Egoismi ja empatia

Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006

Jotenkin on tullut nykyään tunne, että monet ihmiset ovat menettäneet empatiakykynsä ja sitä tavallaan vain "näytellään" silloin, kun on tarve sosiaalisesti siihen. Esimerkiksi ihminen saattaa puhua paljon, miten väittävä on sen ja tämän suhteen, mutta tosi paikan tullen esim. kadulla kompastunutta mummoa ei auteta, vaan kävellään ohi odottaen, että joku muu menee auttamaan sitä. Toisaalta sitten kuitenkin saatetaan puhua kauhistellen, että ei siinä kukaan mennyt auttamaan vaan kylmästi kohtelivat, jättäen oma mitään tekemättömyytensä ja välinpitämättömyytensä sitten mainitsematta. Kauhistellaan kuitenkin muiden henkistä kylmyyttä.

Joillakin ihmisillä näyttää olevan jotenkin pääosassa se oma itsensä ja sen muille "myymiseksi" nähdään paljon vaivaa esimerkiksi juuri muista välittämisen esittämisessä, mutta tosi paikan tullen sitten valitaan se itsensä kannalta edullisin ja vähiten vaivaa vaativa toimintapa. Itse olen ajatellut näitä asioita etenkin sen suhteen, että ystävyyttä pidän korkeassa arvossa noin yleensä ottaen ja sitten on paljastunut, että joku henkilö onkin vain esittänyt ystävää sen vuoksi, että itseni kautta pääsee tutustumaan hänen kannaltaan himoittaviin tyyppeihin. Henkilön oikea luonne sitten paljastui esim. silloin, kun olisin henkistä tukea tarvinnut ja valitsi omien halujensa perässä juoksemisen ja vieläpä kettuili sitten, kun en tehnyt hänen kannaltaan edullista ratkaisua asioiden suhteen. Ei kiinnostanut miksi tein tietyn ratkaisun ja mistä syistä, mutta piti sitten rangaista, kun en tehnyt sellaista, jonka hän halusi. Jotenkin tuli mieleen, että pitäisi elämäni keskittyä hänen elämänsä tyhjyyden täyttämiseen, vaikka hän ei ollut kiinnostunut ollenkaan toisaalta itsestäni sen enempää kuin olen nähnyt hänen kiinnostuvan muidenkaan elämästä.

Minkälaisia kokemuksia ja ajatuksia muilla on tämän tyyppisten asioiden suhteen? Milloin jollain on valta määrätä toisen elämästä? Onko sopivaa teeskennellä' välittävänsä muista ihmisistä ja heidän tunteistaan, vaikka olisi yksi ja sama miten muilla menee, kunhan itsellä hyvin? Miksi jotkut ihmiset olettavat, että heillä on oikeus päättää mitä muut saavat tehdä ja ajtella? Mistä lähtee halu ajatella itsensä olevan jonkin sorttisesti maailman keskipiste ja oletus, että muiden olisi esitettävä sitten sivuosaa näytelmässä, jossa nämä tyypit ovat pääosassa? Pohdintoja, ajatuksia...

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Kommentit (1)

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Eihän sitä nyt kehtaa mennä auttamaan kävelykeppinsäkin kanssa liukastunutta ja nurin kellahtanutta mummoa, sillä jos niin tekee, niin sitten on itse muiden havoinnin kohteena. Ja siitähän voi seurata mitä pahaa vain, koska siinä tilanteessa ei ehdi ajatella riittävän laajasta auttamista suorituksena, vaan tilanteeseen pitäisi reakoida "liian nopeasti". Ties vaikka sanoo tilanteessa jonkin kehnosti muotoillun kommentin, tai kompastuu itsekin tai mitä jos siitä edespäin "ihmiset" odottavat aina, että "tuo tyyppi" kyllä autta muita.. no mitäs sitten jos jatkossa kerrankin jää jokin auttaminen väliin. Sittenhän sitä on tosi iivil ja se on sitten hyvän ihmisen maineelle että morjens.

Uusimmat

Suosituimmat