on ihan ok, mutta kyllä ihmisen täytyy osata puolustautua ja tarpeen tullen henkeen ja vereen pitää itselle tärkeistä asioista kiinni. Teininä tuhahtelin talvisodalle ja kaikelle tappamiselle ylipäätään, sitten tajusin ihmiselämän asioiden monimuotoisuuden ja sen, ettei kaikki ole aina ihan niin yksiselitteistä, ja nykyään veteraanien arvostus esim. on kohdallani aivan toista, kun se oli joskus teininä "ko ei ois voinu vähempää kiinnostaa".

Noh, you live and you learn
Nyt tarttis vaan oppia pysäyttämään tämä ihan liian monia vuosia jatkunut kyynistyminen, mutta pahoin pelkään että se on sellanen ketjureaktio mitä ei ihan helpolla enää saada lannistettua. Usko ihmiseen alkaa olla aika vähissä, mutta toisaalta, kyllä sitä edelleen kykenee kauniita ja hyviäkin asioita elämästä löytämään. Onneksi.

lapatossu
Riippuu siitäkin miten rajataan termi ihmisen mieli. Vanha tuskin haihtuu minnekään, kokemukset ja ikääntyminen vain muuttavat sitä jatkuvasti.

Ise käsitän ihmismielen materiaalisten aivojen tuotoksena. Mahdollisesti aineella on myös tietoinen ulottuvauus. Vaihtoehtoisesti tietoisuus syntyy materialisten neuronien välisistä sähkömagneettisista impulsseista.
Joka tapauksessa tämän ajattelumallin mukaan materian muuttuessa toiseksi, myös mielen on täytynyt muuttua toiseksi. Jos vanhaa materiaa ei sellaisenaan ole olemassakaan - ei myöskään vanhaa mieltä voi olla olemassa.

lapatossu
Ihmisen temperamentti on käsittääkseni aina sama, mutta persoonallisuutta muokkaavat temperamentin lisäksi ulkoiset tekijät.

Mielestäni temperamentti ei ole aina sama. Ihmisille jopa järjestetään kursseja temperamentin mutokseen.

lapatossu
Aivokemian osuus lienee huomattava, esimerkiksi masennuksessa, dementiassa, alzheimerin taudissa ja skitsofreniassa. Käsittääkseni molemmat taudit muuttavat aivokemiaa radikaalisti ja sitä kautta myös persoonallisuutta. Päihteitten käyttö tiettävästi aiheuttaa myös persoonallisuuden muutoksia. Myös traumaattiset kokemukset muuttavat ainakin ajattelua, ehkä sitä kautta myös aivokemiaa?!

Muutama koulukaveri alkoi vetää kamaa kouluaikoina ja ovat nykyisin täysin muuttuneita. En millään pysty löytämään heistä sitä persoonallisuutta, jonka joskus tunsin. Voin hyvin sanoa, että sitä ihmistä, jotka he silloin olivat ei enää ole olemassa. Muutoksia on tapahtunut myös ilman huumeitakin. Muutama kovanaama on rauhoittunut ja heidän maailmankatsomuksensa on täysin muuttunut. Myös joistain koulukiusatuista on tullut itsevarmoja elämänsähallitsijoita.

Totti99
Myös joistain koulukiusatuista on tullut itsevarmoja elämänsähallitsijoita.

Tuo olisi ollut vielä parempi esimerkki kuin ujoudesta eroon pääsy.

Toisten aiheuttamat, toisten luomat estot ihmisen psyykelle on kyllä niin turpaan vetämisen arvoinen asia, ettei juuri mikään. Tästä tulee paheneva tauti nyt kun koulujen yksikkökoot kasvavat kovaa vauhtia.

Muistan kun itse 2-3 vuoden kiusatuksi tulemisen jälkeen löin turpaan kiusaajaani. Jätkä tärisi vielä 2 tunnin päästä. Olisi pitänyt tehdä se paljon aikaisemmin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat