Avaruusluotaimien/-alusten "tähtäys"

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen usein miettinyt, että mikä voisi mennä pieleen avaruusluotaimien saamiseksi nyt esim. Kuun kiertoradalle. Mikä on se virhemarginaali noissa laskelmissa, ja miten ne ylipäätään tehdään? Ei se voi tapahtua asenteella, että sinne päin kunhan sinkauttaa. Onko kyseessä kilometriluokkaa vai metreistä, senteistä?

Lue lisää täältä: http://www.avaruus.fi/

Kiinan kuuluotain pääsi perille06.11.2007
[size=75:n1du59dk]Kaj Luukko[/size:n1du59dk]

Kiinan ensimmäinen Kuuta tutkimaan lähetetty luotain Chang'e 1 on onnistuneesti päässyt perille. Vaikka Kiina juhlisti suureen ääneen luotaimen onnistunutta laukaisua 24. syyskuuta, luotaimen ohjaaminen Kuun kiertoradalle oli teknisesti lennon vaativin osa. Pienikin virhe olisi syössyt luotaimen Kuun pinnalle tai sen ohi. Kiina on lähettänyt satelliitteja avaruuteen aina 70-luvulta lähtien, mutta tämä on Kiinan ensimmäinen lento toiselle taivaankappaleelle.

([size=75:n1du59dk]Vahvennukset minun laittamat)[/size:n1du59dk]

Tätä jännättiin aikoinaan Apollo 13 http://fi.wikipedia.org/wiki/Apollo_13
Apollo 17 on toistaiseksi viimeisin Kuuhuun laskeutunut avaruusalus. Kuudes miehitetty alus Kuun pinnalla.
Vieläkin hämmästyttää se tekniikka v. 1969, jolla Apollo 11:n saivat turvallisesti Kuun pinnalle. Kyllä oltiin silloin aamulla tiiviisti telkkarin edessä (21.7.1969). Vai oliko turvallista? Wikipediaan joku voisi laittaa myös kellonajat sekä päivämäärät meidän aikavyöhykkeelle. Muutenkin Wikin kirjoituksessa olisi paljon täydentämistä http://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3% ... %C3%A4vely Muistetaan, että Wikipediaa käyttävät mm. opiskelijat lähdetietoinaan. Monet täälläkin foorumilla.

Kysymys on siis tuossa ensimäisessä kappaleessa kirjoitustani.

Kommentit (10)

Vierailija

Kysymys on puhtaasti matematiikasta ja se on todella tarkkaa puuhaa. Pari vuotta sitten USA:n Mars-luotaimet menetettiin, kun jälkikäteen todettiin, että osa loppulaskun ratalaskelmista oli tehty metreissä, osa jaardeissa. Hillitön lapsus!
Jos tänään lähetetään luotain Kuuhun, sitä ei lähetetä Kuuta kohti, vaan kohti pistettä, jossa Kuun on laskettu olevan noin kolmen vrk:n kuluttua.

Vierailija
Lassi

Tätä jännättiin aikoinaan Apollo 13 http://fi.wikipedia.org/wiki/Apollo_13
Apollo 17 on toistaiseksi viimeisin Kuuhuun laskeutunut avaruusalus. Kuudes miehitetty alus Kuun pinnalla.

Itseasiassa viimeiset kuuhun laskeutuneet ja sieltä nousseet avaruusalukset olivat Luna-21, joka vei kuun pinnalle Lunahod näytteiden keräysmönkijän vuonna 1973 sekä sitten vuonna 1976 Luna-24 näytteiden keräysalus.

Lisäys: Apollo luotainten menestyksellisyys perustui pitkälti vastakehitettyyn ratamenetelmään Lunar-Orbit Rendezvous (LOR), jonka laskentapuolen hioi huippuunsa matemaatikko Houbolt. Täältä voi lukea LOR:ista ja etenkin sen historiasta enemmän:

http://history.nasa.gov/SP-4308/ch8.htm

Vierailija
Snaut
Lassi

Tätä jännättiin aikoinaan Apollo 13 http://fi.wikipedia.org/wiki/Apollo_13
Apollo 17 on toistaiseksi viimeisin Kuuhuun laskeutunut avaruusalus. Kuudes miehitetty alus Kuun pinnalla.
Itseasiassa viimeiset kuuhun laskeutuneet ja sieltä nousseet avaruusalukset olivat Luna-21, joka vei kuun pinnalle Lunahod näytteiden keräysmönkijän vuonna 1973 sekä sitten vuonna 1976 Luna-24 näytteiden keräysalus.
Niin. Kirjoitin kylläkin, että miehitetty. Silloin v. 1969 ei ollut näin tehokkaita tietokoneita laskentaan, joilla nuo radat lasketaan. Uhkarohkeaa. Melkeinsä mielestäni vois verrata japsien kamikaze lentäjiin. No. Åresidentti Kennedy oli asettanut tavoitteeksi, että 60-luvulla sinne astutaan, joten kustannuksista ei sitten kait piitattu.

Kuten tuossa tarkkailija kirjoittikin, niin on todella tarkkaa puhaa. Huteihin ei ole varaa. No minä en paljoakaan noista kaarisekkunneista ymmärrä, paino/vetovoiman vaikutuksista. Ihmettelen vaan edelleen tuota tarkkuutta. No en en aio singahdella avaruuteen näillä tiedoilla

Lisäys Snautilta:

Lisäys: Apollo luotainten menestyksellisyys perustui pitkälti vastakehitettyyn ratamenetelmään Lunar-Orbit Rendezvous (LOR), jonka laskentapuolen hioi huippuunsa matemaatikko Houbolt. Täältä voi lukea LOR:ista ja etenkin sen historiasta enemmän:
http://history.nasa.gov/SP-4308/ch8.htm
Luettu, mutta ei ymmäretty. Parasta vaan pitää jalat maassa. Jos noilla tiedoilla pitäis suunnata vaikkapa Siriukseen, niin sattais törmätä sen kaveritähteen(kaksoistähtijärjestelmä)

Piru Naiseksi
Seuraa 
Viestejä3164
Liittynyt16.3.2005

ihmetyttää, että miehitetyt kuulennot onnistuivat - ottaen huomioon aikansa teknologian. Kun nykytietämyksin katselen näistä matkoista kertovia ohjelmia, huomaan, miten monta asiaa olisi voinut epäonnistua ja miten vähin tutkimuksin matkoille itse asiassa lähdettiin. Emme toki tiedä, miten monta onnettomuutta avaruuslentojen yhteydessä itse asiassa on sattunut. Ehkä osa katastrofeista salattiin, jottei suuri yleisö alkaisi vaatia avaruusohjelmien lopettamista.
Mutta täytyy vain ihailla näitten - universaalisessa mittakaavassa toki lyhyiden - avaruuslentojen suorittamista 1960-luvun tieto- ja muun teknologian avulla.

Vierailija

Itse asiassa siinä ei minun mielestäni ole mitään ihmeellistä. Itse asiassa luulen, että tekniikkamme olisi itse asiassa riittänyt onnistuneeseen kuulentoon itse asiassa jo 1940 -luvulla, itse asiassa.

Vierailija
Piru Naiseksi
...naps... Emme toki tiedä, miten monta onnettomuutta avaruuslentojen yhteydessä itse asiassa on sattunut. Ehkä osa katastrofeista salattiin, jottei suuri yleisö alkaisi vaatia avaruusohjelmien lopettamista. ... pläts..
Otin viestistäsi vain tämän kohdan. Kyllähän USA:n proganda -koneisto levitti (likohan-60:lla) paljonkin "tietoa" noista silloisen Neuvostoliiton epäonnistuneista ylä-ilmakehä lennoista. Valitetaavasti kuulin yhden sellaisen "autenttisen" lähetyksen radiosta, josssa kerrottiin miten seitsemän kosmonauttia paloi ilmäkehään tullessaa. Oli venäjänkielinen nauhoituskin kosmonauttien hätähuudoista.
Jälkeenpäin sitten sainkin tietää, että ei siinä tietyssä Maahan tulovaiheessa voikkaan pitää radioyhteyttä. Eli täyttä huijastusta koko lähetys oli. No USA:lta se onnistuu kyllä. Onhan noita muutamia muitakin kuunneltu. Muka radioastronomit ovat siepanneet viestejä samanlaisista tapauksista.
Mielestäni venäläisten Saljuz raketti (käytetään joissain yhteyksissä myös nimeä Soljuz) on ehkäpä kaikkein luotettavin. Samoin Progress huolto-alus. ESA:n ATV huolto-alus on edelleen maassa (tieto viime vuodelta). Kiina kyllä tähtäilee tarkasti.

Eihän mikään kapine avaruuteen lähetettynä ole 100% turvallinen. Tosin liikenteessä kuolee paljon enemmän ihmisiä, kuin avaruudessa,
Täältä lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sojuz_1

Sojuz 1 oli neuvostoliittolaisen Sojuz-avaruusaluksen ensilento 23.–24. huhtikuuta 1967.
Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005

Ei avaruuslentäminen sentään senttipeliä ole. Riittää, että laitteet ammutaan suunnilleen oikeaan suuntaan, ja rataa korjataan tarvittaessa. Tyypilliset radankorjaukset planeettaluotaimilla ovat nopeuden muuttaminen muutamalla tai muutamalla kymmenellä metrillä sekunnissa. Kun luotaimen nopeus on tyypillisesti kilometrejä tai kymmeniä kilometrejä sekunnissa, tarkkuus on promilleluokassa. Kun korjauksen tekee ajoissa, pienikin nopeudenmuutos kertaantuu kuukausien kuluessa ja aikaansaa lopulta tuhansien kilometrien radanmuutoksen kohteessa. Kuulennoilla käytettiin saman suuruusluokan korjauksia. Luotaimen rata saadaan laskettua mittaamalla luotaimen nopeuden radiaalikomponenttia dopplermenetelmällä ja soveltamalla taivaanmekaniikkaa sellaisella tarkkuudella, että päästään sopivan lähelle kohdetta. Lähempänä sitten verrataan kohteen sijaintia tunnettuihin tähtiin, jolloin päästään laskeutumiseen tai radalleasetuspolttoon vaadittavaan kilometriluokan tarkkuuteen.

Tuota avaruuslentojen vaatimaa tietoteknista puolta yliarvioidaan usein. Kuitenkin käytettävä laskenta on varsin suoraviivaista muutaman kappaleen liikeyhtälön ratkaisemista lyhyeksi aikaa. Ei sellainen vaadi 60-luvun tietokonetta kummempaa, hätätilassa se sujuu vaikka laskutikulla, jos on aikaa ja laskijoita. Kuulennot olisi (ehkä laskeutumista Kuun kiertoradalta pinnalle lukuunottamatta) voitu helposti tehdä kokonaan ilman tietokoneita. Astronautit tai matemaatikot Maassa olisivat laskeneet radankorjaukset vaikka taskulaskimella tai laskutikulla ja astronautit suorittaneet ne kääntämällä aluksen tähtien avulla oikeaan asentoon ja polttamalla moottoria sekuntikellon kanssa. Itse asiassa astronauteilla oli valmiudet hoitaa itsensä takaisin siinäkin tapauksessa, että kaikki kommunikaatio Maahan olisi katkennut. Se vaadittiin, koska Apollo-projektin suunnitteluvaiheessa välit Neuvostoliittoon olivat niin kireät, että jenkit epäilivät venäläisten voivat yrittää retken sabotointia yhteyksiä häiritsemällä (retkien suorittamisen aikaan välit olivat jo paremmat).

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005
Tyräpoika
Itse asiassa siinä ei minun mielestäni ole mitään ihmeellistä. Itse asiassa luulen, että tekniikkamme olisi itse asiassa riittänyt onnistuneeseen kuulentoon itse asiassa jo 1940 -luvulla, itse asiassa.

Ei se olisi onnistunut vielä silloin. 40-luvulla rakettiteknologia vasta alkoi kehittyä ensimmäisiä alkeellisia prototyyppejä pitemmälle, kun saksalaiset huomasivat ohjusten soveltuvuuden sodankäyntiin. Samat suunnittelijat jatkoivat rakettien kehittelyä sodan jälkeen jenkeissä, ja heiltä vei vielä noin 20 vuotta saattaa kehitys sille asteelle, joka kuulentoihin vaadittiin. Toisin sanoen hioa koneensa aivan käsittämättömän suuriksi ja tehokkaiksi. Vaikea kuvitella, että tuota kehitystä olisi millään voitu siitä nopeuttaa, kun suurvalta uhrasi omassa mittakaavassaan merkittävästi panostusta rakettiteknologian kehittämiseen. Rahahanoja alettiin hillitä vasta, kun Apollo-projekti oli kuulentovaiheessa (eli poliittiset päämääränsä täyttänyt).

Vierailija

Kuten Neutroni tuossa edellä kirjoitti, saksalaiset raketti-insinöörit olivat itseasiassa avaruusteknologian pioneereja toisen maailmansodan aikaisilla V1 ja V2-raketeillaan, joilla aiheutettiin paljon tuhoa m.m. pommittamalla Lontoota. V1 ja V2-raketteja ei kyetty ohjailemaan lennon aikana, mutta niiden lentorata pystyttiin laskemaan niin tarkasti, että Saksasta käsin osuttiin Lontoon kokoiselle alueella.

Hitlerin tultua valtaan rakettiase sai paljon suuremmt kehitysresurssit. Nuori insinööri Vernher von Braun nousi V-2-ohjuksen kehittelyn johtoon. V2-ohjelma oli Saksalle yhtä suuri ponnistus kuin USA:n Manhattan-projekti, jossa atomipommi kehitettiin. Hanke antoi von Braunille merkittävän kokemuksen myöhemmin mm. Kuun valloituksen tehneessä Apollo-ohjelmassa käytettäväksi.

Braun todella vietiin (yhdessä 200:n V2-raketin kanssa) "sotavankina" Yhdysvaltoihin, mutta sen sijaan että hänet olisi teloitettu natsirikollisena, hän kohosi myöhemmin Nasan johtoon ollen m.m. Apollo-ohjelman "isä".

Vierailija

Itse asiassa sodan loputtua saksalaisten rakettiohjelma (V1, V2) siirrettiin kahtialle. Kuten jo mainittiin USA:han Wernher von Braunin johtamana mutta myös Neuvostoliittoon Helmut Gröttrupin johdolla ja siellä avaruusguru Sergei Koroljovin toimistoon.

Neuvostoliitollahan oli tuossa vaiheessa jo aikamoinen etumatka avaruustutkimuksessa kiitos Koroljevin, jolla oli melkoisen vapaat kädet soveltaa käytäntöön Konstantin Tsiolkovskin oppeja. Tämä yhteinen perusta näkyi molemmilla suurvalloilla sitten pitkiä aikoja mm. hyvin samankaltaisina kantorakettiratkaisuina.

Uusimmat

Suosituimmat