Lukunopeus, menestyksen mittari

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Alati vain enemmän tuntuu siltä, että jos orastavalla informaatioaikakaudellamme mielii 'pärjätä', täytyy omaa lukunopeuttaan pystyä nostamaan. Tavanomainen lukunopeus on n. 200-250 sanaa minuutissa tekstin laadusta riippuen. Lukunopeuden saa mitattua esim. ottamalla romaanin, laskemalla montako riviä on sivulla ja montako sanaa/rivi ja laittaa kellon käyntiin. Lopussa laskee sivut.

Olen kerinnyt vajaan vuoden verran pinnallisesti perehtyä lukunopeuksiin ja tekniikoihin ja huomannut, että tekniikoita on karkeasti ottaen kolme: subvokaalinen (tavanomainen), visuaalinen (skannaava pikaluku), kuvalukeminen (photoreading, moni pitää pseudotieteenä).

Suurin osa meistä lukee subvokaalisesti, eli toistamme sanat ääneen mielessämme. Tämä mahdollistaa lukemisen maksimissaan sillä nopeudella kuin voimme ymmärtää kuultua puhetta. Varma, mutta hidas ja tehoton tapa vastaanottaa informaatiota. Lukunopeus tällä tekniikalla 150-400 sanaa/min.

50-luvulla Evely Wood niminen opettaja kehitti ensimmäisen laajalle levinneen pikalukutekniikan. Tämä visuaaliseen lukemiseen perustuva tekniikka toimii siten, että lukija ei lue sanoja välttämättä järjestyksessä eikä toista niitä mielessään ääneen, vaan skannaa tekstiä. Lukija tunnistaa sanoja kuin kuvia ja ymmärtää sisällön. Tällä tekniikalla lukunopeus on 900-3000 sanaa/min. Väitetään, että jos tekniikan hallitsee kunnolla, luetun ymmärtäminen olisi jopa suurempaa kuin subvokaalisen lukemisen.

Lopuksi on kiistanalainen tekniikka nimeltä photoreading, eli kuvalukeminen. Tämä tekniikka nojaa lukemisosuudessa täysin alitajuntaan. Lukija, lukutavoite kirkkaana mielessään, 'valokuvaa' silmillään aukeaman sekunnissa rentoutuneessa tilassa ja vuorokauden perästä alkaa seulomaan mielestään aiheita ja fakoja, joita kirjassa on käsitelty. Tämä tekniikka mahdollistaa jopa 25 000sanaa/min lukunopeuden toimiessansa. Hesarissa oli muutama vuosi sitten iso juttu aiheesta. Tekniikkaa ei ole vielä tieteellisesti todistettu, mutta eipä ole uskottavasti todistettu vääräksikään.

Kysynkin saadakseni uskoa omaan yritämiseeni: osaatko itse/tunnetko ketään, joka olisi oppinut harjoittelun kautta visuaalisen lukemisen tai kuvalukemisen taidon? Olisi hienoa kuulla, että kuinka tässä on onnistuttu?

Kiitos

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Tulee papukaijatietous mieleen , jos infoa niellään jäsentelemättä sitä mielessään jo ajatusatasolla. Alitajunnan mukaanotto merkittävänä asian muokkaajana tuo mielekkyyttä ahmivaan tyyliin, mutta asiat on kyettävä jäsentelemään tietoisestikkin ja nähdä ne oikeissa yhteyksissään.

Nopeaan kertaamiseen, jota myös tarvitaan, on pikaluku hyvä keino. Ehkä sen paras sovellus.

Olen joskus kokeillut nopeuttaa lukua, mutta se palaa heti ennalleen kun aihe vie huomion ja asiaa jää pähkäilemään lukiessaan sitä.

Lukua nopeuttaa palstan kaventaminen. Kannattaa kopioida teksti ja muokata se teksturissa kapeammaksi, kuten pdf- julkaisuissa näkyy joskus olevan ja lehdissä yleisesti.

Asioiden priorisointi on tärkeää myös. Vähemmän tärkeät asiat kannattaa pikalukea ja käyttää säästynyt aika tärkeämmille.

Cargo
Seuraa 
Viestejä979
Liittynyt27.8.2007

Ite oon aivan saatanan hidas lukeen. Välillä joudun lukeen saman lauseen useampaan kertaan ennen kuin saan "selvää". Tosin sitten kun luen vaikka tenttiin, niin luen vain kerran ja asiat tuntuvat jäävän päähän.
Mitään lukihäiriöö ei kait oo, joten taidan vaan eläytyä niin paljon ja ajatella muitakin asioita.

" sähkö (se sähkö, jota tuotetaan mm. voimalaitoksissa) ei ole energiaa "
- Vastaaja_s24fi

“Jos et ole kaksikymppisenä vihreä, sinulla ei ole sydäntä. Mutta jos et ole nelikymppisenä perussuomalainen, sinulla ei ole aivoja.”
- Cargo

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Olen havainnoivinani yhtäläisyyttä photoreadingin ja buddhalaisuuden kanssa. Vertaa:

"PhotoReading hyödyntää enemmän ei-tietoista mieltä ja sen kykyä ottaa vastaan visuaalista informaatiota hyvin suurella nopeudella. Menetelmän avulla lukija oppii luottamaan siihen, mitä tapahtuu hänen päänsä sisällä eikä vain sanoihin, jotka hänen silmänsä välittömästi havaitsee sivulla. Sen sijaan, että lukija liikuttaa silmiä todella nopeasti, hän käyttääkin aivojaan aiempaa tehokkaammin." [1]

"Ota siis tieto vastaan ikään kuin kuulisit jotain, minkä jo tiedät, mutta tämä ei tarkoita erilaisten tietojen vastaanottamista pelkästään omien mielipiteidesi kaikuna. Se tarkoittaa, ettei sinun pidä yllättyä mistään näkemästäsi tai kuulemastasi. Jos kohtaat asiat vain itsesi kaikuna, et todella näe niitä etkä omaksu niitä täysin sellaisenaan." [2]

[1] photoreading.fi
[2] Kirjasta Zen-mieli, aloittelijan mieli, s. 89

Yhdellä virkkeellä.. "Asiat otetaan vastaan sellaisina kuin ne ovat, ilman vastaanoton välille sijoittuvia filttereitä."

Sekä photoreadingissa, että buddhalaisuudessa pyritään molemmissa ottamaan asiat vastaan tietyssä mielentilassa. Photoreadingissa pyritään valppauden tilaan, kun buddhalaisuudessa asiat otetaan vastaan kirkkaalla mielellä: "Tiedon keräämisen sijasta kirkasta mielesi. Jos mielesi on kirkas, omistat jo todellisen tiedon. Kuunnellessasi opetusta puhtaalla, kirkkaalla mielellä, voit ottaa sen vastaan ikään kuin kuulisit jotain, minkä jo tiedät. Tätä kutsutaan tyhjyydeksi tai kaikkivoivaksi itseksi tai kaiken tietämiseksi." [2]

Photoreading(.comin) mainoslause "You actually 'mentally photograph' the page at 25,000 words a minute." on mielestäni markkinointimielessä huono, sillä sana valokuva antaa tässä yhteydessä ymmärtää, että kyse olisi "kuvien ulkoaopettelusta ilman varsinaista ymmärrystä niistä". Jaa, mutta niinhän ne sanovatkin tuolla lähteessä nro 1: "..lukija rentouttaa kehonsa ja mielensä tullen herkemmäksi poimimaan kirjassa olevan informaation, jonka valokuvalukee kääntäen sivuja noin sivun sekunnissa. Tämän vaiheen aikana ymmärrys on vähäistä, koska lukija tiedostaa oppimansa vasta myöhemmässä vaiheessa, jota kutsutaan "aktivoinniksi".

Sekunti per sivu.. aika vauhdilla kyllä.

Photoreadingista en tiedä muuta kuin mitä juuri luin, mutta ihan palkitsevaa sinänsä pohtia sitä miten lukunopeutta voisi parantaa. Luettuani jo aiemmin buddhalaisuudesta ja zenistä, koen että sitä mitä photoreadingista sanotaan, on helppo ymmärtää. Mitä sitten itse olen mieltä asiasta? Se selviää ehkä jo seuraavassa jaksossa.

Tosin, jos photoreadingissa ja buddhalaisuudessa on niin paljon yhtymäkohtia kuin vaikuttaa olevan, sitä voi sitten sanoa minuudelle, että morjens. Tosin minuushan on muutenkin vain illuusiota ja harhaa.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Ei hitsi. Mie oon ihan heikkona kaikkeen sellaiseen missä mainitaan sellaisia sanoja kuin primary visual cortex, pattern recognition, nonconscious, visual pathways.. Täytyypä ihan uteliaisuuttaan lukea huomenissa lisää tuolta PhotoReading.com:sta.

Vierailija

Photoreading ei voi toimia, koska silmä tarkentuu vain yhteen kohtaan. Sivun reunoilla oleva teksti näkyy sumeana, eikä siitä saa aivotkaan selvää.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Toi on paha. Täällä on tullut selatuksi pikarullauksella kaikki Savorin tekstit. En enää ihmettele miksi tuntuu että ne on tullut kaikki luetuksi. Eli kun etsii isosta massasta skannaamalla jotain sattumia niin oikeastaan se iso massa tuleekin luetuksi.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

Olisi kiva kuulla tarinoita, jos joku osaa tai tuntee visuaalisen pikalukijan. Vielä jännempää olisi kuulla photoreadingiin pystyvästä.

Olen lukenut melko lailla kritiikkiä molemmista, mutta en ole kritiikistä vakuuttunut, koska tutkimukset eivät ole olleet tyhjentäviä.

Vierailija

Hyvin harvoin luen mitään "lukemalla" vaan juurikin silmäilemällä. Ja kun sattuu kohtaa mielenkiintoinen asia, niin siirryn tarkempaan lukemiseen (sanat luetaan oikeassa järjestykssä, tavallaan ääneen puhuttuna omassa päässä).

Silmäily tarkoittaa juurikin tuota edellä kuvattua visuaalista pikalukua, lähes kaiken tiedon saa ja monet kirjat tulee siten luettua, etenkin jos eivät sisällän hyvää kielenkäyttöä. Tarinassa pysyy mukana täysin ja tapahtumat yms tietää tarkasti.

Mutta sitten jos luen esim. Terry Pratchettiä (etenkin jos englanniksi), niin haluan saada siitä irti kaikki ne sanaleikit yms, joten luen kirjansa huomattavasti hitaammin.

Sanomalehdet, nettisivut yms tulee lähes aina vain "visuaalisesti pikaluettua", eli en jaksa panostaa mihinkään uutiseen yleensä niin paljoa, että pitäisi tietää jokainen yksittäinen sana.

"Visuaalinen pikaluku" aiheuttaa toisinaan sen, että aivot tulkitsevat asiat väärinja yhtäkkiä huomaa ymmärtäneensä täysin päin helvettiä esim. kirjassa olleen tapahtuman - tällöin asia oikaistuu oikeastaan itsestään päässä, mutta vielä joitakin vuosia sitten oli pakko lukea kohta uudestaan kunnolla.

Harvoin kukaan käyttää tekstiä niin tehokkaasti etteikö siitä voisi "sivuuttaa" suurin osaa.

Lisätietona sen verran, että pari tutkintoa takana korkeakoulutasolla ja koskaan en ole koulussa istunut - lukemalla ja keskustelemalla tietoni olen hankkinut.

Vierailija

Mitäs sinä sanot siitä että kun ottaa kirjakaupassa uuden kirjan sattumanvaraisesti käteen. Vilkaisee sen kansia ja sanoo: "Sivulla 222, kolmas rivi, on painovirhe".

Olen tehnyt niin. Infon omaksumisessa on tosi laaja kirjo tapoja. Niitäkin joita ei voi selittää.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Sen suomalaisen Photoreading-esitelmöitsijän blogissa oli jotain Youtube-videoclippejä photoreadingistä. Lisääkin Youtubesta löytyy. Se kävi hiukan ihmetyttämään, että kun ne Photoreading-kurssilaiset selaavat niitä kirjojaan, niin miten ihmeessä he pystyvät valokuvalukemaan sellaista pokkarimallista kirjaa, joka ei koskaan ole täysin auki ja levällään, kun toinen käsi on välillä tekstin päällä? Tai ehkä siellä kurssilla opetetaan myös kädenläpilukua? Edelleen, kun se pokkarimallisen teksti osuu silmiin aivan kulmassa aukeaman keskikohdilla kuin aukeaman laidoilla ja sitten on vielä varjotkin sotkemassa, niin luulisi sellaisenkin vaikuttavan asiaan jotenkin? Ja sitten vielä silmän retinakin esiprosessoi tietoa, Scientific Americanin (April 2007) mukaan:

We take our astonishing visual capabilities so much for granted that few of us ever stop to consider how we actually see. For decades, scientists have likened our visual-processing machinery to a television camera: the eye's lens focuses incoming light onto an array of photoreceptors in the retina. These light detectors magically convert those photons into electrical signals that are sent along the optic nerve to the brain for processing. But recent experiments by the two of us and others indicate that this analogy is inadequate. The retina actually performs a significant amount of preprocessing right inside the eye and then sends a series of partial representations to the brain for interpretation.
Vierailija

Peksa aloitti tämän viestiketjun aikanaan näin:

Peksa
Kysynkin saadakseni uskoa omaan yritämiseeni: osaatko itse/tunnetko ketään, joka olisi oppinut harjoittelun kautta visuaalisen lukemisen tai kuvalukemisen taidon? Olisi hienoa kuulla, että kuinka tässä on onnistuttu?



Olen itse ainakin oppinut PhotoReading-tekniikan ja siihen sisältyvän valokuvalukemisen. Näin on uskoakseni jokainen PhotoReading-kurssin käynyt, koska sillä on rahat takaisin -takuu (ks. http://innostatus.fi/avoinphotoreading).

En uskoakseni ole ainut, joka on oppinut PhotoReading-tekniikan, sillä moni kertoo tuloksistaan myös omalla nimellään, mm. sivulla http://innostatus.fi/photoreadingkokemuksia.

Moni täällä on ihmetellyt, mitä on valokuvalukeminen ja voiko valokuvalukeminen toimia. En osaa vastata välttämättä kaikkiin kysymyksiin -- ja nyt erityisesti vastaan tuohon Peksan viestiin oman kokemukseni pohjalta.

Olen itse käyttänyt PhotoReading-tekniikkaa ja siihen sisältyvää valokuvalukemista jo vuosien ajan ja saanut sillä hyviä tuloksia niin opiskelussa kuin työelämään liittyvässä lukemisessa. Aluksi käytin sitä tentteihin ja hyvinhän se toimi.

Itse en ollut kovin hyvä PhotoReadingissa aluksi. Luin varmaan parikymmentä kirjaa PhotoReading-tekniikalla, ennen kuin se todella loksahti kohdalleen. Uskon, että sen oppiminen vaatii tällaista pidempiaikaista panostusta.

Samaa on kertonut mm. erityispedagogian dosentti Raimo Lindh, joka on tutkinut nopeutettua oppimista ja PhotoReading-tekniikkaa. Hänen suosittelunsa on myös PhotoReading-kirjan alussa. (netissä Raimo Lindhin lyhyet kommentit on mm. sivulla http://innostatus.fi/photoreading).

PhotoReadingista on myös tehty tutkimusta Helsingin yliopistolla. En löydä siihen nyt linkkiä, mutta varmaan se löytyy sivulta http://innostatus.fi, koska he tutkivat nimenomaan Innostatus Oy:n PhotoReading-kurssilaisia.

Omia tuloksiani ja kokemuksiani olen kirjannut blogiini, joka löytyy osoitteessa http://photoreadingtesti.blogit.fi.

Sen lisäksi olen kirjoittanut erikseen lyhyet yhteenvedot siitä, mitä on
[list:1c1ziroa]
[*:1c1ziroa]PhotoReading-tekniikka (eli PhotoReading Whole Mind System) (http://photoreadingtesti.blogit.fi/photoreading), [/*:m:1c1ziroa][*:1c1ziroa]valokuvalukeminen (http://photoreadingtesti.blogit.fi/valokuvalukeminen) ja [/*:m:1c1ziroa][*:1c1ziroa]pikalukeminen (http://photoreadingtesti.blogit.fi/pikalukeminen)[/*:m:1c1ziroa][/list:u:1c1ziroa]

Näistä tuntui olevan vääriä käsityksiä tässä viestiketjussa. Myönnän suoraan, että tämän blogin alussa oli pikalukemisesta paljon laajempi esittely, jota varmaan jonkin verran lainaan

Suosittelen myös lukemaan tarkemmin artikkelin PhotoReadingin taustasta (http://innostatus.fi/photoreading) sekä kysymyksiä ja vastauksia -osion PhotoReading-tekniikkaa valmentavan Innostatus Oy:n sivuilla (http://innostatus.fi/photoreading-ukk).

Toivottavasti näistä oli apua.

Jos haluaa kysyä tarkemmin, kannattaa kommentoida tuonne blogiini, http://photoreadingtesti.blogit.fi, niin voin vastata helpommin.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27002
Liittynyt13.5.2005
ceefas
Peksa aloitti tämän viestiketjun aikanaan näin:

Peksa
Kysynkin saadakseni uskoa omaan yritämiseeni: osaatko itse/tunnetko ketään, joka olisi oppinut harjoittelun kautta visuaalisen lukemisen tai kuvalukemisen taidon? Olisi hienoa kuulla, että kuinka tässä on onnistuttu?



Olen itse ainakin oppinut PhotoReading-tekniikan ja siihen sisältyvän valokuvalukemisen. Näin on uskoakseni jokainen PhotoReading-kurssin käynyt, koska sillä on rahat takaisin -takuu (ks. http://innostatus.fi/avoinphotoreading).

En uskoakseni ole ainut, joka on oppinut PhotoReading-tekniikan, sillä moni kertoo tuloksistaan myös omalla nimellään, mm. sivulla http://innostatus.fi/photoreadingkokemuksia.

Moni täällä on ihmetellyt, mitä on valokuvalukeminen ja voiko valokuvalukeminen toimia. En osaa vastata välttämättä kaikkiin kysymyksiin -- ja nyt erityisesti vastaan tuohon Peksan viestiin oman kokemukseni pohjalta.

Olen itse käyttänyt PhotoReading-tekniikkaa ja siihen sisältyvää valokuvalukemista jo vuosien ajan ja saanut sillä hyviä tuloksia niin opiskelussa kuin työelämään liittyvässä lukemisessa. Aluksi käytin sitä tentteihin ja hyvinhän se toimi.

Itse en ollut kovin hyvä PhotoReadingissa aluksi. Luin varmaan parikymmentä kirjaa PhotoReading-tekniikalla, ennen kuin se todella loksahti kohdalleen. Uskon, että sen oppiminen vaatii tällaista pidempiaikaista panostusta.

Samaa on kertonut mm. erityispedagogian dosentti Raimo Lindh, joka on tutkinut nopeutettua oppimista ja PhotoReading-tekniikkaa. Hänen suosittelunsa on myös PhotoReading-kirjan alussa. (netissä Raimo Lindhin lyhyet kommentit on mm. sivulla http://innostatus.fi/photoreading).

PhotoReadingista on myös tehty tutkimusta Helsingin yliopistolla. En löydä siihen nyt linkkiä, mutta varmaan se löytyy sivulta http://innostatus.fi, koska he tutkivat nimenomaan Innostatus Oy:n PhotoReading-kurssilaisia.

Omia tuloksiani ja kokemuksiani olen kirjannut blogiini, joka löytyy osoitteessa http://photoreadingtesti.blogit.fi.

Sen lisäksi olen kirjoittanut erikseen lyhyet yhteenvedot siitä, mitä on
[list:r5jsk2ny]
[*:r5jsk2ny]PhotoReading-tekniikka (eli PhotoReading Whole Mind System) (http://photoreadingtesti.blogit.fi/photoreading), [/*:m:r5jsk2ny][*:r5jsk2ny]valokuvalukeminen (http://photoreadingtesti.blogit.fi/valokuvalukeminen) ja [/*:m:r5jsk2ny][*:r5jsk2ny]pikalukeminen (http://photoreadingtesti.blogit.fi/pikalukeminen)[/*:m:r5jsk2ny][/list:u:r5jsk2ny]

Näistä tuntui olevan vääriä käsityksiä tässä viestiketjussa. Myönnän suoraan, että tämän blogin alussa oli pikalukemisesta paljon laajempi esittely, jota varmaan jonkin verran lainaan

Suosittelen myös lukemaan tarkemmin artikkelin PhotoReadingin taustasta (http://innostatus.fi/photoreading) sekä kysymyksiä ja vastauksia -osion PhotoReading-tekniikkaa valmentavan Innostatus Oy:n sivuilla (http://innostatus.fi/photoreading-ukk).

Toivottavasti näistä oli apua.

Jos haluaa kysyä tarkemmin, kannattaa kommentoida tuonne blogiini, http://photoreadingtesti.blogit.fi, niin voin vastata helpommin.




Ja sitten uskottavampaa materiaalia valokuvalukemisesta.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija
Peksa
50-luvulla Evely Wood niminen opettaja kehitti ensimmäisen laajalle levinneen pikalukutekniikan. Tämä visuaaliseen lukemiseen perustuva tekniikka toimii siten, että lukija ei lue sanoja välttämättä järjestyksessä eikä toista niitä mielessään ääneen, vaan skannaa tekstiä. Lukija tunnistaa sanoja kuin kuvia ja ymmärtää sisällön. Tällä tekniikalla lukunopeus on 900-3000 sanaa/min. Väitetään, että jos tekniikan hallitsee kunnolla, luetun ymmärtäminen olisi jopa suurempaa kuin subvokaalisen lukemisen.

Oma lukemiseni vaikuttaisi olleen tällaista niin kauan kuin muistan. Edellyttäen, että fontti on selkeää, en tavaa sanoja kirjain kirjaimelta, vaan hahmotan ne yhtenä kokonaisuutena yhdellä vilkaisulla. Vain joitakin erityisen pitkiä tai vieraita sanoja ja tavallista mutkikkaampia lauserakenteita saattaa joutua tarkastelemaan uudestaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat