Seuraa 
Viestejä45973

Sinä joka katselet mielelläsi niin kutsuttua väkivaltaviihdettä. Voisitko kertoa suhtautumisestasi tähän viihdemuotoon ja sisällyttää tekstiisi vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

1. Millaisia tunteita näytellyn väkivallan katsominen sinussa herättää? Pyritkö tietoisesti katsomaan juuri väkivaltaisia elokuvia/sarjoja, vai ovatko ne vain yksiä muiden joukossa? Katsotko mieluummin realistisesti kuvattua väkivaltaa vai huumorisoitua väkivaltaa? Onko jäänyt mieleen jostain elokuvasta tms. kohtauksia, jotka ovat erityisesti puistattaneet sinua ja miksi juuri ne kohtaukset ovat painuneet mieleen? Koetko samaistumista hahmojen kipuun tai kauhuun elokuvissa/sarjoissa? Millä tavalla suhtaudut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan taiteessa, onko se eri kuin miehiin kohdistuva väkivalta?

2. Minkä ikäisestä asti olet katsonut väkivaltaviihdettä? Mitä mieltä olet näytellyn väkivallan näyttämisestä lapsille? Antaisitko omien lastesi katsoa ohjelmia, joita olet itse katsonut? Uskotko väkivaltaviihteellä olevan vaikutuksia lapseen?

3. Onko suhteesi väkivaltaviihteeseen muuttunut iän tai esimerkiksi lasten saamisen myötä? Osaatko analysoida, minkä vuoksi katsot väkivaltaviihdettä ja mitä saat siitä irti? Mitä menettäisit, jos et enää näkisi väkivaltaisia ohjelmia?

Itse en aio tähän enempää puuttua. Kiinnostaa vain lukea toisten mielipiteitä. Toivottavasti Jokelan tapausta ei oteta tähän keskusteluun mukaan, sille on omat säikeensä.

Edit. Ei-90-luvun-lapsena unohdin tietokonepelit. Sisällytetään siis väkivaltaiset sellaisetkin tähän väkivaltaviihteeseen.

  • ylös 0
  • alas 0

Kommentit (17)

dinoflagellat
Sinä joka katselet mielelläsi niin kutsuttua väkivaltaviihdettä. Voisitko kertoa suhtautumisestasi tähän viihdemuotoon ja sisällyttää tekstiisi vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

1. Millaisia tunteita näytellyn väkivallan katsominen sinussa herättää? Pyritkö tietoisesti katsomaan juuri väkivaltaisia elokuvia/sarjoja, vai ovatko ne vain yksiä muiden joukossa? Katsotko mieluummin realistisesti kuvattua väkivaltaa vai huumorisoitua väkivaltaa? Onko jäänyt mieleen jostain elokuvasta tms. kohtauksia, jotka ovat erityisesti puistattaneet sinua ja miksi juuri ne kohtaukset ovat painuneet mieleen? Koetko samaistumista hahmojen kipuun tai kauhuun elokuvissa/sarjoissa? Millä tavalla suhtaudut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan taiteessa, onko se eri kuin miehiin kohdistuva väkivalta?

2. Minkä ikäisestä asti olet katsonut väkivaltaviihdettä? Mitä mieltä olet näytellyn väkivallan näyttämisestä lapsille? Antaisitko omien lastesi katsoa ohjelmia, joita olet itse katsonut? Uskotko väkivaltaviihteellä olevan vaikutuksia lapseen?

3. Onko suhteesi väkivaltaviihteeseen muuttunut iän tai esimerkiksi lasten saamisen myötä? Osaatko analysoida, minkä vuoksi katsot väkivaltaviihdettä ja mitä saat siitä irti? Mitä menettäisit, jos et enää näkisi väkivaltaisia ohjelmia?

Itse en aio tähän enempää puuttua. Kiinnostaa vain lukea toisten mielipiteitä. Toivottavasti Jokelan tapausta ei oteta tähän keskusteluun mukaan, sille on omat säikeensä.

Edit. Ei-90-luvun-lapsena unohdin tietokonepelit. Sisällytetään siis väkivaltaiset sellaisetkin tähän väkivaltaviihteeseen.


1.Kidutus on parasta, netistä katon kaikki teloitusvideot.Elokuvista on jäänyt mieleen Hellraiser 2 elokuvasta mielisairaan partaterällä viiltely.
2.Vanhempien velvollisuus on valvoa mitä lapset katsovat. Väkivaltaa on montaa sorttia, mielestäni piirretyt ovat lapsille vahingollisempia kuin realistinen väkivalta.
3.Väkivallan katsoinen ja väkivaltapelien pelaaminen on hyvä keino purkaa omia agressioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piett
Seuraa 
Viestejä771
palpatine
dinoflagellat
Sinä joka katselet mielelläsi niin kutsuttua väkivaltaviihdettä. Voisitko kertoa suhtautumisestasi tähän viihdemuotoon ja sisällyttää tekstiisi vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
ä näkisi väkivaltaisia ohjelmia?

Itse en aio tähän enempää puuttua. Kiinnostaa vain lukea toisten mielipiteitä. Toivottavasti Jokelan tapausta ei oteta tähän keskusteluun mukaan, sille on omat säikeensä.

Edit. Ei-90-luvun-lapsena unohdin tietokonepelit. Sisällytetään siis väkivaltaiset sellaisetkin tähän väkivaltaviihteeseen.


1.Kidutus on parasta, netistä katon kaikki teloitusvideot.Elokuvista on jäänyt mieleen Hellraiser 2 elokuvasta mielisairaan partaterällä viiltely.
2.Vanhempien velvollisuus on valvoa mitä lapset katsovat. Väkivaltaa on montaa sorttia, mielestäni piirretyt ovat lapsille vahingollisempia kuin realistinen väkivalta.
3.Väkivallan katsoinen ja väkivaltapelien pelaaminen on hyvä keino purkaa omia agressioita.

Amiraali ilmoittautuu.

Aika lailla muuten samat sanat, en nyt ehkä sanoisi kidutuksen olevan parasta... vai sanoisinko. Jos katsoo sillä ajatuksella, että etsii vain mahdollisimman voimakkaita tunne-elämyksiä niin sitten. Kidutustakin on toki monenlaista.

Ja väkivaltaahan me ollaan pitkin historiaa katottu ihan yhteisymmärryksessä kts. gladiaattorit. Naisten teloituksiin tuli aina enemmän väkeä kattomaan kuin miesten. Eikä lätkäkään herättäisi niin paljon tunteita, jos siinä ei olisi väkivaltaa.

Hyväksytään se, että sen näkeminen kiihdyttää eläintä meissä niin, että se tuntuu "hyvältä". Nautitaan siitä virtuaalimaailmassa niin ei tarvi oikeassa.

1. Millaisia tunteita näytellyn väkivallan katsominen sinussa herättää?
:Eipä tuo mitään suuria tunteita ole ikinä herättänyt, kyllähän sen jo pitäisi pikkulapsen tajuta että se on fiktiota. Joskus saattanut irvistyttää jokin oikein karu kohtaus vaan harvemmin ei tunne mitään ihmeellistä

Pyritkö tietoisesti katsomaan juuri väkivaltaisia elokuvia/sarjoja, vai ovatko ne vain yksiä muiden joukossa?
: En ainakaan tietoisesti pyri katsomaan, lapsena tietysti toimintaelokuvat ja väkivaltajutut kiinnosti, kuten muitakin pojankoltiaisia. yksiä muiden joukossa.

Katsotko mieluummin realistisesti kuvattua väkivaltaa vai huumorisoitua väkivaltaa?
:Kun on fiktiosta kyse niin mielummin huumorilla kuin ilman.

Onko jäänyt mieleen jostain elokuvasta tms. kohtauksia, jotka ovat erityisesti puistattaneet sinua ja miksi juuri ne kohtaukset ovat painuneet mieleen?
: jossain elokuvissa/sarjoissa äänimaailma voi vähän puistattaa, murskautuvat luut yms. Taisi american history x:stä jäädä mieleen kohtaus missä murskasi hampaat polkemalla takaraivoon kun suu oli tien reunakiviä asten, jopas ilkeästi rusahti.

Koetko samaistumista hahmojen kipuun tai kauhuun elokuvissa/sarjoissa?
:ei kovin suurta samaistumista ole ikinä syntynyt

Millä tavalla suhtaudut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan taiteessa, onko se eri kuin miehiin kohdistuva väkivalta?
ikeuttamaton väkivalta on aina väärin. mutta ei sitä elokuvissa mielellään naistenhakkausta katsele.

2. Minkä ikäisestä asti olet katsonut väkivaltaviihdettä?
: melko pienestä asti, sanotaan vaikka että ekaluokalta asti.

Mitä mieltä olet näytellyn väkivallan näyttämisestä lapsille?
: miksipäs ei saisi näyttää, ei se millään tavalla ole ainakaan itseeni vaikuttanut. Jos lapsi on niin typerä tai jälkeenjäänyt että ei erota todellisuutta fiktiosta niin eipä siinä auta tynnyrissäkään kasvattaa, kun maailma on mitä on. Minusta on ihan pötypuhetta että väkivaltaviihde/pelit jollain tapaa tekisi ihmisistä samankaltaisia. jossain muualla se vika on jos niistä ottaa vaikutteita.

Antaisitko omien lastesi katsoa ohjelmia, joita olet itse katsonut?
: luultavasti, oppiivatpahan että fiktio on fiktiota, eikä sitä tule ottaa tosissaan. ja sen että väkivalta ei ole kovin kaunista katseltavaa.

Uskotko väkivaltaviihteellä olevan vaikutuksia lapseen?
: en usko että vaikuttaisi ainakaan negatiivisesti. Ennemminkin haittaa kehitystä jos jää maailmankuva liian suppeaksi, jokainen törmää luultavasti jossain vaiheessa elämää väkivaltaan. Jos lapsi alkaa väkivaltaa katsoessaan siitä ottamaan liikaa vaikutteita niin lienee päästään vialla tai jälkeenjäänyt.

3. Onko suhteesi väkivaltaviihteeseen muuttunut iän tai esimerkiksi lasten saamisen myötä?
: ehkä vähän vanhempana on alkanut ällöttää ihan liika väkivallalla mässäily pikkuisen, se että aikuiset itkee ja parkuu että ei tuollaista saa nuorille näyttää voi johtua siitäkin että aikuiset ottaa asian vakavammin kuin nuoret.

Osaatko analysoida, minkä vuoksi katsot väkivaltaviihdettä ja mitä saat siitä irti?
: Väkivalta on osa luontoa, tahallinen tai tahaton. Mielummin sitä ruudulta näkee kuin kadulla. Ennen siitä sai irti jonkinlaista naurua ja muuta, nyttemmin ei niinkään kiinnosta moisia katsella kuin sillointällöin. Viihdettä siis saa/on saanut irti moisesta yleensä.

Mitä menettäisit, jos et enää näkisi väkivaltaisia ohjelmia?
: valinnanvapauden. En luultavasti mitään, ei asioihin tarvitse liikaa kiintyä.

Tietokonepeleistä sen verran voisin sanoa, että p*skapuhetta minusta sekin että ne tekisi ihmisistä väkivaltaisia. itsekkin nuorempana niitä olen pelannut, tosin eihän ne silloin olleet mitenkään realistisiä ainakaan grafiikaltaan mutta eipä ne mitään tappoviettiä päälle saaneet. Ennemminkin niitä pelatessa voi rentoutua kun tietää että on vaan peliä, eikä totista totta jossa itsensäpuolustamisestakin saa tuomion.

Jos ihminen, lapsi taikka aikuinen ottaa vaikutteita _liikaa_ ulkoisista ärsykkeistä niin kyllä mielestäni heillä on jotain vikaa päässä. Kyllä itsestään ja ympäristöstään tietoinen ihminen pystyy päättelemään mikä on totta ja mikä on tarua.

Jos nyt joku "hullu" sillointällöin tappaa porukkaa ja sitten tongitaan esiin että tyyppi on vaikka pelifriikki, niin ei se pelaaminen ole syy vaan lienee seuraus henkilön omasta persoonasta ja väkivallan ihannoinnista. jos edes liittyy oikeasti asiaan.

Heikkomieliset sortuu ulkoisiin ärsykkeisiin, niinhän ne tosiuskovaisetkin jonkun kirjan tai papinsaarnojen takia tekevät asioita joita itsenäisesti ajatteleva ja tietoinen ihminen tuskin tekisi.

miggis

: jossain elokuvissa/sarjoissa äänimaailma voi vähän puistattaa, murskautuvat luut yms. Taisi american history x:stä jäädä mieleen kohtaus missä murskasi hampaat polkemalla takaraivoon kun suu oli tien reunakiviä asten, jopas ilkeästi rusahti.

Meinasin juuri tämän kohtauksen laittaa esimerkiksi. Kysymys puistattavasta kohtauksesta on juuri sen vuoksi, että en ole tavannut ketään "paatuneintakaan" väkivaltaviihteen ystävää, jota Amarican history X:n kohtaus ei puistattaisi. Olisi mielenkiintoista kuulla analyysiä siitä, mikä juuri tuossa kohtauksessa on niin vaikuttavaa.

Väkivaltaviihde elokuvamuodossa ei kiinnosta pätkääkään. Pelaaminen taas on oma lukunsa. Onhan se räiskiminen ihan mukavaa ajanvietettä, en silti lähtisi pyssyllä raitille räiskimään. Maailmassa on tarjolla vaikka miten sairasta meininkiä. Turhaan niitä laeilla lähdetään rajoittamaan.

Väkivaltaviihde elokuvamuodossa ei kiinnosta pätkääkään. Pelaaminen taas on oma lukunsa. Onhan se räiskiminen ihan mukavaa ajanvietettä, en silti lähtisi pyssyllä raitille räiskimään. Maailmassa on tarjolla vaikka miten sairasta meininkiä. Turhaan niitä laeilla lähdetään rajoittamaan.

Meinasin juuri tämän kohtauksen laittaa esimerkiksi. Kysymys puistattavasta kohtauksesta on juuri sen vuoksi, että en ole tavannut ketään "paatuneintakaan" väkivaltaviihteen ystävää, jota Amarican history X:n kohtaus ei puistattaisi. Olisi mielenkiintoista kuulla analyysiä siitä, mikä juuri tuossa kohtauksessa on niin vaikuttavaa.

Hmm, siinä voi olla moninaisia asioita taustalla, että miksi juuri tuo tuli mieleen.

Ehkä se, että ainakin itsellä ja lienee monilla muilla voi olla jonkinlainen "pelko" että hammas katkeaa. Vanhemmat lapsena peloitelleet että jos kaatuu niin hampaat katkeilee, jotkut isommat pojat uhanneet hakata "hampaat" kurkkuun. Hammaslääkärin aiheuttama tuska poratessa, muistot irtoavista maitohampaista. harrastuksien parissa sattuneet läheltäpiti tilanteet jne.

Se että hampaat "lyötäisiin kurkkuun" tuntuu muuta "tavallista" väkivaltaa kohtaan ehkä siksi pahemmalta, koska hampaat ei tunnetusti kasva takaisin, ilman hampaita ainakin ennen olisi kuollut nälkään, hampaiden korjaus on kallista jne.

Myöskin kohtaus on sellainen jota ei ole muissa elokuvissa nähnyt, harvemmin keltään hampaita murskataan noin vain, etenkään tuollaisella tavalla.

Tuossa kohtauksessa tuli harvinainen samaistumisen tunne, että makaisi kylmällä asfaltilla, tuntisi karhean katukivetyksen huuliaan vasten, olisi epätietoinen mitä kohta tapahtuu, mutta silti voisi aavistaa että jotakin pahaa. Sitten kun tulisi kenkää takaraivoon niin tunne siitä että kivetys murskaa purukaluston, suu täyttyy verestä ja tuska valtaa mielen, niin kyllähän se ilkeää tekee.

Ehkä kohtaus kaikessa harvinaisuudessaan sittenkin on niin realistinen että saa samaistumaan jotakin tavanomaisenpaa hakkausta ja potkimista enemmän.

Vaikea siis mitään yhtä tiettyä asiaa ainakaan itse määritellä. Mutta juuri tuo asian "erikoisuus", kasvamisen myötä opittu arvostus omaa purukalustoa kohtaan, tieto siitä että jos sen menettää niin ei ole koskaan samanlainen ja kohtauksen sairaus mutta realistisyys.

de Selby
Seuraa 
Viestejä1231
dinoflagellat
Sinä joka katselet mielelläsi niin kutsuttua väkivaltaviihdettä. Voisitko kertoa suhtautumisestasi tähän viihdemuotoon ja sisällyttää tekstiisi vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

1. Millaisia tunteita näytellyn väkivallan katsominen sinussa herättää?
- riippuu kontekstista. Aivan laidasta laitaan juuri niitä tunteita mitä mikä tahansa taiteen laji pyrkii synnyttämään ja synnyttääkin. Tunteet toki pysyvät hallussa - en siis koe tarvetta alkaa riehumaan väkivalta viihteen jälkeen sen enempää kuin liittymään Greenpeaceen nähtyäni erään amerikkalaisen Oscar-palkitun ympäristödokumentin...

Pyritkö tietoisesti katsomaan juuri väkivaltaisia elokuvia/sarjoja, vai ovatko ne vain yksiä muiden joukossa?
- En tietoisesti sillä tasolla että vain niitä katsoisin. Tietoisena valintana ja kriteereinä pidän yleisemmän tason genreä, kuten draama, komedia, toiminta, kauhu yhdistettynä tiettyyn laatutason odotukseen. Kaikista näistä genreistä sitten voi löytää monella eri tavoin toteutettua elokuvallista kerrontaa - väkivaltakin mukaanlukien.

Katsotko mieluummin realistisesti kuvattua väkivaltaa vai huumorisoitua väkivaltaa?
- mieluummin realistisesti toteutettua. Realismilla tässä en tarkoita pelkästää väkivallan tekoa teknisenä toimenpiteenä, efektejä tai vaikka oikeuslääketieteellisesti oikean kaltaisiksi todistettuja seurauksia, vaan myös realistitista kontekstia ja syitä joihin nähden väkivalta esim. elokuvassa on kerronnan puitteissa perusteltua.

Onko jäänyt mieleen jostain elokuvasta tms. kohtauksia, jotka ovat erityisesti puistattaneet sinua ja miksi juuri ne kohtaukset ovat painuneet mieleen?
- Schindlerin listasta montakin kohtaa, tietenkin se punatakkinen tyttö tai suihkukohtaus. Siinä puistatti ihmisten julmuus heikkoja kohtaan. Toisaalta esimerkkinä Pulp Fictionin vahingon laukaus joka oli verisyydessään toki kauhea, mutta elokuvan kerronnan kannalta yksi uskomattomimpia (jopa hauskimpia) kohtauksia... No se elokuva on näitä pullollaan.
Alienin ruokapöytäylläri taasen oli niitä ensimmäisimpiä kauhugenren puistatuksia jotka vain jäivät mieleen sen puhtaan kauhistuttavan - ei helv- mitä tämä on ?!?! reaktion vuoksi.
Scorsesen "kuin raivo härkä" "taksikuski" ja moni muu. Etenkin taksikuski on fiiliksiltään jatkuvasti voimistuvaa häiriintynyttä väkivallan odotusta. Loistava elokuva.

Koetko samaistumista hahmojen kipuun tai kauhuun elokuvissa/sarjoissa? - Kyllä. Jos en kokisi, pitäisin teosta todennäköisimmin huonosti tehtynä/toteutettuna.

Millä tavalla suhtaudut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan taiteessa, onko se eri kuin miehiin kohdistuva väkivalta?
- Se kyllä ällöttää enemmän kuin miehiin kohdistuva väkivalta. (Jos siis kohtauksen tarkoitus olisi ällöttää se sitten varmaan tavoitteeseen osuisi.) Syytä siihen miksi se on vastenmielisempää en osaa perustella. En kuitenkaan tarkoita että se aina ällöttäisi, kaikki taas riippuu kontekstista. Pianon sormenkatkaisukohtaus oli voimakas ja vaikuttava, ällöttävä ja kaunis.

2. Minkä ikäisestä asti olet katsonut väkivaltaviihdettä?
- Varsin nuoresta. 11...13 vuotiaasta asti luulisin. Silloin ei valvonta ollut kovin tiukkaa edes.

Mitä mieltä olet näytellyn väkivallan näyttämisestä lapsille?
- Taas se konteksti, mutta lähtökohtaisesti suhtaudun varauksellisesti tai jopa rajoittavasti.

Antaisitko omien lastesi katsoa ohjelmia, joita olet itse katsonut?
- Yhdessä kyllä. Ja tietysti sitten kun ikää karttuu.

Uskotko väkivaltaviihteellä olevan vaikutuksia lapseen?
- Uskon. Myös myönteisiä.

3. Onko suhteesi väkivaltaviihteeseen muuttunut iän tai esimerkiksi lasten saamisen myötä?
- Ei juurikaan. Huomaan mielenkiinnon oleva kenties kausittaista.

Osaatko analysoida, minkä vuoksi katsot väkivaltaviihdettä ja mitä saat siitä irti?
- Siitä saa irti kaikkea sitä mitä muustakin viihteestä (edit: lue: taiteellisesta ilmaisumuodosta). Myös energiaa ja voiman(kin) tunnetta kaiken muun ohella. Joskus siihen purkaa omia paineitaan, joskus sen jälkeen olo on vapautunut joskus päinvastoin. Tämä toki liittyy enimmäkseen tilanteisiin joissa vaikkapa DVD-hyllystä on tietoistesti valinnut mättöleffan, koska "juuri tänä iltana olisi kiva katso jokin hyvä äksönpätkä." (edit: se "vapauttava" kokemus siis)

Mitä menettäisit, jos et enää näkisi väkivaltaisia ohjelmia?
- mm. yhden ilmaisumuodoista, puoliyhdeksän uutiset, la-su aamujen kaupallisten kanavien lasten ohjelmat pääosin kaikki, osittain perspektiivin todellisuuteen, teosten rehellisyyteen ja mahdollisuuteen ymmärtää toisten motiiveja. Osaa näistä kaipaisin, osaa en.

Gravity sucks.

dinoflagellat
miggis

: jossain elokuvissa/sarjoissa äänimaailma voi vähän puistattaa, murskautuvat luut yms. Taisi american history x:stä jäädä mieleen kohtaus missä murskasi hampaat polkemalla takaraivoon kun suu oli tien reunakiviä asten, jopas ilkeästi rusahti.



Meinasin juuri tämän kohtauksen laittaa esimerkiksi. Kysymys puistattavasta kohtauksesta on juuri sen vuoksi, että en ole tavannut ketään "paatuneintakaan" väkivaltaviihteen ystävää, jota Amarican history X:n kohtaus ei puistattaisi. Olisi mielenkiintoista kuulla analyysiä siitä, mikä juuri tuossa kohtauksessa on niin vaikuttavaa.

Tuo kohtaus on kyllä muistiinjäävä, ja kokonaisuutena todella hyvä elokuva.

Ehkäpä sitä vain odotti että kaikki kääntyy hyvin, mutta tuossa tapauksessa vanhempien synnit kostautuivat nuoremmille.

TimoT
Seuraa 
Viestejä1933

Teeveeväkivallan katsominen lisää lasten väkivaltaista käytöstä ja aiheuttaa muitakin oireita. Edellisestä johtuen lapsille ei väkivaltaisia ohjelmia.
Toivoin ettei tätä nyt ryhdyttäisi kieltämään. Ei se ole keneltäkään pois. Aihetta on tutkittu vaikka kuinka eikä sitä käy kiistäminen. Tämä on tiedepalsta
Olen itse ollut (ja kai olen jossain määrin edelleenkin) kauhugenren ystävä, tosin vanhemmiten (ja lasten myötä) käynyt herkemmäksi, maailmassa todella tapahtuva paha tuntuu syövän elokuvien kohtausten tehon ja tunnen itseni jotenin matalamieliseksi väkivaltaa katsoessa (ainakin sen pitää olla elokuvan ideaa palvelevaa, kuten esim. juuri tuo American History X:n inha kohtaus: siinä on viha yhdellä kohtauksella suht. hyytävästi ilmaistu).

dinoflagellat
Sinä joka katselet mielelläsi niin kutsuttua väkivaltaviihdettä. Voisitko kertoa suhtautumisestasi tähän viihdemuotoon ja sisällyttää tekstiisi vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

1. Millaisia tunteita näytellyn väkivallan katsominen sinussa herättää? Pyritkö tietoisesti katsomaan juuri väkivaltaisia elokuvia/sarjoja, vai ovatko ne vain yksiä muiden joukossa? Katsotko mieluummin realistisesti kuvattua väkivaltaa vai huumorisoitua väkivaltaa? Onko jäänyt mieleen jostain elokuvasta tms. kohtauksia, jotka ovat erityisesti puistattaneet sinua ja miksi juuri ne kohtaukset ovat painuneet mieleen? Koetko samaistumista hahmojen kipuun tai kauhuun elokuvissa/sarjoissa? Millä tavalla suhtaudut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan taiteessa, onko se eri kuin miehiin kohdistuva väkivalta?

2. Minkä ikäisestä asti olet katsonut väkivaltaviihdettä? Mitä mieltä olet näytellyn väkivallan näyttämisestä lapsille? Antaisitko omien lastesi katsoa ohjelmia, joita olet itse katsonut? Uskotko väkivaltaviihteellä olevan vaikutuksia lapseen?

3. Onko suhteesi väkivaltaviihteeseen muuttunut iän tai esimerkiksi lasten saamisen myötä? Osaatko analysoida, minkä vuoksi katsot väkivaltaviihdettä ja mitä saat siitä irti? Mitä menettäisit, jos et enää näkisi väkivaltaisia ohjelmia?

Itse en aio tähän enempää puuttua. Kiinnostaa vain lukea toisten mielipiteitä. Toivottavasti Jokelan tapausta ei oteta tähän keskusteluun mukaan, sille on omat säikeensä.

Edit. Ei-90-luvun-lapsena unohdin tietokonepelit. Sisällytetään siis väkivaltaiset sellaisetkin tähän väkivaltaviihteeseen.

1. Näytellyn väkivallan katsominen herättää parhaimillaan inhoa. Jostain syystä asetun usein uhrin asemaan ja ajattelen miten tilanteesta voisi päästä pois. Todellisia väkivalta videoita en ole montaa nähnyt, ehkä joitain nyrkkitappeluvideoita. Ja vaikka netti on varmasti kaikkia kidutusvideoita täynnä en silti halua niitä katsoa. Miksi katsoa jonkun todella kärsivän?

2. Näytellyssä väkivallassa ei ole sinänsä ole mitään väärää, onhan se näyteltyä. Itse olen katsonut väkivaltaa TV:stä siitä asti kun TV:n näin, eihän piirretyt ole muuta kuin väkivaltaa.

3. Mielipiteeni väkivallasta ei ole muuttunut. Olen edelleen sitä mieltä, että sitä joutuu käyttämään vain pakosta, niin kuin olen tehnytkin. Katson väkivaltaviihdettä samasta syystä kuin mitä tahansa elokuvaa; kerronan vuoksi. En menettäisi mitään vaikka en näkisi väkivaltaelokuvia.

ärsyttää nuo "asiantuntijat" joiden mukaan väkivaltaviihde vaurioittaa lasten mieltä. näin ensimmäisen k18 leffani 5-6 vuotiaana ja katsonut k18 ja k15 elokuvia ja pelannut k15 ja k18 pelejä ahkerasti 14 vuotiaaksi saakka (nykyiseen ikävuoteeni), enkä ole koko ikänäni edes joutunut oikeaan tappeluun, eikä tekisi mielikään.

juup sellaista se on, aina on joku asiantuntijalauma joka kuvittelee että kaikki ovat herkkiä jollekkin.. Ehkä ne itse ovat niin kalkkiintuneita ja ahdasmielisiä että kuvittelevat jotta jokaisesta pelejä pelaavasta tulee uusi psykopaatti.

Asioista pitää puhua, ei vaieta. Kyllä ne lapset sitä väkivaltaa jostain löytää vaikka kuinka kukkahattutädit estelisi. tottakai se kiinnostaa jos se on kiellettyä, kenties alkaa miettimään että mikä siinä on niin hienoa ja erikoista että se pitää salailla ja sitä kautta alkaa maailmankuva vääristyä.

Mutta enemmän olisin kyllä huolissani internetin vaikutuksesta kasvamisprosessiin. Väittäisin että nykynuorista suurin osa on yleissivistykseltään vajaavaisempia ja vähemmän vastaanottavaisia sekä mielikuvituksettomia kuin vanhemman ikäpolven nuoriso on omana aikanaan ollut(tai sitten aika kultaa muistot .

Itse kun olin ~15v niin vasta netti alkoi yleistymään ja silloinkin sai modeemilla netissä pyöriä aika vähän.

Eli lapsuus oli lähinnä ulkona olemista, kirjojen ja muiden paperinmuodossa olevien tietoa ja vähemmän tietoa sisältävien opusten lueskelua, jotain pelailua commodorella ja sitten telkkarista sarjojen,dokumenttien ja elokuvien katselua. Tietoa tulvi ovista ja ikkunoista vaikka sitä ei edes itse niinkään etsiskellyt.

Nykyään vaan istutaan kotona, tuijotetaan meseä, irciä, gallerioita yms aivotonta touhua joka ei oikeasti kartuta tietoa ja tietämystä maailmasta.
Ei ulkona pahemmin näy lapsia leikkimässä, missä lie sisällä pelaileevat.. vaan vaikea se on lapsienkaan kai nykyään ulkona olla jos ei ole ketään seuraksi kun suurin osa "Nörää" sisällä.

Asia nyt lähti vähän hakoteille mutta kai se jollain tapaa liittyy kuitenkin aiheeseen.

Omakohtaiset kokemukset nuorista on lähinnä ihmetyttäviä, eivät tunnu tietävän yhtään mitään yleissivistystä, tuntuu kuin puhuisi joillekkin vajaaälyisille imbesilleille, jos nyt vähän kärjistää. tai sitten olen vain niihin tyhmiin tapauksiin törmännyt, kun ei nyt kovin paljoa ole tullut moisten seurassa pyörittyä. Mutta kavereilta on samansuuntaista kuullut, että tosi köyhäksi voi luokitella nuorten(ylä-asteella olevia tai juuri päässeitä) järjenjuoksun.

Tuntuu että lapset yrittävät olla aikuisia liian aikaisin ja jää se oikea lapsuus kokonaan välistä. Ei kovin asialliselta kuulosta nykyiset muoti-ilmiöt joissa aletaan jo jossain ala-asteen nurkilla päihteitä käyttämään ja seksiä harrastamaan, syyttääkkö siitä sitten nettiä vai yhteiskuntaa, en tiedä.

En siis lähtisi elokuvien sisältöön puuttumaan vaan siihen että lapset ja nuoret tekisivät muutakin kuin istuisivat koneella mitääntekemättä, koska oikea hieno maailma odottaa ruudun ulkopuolella, ei sisällä

Tästä nyt riittäisi pohdintaa vaikka kuinka paljon, vaan ei se maailma pohtimalla parane.

edit: ja en väitä että kaikki nuoret olisi typeriä tai tietämättömiä, vaikka käytinkin "suurin osa" yms. ilmauksia, omia mielipiteitä ja kokemuksiahan nämä vain on eikä mitään tieteellistä faktaa mutta kaippa siitäkin on jotain tutkimuksia tehty ja uskon kyllä että niitä fiksujakin on edelleen nuorisossa(ja tyhmiä oli ennenkin, ehkä ne ei vaan pistäneet niin pahasti silmään silloin )

dinoflagellat
1. Millaisia tunteita näytellyn väkivallan katsominen sinussa herättää?



Puistatusta, järkytystä.

dinoflagellat
Pyritkö tietoisesti katsomaan juuri väkivaltaisia elokuvia/sarjoja, vai ovatko ne vain yksiä muiden joukossa?



Katson hyvin monenlaisia sarjoja ja elokuvia, enkä valitse niitä väkivaltasisällön perusteella. Sen sijaan väkivaltaisia nettivideoita etsin ihan tietoisesti järkyttääkseni itseäni.

dinoflagellat
Katsotko mieluummin realistisesti kuvattua väkivaltaa vai huumorisoitua väkivaltaa?



Realistista, sillä se aiheuttaa huomattavasti voimakkaampia tunteita. Voimakkaimmin vaikuttavat tietysti ihan aidot, eli ei näytellyt, väkivaltakohtaukset, joita löytää videoituna netistä.

dinoflagellat
Onko jäänyt mieleen jostain elokuvasta tms. kohtauksia, jotka ovat erityisesti puistattaneet sinua ja miksi juuri ne kohtaukset ovat painuneet mieleen?



Nekromantik-elokuvan loppukohtaus on jäänyt aika hyvin mieleen. Mies makaa alasti sängyllä ja hänellä on vahva erektio. Hän alkaa lyödä itseään alavatsaan suurella veitsellä, lyö ja lyö kunnes saa siemensyöksyn, lyöminen vaan jatkuu ja jatkuu ja lopulta penis syöksee verta.

dinoflagellat
Koetko samaistumista hahmojen kipuun tai kauhuun elokuvissa/sarjoissa?



En oikeastaan samaistu fiktiivisen väkivallan uhreihin, koska tiedän ettei se ole totta.

dinoflagellat
Millä tavalla suhtaudut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan taiteessa, onko se eri kuin miehiin kohdistuva väkivalta?



En mielestäni suhtaudu eri tavalla eri sukupuolten edustajien hakkaamiseen. Sen sijaan eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa en siedä lainkaan katsoa, se on liian kuvottavaa.

dinoflagellat
Minkä ikäisestä asti olet katsonut väkivaltaviihdettä?

Taisin olla 7-vuotias kun katsoin serkkujen kanssa vanhemmilta salaa Terminatorin. Se oli varmaan ensimmäinen kosketus näyteltyyn väkivaltaan.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249

Hohhoijaa, tällaisiin aiheisiin päätyy usein pääasiassa tunneperäistä itsereflektiota ja tylppiä "musta tuntuu" -mielipiteitä, koska haluamme uskoa "poissa silmistä, poissa mielestä" -ideologiaan väkivallan esittämisen (JA siitä puhumisen) suhteen.

Yritänpä siis tuoda aiheeseen jotain tuoretta.

dinoflagellat
Sinä joka katselet mielelläsi niin kutsuttua väkivaltaviihdettä. Voisitko kertoa suhtautumisestasi tähän viihdemuotoon ja sisällyttää tekstiisi vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

Tottakai.

dinoflagellat
1. Millaisia tunteita näytellyn väkivallan katsominen sinussa herättää?

Kaikkia mahdollisia. Eikös se ole yksi tärkeänä pidetty taiteen määritelmä jo Aristoteleen ajoilta lähtien?

Hyvä leffa-action on "sivistynyttä väkivaltaa". Siinä siis kommunikoidaan monella tasolla yhtäaikaa, onnistuneesti.

dinoflagellat
Pyritkö tietoisesti katsomaan juuri väkivaltaisia elokuvia/sarjoja, vai ovatko ne vain yksiä muiden joukossa?

Sekä-että. Perusammuskelu on ihan suolesta, juonenkuletus on aina tärkeää. Henkilöhahmoista välittää enemmän kun näkee niiden pieksävän/vittuilevan muille, kuin ampuvan muita tyyliin "shoot on sight". Kyse on aina henkilökehtiyksen, vuorosanojen, juonen ja äksnönin yhdistelmästä, mise-en-scènessä.

Mättöleffoissa on meininkiä – se voittaa aina kuka saa parhaat hidastukset. Pirun visuaalista ja monimerkityksellistä, kuin kakofonista tanssia. Mano-a-mano -meiningissä on aina se kovin fiilis, niinhän sanoi jo Solid Snaken kamu Ninjakin (Grey Fox).

---

Oheista finaalia kovempaa tavaraa emme tule action-leffoissa välttämättä enää koskaan näkemään – kyllä, leffa julkaistiin tänä vuonna. Pääosissa legendaarinen kungfu-superstara Donnie Yen ja Matrixeissa ounannut Ngai Sing (Collin Chou).

Koko leffa kannattaa katsoa juuri henkilökehityksen vuoksi, lopussa jätkät pistää hurjan kissa/hiiri -leikin kruunuksi tämän vuosituhannen törkeimmän matsin pystyyn ja päätyvät samalla pohtimaan moraalin lähteitä sekä syntyjä syviä bad guyn (Collin Chou) dementikko-mutsin tullessa kyselemään heiltä minne tämän pojat ovat kadonneet.

Elokuva sai mm. Cannesissa erityismaininnan. Puhumattakaan että siinä sivussa loukkaavat toisensa ja stuntmiehensä lukuisia kertoja. Taiteen vuoksi siis:

http://www.youtube.com/watch?v=ePEbsJSnz54

IHAN kaikki toimii kuin häkä – henkilökehitys, koreografia, ääniefektit, ilmeet ja realismin/leffakoreon yhdistelmä on aivan ainutlaatuinen.

One of the best fight scenes ever.

dinoflagellat
Katsotko mieluummin realistisesti kuvattua väkivaltaa vai huumorisoitua väkivaltaa? Onko jäänyt mieleen jostain elokuvasta tms. kohtauksia, jotka ovat erityisesti puistattaneet sinua ja miksi juuri ne kohtaukset ovat painuneet mieleen?

Riippuu mistä roikkuu. Puhumme kulttuuripuolella mielellämme 'genreistä', koska niillä on omat konventionsa ja odotusarvonsa. Eri genret hoitavat asiat hyvinkin eri tyylisesti, ja tämä vaatii katsojalta samaistumista ja tietämystä tyylilajin konventioista. Itse diggaan hyvin monenlaisista genreistä, action-genressä aina vaijerilentelystä (wuxia) tällaiseen yber-pätkintään.

Hyvä action on usein hyvää sellaisenaan, mutta hyvään juoneen upotettuna jotain sikahienoa.

Sillä on aina olennainen merkitys, miten elokuviin, kohtauksiin ja narratiiveihin asennoidutaan. Itse usein revin elokuvat aivan kappaleiksi (ja kursin yhteen uusin tavoin) analyyttisenä katsojana ja päätän sitten, mikä leffan arvo viime kädessä on. Usein on toki käynyt niin, että tylsä/huono leffa onkin osoittautunut hiton hyväksi myöhemmin katsottuna. Ja jopa toisinpäin. Muuttujia on valtavasti, mutta katsojan sivistys ja avoimmuus ovat silti avainasemassa. Jatkuva prosessi on minulle tärkeää niin viihtyjänä, analysoijana, kuin sosiaalisesti vastuullisena katsojanakin

dinoflagellat
Koetko samaistumista hahmojen kipuun tai kauhuun elokuvissa/sarjoissa?

Koko ajan, täydellä efektillä. Äsken linkkaamani kohtaus kommunikoi tunnetasolla mielestäni enemmän kuin Tuulen Viemää (puhumattakaan tunteista ja tuoksuista). Miesten kehollis-kineettinen rehellisyys ja ilmepeli on silmiinpistävän voimakasta ilmaisultaan. EN muista olisinko ikinä välittänyt yhtä paljon NOIN HYVÄN taistelukohtauksen aikana henkilöhahmojen edesottamuksista. Tunnelataus on legendaarinen.

dinoflagellat
Millä tavalla suhtaudut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan taiteessa, onko se eri kuin miehiin kohdistuva väkivalta?

Taiteessa naisia saa ja PITÄÄKIN hakata, piestä ja murjoa yhtä paljon kuin miehiäkin. Vittuilusta puhumattakaan. Muuten syyllistymme munattomaan sukupuolten essentialisointiin, jolle ei ole vakuuttavia tieteellis-eettisiä perusteita. Kannatan siis täysin rinnoin Sammon ideologiaa "sivistyneen väkivallan suhteen":

dinoflagellat
2. Minkä ikäisestä asti olet katsonut väkivaltaviihdettä?

Katsonut vai altistunut sille? En todellakaan muista. Ihan kakarana se oli lähinnä sikahauskaa, olivathan akuankka-filmitkin ihan överiksi vedetyn väkivaltaisia. Itse asiassa jopa väkivaltaisempia mielestäni kuin tuo edellä linkkaamani jeesusmättö-scene – niissähän esitetään henkilöt usein aivan uskomattoman impulsiivisina ja yksinkertaisina idiootteina.

Elokuvissa hahmot ovat yleensä selvästi monisyisempiä ja pohjustetumpia. Kyllä melko nuori kersakin ymmärtää asioita. Aliarviointikaan ei ole hyväksi.

dinoflagellat
Mitä mieltä olet näytellyn väkivallan näyttämisestä lapsille?

No he näkevät sitä joka tapauksessa. Asiast tulisi kyetä puhumaan rehellisesti. Kannatan tottakai ikärajoja, mutta ylenpalttinen asioiden peittelykään ei ole hyvä asia. On hyvä kertoa lapsille heidän kehitystasonsa mukaisesti mahdollisimman monista puolista, mitä viihteeseen ja väkivaltaan liittyy ja kytkeytyy.

dinoflagellat
Antaisitko omien lastesi katsoa ohjelmia, joita olet itse katsonut?

Riippuu tämän reaktioista. Jatkuva sivistyminen oman lapsen ympärillä olevan kulttuurin suhteen on äärimmäisen tärkeää, jotta osaa tehdä rationaalisia päätöksiä. Yksinkertaisella kieltämisellä on usein ihan vastakkainen efekti, kuin jos vertaa siihen että katsoo LAPSEN KANSSA mätkettä, äksöniä tai pelaa videopelejä. Turvallinen ympäristö luo luottamusta, joka auttaa median luonteen ymmärtämisessä molempia.

dinoflagellat
Uskotko väkivaltaviihteellä olevan vaikutuksia lapseen?

Sillähän on, ihan kiistatta.Jihinkin enemän, joihinkin vähemmän. Laboratoriotutkimukset ovat kuitenkin ihan yliedustettuina tutkimuskirjallisuudessa ja viihteen suhteen yleensäkin uudemmat mediat kuten pelit ja iPodit saavat osakseen vain sitä mediapsykologien hyssyttelynäkökulmaa – eivät esimerkiksi itse edustamaani kulttuurintutkimuksellista, holistisempaa ja laadullisempaa perspektiiviä.

Eilen kävin kuuntelemassa mainion englanninkielisen luennon Tampereen Yliopiston Hypermedialaboratorion pelitieteen professorilta (no BS) Frans Mäyrältä, jolla oli tiukat mielipiteet pelien ja niiden kaltaisten viihdemuotojen väkivaltaan suhtautumiseen – holistinen ja ymmärtävä. Hän edustaa, kute minäkin, monia mediapsykologeja (kuten Anu Mustosta) vastakkaista kantaa pelien ja viihteen suhteen, eli pikemmin rakentavina ja hyödyllisinä asioina, joista on viisaampaa ottaa hyödyt irti kuin perustella niiillä poliisivaltiota ja uuskonservatiivisia kakka-arvoja.

dinoflagellat
3. Onko suhteesi väkivaltaviihteeseen muuttunut iän tai esimerkiksi lasten saamisen myötä?

Tietenkin on muuttunut iän myötä. Nyt kaiken ymmärtää laajemmin ja paremmin. Kehitys olisi varmaan ollut paljon nopeampaa, jos olisin saanut vanhemmiltani vähemmän mustavalkoista ohjausta ilmiön suhteen. Nyt sain onneksi silti viime kädessä tehdä omat tulkintani ja valintani SEKÄ keskustella niistyä vanhempieni kanssa, mikä sinällään oli kyllä hyvä asia.

dinoflagellat
Osaatko analysoida, minkä vuoksi katsot väkivaltaviihdettä ja mitä saat siitä irti?

Komoon, hongkongilaiset mätke-leffat ovat viihdyttävimpiä ja katsomisarvoltaan kestävimpien joukossa olevia leffoja juuri energisyytensä ja spontaaniutensa vuoksi. Samalla ne vastustavat ja kommentoivat söpöillä tavoilla amerikkalais-hegemonista familistis-romantisoitua roskaviihdekulttuuria omalla paljon rikkaammalla ja piristävämmällä roskaviihdekulttuurillaan.

dinoflagellat
Mitä menettäisit, jos et enää näkisi väkivaltaisia ohjelmia?

Virtaa aika pirusti vähenisi, uskoisin. Onhan tavattoman munakasta nähdä joku superpotkija vetämässä kyemminä ninjoja pataan – siinä tekee mieli lähteä treenaamaan ihan eri tavalla kuin pullistelevia ramboja kuolatessa.

Function, not only form.

dinoflagellat
Edit. Ei-90-luvun-lapsena unohdin tietokonepelit. Sisällytetään siis väkivaltaiset sellaisetkin tähän väkivaltaviihteeseen.

Olisiko samalla hyvä sisällyttää väkivaltaiset ajatukset, sanat, asenteet ja teotkin? Ihmiset kun viihdyttävät sanoillaan ja muilla ja sosiaalisilla huoraamismetodeillaan keskinäistä väkvaltaa paljon enemmän kuin jotain mätkintäpelejä apinoimalla.

Onhan viihteen vaikutuksista puhuminen aina siitä ajasta pois, jonka käytämme henkistä väkivaltaa sisältävien ihmissuhteidemme ylläpitämiseen.

Suomen vihatuin leffakriitikko Tapani Maskula antoi Irreversiblelle täydet pojot – varmaan ainoana leffana koko sinä vuonna. Elokuva on ihan järjettömän väkivaltainen. Kannattaa katsoa, sillä se on myös didaktisilla näkemyksillä ladattu esitys – mestariteos.

Piett
Naisten teloituksiin tuli aina enemmän väkeä kattomaan kuin miesten. Eikä lätkäkään herättäisi niin paljon tunteita, jos siinä ei olisi väkivaltaa.

Ymmärrettävää siksikin, että naisia laitettiin roviolle palamaan noin 7-8:n miehen välein, koska suuremman rasvaprosentin omaavina he paloivat paljon paremmin ja näyttävämmin.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

miggis
juup sellaista se on, aina on joku asiantuntijalauma joka kuvittelee että kaikki ovat herkkiä jollekkin.. Ehkä ne itse ovat niin kalkkiintuneita ja ahdasmielisiä että kuvittelevat jotta jokaisesta pelejä pelaavasta tulee uusi psykopaatti.

Asioista pitää puhua, ei vaieta. Kyllä ne lapset sitä väkivaltaa jostain löytää vaikka kuinka kukkahattutädit estelisi. tottakai se kiinnostaa jos se on kiellettyä, kenties alkaa miettimään että mikä siinä on niin hienoa ja erikoista että se pitää salailla ja sitä kautta alkaa maailmankuva vääristyä.

Mutta enemmän olisin kyllä huolissani internetin vaikutuksesta kasvamisprosessiin. Väittäisin että nykynuorista suurin osa on yleissivistykseltään vajaavaisempia ja vähemmän vastaanottavaisia sekä mielikuvituksettomia kuin vanhemman ikäpolven nuoriso on omana aikanaan ollut(tai sitten aika kultaa muistot .

Itse kun olin ~15v niin vasta netti alkoi yleistymään ja silloinkin sai modeemilla netissä pyöriä aika vähän.

Eli lapsuus oli lähinnä ulkona olemista, kirjojen ja muiden paperinmuodossa olevien tietoa ja vähemmän tietoa sisältävien opusten lueskelua, jotain pelailua commodorella ja sitten telkkarista sarjojen,dokumenttien ja elokuvien katselua. Tietoa tulvi ovista ja ikkunoista vaikka sitä ei edes itse niinkään etsiskellyt.

Nykyään vaan istutaan kotona, tuijotetaan meseä, irciä, gallerioita yms aivotonta touhua joka ei oikeasti kartuta tietoa ja tietämystä maailmasta.
Ei ulkona pahemmin näy lapsia leikkimässä, missä lie sisällä pelaileevat.. vaan vaikea se on lapsienkaan kai nykyään ulkona olla jos ei ole ketään seuraksi kun suurin osa "Nörää" sisällä.

Asia nyt lähti vähän hakoteille mutta kai se jollain tapaa liittyy kuitenkin aiheeseen.

Omakohtaiset kokemukset nuorista on lähinnä ihmetyttäviä, eivät tunnu tietävän yhtään mitään yleissivistystä, tuntuu kuin puhuisi joillekkin vajaaälyisille imbesilleille, jos nyt vähän kärjistää. tai sitten olen vain niihin tyhmiin tapauksiin törmännyt, kun ei nyt kovin paljoa ole tullut moisten seurassa pyörittyä. Mutta kavereilta on samansuuntaista kuullut, että tosi köyhäksi voi luokitella nuorten(ylä-asteella olevia tai juuri päässeitä) järjenjuoksun.

Tuntuu että lapset yrittävät olla aikuisia liian aikaisin ja jää se oikea lapsuus kokonaan välistä. Ei kovin asialliselta kuulosta nykyiset muoti-ilmiöt joissa aletaan jo jossain ala-asteen nurkilla päihteitä käyttämään ja seksiä harrastamaan, syyttääkkö siitä sitten nettiä vai yhteiskuntaa, en tiedä.

En siis lähtisi elokuvien sisältöön puuttumaan vaan siihen että lapset ja nuoret tekisivät muutakin kuin istuisivat koneella mitääntekemättä, koska oikea hieno maailma odottaa ruudun ulkopuolella, ei sisällä

Tästä nyt riittäisi pohdintaa vaikka kuinka paljon, vaan ei se maailma pohtimalla parane.

edit: ja en väitä että kaikki nuoret olisi typeriä tai tietämättömiä, vaikka käytinkin "suurin osa" yms. ilmauksia, omia mielipiteitä ja kokemuksiahan nämä vain on eikä mitään tieteellistä faktaa mutta kaippa siitäkin on jotain tutkimuksia tehty ja uskon kyllä että niitä fiksujakin on edelleen nuorisossa(ja tyhmiä oli ennenkin, ehkä ne ei vaan pistäneet niin pahasti silmään silloin )

Niinpä, jotkut kaverit saa kokeista ihan hyviä numeroita, mutta ei tiedä mistään mitään yleissivistys on kehitysvammas tasolla, tietää vaan muodista... esimerkkinä, juteltiin kerran eräästä avaruusaiheesta, heitin siihen että, nasa kehittelee aurinkopurjetta josta valonsäteet kimpoaa ja siten alus liikkuu, kaveri vastasi naurahduksella ja pilkalla "miten pienet hiukkaset saisivat muka jotain niin isoa liikkeelle?" ja kun porukan "pomo" oli, niin tietenkin kaikki uskoivat häntä ja "vakuuttavaa"
kommenttiaan.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat