Seuraa 
Viestejä45973

Lasten ja nuorten taipumus nauraa ja pilkata vammaisia vaikuttaa olevan universaali ilmiö. Vammaisuus on hauskaa, koska heidän käytöksensä on kömpelöä ja ulkomuotonsa erilainen. Juuri tässä ilmenee Thomas Hobbesin väittämä, että ihminen on luonnostaan paha. Sairaille ja vammaisille irvailevat pikku kauhukakarat ovat malliesimerkki ihmisen luonnollisesta pahuudesta. Silti se on ihmisen luonto, jota evoluutiopsykologit osaavat paremmin selittää.

Yhteiskuntanormit pyrkivät kuitenkin taistelemaan tätä pahuutta vastaan. Ihminen, jolla ei ole kokemusta vammaisten ja sairaiden kanssa olemisesta, ei näe näissä muuta kuin päällimmäisenä heidän puutteellisuutensa ja sosiaalinormit, jotka käskevät kohtelemaan heitä kunnioittavasti. Kokematon ihminen joutuu suureen ristiriitaan luontonsa ja normien kanssa, kokee tilanteen vaivauttavana ja pyrkii pois. Ristiriidat pään sisällä ovat helvettiä.

Vammaisille nauraminen on siis luonnossamme, mutta se on alkeellista, kivikautista käyttäytymistä, joka ei ole poistunut perimästämme. Nyky-yhteiskunnassa vammaispilkan kitkemiseksi käytetään syyttelevää normivaatimusta. Pelolla kontrolloidaan ihmistä noudattamaan tätä normia, vaikka ihmiset eivät olisi sinut luontonsa kanssa.

Olisiko tehokkaampaa, jos vammaispilkka muuttuisi yhteiskunnassamme naurettavaksi alkukantaiseksi käyttyätymiseksi, esim. samanlaiseksi kuin, että ei pyyhi persettään vessaistunnon jälkeen? Kuinka naurettava olisikaan ihminen nyky-yhteiskunnassamme, joka tulisi sinulle kuiskaamaan salaa "hei, kävin äsken paskalla ja jätin perseeni pyyhkimättä, khi-hi-hii". Nauraisin varmaan itseni kuoliaaksi ja en ottaisi tyyppiä kovin tosissaan enää.

  • ylös 1
  • alas 0

Sivut

Kommentit (44)

Peksa
Juuri tässä ilmenee Thomas Hobbesin väittämä, että ihminen on luonnostaan paha. Sairaille ja vammaisille irvailevat pikku kauhukakarat ovat malliesimerkki ihmisen luonnollisesta pahuudesta. Silti se on ihmisen luonto, jota evoluutiopsykologit osaavat paremmin selittää.

Kirjoitat asioista joista et tiedä mitään. Totuus on se että Rousseau ja Hobbes olivat molemmat oikeassa; ihminen on luonnostaan sekä hyvä että paha. Evooluutiopsykologit ovat nimen omaan korostaneet sitä kuinka moraalin ja altruismin mahdollistavat tunteet ovat evoluution tuotosta.

Echi
Peksa
Juuri tässä ilmenee Thomas Hobbesin väittämä, että ihminen on luonnostaan paha. Sairaille ja vammaisille irvailevat pikku kauhukakarat ovat malliesimerkki ihmisen luonnollisesta pahuudesta. Silti se on ihmisen luonto, jota evoluutiopsykologit osaavat paremmin selittää.



Kirjoitat asioista joista et tiedä mitään.

Ja sekös ärsyttää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Echi
Peksa
Juuri tässä ilmenee Thomas Hobbesin väittämä, että ihminen on luonnostaan paha. Sairaille ja vammaisille irvailevat pikku kauhukakarat ovat malliesimerkki ihmisen luonnollisesta pahuudesta. Silti se on ihmisen luonto, jota evoluutiopsykologit osaavat paremmin selittää.



Kirjoitat asioista joista et tiedä mitään. Totuus on se että Rousseau ja Hobbes olivat molemmat oikeassa; ihminen on luonnostaan sekä hyvä että paha. Evooluutiopsykologit ovat nimen omaan korostaneet sitä kuinka moraalin ja altruismin mahdollistavat tunteet ovat evoluution tuotosta.

Ai hitto, onnistuit herättämään asenteellisuuteni lauseellasi "Kirjoitat asioista joista et tiedä mitään". Pakko pyytää anteeksi säälittävää sarkasmin viljelyn yritystäni ja kasvaa tästäkin kömmähdyksestä.

Se mitä tarkoitin oli, että Hobbes nosti esiin myös ihmisen pahuuden ja sanoi, että pahuus on yksi osa ihmistä. En tarkoittanut väittää, että ihminen on kaikessa luonnossaan täysin paha. En usko sellaiseen. On olemassa luonnollista altruismia ja hyväntahtoisuutta, kuten sanoit.

Tarkoituksena oli tässä ketjussa nostaa yksi ihmisen pahuuspuolen ilmenemismuoto ja pohdiskella asiaa hiukan.

Rauha

En mie ole ikinä nauranut vammasille.. en edes skidinä. Eiköhän tuokin liene yksilöllistä, siis mikä huvittaa ketäkin ja mistä syystä. Pitäisikö poikkeavan käytöksen olla mukamas luonnostaan jotenkin huvittavaa kaikille "ei poikkeaville" ? No huh huh..

Tai sitten se menee niin, että kusipäiset ja ymmärtämättömät ihmiset voitas huomioida käytöksensä (vrt. poikkeavien pilkkaaminen) perusteella jo nuorena? Tulevaisuuden epäinhimilliset ja ymmärtämättömät psykopaatit voitais fiksumpien toimesta näin paikantaa aikaisemmin

Nojoo, kyllähän se lapsi voi muotoutua varmaan ihan järkeväksi/moraalisesti oikeamieliseksi myöhemmällä iällä, vaikka olis joskus vähän vammasta pilkannutkin, ehkä, saattaa olla, kait..

Dr Lazer
En mie ole ikinä nauranut vammasille.. en edes skidinä. Eiköhän tuokin liene yksilöllistä, siis mikä huvittaa ketäkin ja mistä syystä. Pitäisikö poikkeavan käytöksen olla mukamas luonnostaan jotenkin huvittavaa kaikille "ei poikkeaville" ? No huh huh..

Hyvä, että tuli esille, ettei suinkaan kaikki ole kokeneet huvittavana. Tuli hiukan tyhmästi taas kärjistettyä. Ääriväittämistä on kuitenkin hyvä lähteä liikkelle, niin saadaan edettyä näpsäkästi kohti mielekkäintä mallia.

Mutta lienee kuitenkin oikein väittää, että tämä ilmiö ei ole mikään harvinaisuus. Joillakin ihmisillä on ilmeisesti suurempi laumasta karsimisvietti kuin toisilla.

Peksa
Dr Lazer
En mie ole ikinä nauranut vammasille.. en edes skidinä. Eiköhän tuokin liene yksilöllistä, siis mikä huvittaa ketäkin ja mistä syystä. Pitäisikö poikkeavan käytöksen olla mukamas luonnostaan jotenkin huvittavaa kaikille "ei poikkeaville" ? No huh huh..



Hyvä, että tuli esille, ettei suinkaan kaikki ole kokeneet huvittavana. Tuli hiukan tyhmästi taas kärjistettyä. Ääriväittämistä on kuitenkin hyvä lähteä liikkelle, niin saadaan edettyä näpsäkästi kohti mielekkäintä mallia.

Mutta lienee kuitenkin oikein väittää, että tämä ilmiö ei ole mikään harvinaisuus. Joillakin ihmisillä on ilmeisesti suurempi laumasta karsimisvietti kuin toisilla.

Joo, ei tosiaan harvinaisuus, ikävä kyllä. Tuosta "karsimisvietistä" saattaisi osittain hyvinkin johtua..

Saattaapi olla hyvinkin pienet seikat niitä, jotka aiheuttaa silmätikuksi joutumisen esim. koulussa/päiväkodissa nuorella iällä... siihen ei paljoa vaadita, varsinkin jos yhteisö on pieni. Oikeudenmukaisuus on sillon aika yhdentekevää, kun ei mitään voi "vainotuksi" joutumiselle.

Vammaisilla/fyysisesti poikkeavilla todennäköisyys tällaiselle on varmasti vieläpä moninkertainen

Peksa
Mutta lienee kuitenkin oikein väittää, että tämä ilmiö ei ole mikään harvinaisuus. Joillakin ihmisillä on ilmeisesti suurempi laumasta karsimisvietti kuin toisilla.

Pelkkä viettiteoria siitä, mikä on joskus savannilla ollut hyödyksi tai haitaksi on liiallista yksinkertaistamista. Evoluution myötä ihmisille on kehittynyt mahdollisuus kehittyä hyvin monimuotoiseksi yksilöksi. Se minkälaiset ajattelurakenteet, asenteet, mielipiteet, viettien voimistuminen tai heikkeneminen johtuu hyvin pitkälti siitä yhteisöstä, jossa ihminen kasvaa ja kehittyy. Tästähän on hyvin paljon sekä historiallista, että neurobiologista faktaa.

Totti99

Pelkkä viettiteoria siitä, mikä on joskus savannilla ollut hyödyksi tai haitaksi on liiallista yksinkertaistamista. Evoluution myötä ihmisille on kehittynyt mahdollisuus kehittyä hyvin monimuotoiseksi yksilöksi. Se minkälaiset ajattelurakenteet, asenteet, mielipiteet, viettien voimistuminen tai heikkeneminen johtuu hyvin pitkälti siitä yhteisöstä, jossa ihminen kasvaa ja kehittyy. Tästähän on hyvin paljon sekä historiallista, että neurobiologista faktaa.

Näinpä. Kaikkien tunteiden kontrollointi ei johdu meihin ohjelmoitujen geenien toiminnasta. Moraalisten ratkaisujen kognitiivinen perustelu ei rakennu pelkästään tunteiden varaan, itse kyky voi olla evoluution tuottama, mutta se ei sanele mitenkään ehdottomasti niitä ratkaisuja joita tuolla kyvyllä pystytään tekemään.

Kirsi Lagerspetzin mukaan moraaliset säännöt kehittyvät yhteiskunnissa, vaikka ihmisillä olisikin sisäänrakennetut moraalisäädökset. Kehityspsykologian mukaan moraalinen järjestys on toisaalta edellytys yksilölliselle moraaliselle oppimiselle, toisaalta kollektiivisen moraalisen oppimisen lopputulos. Moraalisäännöt voivat olla kirjoitettu geeneihimme mutta ne voivat myös tarvita moraalisen järjestyksen jotta ne kehittyisivät oikein.

Marssilainen
Seuraa 
Viestejä3337

No tässä seuraavana pieni tositapaus. Minua reilusti vanhempi serkku meni naimisiin ja hääjuhla oli siinä pappilassa. Minä ja pari muuta serkkupoikaa juttelimme keskenämme. Olimme sellaisia kouluikäisiä suurinpiirtein. Yllättäen näimme lasioven läpi, kun joku selkeästi vammainen henkilö käveli kakkulautasen kanssa salissa. Kävely oli meistä todella hassun näköistä. Hetken hämmentynyt hiljaisuus ja --- Juoksimme koko sakki ulos ja nurkantaakse. Siellä pääsi valloilleen naurun remakka. Kaikki tiesimme, ettei saa nauraa vammaisille, mutta kun paine kävi sietämättömäksi, poistuimme huomaavaisesti paikalta mahdollisimman kuulumattomiin. Nii jaa. Mikä oli tarinan opetus? Kai siinä joku tolkku oli. Vammaiselle nauroimme, mutta ei ollut tarkoitus loukata ketään.

Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...

smarko
Seuraa 
Viestejä465

En ole koskaan tainnut edes itselleni selittää aivan kattavasti mitä ajattelenkaan sellaisista ihmisistä, joilla on jokin ulkoisesti havaittava kehitysvamma. Semmoisia lyhyitä ja keskipitkiä tuumailuhetkiä lähinnä. Enemmän olen pohtinut sellaisiin ihmisiin suhtautumistani ja muiden suhtautumista, joiden vamma, erikoisuus tai normaalista poikkeavuus on piilossa, siellä aivoissa. Se on "älyllisesti stimuloivaa". Tai sitten jokin aineenvaihdunnallinen juttu.

Peksa esitti johdannossa näkemyksen, että vammaisille nauraminen on luonnossamme. Koettelenpa hieman tuota näkemystä. Jos se olisi luonnossamme, miksi erityyppiset vammaisuudet, helposti havaittavista piilossa oleviin, herättävät naurettavuusasteikolla erilaisen reaktion? Esim. diabetes on vamma, likinäköisyys on vamma, down-syndrooma on vamma.. ja vain jälkimmäinen on niistä se, joka voi vaatia enemmän hyväksymään suostuttelua. Voipa olla jopa niinkin, että ns. normaalien ihmisten kesken on käyty seuraavankinlainen dialogi:

- "Kävin optikolla tarkistuttamassa silmät. Näkö oli molemmissa silmissä 1.00. Vähän huonontunu viime vuodesta."
- "No, eihän tuo vielä mitään. Minulla on sentään vain 0.80."
- "No, entäs minä sitten", kolmas huudahtaa väliin. "Minulla on vain 0.60 ja värisokeus vielä siihen lisäksi!"

Rohkenisin väittää, että suhtautuminen ihmisiin on pitkälti muilta ihmisiltä opittua, mahdollisine lisävaikuttimineen alueellisesti huonot talousnäkymät tai muu 'karsimisviettiä' lisäävä tekijä, eikä se mistään primitiivisestä vammaisuudelle nauramishalusta johdu.

Silloin kun ei vielä ollut internettiä, eli noin 20 vuotta sitten, ihmiset eivät vielä tiedonpuutteissaan osanneet erottaa mikä on pysyvää vammaisuutta ja mikä taas enemmän väliaikaisempaa. Saattoi esim. olla joku nuori lapsi, joka toisinaan saattaa uppoutua omiin ajatuksiinsa kesken oppitunnin, mutta ei hänelle kukaan vielä sen perusteella keksinyt käydä nauramaan, eivät kenties edes havainneet itsessään halua nauraa. Mutta sitten kun selvisikin, että tytöllä oli ollut aivoverivuoto, jonka jälkioireita hänellä esiintyi, niin sehän assosioitui heti johonkin, jolle "oli lupa nauraa", ainakin joidenkin mielestä.

Toinen esimerkki. Ulkoisesti vammaisen ulkoisesti normaalilta näyttänyt veli tuli käymään koululla (ala-aste). Yksi oppilaista kertoi muille oppilaille tästä. Joku joukon "kingeistä" keksi, että koska veli oli vammainen, se ikäänkuin oikeutti kiusaamaan myös veljeä. Tietenkin ilman hetkenkään miettimistä, oliko siinä loogisesti mitään järkeä tai voisiko veli olla ihan ok ja hyvä tyyppi.

Toisaalta. Saatan kuvitella monia tilanteita, joissa vammaisista ihmisistä olisi harmia, hidastetta tai imagehaittoja. Tai voi tämän saman selittää muillakin ihmisiä lajittelevilla sanoilla. Esim. taannoin kävivät nuorison ja alle kolmikymppisten suosimassa iltaravintolassa 5:n neli-viisikymppisen ihmisen ryhmä täysi iltapukuvarustus päälle testaamassa miten nuoret suhtautuvat heihin. Kyllähän se selvästi atmosfääriä muutti ja jotenkin rikkoi illuusion jonka nuoret yhdessä olivat synnyttäneet, olemalla läsnä. Samassa mielessä kuin kesken pimeässä ja piirtoheittimen valaisemassa audiotoriossa pidetyn luennon kiihkeimmässä vaiheessa joku tulee kesken aikaan avaamaan oven ja käytävästä pääsee valoa sisään. Se ei vain ole kivaa, että jokin tekijä keskeyttää hyvän hetken tai on muuten liiallisena jarruna tai hidasteena.

Mutta mitäköhän itse vastaisin kysymykseen, voisinko olla paha? Ainakaan niin kauan, kuin "pahojen puolelle" otetaan mukaan ihan ketä vaan ja ainoa yhteinen tekijä ja pääsykriteeri on se, että "on paha", niin se ei oikein tunnu kovin haluttavalta heimolta. Se heikentää tuon heimon parviälyä, sillä fiksuimmat pahoista eivät varmastikaan jaa kaikkea tietämystään muille "pahoille", ihan vaan sen vuoksi, että "ollaan yhdessä pahoja". Toistaiseksi paha ei ole vielä edes yrittänyt viekoitella minua, joten en edes tiedä miltä tuntuisi olla paha. Voihan se olla, että tykkäisinkin.

en ole koskaan nauranut moisille. Outoina heitä vaistonvaraisesti pidän, en osaa olla seurassa joten pyrin poistumaan paikalta mahd. nopeasti.

Aloittajalla taitaa olla takana jonkinlainen alitajuinen natsiajattelu, rasisimista tuossa lienee kyse. Tai sen hyväksymisen piilomainonnasta.

Noin. Nyt on threadin välttämätön syrjimiskortti heitetty pöytään

taiteilijatyyppi
en ole koskaan nauranut moisille.



Minä olen. En tosin lapsena vaan ihan viime aikoina. Vammaisten käytös on sen verran huvittavaa, että se väkisinkin naurattaa.

taiteilijatyyppi
Outoina heitä vaistonvaraisesti pidän, en osaa olla seurassa joten pyrin poistumaan paikalta mahd. nopeasti.

Tuo on juuri sitä pahinta mahdollista natsismia. Pidät heitä outoina ihmisinä ja et osaa suhtautua asiaan luonnollisesti. Vaikka en normaalisti pidä South Parkin huumorista, niin minusta he ovat tuoneet loistavasti esille vammaishuumorin roolihenkilö Timmyn kautta.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249

Ihan typerryttävää teorisointia tosiaan, kuten Echi hyvin toteaa. Ihan yhtä luonnostaan vammaisia on normitettu epäkelvoiksi, nostettu kunniaan ja hoivattu yhteisöllisesti. Jos vammaisille nauraminen tuntuu niin 'luonnolliselta' niin sitä lienee moni muukin asia yhtä määrin.

Jos olisin itse jotenkin vammainen, en arvostaisi mitään niin paljoa kuin sitä että minua kohdeltaisiin kuten muitakin, niin pitkälle kuin mahdollista. Oman sädekehän kiillottajia kun tapaa päivittäin liikaakin.

Intin sairauden vuoksi skipanneena ja siksi jatkuvaa performatiivista säälilässytystä vuosikaudet sietäneenä ymmärrän ainakin osittain tätä pointtia omakohtaisestikin. "Jos edes hetken saisi olla normaali".

Vaikka 'vammainen' on itsessään tahattomankin pejoratiivinen ilmaisu, uskon että tällä viitataan pihalla olevan lähinnä pihalla olevan tai oudon näköisiin, oletettavasti henkisesti vammaisiin yksilöihin. Oudot ilmeet liikkumistapa ja reppu selässä saavat heidät näyttämään ajoittain kuin pelleileviltä lapsilta. Ja lapsethan ovat huvittavia.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Leuka
Aloittaja voisi ensin määritellä sanan vammainen ja tunnevammainen.




En tosin ole lähellekkään viestiketjun aloittaja, mutta selvennetäänpä muutamia termejä ihan varmuuden vuoksi. Ihan liian usein kuulen puhuttavan siitä, miten vammaisille nauretaan. Vielä useammin vaikuttaa siltä, että termiä kehitysvammainen käytetään yleisterminä, ja synonyyminä sanalla vammainen mikä on sinänsä melko räikeä asiavirhe.

Vammaisuus voi nimittäin olla, joko fyysistä, tai henkistä. Fyysisesti vammautuneesta henkilöstä ei ole oikein käyttää nimitystä kehitysvammainen, sillä kehitysvammaisuus tarkoittaa nimenomaan älyllistä vajavaisuutta. Kehitysvammainen ei esimerkiksi välttämättä opi koskaan kunnolla lukemaan tai kirjoittamaan.

Perusvamman sivuoireena voi toki esiintyä kehitysvammaisuutta. Nämä tapaukset ovat sitten niitä, joita jotkut ihmiset pelkäävät ja joille lapset saattavat nauraa.

Hyvänä muistisääntönä kannattaa pitää mielessä kuitenkin tietokone-analogian mukaisesti se että vammainen henkilö on ihminen, jolla "virrat" ovat jostain syystä hetkellisesti katkenneet, mutta toiminta on sen jälkeen jatkunut, vaikkakin tästä pimennyksestä on seurannut milloin minkäkin muotoisia ongelmia kokonaisjärjestelmään. Kehitysvammainen henkilö taas on joutunut vakavamman "järjestelmävirheen" uhriksi, joka on aiheuttanut eräänlaisen pysyvän vikasietotilan.

Echi
taiteilijatyyppi
en ole koskaan nauranut moisille.

Minä olen. En tosin lapsena vaan ihan viime aikoina. Vammaisten käytös on sen verran huvittavaa, että se väkisinkin naurattaa.

[quote="taiteilijatyyppi"]Outoina heitä vaistonvaraisesti pidän, en osaa olla seurassa joten pyrin poistumaan paikalta mahd. nopeasti.

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tässä kenties tarkoitetaan nimenomaan kehitysvammaisia? Omien kokemusteni mukaan minulle nauretaan vain, kun olen humoristinen ja ihmiset pikemminkin hakeutuvat seuraani, eivätkä osaa nimenomaan poistua paikalta edes monia tunteja kestäneiden keskustelujen jälkeen, ennen pientä vihjailua. Tunnustaudun olevani vammainen, mutta tässä tulee tärkeä ero: nimenomaan liikunnallisesti, en kehityksellisesti.

Peksa
Lasten ja nuorten taipumus nauraa ja pilkata vammaisia vaikuttaa olevan universaali ilmiö. Vammaisuus on hauskaa, koska heidän käytöksensä on kömpelöä ja ulkomuotonsa erilainen.

Voisin allekirjoittaa tuon, että nimenomaan jollain tavalla fyysisesti vammaiset voivat olla huvittavan näköisiä (linkuttaminen, naaman vääntely yms.) ihan jo senkin takia, että heidän eleensä eivät ole hirvittävän kaukana meidän slapstick komediastamme.

Itseäni saattaa alkaa naurattamaan jonkun hassu parta, tai joku todella lihava/laiha ihminen. Jostain syystä joskus vain alkaa revetyttämään kun näkee jotain "kummallista", mahdollisuudet lisääntyvät kun on oikein väsynyt, sitä ei silloin kai tarvitse niin kummoista stimulointia.

En silti pitäisi pilkkaamista mitenkään luontaisena taipumuksena. Vaikka ei saisi naurua pidätettyä, ei se sormella osoittaminen ole pakottava tarve. Lapsethan siis tietysti usein osoittelevat, mutta se liittyy yleensä kysymykseen: "Miks tuo setä kävelee noin?" tms. eikä ole millään tapaa pahantahtoista. Jos lapsi osoittaa pahantahtoista pilkkaamista niin se on minun mutulla kyllä kotona opittu aikuisilta/isosisaruksilta. Joku asiantuntevampi voi esittää tutkimustuloksia jos niitä on.

Sitten jos jollakin ihmisellä on "pakottava" tarve ihan alkaa huudella niitä loukkauksia vammaisille tai muuten vain hieman poikkeaville ihmisille, niin katsoisin, että tässä nimenomaan on sitten se tunnevammainen. Tällaiset ihmiset saisi kärrätä hoitoon pikimmiten. Minusta on jo huolestuttavaa kuinka niin useilla ihmisillä tuntuu olevan tarve jollain nettifoorumeilla suoraan hakeutua palstalle, jossa käsitellään itselle todella vastenmielistä aihetta, ja sitten anonyymisti puskasta huudella loukkauksia niitä "vääriä mielipiteitä" omaavia kohtaan (ei ole kohdistettu henkkoht kenellekään tällä foorumilla) ilman sen kummempaa syytä kuin kerätä jotain sairasta tyydytystä toisten mahdollisesta mielipahasta.

En itse loukkaannu jos nappaisinkin jonkun nauramasta omalle viimeisillään raskaana olevalle, lyllertävälle olemukselle. Toki saatan miehelle tiuskaista että "auta perhana äläkä siinä käkätä!" mutta ymmärrän kyllä ihan täysin, että näytän huvittavalta monien silmissä. Suurin osa näistäkin hymyistä ja nauruista on ihan hyväntahtoisia, monet sisältävät sitä myötätuntoa tukalasta olostani tai pientä ihailua/kateutta siitä mikä sieltä masusta on tulossa. Joku läskittely sitten olisi täysin irti asiallisesta linjasta, ja vaikka itse luultavasti enemmänkin säälisin huutelijoita, olisi se käytös itsessään loukkaavaa.

Anteeksi jaarittelu, kärsin näistä raskaudesta johtuvista aivostopeista . Pointtini kai siis oli, että on luonnollista nauraa erilaisuudelle, mutta ei niinkään ole luonnollista ilkeillä. Toki maailma tuntuu olevan täynnä pikkumaisia, ilkeitä ihmisiä, mutta uskoisin että jokainen näistä purkaa vaan jotain omaa turhautumistaan toisiin ihmisiin, mikä ei tietenkään ole suotavaa, mutta ei tee ihmisistä mitenkään luonnostaan "pahoja". Ilkeys tulee kasvatuksen ja kulttuurin mukana, ja kun ne rahanahneimmat kusipäät tuntuvat pääsevän miltei poikkeuksetta valtaan (kyse kai röyhkeydestä), en yhtään ihmettelekään, että muille ilkeily on niin yleistä.

Millenia
Peksa
Lasten ja nuorten taipumus nauraa ja pilkata vammaisia vaikuttaa olevan universaali ilmiö. Vammaisuus on hauskaa, koska heidän käytöksensä on kömpelöä ja ulkomuotonsa erilainen.

Voisin allekirjoittaa tuon, että nimenomaan jollain tavalla fyysisesti vammaiset voivat olla huvittavan näköisiä (linkuttaminen, naaman vääntely yms.) ihan jo senkin takia, että heidän eleensä eivät ole hirvittävän kaukana meidän slapstick komediastamme.....
----

Millenia esittämäsi pointit onnistuivat kuvaamaan hakemani ajatuksen paremmin kuin oma aiempi viestini. Siitä onnittelut.

Hymyily ja nauraminen sinänsä ei mielestäni ole paha asia, kunhan se ei ole mukana sitä loukkaamisen elementtiä, jolla pyritään ilkkumaan ja sosiaalisesti alentamaan vammastaan kärsivä henkilö eräänlaiseksi huonoksi vitsiksi.

Niitäkin ihmisiä, jotka edellä sanottuun alentamiseen pyrkivät, jopa hämmästyttävän systemaattisesti on tullut jo kovin pitkäkin liuta vastaan. Heidän pilkkansa on usein sellaista, jonka tarkoituksena on nimenomaan murskata kohteensa, ja tämän erotan normaalista huvittuneisuudesta ja naureskelusta, joka ei sinänsä ole pahantahtoista, vaan kenties enemmänkin eräs tapa käsitellä toisen ihmisen poikkeavuutta itsestä.

Voin omalta osaltani sanoa, jopa arvostavani ihmisiä, jotka uskaltavat kysyä asioista, ja jotka rohkenevat vääntää ystävällismielistä komiikkaa omasta liikuntarajoitteisuudestani. Komiikka on siis hyvä ja nauramista kannatan, kunhan se menee luonnostaan rakentaviin tarkoituksiin, eikä syrjintää ajavaan avoimeen ja ilkeään pilkkaan.

P.S. Pahoittelut tiede-foorumien käyttäjille viestieni kehittymättömästä tieteellisestä arvosta... tällä hetkellä olen vasta mukautumassa tiede-forumin elitistisiin argumentaatiovaatimuksiin, mutta tätä odotellessa koettakaa kestää

slam
Seuraa 
Viestejä2129

Erilaisuus on kait kaunista, mutta sain seiskan lukiossa pohdittuani itsenäisesti asiaa ja toinen kaveri kopsas suoraan kirjasta paremman numeron.

sitä muistoa kunnioittaen jätän vastaamatta

Hyvin polkee.

Itse en pysty nauramaan vammaiselle vaikka kuinka koomisesti käyttäytyisi.

Olenko hyvä ihminen? No empä tiedä, koska en koe viihtyväni henkisesti vammaisten kanssa lainkaan.

Näiden seurassa ei ole selkeätä sosiaalista ajattelumallia jonka seurauksena minulla on vaikeuksia kommunikoida selkeästi näiden ihmisten kanssa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat