Vinkkejä lapsen terveen itsetunnon kehittämiseen!

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen 11-kuisen pojan äiti ja kyselisin nyt teidän vinkkejänne, arvoisat tietäjät lapseni mahdollisimman terveen ja hyvän itsetunnon kehittämiseksi, eli kannan huolta lapseni pärjäämisessä elämässään, kuten varmaan suurin osa äideistä ainakin.Mikään ei voine korvata tervettä hyvää itsetuntoa, joka ei salli itseään polkea rakkaus ja työelämässä hänen tulevaisuudessaan.Juu, ja tiedetään kyllä kaikenlaiset opukset jne mutta kyselisimpä vinkkejä nyt myös täältä, koskapa ei se lisätieto pahasta olis ja ei oppi ojaan kaada,heh.Vaikkapa teiltä jotka jo olette kasvattaneet lapsenne aikuisiksi ja nähneet omassa lapsessanne merkkejä hyvästä terveestä itsetunnosta, mutta kaikenlaiset mielipiteet kaikilta tervetulleita.Vink vink,thank's

Sivut

Kommentit (120)

Vierailija

Osta sille pokauskirja.
Älä kerro mitään naisen iskemisestä, et tiedä siitä kuitenkaan mitään.
Anna sen viettää paljon aikaa "jätkäporukoiden" kanssa.
Pakota se harrastaan jotain sosiaalista lajia, kuten jalkapalloa tai sählyä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005

Tässä tällaisia perstuntumavinkkejä: Anna aikaasi lapselle, ja yritä saada isäkin antamaan. Luulen että se on tärkeintä. Ylilyöntejä pitää tietysti välttää, lapsen tulee tottua myös pettymyksiin ja siihen, että vanhemmat ovat vastuullisia johtajia, eivätkä kavereita. Joskus se on paskamaista (itsellä on uhmaikäiset kaksoset), mutta varmaan palkitsee myöhemmin.

Ja yritä ohjata lastasi sosiaalisuuteen. Se on tärkein taito elämässä, paljon tärkeämpi kuin esimerkiksi mikään koulutus. En kyllä tiedä, miten paljon luonteeseen voi kasvatuksella vaikuttaa ja mitkä tarkalleen ottaen ovat ne oikeat keinot, jos lapsi on luonnostaan epäsosiaalinen. Jos olette hyvätuloisia, ehkä psykologin palkkaaminen voisi olla kannattavaa siinä tapauksessa.

Vierailija

1. Säilytä lapsesi luottamus sinuun aina ja ehdottomasti. Sinä olet se peruskallio mihin hän nojaa täysin luottaen sen kestävyyteen. Vaikka kognitiiviset kyvyt ovat vielä kehittymättömät, ovat tunnereaktiot jo vahvat. Pettymykset tältä pohjalta aiheuttavat elinikäisiä traumoja ja epärationaalisia valintoja varsinkin ihmissuhteissa

2. Älä koskaan käytä lasta kiistakapulana. Riitely hänestä ei kasvata tai säilytä luottamustaan sinuun. Hän tuntee olevansa vastuussa kiistasta, jota ei ymmärrä

3. Jos rankaiset, tee se itse ja välittömästi. Delegointi muille syö lapsen luottamusta muihin ihmisiin, jos hän kokee että suututtamalla äidin voi saada kenet tahansa kimppuunsa. Tämä on naisten taholta hyvin yleistä

4. Palkitsemiseen ja rankaisuun ei saa käyttää koskaan jonkin hänelle arvokkaan epäämistä. Siitä seuraa vääristyneitä suhteita tavoitteisiin. Liikaa suojelu ja omistustoimenpiteitä oman elinpiirin asioihin

5. Vastuuta heti kun hänen kykynsä siihen riittävät. Hänen itsetuntonsa kasvaa jos hän kokee saavansa hallita jotain asiaa itsenäisesti. Osoita selvästi arvostavasi suoritusta. Hän haluaa kehityksen myötä yhä enemmän itsenäisyyttä

6. Hanki lemmikki siinä vaiheessa kun et voi tyydyttää lapsesi avulla kaikkea hoivaviettiäsi. Hän ei siihen riitä kehityttyään. Hän ei jaksa kantaa vastuuta asiasta vaan haluaa käyttää resurssinsa omiin päämääriinsä pääsemiseen. Hänen tavoitteensa voivat olla sinulle vieraita tai vaikeita ymmärtää

7. Uuden lapsen myötä herätät kateuden- ja mustasukkaisuuden tunteita hänestä. Suo hänelle riittävästi huomiota ja erityisaseman muodossa jos saat toisen lapsen. Hän voi rehkä haluta osallistua asiaan jotenkin auttamalla. Anna siihen mahdollisuus

Vierailija

Anna lapsen liikkua vapaasti porukoissa ja sopeutua joukkoon. Totta kai lapselle pitää näyttää mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää ja niin edespäin mutta asettamalla liikaa rajoja oman mielen mukaan saadaan aikaan kyynisiä ja eristyneitä paskiaisia kuten minä.

Onnea lapsenkasvatukseen.

Vierailija

Kannusta, kehu, paijaa, anna vastuuta sekä selkeät rajat, joiden puitteissa toimitaan. Tee selväksi, että vaikka mitä tapahtuisi, kotiin voi aina tulla, oli sitten miten epäonnistunut tahansa. Ts. ole avoin syli tulla ja lähteä. Johdonmukaisuus on kaiken a ja o, samoin luottamuksen säilyttäminen.

Vierailija

Kiitoksia vinkeistä.Sosiaalisuus on tärkeä taito kieltämättä ja perusturva yms mutta olen alkanut miettimään olisiko jotain yhdistävää tekijää niiden ihmisten historiassa, joilla on hyvä vahva itsetunto, ja hyvää itsetuntoahan ei ole toisten mollaaminen omaksi eduksi tietenkään.Olen jostain lukenut että läheisyys ja esim nyt vaikkapa vauvan hieronta on tärkeää sikäli että syntyy myönteinen kehonkuva hyvistä kosketuksista jolla taas yhteys itsetuntoon.Mutta on sitten eri asia onko tosi hyvän itsetunnon omaavia henkilöitä kosketeltu lapsena paljon,pitäs tehdä gallup sellasille ihmisille.heh.Ylipäänsä jotain tutkimustuloksia asioista jotka vaikuttavat terveen itsetunnon kehitykseen olis kiva saada, mutta edelleen, kaikenlaiset mielipiteet asiasta tervetulleita siis.On joskus puhuttu myös että hylkäämiskokemukset voisivat aiheuttaa jopa persoonallisuushäiriöitä, joten tästä provosoituneena mietin myös miten on esim lapsen huudattamisen laita , niin ettei ensimmäisen elinvuoden aikana vastaa riittävän nopeasti hänen hätäänsä.Tästä toden totta voisi ajatella lähtevän näin maallikkojärjellä ajateltuna kielteinen minäkuva.

Vierailija

Älä anna sen skidin joutua kiusatuks/vainotuks esm. koulussa. Siitä ei kehity "terve" itsetunto. Tai eihän siihen voi vanhempi vaikuttaa että joutuuko vai ei, mutta jos näin kävis, siihen pitäs puuttua, ja yrittää saada se loppumaan. Eli koita saada sellanen luottamus-suhde aikaseks, että lapsi uskaltas tarvittaessa puhua ongelmistaan yms. siulle, jos hälle sellasia ilmenee eikä itse saa niitä ratkaistuksi. Eli että lapsi ei häpeisi/pelkäisi kertoa vanhemmille, jos menee hommat vituiks..
Ylipäätään, itsenäisen ajattelun ja ratkaisujen tekemisen korostaminen olis lapselle tärkeetä, että pitäs kantaa vastuu omista tekosista.
Se oli varmaan tärkein opetus mikä oman mutsin sanomisista jäi päähän, et pitää kantaa ite vastuu tekosistaan. Jos mokaat, niin myös siitä vastaat.

Miulla ei ole mitään kokemusta lasten kasvatuksesta, mutta tällasia mietteitä nyt vaan..
Lapsen tulisi ymmärtää, että aina ei omat rahkeet vaan välttämättä riitä, vaikka kuin haluis ja yrittäis.
Eli ajattele omilla aivoilla ja tee omia ratkasuja, mutta tarvittaessa älä epäröi pyytää apua, koska aina ne omatkaan rahkeet ei tosiaan välttämättä riitä.

Älä kaikkea valmiiks kanna skidis eteen, ettei siitä tuu mitään pullamössö ihmistä, näin voi helpostikin käydä. Vaatimattomuus on hyve.
Rajoja pitää olla, mutta täytyy myös osata periksi antaa, sopivassa määrin tietty. Ei liian ankara, vaan ymmärtäväinen. Sen syy/seuraus -suhteen opettaminen lapselle on tärkeää.

Nää nyt on siis vain miun mielipiteitä, en osaa sanoa kannattaako niitä kuunnella, mutta kerroinpa nyt kumminkin.

edit: nimenomaan, se vastuu pitää itse kantaa sillon, kun olet ITSE aiheuttanut jotain. Jos lapselle tulee paskaa niskaan syyttä, sillon ei ole mitään syytä kestää sitä yksinään. Näin

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005
Kuparikuu
Sosiaalisuus on tärkeä taito kieltämättä ja perusturva yms mutta olen alkanut miettimään olisiko jotain yhdistävää tekijää niiden ihmisten historiassa, joilla on hyvä vahva itsetunto...



Enpä tiedä. Toisaalta kyllä huonoista oloistakin tulee hyväitsetuntoisia ja pitkälle pääseviä ihmisiä. Mutta toisaalta, kyllä huonot olot tilastollisesti johtavat onnettomaan elämään. Tiedä sitten mikä on tekijä, joka erottelee selviäjät ja sortujat. Jos se tiedettäisiin, sillä olisi varmasti yleisemminkin suuri merkitys lastenkasvatuksessa.

Olen jostain lukenut että läheisyys ja esim nyt vaikkapa vauvan hieronta on tärkeää sikäli että syntyy myönteinen kehonkuva hyvistä kosketuksista jolla taas yhteys itsetuntoon.Mutta on sitten eri asia onko tosi hyvän itsetunnon omaavia henkilöitä kosketeltu lapsena paljon,pitäs tehdä gallup sellasille ihmisille.heh.



Ei sitä ihminen itse muista. Mutta varmaan hyvänäpitoa ei pienelle lapselle ole koskaan liikaa.

On joskus puhuttu myös että hylkäämiskokemukset voisivat aiheuttaa jopa persoonallisuushäiriöitä, joten tästä provosoituneena mietin myös miten on esim lapsen huudattamisen laita , niin ettei ensimmäisen elinvuoden aikana vastaa riittävän nopeasti hänen hätäänsä.Tästä toden totta voisi ajatella lähtevän näin maallikkojärjellä ajateltuna kielteinen minäkuva.

Toisaalta pienetkin vauvat oppivat hyväksikäyttämään vanhempiaan vain viihdyttääkseen itseään. Tiettyyn rajaan asti se on tietysti hyvä viihdyttää lasta, mutta pian yökaudet lasta leikittämässä hyppivä vanhempi yliväsyy ja ylirasittuu, mikä puolestaan ei voi olla näkymättä hoidon fyysisessä ja henkisessa laadussa. En minä pidä pahana, että aivan alusta asti lapselle myös opetetaan, että ihmisyhteisössä on sääntöjä, ja että jos lapsi käyttäytyy sääntöjä vastaan, ihmiset suuttuvat tai tulevat surulliseksi. Tuollaiset vauvallekin sopivat perusasiat, kuten että yöllä ei leikitä (mutta tietysti käydään katsomassa, ja hoidetaan, jos siihen on tarvetta), antavat ryhtiä sekä lapsen että vanhempien elämään.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14017
Liittynyt23.6.2005
Kuparikuu
Olen 11-kuisen pojan äiti ja kyselisin nyt teidän vinkkejänne, arvoisat tietäjät lapseni mahdollisimman terveen ja hyvän itsetunnon kehittämiseksi, eli kannan huolta lapseni pärjäämisessä elämässään, kuten varmaan suurin osa äideistä ainakin.Mikään ei voine korvata tervettä hyvää itsetuntoa, joka ei salli itseään polkea rakkaus ja työelämässä hänen tulevaisuudessaan.

Kasvatustarpeesi kertovat karua kieltään radikaalista asennemuutoksesta, mitä psykologit ja terapeutit ovat voitotelleen reippaan kahden vuosikymmenen ajan.

Sen sijaan että olisimme myös/pääsääntöisesti kiinnostuneita, miten lapsistamme kasvaisi toiset huomioon ottavia, myötätuntoisia ja rakentavia yhteiskunnan tukipylväitä ja hyviä ystäviä, isiä, äitejä sekä työtovereita – asenteet ovatkin nykyään uusliberaalia egon pönkittämistä ja itsekkyyden ylistystä. Ego on kuin jokin suojelua ja pönkittämistä rajattomasti kaipaava Ouroboros, joka ei edes ymmärrä että syyt yhteiskunnan arvojen muuttumiseen ovat usein juuri kasvatuksessa.

Ei, en aio antaa sinulle mitään ohjeita yhtään mihinkään. Lähestymistapasi on niin oireellinen.

PS: Mutta annas kun arvaan, olet katkeroitunut YH?

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Cargo
Seuraa 
Viestejä979
Liittynyt27.8.2007

Älä ole sen lapsen kaveri! Jos ei uskalla olla kunnolla vanhempi, niin saatte kaikki kärsiä kun muksu tulee murrosikään.

Sitten jos vain mahdollista, niin muksu kannattaa laittaa jonkin joukkueurheilulajin pariin, siis mistä se nyt itse tykkää. Se kehittää sosiaalisiataitoja, mielenterveyttä, purkaa energiaa, estää tulemasta flegmaattiseksi aikuiseksi ja rikastuttaa elämää kokemuksilla.

" sähkö (se sähkö, jota tuotetaan mm. voimalaitoksissa) ei ole energiaa "
- Vastaaja_s24fi

“Jos et ole kaksikymppisenä vihreä, sinulla ei ole sydäntä. Mutta jos et ole nelikymppisenä perussuomalainen, sinulla ei ole aivoja.”
- Cargo

Vierailija

Suoraan sanottuna.. tärkeintä on huolehtia siitä, ettei lasta vedetä turpaan liikaa. Hylkäämiskokemukset sunmuut, noi on ihan haihattelua verrattuna siihen, jos joutuu väkivaltaa kokemaan.
Sellasta ei saa antaa missään nimessä tapahtua lapselle, turpaan sietää saada jos on ansainnut, mutta jos ei ole, niin se kasvattaa kieroon.
Epäoikeudenmukainen väkivalta/julma kohtelu kasvattaa pitkin vittuja.
Kaikki muu on lähinnä hienosäätöä. IMO.

EDIT: toisaalta, tässäkin asiassa on kolikolla kääntöpuoli, paskat oltavat saattaa opettaa huomaamaan ihmisluonnosta sellasia asioita, jotka muuten jäis pimentoon. Opettaa myös kyseenalaistamaan muiden toimintaa, ja sitä miksi ihmiset tekee sellasta mitä ne tekee. Opettaa myös epäluottamusta kaikkea kohtaan ympärillä, mikä auttaa näkemään asioita selkeemmin.
Opettaa lapsen kysymään 'MIKSI'? Se on helvetin hyvä kysymys se nimittäi.
Listaa huonoista puolista sitten en jaksa käydä edes luettelemaan.. Onko nuo yllämainitut seikat kärsimisen arvoisia.. en rehellisesti sanottuna tiedä

totinen
Seuraa 
Viestejä4876
Liittynyt16.3.2005

Suhtaudu vaihtelevasti, välillä enemmän tai vähemmän tukien, välillä jättämällä tukematta. Lapsi saa vivaihteekkaan kuvan ihmisten välisistä suhteista ja oppii siinä sivussa hallitsemaan tunteitaan.

vrt.

Neonomide
Ego on kuin jokin suojelua ja pönkittämistä rajattomasti kaipaava Ouroboros, joka ei edes ymmärrä että syyt yhteiskunnan arvojen muuttumiseen ovat usein juuri kasvatuksessa.
Vierailija

No tässä lista, joita ei ehkä kannata tehdä:

Älä hauku, mollaa, halvenna jne lapsesi isää koskaan milloinkaan tai lapselle.

Älä vahdi liikaa lapsesi elämää hänen vanhetessa. Kuten esim avaa kaikki laskut,kirjeet yms mitä lapselle tulee. Tai halua tietää kaikki paikat missä lapsi käy jne.

Älä mollaa lapsesi kiinnostusta eri asioihin tai aliarvioi hänen kiinnostusta asioihin.

Älä ikinä yritä laittaa lastasi samaan muottiin, jolla sinut on ehkä kasvatettu.

Siinä jotain.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat