Rikas on aina omaisuutensa ansainnut

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minua ihmetyttää se että nykyaika ja nykyajan yhteiskunnat arvostavat rikkaita enemmän kuin kunnon työtä tekeviä ihmisiä, siinä missä rikas maksaa veroja jotain 28% tai allekin verokikkailun avulla, niin hyvin ja tärkeää työtä tekevä ihminen maksaa jopa yli 50%.
Kuitenkin suurin osa rikkaista, varsinkin erittäin rikkaista ihmisistä on pitkälti sattuman takia omaisuutensa ansainnut, siinä missä työntekijä on ammatissaan opiskelun seurauksena. Vai eikö voi muka sanoa että monet formulakuskit, muut urheilijat, viihdetaiteilijat, sijoittajat ym. ovat pitkälti onnella päässeet siihen asemaan jossa ovat. Työtä on varmasti tehty, tuskin kuitenkaan sen enempää kuin tavallisessa työssä, mutta pitkälti kyseessä on harvinaisten sattumien summana saatu asema ja varallisuus sitä kautta. Hieman eri lähtökohdat ja olisivat todennäköisesti automekaanikkoja, jonkun pienen yrityksen keskijohtoa tai muita tavallisia duunareita.
Jennifer Lopez opetti jossain dokumentissa miten tiukasti työtä tekemällä ja suunnitelmallisuudella pääsee hänen asemaansa, mutta kyllä se että pääsee aivan huipulle on erittäin pitkälti kiinni monen tekijän summasta, onnesta ja (sattuman)oikea-aikaisuudesta sekä ulkoisista tekijöistä mm. juuri sopivasta ulkonäöstä ja äänestä (Jenniferin tapauksessa), joita ei voi päättäväisyydellä ja työnteolla pelkästään saavuttaa. Maailma on täynnä pyrkyreitä eri asemat tähtäimsessään, ja erittäin harvat heistäkään onnistuvat. Samoin vaikkapa miljonääreiksi haluavia on yritysmaailmassa ym. lukemattomia ja harva heistä edes kovan työn ja vaivan palkaksi sellaiseksi tulevat. Sattuman kautta joidenkin osana on onnistua ja tulla kuuluisiksi ja rikkaiksi, mutta ei tämä ole seurausta mistään erinomaisuudesta suhteessa kaikkiin muihin yrittäjiin, vaan seurausta sattumien ketjusta. Jari Sarasvuot, Jorma Ollilat ja Bill Gatesit voisivat siis aivan hyvin ilman onnekkaita tapahtumia olla tavallisia ehkä hieman yli keskitason tienaavia pikkupomoja, joten henkselien paukutus tai räkäinen itsehyväinen nauru ei ole ansaittu omista ansioista ja erinomaisuudesta suhteessa muihin. Tietenkin tälläiseen asemaan pääseminen saa ihmisen luulemaan itsestään varmasti suuria, jonkinlainen Kristuskompleksi iskee varmasti, mun täytyy olla todella erikoinen ja ainutlaatuinen yksilö kun olen tällä paikalla, olen varmasti vaan niin paljon parempi ja älykkäämpi kuin muut. Vai mitä itse ajattelisit jos olisit vaikkapa 27 miljoonan euron omistaja, saatikka että omaisuus olisi satoja miljoonia tai miljardeja euroja?
Usein vielä ihmiset tuntuvat palvovan näitä menestyneitä kuin kaikkien alojen neroja konsanaan, aivan kuin Pohjois-Korean kansa johtajiaan. Itse en näe esimerkiksi että Ollila olisi paras henkilö Suomen edustajaksi EU:n viisaiden ryhmään, joka pohtii Euroopan tulevaisuutta. Onko hyvä että erittäin varakas ja oikeistolainen puhdas talousmies ja työntekijöiden oikeuksien polkija on suunnittelemassa Euroopan suuntaa ilmeisesti kaltaistensa eliitin edustajien kanssa, siis päättämässä tavallisten ihmisten tulevaisuudesta tietyllä tasolla. Tuskin ainakaan näissä päätöksissä luodaan sosiaalisempaa eurooppaa jossa otetaan ihmisten sosiaalinen hyvinvointi tai pahoinvointi huomioon nykyistä paremmin.

Kun ihmettelee rikkaiden verotusta ja tuloerojen kasvua nimenomaan rikkaiden rikastumista ja köyhimpien ostovoiman entisestäänkin vähentymistä, niin tämä on pelkkää kateutta. "He ovat rahansa ansainneet", vaikka kyse olisi kymmenistä tai sadoista miljoonista euroista vuodessa. Ennen kymmenen miljoonaa markkaa oli järkyttävän suuri summa, mutta nyt 10 miljoonaa euroakin on normaalia monien maailmanhuippujen vuosituloissa, eli tulojen kasvu huipulla on noussut käsittämättömästi. Katsotaan nyt vaikka formulakuski Räikköstä, Teemu Selännettä, Koivua ja muita multimiljonäärejä, jotka siis tienaavat vuodessa enemmän kuin raskasta tai pitkää koulutusta vaativaa työtä tekevät elämänsä aikana, ja kyse on sentään vain auton ajamisesta tai kiekon perässä luistelusta. Samoin monet sijoittajat tekevät tähtitieteellisiä voittoja ja verotus on minimaalista palkansaajiin nähden.
Tämä on tavallaan kuin kuningaskuntaidean jatkoa, jossa rikas hallitsija ei maksa mistään mitään ja kuningashuoneelle vielä revitään alaisten pienistä tuloista veroja.
Ja jos sanotaan että esim. urheilijoiden palkkojen on oltava kovia koska ura on niin lyhyt, niin eikö tavallinenkin ihminen joudu opiskelemaan moneen työhön elämänsä aikana? Usein vielä menestynyt urheilija saa jonkin pestin johtotehtäviin tai mediaan kilpailu-uransa päätteeksi.

Ymmärrän sen että yhteiskunta arvottaisi arvokkaan työn tekemisen korkealle ja siitä saisi hyötyjä, mutta se että erilaisten onnenkantamoisten takia huipulle päässeitä nostetaan aina vain korkeammalle ilman että mikään on heille liikaa, on aika ihmeellistä, eihän yhteiskunta heistä hyödy pienen osuuden takia läheskään niin paljon kuin arvokasta työtä tekevistä, joita on paljon.

Mielestäni jos 7 vuoden Formula 1 uralla tienaa 100 miljoonaa euroa, niin myös tavallisesta arvokkaasta työstä pitäisi tienata nykyistä enemmän ja pienemmällä verolla. Samoin yhteiskunnan pitäisi pitää huono-osaisimmista parempaa huolta kuin antaa rahaa elämiseen 310-370 euroa kuussa toimeentulotukena, tai säätää minimipalkkalainsäädäntöä niin että palkkaa saa ainakin minimissään 10 euroa tunti. Leipäjonoissa väki lisääntyy samalla kun huipun palkat ja palkkiot ovat nousseet koko ajan.

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Kannatan markkinataloutta sinänsä, tuottaa parhaimman vaurauden suurimmalla tehokkuudella. Vielä kun saadaan ympäristöasiat kuntoon ja tulonjakoa jotenkin oikeudenmukaisemmaksi, niin eipä olisi valittamista.

Jotkut tienaa 10 000 euroa vuodessa töistä (siis normaalista 37,5 tuntia / viikko), jotkut ...hieman enemmän. Jonkinlainen raja olisi asetettava tuloeroille, vaikka niin että kukaan ei saa tienata 100 kertaa enemmän kuin kukaan muu (missään muodossa). Tuossakin esimerkissä siis joku voisi tienata miljoona euroa vuodessa, eikö se olisi ihan kohtuullinen vuosipalkka? Tai jos johto haluaa tienata enemmän pitää nostaa työntekijöiden palkkoja...

EDIT: Utopistista haihattelua, en kyllä haluaisi että yhteiskunta alkaisi valtavaa byrokraattista valvontakoneistoa tuota varten järjestämään, siinä kärsisi kaikki. Mutta jotenkin toivoisi yritysmaailman johtavien tekijöiden itse kohtuullistavan menoa, tosin muutamille pomoille maksettavat palkat ei paljon tuhansien alaisten lompakoissa tuntuisi.

Vierailija

Otetaan kaksi esimerkkikeissiä:

A) Työtön, joka ei tee mitään.

B) Rikkautensa perinyt, joka ei tee mitään.

Tämä omaisuutensa perinyt on ostanut useita kämppiä ja elää niistä saamillaan vuokratuloilla.

Työtön ei taas omista mitään, joten ei saa mistään tuloja ja hengailee sossun luukulla/kortistossa samaisesta syystä.

Jostain syystä yhteiskunta tuomitsee työttömän, mutta jättää rikkaan rauhaan.

Minusta se on perin juurin kummallista, koska kumpikaan yllämainituista ei tee mitään yleishyödyllistä, toisin sanoen hyödytä olemassaolollaan ketään. Silti rikas palkitaan tästä loisimisesta.

Miksi? Miksi saat luvan loisia, jos omistat paljon?

Eronahan on tietty se, että rikas ei ole pakotettu pyytämään tukea tilanteeseensa. Mutta kumpikaan ei tuota mitään, ja silti rikas saa tästä mitääntekemättömyydestä elantonsa, ja köyhä ei.

Tällainen pitäisi kitkeä yhteiskunnasta, jossa ihmisarvo on yhtäläinen.

Toiseksi,

Juntti rikas sohvaperuna on arvostetumpi kuin köyhä ja fiksu siivooja. Ainakin yhteiskunta palkitsee mekanismillaan tämän ensiksi mainitun paljon ruhtinaallisemmin. Se on vääryys, joka pitäisi oikaista. Yhteiskunnan tulisi palkita ihminen tehdystä työstä, eli siitä, kuinka hyödyllinen on ollut muille. Ei siitä, kuinka paljon on perinyt omaisuutta.

Vierailija
Duski
Kannatan markkinataloutta sinänsä, tuottaa parhaimman vaurauden suurimmalla tehokkuudella. Vielä kun saadaan ympäristöasiat kuntoon ja tulonjakoa jotenkin oikeudenmukaisemmaksi, niin eipä olisi valittamista.

Jotkut tienaa 10 000 euroa vuodessa töistä (siis normaalista 37,5 tuntia / viikko), jotkut ...hieman enemmän. Jonkinlainen raja olisi asetettava tuloeroille, vaikka niin että kukaan ei saa tienata 100 kertaa enemmän kuin kukaan muu (missään muodossa). Tuossakin esimerkissä siis joku voisi tienata miljoona euroa vuodessa, eikö se olisi ihan kohtuullinen vuosipalkka? Tai jos johto haluaa tienata enemmän pitää nostaa työntekijöiden palkkoja...


Kannatan itsekin markkinataloutta, mutta valvottua sosiaalista markkinataloutta, ei siis puhdasta markkina- tai riistokapitalismia.
Minusta mitään kattoja ei pidä asettaa myöskään tuloille, mutta suurista tuloista maksettaisiin samansuuruiset verot vähintään kuin pienemmistäkin, ja tulonjakoa nimenomaan oikeudenmukaisemmaksi, eli minimipalkkoja ja tukia suuremmaksi jotta tuloerot eivät kasva. Nykyään homma menee juuri päinvastoin, rikkaat rikastuvat ja köyhimpien alle 1600 e/kk tai tukien varassa elävien ostovoima vähenee koko ajan ja on vähentynyt koko euroajan. Olimme 1990-luvulla sosiaaliturvan ja peruspalvelujen huipulla ja nyt olemme kovaa vauhtia menossa alaspäin itsepalveluyhteiskuntaan josta kaikesta saa maksaa. Tämän huomaa siitä miten paljon ruoka, polttoaineet, sähkö ym. ovat kallistuneet samalla kun alimmat matalapalkkatyötulot ja tuet (tömarkkinatuki/toimeentulotuki/lapsilisä ym.) ovat nousseet vain nimeksi. Köyhällä vieläpä menee suurin osa rahasta ellei melkein kaikki nimenomaan vuokraan, julkiseen liikenteeseen, sähköön, polttoaineesen ja varsinkin ruokaan. Ja erityisesti halvimmat elintarvikkeet joita köyhä ostaa (peruna, leipä, maito, jauheliha ym.) ovat nousseet prosentuaalisesti kaikkein eniten. Ennen perunakilo markka-ajan lopussa maksoi vaikkapa 90 penniä tarjouksessa ja nyt kilo on tarjouksessa 55 centtiä. Pikkumunkit olivat 90 penniä kappale, nyt hinta on jotain 30-40 centtiä kappale ja muut tuotteet nousseet samoin. Samaan aikaan matalatöiden palkkataso tai varsinkaan alimmat tuet eivät ole nousseet juuri lainkaan, vain ehtoja on kiristetty ja poistettu tuen piiriin kuuluvia menoja. Itku tukien saajia ja sen vastikkeettomuutta vastaan on lisääntynyt huomattavasti, samalla kun Suomella yleisesti menee paremmin kuin koskaan ja työttömyys on vähentynyt.

Vierailija

Bill gates on ansainnut omaisuutensa ja asemansa kovalla työllä. Luki tekniikkaa ja teki virtapiirejä vapaa-ajallaan ja aluksi hänellä oli vain pieni yritys, mutta kova työ tuotti tulosta. jorma ollila on kyllä täys pelle siinä olen samaa mieltä.

Vierailija
Armitage
Otetaan kaksi esimerkkikeissiä:

A) Työtön, joka ei tee mitään.

B) Rikkautensa perinyt, joka ei tee mitään.

Tämä omaisuutensa perinyt on ostanut useita kämppiä ja elää niistä saamillaan vuokratuloilla.

Työtön ei taas omista mitään, joten ei saa mistään tuloja ja hengailee sossun luukulla/kortistossa samaisesta syystä.

Jostain syystä yhteiskunta tuomitsee työttömän, mutta jättää rikkaan rauhaan.

Ei tee mitään?

Hänhän ylläpitää ja on vastuussa niistä vuokrakämpistä. Rikkaan vastuu on tässä huolehtia että asunto on kunnossa ja huolto pelaa. Jos vuokraisäntää pidetään "tyhjäntoimittajana" niin on se nyt hemmetti.

Jonkun ne on nekin hommat tehtävä.

Jos rikas ei tekisi mitään, hänestä tulisi ennenpitkää köyhä. Se että rikas sijoittaa varallisuutensa johonkin omaisuuteen jolla voi tienata rahaa, on yleensä yhteiskunnalle pelkästään bonusta, koska se raha lähtee kiertämään.

Rikkaalle sillä omaisuudella ei ole mitään muuta arvoa kuin sen välinearvo, niin kauan kun hän omistaa sen. Vuokrakämpistä saa sen "kuukausipalkan" samalla tavalla kuin työnjohtaja saa paimentaessaan työläisiä raksalla.

Vierailija

Rikas on omaisuutensa ansainnut,= Hyvin pitkäti totta.

Nykyajan nuoriso syö liikaa hamburilaisia ja on siksi niin lihavaa.

Vierailija

U-kirjan neuvot rikkaille: (olisikohan tänäkin päivänä asiasta jotain opittavaa?)

SIVU.1462 - §2 Muuan rikas mies, Rooman kansalainen ja stoalainen,
kiinnostui suuresti Jeesuksen opetuksista Angamonin esiteltyä hänet
tälle. Monien kahdenkeskisten neuvonpitojen jälkeen tämä varakas
kansalainen kysyi Jeesukselta, mitä tämä tekisi varallisuudella, jos
hänellä sitä olisi, ja Jeesus vastasi hänelle: "Osoittaisin
aineellisen varallisuuden aineellisen elämän kohentamiseen, aivan
kuten osoittaisin tietoa, viisautta ja hengellistä palvelua älyllisen
elämän rikastuttamiseen, sosiaalisen elämän jalontamiseen ja
hengellisen elämän edistämiseen. Hoitaisin aineellista varallisuutta
yhden sukupolven varojen viisaana ja tarmokkaana uskottunamiehenä
seuraavan ja sen jälkeen tulevien sukupolvien hyväksi ja niiden
jalontamiseksi."

§3 Mutta rikas mies ei ollut täysin tyytyväinen Jeesuksen
vastaukseen. Hän rohkeni esittää toisen kysymyksen: "Mutta mitä
asemassani olevan miehen pitäisi mielestäsi varallisuudellaan tehdä?
Tulisiko minun pitää se vai antaa se pois?" Ja huomatessaan, että mies
todellakin halusi tietää enemmän siitä, mikä oli totuus hänen
lojaalisuudestaan Jumalaa kohtaan ja hänen velvollisuudestaan ihmisiä
kohtaan, Jeesus laajensi vastaustaan: "Ystäväiseni, näen, että etsit
vilpittömästi viisautta ja rakastat rehellisesti totuutta, siksi
haluan esittää sinulle näkemykseni siitä, mikä olisi ratkaisu
varallisuuteen liittyviä vastuukysymyksiä koskeviin ongelmiisi. Teen
tämän siksi, että olet pyytänyt neuvoani, ja antaessani sinulle
seuraavat neuvot en tarkoita, että sanani koskisivat kenenkään muun
rikkaan miehen varallisuutta, vaan osoitan neuvoni pelkästään sinulle
ja sinun henkilökohtaiseksi opastukseksesi. Mikäli yksiselitteisesti
haluat nähdä asian niin, että varallisuutesi on hoitoosi uskottu
omaisuuserä; mikäli vilpittömästi haluat, että sinusta tulee itsellesi
kertyneen varallisuutesi viisas ja tarmokas hoitaja, siinä tapauksessa
neuvoisin sinua tekemään seuraavan erittelyn rikkauksiesi lähteistä:
Kysy itseltäsi ja koeta parhaasi mukaan löytää rehellinen vastaus
kysymykseen, mistä tämä varallisuus on peräisin. Ja haluaisin
ehdottaa, että suuren omaisuutesi alkulähteitä tarkastellessasi pidät
apuneuvoina mielessäsi seuraavat kymmenen eri menetelmää, joilla
kerätään aineellista varallisuutta:

1. Peritty varallisuus vanhemmilta ja edellisiltä
sukupolvilta peräisin olevat rikkaudet.

2. Löytämiseen perustuva varallisuus maaemon
käyttämättömistä resursseista peräisin olevat rikkaudet.

3. Kaupankäyntiin perustuva varallisuus aineellisten
tavaroiden vaihdon ja myynnin tuottamasta oikeudenmukaisesta voitosta
saadut rikkaudet.

4. Oikeudeton varallisuus kanssaihmisten
oikeudettomasta hyväksikäytöstä tai orjuuttamisesta peräisin olevat
rikkaudet.

5. Korkoina kerätty varallisuus pääoman sijoittamisen
tarjoamista oikeutetuista ja oikeudenmukaisista ansiomahdollisuuksista
saadut tulot.

6. Henkisen pääoman tuottama varallisuus rikkaudet,
jotka kertyvät ihmismielen luomis- ja keksimiskyvyn perusteella
saaduista palkkioista.

7. Sattumasta johtuva varallisuus kanssaihmisten
anteliaisuudesta peräisin olevat tai elämänolosuhteista juontuvat
rikkaudet.

8. Anastettu varallisuus rikkaudet, jotka on saatu
vilppiin ja epärehellisyyteen turvautumalla, varastamalla tai petoksen
kautta.

9. Hoitoosi uskotut varat varallisuus, jonka
kanssaihmisesi ovat jättäneet huostaasi käytettäväksi johonkin
erityiseen tarkoitukseen joko heti tai tulevaisuudessa.

10. Ansaittu varallisuus rikkaudet, jotka ovat
suoraan peräisin omasta henkilökohtaisesta työpanoksestasi; mielesi ja
ruumiisi päivittäisistä ponnistuksista saamasi oikeutettu ja
oikeudenmukainen korvaus.

"Ja niinpä, ystäväni, jos haluat olla suuren
omaisuutesi uskollinen ja oikeudenmukainen hoitaja Jumalan edessä ja
ihmisiä palvellen, sinun on jaettava varallisuutesi likimääräisesti
näihin kymmeneen suureen jakautumaan, ja sitten ryhdyttävä hoitamaan
kutakin erää sen mukaan, mikä on viisas ja rehellinen tulkinta
oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden, rehellisyyden ja aidon
tehokkuuden laeista; vaikka ei taivaan Jumala sinua toisaalta
tuomitse, mikäli joskus epäselvissä tilanteissa erehtyisitkin ottamaan
armeliaasti ja epäitsekkäästi huomioon kuolevaisten elämän
onnettomista olosuhteista kärsivien uhrien ahdingon. Kun olet
vilpittömästi epätietoinen siitä, mikä tietyissä aineellisissa
tilanteissa olisi oikein ja kohtuullista, olkoot päätöksesi silloin
suosiollisia puutteenalaisia kohtaan, olkoot ne suosiollisia niille,
joiden osaksi on langennut kärsiä ansaitsemattomista vaikeuksista."

Vierailija

Ei ole mitään itua kadehtia rikkaiten rikkauksia. Sen minkä perii vanhemmiltaan, on vanhemmat ehkä kasannut kokoon lapsiansa ajatellen. Maailmassa ei ole systeemiä että rikas ei saa olla. Jokaiselle se miten itse toimii tai miten vanhemmat toimii. Kaikki ei toimi samalla tavoin. Siksi on rikkaita ja köyhiä.

Vierailija

Miten vaikkapa mafiapäällikkö tai ammattirikollinen joka on rosvoamalla/ laittomilla kaupoilla/ hakkeroiden/ petoksilla tienannut muhkean omaisuuden. onko tämäkin rikas omaisuutensa ansainnut? On voinut ahkeroida kovastikin sen eteen.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
taiteilijatyyppi
Miten vaikkapa mafiapäällikkö tai ammattirikollinen joka on rosvoamalla/ laittomilla kaupoilla/ hakkeroiden/ petoksilla tienannut muhkean omaisuuden. onko tämäkin rikas omaisuutensa ansainnut? On voinut ahkeroida kovastikin sen eteen.

Rahanpesu on sitä varten, että rahasta tulee laillista.

Vierailija
Ayla
Ei ole mitään itua kadehtia rikkaiten rikkauksia. Sen minkä perii vanhemmiltaan, on vanhemmat ehkä kasannut kokoon lapsiansa ajatellen. Maailmassa ei ole systeemiä että rikas ei saa olla. Jokaiselle se miten itse toimii tai miten vanhemmat toimii. Kaikki ei toimi samalla tavoin. Siksi on rikkaita ja köyhiä.

Ei rikkaus ja köyhyys johdu pelkästään omista toimista, tuo on sitä omien ansioiden katekismusta ja USA:n "oman onnensa sepät" hokemaa jolla koitetaan oikeuttaa riistokapitalismia ja toisten kurjuutta, se on niiden omaa syytä, mikseivät ole tehneet tarpeeksi ja rikastuneet.

Löytyy lukemattomia ihmisiä jotka ovat parhaansa mukaan tavoitelleet mammonaa ja silti epäonnistuneet siinä hyvästä koulutuksesta ym. huolimatta. Miten siis huonommat lähtökohdat omaavien luullaan onnistuvan aina halutessa? Onnistuminen ja rikastuminen elämässä on lukemattomien sattumien summa, johon vaikuttaa moni asia, samoin kuin epäonnistumiseenkin. Kaikilla ei ole samat lähtökohdat, eikä samoja oikea-aikaisia onnekkaita tapahtumia elämän varrella. Ei rikkaiden omaisuutta tarvitse kadehtia, mutta se on mielestäni oikein että he osallistuvat ainakin samalla prosentilla suhteessa tuloihin yhteiskunnan ylläpitoon. Heillekin yhteiskuntajärjestys on antanut paremmat mahdollisuudet vaurastua laeillaan ja säännöillään joten kymmenykset on maksettava kunniavelkana yhteiskunnalle takaisin, jotta tulonsiirtojen muodossa voidaan antaa niille joita nämä tämänhetkiset yhteiskuntasäännöt eivät ehkä parhaiten avita, mutta joita nämä tästä huolimatta noudattavat ilman suurempaa hyötyä. Kukaan ei kai voi sanoa että tämä kilpailua, pyrkyryyttä, kovuutta, kyynärpäitä ja vähäempaattisuutta jopa psykopaattisuutta suosiva yhteiskuntasopimus olisi objektiivisesti paras? Toisenlaisilla yhteiskuntasäännöillä ehkä toisenlaiset ihmiset olisivat niitä menestyviä.

Vierailija

Suomessa valtaosa rikkaista on itseasiassa omaisuutensa perinyt ja selkeä vähemmistö sen itse luonut.

Tähän on yksi selkeä syy, Suomessa verotetaan tuloja varsin ankarasti, jolloin vaurastuminen työnteon tai esim. yrittämisen kautta on hidasta ja monesti varsin vaatimatonta.

Mutta omaisuuden arvonnousut ja muu keinottelemalla hankittu varallisuus on periaatteessa verotonta, kunhan sen tekee oikein.

Suomessa on myös omaisuus aika hyvin turvassa, talouselämä on vakaa ja verotus lievä, kaikki kiinteä omaisuus myös säilyttää arvonsa aika hyvin.

Optiot on sitten ihan uusi menetelmä rikastua, tosin optioista maksetaan verot tuloverojen mukaan, eli niistä hyötyy eniten itseasiassa yhteiskunta itse.

Paras ja varmin tapa Suomessa vaurastua on periminen, nyt vielä kun perintöverokin poistuu, niin siitä tulee ylivertainen tapa vaurastua, ainoa ongelma siinä on se, että mikäli on sattunut syntymään perseaukiseen sukuun niin siitä ei tule mitään ...

Vierailija

Ulmas

Maailma on tällainen. Tietenkin moni haluaisi että maailma olisi erilainen ja että myös itsellään olisi rikkauksia. Ja jos ei ole niin silloin on helppo alkaa kadehtia toisten palkkaa, perintöjä, koulutusta, tai onnistumista yrityksissä ja niin edelleen.

Se mihin perheeseen on syntynyt, sen jokainen "kantaa" harteillaan hyvine ja huonoine puolineen. Sille ei paljoakaan voi. Kun kaikki ei kykene itselleen tekemään rikkauksia, hyvä kun toimeen tulevat päivä kerraallaan moni heistä. Elämä ei muutu siitä paremmaksi jos alkaa rikkaampia kadehtia. Köyhäkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen.

Rahasta ja omaisuudesta on tullut kuin pyhä lehmä. Sitä pitäisi kaikkien saada ja jos ei kykene sitä tekemmään, niin silloin ainakin kyetään kadehtimaan niitä rikkaampia. Vähempääkin voi olla tyytyväinen, ei tarvitse kurkotella liian korkealle, minne ei ylety. Jokainen toimii kykyjensä mukaan. Ja kun niitä kykyjä on maailmassa miljardeja, niin niitä kykyjä on monen kaltaisia.

Vierailija
Armitage
Otetaan kaksi esimerkkikeissiä:

A) Työtön, joka ei tee mitään.

B) Rikkautensa perinyt, joka ei tee mitään.

Tämä omaisuutensa perinyt on ostanut useita kämppiä ja elää niistä saamillaan vuokratuloilla.

Työtön ei taas omista mitään, joten ei saa mistään tuloja ja hengailee sossun luukulla/kortistossa samaisesta syystä.

Jostain syystä yhteiskunta tuomitsee työttömän, mutta jättää rikkaan rauhaan.

Minusta se on perin juurin kummallista, koska kumpikaan yllämainituista ei tee mitään yleishyödyllistä, toisin sanoen hyödytä olemassaolollaan ketään. Silti rikas palkitaan tästä loisimisesta.

Miksi? Miksi saat luvan loisia, jos omistat paljon?

Eronahan on tietty se, että rikas ei ole pakotettu pyytämään tukea tilanteeseensa. Mutta kumpikaan ei tuota mitään, ja silti rikas saa tästä mitääntekemättömyydestä elantonsa, ja köyhä ei.

Tällainen pitäisi kitkeä yhteiskunnasta, jossa ihmisarvo on yhtäläinen.

Toiseksi,

Juntti rikas sohvaperuna on arvostetumpi kuin köyhä ja fiksu siivooja. Ainakin yhteiskunta palkitsee mekanismillaan tämän ensiksi mainitun paljon ruhtinaallisemmin. Se on vääryys, joka pitäisi oikaista. Yhteiskunnan tulisi palkita ihminen tehdystä työstä, eli siitä, kuinka hyödyllinen on ollut muille. Ei siitä, kuinka paljon on perinyt omaisuutta.


Juuri tuosta syystä minusta perintöveron tulisi olla progressiivinen siten, ettei kukaan pysty rikastumaan perimällä.

Vierailija
Ayla
Ulmas

Maailma on tällainen. Tietenkin moni haluaisi että maailma olisi erilainen ja että myös itsellään olisi rikkauksia. Ja jos ei ole niin silloin on helppo alkaa kadehtia toisten palkkaa, perintöjä, koulutusta, tai onnistumista yrityksissä ja niin edelleen.

Se mihin perheeseen on syntynyt, sen jokainen "kantaa" harteillaan hyvine ja huonoine puolineen. Sille ei paljoakaan voi. Kun kaikki ei kykene itselleen tekemään rikkauksia, hyvä kun toimeen tulevat päivä kerraallaan moni heistä. Elämä ei muutu siitä paremmaksi jos alkaa rikkaampia kadehtia. Köyhäkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen.

Rahasta ja omaisuudesta on tullut kuin pyhä lehmä. Sitä pitäisi kaikkien saada ja jos ei kykene sitä tekemmään, niin silloin ainakin kyetään kadehtimaan niitä rikkaampia. Vähempääkin voi olla tyytyväinen, ei tarvitse kurkotella liian korkealle, minne ei ylety. Jokainen toimii kykyjensä mukaan. Ja kun niitä kykyjä on maailmassa miljardeja, niin niitä kykyjä on monen kaltaisia.


Kuten sanoin kyse ei ole aina heti kadehtimisesta vaan siitä että myös köyhistä pidettäisiin huoli, joka on nykyään vähän kiikun kaakun vauraassa Suomessakin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat