Mikä asia tuntee hyvän tai huonon olon aivoissa?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Niin että siittä tulee tunnetila.
Onko se kenties joku molekyyli mikä sitten onkaan. Vai joku kemiallinen reaktio? Vai mikä?

Sitähän ei nyt usko kukaan, että esim aivoissa oleva vesi tai vaikka rasva tuntisi hyvää tai huonoa oloa. Vai tunteeko? Tuleeko tunne kenties siittä, että joku välittäjäaine sekoittuu tai yhdistyy johonkin aineeseen vaikka nyt hermosolussa olevaan rasvaan tms? Ja jos tunnetila tulee siittä, niin voisiko sitten järvessä olevalla vedellä olla joku tunnetila?

Vai onko tunnetila harhaa. Eihän nyt aivot, jotka koostuu apteekista ostettavista aineista suurimmaksi osaksi voi tuntea yhtään mitään. Sillä aine oli se sitten metallia, vettä, rasvaa yms. Niin voi tuntea sellaisenaan yhtään mitään. Ei edes sekoitettuina.

Joten miksi ihmiset tuntee jotain ja varmaan eläimetkin. Esim huono olo, kun on kipeä. Miksei vaan tiedä itseänsä kipeäksi. Miksi sen pitää sattua? Kun ei kait järvi veteenkä satu, jos kaadamme siihen jotain myrkkyä tai muuta sopimatonta ainetta.

Niin että mikä aiheuttaa kivun ilon surn yms tunteen. Ja miksi ja miten.
Onko se kenties jo kvanttifysiikkaa.

Vai voidaanko asiaa vielä edes ymmärtää. Ja jos joku ymmärtää, niin se tullaan leimaamaan huuhaa-tyypiksi.

Kommentit (6)

Vierailija

Nobody knows. Tietoisuudesta on keskusteltu varmaan sadan sivun verran tällä foorumilla. Lue vanhat ketjut.

TimoT
Seuraa 
Viestejä1933
Liittynyt15.10.2007

Tieteellä ei ole, eikä todennäköisesti tule pitkään aikaan olemaankaan, kunnollista selitystä sille että jotkin aivojen toiminnat tuntuvat meistä joltakin. Vaikka jollekin tietylle kokemukselle löydettäisiin viimeisen päälle tarkat korrelaatit aivojen toiminnasta, tämä ei silti olisi mikään vastaus subjektiivisen kokemuksen olemassaololle. Eli se nyt vain on.

Vierailija

No vielä vänkään asiasta. Niin voisiko olla niin, että huonon, hyvän, onnellisuuden, surun jne tunteen aiheuttaa. Ehkä vielä aineiden tuntematon kyky vaihtaa tietoa keskenään? Vaikka tuskin sellaista on edes olemassa. Tai ei ainakaan nyky tietämyksen mukaan

Ja toisaalta miksi ne vaihtaisi tietoa keskenään? Ja miksi ihmeessä ne toimii niin, että pitävät onnellisuutta yleensä parempana asiana, kuin surua.

Onko ehkä niin, että kun kaksi ainetta yhdistyy toisiinsa, niin niitä voi olla vaikea saada toisistansa irti, koska niillä on niin "kivaa" keskenään.
Tämän takia vaikka ihmisen elimistössä tapahtuu asioita, joissa aineilla on kivaa keskenään. Ja näin ollen elimistö pyrkii säätäämään asioita siihen malliin, että kiva jatkuisi. Ja sitten ostetaan sitä suklaata kaupasta.

Ja onhan luonnossakin aineita, jotka on sekoittuneet toistensa kanssa. Ja ne pitää repiä toisistaansa irti "väkivaltaisesti" jos ne halutaan erottaa.

Tosin jotkut aineet on susia lammasten vaatteissa. Kuten esim alkoholi tai huumeet

Ei halvattu, ei tästä saa mitään tolkkua. Vähän kuin miettisi mihin avaruus voisi loppua... Joten olkoot. Ehkä joskus tämänkin asia selviää

Vierailija

About kaikki nuo kysymykset tietoisuudesta on Antonio Damasio käynyt läpi kirjoissaan Descartesin Virhe sekä Spinozaa Etsimässä.

En jaksa koittaa tiivistää kahta kirjaa tähän, joten suosittelen niiden lukemista.

Vierailija
Sädetin
No vielä vänkään asiasta. Niin voisiko olla niin, että huonon, hyvän, onnellisuuden, surun jne tunteen aiheuttaa. Ehkä vielä aineiden tuntematon kyky vaihtaa tietoa keskenään? Vaikka tuskin sellaista on edes olemassa. Tai ei ainakaan nyky tietämyksen mukaan

Ja toisaalta miksi ne vaihtaisi tietoa keskenään? Ja miksi ihmeessä ne toimii niin, että pitävät onnellisuutta yleensä parempana asiana, kuin surua.

Onko ehkä niin, että kun kaksi ainetta yhdistyy toisiinsa, niin niitä voi olla vaikea saada toisistansa irti, koska niillä on niin "kivaa" keskenään.
Tämän takia vaikka ihmisen elimistössä tapahtuu asioita, joissa aineilla on kivaa keskenään. Ja näin ollen elimistö pyrkii säätäämään asioita siihen malliin, että kiva jatkuisi. Ja sitten ostetaan sitä suklaata kaupasta.

Ja onhan luonnossakin aineita, jotka on sekoittuneet toistensa kanssa. Ja ne pitää repiä toisistaansa irti "väkivaltaisesti" jos ne halutaan erottaa.

Tosin jotkut aineet on susia lammasten vaatteissa. Kuten esim alkoholi tai huumeet

Ei halvattu, ei tästä saa mitään tolkkua. Vähän kuin miettisi mihin avaruus voisi loppua... Joten olkoot. Ehkä joskus tämänkin asia selviää

Erittäin mielenkiintoista pohdintaa Sädetin...

Tunnemaailma viittaa menneeseen, menneestä voi ottaa opiksi tai sitten ei. Jos suree tänään, on surun tunne opittu jossain elämän vaiheessa, se on kuin rooli... (suru=itsesääli).

Myös onnellisuus voi olla rooli jota vedetään.. Aito ilo onnellisuus on kyllä erotettavissa roolinvedosta.

Vierailija
Sädetin
Niin että siittä tulee tunnetila.
Onko se kenties joku molekyyli mikä sitten onkaan. Vai joku kemiallinen reaktio? Vai mikä?

Sitähän ei nyt usko kukaan, että esim aivoissa oleva vesi tai vaikka rasva tuntisi hyvää tai huonoa oloa. Vai tunteeko? Tuleeko tunne kenties siittä, että joku välittäjäaine sekoittuu tai yhdistyy johonkin aineeseen vaikka nyt hermosolussa olevaan rasvaan tms? Ja jos tunnetila tulee siittä, niin voisiko sitten järvessä olevalla vedellä olla joku tunnetila?

Vai onko tunnetila harhaa. Eihän nyt aivot, jotka koostuu apteekista ostettavista aineista suurimmaksi osaksi voi tuntea yhtään mitään. Sillä aine oli se sitten metallia, vettä, rasvaa yms. Niin voi tuntea sellaisenaan yhtään mitään. Ei edes sekoitettuina.

Joten miksi ihmiset tuntee jotain ja varmaan eläimetkin. Esim huono olo, kun on kipeä. Miksei vaan tiedä itseänsä kipeäksi. Miksi sen pitää sattua? Kun ei kait järvi veteenkä satu, jos kaadamme siihen jotain myrkkyä tai muuta sopimatonta ainetta.

Niin että mikä aiheuttaa kivun ilon surn yms tunteen. Ja miksi ja miten.
Onko se kenties jo kvanttifysiikkaa.

Vai voidaanko asiaa vielä edes ymmärtää. Ja jos joku ymmärtää, niin se tullaan leimaamaan huuhaa-tyypiksi.


Todellisuus on kaikilta tasoiltaan, paitsi fyysistä myös tietoista. Alkeellisimmilla tasoilla vaikkapa alkeishiukkasten tasolla tietoisuudentilat ovat yksinkertaisempia, mutta nyanssit lisääntyvät suuremmissa systeemeissä. Tietoisuudella tarkoitan tässä mentaalista "kokevaa" puolta, en siis pelkkää itsetietoista, itsensä tiedostavaa. Siinä missä eläimet kokevat eli tiedostavat yleensä vailla itsetietoisuutta (eläinten ja ihmisen tietoisuudessa tosin on vain aste-eroja), myös hiukkaset ja muut systeemit kokevat alkeellisempia, pelkistyneempiä tietoisuudentiloja. Aivosolut kokevat ja soluista koostuu suurempia kokijakenttiä, lopulta koko aivot. Tietoisuushan on samoin kuin fyysiset järjestelmät esim. hiukkaset kenttäilmiö, eli se muodostuu perusosista jotka yhdessä muodostavat monimutkaisempia fyysisiä/tietoisia systeemejä. Samoin kuin elektroni ja kvarkit ovat atomin osia ja atomit molekyylien, myös tietoisuuden yksinkertaisemmat osat muodostavat yhdessä monimutkaisempia tietoisuuden ilmiöitä, vaikka tietoisuus on jo niiden osien ominaisuus, joskin pelkistetympänä.
Voiko esim. tähti olla tälläinen suuri tietoinen kokija, jolla on ihmistä lukemattomasti monimutkaisempi tietoisuus?

Uusimmat

Suosituimmat