Anoreksia perinnöllistä?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Luin Suomessa tehdyistä perinnöllisyystutkimuksista, joiden mukaan anoreksia on 80 prosenttisesti perinnöllistä. Siis tarkoittaako tuo biologista vai sosiaalista perimää? Kuulostaa omituiselta, eikö anoreksia ole yleistynyt vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana merkittävästi? Samaan aikaan kun kauneusihanne on muuttunut länsimaisten valkoisten ihmisten keskuudessa yhä laihempaa vartaloa ihannoivaksi. Afrikan maissa ja USA:n mustalla väestöllä syömishäiriöt on harvinaisempia, johtuen varmasti kulttuuritekijöistä. En ole aivan varma asian paikkansapitävyydestä, mutta ainakin Oprah puhui ohjelmassaan siitä, että syömishäiriöt ovat mustilla harvinaisempia, koska heidän alakulttuurissaan naisella saa olla muotoja.

Kommentit (5)

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14017
Liittynyt23.6.2005

Enpä voi itsekään olla miettimättä, että jos laihempi typykkä on kiinnostunut minusta ja toisinpäin, niin miten omilla ilmellä, sanoilla ja vihjeillä voin ehkä antaa ymmärtää että vähemmän lihaa toisi enemmän rakkautta kehiin, tms.

Ehkä juuri näisäs asioissa voi tulla paljonkin kommunikaatio-ongelmia, kun kehonkuvan kanssa tuntuu olevan niin paljon ongelmia, perinteisemmin tietnekin naisilla. Miehillä kehonkuva-asia on myös esillä jatkuvasti, mutta aste-erot ja yksityiskohdat ovat radikaalistikin erilaisia.

Miehille enemmän lihasta on yleensä jees joka tapauksessa, kun taas naisille homma on enemmänkin jatkuvaa tasapainottelua, vaa'an kyttäilyä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Ruotsin kaksosrekisterissä olevan yli 31 000 kaksosparin analyysin mukaan yli puolet (56 %) anoreksiasta johtuu geneettisistä ja loput ympäristösyistä. Anoreksian esiintymistiheys on naisilla 1,2 % ja miehillä 0,29 %. Neuroottinen persoonallisuus altistaa anoreksialle, sanovat tutkijat. Sitä vastoin hoikkuus ja kova fyysinen harjoittelu eivät lisää anoreksian riskiä.

"Havaintomme ovat hyviä uutisia anorektikkojen perheille, sillä heitä on turhaan syyllistetty", sanoo tutkimusta johtanut tohtori Cynthia Bulik Reutersin haastattelussa. Hän korostaa, että nyt hoitoa tulisi suunnata enemmän biologisiin seikkoihin.

Bulik CM, Sullivan PF; Tozz F et al. Prevalence, Heritability, and Prospective Risk Factors for Anorexia Nervosa. Arch Gen Psychiatry. 2006;63:305-312
http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/conten ... t/63/3/305

Helsingissä (syyskuussa 2005) esitelmöinyt englantilainen lasten ja nuorten psykiatri Agnes Ayton kertoi erinomaisista hoitotuloksista, joita hän oli saanut antamalla kuoleman kielissä oleville anorektikoille E-EPAa (yleensä 1000 mg/vrk). E-EPA vaimentaa ilmeisesti anoreksiageenien ilmentymistä, Ayton tulkitsi. Hänen E-EPA-hoidostaan on raportti suomeksi tässä:
http://tinyurl.com/z5o7a
Tapausselostus on julkaistu European Psychiatryssa
http://www.biovita.fi/suomi/pdf/ayton_case.pdf
ja 7 muun potilaan hoitokokemus toisessa tiedelehdessä
http://www.biovita.fi/suomi/pdf/ayton_series.pdf

Vierailija

Minä olen lukenut useasta tutkimuksesta, joissa parhain hoitotulos saadaan käyttäytymisterapialla. Ruotsissa psyykelääkkeitä tehokkaammaksi on osoittautunut hoitomuoto, jossa potilas kirjaimellisesti opettelee syömään uudestaan. Vaikeasti alipainoiset eivät voi edes käyttää monia psyykelääkkeitä, eikä persoonallisuutta lääkkeet sinänsä paranna.

Vierailija

Psykiatri Aytonin esitelmätilaisuudessa Helsingissä oli paikalla useita terapeutteja, jotka kysyivät, miksei Aytonin hoitamille anorektikoille annettu käyttäytymis- tai muuta psykologiaan perustuvaa terapiaa. Ayton vastasi, että tottahan toki sitä yritettiin, mutta kun potilas on laihtunut henkihieveriin ja aivot surkastuneet rasvahappojen puutteessa, niin ei mikään puhe mene perille ennen kuin tilannetta on korjattu riittävästi rasvahappohoidolla. Onkin ilmeistä, että erilaisiin terapioihin – silloin kun niitä on järkevä antaa – tulisi liittää myös E-EPA-hoito.

Anoreksian perinnöllisyys varmistu
Anorektikon aivoissa on geenivirheitä, jotka ovat sukua Aspergerin oireyhtymää aiheuttaville geenimuutoksille, sanoo englantilaisen Kings Collegen psykiatrian professori Janet Treasure. Hänen havaintonsa vahvistavat Ruotsin kaksosrekisteristä saatua käsitystä anoreksian biologisesta luonteesta.

Professori Treasure toimii ylilääkärinä syömishäiriöklinikassa (Eating Disorders Unit at the South London and Maudsley NHS Trust) ja psykiartian professorina Kings Collegen psykiatrian laitoksessa. Hän uskoo anoreksian johtuvan aivoissa vaikuttavien geenien muunnoksista. Anoreksiaa onkin alettu kutsua tyttöjen Aspergeriksi, sillä näillä kahdella taudilla on monia yhteisiä piirteitä. Aspergerin oireyhtymä on autismin lievä muoto. Kumpaakin häiriötä potevat ovat kyvyttömiä muutamaan sääntöjä, joita he ovat itselleen asettaneet. He fiksoituvat yksityiskohtiin. Yli 20 prosentilla anorektikoista on autistisia piirteitä: heillä on vaikeuksia kommunikoida ja ylläpitää sosiaalisia suhteita.

Nämä oireet ilmenevät usein jo lapsuudessa, mutta anoreksia ilmentyy useinmiten teini-iässä sosiaalisten ja kulturellien tekijöiden vaikutuksesta, Treasure sanoo Daily Telegraphin haastattelussa.

Treasure pitää muiden perheenjäsenten tutkimista tärkeänä. "Erityisen kiinnostavia ovat lapset, joiden äidillä on ollut syömishäiriö, sillä eri sukupolvien oireiden vertailu voi auttaa meitä ymmärtämään perinnöllisten ja ympäristötekijöiden vuorovaikutusta", Treasure sanoo.

Hän etsii parhaillaan osallistujia tieteelliseen tutkimusprojektiin, jossa on tarkoitus selvittää syömishäiriöiden kaikkia mahdollisia näkökulmia.
http://www.telegraph.co.uk/news/main.jh ... xia120.xml

Vierailija

Vaaka? Veljeni on vaaka

Mutta siis tosissaan. En ole vaa'alle astunut lähes kolmeen vuoteen. En omistakaan mokomaa. Kyllä terveen ruumiin tunnistaa niin miehellä kuiin naisellakin.
Nykyisen painoindeksin osoittama "normaali painoinen" on biologiselta kannalta naiselle liian vähän. Et silviisii.

Ja mitä lihaksiin tulee, pidän omistani. Haukset ja komia vatsa rulaa.

Sen verran mitä luettua on tullut, niin olen huomanut ja jonkin verran asiaa pohtinutkin, että onko sattumaa että monessa tapauksessa myös nuoren äiti on ollut syömishäiriöinen.
En tosin muista vaikuttaako aiemman sukupolven sairastama tautityyppi mitenkään. Usein kun toinen on ollut anorektikko niin toinenkin on, mutta entä sitten jos kyseessä on bulimia tai se kolmas minkä nimeä en muista...

En kuitenkaan usein ole kuullut, ettäkö syömishäiriäisten perheessä tai suvussa olisi muita samanmoisia mutta yläasteella pistin merkille että etenkin bulimikot "harrastivat" kaveriporukoissa, useimmiten pareina. Eräässäkin tapauksessa yksi tyttö opetti kaverinsa oksentamaan ruokansa ulos. Sosiaaliset paineet pitävät paikkansa muissakin kuin syrjäytymisen pelossa.

Uusimmat

Suosituimmat